Mitä elitistit katsovat?

Jotenkin luulisin, ettei täällä ole hirveä synti palvoa niitä elokuvia, joita valtaosa ei kykene ymmärtämään.

Helvetin hyvin sanottu.

Mitt liv som hund

Hallströmin ruotsalaiselokuva on ihan symppis tarina edelleenkin (vaikka sanana "symppis" onkin aika karsea).



Shiqi sui de dan che

Ihan ok kiinalais-taiwanilainen versio polkupyörävaras-teemasta, hiukan jähmeää elokuvaa saatuihin palkintoihin ja kehuihin nähden.



Les Parapluies de Cherbourg

Aidosti kauniin teoksen ja hienojen elokuvallisten ansioiden rinnalla on kyllä, varsinkin nykykatsojan silmin, kokonaan lauletun dialogin myötä myös melkein yhtä paljon tahatonta komiikkaa; "anna sätkä – joo-oo, vaihdan vain ensin tämän sytytystulpan"



Tootsie

Tämä on se Dustin Hoffman naisen vaatteissa-elokuva, joka meinaa paikoitellen olla melkein hauskakin. Jessica Lange on ollut niin hekumallisen näköinen nainen, että täytyy hoitaa se "Postman Always Rings Twice"kin jostain piakkoin uusintakatseluun.



Tears Of The Sun

Tämä olikin sitten täyttä skeidaa. Hyvien amerikkalaisten sotilasjoukkio pelastaa demokratian Afrikassa, jonka varjolla voidaan esittää paljon näyttävää lahtaamista. Bruce Willis ei varmaankaan ole koskaan ollut näin huono, miehen kovismurjottaminen on hupaisaa katseltavaa. Tylsä ja paska leffa, eikä edes sillä oikealla tavalla, tekijät ja näyttelijät tuntuivat olevan n i i n tosissaan.



Finding Nemo

Animaatiopuolta ei varmaankaan voi teknisessä mielessä paljoa tämän täydellisemmin toteuttaa ja kun tarinakin on ihan kelvollinen ei suurempaa naputtamista jää. Pari siirappisinta dialoginpätkää olisin ottanut pois mutta ihan mukiinmenevä.



Jaahas, Gorkin puisto tuossa odottaisi katsojaansa. Jospa tänä iltana tsekkaisi taas miten hienosti Helsinki näytteleekään Moskovaa, rooli on hanskassa vahvalla rutiinilla.

Joku pistekeskiarvo on aika huono mittari. Jos samalle elokuvalla puolet antaa 5 pointsia ja puolet yhden pisteen, on kyseessä vähintään mielenkiintoisempi elokuva kuin joku tasaista kolmosta repivä.

En enää nykyään edes yritä päätellä mitään elokuvan kiinnostavuudesta tai hyvyydestä THaaviston perusteella, joten liityn rest of the worldin joukkueeseen.

City of God [DVD] Pettymys, kikkaileva kerronta ja huumori toivat aivan liikaa mielen jonkun Snatchin. Liian monta päähenkilöä. Silti varsin hyvä. ***½



Cronos [DVD] Pikkumukava, mielyttävän perinteinen kauhuilu. Eläkeikäisestä päähenkilöstä plussaa. Typeriä logiikkamokia, eikä missään vaiheessa päässyt kunnolla säväyttämään. ***



Death Wish [DVD] Toimii yhä. ***½



The Man Who Wasn't There [DVD] Coen-laatua. Uskomattoman nättiä mustavalko-kuvastoa, etenkin valaistus oli joka otoksessa enemmän kuin kohdallaan. ****



Wild at Heart [DVD] Eli perätysten kaksi kaikkien aikojen tupakointi-elokuvaa. Pitäisi ihan laskea kummassa sytytetään enemmän savukkeita. ****



The Game [TV] Epäkiinnostava ja ‑uskottava tylsyys, joka on kuitenkin suunnilleen pätevästi ohjattu ja näytelty. **



Kana Hakliha [Tietokone] Tämä tuli viikonlopun aikaisissa sekaisuustiloissa katsottua toistuvasti vähintään täyspitkän elokuvan keston ylittäen. Hienoimpia mainoksia ikinä! Kanaa kanaa kanaa haklihaa. *****

Eli perätysten kaksi kaikkien aikojen tupakointi-elokuvaa.

