Mitä elitistit katsovat?

Marked for Death: Rastat eivät muodostaneet oikein uskottavaa toimintauhkaa Segalille mutta muuten mainio.

Licence to Kill: Yllättävän kova.



Chronological Donald Duck, eka levy: Taso heittelee melkoisesti sekä piirrosjäljen että gagien suhteen mutta alkupään jutut todella nerokkaita ja hauskoja.

The Deer Hunter (Cimino, 1978, dvd)

Olen edelleen jotenki kaksijakoinen tämän elokuvan suhteen... Vaivihkaa epäpoliittisen patriarkan rasistista paskaa, vai kriittistä ambivalenttia yhteiskuntakuvausta? No, jenkkilästä ja yhteisöstä voi ainakin jotain oppia...





King Arthur (noh, ketä kiinnostaa, 35mm)

Keira on hottis, ja kuvallisesti leffa on ajoittain hehkeä. Rahaahan tällaiseen ei kenenkään kannata sijoittaa.





Eternal Sunshine of the Spotless Mind (Gondry, 2004, 35mm)

Käsittämättömän upea. Käsivara, musiikki, kerronta, efektit – kaikki sulautuu kauniisti yhteen.

Oli niin pirun hyvä, että piti käydä tällä viikolla kahdesti... yhteensä siis kolmeen kertaan nähty.

Elämää on tässä. Käykää katsomassa.





Ystäväni Henry (Mantila, 2004, 35mm)

Edelleen riipivän koskettava... Hämmentävän tylsiä arvioita tästä elokuvasta on kirjoitettu, vaikka sanansäilää irtoisi helpostikin.



Auli Mantilan uusin elokuva ei suinkaan kerro pelkästään aikuisten ja lasten maailmojen välisestä kuvitteellisesta kuilusta. Ystäväni Henryn ehkä keskeisin teema on masennus. Elokuvan jokaista (pää)henkilöä ahdistaa, painaa jokin. Elokuva itsessään on raskas, ja se näyttää/ruotii kuinka kukin ahdinkoaan purkaa, ja kuinka se jätetään hoitamatta.

Keskeistä ainesta on se miten henkilöt näyttäytyvät toisilleen. Mantila itse haastatteluissa vaahtoaa läpinäkyvyydestä ja näkymättömyydestä. Symbolisesti tätä suhdetta elouvassa ilmentää vesi... Mutta selkein viesti on se, että kaikki ihmiset – niin lapset kuin aikuisetkin – elämme samassa maailmassa ja jaamme hyvinkin samoja tunnetiloja, vaikka sen salaammekin toisiltamme.



Eroavaisuuksista ja yhtäläisyyksistä Mantilan aikaisempiin teoksiin voisi puhua pitkään... Ensinnäkin maantieto tuntuu olevan jotenkin merkillisen kiinnostava aihepiiri Mantilalle. Ystäväni Henryn eräässä kohtauksessa Henry koittaa selittää isälleen, että hänellä menee paikat sekaisin alituisen muuttamisen vuoksi. Pelon maantiede liikkuu samalla "sosiaalisen maantieteen" alueella.

Myös yksityisyyden ja yhteiskunnan rajojen rikkominen on aikaisempien Mantilan elokuvien tapaan keskiössä. Ehkä olennaista on myös, että omaa pahaa oloa puretaan juuri näitä rajoja rikkomalla.

Olennaisin eroavaisuus etenkin Pelon maantieteeseen, on Ystäväni Henryn tyylillinen ote, joka on lähes seesteinen. Vieraannuttaminen ei olee enää samaa tasoa, vaikka monelle tämäkin on varmaankin aivan tarpeeksi. Itse jäin ainakin kaipaamaan Pelon maantieteen musiikin käyttöä. Tämä kitararimputtelu oli toki emotionaalisesti oikea, mutta toivomisen varaa oli silti. Myös kameratyöskentely olisi voinut olla enemmän käsivaraa, tai muuten staattisempaa. Tosin Henryn kotona "liukuminen" toimi. (Maan tasalta vähänkään nousevat otokset olivat aika keskinkertaista kamaa...)

Lisää yhtäläisyyksiä löytyy mm. naisten ja miesten välisistä parisuhteista, vahvoista naisista, jne, vaikka yltiöpäisen feministinen elokuva ei olekaan. Kiinnostavaa yksityiskohta: Elsin äiti on niinikään lääkäri, kuten Oili Pelon maantieteessä. Kyseessähän on ammattikunta, jota pidetään hyvinä ihmisinä ja joiden työtä arvostetaan. Tietenkin Mantila hakee ilmaisullista kontrastia näyttäessä tällaisen ihmisen jokseenkin neuvottomana ja vittumaisena ämmänä. Lisäisin kuitenkin, ettei Mantila vihaa keitään henkilöistään. Kenen mielestä henkilöhahmojen tulisi ylipäätään olla yksinomaan miellyttäviä ja samaistuttavia?

One Nite in Mongkok

Käsikirjoitukseltaan hieman epätasainen leffa, mutta hyvät näyttelijät ja ainakin muutama erittäin onnistunut kohtaus.



