Mitä elitistit katsovat?

Taasen parin viikon ajalta:

Will Penny – ihan toimiva peruslänkkäri, jossa romanttinen puoli aika vahvasti esillä. Donald Pleasence pääsi jälleen näyttämään teatraalisia näyttelijänlahjojaan ja Bruce Dern loisti jälleen pikkunilkkinä. ***½



The Core – huoh, nää amerikkalaiset katastrofileffat. Huonohan tämä oli, mutta paikoitellen niin pöhlö että viihdytti. Ennemmin tämän katson uudestaan kuin tietyn Bruckheimer-spektaakkelin. **½



The Choirboys – täähän oli ihan jees Tohkan maalailuista huolimatta. Hyvää äijämeininkiä ja Roscoe Rules oli aivan timanttinen hahmo. Sai nauraa aina kun tyyppi sai aikaa ruudulla. ***½



Kingdom of Heaven – peruskamaa. Ihan kivuttomasti meni parituntinen, mutta ei tätä toistamiseen tarvitse katsoa eikä varsinkaan minään deluxe-editionina. Ei aivan niin näyttäviä taistelukohtauksia kuin odotin. Positiivinen yllätys oli, että Bloom oli ihan jees valinta aluksi hahmon ollessa vaatimattomampi tallaaja, mutta suurena sotapäällikkönä ja taktikkona roolitus meni kyllä pieleen. Muutenkin nousu tuohon rooliin oli aika uskomaton, äijä matsaa hiukan miekoilla Liam Neesonin kanssa ja sen jälkeen kaikki onkin hallussa. ***



X-Men 3: The Last Stand – positiivinen yllätys, kuten toisaalla todettu. ****



X2 – kutakuinkin täydellinen sarjisfimatisointi. ****½



Viisi vuodenaikaa – toinen aika lailla täydellinen elokuva. Tuli hiukan samanlainen olotila kuin muutama vuosi sitten katsotun Sateen jälkeen ‑leffan jälkimainingeissa eli syttyy jonkinlainen kaipuu löytää joku rauhaisa paikka, jonne kaiken maailman pissikset eivät pääse sekoilemaan. Viisi vuodenaikaa on jokseenkin täydellisesti kuvattu, maisemat ovat huikaisevia, fiilis harmoninen ja humaani lienee hyvä sana kuvaamaan tätä leffaa. Tämä olisi varmaan ollut hyvä katsoa juuri jonkun X2:n jälkeen. Jos elokuva onnistuu rauhoittamaan mielen niin tämä on sellainen. Ja mitä tästäkin opimme, naisista ei seuraa koskaan mitään hyvää. ****½



Insíde Man – mainio pankkiryöstö/panttivanki-leffa. Jossain vaiheessa olisi ehkä kaivannut tiivistämistä, mutta suhteellisen hyvin piti otteessaan alusta loppuun. Taitaa olla ensimmäinen elokuva, jossa Clive Owenkin onnistuu vakuuttamaan, en ole ennemmin äijästä hirveämmin digannut. En liioin ole mikään Denzel-fanittaja, mutta eräänkin ilmaisema mölyapina-termi tuntuu aika oudolta, vaikka sellainen ylimielinen olemus äijän rooleista aina hehkuukin. ****



Hotel Rwanda – ihan hyvä, mutta kuitenkin aika lailla kylmäksi jättävä aiheestaan huolimatta. ***½



Finding Neverland – kerran katsottava, ihan ok, mutta ei mitään elämää suurempaa. ***



Infernal Affairs ‑lievä pettymys, mutta kuitenkin erittäin toimiva poliisi ja roisto ‑elokuva. ***½



Million Dollar Baby – laatuelokuva, vaikkakin periamerikkalainen jokseenkin ennalta-arvattava draama. Swank oli hyvä ja Eastwoodin ja Freemanin välinen kemia on harvinaisen toimivaa. ****

Pakko nyt tänne itkeä tämän viikonlopun krapulaleffasta, eli Rick Botan Hellraiser:Hellworldista. Jos herran edellinen, Hellseeker, oli vielä suht viihdyttävä ja pysyi kestonsa ajan hyvin kasassa, niin tässä mennään metsään oikein urakalla.

