Mitä elitistit katsovat?

Petri Kopakkala (13.6.2004 12:40)

• Breaker! Breaker (dvd)



– A Force of One (dvd)



– The Octagon (dvd)



– Lone Wolf McQuade (dvd)



– Code of Silence (dvd)



Tupla breaker ja mcquade olivat hauskimmat. Kasari pahiksista irtoaa reilusti hurttia huumoria.

Tata nimittaisin kylla viikon miehekkaimmaksi satsiksi.

Total Recall – unohda tai kuole (dvd) – perusasiat kunniaan. Tässä klassikossa on kaikkea, jopa konekiväärillä ampuva kääpiöhuora.



Moulin Rouge! (dvd) – toinen merkkiteos. Se joka ei tästä tykkää, lopettakoon elokuvien katsomisen kokonaan. Tässäkin on kaikkea, jopa steppaava feikkikääpiö.



Fight Club (tv) – no perhana sentäs. Tästähän tuli kiitettävän kova leffaviikko. Mitä seuraavaksi?



Hellboy (must to see in theaters) – tylsyyden huippu. Nightvisions ja Elitisti boikottiin, jos meno ei ala parantumaan.



Isku Kolumbiaan (tv) – leffa, joka alkaa lähikuvalla Amerikan lipusta ei voi olla muuta kuin päräyttävä (tavalla tai toisella).



Auringonlaskun katu (tv) – aitoa motherfuckeriutta 50-luvulta. Jos katsoitte tämän läpi silmät kuivina, olette huonoja elitistejä ja epäonnistuneita ihmisiä.

Enrico:

Au nom de tous les miens VHS

Elämänkerta Martin Grayn kohtalosta Varsovan ghettosta läpi Treblinkan kuolemanleirin ja Berliinin luhistumisen. Hemmetin koskettava elokuva. Michael York vakuutti roolissaan.



Ritchie: The Island VHS

Michael Caine aallonpohjalla. Sisälsi kuitenkin pari hienoa hetkeä. Kuunarilla käyty Bruce Lee episodi ja lopun konekivääri kohtaus.



Melville: L' Armée des ombres VHS

Vähän hidastempoinen elokuva Ranskan vastarintaliikkeen ongelmista miehitetyssä Ranskassa.



Duffell: Inside Out VHS

Erittäin viihdyttävä elokuva. Toivottavasti ilmestyy DVD:nä vielä joku päivä. Telly Savalasta ei voi koskaan ylistää liikaa, muutoinkin kova porukka oli kasassa.



Fleischer: The Spikes Gang VHS

Kolmen nuorukaisen karkumatka kotoa johtaa kaiken kokeneen pikkurikollisen Harry Spiken völjyyn. Lee Marvin kuuluu samaan kastiin, kuin Savalas.



Verneuil: Le Clan des Siciliens VHS

Helvetin hyvä elokuva. Kaikki loksahti paikoilleen. Tämäkin elokuva ansaitsee pikaisen DVD ensi-illan.



Santiago: Stryker VHS

post-apoc meininkiä sisältäen kääppäreitä, prätkäileviä amatsoneja, verta ja tissejä. Tissejä olisi voinut tietysti olla enemmän.

Bad Boys II (dvd)

Scarface (osittain, dvd)

Bad Boys II (dvd)

Bamboozled (dvd)

A Mighty Wind (dvd)

En kärlekshistoria (dvd)

Sånger från andra våningen (dvd)

Bottle Rocket (dvd)

Fight Club (tv)

Reiner Werner Fassbinder: Fear of fear (DVD)

Reiner Werner Fassbinder: Rio Das Mortes (DVD)

Roger Corman: St.Valentine´s Day Massacre (TV)

Costa-Gavras: Amen (TV)

Pentti Kotkaniemi: Delegaatio (TV)

Aki Kaurismäki: Ariel (DVD)

Charlie Chaplin: Ritari Siniparta (DVD)

Orson Welles: The Stranger (DVD)

Jean-Marc Brondolo: Capone (TV)

Elia Kazan: Viva Zapata! (DVD)

Philippe Lioret: Mademoiselle (TV)



Ensimmäinen, keskimmäinen ja viimeinen parhaita. Capone heikoin.

Raiders of the Lost Arc ja Temple of Doom.

Brood – Hidastempoinen, mutta pidin. Oiskohan toisiksi paras Cronenberg mielestäni.



