Mitä elitistit katsovat?

Wolfgang Becker:

Good Bye Lenin!

Alex Cox: Repo Man

Sergio Leone: Once Upon a Time in America

Alexander Payne: Sideways

Paul Mazursky: Next Stop, Greenwich Village

The Smashing Machine – The Life and Times of Extreme Fighter Mark Kerr *****



Loistava dokkari rankoista päivistä ja rankoista huveista.



"Fight Day" featuring Renzo Gracie ****



Smashing Machinen DVD extrana; Kulissien takana seurataan valmistautumista Pride 8:n.



The Rundown **



Paskimpia Seann Wiliam Scott leffoja



A Snake of June *****



Asuka Kurosawa on kyllä maar tyylikäs ja seksikäs.



Bullet Ballet *** 1/2



Ekalla kerralla en juuri pitänyt tästä, nyt tuntui ihan hyvältä.



Tokyo Fist *****



Hiruko the Goblin ***

Collateral – Michael Mann (dvd) ****½

Edelleen loistava. Digikuvauskaan ei häirinnyt telkkarista katsoessa.



Million Dollar Baby• Clint Eastwood (35mm) ****½

Vahvinta Clintiä sitten The Unforgivenin. Hienosti näytelty, koskettava ja jopa varsin yllättävä elokuva.



Deathrace 2000 – Paul Bartel (dvd) **

Hölmö tekele, mutta ainakin alkoholin vaikutuksen alaisena kohtuu viihdyttävä.



Constantine – Francis Lawrence (35mm) ***½

Parempi kuin odotin. Tarina oli tuhansista kliseistä koostuva ja Keunu Reeves normaalin puiseva, mutta ohjaaja Lawrencella oli aika vahva ote materiaaliin.



Bubba Ho-tep – Don Coscarelli (dvd) ***

Hauska ja omaperäinen komedia. Hieman kerronta vaan välillä pysähteli paikalleen. Bruce Campbell oli aivan loistava Elviksenä. Itse Bubba oli vähän tylsä hahmo.



Incredibles – Brad Bird (dvd) ****½

Kesti hienosti uusinta-katselunkin. Tässä toimii ihan kaikki.



The Matrix Revolutions – The Wachowski bros. (dvd) ***

Urh, piinaavan tylsä jaarittelu vuorottelee komeiden toimintakohtausten kanssa. Parempi kuin Reloaded, mutta aika pahasti lässähti tämä trilogia loppua kohden.

TV/digiboksi:

Swimming Pool, roskaa

I Spy, pahempaa roskaa



DVD:



Man on Fire, asiaa

Dvd:

Bourne Identity



Nyt jo näin tämänkin. Periaatteessa kaikin puolin laadukas, mutta ylipitkä eikä jaksanut vain paljoa kiinnostaa. Paras kohtaus varmaan Clive Owenin ja Damonin välienselvittely.



***



Canterburyn tarinoita



Pasolinin keskiaikatarinointia, jonka ulkoasu inspiroi Pythoneita Holy Grailissa. Hyvä, mutta minua esti nauttimasta tästä täysillä italialainen huumori, joka ei vaan lähes koskaan aukea pieruineen yms. Kaikki myös höröttävät koko ajan, ei elämä voi olla noin hauskaa vaikka olisi kuinka roisi ja rehevä persoona. Chaplin kohtaa Benignin- tyylinen huumorijakso oli jo aivan sietämätön.

Kuvallisesti erittäin komeaa jälkeä ja hienosti kerrottu. Finaali paskantavine punaisine piruineen kruunasi kaiken.



*** 1/2



Ski School 2



....niiiiiinpä.



*



Santa With Muscles



Ei, Secret Agents Club EI opettanut minulle mitään.



*



Vhs:



Elämäni Supon varjossa 2



Mark Parland tilittää ehdottomasti parhaassa dokumentissa mitä olen nähnyt pitkään aikaan. Mahdoton tähdittää.



Teatteri:



Sin City



Toinen kerta toden sanoo.



