Mitä elitistit katsovat?

Hardy:

The Wicker Man ****1/2

Ainut moite koskee Britt Eklandin "seireenikohtausta", jossa Hardy käyttää turhankin paljon puolikuvaa: kokokuva olisi ollut huomattavasti sopivampi. Ei vaan, se oli lopetuksen jälkeen eräs leffan kohokohdista.



Jeunet: Amelie ****1/2

Katsoin krapulassa. Siinä tilassa ei todellakaan ollut 4 1/2 tähden kamaa. Piti vähän pyöristellä mielipidettä ylöspäin myöhemmin. Romanttisten elokuvien kategoriasta puhuttaessa voisi sanoa että painii omassa sarjassaan.



Lee: The Ice Storm ****

Näyttelijätyöskentely on todella hyvää; tosin koko Maguiren hahmo oli suhteellisen turha. Piste tippui pois siitä hyvästä, etten päässyt oikein hahmoihin käsiksi... kaikki jäivät jotenkin turhan etäisiksi. Toisaalta koko elokuva oli ‑voisiko jopa sanoa hieman surrealistinen.



Adams: The Marksman *1/2

Paska Snipes-toimintapätkä, joka todistaa venäläisten olevan epäluotettavia paskiaisia. Puhumattakaan nyt niistä tunteettomista tsetseenikapinallisista.

Ferrara: King of New York (DVD)

Fassbinder: Whity (DVD)

Boorman: Point Blank (DVD)(RE)

Leone: Kourallinen dynamiittia (DVD)

Barboni: Trinity ratsastaa jälleen (DVD)(RE)

Zvyagintsev: Isän paluu (TV)

Fuller: Shock Corridor (DVD)

Eastwood: Menneisyyden ote (TV)

Pyne: Where´s Marlowe? (TV)

Anderson: The Life Aquatic of Steve Zissou (DVD)

Ritt: The Spy Who Came in from the Cold (TV/DVD-R)

Waters: A Dirty Shame (DVD)

Potter: Orlando (TV)

Mäkelä: Vares (TV)

Cuaron: Harry Potter ja Azkabanin vanki (TV)

Pontecorvo: La Battaglia di Algeri (DVD)

Avary: The Rules of Attraction (DVD)



Parin, kolmen viikon ajalta. Niin monta, etten jaksa suuremmin kommentoida. Point Blank ja Shock Corridor varmaan parhaimmat. Positiivisimmat yllätykset: Steve Zissou ja Harry Potter. Pettymykset: King of New York ja Dirty Shame.

Yoshua Ben Yosef ( 5.1.2006 20:38)

Hardy: The Wicker Man ****1/2

Ainut moite koskee Britt Eklandin "seireenikohtausta", jossa Hardy käyttää turhankin paljon puolikuvaa: kokokuva olisi ollut huomattavasti sopivampi.

Kyseessähän on Eklandin sijaisnäyttelijä jota käytettiin, koska Britt Ekland oli tuolloin raskaana.

Team America: World Police (2004) **



Kun "Oi, nukkeja!" – innostus otetaan tästä tekeleestä pois niin jäljelle ei todella jää paljon. Pointsit anarkistisesta asenteesta.



Escape from New York (1981) ***1/2



Ensimmäistä kertaa näin tämän Carpenterin ja ohjaus oli kyllä hallussa. Tietyt kohtaukset jäivät mieleen, esim. keskeisessä asemassa olleet WTC-rakennukset ja kehämatsi. Kurt Russel aiheuttaa yleensä ärsytystä mutta tässä hän oli ajoittain ihan ok. Tommy Lee Jones oli ehdolla Snake Plisskenin rooliin ja olisi saattanut tehdä paremman roolisuorituksen. Ernest Borgnine ja Lee Van Cleef ovat kyllä äijiä. Ydinsodan jälkeen on jäljellä rottia, Keith Richards...ja Ernest Borgnine. Muitakin hyviä sivuosarooleja, mm. Isaac Hayes.



