Mitä elitistit katsovat?

Lucidi:

Probabilita Zero aka Commandos

Nyt loppui näiden kootaan sekalaisesta sakista iskuryhmä saksalaisten linjojen taakse ‑elokuvien katsominen, koska se esi-kuvakin oli huono. Norja vaikutti aika autenttiselta, vuoristokiipeilykohtaus oli aidosti jännittävä ja suht tyly pariin otteeseen.



Vanzina: Sotto il vestito niente aka Nothing Underneath aka Mannekiinimurhaaja

Ei kovin kummoinen giallo/kauhu mallimaailmasta, mistäpä muustakaan. Donald Pleasence varasti shown.



Lai: Daughter of Darkness

Ihan ok Cat3.



Mäkelä: Vares

Muutama hauska vitsi/hahmo/tilanne, mutta kokonaisuutena turha. Nii, ja olihan tässä Jari Halonen.



Harlin: Long Kiss Goodnight

Samuel L. Jacksonin takia tämän jaksaa yhä katsoa, mutta paljon paremmaksi tämän muistin. Jacksonin ollessa ruudussa ****, suurimman osan aikaa ***, Davis kovistelee **, perhe-elämä ja tytärnyyhkyilyt vaivaannuttavan noloa *.

Tromssan matkan saldo:

Pie in the Sky: Story of Brigid Berlin (Shelly Dunn Fremont & Vincent Fremont, 2000)

Brigid Berlin oli varsin mielenkiintoinen persoona, huolimatta lukuisista pakkomielteistään tai pikemminkin juuri niiden takia. En hänen taiteellisista saavutuksistaan hirveänä kiinnostunut. John Watersilta hauskoja kommentteja, kuten aina.



The Play / Oyun (Pelin Esmer, 2005)

Dokumentti turkkilaisessa pikkukylässä asuvista naisista, jotka päättävät tehdä näytelmän elämästään. Hauska, elämänmakuinen.



The Imp / Skrítek (Tomás Vorel, 2005)

Erittäin hauska. Kuin nukkeanimaatiota oikeilla ihmisillä. Jokapäiväisen kanssakäymisen rituaalinomaiset piirteet nousevat esiin kärjistettyjen eleiden ja nopeutetun temmon avulla.



Hidden / Chaché (Michael Haneke, 2005)

Elokuva alkaessa meille selvisi, että tässä onkin tekstitys vain norjaksi. Tästä seikasta ei oltu mainittu missään etukäteen. No, teos oli varsin puhepitoinen ja ymmärrykseni jäi aika pintapuoliseksi. Parempi etten sanokaan itse elokuvasta mitään koska en oikeastaan osaa edes ottaa kantaa oliko se hyvä vai huono. Pitää nähdä uudestaan.



Battleship Potemkin / Bronenosets Potyomkin (Sergei Eisenstein, 1925) vs. Cleaning Women

Aivan mahtavaa. Eisensteinin elokuvahan on mestarillinen esimerkki siitä mikä voima kuvien yhteenliittämisellä voi olla. CW:n säestys toi mieleen aika vahvasti Einstürzende Neubauten ‑tyylisen industrialrymistyksen, ja tuki hienosti kuvaa. Tuli itsellekin sellainen olo, että nyt täytyy nousta barrikadeille, elää ja kuolla jonkin itseään suuremman tavoitteen vuoksi.



Off the Map (Campbell Scott, 2003)

Ei mitään ennennäkemätöntä, mutta lämminhenkinen ja koskettavakin elokuva – New Mexicossa asuvasta hippiperheestä – jollaisia on välillä mukava katsoa. Hyvää näyttelijäntyötä, eikä missään vaiheessa sorruta liikaan tunteiluun.



Legend of the Sky Kingdom (Roger Hawkins, 2004)

Päädyimme vaihtamaan tekstitysten vuoksi Paradise Now-elokuvan liput tähän animaatioon, josta käytettiin esitteessä termiä 'junkmation'. Tekoon on käytetty ainoastaan roskia.Tyylikäs ulkoasu jäikin oikeastaan tämän ainoaksi ansioksi, koska tarina oli varsin mitätön ja hahmojen persoonallisuudet hyvin ohuita.