**** 1/2

Wayans: I'm Gonna Git You Sucka ***1/2

Gilbert: Wilde ***



Resnais: Hiroshima mon amour ****



Tashlin: Will Success Spoil Rock Hunter? / Houkuttelevat huulet ***1/2



Truffaut: La chambre verte / Vihreä huone ***



Scardamaglia: La lama nel corpo / The Murder Clinic ***



Harrington: Queen of Blood / Planet of Blood **



Skolimowski: The Shout ****



Marvin: Hamburger... The Motion Picture ****



Leiner: Harold & Kumar Go to White Castle ***1/2



Yau: Ba Xian fan dian zhi ren rou cha shao bao / The Untold Story ***

Antti Tohka (17.4.2005 22:39)

TV/digiboksi:



Swimming Pool, roskaa

I Spy, pahempaa roskaa



DVD:



Man on Fire, asiaa

Mites se Scooby-Doo?

Kalle Kinnunen (17.4.2005 23:06)

Antti Tohka (17.4.2005 22:39)

TV/digiboksi:



Swimming Pool, roskaa

I Spy, pahempaa roskaa



DVD:



Man on Fire, asiaa

Mites se Scooby-Doo?

Missasin sekä Scooby-Doon että Kangaroo Jackin

Viime viikko

Ice(DVD)



Traci Lordsia vaatteet päällä. Tracin näytteleminen koostui lähinnä yrityksistä vaikuttaa vittuuntuneelta. Neuroottinen asekauppias oli ihan hauska. Ei inspiroivaa roskaa.



*



Dark Angel a.k.a I Come in Peace(VHS)



Olen pettynyt!



*



Kyttäkoulun kahelit(VHS)



Mietin kyllä pitkään ennenkuin maksoin tästä 2 euroa. En voinut kuitenkaan vastustaa. Mielenkiintoinen, hyvin mielenkiintoinen elokuva. Täysin mahdotonta kuvailla. Herätti hieman samanlaisia fiiliksiä kuin Visa Mäkisen komediat. Nukahdin muutaman potentiaalisesti hauskan kohtauksen aikana, joten pakko tämä on kai katsoa joskus vielä uudestaankin. Tunnusmusiikki oli joka tapauksessa hieno. Se soi vielä päässäni kun heräsin seuraavana aamuna.



*



City Limits(VHS)



Äärimmäisen tylsä 80-luvulla tehty prätkillä ajavilla jenginuorilla ja pahalla suurkorporaatiolla höystetty kökkelöinti. Kiinnostus pysyi yllä ensimmäiset 15 minuuttia. Paljon tähtiä mukana: John Stockwell, Rae Dawn Chong, James Earl Jones(toimi myös kertojana). Jenginuorison hassut vaatteet saattavat ehkä naurattaa jotakuta muutaman sekunnin. Pari hassua detaljia: kilpailevat jengit keräilevät Spiderman-lehtiä, yhdellä jätkällä on Spiderman-kommandopipo(valitettavasti vain yhdessä kohtauksessa) ja eräällä toisella henkilöllä on moottoripyöräkypärän sijasta pyöräilykypärä jonka päällä on kukkapuska...



*



Over the Top(VHS)



Rakastuin tähän elokuvaan heti kun kuulin tästä. Ja kuinka tästä voi olla pitämättä. Cannon Films-tuotanto. Stallone rekkakuskina joka haluaa voittaa kädenvääntökilpailusta uuden rekan. Stallone myös isänä, joka haluaa luoda yhteyden hintelään kasvissyöjä poikaansa kymmenen vuoden poissaolon jälkeen(ja tehdä hänestä miehen ja lihansyöjän). Itse kädenvääntö on mielisairasta katsottavaa. Mielisairasta. Oikeastaan tästä puuttui vain Syltyn puhe kädenvääntäjien ja rekkakuskien puolesta a la Rambo.



***



Quadrophenia(VHS) *** 1/2



Rock 'n' Roll Frankenstein(DVD) ***



Conan the Barbarian(DVD)



Jälleen yksi yleissivistyksen aukko paikattu. Hyvä oli. Henkilökohtaisella Arnold-listalla menee kolmanneksi Terminatorin ja Commandon jälkeen.



****



It's a Mad Mad Mad Mad World(DVD)



*** 1/2

Fists and kicks!!!

