Mitä elitistit katsovat?

JMustonen = suippokorva

No joo, sanon vain että tässä on esimerkki elokuvasta, joka minusta epäonnistuu kaikessa mitä se yritti (tai ehkä yritti), mutta jonka sisällölle löytyy silti perustelevia puolustajia. Ihmeellinen on elämä. Kuten toitotin jo edellä, luulen että monien myöhäis-Fulcin arvostajien kiltteys perustuu Fulcin suurehkoon asemaan genressä ja tässä alakulttuurissa. Jos joku 80-luvulla uransa aloittanut urpo olisi ohjannut elokuvat Sweet House of Horrors, Touch of Death tai Demonia, luulisin että ne olisivat vaipuneet syvälle tv-elokuvien unholaan.



Omasta mielestäni Fulcin viimeinen päivänvaloa kestävä elokuva on vuoden 1987 Aenigma, jossa on vielä sitä tunnelmallista taituruutta kuin Beyondissa tai Zombiessa. Lähes kaiken tämän jälkeen tehdyn olen nähnyt ja luokattomaksi todennut. Olin aikoinaan hyvin innostunut Fulcista ja hankin mammuttimaisen, Fulcin koko uran yksityiskohtaisesti kuvaavan The Opuksen, jonka kirjoittaja ei turhaudu edes noita kyseenalaisia myöhäistöitä arvioidessaan.

Thihihii...!

Spoileri

Tämä tuskin avautuu kenellekään...

Marienbad ( 13.6.2006 13:18)

Jos joku 80-luvulla uransa aloittanut urpo olisi ohjannut elokuvat Sweet House of Horrors, Touch of Death tai Demonia, luulisin että ne olisivat vaipuneet syvälle tv-elokuvien unholaan.



Omasta mielestäni Fulcin viimeinen päivänvaloa kestävä elokuva on vuoden 1987 Aenigma, jossa on vielä sitä tunnelmallista taituruutta kuin Beyondissa tai Zombiessa. Lähes kaiken tämän jälkeen tehdyn olen nähnyt ja luokattomaksi todennut.

Joo, siis en itsekään diggaa juuri Fulcin myöhäistuotannosta. Suoralla suomella sanottuna "ihan läskiksihän miehen ura meni". Saman voi tosin sanoa myös esim. Argentosta ja muutamasta muusta. Ei niin että se mikään puolustus silti olisi.

JMustonen ( 13.6.2006 14:57)

Marienbad ( 13.6.2006 13:18)

Jos joku 80-luvulla uransa aloittanut urpo olisi ohjannut elokuvat Sweet House of Horrors, Touch of Death tai Demonia, luulisin että ne olisivat vaipuneet syvälle tv-elokuvien unholaan.



Omasta mielestäni Fulcin viimeinen päivänvaloa kestävä elokuva on vuoden 1987 Aenigma, jossa on vielä sitä tunnelmallista taituruutta kuin Beyondissa tai Zombiessa. Lähes kaiken tämän jälkeen tehdyn olen nähnyt ja luokattomaksi todennut.

Joo, siis en itsekään diggaa juuri Fulcin myöhäistuotannosta. Suoralla suomella sanottuna "ihan läskiksihän miehen ura meni". Saman voi tosin sanoa myös esim. Argentosta ja muutamasta muusta. Ei niin että se mikään puolustus silti olisi.

No eivät nuo Sweet House of Horrorsit sun muut nykyäänkään mitään suurta suosiota nauti, eli ainakin omasta näkökulmastani ovat vaipuneet juuri sinne unohduksen unholaan. Toki ne on julkaistu dvd:llä ja monet muut 80-luvun italokauhut ei, mutta tämä johtuu vain nimekkäästä ohjaajasta ja ilmiötä kutsutaan kaupallisuudeksi. On kannattavampaa julkaista dvd:llä joku Fulcin skeida kuin jonkun tuntemattoman säätäjän onnistunut ohjaus. Surullista mutta totta. Toisaalta onhan se kiva, että ohjaajan vähäpätöisimmätkin työt ovat saatavilla kompletistien iloksi.