Tähän on pakko heittää Elliot Gould ja The Long Goodbye. Ei ole kohtausta, jossa Gould-Marlowe ei ole tupakka suussa.

Yotsuya (7.4.2004 13:21)

Evil Lips Robber (6.4.2004 17:27)

Yotsuya (5.4.2004 11:32)

18 Bronzegirls

DVD:ltä ikävä kyllä. WtFIGO-sertifioitua shittiä, rating AAA.

Puhutaanko nyt 18 Bronzegirls/ 18 Golden Destroyers Ground Zeron double featuresta? Oma tilaus tuosta upposi Hkflixiin jälkiä jättämättä, mutta jos viitsit vielä vähän hehkuttaa leffaa jaksan ehkä alkaa kyselemään tilauksen perään. Siis ehdottomasti hankkimisen arvoinen?

Ehdottomasti. Pelkkä ajatuskin elokuvan kehumisen aloittamisesta turhauttaa ja hengästyttää kun se vaan on niin käsittämätön tekele. DVD on muuten litistetty fullari jonka 16:9-nappulalla saa suht kivasti boksatuksi wideksi. Ehdoton suosikki on kyllä elokuvassa nähtävä Shaolinin paha mekaanikko ja sen aikaansaannokset. Kultaisia Hävittäjiä en ole vielä katsonut, tiedätkö siitä mitään?

Hyvältä kuulostaa. Hkflixistä tuli ilmoitus että tilausta prosessoidaan jo. Kultaisista Hävittäjistä en tiedä mittään, eiköhän se silti jotain hauskaa Godfrey Ho-sekoilua ole.

eli millä tavalla siinä lopussa kostu oikein kääntyy tekijäänsä vastaan?

Homma menee vertaillen näin:



Sekä Blazing Magnumin, että Dirty Harryn rakenne on näennäisen samanlainen, Poliisi jahtaa murhaajaa hieman lain kirjaimen ulkopuolella kovin ottein. Harry on kuitenkin ns. oikealla asialla, eli elokuva tukee loppuun asti Harryn ratkaisuja. Scorpio esitetään sellaisena pahana, jota vastaan lait eivät tehoa; hän osaa käyttää kaikki porsaanreiät ja jopa manipuloida oikeuslaitosta Harrya vastaan.



Eli: jotta rikos saadaan ratkaistua, joutuu Harry operoimaan lain kirjaimen ulkopuolella.



Myös Tony Saitta Blazing Magnumissa työskentelee hieman laillisuudesta vasempaan: hänen ratkomansa rikos on kuitenkin hänelle hekilökohtaisesti tärkeä: kyseessä on sukulaistyttö. Saitta oikeuttaa väkivallantekonsa itselleen luomalla sukulaistytöstään päähänsä kuvan viattomana uhrina, jonka likaiset limapallot ovat vetäneet mukaan sleazyyn maailmaan. Näin ollen Saitta tuntuu kokevan jonkinlaista katharttista nautintoa listiessään näitä ihmisiä, joiden hän olettaa olleen vastuussa likan kuolemasta. Katsojalle selviää kuitenkin, että Saittan kuva tytöstä on täysin väärä! Hänen motivaationsa ja oikeutuksensa vigilante- hommiin osoittautuukin siis tyhjäksi. Likka onkin ollut yksi limapallo siinä missä muutkin.



Tälläistä väkivallan moraalisen oikeutuksen teemaa Dirty Harryssa ei ole. DH jääkin sisällöltään lapsellisen yhteiskunnallisen kommentin tasolle siitä, miten liiat lait itse asiassa haittaavat ihmisten elämää. USAssa tämä oppi tunnetaan nimellä deregulaatio, ja sitä ajavat yleensä republikaanit ollessaan vallassa.

Reilun viikon saldo

Duplex (35mm)

Seconds (dvd)

Jean d'Arc (dvd)

Bad Boys II (dvd)

Musa (dvd)

Sitting Target (16mm)

Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla (vhs)

Flowers for Algernon (vhs)

Love Bug (uusi) (vhs)

Day of the Cobra (vhs)

And Give Us Our Daily Sex (vhs)

Perkele, pitäisi ihan tosissaan muistaa kirjoittaa tähänkin ketjuun vähän useammin kuin kahden kuukauden välein...