Landscape With a Woman / Zena S Krajolikom (Ivica Matic, 1976/80)

Kriitikkojen toiseksi parhaaksi bosnia-herzegovinalaiseksi elokuvaksi äänestämä teos, jonka ohjaaja kuoli viimeisenä kuvauspäivänä ja jonka hänen ystävänsä editoivat kasaan myöhemmin. Karkea ja osittain hiomaton helmi, mutta helmi kuitenkin. Ei ole helppoa taiteilijan elämä.



Punk: Attitude (Don Letts, 2005)

Viihdyttävä dokumentti. Pidin siitä, että tässä ei keskitytty liikaa mihinkään tiettyyn yhteen juttuun vaan aihetta käsiteltiin suhteellisen laajasti, vaikka kyllähän pois oli jäänyt paljon mielenkiintoisia genrejä ja bändejä – kuten tietenkin aina dokumenttia näinkin laajasta aiheesta tehtäessä. Matka Stoogesista Limp Bizkittiin oli hieman masentava.



Sympathy for Lady Vengeance / Chinjeolhan geumjassi (Chan-wook Park, 2005)

En itse nähnyt sitä erilaisten tyylien välillä hyppimistä josta jotkut ovat kritiikkiä esittäneet. Tokihan tässä oli monenlaista ainesta, mutta mielestäni ne hioutuivat yhteen varsin saumattomasti (lukuunottamatta ehkä sitä koiraunta, jonka merkitystä en oikein tajunnut). Trilogian kahdesta aiemmasta osasta tykänneelle ei ollut kyllä tämäkään pettymys.



Ryöstetty elämä (?)

Tällainen suomifilmi katseltiin paluumatkalla bussissa. En ole tuosta nimestä varma, koska imdb ei ainakaan sitä tunnista. Mutta aivan loistavaa kamaa jokatapauksessa. Elokuva lähti alun jälkeen ihan toisille raiteille kuin olisi voinut odottaa. Pääosanesittäjä (jonka nimeä en muista) tekee hienon roolityön vallanhimoisena psykopaattina. Muutenkin tässä oli sopivan kieroutunut tunnelma ja monia hauskoja kohtauksia.

Maldoror ( 24.1.2006 17:44)

Ryöstetty elämä (?)

Tällainen suomifilmi katseltiin paluumatkalla bussissa. En ole tuosta nimestä varma, koska imdb ei ainakaan sitä tunnista. Mutta aivan loistavaa kamaa jokatapauksessa. Elokuva lähti alun jälkeen ihan toisille raiteille kuin olisi voinut odottaa. Pääosanesittäjä (jonka nimeä en muista) tekee hienon roolityön vallanhimoisena psykopaattina. Muutenkin tässä oli sopivan kieroutunut tunnelma ja monia hauskoja kohtauksia.

Olisiko ollut Hän varasti elämän?

C.W. Leadbeater ( 24.1.2006 19:37)

Olisiko ollut Hän varasti elämän?

Sehän se. En tiedä mistä tuon Ryöstetty elämä-nimen vetäisin. Syytetään väsymystä.

Herzog: "Aguirre, der Zorn Gottes" (1972) – aavemainen kuvaus illuusiosta, joka on muuttunut todellisuudeksi viidakkoon lähteneelle epätoivoiselle tutkimusryhmälle. Myytti onnesta, rajattomasta kultakaupunki Eldoradosta, on ajanut järjen ohi, vaikka tihentyvä vetinen ja kuumeinen ympäristö viestii alituisesti olemassaolostaan ja voimastaan. Herzog hallitsee rauhallisen kerronnan mestarillisesti, inhimillisen heikkouden (ja sitkeyden) kuvaus on intensiivisen virheetöntä. Seurueeseen kuuluva kristinuskon pappi lisää tosipohjaisen tarinan ahdistavuutta levittämällä Eldoradon lailla viestiä todellisuudestaan ja jakaen tuomioitaan alkuasukkaille. Kuvat Amazonilla lipuvasta lautasta eivät ole surrealistisia, mutta silti järjettömiä. Avauskuvasta lähtien (seurue liikkuu pitkänä jonona jyrkällä vuoristolla, joka leikkaa kuvan kauniisti kahtia taivaan kanssa) visuaalisesti ainutlaatuinen, hypnoottinen ja raastava. Lautalla Herzog hyödyntää painostavia yksityiskohtia, kuten veden alle hiljalleen painuvat laidat sekä sankan vihreyden takaa kuuluvat alkuasukkaiden huudot. Kinski tekee tyrannimaisen roolin johtajana, joka ei salli Eldoradoa vastaan sotivia epäilyjä. Voimakkaimpia kuvauksia myytin vaikutuksesta ihmisen tajuntaan, odotuksiin ja tapaan tulkita todellisuutta. Mestariteos joka jää vainoamaan ja häiritsemään pitkäksi aikaa.

