Mitä elitistit katsovat?

Parilta lomaviikolta:

Bazzoni: Punaiset baretit (VHS), Ihan kelpo kommandoseikkis. Riittävän kevyt ollakseen nautittavaa paskaa. ***



Muller: Viimeinen palkkasoturi (VHS), Yllättävän toimiva "Shane"- rip off. Pysyi jopa kasassa loppuun saakka. Harvinaista. ****



Spielberg: Kadonneen aarteen metsästäjät (TV), En pidä tästä vieläkään, sujuvaa viihdettä, mutta ei vaan jaksa kiinnostaa. Monet jaksot ovat loisteliaita ja nerokkaasti toteutettuja, mutta niitä yhdistävä rakenne on tavanomainen ja kaavamainen. Joku puhuu pastissista tms, minä puhun laskelmoinnista. **1/2



Truffaut: Jules & Jim (Leffassa), Thank god arkisto alkoi taas maakunnissakin. Vastikäisestä DVD- katselusta huolimatta tämä toimi nyt paremmin ja meni jakeluun. Omaleimainen traaginen rakkauskomedia. Nuff said. ****

Vera Drake (Mike Leigh, 2004) ***

Hieman raskaan tuntuinen eikä aiheeltaan kovin läheinen.



Hauru no ugoku shiro – Liikkuva linna (Hayao Miyazaki, 2004) ****



La Pointe-courte (Agnes Varda, 1956) ****

Aika paljon samaa fiilistä kuin Resnais´n Hiroshimassa. En sitten tiedä onko kuvallisen annin ja dialogin yhdistelmä enemmän Vardan vai leikkaajana toimineen Resnais´n vaikutusta. Hyvä elokuva ja onneksi pituuskin on pidetty riittävän lyhyenä, jotta mielenkiinto säilyy alusta loppuun.



Loput Rakkautta & anarkiaa ‑leffat eivät olleetkaan valitettavasti yhtä hyviä kuin aiemmin katsotut:



Hwal – The Bow (Kim Ki-duk, 2005) **½

Ei tämä nyt sentään niin huono ollut kuin olisi voinut etukäteiskommenttien perusteella luulla.



Thumbsucker (Mike Mills, 2005) *** tai ***½



Shimotsuma monogatari – Kamikaze Girls (Tetsuya Nakashima, 2004) **½

Paljon koristelua ja vähän sisältöä. Alku toimi vielä kohtuullisen hyvin, mutta puolen tunnin tai viimeistään kolmen vartin jälkeen elokuvasta katosi kaikki kiinnostavuus. Ehkä kokonaisuus olisi ollut parempi, jos koko ajan ei olisi pyritty halpoihin nauruihin, jotka tuntuivat kovin vaivaannuttaville. Päätinkin poistua jo ennen loppua ja siirtyä ajoissa kohti Nosturia ja Opethin keikkaa.

Spielberg: Kadonneen aarteen metsästäjät (TV), En pidä tästä vieläkään, sujuvaa viihdettä, mutta ei vaan jaksa kiinnostaa. Monet jaksot ovat loisteliaita ja nerokkaasti toteutettuja, mutta niitä yhdistävä rakenne on tavanomainen ja kaavamainen. Joku puhuu pastissista tms, minä puhun laskelmoinnista. **1/2

Aika rohkeaa arvostaa eka Indyä näin vähän. Varsinkin, kun annat enemmän pisteitä rip-offeille.

Demme:

The Truth About Charlie DVD

Huh huh mitä kuonaa. Charaden kaltaisesta mysteeristä ei minkäänlaista tietoa. Olisikohan Demmellä ollut Alan Smitheen paikka. Elokuva kuitenkin tutustutti minut Aznavourin musiikkiin, joten siitä pieni plussa.



Lee: 25th Hour DVD

American Psychon ohella paras mitä 2000-luvulla on tehty. Norton/Brogan tilitys paskahuusissa New Yorkille, maailmalle, itselle ja koko elämälle on jotain mitä ei voi ohittaa eikä unohtaa. Elokuvan lopun koko disko-kohtaus on niin mukaansa tempaava upeine musiikkeineen, että tuntui kuin itse olisi mukana miljöössä. Nortonin ohella Wall Street kamua näyttelevä Barry Pepper ansaitsee hatun noston. Sokerina pohjalla alussa näkyvä Broganin Dodge on samanlainen kuin omani.



Friedkin: The Hunted DVD

Hyvä mutta ei missään vaiheessa enempää. Puukkotappelu koordinoija suunnitellut ensiluokkaista jälkeä.