Fulcilla tuntuu olevan kyseenalainen kunnia toimia aina esimerkkinä kun puhutaan ennen hyvistä italo-ohjaajista, jotka 80-luvulla alkoivat suoltamaan keskinkertaisuuksia tai täyttä turhuutta. Itse en vain tiedä, miksi se esimerkki on aina Fulci. Kuten JMustonen totesikin, on kyseessä suurempi italokauhun lamaan liittyvä ilmiö, joka vei mukanaan kaikki entiset laatuohjaajat. En tiedä, miksi Fulci olisi huonompi kuin esimerkiksi nuo Mustosen mainitsemat ohjaajat. Ehkä Fulci tippui korkeammalta kuin joku Lenzi, joka parhainakin vuosinaan ohjasi sekä hyviä että huonoja elokuvia, eli mitään "kultakautta", mitä sitten voisi lämmöllä muistella, ei ollut. Argentoon jatkuvasti suunnattu toiveikkuus muuten ihmetyttää vähintään yhtä paljon kuin Fulcin (joka viimeisinä vuosina oli sekä vakavien sairauksien että pienten budjettien rajoittama, mikäli nyt jotain selitystä kaivataan) järjestelmällinen dissaaminen. Mieshän operoi jatkuvasti kelvollisen rahoituksen turvin ja silti elokuvat ovat välillä keskinkertainen-aika vitun huono. Jonkun Sleeplessin tai Stendhal Syndromen väkivalta/nuorten naisten lahtaus on yhtä varmasti omille faneille laskelmoitua kuin Touch of Deathin, niistä vain puuttuu se (itse)ironia, mikä Fulcilla oli (omasta mielestäni) hyvin hallussa.

Varmaan useamman viikon ajalta. Aika heikosti ehtii leffoja katsomaan kun on töitä, futista ja aurinkoa.

Blackmail – kiristäjä (VHS) ***

Valerie and Her Week of Wonders (DVD) ****

Italian Job (1969) (DVD) **

Caged Fury (VHS) **

McCabe and Mrs. Miller (DVD) ****½

This week I've been mostly watching Seinfeld, season 4.

Eli ei ole ollut yhtään fiilistä katsella leffoja, mutta Seinfeld on rautaa. Etenkin juuri neloskausi on ihan ässä.



Viime viikolla tuli katseltua Garden State ja The Quiet American jotka molemmat olivat sellaista kolmen tähden peruskauraa.

Viikko:

Lukas Moodysson: A Hole in My Heart (Ett hål i mitt hjärta)

Sisällötön moraalisaarna. **+



Amy Holden Jones: Slumber Party Massacre

"Ensimmäinen feministinen kauhuleffa". Tappajalla oli aika iso pora, mutta itse elokuva osoittautui perustylsäksi slasheriksi. **½



Deborah Brock: Slumber Party Massacre II

Alkupuoli oli mielenkiintoisella tavalla unenomaista ja omituista. Kun tappaja viimein käytännössä tuli mukaan jäi kyydistä myös järki. Mielenkiintoinen leffa juuri absurdiuutensa takia, mutta muutoin tätä ei juurikaan voi suositella. **+



Sally Mattison: Slumber Party Massacre III

Paluu turvallisen peruskaman puolelle, mutta eihän tämä enää tässä vaiheessa toimi. **+



Robert Hiltzik: Sleepaway Camp

Peruskamaa tämäkin, mutta nousee kuitenkin jollakin tasolla massan yläpuolelle lähinnä huumorin ja ennenkaikkea erinomaisen loppukohtauksen ansiosta. Ei aivan yhtä hyvä kuin pari vuotta aiemmin tehty Tony Maylamin The Burning, mutta voin kuitenkin suositella tätä slasherfaneille. (Onko tämän jatko-osat katsomisen arvoisia?) ***+



Kar Wai Wong: 2046

Suuri pettymys verrattuna In the Mood for Loveen. Erittäin hieno, mutta niin pirullisen tylsä. Turhien kohtausten saksiminen olisi parantanut elokuvaa. ***+