Herzog: "Woyzeck" (1979) – Kinskin rankan suorituksen ansiosta intensiivisenä pysyvä tarina ihmisen kokemista radikaaleimmista tunteista: rakkaudesta ja vihasta sekä näiden tunteiden helposta seurauksesta, lyhytkatseisuudesta. Tyylilleen ominaisesti Herzog hallitsee rauhallisen hidasta kerrontaa tarkan henkisen rytmityksensä ansiosta.



Herzog: "Fitzcarraldo" (1982) – Aguirrea "helpompi" seikkailuelokuva, joka lukeutuu myös suurimpiin. Elokuva mahdottoman toteuttamisesta ja tahdon yllättävästä voimasta. Viidakkomaisemasta otetaan äärimmäisesti irti niin kauneuden kuin pelon ja uhkan muodoissa. Hienoimpiin lukeutuu pitkä ja kehittelevä jakso, jossa jäljellä olevat laivamatkalaiset aistivat rantaveden takana vallitsevan hiljaisuuden merkitsevän jotain. Alueella asuu vihamielisiä intiaaneja, jotka tuntevat viidakon paremmin kuin yksikään tutkimusmatkailija. Kuvat Fitzcarraldon höyrylaivaa seuraavasta kanoottilaumasta (korkealta jokeen rysähtävät puut!) ovat ainutlaatuisia.



Herzog: "Nosferatu: Phantom der Nacht" (1979) – Murnaun versiolle pärjäävä uusintaversio Draculasta, joka toi ihmisten keskuuteen Mustan surman, kuolemaa ja myrkkyä. Rakastavaiset kääntyivät toisiaan vastaan ja taivas menetti valovoimansa. Kiehtova ja hiljainen, upeita ulkokuvia Karpaattien vuoristolla. Herzogin tapa paljastaa vampyyrinsä (Kinski) ensimmäistä kertaa ei pärjää Murnaun "liitävälle" ja rauhallisemmalle esittelylle, mikä ei myöskään tullut yllätyksenä.



Resnais: "Mon oncle d'Amérique" (1980) – loistava syvätutkielma ihmisen olemuksesta tieteen puolueettomuuden tasolla. Epädraamallista muotoa hyödyntävä elokuva käyttää kertojaääntä hyvin vallitsevasti, ja harvoin, jos koskaan, on näin puhtaasti tieteellinen materiaali (pitkälliset geeni/hermostoselostukset, teoriat jne.) tuntunut fiktioelokuvassa maagisen eloisalta. Yhtymäkohta Greenawayhin ja etenkin ZOOhon on siis oleellinen, ja onhan Greenaway useaan otteeseen maininnut Resnais:n suurimmaksi vaikuttajakseen. Tiloja, muotoja ja luonnon elementtejä käytetään visuaalisina "tukijoina" tarinan ja käsittelyssä olevan ihmisen ulottuvuuksista, ja nämäkin sinänsä yksinkertaiset visuaaliset keinot ja muotojen läsnäolot lisäävät elokuvan leikkisyyttä ja lumoavuutta. En tiedä miten Resnais sen tekee, mutta alkupuolen soutukuvat aavan järven rannalla tuntuvat kuin olisimme fyysisesti ihmisen sisällä maailmassa, jota juuri aletaan avata ja valottaa elokuvan keinoin. Erinäisten muinaisten olioiden (rapu, kilpikonna) läsnäolo voimistaa elämän monimuotoisuuden ja alkuperäisyyden teemoja, ja (yleisesti) rapu omaa myös irrationaalisuuden potentiaalia, kuten esimerkiksi Arrabalin I will walk like a crazy horsen "surrealistinen sydänkohtaus" osoittaa. Alkupuolen suuresta informaatiomäärästä johtuen Resnais:n elokuva avautuu kuitenkin lopullisesti vasta uusilla katsomiskerroilla.



