Mitä elitistit katsovat?

Demy:

Les Demoiselles de Rochefort DVD

Lajityypiltään ei kuulu suosikkeihini mutta tähän kyllä tykästyin väkisin. Upea musiikki, näyttelijät ja tarina. Uusi remasteroitu DVD on mieletön kuvaltaan ja ääneltään.



Leone: Il Buono, il brutto, il cattivo DVD

Elämää suurempi elokuva. Sisältää lukuisia kohtauksia jossa tunnelataus ja nerokkuus on viety äärimmilleen esim. Angeleyes saapuu etelävaltioitten leiriin ja katselee sodan tuhoja, Tuco kasaa itselleen mieluisan revolverin, Tucon kidutus ym.



Sollima: La Resa dei conti DVD-R

Ensinnäkin tämä Franco Cleef project on laadultaan paljon parempi, kuin Luminous DVD-R. Aikaisemmin olen äänestänyt Franco Neroa parhaimmaksi spaghetti western tähdeksi, tällä hetkellä antaisin ääneni Lee Van Cleefille. Mies oli aivan uskomaton. Kuuluu ehdottomasti samojen äijien joukkoon, kuin Bronson ja Savalas. Itse elokuvahan kuuluu elämää suurempien joukkoon.



Eastwood: Mystic River DVD

Tuli jotenkin mieleen Sleepers vaikka yhdistävät tekijät jäävätkin lopulta aika vähäiseksi. Loistava elokuva.

Viime aikoina nähdyt:

Crichton/Cleese: A Fish Called Wanda



Toimii ja naurattaa edelleen.



F. W. Murnau: Nosferatu, eine Symphonie des Grauens



Toivottavasti Orlok ei tule ikinä pimeällä kujalla vastaan.



Stuart Baird: Star Trek: Nemesis



Loppuivathan ne viimein. Säännönmukaista keskinkertaisuutta.



Peter Webber: Girl With a Pearl Earring



Kaunis. Varsinkin alkupuolella kuvauksessa pyritään maalauksellisuuteen, mikä toimiikin pääosin hyvin. Katsomiskokemusta paransi Bio-Rexin aitio ruoan ja kuohuviinin kanssa.



Asia Argento: Scarlet Diva



Kukaan ei ollut tätä kehunut, joten odotukset eivät olleet korkealla. Kokonaisuudessa oli nähtävissä isältä peritty tyyli ja muutenkin oli vaikuttava ja hyvä leffa. R&A:ssa pyörivä "The Heart Is Deceitful Above All Things" on tämän myötä pakko käydä katsomassa.



Brian De Palma: Snake Eyes



Tylsä ja huono.



Brian De Palma: Femme Fatale



Hieman parempi yritys, mutta huono kuitenkin.



Charles Band: Blood Dolls



Hauska B-leffa. Hyvää perjantai-illan viihdettä.



Charles Band: Parasite



Demi Moore ja parasiittimato. In 3-D!



Rino Di Silvestro: La Lupa Mannara



Hyvää viihdettä. Puoleentoista tuntiin on saatu mahtumaan melkoisen monipuolinen paketti.



The Hughes Brothers: Dead Presidents



Hyvä leffa jossa jopa Chris Tucker on hyvä.



John Singleton: Shaft



Samuel L. Jackson oli hyvä niinkuin yleensä. Leffa oli huono.



R&A leffat jossain myöhemmässä vaiheessa.

Eipä ihmeitä ole katsottu paitsi:

Saturday Night Fever *** En ole ennen nähnyt ja kyllä oli naurussa pitelemistä, hyvä näin. Ei vittu sitä Travoltan lantion vatkausta



Austin Powers, International Man of Mystery **** Tämä huumori nyt vaan kolahtaa meikäläiseen, jatko-osat vesittivät idean.



Torque ** Älyttömän lapsellinen, niin kai kuuluukin. Luulenpa ettei edes moottoripyöräfetissit saa tästä mitään irti. Lopussa meni todella överiksi.



Taking Lives *** Alku lupaileva, puolenvälin kohdilla jo aavisteli lopun kulun. A.Jolien huulet ei nyt vyörynyt yli ruudun ja mukavaa oli nähdä Jean-Hugues Anglade komeasti ikääntyneenä, lämmitti.

DVD:

Wild Angels, ok



Saturday Night Fever, tämähän oli paljon parempi kuin muistin. Hakkaa monet uudet, nuorten biletyskulttuuria kuvaavat elokuvat mennen tullen.



35mm:



Old Boy, hyvä



Hard Luck Hero, huono



Torremolinos 73, mainio



Prisoners of Iron Bar, turha ja tylsä



Badddasssss, erinomainen

Vähissä ovat olleet viime aikoina:

Quatorze Juillet – Pariisi tanssii (Rene Clair)

La Béte Humaine – Ihmispeto (Jean Renoir)

Hiroshima mon amour (Alain Resnais)

The Set-up (Robert Wise)



Kaksi erinomaista elokuvaa: Pariisi tanssii ja Hiroshima. Ei Renoirin elokuvakaan huono ollut, se ei vain kantanut aivan loppuun asti. Henkilöiden teot ja motiivit ovat hieman heppoisia, mikä näkyy etenkin juuri loppua kohden mentäessä. Renoirin ja Resnaisin elokuvissa on molemmissa erittäin vaikuttavat alut: Ihmispedossa ensimmäiset viisi minuuttia junan kyydissä ja Hiroshimassa, no, ollaan Hiroshimassa.