Hymypoika (2003) *



Kohua tavoittelevaa popcorn-höttöä, aito alastomuus varmaan järkyttääkin kaikkia tämän näkeviä jenkkejä.



Levottomat 3 (2004) -



Samaa huttua.

JaJa ( 5.1.2006 21:01)

Yoshua Ben Yosef ( 5.1.2006 20:38)

Hardy: The Wicker Man ****1/2

Ainut moite koskee Britt Eklandin "seireenikohtausta", jossa Hardy käyttää turhankin paljon puolikuvaa: kokokuva olisi ollut huomattavasti sopivampi.

Kyseessähän on Eklandin sijaisnäyttelijä jota käytettiin, koska Britt Ekland oli tuolloin raskaana.

No prkl, sehän on ikävää... olisin varmaan ollut onnellisempi ilman tuota tietoa. No se kuitenkin selittää ne kuvavalinnat.

Harlin :

Die Hard II *****

Lenzi: "Nightmare City" (1980) – mukavan nopeatempoinen ja hölmö zombiegoretus, jonka freeze frame ‑loppusanoma on ilahduttava neronleimaus Executioners from Shaolinin tyyliin.

Avati: "La casa dalle finestre che ridono" (1976) – edelleenkään en pidä tätä mestariteoksena, vaikka paljon hyvää ja hillittyä tässä on. Kauhu on pitkälti henkistä tasoa, mikä jaksaa jokseenkin kannatella liki kaksituntista elokuvaa. Loppukohtaus tuntui uusintakatselun myötä ilkeämmältä.



Lee: "What Price Survival" (1994) – varmasti vakavahenkisin "toisen aallon" honkkari mitä olen nähnyt. Black Maskin ohjaajan synkkäsävyinen, surumielinen miekkailukertomus, jonka taistelukohtaukset jäävät kuitenkin kauas parhaimmista HK-koreografioista, joita vielä 90-luvullakin syntyi huikein tuloksin. Tässä toiminta on levotonta ja hajanaista, itse draama sentään toimii paremmin kuin monissa muissa, eikä tässä ole lainkaan honkkarien puupäähuumoria. Sekoitus Tsui Harkin Dao the Bladea ja Chingin Terrakottasoturin ensimmäistä, huumoritonta puoliskoa.



Ching: "Chinese Ghost Story III" (1991) – villi ja tyydyttävä päätös trilogialle, mutta jää kuitenkin hieman jälkeen ekasta ja tokasta osasta. Muutamia huippumättöjä, hirviöitä ja pimeitä ideoita, jotka osa toki jo tuttuja aiemmista osista. Öistä, usvaista ja paljon puunjuuridemoneja.



Carpenter: "The Thing" (1982) – ei yllä Alienin tasolle klaustrofobian tunnussa, mutta silti varsin pirullinen kauhuelokuva hirviöllä, joka lukuisten katseluidenkin jälkeen iljettää sihisevillä hämähäkki- ja lonkeroulottuvuuksillaan. Todella kaukana Lindquistin (tjsp) "täysin tarpeettomasta elokuvasta."



Walker: "Die Screaming Marianne" (1971) – yllättävimpiä titlejä pitkään aikaan, Pete Walkerin typerästi nimetty suorastaan nerokas kiristystarina, jossa ahneuden ja siitä syntyvien valintojen peruuttamattomuus kasvaa liian suuriin mittasuhteisiin. Mielettömän hallittua kerrontaa, juoni vaihtaa suuntaa odottamatta ja jaksaa kiinnostaa aivan koko ajan. Vain yksi murhakohtaus, todellinen pirullisuus piilee tarinan todenmukaisuudessa, kerronnan tiiviydessä ja uhkaavuuden tunnussa, joka tuo mieleen parhaimmat giallot.