Dmytryk: Anzio VHS

Näyttelijöiden haaskausta. Anziolla oli liittoutuneiden verisimpiä taisteluja mutta elokuvassa ei ole niistä tietoakaan.

Aika rohkeaa arvostaa eka Indyä näin vähän.

Se ei pelaa joka pelkää...



Ei maar, sanottakoon, että kyllä se on silti sarjan paras leffa jos se yhtään lohduttaa...

Goose (28.9.2005 16:15)

Lee: 25th Hour  DVD

American Psychon ohella paras mitä 2000-luvulla on tehty. Norton/Brogan tilitys paskahuusissa New Yorkille, maailmalle, itselle ja koko elämälle on jotain mitä ei voi ohittaa eikä unohtaa. Elokuvan lopun koko disko-kohtaus on niin mukaansa tempaava upeine musiikkeineen, että tuntui kuin itse olisi mukana miljöössä. Nortonin ohella Wall Street kamua näyttelevä Barry Pepper ansaitsee hatun noston. Sokerina pohjalla alussa näkyvä Broganin Dodge on samanlainen kuin omani.

American Psychosta en keksi muuta hyvää sanottavaa kuin, että se kirja on vitun hyvä, mutta 25th Hour on tosiaan 2000-luvun aliarvostetuimpia amerikkalaisia elokuvia.

sorsimus (28.9.2005 16:41)

Aika rohkeaa arvostaa eka Indyä näin vähän.

Se ei pelaa joka pelkää...



Ei maar, sanottakoon, että kyllä se on silti sarjan paras leffa jos se yhtään lohduttaa...

No ei ole.

sorsimus (28.9.2005 15:41)

Aika rohkeaa arvostaa eka Indyä näin vähän.

Se ei pelaa joka pelkää...

Komppaan kyllä sorsimusta tässä. Tai no kyllähän nämä skidinä olivat kivoja. Mutta toisin kuin joitain muita lapsuuden suosikkeja (Rambo, Blade Runner, Crocodile Dundee) ei näitä aikuinen normaaliälyinen mies voi selvinpäin katsoa.



Full Contact

Voi jessus mitkä vaatteet. Hönö mutta hauskalla tavalla. Aasialaisena tuliasetoimintana Bittersweet Life on parempi...



Ninja in the Dragon's Den

Ei oikein uponnut.

Red Right Hand (30.9.2005 08:44)

Komppaan kyllä sorsimusta tässä. Tai no kyllähän nämä skidinä olivat kivoja. Mutta toisin kuin joitain muita lapsuuden suosikkeja (Rambo, Blade Runner, Crocodile Dundee) ei näitä aikuinen normaaliälyinen mies voi selvinpäin katsoa.

Äijä on taas niin pihalla asioista että...

Olipas niukka mutta sitäkin laadukkaampi viikko:

Tarkovski: Stalker (vhs) – *****



Deodato: Cannibal Holocaust (dvd) – ****1/2



Greenaway: The Pillow Book (dvd) – ****

David Lynch:

Twin Peaks

Tuli sitten katsottua pilotti ja koko ensimmäinen kausi putkeen viime yönä. Aivan uskomattoman toimiva kokonaisuus, etenkin noin yhdeltä istumalta nautittuna. Silloin muinoin kun tämä tuli telkusta ensimmäistä kertaa kaikissa juonenkäänteissä ei tahtonut pysyä oikein mukana, etenkin kun jaksojen välillä kului aina viikko. Kahvia kului yön aikana paljon, "damn good coffee". Nyt kun toinen kausi ilmestyisi vielä DVD:llä...



Stanley Kubrick: 2001

Klassikko.

Hiljainen ensimmäinen viikko tässä R&A:n ja NV:n väilisessä tilassa:

Taviani & Taviani: Night of the Shooting Stars (La Notte di San Lorenzo)

Aika vaikuttava sotafraama, vaikka ei allekirjoittaneelle kolahtanutkaan kunnolla. Videot alkoivat soittamaan suutaan kesken leffan sen takia missasin osan (ja sama osa ei siis ole myöskään nauhalla, sorry Lazer). Uusinkatselulla voisi toimia (vielä) paremmin. ***½



Kim Ki-duk: The Isle (Seom)

Uusinta. Kaunis ja vahva. Yhtä hyvä kuin 3-Iron, vaikkakin erilainen. ****



Tim Burton: Charlie and the Chocolate Factory (pelustuu roald dahlin kiljaan)