Gaudi Afternoon – Mysteerialku oli ihan hyvä, mutta draamaloppu ei oikein kiinnostanut. Almodovarhan tästä tuli mieleen minullekin, ehkäpä siksi, että Kaikki äidistäni on niitä harvoja näkemiäni. Jos ei olisi koskaan Barcelonassa käynyt, tämä voisi kiinnostaa aika vähän, vaikka loppujen lopuksi ei tämä mikään matkailumainos ole. Tätä ennen Guell-puisto tulikin nähtyä Francon Justinessa.



Bourne Indentity – Ihan ok.



Windtalkers – Ei täysin avuton, vaikka muutama kohtaus aiheuttaakin naurua ja myötähäpeää. Jos käteni lyötäisiin miekalla irti, niin varmaan huutaisin minäkin "my hand!" Hidastetun ja melskaavan Cagen voi suunniilleen kuvitella puhkeavan millä hetkellä hyvänsä "Adrian!" mylvintään. Asiallisen verinen.



Lisäksi Portugali – Kreikka, Espanja – Venäjä, Sveitsi – Kroatia ja nyt just alkoi Englanti – Ranska.

Disco Studd (13.6.2004 15:22)

[Auringonlaskun katu (tv) – aitoa motherfuckeriutta 50-luvulta. Jos katsoitte tämän läpi silmät kuivina, olette huonoja elitistejä ja epäonnistuneita ihmisiä.

Kyllähän tuo on enemmän pikimusta komedia kuin nyyhkyleffa. Ei tod itkettänyt.

Battle Royale II oli kyllä pettymys, vaikka nauroinkin ääneen kun tyypit oksentelivat maihinnousuveneessä.

Back To The Future 1-3 ****

Kika *****

Carne Tremula *****

Dina ****

Ed Wood ****

Sergio Leone:

Per un pugno di dollari/A Fistful of Dollars 1964

Klassikko.



Avi Nesher: Ritual 2001

Välimallin voodoota joka ottanut niin paljon lainaa I Walked With A Zombiesta että on pitänyt pistää alkuperäinen nimi ihan krediitteihin.



Len Wiseman: Underworld 2003

Maistuva annos kertakäyttöroskaa.



Brett Ratner: Red Dragon 2002

Ilman Hopkinsin ylilyöntejä tästäkin olisi saanut huomattavasti paremman elokuvan. Keskivertoa parempi tosi näinkin.



Paul Annett: The Beast Must Die 1974

Ei helvetti. Ihmissusi-elokuva joka on käännetty dekkarimuotoon, ja pääosan esittäjä näyttää vielä aivan Shaftilta. Loistavaa, kerrassaan mestarillista – tämä tulee katsottua vielä monesti uudelleen.

Dvd:

Excalibur



Edellisestä katselukerrasta on jo vuosia ja huomasin silti muistavani lähes kaikki repliikit. Tätä tuli joskus katsottua HYVIN paljon. Syyhän on tietysti se, että elokuva on niin tajuttoman hyvä. Tästä ei paljon myyttisen eeppisemmäksi pääse. Syksyn Bruckheimer- rymistys King Arthur on nyt tietysti jo lähtökohdiltaankin täysin erilainen elokuva, mutta ei sillä silti varmasti ole mitään saumoja Arthur- elokuvana tähän verrattuna.



*****



Unforgiven



Ja toinen loistokkuus jota en ollut nähnyt vuosiin. Clintin paras oma ohjaus, paras western ties kuinka pitkään aikaan, ja tietysti upea elokuva ihan muuten vain. Harvoin tappamisen vaikutukset esitetään näin kouraisevasti.



**** 1/2



Dreamcatcher



Ehdin jo ruveta ajattelemaan että voiko tämä oikeasti olla aivan NIIN tyhmä ja käsittämätön kuin ensi kerralla ajattelin. Kyllähän se on. Nauru raikasi. Muistivarasto, ei helvetti...



*



Visitor Q



No huh huh. Tulipa vihdoin tämäkin hellyttävä perhedraama nähtyä. Enpä tosiaan ole nähnyt mitään näin skitsoa ihan vähään aikaan. Välillä täysin kuvottavaa, välillä aivan mielettömän hauskaa ja toisinaan molempia yhtäaikaa. On se hienoa kun perhe oppii yhteenkuuluvuutta ja ymmärtää että rakentaakseen on ensin tuhottava, hieman epäortodoksisilla metodeilla. Ehdottomasti Miiken parhaita.