Meir Zarchi: Don't Mess with My Sister

Huikean hirvittävä. *+



Miguel M. Delgado: Santo & Blue Demon vs. Doctor Frankenstein (Santo y Blue Demon contra el doctor Frankenstein)

Meksikon suurin supersankari Santo ja hänen painikaverinsa Sininen Demoni estävät Tohtori Irving Frankensteinin maailmanvalloitus-suunnitelmat, joihin kuuluu mm. ihmisten aivojen siirtäminen toiseen ruumiiseen tarkoituksena saada aikaiseksi voimakkaita ja nopeita superihmisiä. Päähenkilöiden lisäksi valopilkkuna Frankensteinin zombiemainen, 20 miehen voimat omaava apuri, Golem. Päräyttävä! ***½



Les Blank: Werner Herzog Eats His Shoe

Werner Herzog hävisi vedon ja söi kenkänsä vuonna 1980. ***



Timur Bekmambetov: Day Watch (Dnevnoy dozor)

Todella huono ja vieläpä erittäin itsetietoiselta tuntuvalla tavalla. Minkä helvetin takia tällaiseen syydetään rahaa hollywoodin ulkopuolella, kun olisi mahdollisuus tehdä jotain jos ei hyvää niin ainakin poikkeuksellista.

Leffan loppukohtaus pistää kyllä mietityttämään miksi ihmeessä tämän pitää muka olla trilogia. **



Tobe Hooper: Night Terrors

Kauhua ja sadismia toimimattomalla tavalla. Markiisi De Saden roolissa Robert Englund. Tämä voisi toimia jonkun Eurooppalaisen eksploitaatio-ohjaajan käsissä kymmenen kertaa paremmin. **



Andreas Bethmann: Rossa Venezia

Hc-pornoa ja paljon sadismia ja gorea. Mukana myös Jess Franco ja Lina Romay. Katsoin leikkaamattoman 2½ tuntia kestävän version. Ja helvetin huonohan tämä oli. *½



Patrick J. Matthews: The Nostril Picker

Päähenkilö Joe Bukowski muuttaa itsensä naiseksi vanhan Vietnamilaisen loitsun avulla ja ystävystyy "muiden" nuorten naisten kanssa, jotta voisi tappaa heidät helpommin. Välillä hän kaivaa nenäänsä. Kysymyksessä on siis hauska B-tason goreilu. **½



J.J. Abrams: Mission Impossible III

Ihan ok. ***-



ja uusintakatselussa seuraavat:



Michelangelo Antonioni: L' Avventura

****



Nicolas Roeg: Don't Look Now

**** (Tästäkin remake suunnitteilla)



Lisäksi Sex and the Cityä, Babylon 5:sta (kakkoskausi loppuun) ja helvetisti potkupalloa.

JaJa ( 16.6.2006 11:07)

Robert Hiltzik: Sleepaway Camp

Peruskamaa tämäkin, mutta nousee kuitenkin jollakin tasolla massan yläpuolelle lähinnä huumorin ja ennenkaikkea erinomaisen loppukohtauksen ansiosta. Ei aivan yhtä hyvä kuin pari vuotta aiemmin tehty Tony Maylamin The Burning, mutta voin kuitenkin suositella tätä slasherfaneille. (Onko tämän jatko-osat katsomisen arvoisia?) ***+

Kakkonen on häpeilemättömän ronskissa suorasukaisuudessaan erittäin nautittava kolmen tähden leffa.

Patrick J. Matthews: The Nostril Picker

Kysymyksessä on siis hauska B-tason goreilu. **½

Jos siinä olisi edes yksi toimiva gorekohtaus.

*

Ehetyz ( 16.6.2006 18:57)

Patrick J. Matthews: The Nostril Picker

Kysymyksessä on siis hauska B-tason goreilu. **½

Jos siinä olisi edes yksi toimiva gorekohtaus.

*

Sä et vaan tajuu.