Siisti ja aivan viihdyttävä elokuva, josta kuitenkin laulu/tanssikohtausten totaali-idiotismin olisi voinut karsia hieman vähemmälle. Elokuvassa oli myös muutama todella vaivaannuttava "huumori" kohtaus, mutta helppo tälle oli noista antaa anteeksi. Pääosien penskat olivat tarpeeksi vakuuttavia ja muuten roolit olivat mielenkiintoisia, Depp oli yhtä hyvä kuin ennenkin. Sitten vähän itse juonesta: Kaiken kaikkiaan ja kaikesta huolimatta tästä jäi ihan hyvät fiilikset, olisi kyllä pitänyt olla suklaata mukana. ***½



Masami Akita: Lost Paradise ('Shitsurakuen': jôbafuku onna harakiri)

Akitan aka Merzbown gorelyhäri tietysti ohjaajan omilla noisella säestettynä. Koppalakkinen likka riisuuntuu ja tekee rituaalisen harakirin. Tätä kohtausta kestää about 18 minuuttia, jonka aikana tyttösen suolet leviävät lattialle ja muutenkin verta ja suolenpätkiä on joka paikassa. Kipeää, mutta kivuliaan tylsää. Paitsi tietenkin ääniraidan osalta. Paha tällaiselle on mitään tähtiä antaa.



Lisäksi Carnivalea, hiidenvirtaa, hopeanuolta ja Azumanga Daiohia.

Commando (vhs)

Bad Lieutenant (dvd)

Dogville (vhs)



Slumber Party Massacre II (dvd) *+

Hyvän slasherin houreinen jatko-osa. Murhaaja on tällä kertaa sähkökitara/pora-virityksellä ihmisiä telova rock-mies, joka välillä jytää ankarasti ja lausuu repliikkejä tyyliin "I can't get no.. satisfaction!" ja "light my fire!". Nuorisoa porataan graafisemmin kuin ykkösessä mutta tissejä nähdään vain yksi vaatimaton pari. Mukana on pirteitä uni- ja hallusinaatiokohtauksia. Visuaalisesti elokuva on 80-lukua hirveimmillään, eli nautinto on taattu. Pitäisiköhän hankkia vielä kolmonenkin... ei.



Sister Dearest (dvd)

Tasokas opiskelijaympäristöön sijoittuva kasaripoksu, jossa ujo nuorukainen (tietenkin Tom Byron) yrittää päästä eroon poikuudestaan, mutta mm. Harry Reemsin esittämä opettaja sekä hervottomia mällejä syöksevä Peter North vievät kaikki tytöt. Traci Lords on Byronin seksuaalisesti aktiivinen sisko ja Ginger Lynn tämän kaunis ystävä, mutta kuka voisikaan auttaa Byron-parkaa? Hyvin tehty ja mielenkiintoinen laatupornoilu, joka on periaatteessa ihan ehta b-luokan teinikomedia hc-kohtauksilla höystettynä. Hämmästyttävä elämys!

Kobayashi:

Kwaidan (35mm)

Kotani: Bushido Blade (beta)

Clarke: Scum (beta)

JaJa (30.9.2005 18:51)

Masami Akita: Lost Paradise ('Shitsurakuen': jôbafuku onna harakiri)

Akitan aka Merzbown gorelyhäri tietysti ohjaajan omilla noisella säestettynä. Koppalakkinen likka riisuuntuu ja tekee rituaalisen harakirin. Tätä kohtausta kestää about 18 minuuttia, jonka aikana tyttösen suolet leviävät lattialle ja muutenkin verta ja suolenpätkiä on joka paikassa. Kipeää, mutta kivuliaan tylsää. Paitsi tietenkin ääniraidan osalta. Paha tällaiselle on mitään tähtiä antaa.

Uuh....en tuon olemassolosta tiennytkään. Pitää tsekata.

Viimeaikojen katselmuksista muutama osuma ja huti mainitakseni Silent Night Deadly Night oli mahtavaa viihdettä, ja Ichi-1 aivan älyttömän paska, jopa se huono anime on parempi kuin tämä. Tylsä, äärettömän halvalla tehty ja ainut hyvä asia on lopputeksteissä soiva hassu biisi, joka kuullaan trailerissa. Se löytyy Unearthed filmsin kotisivuilta toimien samalla tiivistelmänä juonesta sekä sisältää leffan verisimmän kohtauksen. SNDN1:sen alun kohtaus jossa pappa kertoo nuorelle murhapukille kammottavan tarinan joulupukeista on viipale b-luokan elokuvien historiaa.