**** 1/2



Tv:



Less Than Zero



Siinä missä Bret Easton Ellisin kirja kertoi arvotyhjiössä elävistä ontoista ihmisistä, tämä elokuva on vain ontto, ei hyvä elokuva eikä hyvä sovitus kirjasta. Andrew McCarthy on tajuttoman valju pääosassa ja Jami Gertz suorastaan kaamea. Elokuvan ainoa valopilkku on Robert Downey Jr., joka on erittäin vakuuttava ja kiinnostava.

Mutta tästä ei paljon kasarimmaksi enää pääse. Valaistukset ja lavasteet näyttävät joltain oudolta poptaidenäyttelyltä, ohjaus on olematonta ja hitit soivat taustalla. Kiehtova katastrofi kuitenkin.



**



Teatteri:



Secret Window



Juuri ja juuri viihdyttävä kertakäyttötrilleri. Johnny Depp ja John Turturro ovat huomattavasti kykyjään heikommassa elokuvassa. Depp ei muutenkaan ole aivan itselleen sopivassa roolissa, mutta on kuitenkin eleineen hyvä. Turturro ottaa pöhköstä hahmostaan kaiken irti aksentilla ja olemuksella. Elokuvalla ei vain ole mitään sanottavaa mistään, eikä se ole tarpeeksi hyvä tai kiinnostava toimiakseen kunnon viihteenä. Mitään jännitystäkään ei pääse rakentumaan kunnolla missään välissä. Juonikuvio on myös todella ennalta- arvattava, mutta aivan lopusta tulee jonkin verran bonusta. Silti kaikkoaa mielestä hyvin äkkiä näkemisen jälkeen. Ohjaaja Koeppin aiempi kauhuilu Stir of Echoes toimi paremmin, vaikka jäi myös puutteelliseksi. Philip Glassin musiikkia oli kiva kuunnella (kuten yleensäkin), ja huvitti nähdä Deppin pöydällä avonainen Hunter S. Thompsonin kirja.



**



Ladykillers



Coenien remake. Tämä on askel parempaan suuntaan Sietämättömän julmuuden jälkeen, mutta ei silti onnistu nousemaan aiempien tasolle. Tavallaan samaa tasoa kuin Raising Arizona, mutta Ladykillersista puuttuu se omaperäisyys ja anarkinen ilottelu, sekä vinkeät hahmot. Mitähän Coeneille oikein on käynyt kun tuntuvat hukanneen hieman itsensä? Onko tämä nyt epätoivoista suosiontavoittelua vai mitä? Vakiokasvojakaan ei näy näyttelijäporukassa, joten kaipa veljekset haluavat kokeilla jotain uutta. Krediiteissäkin lukee nykyään "Written and Directed by Ethan Coen and Joel Coen", entisen tuottaja- ohjaajajaon sijaan.

Ladykillers, vaikka sujuva ja hauska onkin, ei ole mitenkään erityisen muistettava elokuva. Loppupuolella jopa toistetaan yksi Sietämätöntä julmuutta- elokuvan harvoista hyvistä vitseistä, mikä on outoa. Aivan alku on lupaava komeilla kuvillaan (jotka osoittautuvat hyvin enteellisiksi), sitten laskeudutaan hieman, mutta hetken kuluttua mukaan tulee Tom Hanks ja meno piristyy. Tällaisia lauseita en kovin usein kirjoittelekaan, mutta; Hanks on parasta koko elokuvassa ja kannattelee sitä hienosti. Loputtomia, kierteleviä ja kaartelevia lauseita suoltava professori on oikeasti kiinnostava hahmo ja Hanks täyttää roolin niin hyvin kuin sen vain voi täyttää. Muut eivät sitten olekaan erityisen hauskoja, vaikka muutaman hörähdyksen herättävätkin siellä täällä. Jatkuva gospel- laulaminen alkaa myös hieman ärsyttää. Coenit ovat aina pelanneet tietyillä stereotypioilla ja karikatyyrimaisilla hahmoilla, mutta ovat useimmiten onnistuneet lisäämään niihin jonkin elementin joka tekee tyypeistä täysin omanlaisiansa. Tässä ei niin juurikaan käy. Esim. Irma P. Hallin sinänsä hyvin näyttelemä vanha rouva on juuri sellainen perus-topakka musta hengellinen nainen jollaisia on tottunut elokuvissa näkemään, ilman mitään sen kummempia luonteenpiirteitä.