Greenaway: "TV Dante" (1989) – Greenawayn kokeellisia lyhytelokuvia muistuttava tulkinta Infernosta on takuulla erilainen ja mielenkiintoinen. Päällekkäisiä kuvia, rajauksia, kaikkea kirjoitettua ja luotoa jossain määrin leimaavan intertekstuaalisuuden syvällistä analysointia ja paljon puhuvia päitä. Suosin niitä loisteliaan leikkisiä lyhäreitä enemmän, mikä ei kuitenkaan puhu tätäkään teosta vastaan.



Parrott: "Pardon Us" (1931) – Laurelin ja Hardyn ensimmäinen pitkä äänielokuva on kieltolain aikainen tarina kaksikosta, joka kauppaa viinaa katupoliisille ja päätyy vankilaan. Aika täydellinen kaksikon kohellus; paon myötä värjäydytään mustiksi ja ennen pitkää päädytään toki takaisin vankilaan, jossa Walter Longin johtaman lauman ja pakoyritysten kanssa syntyy lisää kaaosta ja hupia. Pari siistiä musikaalikohtausta, jossa Oliver Hardy laulaa täydellisen puhtaalla äänellään.



+ Eija-Liisa Ahtilan lyhäreitä, mm:



"Tänään" (1995) – eri aikatasoissa jämäkän varmasti liikkuva kuvaus isänsä menettäneen miehen ahdingosta teini-ikäisen tytön kautta nähtynä ja kerrottuna. Todella tiukaksi hiottu ja timanttisia leikkauksia sisältävä kunnianhimoinen kotimainen lyhäri.



"Lohdutusseremonia" (1999) – 23 minuuttia pitkä lyhytelokuva tiensä päähän tulleesta nuoresta parista, jolla sylissään parkuva kakara. Ahtila käsittelee usein samoja teemoja kuin Bergman (avioliitto, rakkaus, onnettomuus) ja lyhytelokuvan ensimmäiset 10 minuuttia parisuhdeterapeutin luona todistavat myös että Ahtila omaa saman bravuurimaisen dialoginkirjoittajan taidon. Lähes täydellistä materiaalia, jonka kerronta ei sisällä mitään turhaa. Inhimillinen kanssakäynti olisi kenties olematonta, jos välineinä olisivat vain sanat.



"Rakkaus on aarre" (2002) – episodimainen kuvaus useasta naisesta ja heidän toteamuksistaan elämäänsä kohtaan. Ei yhtä dynamiittimainen kuin kaksi edellistä, silti huolella ajateltu ja käsitelty 50-minuuttinen.



+ Jan Svankmajerin muutama lyhäri:



"Jidlo / Food" (1992) – parhaimpia ja villeimpiä lyhytelokuvia maan päällä. 17 minuuttinen matka kulinarismin, kulutuksen ja itsekulutuksen ihmeelliseen maailmaan surrealismin, animaation, sanattomuuden ja absurdin huumorin avulla.



"Hra s kameny / A Game With Stones" (1965) – kiehtova kertomus seinäkellosta, joka tasatuntien myötä laskee "putkestaan" tietyn määrän ämpäriin putoavia, muodoiltaan ja väreiltään erilaisia kiviä, jotka leikittelevät tämän jälkeen animaation keinoin esimerkiksi väritaustaa tai hiekkaa vasten. Surrealistinen ja suunnattoman ihastuttava.



"Flora" (1989) – 20 sekuntinen lyhäri elämän mätänemisestä ja ruumiin hajoamisesta. Greenaway ei turhaan luokittele tsekkianimaattoria tärkeimpiin vaikuttajiinsa.



+ Norman McLarenin legendaarinen "Neighbours" (1952) – 5 minuuttinen häkellyttävän kärsivällisellä piksallaatiotekniikalla (kamera kuvaa liikkuvia ihmisiä ja esineitä muutaman framen kerrallaan) toteutettu animaatio, jossa aluksi ystävälliset naapurit alkavat taistella kauniista ja lumoavasta kukasta, joka ilmestyy heidän talojensa/reviiriensä rajalle. Maailman lyhyin ja ehkä terävin "sotaelokuva", joka voitti myös Oscarin ja tulee toimimaan pitkään elokuvailmaisun innovatiivisimpien ulottuvuuksien esimerkkinä. Kanadalaisanimaattori sai ansaitsemansa kunnianosoituksen Kanadan elokuvasäätiöltä vuonna 1989, kaksi vuotta kuolemansa jälkeen.