The Set-up olikin unohtua. Kenties paras näkemäni nyrkkelyelokuva yhdessä Raging Bullin kanssa, tosin tämä on tyyliltään varsin erilainen. Tiivis elokuva, joka etenee lyhyen (n. 70 min.) kestonsa ajan lähes reaaliajassa.

David Cronenberg: Alaston lounas (VHS)

Raoul Walsh: He ajavat öisin (DVD)

Lewis Milestone: Paholaisnainen (VHS)

Wang Xiaoshuai: Polkupyörävarkaat (DVD)

Monta ohjaajaa: Syyskuun 11. päivä (TV)

Bob Rafaelson: Five easy pieces (DVD)(RE)

Ingmar Bergman: Persona (DVD)

Stephan Frears: Uskollinen äänentoisto (TV)(RE)

Michael Schultz: Ajanmetsästäjät (VHS)

Michael Haneke: Pianonopettaja (DVD)

Edmund Goulding: Grand Hotel (DVD)

Geoffrey Wright: Romper Stomper (DVD)

Steven Soderbergh: Solaris (DVD)

Jonathan Kaplan: Truck Turner (DVD)

Gondry:

Eternal Sunshine of the Spotless Mind (Leffassa), Ihan OK. Ekat kolme varttia melkein hyvä, sitten sortuu kikkailuun. Piristävää vaihtelua kuitenkin. Moni kakku päältä kaunis, mutta silkoa sisältä. ***



Shyamalan: The Village (Leffassa), Karmaisevan huono. Osa yleisöstä sentään nautti tämän kalkkunana hohotellen surkealle dialogille. Yök. *



Gallardo: Intrusion Cambodia (VHS), Omassa surkeassa genressäänkin pohjimmaisia noteerauksia. *



Sedley: Teenage Hitch- Hikers (VHS), Mielenkiintoinen, visuaalisesti leikkisä USAlainen punaniska- "alppiseksi"viritelmä. Jännä. ***



Nizet: Vangittu (VHS), erikoinen 70's US parodia (ilmeisesti) 60's sleazy low budget hirviöleffoista. Puuduttava, armottoman huono= kohtalainen kalkkuna. **



Miike: Dead or Alive 2 (DVD), Tästä pidin. Parempi kuin eka! Seesteisempi ja harkitumpi. ****1/2



Edmondson: Hotelli Paradiso (DVD), Massiivinen pettymys. Odotin Bottom- kaksikolta edes viihdyttävää elokuvaa. Sain puuduttavan. Karttakaa... *



Kurosawa: Hidden Fortress (Leffassa), Ei pettänyt, eeppinen viihdeleffa alan mestarilta. Hauska ja jännittävä juuri oikeissa suhteissa. Kolahti. *****

sorsimus (21.9.2004 20:59)

Gondry: Eternal Sunshine of the Spotless Mind (Leffassa), Ihan OK. Ekat kolme varttia melkein hyvä, sitten sortuu kikkailuun. Piristävää vaihtelua kuitenkin. Moni kakku päältä kaunis, mutta silkoa sisältä. ***

Pahoja tapojani noudattaen en voi taaskaan pitäytyä sorkkimasta... Voitko paikantaa tarkalleen kohtauksen, jossa lähdettiin kikkailemaan? Itse muistan yhden sellaisen, mutta silkoa sisältä? Itse kun en ole koko vuonna nähnyt sisällöltään parempaa ja tuhdimpaa elokuvaa.

Tähdet Kertovat, Komisario Palmu (Matti Kassila, 1962)

Double Blind (Sophie Calle & Gregory Shephard, 1992)

Joseph Beuys: Dialogue with Audience (Gianfranco Mantegna, 1980)

Buildings and Grounds: The Angst Archive (Ken Kobland, 2003)

Ondskan

Elephant

21 Grams

Dogville

Big Sleep

Re-Animator

Finding Nemo

Cannibal Holocaust

To Kill a Mockingbird

Voitko paikantaa tarkalleen kohtauksen, jossa lähdettiin kikkailemaan? Itse muistan yhden sellaisen, mutta silkoa sisältä?

Vaikeaa tässä nyt on nimetä just sitä tiettyä leikkausta, missä mopo karkaa. Tarkoitin oikeastaan sitä, että minua häiritsi se miten elokuvan alussa huolella rakennetaan aika perinteisen juonielokuvan asetelmaa, kolmen vartin kohdalla lähdetään seikkailemaan sisäavaruuteen ja alun vahvat rakenteet jäävät kolmeksi vartiksi unholaan, kun taas lopussa palataan alun teemoihin, ja sipaistaan ne pakettiin. Eternal Sunshine oli oikeastaan 2 elokuvaa, alun ja lopun quirky ihmissuhdedraama ja keskivälin Terry Gilliam- meininki. Ne eivät vain minustasopineet kovin hyvin yhteen. Ihan hyvä leffa se silti oli.