Sitten viime näkemän katsottuja ainakin:



Brain Damage



No joo, onhan tämä ihan pikkunäppärä ja humoristinen sekoilu mutta jotenkin ei enää jaksa iskeä samoin kuin joskus aiemmin. Elmerin hahmo on kyllä persoonallisimmasta päästä.



The Fly



Cronenbergin elokuvia katsoessa tulee aina vilu.



Nightmare On Elm Street 5



Nyt on unrated nähty, mutta eivätpä nuo lisäykset juuri elokuvaa parantaneet: Pari gorekohtaa oli toki huomattavasti totuttua ilkeämpiä, mutta jos koko muu toteutus tökkii niin eivät ne jaksa sitä pelastaa. Sarja on ollut kolmannesta jaksosta eteenpäin silkkaa alamäkeä.



Friday The 113th part 6



Ainoa osista 1-9 jota en ollut nähnyt jo teininä, ja samalla myös suurin pettymys. Eivät huumori ja idioottihahmot ole sopivia höysteitä tähän sarjaan.



The Stuff



Nokkelaa mutta hieman liian junnaavaa kulutusyhteiskunnan kritisointia. Kekseliäs idea ja veikeä toteutus.



Return To Salems Lot



En ole nähnyt ensimmäistä osaa joten jatkiksena en pysty tätä arvostelemaan, mutta joka tapauksessa poikkeuksellisesta vampyyriaiheen käsittelemisestään huolimatta Cohenin hampaat eivät tuntuneet olleen tällä kertaa tarpeeksi terävät tehokkaan satiirin aikaansaamiseksi.



10 Violent Women







Curse 2: The Bite



Voi jestas mitä kuraa! Tässä kalkkunassa kusi ihan kaikki efekteistä näyttelijöihin, käärmeen myrkyn aiheuttama mutaatio päähenkilössä näytti ihan sukkanukelta. Parhaat naurut kirvoitti käärmeiden näkökulmasta kuvatut kamera-ajot, joiden taustalle oli laitettu kiukkuista murinaa.



Starcrash



Tämä tulikin ruodittua jo taannoin toisaalla. Ihana!



She-Devils On Wheels



Juonestaan huolimatta aika ponnetonta prätkäviritelmää, eukot eivät olleet oikein vakuuttavia tiukkojen prätkämimmien osissaan.



The Lamp



Helvetisti tätäkin lampun henki-leffaa on parjattu mutta minusta se on ihan kelvollinen tapaus, katselen ennemmin pienellä budjetilla toteutettua lättäystä kuin Andrew Divoffin virnistelyä Wishmasterissa.



Once Upon A Time In Mexico



Rodriquezilla on edelleenkin tyyli hallussa, mutta ilmeisesti tällä kertaa kokonaisuus on laajennut liian suureksi koska lopputulos vaikutti ylipitkältä ja sekavalta toisin kuin Desperado. Johnny Deppin rooli oli täysin turha.



Boat Trip



Kömö! Hilpeitä homohahmoja on nähty jo liikaakin ja vitsit olivat suurimmalta osin aika kuivia, naiskauneuskaan ei riittänyt kääntämään vaakaa positiivisten fiilisten puolelle.



Italian Job (2003)



Keskitasoa parempaa toimintaa eikä hullumpia näyttelijöitäkään. Kuume vanhemman version hankintaa kohtaan nousi entisestään.



Howling 2



Voi hyvä helvetti mitä sontaa, muilta kuultuna kuvaus nahkapukuisista ihmissusista ja ryhmäorgioista kuulosti hyvinkin potentiaaliselta idealta mutta katsottuna ei toimi yhtään. Danningin tisseistä otetaan lopputekstien aikana kaikki irti.



Dead Next Door



Vaikken olekaan nähnyt Bookwalterin leffoista muita kuin tämän ja Ozonen, en voi uskoa että hänen niskaansa saamansa vihat olisivat ainakaan niistä johtuvia. DND on kotikutoisuudestaan huolimatta ihan onnistunut ja viihdyttävä pikku elokuva, ja zombieaiheen vaatima tietynlainen efektien tasokin on saatu pidettyä yllä.



Exorcism



Ah, niin latautunutta Francoa että! Toteutus on harvinaisen maltillista Francon jäljeksi ja ohjaaja itse murhaajan roolissa onnistuu olemaan ihan vakuuttava, kun taas naisten keskiset sessiot nyt ovat niin takuukamaa ettei niistä voi kukaan olla pitämättä.