+ Piotr Kamlerin "Une mission éphémère" (1960/1970) – puolalaisanimaattorin vajaa 10 minuuttia pitkä tarina pilvitaivasta vasten muotoutuvasta puolikkaasta pallosta, jonka sisällä alkavat symmetriat, kuutiot ja erikoinen robottihahmo muotoutua. Hypnoottista ja ihailtavaa, linkin takaa löytyy kuvia teoksesta.



+ kasa Laurelin ja Hardyn 19 minuutin lyhäreitä, joista paras lienee Towed in a Hole (1932), jossa kaksikko tutkii ostamansa vanhan kalastusveneen pohjareiät täyttämällä veneen vedellä. Seuraa klassisia tilanteita, ilmalentoja ja mustia silmiä.

Aasian osastoa pukkaa taas kerran:

Pedicab Driver (1989)

– Tulipas vihdoinkin nähtyä bootleg-dvd:ltä Sammo Hungin kovasti kehuttu, n.1930-luvun Macaolle sijoittuva huumori-romanssi-draama-mätkintä-viihdepakkaus. Lau Kar-leung vs. Sammo Hung ‑keppitaistelu on huikea ja haastaa näyttävyydellään jopa The Odd Couple:in viimeisen 20-minuuttisen. Elokuvan taistelut ja väkivalta ovat tavanomaista brutaalimpaa ja synkempää ja henkilöhahmot ovat hieman paremmin rakennettu kuin yleensä ‑siis ainakin osittain. Se Winners and Sinnersistäkin tuttu rillipää veti taas sellaista pelleroolia, että oksat pois.

Elokuvan "kiltti huora"-romantiikka on paikoittain aika hölmöä, vaikka toki se lisää (kaivattua?) tunnelatausta melkoisesti. Hungilta nähdään yllättävän paljon myös aseetonta taistelua, joka on aina piristävää, koska Sammo tunnetusti on enemmän väline-ekspertti. Fist of Legendistä tuttu "vakiopahis", Billy Chow pistää Sammon lopussa aika koville ja iskut näyttävät todella mäjäyttäviltä. Ei yhtään hullumpi ajanviete-elokuva.

8/10



Zu: Warriors from the Magic Mountain (1983)

– Elokuva on suoraan sanoen edelleenkin aikamoista sillisalaattia näin kolmannen kerran nähtynäkin ‑unihiekkaa joutui muutaman kerran kaivelemaan silmäkulmista. Brigitte Lin on tosin nätti ja karismaattinen kuin mikä ja hänelle olisi suonut enemmän aikaa ruudussa. Erikoisefektit ovat kyllä viihdyttävän höpsöjä, mutta tarina on aikamoista myyttien ja legendojen mielipuolista sekamelskaa, jossa irralliset kohtaukset seuraavat toisiaan ilman toimivaa jatkuvuutta.

HKL:n dvd-julkaisussa hymyillytti kommenttiraita, jossa turinoivat Bey Logan ja Tsui Hark. Eräässä kohdassa Logan sanoo pokkana Tsuille, että tämä on yksi niitä harvoja elokuvia, jossa hän ei huomannut vaijereita ollenkaan. Itse huomasin ainakin viisi kohtausta, joissa vaijerit näkyvät kuvassa selkeämmin kuin veripisarat lumessa! Pientä ivailua Loganin taholta kenties? Paikoittain upeiden lavasteiden ja Brigitte Lin vuoksi kuitenkin riittävän kiinnostava hölmöily.

6/10



G.I.Samurai (1984)

– Japanin moderni, sekalainen armeijapoppoo tankkeineen ja kuljetuskoptereineen "aikahyppää" feodaaliajan Japaniin keskelle samuraisotia ‑kahjompaa skenaariota ei ihan heti tule mieleen.

Yllättävää kyllä, elokuva ei sorru farssimaiseen törttöilyyn, vaan kuljettaa juonta eteenpäin ammattitaitoisen vakavalla otteella. Muutama pakollinen raiskaussessio ja parin sotilaan stereotyyppinen roistohahmon överiksivetäminen vievät elokuvan hetkeksi eksploitaatiokomedian puolelle, mutta muuten perusvire on laadukas.