...sekä Laurel & Hardy ‑istunnot. Pitkät:



Roach: "Fra Diavolo" (1933) – Hal Roachin itse ohjaama historiallinen pätkä, jossa L&H ovat muutaman muun elokuvansa tavoin pikkurikollisina ja päätyvät pahamaineisen Diavolon ei-niin-luotettaviksi apureiksi. Kolmas elokuva jossa Stan on umpikännissä aivan hillittömin seurauksin. Parhaimpia pitkiä elokuvia.



Sutherland: "The Flying Deuces" (1939) – kehnon Beau Hunks ‑lyhärin remake on hauskempi kuin esikuvansa. Muukalaislegioonasta otetaan hyviä juttuja irti toisin kuin BH:ssa.



Clair: "The Dancing Masters" (1943) – Hal Roachilta poistumisen jälkeistä matskua 40-luvun alusta. Ei lainkaan huono vaikkakin erot luonteenpiirteissä ja persoonissa ovat huomattavissa. Silti parempi kuin jotkut Hal Roachin tuottamat elokuvat.



Clair: "The Big Noise" (1944) – Maltinin mielestä kaksikon huonoin elokuva. Ei ole, lopun täysin irrallinen natsi-gagi on toki alkeellinen, mutta itse pommiin liittyvä juoni on varsin eloisa ja tilanteista otetaan paljon irti. Tämäkin pätee mallikkaasti varsinaisten mestariteosten rinnalla.



Meins / Rogers: "March of the Wooden Soldiers" (1934) – fantastinen satuelokuva ja äijien parhaimpiin lukeutuva pitkä elokuva, jossa muutamia loistavia musikaali- ja tanssijaksoja. Pojat ovat lelutehtaan työntekijöitä, ja Joulupukin tilauksen tyriminen (piti tehdä 600 kpl yhden jalan korkuisia puusotilaita, pojat tekivät 100 kpl kuuden jalan korkuisia sotilaita) laukaisee monipuolisen juonen käyntiin. Sivuhahmoihinkin keskittyminen ei vie tilaa itse päähahmoilta, koska kaikki ovat hyvässä suhteessa toisiinsa. Sivuhahmoista loistaa etenkin unohtumattoman pahisroolin tekevä Henry Kleinbach (Brandon) ilkeänä Barnabyna. Pelkästään jouluelokuvana parhaimpia mahdollisia, Stanin ja Ollien uralla parhaimpien joukossa ja Hardyn oma suosikki.



Horne: "Bonnie Scotland" (1935) – sekoilua Skotlannin kautta Brittein armeijassa, jossa legendaarisia hetkiä mm. näkymättömän harmonikan ja aina yhtä luihun Jimmie Finlaysonin esittämän upseerin kanssa. Jotkut ideat eivät ole kovin toimivia (kuten Ollien putoaminen jokeen) ja pitkittämisen arvoisia, mutta pääsääntöisesti hauska kokonaisuus kulta-ajalta.



Lyhärit:



French: "Dirty Work" (1933) – häkellyttävän tiukka 19-minuuttinen ja parhaimpia Laurelin ja Hardyn lyhäreitä. Tällä kertaa pojat ovat nuohoojia ja ryhtyvät hommiin uutta nuoruusseerumia valmistavan sekopääkemistin kotona. Parhaimpien kohtien pelkkä muistelu saa melkein krampin aikaan vatsassa. "I have nothing to say."



Rogers: "Going Bye-Bye!" (1934) – ongelmia aiheuttaa tällä kertaa lukkoon juuttunut arkku, josta löytyy jotain epämieluisaa. Ei parhaimpia lyhäreitä, mutta silti katsastuksen arvoinen. Kirveellä veistettyä linnunpelätintä muistuttava loistava Walter Long näyttelee roistoa myös L&H:n ekassa pitkässä äänielokuvassa Pardon Us (1931).

Marienbad ( 6.1.2006 01:19)

Todella kaukana Lindquistin (tjsp) "täysin tarpeettomasta elokuvasta."