Siis KENEN VITUN älypään idea on tehdä Hellraiserista teinikauhua? Ja vielä cyber-sellaista? Hellraiser-peli, kamoon. Ainoat naurut elokuvassa irtosivat kohdasta, jossa Lance Henriksen tökkää perus-uhriteinin SAW-tyyliseen kökköön sirkkeliansaan. Tosin silloinkin nauroin vain koska muuten olisi itkettänyt. Pinheadia nähdään nähdään n. 2 minuutin edestä ja lopussa vielä kerrotaan että ‑tadaa- tämän jälkeen tulee vielä uusi twisti Päähenkilöt ovat rasittavia, puleerattuja ja tiukkaperseisiä (naiset) ja lihaksikkaita (miehet) teinejä, joiden katsojan pitäisi sitten uskoa olevan peliaddikteja.



Vittu mitä paskaa, jos tämä olisi ollut joku geneerinen teinikauhu, ei vituttaisi näin paljon, sellaisenakin Hellworld on armotonta kuraa mutta (jo ryvettyneessä) hellraiser-jatkumossa se on suoranainen pyhäinhäväistys.



*

Caddyshack 5/10

Prozac Nation 6/10

My Best Fiend 7/10

Man with Movie Camera 7/10

X-Men: The Last Stand 7/10

Gummo 9/10

Lady in Cage 8/10

James Caan ultraväkivaltaisen reeferjengin pomona huippunihilistisessä a-luokan eksploitaatiothrilleriproduktiossa vuodelta ‑63.

Mr. & Mrs. Smith 4/10

Basketball Diaries 4/10

Vaivannuttava, olisi tietenkin parempi jos Mark Wahlbergille olisi annettu pääosa.

Strike Commando 6/10

Kakkososan jälkeen nähtynä pieni pettymys. Hyvää ramboilua silti.

Double Face 7/10

Juliste roikkunut kunniapaikalla jo pitkään, oli hienoa että siinä esitetty helmikorujenleikkauskohtaus oli jopa mystisempi kuin mitä osasin odottaa.

Bulletproof 8/10

Top of the Heap 7/10

Invasion of the Bee Girls 4/10

Kuin Ö-luokan cronenbergia, oli tässä ilman muuta oma viehätyksensä mutta toisaalta festareilla aamuyöstä nyt voi näyttää melkein mitä vaan marginaalisesti omituista ja homma toimii jossain määrin, videolta tätä ei olisi jaksanut millään.

Death Wish 3 10/10

Maylett:

Espoon viimeinen neitsyt (tv) *

Heinzel: 89 mm – Freiheit in der letzten Diktatur Europas (tv) **

Ratner: X-Men: The Last Stand (35mm) ***

Pakkasvirta: Kesäkapina (tv) ****

Park: Chinjeolhan geumjassi (Sympathy for Lady Venegance) (dvd) ****

Francisci: Le Fatiche di Ercole (Hercules) (tv) ***

Zombie: The Devil's Rejects (dvd) *****

Hervey: Carnival of Souls (35mm) ****

Bakshi: Coonskin (35mm) **

Freda: A Doppia Faccia (Double Face) (35mm) ***

Carver: Bulletproof (35mm) ****

St. John: Top of the Heap (35mm) **

Sanders: Invasion of the Bee Girls (35mm) ***

Dvd:

Pat Garrett & Billy the Kid



Lännen romantiikka katoaa markkinatalouden tieltä – tinkimättömyys vs. lauman mukana meno.



*** 1/2



+ tietysti EKEK-tilaisuus Engelissä, jota ilman olisi tullut aivan käsittämättömän laiha elokuvaviikko kiireistä johtuen.

35mm:

CoS, Coonskin, Bulletproof, DW3



DVD:



Raw Deal, Arska aivan uskomattoman tahvossa vireessä.



Can't by me Love, ookoo kasariteineilyä "sanomalla"



Kärlek's Språk 2000, melkoinen ylläri, kun luulin ryhtyväni katsomaan oikeaa elokuvaa.



Big Momma's House. Ihan saatana hyvä. Vähän niinkuin BB2:n rottavitsi venytettynä 1.5 tuntiin.



Skulls 2. Jos luulet, että ykkönen oli erityisen paska, niin olit ihan vitun väärässä. Karmean huono elokuva. Hyi saatana.



Digiboksi:



Amityville Horror (2005). Alku näytti lupaavalta new wave american horrorilta (Devil's Rejects, TCM remake), mutta muuttui nopeasti aasiahorroria ja jenkkipökkelöintiä yhdistäväksi yhdentekevyydeksi.