Sisällöstä taasen: siitä tuli sellainen kuva, että jos tuon olisi leikannut lineaariseksi, normaaliksi juonielokuvaksi, ja karsinut kikkailun pois, ei olisi jäänyt jäljelle mitään sellaista sisältöä, mihin kukaan kiinnittäisi huomiota. Rakkaus on ikuista pälä pälä (Kärjistän tuossa hieman, otetaan ne herneet poies nenästä...).



Tavallaan tästä voisi väittää samaa kuin Mulholland Drivestä, että se on saatu näyttämään syvällisemmältä kuin onkaan laittamalla katsoja tekemään töitä...



Edelleen painottaisin, että kyseessä oli hyvä elokuva. Ei vain sellainen, mistä minä yleensä pidän. Ne, jotka tuota täydestä sydämestään rakastavat saavat minun puolestani suhdettaan jatkaa...

sorsimus (22.9.2004 12:11)

Vaikeaa tässä nyt on nimetä just sitä tiettyä leikkausta, missä mopo karkaa. Tarkoitin oikeastaan sitä, että minua häiritsi se miten elokuvan alussa huolella rakennetaan aika perinteisen juonielokuvan asetelmaa, kolmen vartin kohdalla lähdetään seikkailemaan sisäavaruuteen ja alun vahvat rakenteet jäävät kolmeksi vartiksi unholaan, kun taas lopussa palataan alun teemoihin, ja sipaistaan ne pakettiin. Eternal Sunshine oli oikeastaan 2 elokuvaa, alun ja lopun quirky ihmissuhdedraama ja keskivälin Terry Gilliam- meininki. Ne eivät vain minustasopineet kovin hyvin yhteen. Ihan hyvä leffa se silti oli.



Sisällöstä taasen: siitä tuli sellainen kuva, että jos tuon olisi leikannut lineaariseksi, normaaliksi juonielokuvaksi, ja karsinut kikkailun pois, ei olisi jäänyt jäljelle mitään sellaista sisältöä, mihin kukaan kiinnittäisi huomiota. Rakkaus on ikuista pälä pälä (Kärjistän tuossa hieman, otetaan ne herneet poies nenästä...).



Tavallaan tästä voisi väittää samaa kuin Mulholland Drivestä, että se on saatu näyttämään syvällisemmältä kuin onkaan laittamalla katsoja tekemään töitä...

Myönnetään, että olen itse aivan päinvastaisesti puolueellinen elokuvamaussani. Kokeellinen kerronta ja muodon tuoma virkistys on jo sisältöä minulle. Ja tässä jos missä elokuvan kokeilu lisäsi elokuvaaan teemoja... Muistojen rakkaudesta, elämästä, identiteetistä, muistista...



(...muuten: en aloita näitä väittelyitä suuresta riidanhaluisuudestani. Minua lähinnä kiinnostaa millaisten linssien läpi elitistit elokuvia katselevat ja arvioivat.)

Parilt viikolt:

Martino: La montagna del dio cannibale

Iglesia: La semana del asesino

joku hk-hullu: Twist

Gordon: The Daughter of Darkness

Franco: Marquis de Sade's Justine

To: The Mission

Ruben: Dreamscape

Harlin: Prison

Mastorakis: Zero Boys

Wright: Romper Stomper

Miike: Kumamoto monogatari

Verhoeven: Flesh + Blood

Park: Old boy

Miike: One missed call

Iliadis: Hardcore

Bong: Memories of Murder

Throne of blood, 1957

Revenge of Frankenstein, 1958

Twice-told tales, 1963

Legacy of Dracula, 1970

Lake of Dracula, 1971

Cat o' nine tails, 1971

Evil of Dracula, 1974

Nomads, 1986

Opera, 1987

Prophecy, 1995

Zatoichi, 2003



Himassa DVD.

Ja tässä jos missä elokuvan kokeilu lisäsi elokuvaaan teemoja... Muistojen rakkaudesta, elämästä, identiteetistä, muistista...

Fair point. Itse olen tämän elokuvan kohdalla täysin eri mieltä: se "kokeilu" oli vaan silmäkarkkia, joka sai sorsimuksen ajatuksen harhailemaan ja persiin puutumaan.



Kokeilu lainausmerkeissä, että siltä kokeellisuudelta vedettiin matto alta selittämällä kaikki juurta jaksaen alun ja lopun perintesemmissä jaksoissa. Täten "kokeilevammalle" keskiosalle jäi tavallaan vain kikkailufunktio. Siis olla "quirky" ja "arty". Kuitenkaan se ei ollu niin rasittavaa, että tuntisin olevani pakotettu käyttämään termiä "tekotaiteellista paskaa", etenkin kun Sunshine- leffassa oikeasti myös oli hieman meriittiiä.



Ugh!