Epäonniset sotilaat ovat henkilöinä kiinnostavia ja heidän kohtaloistaan välittää. Elokuvassa käydään mm. monipuolisesti läpi sankarillisuus, lojaalisuus, vallanhimo ja ystävyys, eikä ainoastaan sotimiseen liittyvinä seikkoina, vaan itse asiassa koko ihmiskuntaa ja elämää koskevina ilmiöinä (esim. nousevan samuraipäällikön ja luutnantti Yoshiaki Iban (Sonny Chiba) väliset keskustelut).

Sotilaiden epätoivoinen päättely päästä takaisin omaan aikaan taistelemalla samuraita vastaan on toki hieman köykäinen juonenmutka, mutta valtavan massiiviset ja intensiiviset taistelusessiot saavat lopulta unohtamaan moiset epäloogisuudet.

Vaikka budjetti ei todennäköisesti olekaan ollut kovin suuri, on rahat ainakin osattu käyttää oikein. Puvustus on komeaa ja ekstranäyttelijöiden määrä taisteluissa vaikuttava. Loppu on surullisuudestaan huolimatta aika ylevöittävä, johtuen paljolti Sonny Chiban aina maskuliinisesta presenssistä.

8/10

El Espíritu de la colmena 8/10

Girl, Interrupted 6/10

Husbands and Wives 9/10

Das Testament des Dr. Mabuse 7/10

Kinsey 6/10

Connie & Carla 6/10

Hetket jotka jäivät 6/10

Schaffer:

Sphinx VHS

Erittäin mielenkiintoinen aihe elokuvalla mutta siitä ei ole saatu minkäänlaista jännitettä irti. Siis oikeasti The Spy Who Loved Me elokuvan 10 minuutin Egypti osiosta on saatu huomattavan suurempi mysteerien tuntu jonka ehdottomasti Egypti ja Kairo ansaitsevat. Ohjaajan terä vanhoilla päivillä on pääsyt pahasti tylsymään sitten 70-luvun mestariteoksien ja lyhyt hiuksinen Leslie-Anne Downkaan ei oikein ole kauneimmillaan.

Ainut positiivinen on kohtaus, jossa hevoset repivät äijän kahtia ja näytetäänpä FIx-kasetissa vielä erinomaisen hyvin lopputulos.



Eastwood: Pale Rider DVD

Loistava western ajoilta jolloin niitä ei juurikaan tehty. The man with no name saapuu auttamaan huonompi- osaisia kullankaivajia vai onko hänen motiivinsa vallan henkilökohtaisemmat. Katsoin viime viikonloppuna jolloin ei vielä ollut ikävää tietoa Chris Pennin poismenosta, joten sattuikin ajankohtaiseksi elokuvaksi. Stockburn and his gang muistuttaa paljonkin erään Leonen westernin porukkaa.

Elokuva on klassikko.



Eastwood: High Plains Drifter DVD

Angel of Death saapuu kaupunkiin, joka vaikuttaa päällisin puolin rauhalliselta ja harmittomalta mutta pinnan alla muhii salaisuus ja rikos joka on koko kaupungin omallatunnolla. Muukalainen janoaa hyvitystä lähes jokaiselta sukupuoleen katsomatta. Katsoin elokuvan isäukon kanssa joka ei ollut nähnyt elokuvaa aikaisemmin ja totesi elokuvan jälkeen saman kuin minä, että elokuva on klassikko.

Viikko:

Kieslowski: A Short Film About Killing (dvd) – ****1/2

Tämä on tullut katsottua viikon aikan monen monta kertaa, koulutyön tiimoilta. Mutta haittaako tuo kun kyseessä on loistava elokuva.