TV



11:14. Yksi parhaista "nokkelista" elokuvista ikinä. Hauska, brutaali ja viihdyttävä.

Leacock:

The War Lover DVD

Steve McQueen jälleen todistaa miksi hän oli Mr.Cool. Kapteeni Ricksonin rooliin vaaditaan äärimmäistä itsekkyyttä, rohkeutta ja ennenkaikkea munaa. Hän ei pelkää kuolemaa vaan elämää, kuten elokuvassa todetaan. Robert Wagnerin luutnantti Bolland antaa hienosti vastapainoa ihmisenä ja miehenä jolla on muutakin, kuin sota ja sotiminen. Elokuva on loistava sanomallaan. Ei puutu kysymykseen miksi vaan miten tästä selvitään ja mitä sen jälkeen.

B-17 pommittajat olivat II. Maailman sodan tyylikkäimpiä pommikoneita ja hoitavat tässäkin elokuvassa upeasti roolinsa. The War Lover tyylisiä elokuvia on valitettavasti tehty aivan liian vähän.



Spielberg: War of the Worlds DVD

Jos unohdetaan miten loistavasti kaikki tuhoaminen on tehty, voidaan suurin kiitos antaa Tom Cruiselle ja käsikirjoitukselle. Näin massiiviselle elokuvalle todella hienoja yksityiskohtia. Satamamies, jonka ehkä suurin rakkaus elämässä on 66 Shelby Mustang GT-350, V8 moottori palasina keittiössä, ei osaa yhtään tuutilaulua mutta Fordin HotRod laulu on hanskassa ja mainitaanpa yksi suosiki maistani Ukrainakin tässä.

Ongelmaksi muodostuu pituus 2h ei riitä. Tälläinen vaatisi ehdottomasti minisarjan samalla laadulla, ettei kävisi kuten tässä loppui kuin seinään. Nostalgisia muistoja ala-asteelta mallia Tripodien aika sarja.



Neame: The Odessa File DVD

Suosikki aiheitani natsit ja pahamainen SS. Näin vasta dokkarin Jon Voightin haastattelusta, jossa käsiteltiin Odessaa. Mr.Voight oli niin kiinnostunut projektista, että oli ollut mukana lähes kaikessa. Reportteri Millerin pakkomielle saada teurastaja Roschmann vastuuseen teoistaan on kuvattu hienosti ja tehokkaasti.

70-luvun laatua jollaisia ei enää tehdä.



Spottiswoode: Air America DVD

Loistava aihe josta ei liiemmin ole tehty elokuvia. Harmittaa vain, että oli sotkettu komedia/toiminta.

Tästä olisi pitänyt tehdä kylmänviileästi R-Rated. Lähtökohdaksi Seagalin Aboove the Law alku ja Lethal Weaponin Shadow Companyn karkelot Laosissa yhdistettynä. Suurin kiitos soundtrackille ja lentokalustolle.

TV



11:14. Yksi parhaista "nokkelista" elokuvista ikinä. Hauska, brutaali ja viihdyttävä.

Kuten kirjoitin aikaisemmin takuu varma pienen piirin kulttielokuva mallia Donnie Darko.

Goose ( 5.6.2006 09:02)

TV



11:14. Yksi parhaista "nokkelista" elokuvista ikinä. Hauska, brutaali ja viihdyttävä.

Kuten kirjoitin aikaisemmin takuu varma pienen piirin kulttielokuva mallia Donnie Darko.

Ilman kehujasi, en olisi varmasti ruvennut koko elokuvaa katsomaan. Hyvin toimii tämäkin keskusteluketju.

Goose ( 5.6.2006 10:02)

Leacock: The War Lover DVD

Tälläinen vaatisi ehdottomasti minisarjan samalla laadulla, ettei kävisi kuten tässä loppui kuin seinään. Nostalgisia muistoja ala-asteelta mallia Tripodien aika sarja.

Mites tripodien ajan dvd-julkaisun laita on nykyään? Eikös tästä ollut ensimmäinen tuotantokausi joskus ulkona?

Volonte ( 5.6.2006 14:43)

Goose ( 5.6.2006 10:02)

Spielberg: War of the Worlds DVD

Tälläinen vaatisi ehdottomasti minisarjan samalla laadulla, ettei kävisi kuten tässä loppui kuin seinään. Nostalgisia muistoja ala-asteelta mallia Tripodien aika sarja.