Eisenstein:

Battleship Potemkin (1925)

No joo. En olisi kyllä uskonut leffan olevan oikeasti näinkin vaikuttava, mutta sai yllättyä. Visio hirtetyistä miehistön jäsenistä, Odessan portaat ja muutama kohtaus, joissa saa jännittää kumpaan suuntaan tilanne heilahtaa pitävät katseen ruudussa. Nopea leikkaus ärsytti jossain määrin, mutta monessa kohtauksessa oli enemmän kuin paikallaan (kuten juuri Odessan portaat tai Kapina Potemkinilla). Ei tämä silti saa minua erityisemmin mykkäfilmeistä innostumaan.



Seagalia:



FauntLeRoy: Today You Die (2005)

Nimestä päätellen olisin odottanut jotain 90-luvun alun Seagal ‑tyyliä, mutta turhaan. Seagal on varas (luonnekuvus: "man of power... both the physical and the spiritual world" tai mustan jengipomon sanoin tämän luodessa ensisilmäyksen Seagaliin "Walks like a black man, breathes like a killer"), joka tosin varastaa (vain laittomasti rahansa hankkineilta) estääkseen ongelmiin joutuneen lastenkodin sulkemisen. Hän kuitenkin on lopettamassa rikollisen elämänsä koska, kuten Stevenin nainen sanoo "We just can't help everyone". Noh, Seagal aloittaa rehellisen duunin vain huomatakseen, että heti ensimmäisenä työpäivänä hänet huijataan mukaan rahakuljetuksen ryöstöön. Kaikki ei mene kuitenkaan suunnitelmien mukaan, vaan Steven piilottaa lastin ja joutuu itse vankilaan keskelle OZ-tyyppistä gängisotaa... ja siitähän elokuva vasta alkaa:)



Oblowitz: The Foreigner (2003)

Seagal on joku-mikä-lie, joka on jäämässä syrjään hommistaan. Viimeisenä palveluksena pomolleen hän lupaa toimittaa sisällöltään tuntemattoman paketin paikasta A paikkaan B. Kumma kyllä monet muutkin ovat kovin kiinnostuneita kyseisestä paketista.



Hickox: Submerged (2005)

Seagal on entinen joku, joka istuu vankilassa toimittuaan vastoin annettua käskyä tjms. Hänet kuitenkin vapautetaan ja saatetaan yhteen vanhan tiiminsä kanssa suorittamaan vaarallista pelastustehtävää; palkkiona on armahdus jokaiselle. Tapahtumapaikkana on yksi osa Bushin lanseeraamasta "Access of evilistä", eli Uruguay, jonka kaupunkien kaduilla panssarivaunut hillitsevät mellakoivia vallankumouksellisia. Lisäksi juoneen liittyy mm. aivopesua ja sukellusvene... eli mikä voisi mennä pieleen?



Kaikki voi mennä pieleen, ja menee, ja oikeastaan joka elokuvassa. Ensinnäkin toteutus on järjestään ärsyttävää; hidastuksia, nopeutuksia, stillkuvia, salamaefektejä, epäselvää leikkausta... jos joskus kokeiltaisiin pysyä perusasioissa ja kun niissä onnistutaan, niin sitten aletaan kikkailemaan. Sitten Seagal itse on aikamoinen läski:) ei oikein jalka enää taitu. Taistelukohtaukset on kuvattu tyyliin lähikuvalla joko Seagalin naamasta tai heiluvista käsistä. Jokainen leffa liikkuu välillä * ja **. Mutta eipä siinä, Seagal on Seagal.



edit. typo

JaJa ( 16.6.2006 11:07)

Viikko:



Andreas Bethmann: Rossa Venezia

Hc-pornoa ja paljon sadismia ja gorea. Mukana myös Jess Franco ja Lina Romay. Katsoin leikkaamattoman 2½ tuntia kestävän version. Ja helvetin huonohan tämä oli. *½

Tuo on maannut katsomattomana meikäläisellä hyllyssä jo varmaan toista vuotta juuri noiden ei niin korkeiden ennakko-odotustenkin vuoksi. Mutta eiköhän sitä jossain vaiheessa tule tuokin läpi silmäiltyä sillä pois en tuota ainakaan tule myymään, paskoja leffoja kun keräilen.