Kieslowski: Trois couleurs: Bleu (dvd) – ****



Jarmusch: Coffee and Cigarettes (dvd) – ***



Saura: Cría cuervos (vhs) – ****

Cassavetes: Gloria (TV/DVD-R) **

Edmonds: Ilsa, the She Wolf of the SS (DVD) **½

Franco: Vampyros Lesbos (DVD) ****

Argento: Cat o´Nine Tails (DVD) ***

LaFleur: Ilsa, the Tigress of Siberia (DVD) **

Campanile: Hitch-hike (DVD) ***½

Loach: Land and Freedom (DVD) ****½

Resnais: L' Année dernière à Marienbad (DVD)

Rogozshkin: Metsästyksen kansallisia erikoisuuksia (TV) ***



Uusinnat:

Leone: Once Upon a Time in the West (DVD)

Suzuki: Tokyo Drifter (DVD)

Wenders: Paris, Texas (DVD)(kommenttiraidalla)

Peckinpah: Bring Me the Head of Alfredo Garcia (DVD)

Lynch: Mulholland Drive (DVD)

Kaurismäki: Ariel (DVD)

Useampi viikko:

Thompson: Eye of the devil (****, TV)



Tämähän oli suorastaan loistava, yllättävän tyly ja synkkä huomioiden valmistusvuoden. Muutamia todella hienoja kohtauksia ja Pleasencen tuijotus on maanisimmillaan. Samantyyppinen uhrausmeininki kuin Wicker Manissa.



Davis: Package (**½, VHS)



Keskivertoa tylsempi salaliittotrilleri



Curtis-Hall: Redemption: the Stan Tookie Williams story (****, Divx)



TV-elokuva yhdestä L.A. Crips – jengin perustajasta. Sinänsä ei mikään niin erikoinen mutta todella mielenkiintoinen aihe + Jamie Foxx.



Siegel: Dirty Harry (****, DVD)

Post: Magnum 44 (****, DVD)



Viimeinkin tuli nähtyä nämä, laatukamaa molemmat, jatko-osa jopa hieman parempi.



Duke: A rage in Harlem (***, TV)



Omituinen yhdistelmä romanttista kohellusta ja verisiä murhia



– Greenaway: Pillow book (***½, VHS)

– Tarantino: Kill Bill vol. 2 (****½, DVD)

– Ki-duk Kim: Crocodile (***, TV)

– Scott: Alien (***, DVD)

– Mäkelä: Matti (***, 35mm)

– Lucas: THX 1138 (***½, DVD)

– Aku Ankkoja DVD:ltä

– Boyle: 28 days later (***½, DVD)

– Spielberg: Duel (***, VHS)

– Eastwood: High plains drifter (***½, DVD)

– Frankenheimer: The manchurian candidate (****, DVD)

Jumbu ( 26.1.2006 19:34)

Resnais: L' Année dernière à Marienbad (DVD)

Jaksatko kommentoida?



Omat joltain kuukauden ajalta mitkä nyt nopeasti tuli mieleen.



Persona: *****

Lang: Metropolis *****

Andrzej Wajda: Tuhkaa ja timantteja *****

Marcel Carné: Paratiisin lapset *****

Kubrick: (uusinta) Barry Lyndon. *****

Kurosawa: Ikiru *****

Godard: Viimeiseen hengenvetoon *****

Lang: Tri Madusen testamentti ****

Chaplin: Nykyaika ****

Sergio Martino: All the colors of the dark ****

Powell: Peeping Tom ****

Terry: Hotel Rwanda ***½

To Kill a Mockingbird ***½

Herzog: My best fiend ***

Jarva: Mies joka ei osannut sanoa ei. **

Kassila: Aatamin puvussa ja vähän Eevankin **

Toni Halonen ( 27.1.2006 15:14)

Jumbu ( 26.1.2006 19:34)

Resnais: L' Année dernière à Marienbad (DVD)

Jaksatko kommentoida?



Omat joltain kuukauden ajalta mitkä nyt nopeasti tuli mieleen.



Persona: *****

Lang: Metropolis *****

Andrzej Wajda: Tuhkaa ja timantteja *****

Marcel Carné: Paratiisin lapset *****

Kubrick: (uusinta) Barry Lyndon. *****

Kurosawa: Ikiru *****

Godard: Viimeiseen hengenvetoon *****

Lang: Tri Madusen testamentti ****

Chaplin: Nykyaika ****

Sergio Martino: All the colors of the dark ****

Powell: Peeping Tom ****

Terry: Hotel Rwanda ***½

To Kill a Mockingbird ***½

Herzog: My best fiend ***

Jarva: Mies joka ei osannut sanoa ei. **

Kassila: Aatamin puvussa ja vähän Eevankin **

Huh-huh. Papukaijamerkki Tonille.