Mites tripodien ajan dvd-julkaisun laita on nykyään? Eikös tästä ollut ensimmäinen tuotantokausi joskus ulkona?

The Tripods



The books and other stuff

Yli kuukauden katsotut.

William Hellfire & Joey Smack: Duck! – The Carbine High Massacre (dvd) 5/10

– Bad Tasten ja Cannibal! The Musicalin hengessä tehty komedia Columbinen koulumurhista. Todella rujoa ja epäkorrektia huumoria mutta videokasetille ilmaan minkäänlaista teknistä taitoa kuvattuna vähän raskas katsoa kerralla.



Enzo D’Aló: La Gabbienella e il Gatto (tv) 7/10



John Hillcoat: The Proposition (35 mm) 3/10

– Naurettavan kohtalokasta dialogia, matkailuvideomaisemilla fiilistelyä, päälleliimattua mystiikkaa ja ah-niin-synkkää nihilismiä. Kävi teennäisyydessään todella vituttavaksi, harkitsin vakavasti ulos kävelemistä jo ensimmäisen 30 minuutin jälkeen. En olisi uskonut Hillcoatin & Caven koskaan saavan aikaiseksi mitään näin paskaa.



Riccardo Freda: The Witch’s Curse (dvd) 7/10

– Ei mitään miekkaa & sandaalia vaan Coffin Joe-tyylistä Helvetin hirveyksien esittelemistä, josta leikataan aina välillä Witchfinder Generalia muistuttaviin noitadantappajaisiin. En kyllä tajua, miksi Maciste oli pitänyt kirjoittaa mukaan Keskiajalle sijoittuvaan tarinaan.



Duccio Tessari: The Bloodstained Butterfly (dvd) 6/10



Andrea Bianchi: Massacre (dvd) 7/10

– Bianchi iskee suoraan trash-hermoon yliluonnollisella psykoilulla. Muutamat kohtaukset ovat suoraan kalkkunataivaasta, esim. riivattu meedio pyörittelee silmiään ja vääntelee naamaansa kuin Jim Carrey pilvessä. Trash-arvoiltaan Matteimpi kuin Mattei itse.



Marcello Aliprandi: A Whisper in the Dark (dvd) 7/10

Paolo Cavara: Deaf Smith & Johnny Ears (dvd-r) 5/10

Bruno Corbucci: The Longest Hunt (dvd) 5/10



+ Suippokorva-special

Peter Jackson: The Lord of the Rings: The Fellowship of the Ring (dvd) 9/10

Terry Marcel: Hawk the Slayer (dvd) 8/10

John Watson: Deathstalker (vhs) 5/10

Hector Olivera: Wizards of the Lost Kindom (vhs) 5/10

Kolmen viikon ajalta vähän sekavaa ohjelmaa:

Ferroni: “Mill of the Stone Women” (1960) – aavemaisemia viime vuosisadan puolivälin Amsterdamista ja eteerisen enteilevää undead-kauhua. Muistuttaa parhaimpina hetkinään Mario Bavaa.



Petersen: “The Perfect Storm” (2000) – itse aihe on kiinnostava ja faktapohjaisuutensa myötä traaginen, mutta ei ehkä elokuvalla kerrottavaksi: tosiasia on että valtamerta ei ainakaan kuusi vuotta sitten saatu hyvän näköiseksi tietokone-efekteillä. Itse myrskyn massiivisuus välittyy hyvin, mutta kaikki näyttää liian digitaaliselta. Petersen on tehnyt erään toisenkin vesiaiheisen elokuvan, joka on sanoinkuvaamaton mestariteos ajalta ennen Yhdysvaltoihin siirtymistä.



Zemeckis: “Contact” (1997) – suunnattoman hieno Hollywood-elokuva kosmologian kiehtovaan mailmaan sijoittuen. Hienoksi tämän nostaa se monipuolinen ja teemaa laajentava näkökulma, joka asettaa tieteen ja uskonnon vastakkain tavalla, joka ei tyydy pintaraapaisuun ja ympäripyöreään lässytykseen. Empiirisiin kylmiin faktoihin ja havantoihin perustuva suuri tiede ja tunteeseen rinnastettava uskonnollinen varmuus ovat Jodie Fosterin ja Matthew McConaugheun kautta vastakkain tässä Einsteinin suhteellisuusteoriaa syvästi kunnioittavassa elokuvassa. Loppupuolen laajentuminen teoreettisiin aikamatkoihin ja suhteellisiin aikaparadokseihin on toteutettu Zemeckiksen parhaaksi katsomalla elokuvallisella tavalla, joka “saa tapahtumat ja avaruuskellon näyttämään uskottavilta.” Jossain vaiheessa voisi lukea Carl Saganin kirjankin, se on tuskin yhtään vähemmän sisällökäs.