Liu Chia Liang: "The Shaolin Mantis" (1978) – taistelut muuttuvat entistä hurjemmiksi ja hengästyttävämmiksi Liun uran edetessä. Silloinkin kun kukaan ei tappele, miekkaile tai harjoittele liikkeitään, on jotain mielenkiintoista käynnissä, mikä paljastaa Liun Shaw-kungfujen mielettömän hienot panostukset käsikirjoituksiin. Tällä kertaa keskitytään syvemmin pohtimaan kungfun ja kirjanoppineisuuden keskinäisiä eroja ja vahvuuksia; vastaavasti Liulle ominaiset voimakkaat naishahmot ovat tässä vähintään samalla tasolla miesten kanssa. Loppuratkaisu on ainutlaatuinen, ei The 36th Chamber of Shaolinin (1978) tavoin "peittelevä" tai Executioners From Shaolinin (1977) tavoin huvittava, vaan pikemminkin positiivisella/rakentavalla tavalla onneton. Ilmaan jäävä tunnelma siis on kaikkea muuta kuin tyly tai ikävä. Mätöt ovat aivan mielettömiä, taistelukohtaukset entistä pidempiä ja aseistus huikeimmillaan pitkien seipäiden ja sapelien edustamaa.



Liu Chia Liang: "Heroes of the East" (1978) – mestarillinen kuvaus kahden kilpailevan taistelulajin, Kiinan kungfun ja Japanin suuntausten, välisestä taistelusta, joka kartoittaa kahden kansakunnan välisiä ennakkoluuloja ja ahdasmielisyyttä. Jälleen käsikirjoittaja I Kuang ja ohjaaja Liu kehittävät tarinaa hienosti taistelukohtauksilla, joiden mukaan kummankin maan asenteet ja arvot alkavat kehittyä tilavampaan, objektiiviseen suuntaan. Lopulta kenenkään ei tarvitse edes kuolla, jotta kulttuurinvälisten tapojen ja tottumusten molemmipuolinen ymmärtäminen ja etenkin kunnioitus saavutetaan. Japania edustava, kiinalaismiehen nainut nainen on ehkä kungfuelokuvahistorian hienoin esimerkki kahdesta törmäävästä maailmasta, ja tutustumisen myötä syntyvästä ymmärryksestä. Edes kuolemanvakavat japanilaiset eivät tunnu kovin alleviivaavilta (ottaen huomioon että tämä on hongkongilainen elokuva), koska loppukohtaus on niin hieno ja latteudet toisen "paremmuudesta" unohtava. Kaiken tämän lisäksi taistelut ovat niin upeita ja hengästyttäviä kuin vain mahdollista. Alkupuolen rauhallisuus ei häiritse tai ole negatiivista, koska japanilaisnainen toimii niin eloisana ja energisenä vastakohtana skeptiselle kiinalaismiehelleen. Piispanen on Suomen tärkeimpiä ihmisiä.



Liu Chia Liang: "The Shadow Boxing" (1979) – paluu Liun ensiohjauksen, The Spiritual Boxerin (1975) yliluonnollisuus- ja undead-teemaan; The Shadow Boxing kantaa myös nimeä Spiritual Boxer II, vaikka ei suoraa jatkoa olekaan. Kiinalaiset vampyyrit ovat käsittämättömän hienoja ja hulluja etenkin kontrastissaan länsimaiden serkkuihinsa. Kiinassa vampyyrit vähät välittävät päivänvalosta ja eteneminen hoituu luonnollisesti jäykkävartaloisella pomppimisella (a'la vuoden 1985 huipputeos Mr. Vampire, ohjaus Ricky Lau). Lisäksi vampyyrit osaavat tarvittaessa taistella "undead-kungfulla", mikä on tietenkin oleellisinta Liun elokuvassa. Ei yhtä energinen kuin Liun parhaimmat (36th Chamber of Shaolin, Heroes of the East), Sammo Hungin Encounters of the Spooky Kind (1980) tai tuo Mr. Vampire, mutta edelleen riemastuttavan hauska kauhu/kungfu-komedia. Manausrituaalit ja muut tosielämän taikauskoiset traditiot esitetään asiaankuuluvalla huumorilla, jota vielä kirvoittaa naishahmo, joka kavahtaa hysteerisesti milloin vain näkee alastoman miehen/ihmisen. Loppumättö on huima.



