Mitä elitistit katsovat?

Leffan piirrokset olivat paljon parempia kuin kirjan, erot olivat oivaltavampia ja korostivat Corson initiaatiota joka siis muistaakseni puuttui kirjasta kokonaan. Polanskin muokkaus kirjasta leffaksi on nerokas.

Mitä muita eroja piirroksissa sitten oli?



The Draughtman's Contract (VHS): Pettymys. Sain lukemistani arvosteluista kuvan, että leffa on arvoituksellinen palapeli. Pääasiassa palapelin ratkaiseminen ei ollut niin vaikeaa, vaikka juoni olikin huolellisesti rakennettu juonikkaaseen ja tylyyn loppuratkaisuun saakka. Michael Nymanin musiikki oli jälleen helvetin hienoa ja Greenawayn sommittelemat kuva-asetelmat järkyttävän kauniita. Henkilöiden välinen dialogi oli ajankuvaan sopivan peitellyn vittumaista ja samalla aika puuduttavaa, englannin kielen nyansseja saa ihmetellä ja ihastella. Greenawayn tapa katkaista seksikohtaus tässä elokuvassa jyrsi, vaikka ratkaisun uskaliaisuutta voikin kunnioittaa (tai sitten katsomani Suomi-VHS oli leikattu). Piirtäjää esittänyt hemmo hoiti kopean aristokraattimulkun roolinsa ansiokkaasti. Periaatteesa elokuva oli kaunis katsella ja kuunnella ja lopetus jätti hyvän olon, mutta lopulta juonen yllätyksettömyys ("eihän se sittenkään niin iso mysteeri ollut") vie pisteitä. Myös joitain Greenaway-hämäryyksiä – kuten se pensaisiin verhoutunut vihreä tyyppi, jonka kusemista piti näyttää – en tajunnut. ***

Spaddu (22.1.2004 19:37)

Mitä muita eroja piirroksissa sitten oli?

Yritin eilen katella kirjan kuvia ja muistella eroja mutta mitään ei tullut mieleen, leffaa en uudestaan tosin alkanut katsomaan. Muistaakseni olen niitä joskus vertaillut leffan eduksi mutta voi olla että olen nähnyt unta, tuo leffa kun saa mielukuvituksen liikkeelle. Täytyy katsoa se joskus uudestaan.

Spaddu (22.1.2004 19:37)

...eroja?

Tuolta löytyy jotain kuvia

Kai se on tottumiskysymys. Lisäykset ovat "jännempiä": esim. kolmoskuvan nuolenampuja on leffassa toinen Spinozan veljeksistä, ja kasikuvan polvistuva mies näyttää ihan Deppiltä. Kirjan kuvat ovat silti hienompia.