The Firm

Transporter 2 6/10

Onnistunutta viihdettä taas.

Little Dietter Needs to Fly 9/10

Paras dokkari mitä olen Herzogilta nähnyt.

House of the Dead 5/10

Kyllä kannatti katsoa hyperaktiivisen loppupuolen takia. Sammalzombiet oli hienoja!

Punaisen Lokakuun metsästys 7/10

Arskan paluu 2/10

Piste Sarvinaamiosta.

Hostel 6/10

OK viihdettä, hitusen liian köykäistä hömppää tosin.

Bare Behind the Bars 8/10

Nerokasta menoa. Eetteriä nuuhkiva hoitsu oli vieläkin ihkunpi kuin mitä olin muistanut. Warden näytti vähän Kati Outiselta.

Amazon Jail 6/10

Kivaa viidakkosleaze-eksotiikaa. Kiitoksen Blue Undergroundille hyvästä sesonkitajusta julkaisuajankohdan suhteen.

Odyssey 5/10

Ohjaus ja tuotanto Damiano-laatua, leffana ikävä kyllä epäyhtenäinen mutta kuitenkin pornoköyhä.

Land of the Brave

Honkkari WW2 sexpoitaatio-kung fua. Fixin takakansiteksti ei edes sinne päin mutta kannen puuuväriteos piti suunnilleen minkä lupasi.

Flamholc:

House of the Tiger King (tv) **

Visconti: La Caduta Degli Dei (The Damned) (dvd) ***

Tessari: Arrivano i titani (tv/vhs) ****

Eastwood: Pale Rider (tv/vhs) *****

DVD:



Fyra nyanser av brunt



Ei ollut yhtään sen huonompi toisella katselulla. Miksiköhän helvetissä tätä ei ole tuotu Suomeen missään muodossa R&A ‑esityksen lisäksi? Ruotsilevyn kansilehtisen sisältö on kyllä merkillisin näky vähään aikaan.



*****



Everything Is Illuminated



Elijah Wood näyttää silmineen jo valmiiksi avaruusoliolta, mutta tässä nähtävät paksut linssit tekevät tyypin pärstästä jo uskomattoman. Alkaa komediana ja päättyy vakavammissa merkeissä – alkupuoli on vetävämpi. Gogol Bordellon laulaja tekee hyvän roolin toisessa pääosassa, ja musiikkiakin löytyy soundtrackilta. Liev Schreiber on ainakin tämän perusteella kiinnostavampi ohjaajana kuin näyttelijänä. Ei mitään unohtumatonta, mutta kiva pikkuelokuva. Pitäisi varmaan joskus lukea Jonathan Safran Foerin romaani, ymmärtääkseni tämä lähtee aika eri laduille ja alkuteos on muutenkin rönsyilevämpi. Muistan ajatelleeni kirjan lukemista sen ilmestymisaikoihin, mutta jäi.



***



Mirrormask



Tässäkö tämä nyt oli? Where´s the beef? Ei oikein vakuuttanut erityisemmin muilla tasoilla kuin liikkuvina Dave McKean-kuvina (jotka ovat varsin komeita). Koko ajan tuntui että katsoo loputonta musiikkivideota. Gaimanin Anansi Boys-romaanikin oli pettymys ja kohta mieheltä tulee taas Marvel-sarjakuvaa...mitä on tapahtunut? Tarina? Hahmot? Pointti?



** 1/2



Who´s That Knocking at My Door?



Tulipa vihdoin nähtyä tämäkin. Vahva debyytti.