3 viikkoa

Jess Franco: Linda, Die Nackten Superhexen Vom Rio Amore (dvd)

– Luulin tämän olevan juonetonta sexploitaatiota. Ei ollut, vaan Franco on päättänyt käyttää aikaa myös juonen rakentamiseen. ”Juoni” on tietysti lähinnä sarja yksittäisiä kohtauksia kohtauksia joissa ihmiset kävelevät kauniissa maisemissa, puhuvat ja ihailevat turistikohteita… mutta se on viihdyttävää. Sleazea on erittäin vähän ja softcorekin on kilttiä, joten kai tämä on jonkinlainen crossover The Devil Came From Akasavan pehmojännitystä ja kauniiden maisemien fiilistelyä sekä esim. Voodoo Passionin tyylistä alastomana haahuilua ja sängyssä kieriskelyä. Minulle täysin tuntematon sakemanni Gerhard Heiz on tehnyt erittäin kauniin soundtrackin, jonka osuus elokuvan viehätyksstä on samaa luokkaa kuin Humbler & Schwabin musiikeilla on esim. juuri Akasavassa. Japan Shockin DVD on laadultaan hyväkuntoisen & letterboxatun kasetin luokkaa mutta mitään remasterointia olla todellakaan tehty, joten elokuvan kaunis kuvaus jää hieman vaajaatehoiseksi. Lisäksi katsoin tämän aamuyön tunteina aika väsyneenä, joten osa elokuvasta meni muutenkin ohi. Täytyy tsekata jossain vaiheessa uudestaan, jos tästä vaikka tulisi yksi suosikki-Francoistani?



+



Chen Kuan Tai: The Iron Monkey (dvd)

Chen Kuan Tai: Duel at Tiger Village (dvd)

Neil Jordan: In Dreams (dvd)

James Clarke: Exposé aka The House on Straw Hill (vhs)

Ingmar Bergman: Vargtimmen (dvd)

Ettore Maria Fizzarotti: I’ll Sell My Skin Dearly (dvd)

George Scribner: Oliver & Company (dvd)

Peter Rader: Grandmother’s House (dvd)

Al Adamson: Black Samurai (dvd)

Sergio Martino: The Great Alligator River (dvd)

Runroj Tangsricharoensilp(?): Killer Crocodile 3 (vhs)

Stelvio Massi: Mark Il Poliziotto Spara Per Primo (dvd)

Massimo Dallamano: The Cursed Medallion (dvd)

Alberto De Martino: Here We Go Again, Eh, Providence? (dvd)

THaavisto ( 27.1.2006 15:45)

Jess Franco: Linda, Die Nackten Superhexen Vom Rio Amore (dvd)

– Luulin tämän olevan juonetonta sexploitaatiota. Ei ollut, vaan Franco on päättänyt käyttää aikaa myös juonen rakentamiseen. ”Juoni” on tietysti lähinnä sarja yksittäisiä kohtauksia kohtauksia joissa ihmiset kävelevät kauniissa maisemissa, puhuvat ja ihailevat turistikohteita… mutta se on viihdyttävää. Sleazea on erittäin vähän ja softcorekin on kilttiä, joten kai tämä on jonkinlainen crossover The Devil Came From Akasavan pehmojännitystä ja kauniiden maisemien fiilistelyä sekä esim. Voodoo Passionin tyylistä alastomana haahuilua ja sängyssä kieriskelyä. Minulle täysin tuntematon sakemanni Gerhard Heiz on tehnyt erittäin kauniin soundtrackin, jonka osuus elokuvan viehätyksstä on samaa luokkaa kuin Humbler & Schwabin musiikeilla on esim. juuri Akasavassa. Japan Shockin DVD on laadultaan hyväkuntoisen & letterboxatun kasetin luokkaa mutta mitään remasterointia olla todellakaan tehty, joten elokuvan kaunis kuvaus jää hieman vaajaatehoiseksi. Lisäksi katsoin tämän aamuyön tunteina aika väsyneenä, joten osa elokuvasta meni muutenkin ohi. Täytyy tsekata jossain vaiheessa uudestaan, jos tästä vaikka tulisi yksi suosikki-Francoistani?

No täähän aivan surkeaa kuonaa millä hyvänsä asteikolla. THaavisto taitaa olla pistämässä DVD myyntiin...