Vilsmaier: “Stalingrad” (1993) – synkkä ja suht asiallisena pysyvä wwII-pätkä saksalaisten näkökulmasta, osittain turhan karikatyyrisin (upseeri)hahmoin. Raadollisuus välittyy ajoittain hienosti, Venäjän säälimätön talvi ja kylmyyden tuntu välittyvät perille. Loppukuva on totalisessa nihilismissään unohtumaton ja historialliset faktat huomioon ottaen hyvin valittu.



Boyle: “Trainspotting” (1996) – tehokkaampi ja hauskempi kuin osasin muistaa. Parastahan tässä ovat ne monet näkökulmat, jotka pääsevät esille neljän tai viiden olennaisen hahmon kautta. Valinnoista seuraavat vittumaiset ja peruuttamattomat yllätykset välittyvät tuntuvasti ja aidosti, viittaan etenkin Tommyn kohtaloon ja Begbien tempauksiin. Hienoa että huumori on voimakkaasti läsnä, se tuo tärkeää perspektiiviä ei-hauskoihin tapahtumiin ja kohtaloihin.



Zucker: “The Naked Gun 2 ½” – uusintaa lyhyen ajan sisään, toimii aina. Tällä kertaa aiemmin huomaamatta jäänyt detalji:



Mostow: “U-571” (2000) – jännittävänä pysyvä fiktiivinen wwII-sukellusvene-elokuva jossa ei liiallisesti Hollywood-ällöelementtejä vaan silkkaa klaustrofobista trilleriä.



McCrae: “Shatter Dead” (1994) – kammottavan epäonnistunut kotivideoelokuva, jossa on zombeja ja ilmeisen tahattomasti Stallonen/Rambon eleitä jäljittelevä naispäähenkilö. Mistään elokuvallisesta (rytmitys, tehokas kuvakerronta jne.) ei voi puhua, suunnatonta vaikeutta tuottaa katsojalle istua läpi pitkiä kohtauksia, joissa ihminen kävelee kadulla tai tuo rambo-muija nakuilee suihkuverhon takana saippuapalasen kanssa. Ohjaajan nimi on Scooter McCrae, näyttelijöinä mm. Stark Raven ja Flora Fauna ‑nimisiä ihmisiä, jotka yhdistäisin kaikki ennemmin johonkin yhdysvaltalaiseen pieneen pornolafkaan sieltä paskimmasta päästä.



Ko: “Killer’s Romance” (1990) – hyvää gunfire-vuosikertaa oleva surumielinen honkkari, joka Gansin ja Clarence Fokin Dragon From Russian tavoin tuo japanilaisen Crying Freemanin live-versioksi. Simon Yam on todella hyvä kuten aina, loppupuolen taistelut ja mätöt yltyvät ajoittain hillittömään brutaaliuteen, joka ei kysele uhrien tai potkittavien sukupuolta. Yhdessä kohtaa vilahtaa Black Rainin musiikki.



Schaffner: “The Boys From Brazil” (1978) – hyvä ja vähän pimahtanut trilleri jossa natseja ja niiden jahtaajia. Juonen avautumisen myötä syntyy autenttisia yllätyksiä, jotka saavat mielenkiinnon pysymään yllä. Muutama huikean hieno kohtaus (talvinen pato, Olivierin keskustelu natsihuoran kanssa jne.) Aiheesta huolimatta ei onneksi tyydytä pelkkään nazzien pahisteluun ja yksipuolisuuteen.