Konna ja Koukku 1+2

Kyllähän nämä nyt katsoo, mutta pidän enemmän Kanuunankuularallista.



Arthur

Potentiaalinen ehdokas vuoden huonoin elokuva-kategoriassa



Poika ja Viulu

Tämä oli parempi nyt toisella katsomiskerralla.



Timanttikyttä

Tästä ei ole mitään sanottavaa...

Riddicin aikakirja **½ Öh...? Visuaalisesti kekseliäs ja näyttävä. Dyyniä ripattu.

Pako viidakkoon *½ Arska näkyy tasan 2 sek.



The Brood *** Odotin hieman enemmän.



Eight Legged Freaks *** Oiva jätti-hämis b-scifi komedia.



Pohjan tähteet *** Elokuva elokuvauksesta.

Hiljainen oli taas kulunut viikko..

The Last Embrace ***/*****

Jonathan Demmen mukiinmenevä agenttijännäri. Roy Scheiderissa on aina riittävästi karismaa pitääkseen melkein mitä hyvänsä kasassa, eikä tälläkään kertaa mitään huonoa matskua ollut. Vahvasti tuli paikoin Hitchcock mieleen..



The Wilby Conspiracy ***/*****

Michael Caine, Sidney Poitier, apartheid-meininkiä..



City of the Living Dead ***½/*****

On tää vaan niin perkeleen tiukka! Fabio Frizzin soundtrack on hienoa settiä.



Zombie ****/*****

Wanhoja klassikoita jaksaa aina katsoa uudestaan ja uudestaan.



Blue Streak */*****

Voi hyvä helvetti. Martin Lawrence pitäisi viedä navetan taakse ja ampua. Period.



Kiss of Death (1995) ***/*****

Eihän tämä niin huono remake ollutkaan, mitä pelkäsin. Cage nyt tietysti vetää sen vakion huutoroolinsa, mutta Caruso yllättää paikoitellen.



Speedy Gonzales – noin 7 veljeksen poika **½/*****

Eipä ole aikoihin tullut Spede-pätkiä katsottua. Jykevä leuka, tiukat pulisongit, alkutekstien aikana soiva happopäinen tunnari, äärimmäisen huonoa huumoria, Spede, Leo Lastumäki.. taidetta.

Vähälle on jäänyt:

Heartbreak Ridge ****

The Terminator *****

Rosemary's Baby *****

Shichinin no Samurai ****

1½ viikkoa takana

Ulli Lommel: The Devonsville Terror

--> Lyhyt FIx-versio. Pieni klassikko.

Tulio Demicheli: Sabata the Killer

--> Ensimmäiset 30 minuuttia ovat aivan liian huumoripitoisia, loppua kohti meno paranee. Viimeiset 20 ovat jo melkoista herkkua. Steffen on aika vaisu.

Ivan Cardoso: O Segredo da Múmia

--> Brasilialaiset muumiokauhukomediat ovat aina hauskoja. En kyllä vieläkään tunnistanut Marinsia.

Bruno Mattei: Commando Mengele

--> Ei tämä ollut kovinkaan hauska kalkkuna. Vernonin läsnäoloa ei voi näyttelemiseksi kutsua, vaikka Mengelen roolin luulisi sopivan herralle. Natsien salaisen tukikohdan ulkopuolella on vartijoita, joilla kaikilla on hakarisit paidassa...

Jone Antonio Bolanos: Lucky Johnny

--> Espanjalainen western, ei paljoakaan actionia... kyllähän tämän katsoi.

Mel Gibson: The Passion of the Christ

--> Guinea Pig meets Jesus. Kaksi tuntia tuntuu viideltä kun Gibson käyttää hidastuksia joka kohdassa. Ei sanottavaa juonta. Todella huonoa näyttelemistä. Naurettavan mahtipontista musiikkia. Tahatonta komiikkaa. Vuoden huonoimpia elokuvia.

Josh Becker: Thou Shalt Not Kill... Except

--> Huono oli tämäkin, eivät nämä kotivideot enää jaksa naurattaa... en edes huomannut Raimin tai Spiegelin työpanoksia.

Umberto Lenzi: Ironmaster

--> George Eastman hakkaa ihmisiä terästangolla päähän. Ihan kelvollisia lavasteita, innoton ja laahaava toteutus.

useita: Subway Stories ‑Tales From the Undergound

--> Oikein hyvä, ei yhtään heikkoa episodia.

Wayne Wang: Smoke

--> Oikein hyvä tämäkin.

Ere Kokkonen: Speedy Gonzales – noin 7 veljeksen poika

--> Leone-henkisiä lähikuvia kasvoista, Peckinpah-hidastuksia, joku hiekkakuoppa autiomaana... kyllä Spede osaa. Dialogi on alkupuolella parempaa kuin Tarantinolla koskaan ja Morricone ei koskaan säveltänyt mitään "Korppikotkat Saalistaa" ‑biisin tasoista. Tahtoisin aivan oikeasti elokuvan soudtrack-levyn.