Liu Chia Liang: "Mad Monkey Kung Fu" (1979) – huikeita apina-kungfujaksoja sekä ohjaajan uralla ensimmäisen kerran näin vallitsevaa kreisi/puupäähuumoria, joka on onneksi hauskalla tavalla aivotonta ja mielikuvituksekasta. Treenijaksot ovat melkein intensiivisempiä kuin itse matsit. Henkiseltä sisällöltään selkeästi Liun heikoimpia, ja myöskin omituisimpia: "As a kung fu master, you must not think about sex or practise other immoral things." Lisäksi loppuratkaisu on lattea ja mitäänsanomaton. Alkupuoli etenee ehkä hieman laahaavasti, mutta sitäkään ei kestä pitkään. Liun uralla keskinkertainen komediakungfun mainittava perusteos.



Liu Chia Liang: "Return to the 36th Chamber" (1980) – Gordon Liun kaljupää jälleen munkkiroolissa. Koko elokuvan toinen puolisko on huikeaa harjoittelua Shaolin-temppelin hirveissä rääkeissä, joista päädytään vielä tietenkin lopputaisteluun, joka esittelee jälleen parasta ja persoonallisinta Liuta niin mätön kuin tarinan päätepisteenkin kannalta – lopun huoleton asenne heijastelee vähän Executioners From Shaolinin (1977) kliimaksia. Liun toilailut paskanjäykässä luostarissa ovat hauskoja ja uskomattoman mielikuvituksekkaita. Legendaarinen on jakso, jossa likainen Liu yrittää peseytyä syvähkön vesikaivon ja sieltä vettä ylöspäin roiskuttavan, köyteen sidotun kivenlohkareen avulla. Ei läheskään yhtä hysteerisen hieno kokonaisuus kuin The 36th Chamber of Shaolin (1978), mutta parhaimmillaan hyvin lähellä sitä.



Liu Chia Liang: "My Young Auntie" (1981) – jälleen Liu käsittelee itselleen läheistä kulttuurien kohtaamisen ja yhdessä toimimisen teemaa kuten kirkkaimmassa työssään Heroes of the East (1978). Tällä kertaa lähestymistapa on myös huomattavan humoristinen, mikä nostaa tätä entisestään erilleen muista mätöistä. Lännen ja idän kohtaaminen esitetään tuoreella ja ennakkoluulottomalla tavalla, mikä miellyttää etenkin uudemman aallon HK-elokuvissa ajoittain esiintyvän voimakkaan länttä kohdistuvan vihan ja stereotypioiden viljelemisen jälkeen (Tsuin Once Upon a Time in China, Sammon Blade of Fury jne.) Hieman liian pitkää kestoa pehmentävät lukuisat taistelut, koomiset jaksot (kiinalaisten "friikkibileet" länsimaisin asustein ja blondi-peruukein) sekä unohtumattomat hahmot. Kiinalaiseksi jättiläismäinen kaveri, jonka vartalo pystyy torjumaan ja etenkin vääntämään miekkojen ja seipäiden teroitetut terät, lukeutuu HK-elokuvan legendaarisimpiin hahmoihin. Myös päähenkilönainen on yksi voimakkaimmista ja säteilevimmistä naishahmoista Hong Kong ‑elokuvassa.



Liu Chia Liang: "Martial Club" (1981) – kung fu ‑elokuva sanan kirjaimellisessa merkityksessä. Käytännössä jokainen kohtaus sisältää taistelua tai siihen valmistavaa tilanteiden kiristymistä. Puhdasta mättöä huikeimmillaan. Lopputaistelu kapealla kujalla on mukavan pitkitetty ja koominen. Taidoillaan ja ruumiillaan brassailevan, mutta pian opetuksen saavan vastapuolen koulua edustavan hahmon kautta Liu sivuaa myös kung fun pinnallisuuksiin liittyviä houkutuksia, jotka eivät lukeudu kung fun sanomaan.