Reitman: “Cannibal Girls” (1973) – elokuva jolla legendaarinen tagline: “They do EXACTLY what you think they do!” Erittäin pieneen – asukasluku reilu tuhat – ja salaperäiseen kanadalaiseen pikkukylään sijoittuva ansiokas meat-movie, joka voimistaa entisestään kaikkia vallitsevia maalaisiin kohdistuvia ennakkoluuloja! Kannibaalinartut ovat kauniita ja talviset maisemat hiljentävät kaupungin elämää entisestään. Harmi kun ilmeisesti missään videoversioissa ei ole “varoituskelloja/audiota” joka varoitti aikoinaan elokuvateattereissa verikohtausten saapumisesta ja ilmoitti niiden päättymisestä pelokkaimmille. Aika räikeä.



Tornatore: “Nuovo cinema Paradiso” (1989) – aidosti nostalginen kunnianosoitus italialaisen elokuvan historialle ja elokuvahistorialle yleisesti (kankaalla pyörii mm. La terra trema!) Kovin rankkaa käsittelyä ei mikään ilmoilla oleva teema saa, kyseessä on melko harmiton ja kiltti elokuva suuren yleisön tarpeisiin. Uskonto on läsnä mutta sitä ei käsitellä. Elokuvateatterin ympärille sijoittuva elokuvahistoriallinen maailma kuitenkin miellyttää nykyisinä hifistelevien kotivideoformaattien ja uusintaversioiden aikoina.



Reed: “Night of the Zombies” (1981) – eli suomalaisittain “Haudan takaa“, natsizombeja lumisissa maisemissa ja Jamie Gillis CIA-agenttina etsimässä toisen maailmansodan aikaista KAASUA. Äärettömän huono ja kömpelö mutta vielä siedettävällä tavalla: dialogi ja yleinen logiikka ovat niin aivovammaista, että roskaa sietävällä riittää bongattavaa. Kaiken kruunaa loppu, joka tulee yht’äkkiä ja jättää “tarinan” kesken. Ns. elokuvauransa jälkeen Joel M. Reed ilmeisesti syventyi intohimoisesti perhokalastukseen, josta on kirjoittanut lukuisia teoksia.



Hoskins: “Chopper Chicks in Zombietown“ (1989) – Troman kehnoimpia ilmentymiä; hidas, tapahtumaköyhä, rasittava ja väsynyt. Lopussa kirkkoon vaeltaa sekä lauma aivokuolleita zombeja että ryhmä sokeita orpolapsia, ohjaaja Hoskinsin suurenmoista symboliikkaa? Mukana myös nuori Billy Bob Thornton.



Ho: "Deadly China Dolls" (1990) – rasittavaa väkivaltaroskaa 90 minuutin ajan. Ei tietoa juonesta tai vastaavasta mielenkiinnon vangitsijasta, vain lukuisia tulitaisteluja, panoja ja vitusti aurinkolaseja. Kaikki elementit löytyvät identtisinä tai "muunneltuina" Woon tuotannosta, mikä ei ole ohjaaja huomioiden yllätys. Yhdessä kohtaa soi Black Rainin musiikki, muutamassa muussa Casualties of Warin ja Carpenterin Halloweenin musiikit. Godfrey Ho muistutti jälleen että paskimmillaan HK-toiminta on lähes sietämätöntä.

Argento:

Deep Red (DVD), Hieno, mutta Anchor Bayn DVD:n yli 2-tuntinen (director's cut) versio ei ollut ihan kamalan jäntevä. Puol tuntia veke ja a-vot. ***1/2



Joku mitättömyys: Madagascar (DVD), Extra- haastiksessa tekotyöryhmän kaverit silmät pyöreinä kertoo, miten olennaista tällaisessa leffassa (lastenpiirretty, minkä parissa aikuistekin voivat viihtyä) on kiinnostavan ja jännittävän tarinan rooli. No, tässäpä ei nimenomaan sitä ollut, vaan monien arvattavien käänteiden jälkeen epäkiinnostaville eläinhahmoille käy juuri niin kuin voi ennen katsomista odottaakin. N.75 min kestosta huolimatta koko hommasta jäi väsynyt ja pysähtynyt maku. Innotonta ja moneenkertaan nähtyä. Muutama toimiva irtovitsi toki löytyy tästäkin, mutta jos elokuvassa on David Schwimmerin esittämä neuroottinen ja luulosairas kirahvi, kertoo se jotain oleellista tähän "tuotteeseen" uhratun luovuuden ja nokkeluuden tasosta. Kaikkein heikoin lenkki oli kuitenkin, ehkä yllättäen, alkuasukaskuningasta esittänyt Sacha Baron Cohen, jonka roolihahmo täyttää kässärissä sen "hulluttelijan" paikan. No, Cohen on koko vaisun castin ehkä mitättömin osanen. Yhdessä IMDb:n user commentissa tiivistetään nasevasti Madagascar kokonaisuutena: "So Much Could Have Happened on This Island". Kovin vähän oikeasti tapahtuu. *1/2