+ Tatsuo Saton lyhäri Cat Soup, surrealistinen splatterseikkailukissa-animaatio. En ymmärtänyt yhtään mitään.

Aki Kaurismäki: Pidä huivista kiinni, Tatjana (VHS)(RE)

Francois Truffaut: L´enfant Sauvage (DVD)

Rainer Werner Fassbinder: Love is Colder Then Death (DVD)

Werner Herzog: Nosferatu – Phantom der Nacht (DVD)

Mohsen Makhmalbaf: Kandahar (TV)

Mika Kaurismäki: Valehtelija (VHS)

Balthasar Kormakur: Meri (TV)

Christian Lindblad: Ripa ruostuu (VHS)

Bahman Ghomadi: Juopuneiden hevosten aika (TV)

The Shield (2. kausi)

– Helvetin tyrmäkkää menoa yhäkin. Ei voinut millään lopettaa kesken: 8 jaksoa yhdessä päivässä ja loput 5 jaksoa heti seuraavana aamuna.



Dawn Of The Dead (2004) unrated

– Hieman kaksijakoisiin fiiliksiin tästä tuli. Pitää tsekata uudestaan ilman olutta.

Kolme mollukkaa tällä haavaa.

THaavisto (23.8.2004 15:33)

Ulli Lommel: The Devonsville Terror

--> Lyhyt FIx-versio. Pieni klassikko.

Mites nämä eri versiot menikään? Jostain puuttuu jotain ja jostain taas jotain muuta. Entäpä Anchor Bayn dvd? En ole elokuvaa nähnyt, mutta se on ollut kiinnostavien listalla jo pitkään.

Cradle 2 the Grave (dvd) – kääpiö aseena kungfu-matsissa jne. kannattaa katsoa.

Temps du Loup (35mm) – Haneke haahuilee

Pieces of April (vhs) – eipä moittimista

Inheritance (vhs) – tasaisen jyräävän hyvää tanskadraamaa

Kontroll (vhs) – unkari underground

The President's Analyst (dvd) – *****, vaikea ymmärtää miksi niin vähän tunnettu

My Name is Modesty (dvd) – helppo ymmärtää miksi ei ole julkaistu abt missään



.. ja näiden lisäksi mm Olsenin sisarusten puuhia ja pari vanhaa kotimaista

THaavisto (23.8.2004 16:33)

ja Morricone ei koskaan säveltänyt mitään "Korppikotkat Saalistaa" ‑biisin tasoista. Tahtoisin aivan oikeasti elokuvan soudtrack-levyn.

Pitkää levyä ei ole, mutta ao biisi on julkaistu seiskana ja myöhemmin joillain kokoelmilla, en nyt muista onko cd:nä koskaan, mutta Spede-kirjasta voi tarkastaa.

Scanners **



Scanners 2 *



Mannaja ****



Young Warriors **



Summer of Sam **** tai oisko vain ***



Arabesque Nauhoitus jäi vajaaksi. Suurimman osan näin, hyvät musiikit ja kuvaus.



Animal House ****



Scanners on aika paska, ei toki Cronenbergin huonoin. Vaikken siis ohjaajasta ylipäätään pidä, on scannersin kylmän kliininen cronenberg-fiilis ainoa positiivinen asia. Kakkonen vielä huonompi. Mannaja (eli Man Called Blade, ei Exorcist) oli hyvä, Summer of Sam aikalailla erilainen kuin muistin; suvaitsemattomuus olikin seksiä pienempi teema. Delta-jengi teki aikoinaan aika pahaa yhteiskunnalle innoittamalla kopioitaan, kuten Young Warriorsin alun. Vaikka pidän huonoista elokuvista, meinaa YW olla jo liikaa myötähäpeän tunteineen. Borgnine ja Roundtree todella vaisuissa rooleissa ja kyseessä vigilante-elokuva, joka yrittää sanoa, että vigilanteus on huono juttu. Alkuperäinen Animal House tuli katsottua n. kymmenennen kerran, nyt ekan kerran dvd:ltä, edelliset kerrat vhs-kopsulta. Suomennoksessa käytettiin henkilöistä eri nimeä kuin mihin tottunut.

Ulli Lommel: The Devonsville Terror

--> Lyhyt FIx-versio. Pieni klassikko.

Mites nämä eri versiot menikään? Jostain puuttuu jotain ja jostain taas jotain muuta. Entäpä Anchor Bayn dvd?

Tästä oli puhetta täällä:



http://www.elitisti.com/forum/index.php?showtopic=649

Kalle Kinnunen (23.8.2004 20:43)

THaavisto (23.8.2004 16:33)

ja Morricone ei koskaan säveltänyt mitään "Korppikotkat Saalistaa" ‑biisin tasoista. Tahtoisin aivan oikeasti elokuvan soudtrack-levyn.

Pitkää levyä ei ole, mutta ao biisi on julkaistu seiskana ja myöhemmin joillain kokoelmilla, en nyt muista onko cd:nä koskaan, mutta Spede-kirjasta voi tarkastaa.

Biisin oikea nimi: Haaskalinnut saalistaa.