Liu Chia Liang: "The Legendary Weapons of China" (1982) – loistava sekoitus yliluonnollisuutta, hyvin omituista ja aika wongjingmaista huumoria sekä uskomatonta mättöä ilmeisesti koko kung fun asearsenaalin laajuudelta. Lopputaistelun aikana jokaisen uuden aseen ja välineen esiintyessä iskeytyy ruutuun kiinan kielellä tämän välineen nimi, jolloin ei voi enää pidätellä fyysistä riemua joka tästä vimmasta ja omistautuneisuudesta syntyy. Loitsu- ja muut rituaalikohtaukset ovat hauskoja, etenkin pitkä voodoo-nukella suoritettava sekoilu on toteutukseltaan todella onnistunut ottaen huomioon hankalan vesiympäristön. Alkutekstit ovat Liun hienoimmat Executioners From Shaolinin ohella. Tämä elokuva onnistui taas muistuttamaan siitä, että mielen monipuolisen ravitsemisen kannalta on äärimmäisen tärkeää ylläpitää Hong Kong ‑harrastusta aktiivisena. Edellisen kerran tästä muistutti NV:n Shaolin Drunkard (1983), jonka aikana olin yhtäläisen väsynyt ilman, että sekään olisi vaikuttanut leffan iskevyyteen, eloisuuteen ja parhauteen.



Liu Chia Liang: "The Lady is the Boss" (1983) – uusintaversio ja modernisointi My Young Auntiesta jatkaa Liun humoristista näkemystä perinteisen ja uuden sukupolven harjoittaman kung fun välillä. Aiempien elokuvien epäinhimilliset harjoitusrääkit kyseenalaistetaan, kun Amerikasta saapuu nuori ja ylienerginen nainen johtamaan kung fu ‑koulua, jonne värvätään nuoria paikallisesta diskosta. Itse ohjaaja esiintyy koulun vanhana opettajana, jolle perinteiset arvot ovat pyhät. Paljon meteliä ja sekoilua, jotka pääosin toimivat ja osoittavat Liun itseironisen kehittymisen Shaw-uran lopun lähestyessä. Ei myöskään ylipitkä kuten My Young Auntie. Huikea, tyhjässä hallissa tapahtuva lopputaistelu muistuttaa hengästyttävyydessään ja ilmalennoissaan jo Sammo Hungin, Ching Siu Tungin, Corey Yuenin jne. usein vaijeriavustettuja 80 ja 90 ‑lukujen mättöjä, joista lähinnä mieleen tuli Yuen Woo Pingin Tiger Cage II (1990). Silti Liun hyväntuulisuus ja odottamattomat loppuratkaisut ovat vakuuttavampia kuin väkivaltaan keskittyneissä seuraajissa, eivätkä itse mätötkään häviä niille lainkaan. Etenkin Liun oma suoritus lopputaistelussa veitsin aseistautuneita gangstereita vastaan on jo yksinään legendaarinen.



Liu Chia Liang: "The Eight Diagram Pole Fighter" (1983) – mitäköhän Shaolin-munkit sanoisivat tästä elokuvasta? Liun uskomattomat dialogit ja etenkin sanoinkuvaamaton lopputaistelu ovat kuin vittuilua Buddhan nimeen eläviä ja moraaliaansa ylistäviä munkkeja vastaan. Jokainen loppumatsin nähnyt ymmärtää pienen "epäkorrektisuuden", joka tietenkin vain lisää tämän nautintoa. Lopputaistelu munkkien keskellä on järjetöntä hampaiden, lentävien teräaseiden ja veren kohtaamista, jossa kyllä viimeisetkin muistot Buddhasta jäävät tomun ja lentävien raatojen alle. Toisin sanoen Liun hysteerisimpiä ja hurmeisimpia taistelukohtauksia, ei ihme että sama mies toteutti vastaavia jaksoja Shaw-uransa jälkeenkin. Unohtumaton on myös harjoitusjakso, jossa munkit opettavat kuinka hyökkäävä susi pistetään aisoihin, siitä voi jokainen villin luonnon läheisyydessä asuva ottaa opiksi.