"Peter Franzen (Suomen paras näyttelijä)"



‑Antti Matista

Viikko:

Jack Nicholson: The Two Jakes

Jäi aika kauas Chinatownista (yllätys), mutta onnistui silti pitämään kiinnostuksen yllä koko reilun parituntisen kestonsa ajan. ***½



Lucio Fulci: Don't Torture a Duckling (Non si sevizia un paperino)

*****



Niki Caro: Whale Rider

Tympeää kokoperheen draamaa. **+



John Woo: Paycheck

Elokuvan alkupuoli oli aika koukuttava ja erittäin Philip K. Dick:mäinen (perustuu novelliin). Siitä eteenpäin alkoikin sitten totaalinen alamäki. Kyllähän tämä tällaisena aivot pois päältä ‑touhuna oli aivan onnistunut ja edes Affleck ei (ihme kyllä) onnistunut aiheuttamaan pahoinvointia. John Woon oli pikkuhiljaa syytä harkita kotiinpaluuta. **+



Sam Raimi: A Simple Plan

Yksi Raimin parhaista. ****-



Sam Peckinpah: Cross of Iron

Sotaleffat harvemmin toimii mulle, eikä tämäkään tehnyt poikkeusta. Coburn oli kyllä hyvä. ***



James Bruce: Headless Body in Topless Bar

Makaaberia teatteria. Plussaa lopun pussituskohtauksesta sekä Jennifer MacDonaldista, joka oli rinnat paljaana melkein koko elokuvan ajan. Mieleellään tämän kerran katsoi. ***-



Peter Jackson: King Kong

Todella hienoja efektejä. Todella huonoja efektejä. Elokuvan keskimmäinen osuus oli ehdottomasti viihdyttävintä antia, mutta mitään muuta tässä ei sitten juuri ollutkaan. ***



Darren Lynn Bousman: Saw II

Onnistunut jatko-osa, joka oli monella tavalla myös viihdyttävämpi. Mitään erityistä pointtia tässä ei kyllä ollut, mutta ainakaan itse en myöskään sellaista kaivannutkaan. Itselleni elokuvan vinksahtaneet twistit toimivat ja olivat osittain jopa yllätyksekkäitä. Fear Factor aka Pelkokerroin ‑sarjalla olisi tästä elokuvasta paljon opittavaa. ***



edit. Lisäksi Studio Julmahuvia, Spacedia, Simpsoneita ja Noiria.

Viimeisen parin päivän sisällä:

Neil Marshall: Dog Soldiers

Mainion the Descentin jälkeen heräsi halu nähdä tämäkin. Ihan viihdyttävä.



Glen Morgan: Willard

Ei oikein naurattanut , mutta ei itkettänytkään; Hyvässä tai huonossa mielessä. Hyvä Michael Jacksonin coveri.



Francois Ozon: 8 Femmes

Nappasin Catherine Deneuven takia vuokraamosta, mutta Isabelle Huppert varastikin koko elokuvan. Musikaaliosuudet aiheuttivat "onko monta vielä jäljellä?" ‑tunteen.



Zhang Yimou: Hero

Olipa pitkään tullut pitkitettyä tämän katsomista. Erittäin kaunista ja tunnelmallista. Hiipivän tiikerin jälkeen meni mielenkiinto tämän kaltaisiin elokuviin, mutta nyt House of flying daggerskin tuntuu lainaamisen arvoiselta.



Franklin J. Schaffner: Papillon

Viimeksi pikkupoikana nähnyt ja en muistanut kuin lopun saaren. Lopun äkkivanhentuminen ‑ja höpertyminen ei Mcqueeniltä onnistunut niin hyvin kuin Hoffmanilta. Muuten molemmat herrat suoriutuivat rooleistaan loistavasti.

von Trier:

Dogville *****

Ihan vitun hyvä. En olisi ikinä uskonut että pidän kyseisestä elokuvasta (ennakkoluuloja). Alussa, kun "koira" yritti purra Gracea tai kun "talon" "ovelle" koputettiin, oli katsomisen lopettaminen ihan helvetin lähellä.