Coutard: S.A.S. Malko (VHS), **1/2

Anatomie

Muistinkohan koskaan kommentoida tätä. Ei mikään kummoinen, vaikka inhoja raatoja/nukkeja olikin. Ja se blondi oli aika hot. **1/2



Howling 2

Ainoa Howling-jatko-osa, joka kannattaa katsoa. Eri syistä kuin alkuperäinen tosin. Etusivulla joskus enemmän tästä. ***



Mansion of Madness

70-lukulainen meksikoilaiskummeli tekee epäonnistuneen parodian Jodorowskysta tai Arrabalista ilman J:n (visuaalista) kiehtovuutta. En kyllä tiennyt/muistanut vielä katsoessani, että Moctezumalla oli oikeasti tekemistä Panic-teatterin kanssa. Alucarda ei voi olla näin paska, kesken jättäminen kävi mielessä n. 80 kertaa, yli 90 kertaa ei olisi jaksanutkaan. *



One Missed Call

Moderni Aasia-kauhu suoraan oppikirjaa noudattaen. Pari Miikemäistä piirrettä l. puhelinta näpytteleviä irtokäsiä ja mätäneviä raatoja. Kohta mä kyllästyn näihin, niin kuin varmaan ne kaikki, jotka näitä on enemmän jo ehtineet katsoa. ***



X321 Flight to Hell

Ei kovin francomainen, mutta suht sujuva vaikkakin melko mielenkiinnoton. Yhtymäkohtia esim. Facelessiin silti löytyy. Ja kuvaa ei saada ikinä tarkaksi zoomatessa, tai jos saadaan, niin säädetään silti. Sääli, että uhkea Esperanza Rey ei ole muuten(kaan) mikään Soledad Miranda tai edes Lina Romay. **



Brotherhood of Satan

Tämä olisi aika prototyyppi-NV-elokuva. Suht tuntematon (vaikka julkaistu Suomessakin videolla), mutta varsin pätevä kaikin puolin. Mukavaa saatananpalvontaa. Jenkki-dvd:n kuva on poikkeuksellisen hyvä. ***

Gray:

The Italian Job DVD

Ohjaajalla on ollut homma hanskassa. Ehdoton tulevaisuuden heist- ja autoelokuva klassikko. Lisäksi mielestäni erittäin onnistunutta castingia en voi olla mainitsematta, erityisesti loistava Jason Statham taas rattimiehenä Handsome Rob. Toiminta rullasi todella toimivasti koko ajan eteenpäin ja takaa-ajojen leikkaukset olivat napissaan. Kulkuneuvojen monipuolisuus oli mainio BMW 850 & Z5, Chevy Nova & El Camino, Aston Martin Vanquish, Ducati ja tietysti molemman polven Mini Cooperit. Ehdottomasti yksi parhaita remakeja mitä näin nopeasti tulee mieleen, vaikka tällä olisi voinut hyvin olla aivan itsenäinen nimi. Täysin samalta jengiltä on tulevaisuudessa luvassa jatkoa The Brazilian Job. Minä ainakin odotan innolla!



Rossen: All the King's Men DVD

Kunpi on ihmiselle turmiollisenpaa raha vai valta vai vaaditaanko molempia lopulliseen pimeyteen.

Willy Stark rehellinen, ahkera ja rohkea, joka haluaa auttaa oman osavaltionsa heikonpiosaisia ja viedä liituraita porukalta sorron vallan köyhiltä maajusseilta.

Menestyksen myötä tulee vastaan veteen piirretty viiva ajaako hän sittenkään enää työläisten etuja vai onko oma sittenkin se päällimmäinen kohde. 1949 tehty elokuva, joka ennustaa hyvin pitkälle USA:n tunnettujen poliitikkojen tulevaisuutta aina Kennedyn veljeksistä tähän päivään.

Broderick Crawford Willie Starkina on liekeissä, jonka kaltaisia suorituksia tehdään todella harvoin.

Jos haluaa hyvää, on tehtävä pahaa.