Les Demons



Franco ja luostari on ennenkin todettu mainioksi yhdistelmäksi Portuguese Nunin myötä, ja sama pätee myös tähän. Noitavainoa, kidutusta, korruptoituneisuutta ja pahoja voimia sopivassa suhteessa.



Red Nights Of The Gestapo



Sleazea ja natseja niin maan perkeleesti. Enpä keksinyt yhtäkään seikkaa joka erottaisi tämän muista hengenheimolaisistaan, mutta reilut puolitoista tuntia kului silti sutjakkaasti.



Flesh + Blood



Näköjään Verhoevenilla on ollut taattu tyyli alusta asti, ohjaajan jäljen tunnistaa varmasti. Kahden tunnin kestostaan huolimatta paketti pysyy kasassa ilman mitään väliturhuuksia, hahmojen väliset ihmissuhteen ovat mielenkiintoisen eläväisiä, ja verenroiskeitakin piisaa yllin kyllin.



Debbie Does Dallas



Riemastuttavaa 70's meininkiä kaikin puolin! Capital Punishmentista tykkäävä kirjastonhoitaja oli kaikkein ehdottomin valopilkku, mutta kylläpä tämä muutenkin hauskuutti. Viiksiäkin riitti.



Cannibal Apocalypse



Yllättävän ilkeä ja kylmäsävyinen tarina katastrofaalisesti leviävästä epidemiasta. Cannibalismin yhdistäminen citykulttuuriin on aika yllättävä, mutta toimiva veto, ja sen avulla on löydetty kuluneesta aiheesta ihan uusia ulottuvuuksia. Tylyä ja väkivaltaista meininkiä, varsinkin loppu lyö silmille.

U2 – Rattle & Hum

Fight Club



Sopiva kaksikko uuden TV:n, vahvistimen ja kaiuttimien sisäänajoon.

Slemmy (7.4.2004 19:05)

THaavisto (7.4.2004 14:53)

Olen onellinen puolestasi: harva ihminen on niin pahasti pihalla, että pystyy pitämään Virgin Among the Living Deadin sekavaa ja kornia pehmopornoa kauniina ja runollisena. Kirjoita tuosta arvostelu, niin katsotaan, minne se sijoittuu yhteenveto-listalla. En hirveästi jaksa uskoa, että siitä on Mansikkapaikalle ja Holy Mountainille vastusta 

Ymmärrän tämän kommenttisi elitismin ja siten koko tämän foorumin olemassaoloperiaatteen vastaisena. Jotenkin luulisin, ettei täällä ole hirveä synti palvoa niitä elokuvia, joita valtaosa ei kykene ymmärtämään.

Homma toimii tietenkin kaikkiin mahdollisiin suuntiin, alkuperäisen kuittini tarkoitus oli samalla komplementoida kanssaelitistin eksentristä elokuvamakua mutta se pointti taisi hukkua kirjoitusprosessissa.

U2 – Rattle & Hum

Millainen tämä on? Lukemani arviot ovat olleet enimmäkseen haistattelevia.

Hyvin menee jos Francon palvominen katsotaan jo täälläkin pihalla olemiseksi. Onneksi ulkona on lämmin.

Spaddu (10.4.2004 14:02)

U2 – Rattle & Hum

Millainen tämä on? Lukemani arviot ovat olleet enimmäkseen haistattelevia.

Kaikille Bono- diggareille pakkoannos.



No joo, yksi vastenmielisimmistä elokuvista ikinä. Tämän jälkeen aloin aktiivisesti vihaamaan ko. yhtyettä.

Antti Tohka (10.4.2004 22:46)

No joo, yksi vastenmielisimmistä elokuvista ikinä. Tämän jälkeen aloin aktiivisesti vihaamaan ko. yhtyettä.

Mikäs siitä nyt niin vastenmielisen tekee? Bändi soittaa hiki reippaasti lentäen hyvää musiikkia ja mukana on yllättävänkin vähän poliittista sanomaa, välillä käydään Gracelandissa ja B.B. King yhtyeineen tekee myös pienen visiitin. Tämän jälkeenhän homma sitten karkasikin täysin käsistä kaiken maailman PopMart kokeilujen myötä. Mutta mitäpä näistä kun makuasioita kuitenkin vain ovat...