Juonikuvio on erittäin ennalta- arvattava (en ole edes nähnyt alkuperäistä Alec Guinness- versiota), mutta pitää yllä mielenkiinnon. Uskottavuutta lienee turha hakea kun porukan ryöstön kohteena olevalla kasinolla ei ole edes turvakameroita. Siis perusjuoni on: Hanksin kiero professori on haalinut kasaan joukon eri "eksperttejä" joiden kanssa aikoo ryöstää jokilaivakasinon kassahuoneen kaivamalla sinne tunnelin vieressä asuvan vanhan naisen kellarista. Joukko uskottelee naiselle, että he ovat yhtye joka harjoittelee kellarissa.

Eipä tästä paljoa sanottavaa ole. Ihan hauska komedia, pettymys Coenien työksi mutta askel parempaan päin heiltä. Yksi todella hauska juttu, muuten ihan hupaisaa tasaisesti vaikka niin kovin unohdettavaa.



***

Ai niin, ja Altmanin The Long Goodbye dvd: ltä. Aika kaukana Chandlerista (kertojanäänen puute, hipit yms.) ja uskomatonta kyllä, onnistuu silti tuntumaan vielä juonettomammalta vapaalta rönsyilyltä aivan minne sattuu. "Kliimaksi" on enemmänkin ohimenevä loppuhuomautus kuin huipentuma. Ja silti (tai juuri siksi) elokuva toimii. Elliot Gould loistaa pääosassa. Sterling Hayden oli aikansa Nick Nolte. Mukana myös hetken aikaa itse Arska, hassujen viiksien kanssa riisumassa vaatteitaan.

*** 1/2

Disco Studd (13.6.2004 15:22)

Total Recall – unohda tai kuole (dvd) – perusasiat kunniaan. Tässä klassikossa on kaikkea, jopa konekiväärillä ampuva kääpiöhuora.

Kyttiä baaritiskillä seisten konekiväärillä ampuva kääpiöhuora. Muuten ei enää jaksa innostaa.

Hyvien elokuvien viikot jatkuvat:

Brass: Monella / Frivolous Lola (dvd) ***1/2



Romero: Dawn of the Dead (Argento-versio) (dvd) ****



Meyer: Vixen (dvd) ***1/2



Franco: Miss Muerte / The Diabolical Dr. Z (dvd) ***1/2



Franco: Frauengefängnis / Barbed Wire Dolls (dvd) ***1/2



Martino: Mille peccati... nessuna virtù (vhs) ****1/2



Maselli: Gli sbandati (35mm) ****



Cronenberg: The Brood (dvd) ****1/2

Shinya Tsukamoto:

Tetsuo II: Body Hammer

Michele Lupo: The Sheriff and the Satellite Kid

Quentin Tarantino: Kill Bill vol. 2

Tanaka Tokuzo: The New Tale of Zatoichi

Tanaka Tokuzo: Zatoichi the Fugitive

--> Kolmannessa Zatoichissa vaihdetaan mustavalkoisuudesta väreihin, mutta muuten meno on edellisistä osista tuttua. Paljon draamaa ja juonta, vähän varsinaista toimintaa. New Tale on tarinaltaan ihan ok ja Ichin hahmoa yritetään syventää tuomalla mukaan hänen mestarinsa ja isoäitinsä. Henkilöt alkavat kuitenkin kiinnostamaan vasta viimeisen kolmanneksen aikana, jolloin mennään jo kohti kunnon tragediaa. Loppu tuo armottomuudessaan mieleen Kurosawan parhaat teokset. Neljäs osa ei sitten toimikkaan aivan yhtä hyvin. Juoni on jälleen sama kuin kaikissa osissa tähän asti, eli Ichi eksyy kylään, jossa kaksi eri kuppikuntaa selvittelee välejään. Fugitiven henkilöt ovat kuitenkin vielä ohuempia kuin edellisen osan, eikä juoni tarjoa mitään uutta tai innostavaa, eli Zatoichien sarjatuotantomaisuus alkaa näkymään häiritsevästi. Lopputaistelussa on sentään kunnon yritystä, vaikka verta ei vielä tässä vaiheessa sarjaa nähdäkkään. ***½ / ***

Kenji Misumi: Lone Wolf & Cub: Sword of Vengeance