The Draughtsman’s Contract (spoilaa tästä eteenpäin) on palapeli, mutta ei suoranaisesti sellainen, joka vaatii katsojaa "ratkaisemaan" sen. Greenawayn elokuvat hemmottelevat katsojaa mysteerillä, mutta eivät niinkään nautinnollisella ratkaisulla. Tyypillisesti yleisö odottaa jotakin mitä se ei tule saamaan, sillä elokuvat ovat halukkaampia viivyttelemään sen jonkin antamista kuin antamaan sen. Greenaway on useissa tapauksissa rakentanut elokuvansa pikemminkin listojen, kuin kertomuksien varaan. The Draughtsman’s Contract ei ole elokuvana niinkään riippuvainen kysymyksestä "kuka sen teki?", kuin sen 13. piirustuksesta. Kaikki pohjaa rytmille ja taksonomioille, joiden varaan mysteeri rakentuu. Mikäli olet et ole katsonut elokuvaa, vaan pikemminkin seurannut sitä saadaksesi ratkaisun mysteeriin, olet nähdäkseni menettänyt jotakin. The Draughtsman’s Contract on varsin tietoinen elokuvahistoriasta ja dekonstruoi paljossa sitä kuvaa, jota "heritage drama" (en tiedä mitä nämä ovat suomeksi) historiasta piirtää. Tässä kohden ihmisen eläimellisten toimintojen, siis kusemisen, näyttäminen nousee tärkeäksi. Mitä taas Agatha Christien hengessä rakennettuun murhamysteeriin tulee, en ole lainkaan vakuuttunut siitä, että se on niin yksinkertainen, kuin saattaisi kuvitella. Elokuva kyllä tarjoaa kohtauksen, joka on niin sanottu loppuratkaisu. Ymmärtäessään asemansa Neville toteaa: "Ah. What a pity. That was clever". Mutta mikä oli nokkelaa? Nähdäkseni tämä on kohtaus, jossa yleisö kuvittelee saaneensa vastauksen mysteeriin, mutta ei ole sitä välttämättä kuitenkaan saanut. Elävä patsas on paljossa punainen silli, mutta se että tämä hahmo jää elokuvan lopussa lähikuvaan sylkemään ananasta suustaan jättää nähdäkseni mysteerin ilmaan. En ole itse täysin vakuuttunut siitä, että olisin kyennyt elokuvan tarinaa koskaan täysin ymmärtämään. Mitä piirustukset todistavat ja miksi? Onko Neville oikeassa vai väärässä käsityksessään representaation luonteesta? Kuka sen teki? Mielestäni The Draughtsman’s Contract on elokuva, joka pakenee sanojen varaan rakentuvaa ymmärtämistä. Greenawayn pitkistä elokuvista se on hienoimpia (ellei kaikkein hienoin).

Ymmärtäessään asemansa Neville toteaa: "Ah. What a pity. That was clever". Mutta mikä oli nokkelaa? Nähdäkseni tämä on kohtaus, jossa yleisö kuvittelee saaneensa vastauksen mysteeriin, mutta ei ole sitä välttämättä kuitenkaan saanut.

Se, että juonikas vaimo oli pestannut Nevillen mukamas piirroksia laatimaan, vain jotta tytär voisi kiristää Nevilleä panemaan itseään – eli jotta jälkeläinen ja perijä saataisiin aikaiseksi. Tyttären saksalainen aviomies ei nimittäin suorittanut aviollisia tehtäviään, joten apua piti hakea muualta.

Elävä patsas on paljossa punainen silli, mutta se että tämä hahmo jää elokuvan lopussa lähikuvaan sylkemään ananasta suustaan jättää nähdäkseni mysteerin ilmaan.

Minusta se oli vain omaperäinen tapa päättää elokuva. Vihjaatko, että tämä patsasheebo oli murhaaja? En tiedä onko murhaajan henkilöllisyydellä tarinan kannalta oikeastaan merkitystä.

Spaddu (23.1.2004 17:14)

Kai se on tottumiskysymys. Lisäykset ovat "jännempiä": esim. kolmoskuvan nuolenampuja on leffassa toinen Spinozan veljeksistä, ja kasikuvan polvistuva mies näyttää ihan Deppiltä. Kirjan kuvat ovat silti hienompia.

Äh, joo, muisti tai luultavammin mielikuvitus tehnyt tepposet kun leffassa kuvat välähtivat vain muutaman sekunnin ruudulla ja eroavaisuudet tuntuivat paljon hienommilta kun itse huomaamattaan keksi puolet lisää.

Kiitän vastauksestasi, Spaddu

Allekirjoitan tuon mitä kirjoitat elokuvan tarinasta. Se on kaikki selvää. Mutta minkä takia kartanon oikea omistaja surmataan ja kuka sen tekee? Miten herra Talmann suhtautuu siihen, että hänen vaimonsa hedelmöittää mitätön piirtäjä? Hänhän on sairaalloisen mustasukkainen ja tulkitsee piirustuksien kertovan vaimonsa uskottomuudesta. Ketkä kaikki kuuluvat salaliittoon herra Nevillea vastaan? Nämä kysymykset – ja ne, jotka esitin aikaisemmin – osoittavat nähdäkseni sen ettei elokuva lopultakaan tarjoa kovin tyydyttävää selitystä tapahtumille. Kuten Spaddu mainitsi murhaajan henkilöllisyydellä ei ole oikeastaan väliä. Tässä elokuva tavallaan pettää katsojan, joka on seurannut sitä tyypillisenä/tavanomaisena murhamysteerinä. Christien tarinoissa tällainen kohtaus on tyypillisesti huipentuma, jossa murhaajan identiteetti selviää. Nyt selviää ettei se selviä ja ettei sillä ole väliä. Greenawayn elokuvat eivät lopulta ole (hänen näkökulmastaan alennu olemaan) kuvitettua tekstiä. The Draughtsman’s Contract on elokuvana huomattavasti kiinnostuneempi kaikesta siitä mitä on tämän tarinan ympärillä, kuin itse tarinasta. Piirustukset sananmukaisesti peittävät maiseman alleen ja ovat alttiina tulkinnoille, näin on itse elokuvakin.