*** 1/2



The Ballad of Cable Hogue



Harvinaisen tehokas esimerkki siitä, miten draama ja komedia repivät elokuvaa täysin eri suuntiin onnistumatta mitenkään toimimaan tasapainossa. Kun ekan puolen tunnin jälkeen lähdetään tissit hahaa-linjalle ja toistuvasti käytetään typerää nopeutusta koomisuuden tehostamiseksi "hulvattoman" musiikin ohella niin meinasi pää räjähtää – etenkin kun välissä aina nähdään merkkejä kiinnostavasta elokuvasta. Jason Robards on hyvä ja David Warnerin saarnaajassa potentiaalia, mutta aika metsään mennään iso osa ajasta.



**



All That Jazz



Jotenkin loppupuolen jatkuvat tanssihallusinaatiot eivät jaksaneet viehättää enää samoissa määrin kuin ekat kolme neljäsosaa. Silti varsin hyvä.



*** 1/2



TEATTERI:



The Fast & The Furious: Tokyo Drift



Siis päähenkilö on joutunut muuttamaan kaupungista toiseen koko elämänsä, eikä oikein tiedä mitä tekisi tulevaisuudellaan...hän niin kuin hei ajelehtii siis...ja sitten hän löytää Tokion autokisailuista driftauksen...ajelehtiva ajelehtii nyt kontrolloidusti, se on siis vertauskuvallista, tuo syvyyttä elokuvaan, eikö? Eikö? No ei sitten.

En ole kahta aiempaa nähnyt, eipä varmaan tarvitsekaan. Oli tämä paikka paikoin tarpeeksi tyhmä että jaksoi nauraa, päähenkilö on kyllä isoin idiootti pitkään aikaan. Justin Lin ohjaa kuin astetta aivottomampi ja tyylitajuttomampi Rob Cohen, mikä kertonee jo jotain. Kamera-ajot kamerakännykästä toiseen saivat kyllä hekottamaan, jos nyt ei varmaan tekijöiden ajattelemalla tavalla. Vuorotellen aivokuollutta draamaa ja ponnetonta autorymistelyä geneerisellä "rankalla" musiikilla maustettuna. Maustettuna voi tosin olla väärä termi volyymin huomioon ottaen; kyllästettynä. No, pari minuuttia voi sentään nauttia Sonny Chiban presenssistä.

Lopussa luvassa "sisäpiirihuumoria"!



Huolestuttava seikka itsestäni jonka havaitsin: alussa on collegejuntti, joka näytti hämäävän tutulta – katselin lopputekstejä ja tunnistin jätkän toiseksi Tim Allenin Koti kuntoon ‑sitcomin kakaroista. Get help.



*



Aika lähteä



Vähän kuin kaikki aiemmin näkemäni Ozonin leffat; kiinnostava, erittäin hyvin näytelty ja ns. kaikki palikat kohdallaan, mutta ei sitten lopulta erityisen vaikuttava tai mieleenpainuva. Outoa.



***



United 93



Vaikuttava, paikoitellen helvetin rankkaa katsottavaa. Harvoin tulee niin avuton olo elokuvaa katsoessa kuin tässä.



****





As Tears Go By



Wong Kar Wain Mean Streets. Ohjauksellisesti moneen otteeseen komeaa kamaa. Paljon soittoaikaa saava kantoninkielinen coveri Top Gunin tunnarista You Take My Breath Away oli kyllä viikon WTF-tapaus, en olisi mitenkään osannut odottaa. Ei oikein itselläni avittanut herkkään tunnelmaan uppoamista...



*** 1/2



TV:



Titaanien paluu



Dynaamisempi kuin Herkules-seikkailut. Tollohuumorikin sopi paremmin tarinan yleiseen veijarimaisuuteen. Teeman esittelytekstin mukaan elokuva on "spagettiwestern-vaikutteinen". Täh?



** 1/2

Ilja Rautsi ( 19.6.2006 00:29)

DVD:



Fyra nyanser av brunt



Ei ollut yhtään sen huonompi toisella katselulla. Miksiköhän helvetissä tätä ei ole tuotu Suomeen missään muodossa R&A ‑esityksen lisäksi? Ruotsilevyn kansilehtisen sisältö on kyllä merkillisin näky vähään aikaan.

Ei varmaan dvd:ssä ole suomitekstejä?



Nimim. kolmas suomalainen ei hallussa.