Mutta kerrassaan upea käsikirjoitus ja Kidmanin loistava tulkinta (muutkin näyttelijät olivat toki todella hyviä) veivät alkujärkytyksen jälkeen täysin mukanaan. Ensimmäisen tunnin aikana naamallani vireili korvasta korvaan ulottuva hymy, kun Grace sompaili edestakaisin "Elm Streetiä" yrittäen voittaa kyläläisiä puolelleen. Kun tapahtumien suunta muuttui, alkoi ahdistus kasvaa ja useampaan otteeseen huomasin jännittäväni niska- ja hartialihaksiani turhankin paljon. Ja se loppu...



On varmaankin käytävä Cult Videossa lainaamassa Manderlay. Toivottavasti on samaa tasoa.



Scott: Alien *****

Toimi jälleen kerran mahtavasti. Näyttelijät ovat kautta linjan hyviä (Yaphet Kotton hahmo, Parker, on tosin leffan ensimmäisellä puoliskolla aika rasittava) ja henkilöhahmojen toiminta vaikuttaa inhimilliseltä ja luontevalta. Tapahtumia ei myöskään pitkitetä, vaan tarina etenee jouhevasti loppuun asti.



Tulipa muuten mieleeni, että onko tulevaisuudessa niin paha resurssipula, ettei ole ollut riittävästi kangasta valmistaa Ripleylle kyllin isoja pikkuhousuja. Näyttivät nimittäin aika pieniltä.

Yoshua Ben Yosef ( 7.1.2006 20:50)

Tulipa muuten mieleeni, että onko tulevaisuudessa niin paha resurssipula, ettei ole ollut riittävästi kangasta valmistaa Ripleylle kyllin isoja pikkuhousuja. Näyttivät nimittäin aika pieniltä.

Tai sitten voi olla mahdollista että tulevaisuus muistuttaa nykyisyyttä siinä mielessä että pikkuhousuja on saatavilla eri kokoisina.

Mad Max 2 ***1/2

Ihan viihdyttävä pätkä. Autostuntit pistävät vieläkin huulen pyöreäksi.



Dawn of the dead (2004) ***

Positiivinen yllättäjä, odotin paljon paskempaa. Viihdyttävä pätkä ja mukavasti gorea.



Transporter 2 **

Aivan uskomatonta katsottavaa. Kohtaukset ovat niin idioottimaisen epärealistisia että 8-vuotiaskin tuntisi myötähäpeää niitä katsoessaan. Näyttelijät ovat suurin osa paskoja, juoni typerä ja (muutamat) erikoistehosteet hirvittävän rumia. Onneksi Corey Yuenin ohjaamat tappelut ovat ihan päteviä, vaikkakin koreografiat on korvattu helvetinmoisella editoinnilla. Tappeluita ja komeita stuntteja syötetään niin hyvällä tahdilla, että kyllähän tämän krapulassa katsoi.

Heppu: Kangaroo Jack

Tämähän on silkkaaa neroutta. Nyt ymmärrän lopulta kaiken Bruckheimeriin kohdistuneen hehkutuksen. Ei kukaan muu voisi saada tästä aiheesta näin komeaa katsottavaa. LOISTAVAA

******

Ilja Rautsi ( 8.1.2006 00:41)

Yoshua Ben Yosef ( 7.1.2006 20:50)

Tulipa muuten mieleeni, että onko tulevaisuudessa niin paha resurssipula, ettei ole ollut riittävästi kangasta valmistaa Ripleylle kyllin isoja pikkuhousuja. Näyttivät nimittäin aika pieniltä.

Tai sitten voi olla mahdollista että tulevaisuus muistuttaa nykyisyyttä siinä mielessä että pikkuhousuja on saatavilla eri kokoisina.

Joo... mutta yleensä niissä pienimmissäkin jää rekkamiehen hymy peittoon.



Mutta en kuitenkaan valita: Weaveria en ole koskaan pitänyt kovinkaan hyvän näköisenä mutta niissä pöksyissä ja valkoisessa topissa se oli aika sexy.