En väitä, että patsas on murhaaja. Patsaalla ei ole koko jutussa nähdäkseni mitään osaa. Hän kyllä edustaa mysteeriä. Herra Nevillen käsityshän taiteen tehtävästä on todellisuuden tarkka jäljentäminen. Patsas on osa puutarhaa, joka ei suostu pysymään paikoillaan. Sen objektiivinen jäljentäminen on siis mahdotonta. Elokuvan päättäminen tähän lähikuvaan ananasta sylkevästä patsaasta on, kuten Spaddu mainitsi, omaperäinen ja hieno tapa päättää elokuva. Amy Lawrencen (Films of Peter Greenaway 1997, 70) mukaan ananas on vieraanvaraisuuden symboli; elokuvan lopussa se todetaan happamaksi!



Elokuvalle muodostaan kiintoisan vertailukohdan L'année dernière à Marienbad (Alain Resnais, 1961), jolta se on saanut selvästi vaikutteita... esimerkiksi liikkuvan patsas on sieltä peräisin, joskin toisenlaisessa muodossa.

Näistä juttua tuolla ylempänä:

TRUCK TURNER

STATION AGENT

GREEN HORNET



Ja sitten nämä:



TURN LEFT TURN RIGHT(vai oliko se toisinpäin)

Vähän kaksijakoinen leffa (kirjaimellisesti). Toisaalta ihan kiva tarina ja sympaattinen elokuva. Mutta ehkä pikkuisen liian hempeä minun makuuni. Tai sitten pitäisi olla vähän enemmän romanttisemmalla fiiliksellä leffaa katsoessa.



RUNNING ON KARMA

Toinen Johnnie To-leffa edellä mainitun perään. Todella onnistunut elokuva kaiken kaikkiaan. Tarinan kulku oli suorastaan nerokas ja teknisesti elokuva oli oikein hienosti toteutettu. Andy Lau ei ollut kovin seksikäs muskeleissaan, mutta silti hän oli oikeasti aivan loistava tuplaroolissaan.



MEDALLION

Itse asiassa tykkäsin tästä. Olin lukenut paljon haukkuja, joten leffa osottautui oikein positiiviseksi kokemukseksi. Se oli kuten Jackie-leffan pitääkin olla, vauhdikasta toimintaa ja hassuja vitsejä. Ei tietenkään mikään Jackien paras eikä myöskään Gordon Chanin paras, mutta ei nyt mikään huonoinkaan.

HOLY FLAME OF THE MARTIAL ARTS WORLD

BEYOND THE GREAT WALL

FIVE VENOMS

FIVE SHAOLIN MASTERS

THE BELLY OF THE BEAST

Miiken GOZUsta ensimmäiset puoli tuntia

PRINCESS BLADESTA alku ja loppu

STATION AGENTin olisin käynyt katsomassa mutta näytös oli loppuunmyyty.

Tromeo and Juliet



Belle de jour Takakannen mukaan "toimintaelokuva".



One Million Years BC Jos kävisin funtsimaan ultimaalista viihde-elokuvaa, niin Raquel Welch nahkabikineissä, Jurassic Parkin dinosaurukset ja Verhoeven ohjaajana olisi aika kova juttu (dvd:n Welch-haastattelun perusteella edes aikakone tuon toteuttamiseen ei olisi välttämätön). Harryhausenin dinot on next best thing, mutta siihen sitten jääkin. Pöh, karvas pettymys. En kyllä muistaakseni pitänyt silloin 80-luvullakaan kun tämä tuli telkkarista.