Liu Chia Liang: "Disciples of the 36th Chamber" (1985) – Liun 36th Chamber ‑trilogian päätösosa on myös vaatimattomin. Tarina etenee jälleen hyvin ja huumori on etupäässä toimivaa, mutta mitään mestariteosten kaltaista näkemystä ei Disciples tarjoile. Treenijaksoissa ei ylletä samaan vimmaan kuin kahdessa aikaisemmassa, eivätkä mätötkään nouse Liun parhaimpien tasolle. Toki koko Liun uraa kattavat upeat ja fyysiset lopputaistelut Shaw-uran jälkeenkin, Tiger on the Beatista (1988) Drunken Master II:een (1994), joista jälkimmäisenä mainittu on ehkä kaikkien aikojen rajuin kung fu ‑kliimaksi. Hail Liu!



Chin-Ku Lu: "Secret Service of the Imperial Court" (1984) – uskomattoman brutaali ja hengästyttävä miekka/kostotarina muinaisessa Kiinassa. Liun elokuvista poiketen tässä ei ole käsittelyssä kung fu ‑filosofian moniulotteisuus ja moraali, vaan elokuva etenee lähes taukoamattomien taisteluiden ja veriviivojen rytmittämänä. Liun elokuvien hengästyttävyys koreografiassa on muuttunut raaemmaksi mielipuolisuudeksi, joka tuo helposti japanilaiset Lady Snowbloodit ja Lone Wolfit mieleen. Päähenkilö on unohtumaton raivoavan luolamiehen fiilistelevä yhdistyminen Ogami Ittoon ja Toshiro Mifuneen. Meininkiä kuvaa hyvin myös päähenkilön alituinen uskotteleminen itselleen ja pienelle pojalleen, että kaikki mitä hän tekee on oikeuden nimissä ja kuolleet ovat kaikki pahoja miehiä. Eunukkipahis on HK-elokuvahistorian vittumaisimpia ja tehokkaimpia, ja luonnollisesti viimeinen yhteenotto uhmaa jo kaikki fysiikan ja terveen järjen lakeja. Rappiollinen, epäoikeudenmukainen ja selkään puukottava tunnelma ihmiskunnan historian vaiheessa välittyy lukuisissa perheen sisäisiä konflikteja ja pettämisiä sisältävissä kohtauksissa.



Jimmy Wang Yu: "The Chinese Boxer" (1970) – kung fu ‑elokuvan kehittymisen oleellisimpiin tähtiin lukeutuvan Wang Yun elokuva on yksinkertainen sanan kaikissa merkityksissä. Tarina selviää ensimmäisten kohtausten aikana, mikä tekee juonen kulusta helppoa ja kevyttä seurattavaa. Tämä yhdistettynä lukuisiin taistelukohtauksiin takaa elokuvan etenemisen todella liukkaasti. Yksinkertaisuus ei kuitenkaan jää tähän. Pahat japanilaiset kärkkyvät hyvien kiinalaisten kung fu ‑koulua, jotta saisivat ottaa koulun haltuunsa, muuttaa sen karatekouluksi ja pystyttää vielä asiakkaitaan huijaavan kasinon koulun viereen. Piste. The Chinese Boxer on ehkä epäkorrektein kung fu ‑elokuva, jonka olemassaolosta tiedän. Meno on samalla tavalla paskaista, brutaalia ja likaista kuin esimerkiksi Chiban Street Fightereissä, mutta todella epäkorrektin tästä tekee uskomaton ja häpeilemätön rasismi ja hyvä/paha-käsitteillä sikaileminen. Paras esimerkki on kohtaus, jossa Wang Yun sinisilmäinen hahmo vakuuttaa alistuvalle naiselleen, että "hyvä ja paha eivät voi olla olemassa yhtäaikaa." Ja luonnollisesti vain japanilaisiin pahiksiin kohdistuvat kostotoimet ovat hyväksyttäviä ja ennen kaikkea hyviä. Tällä osastolla The Chinese Boxer on ainutlaatuisen sairasta, väkivaltaista ja kieroontunutta fiilistelyä, joka on jokaisella osa-alueellaan täysi vastakohta Liun suorastaan hienostuneille ja sisältään rikkaille taisteluelokuville, joiden rakentavuus ja moniulotteisuus eivät Wangia kiinnostaneet. Elokuvan alhaista tunnelmaa kuvaa harvinaisen tyly kohtaus, jossa Japanista saapuneet murahtelevat tappokoneet esittelevät miekkataitojaan vapauttamalla useita lintuja häkistä ja paloittelemalla ne ilmaan muutaman sekunnin vaativalla suhahdusoperaatiollaan. The Chinese Boxer on myös ensimmäinen näkemäni komean lumisateen ja talvimiljöön sisältävä Shaw-elokuva.