Dobermann



Another Day in Paradise Anorektinen Edward Furlongin ja Jasper Pääkkösen risteytys on täysi idiootti, Melanie Griffith muistuttaa enemmän Michael Jacksonia kuin elävää ihmistä ja Woodskin on jotenkin Buscemi. Larry Clark tekee yököttäviä elokuvia.



Hunted Siis tämä Friedkinin elokuvahan oli ihan paska.



Naked Weapon Ällistyttävää!



Huono viikko, ensi viikolla pitää katsoa sitten hyviä elokuvia.

Apt Pupil & Christine

Yksi universaaleista totuuksista näyttää olevan se että Stephen Kingin kirjasta ei hyvää elokuvaa saa aikaiseksi. Kohtalaisia kylläkin.



Das Boot Kuten jo toisaalla totesin; samanaikaisesti sekä timanttisen kova että lohduttoman synkkä elokuva. Jürgen Prochnowin paras rooli, ehkäpä jopa se hänen 'kerran elämässä' rooli josta mies tullaan muistamaan myöhempien sukupolvien toimesta.



Lethal Weapon 2 – Dir Cut

Enemmän toimintaa, vähemmän aivoja, liikaa Pesciä. Sopivasti politikointia mutta mielestäni aavistuksen verran liikaa huumoria. Viihdyttävä jatko-osa vaikkei pärjääkään ensimmäiselle osalle millään alueella.



Onpas ollut hiljaista, mutta ehkäpä se tästä taas tokenee talven selän taittuessa.

Another Day in Paradise Anorektinen Edward Furlongin ja Jasper Pääkkösen risteytys on täysi idiootti, Melanie Griffith muistuttaa enemmän Michael Jacksonia kuin elävää ihmistä ja Woodskin on jotenkin Buscemi. Larry Clark tekee yököttäviä elokuvia.

Fränti re-incarnated?

k-mikko (26.1.2004 09:12)

Huono viikko, ensi viikolla pitää katsoa sitten hyviä elokuvia.

Entäs tällä viikolla? Ehheh.



joku: Santo: The Vengeance of the Mummy (dvd)

Caruso: The Salton Sea (dvd)

Scott: Enemy of the State (tv)

López-Linares/Rioyo: A propósito de Buñuel (tv)

sekä kesken jäi Rollin: Living Dead Girl (dvd)



Santon ja Living Dead Girlin katsomisesta voi kiittää Romeroa. Ensinmainittuun sain kimmokkeen viime viikkoisesta hehkutuksesta ja jälkimmäiseen siitä olleeseen keskusteluun täällä foorumilla. Santo oli huono jopa Santojen yleisessä mittakaavassa. Muutamat mehevät naurut sain (esim. naista ammutaan nuolella selkään ja viimeiset sanat ovat "he ampuivat minua takaapäin". Really?), mutta muuten se oli liian tylsä. Living Dead Girl jäi kesken ihan muiden syiden kuin leffan itsensä takia. Ehkäpä saan tänään katsottua loppuun. Bunuel-dokkari oli hyvä (missasin osittain viimekertaisen esityksen) ja Salton Sea yllätti positiivisesti vaikka odotukset olivat aika korkealla jo valmiiksi.

Martin (26.1.2004 10:51)

Santo oli huono jopa Santojen yleisessä mittakaavassa. Muutamat mehevät naurut sain (esim. naista ammutaan nuolella selkään ja viimeiset sanat ovat "he ampuivat minua takaapäin". Really?), mutta muuten se oli liian tylsä.

Täytyy tarkentaa hehkutukseni syitä sen verran että kyseessä oli ensimmäinen näkemäni Santo: Saattaa hyvinkin olla että jos/kun saan noita kahmalokaupalla lisää niin tämän arvostaminen tipahtaa omalla kohdallanikin.