Pale Flower ****

Duelt ot the Death *****

Thief of Bagdad (1940) **** (Huh, uskomatonta että tämä on tosiaan vuodelta 1940, luulin 50-luvun leffaksi. Ei ihme että blue screen tms. tehosteet olivat hieman karkeita)

Return of the One-Armed Boxer ***

Outlaw Josey Wales ***+

Two Female Spies with Flowered Panties ***+

Huuto ****+

Hamburger the Movie ***

Spartan ***

Milka ****

+ parhaat palat Zeta Onesta

Yotsuya (18.4.2005 19:33)

Return of the One-Armed Boxer ***

Ööö.. mikä leffa tämä on? Sekoitatko nimiä, eli olisiko kyseessä One-Armed Boxer II aka Master of the Flying Guillotine vai kenties Return of the Chinese Boxer..?

Spiritual Boxer (18.4.2005 19:46)

Yotsuya (18.4.2005 19:33)

Return of the One-Armed Boxer ***

Ööö.. mikä leffa tämä on? Sekoitatko nimiä, eli olisiko kyseessä One-Armed Boxer II aka Master of the Flying Guillotine vai kenties Return of the Chinese Boxer..?

Ilmassa on telepatiaa, mä katsoin juuri Wang Yun Return of the Chinese Boxerin (1975) eli jatko-osan The Chinese Boxerille (1970). Mukavalla tavalla seko martial arts / supernatural / anything ‑sekoitus, joka ei kuitenkaan yllä Master of the Flying Guillotinen (1975) nerokkuuden tasolle.

Vaala:

Vaimoke (VHS), SEF:fin jälkifiilistelyä kirjasto- VHS:sältä. Magoisaa! ***



Joku Japsi: Galaxy Express 999- osa 1 (VHS), Ihan viihdyttävää scifi- meininkiä. Oli varmaan ihan hyvä, että nappasin zirpparilta ekaksi tämän ykkösosan. Kakkonen odottaa jo hyllyssä! En malta odottaa, miten käy kun Tetsuro ja se likka pääsee Plutoon! Tässähän pääsee ihan sarjafilmmifiiliksiin. ****



Tessari: Kaksi kovanaamaa (VHS), Toimiva buddy- krimi. Toimisi huomattavasti huonommin, ellei buddyinä olisi Isaac Hayes ja Lino Ventura. ***1/2



Olen Ray: Cyclone (VHS), Hupaisa kasariscifikalkkuna. Sitä sai, mitä tilasi. **** (siipikarjastaraa).



DeAntonio: Sian vuosi (Leffassa), Tälläkin hetkellä ajankohtainen kartoitus Vietnamin kriisin osatekijöistä. Minusta tämä ei ollut niin "saarnaavan vasemmistolainen" kuin jotkut ovat antaneet ymmärtää. Toki DeAntonion sympatiat ovat tiukasti sisukkaasti taistelevan, pienen köyhän kommunistisen kansan puolella, mutta ei kai siinä ole mitään väärää, eihän? Nykykatsojalkta vaaditaan hieman asiantuntemusta, valmistuihan Sian vuosi keskellä kuuminta kliimaksia, mutta Vietnam- aficionadolle on tarjolla ravitseva 100- minuuttinen. ****1/2

Fuqua: Training Day (tv) ****

Tornatore: Nuovo Cinema Paradiso (tv) ***½

Friedkin: To Live and Die in L.A. (vhs) ****

Beresford: Tender Mercies (tv) ***

Sollima: La resa dei conti (dvd) ****½

Sollima: Faccia a faccia (dvd) ****

Sollima: Corri, uomo, corri (dvd) ****

Kazandjian: Sexy Boys (tv) **½