Mitä elitistit katsovat?

Ang Lee :

Brokeback Mountain *** Laatudraama.

Chan Ming Wa : My Blade, My Life ** Coolista nimestä ja Pearl Chang Lingin läsnäolosta huolimatta jotenkin jähmeä wuxia pian.

Sun Chung : Fistful of Talons ****

David Lai : Possessed*** ja Possessed II**** Tuulahdus ajalta jolloin aasiakauhu ei ollut vielä ikävystyttävän synonyymi.

Cuneyt Arkin, Cetin Inanc : Ölüm Savascisi**** Kaoottinen turkkilainen ninjailu. Tähdet päräyttävyydelle.

Aleksi Mäkelä : Matti **** Hyvin onnistunut.

Rakesh Roshan : Kaho naa… Pyaar hai * Yksi hyvä biisi, muuten juuri sellainen leffa joka antaa Bollywoodille huonon maineen.

Pramod Chakravorty : Jagir ***1/2

Manmohan Desai : Sacchaa Jhutha ***

Joku : Saw II * ..ttu mitä paskaa

Marienbad ( 30.1.2006 03:30)

Kun katsoin ensimmäisen kerran LADAMin, en tajunnut siitä helvettiäkään enkä juurikaan tavoittanut rakennetta tai hahmojen persoonia itse "tarinasta." Elokuva jäi mieleen lähinnä visuaalisena upeutena, kertojaäänellä varustettuna menneisyyden hypnoosina, jossa muutama erityisen hieno leikkaus ja paljon poissaolevan oloisia ihmishahmoja. Tästä huolimatta elokuva jäi häiritsemään ja kummittelemaan, ja tiesin palaavani siihen hetken kuluttua uudestaan ja tarvittaessa vielä uudestaan. Tämän myötä se alkoi avautua ja BANG!

Omaa katselukokemustani helpotti elokuvatieteen maisterin titteliä kantavan opettajani neuvo, jonka mukaan elokuvasta on aivan turha etsiä varsinaista juonta. Siksi kaiketi kykeninkin keskittymään elokuvaan paljon helpommin, kun tiesin diskurssin olevan kerronnallisista elementeistä vahvin, enkä koittanut tulkita "juonta". LAMAD onkin parhaimpia esimerkkejä tyylikeskeisestä kerronnasta ja harmillisen moni on turhaan sekoittanut päätään hakemalla logiikkaa elokuvan liki olemattomasta juonesta keskittymättä diskurssiin, eli toteuttamisen tapaan, jossa se todellinen kerronnan ydin piilee. Vallan upea elokuva kaikin puolin. Rakenteeltaan mitä mielenkiintoisin. Tulee varmasti katsottua vielä useampaan otteeseen, sillä kyseinen teos ei todellakaan ole vielä täysin ratkennut omalla kohdallani.



Viikonlopulta:



Mann: Collateral – ****

Buñuel: Simón del desierto – ****½

Friedkin: To Live And Die In L.A. – ****½

Zinnemann: High Noon – ****

Yotsuya ( 29.1.2006 23:27)

King Kong (2005) Mukana myös parhaat toukkatehosteet sitten Galaxy of Terrorin.

Koko elokuvan olemassaolon ajan olen löytänyt vain asioita, joiden perustella en ikinä tulisi katsomaan Jacksonin King Kongia, kunnes luin ylläolevan. Damn.



~



Katsotut:



Renoir: "Le Crime de Monsieur Lange" (1936) – erityisen nopeatempoinen ja takaumana kerrottu julkaisutalon ympärille sijoittuva murhatarina, jossa Renoirille ominaisesti käydään läpi tapahtumaa useasta näkökulmasta ja oikeuden vaihtelevaa luonnetta arvioiden.



Schlesinger: "Marathon Man" (1976) – ajoittain hyvinkin intensiivinen ja painajaismainen, mutta myös lapsellisen suoraviivainen viihde-elokuva pahoine natseineen. Hyvät näyttelijät ja räkäinen urbaanimiljöö. Natsin hihansa alle kätkemä tappava yllätys toimisi jossain Miiken yakuza-maailmassa, mutta tässä realistisessa maailmassa ajatus huvittaa väärällä tavalla. Samoin loppuratkaisu on kaikkea muuta kuin omaperäinen.



DePalma: "The Fury" (1978) – kammottava välityö lahjakkaan ohjaajan tuotannossa. Säilyy katsomiskelpoisena lähinnä DePalman jämäkän kerronnan ansiosta, käsikirjoitus ja yliluonnollinen kauhuteema ovat kaukana esim. Carrien saavutuksista tai Cronenbergin mahtavista visioista Scannersissa. Konservatiivinen, väsähtänyt paska, jossa rättipäät vaanivat kaikkialla.



Renoir: "La Bête humaine" (1938) – painostava kuvaus tappamisen olemuksesta ja tappamisen vaikutuksesta ihmiseen. Jean Gabin tekee rankimpiin lukeutuvan roolisuorituksensa, joka muistuttaa paljon Peeping Tomin hahmoa, painavaa surua ja tarvetta lihalliseen väkivaltaan. Siirtymävaiheissa paljon upeita junan point-of-view ‑kuvia (Gabin on veturinkuljettaja) sekä Simone Simonin ja Gabinin yhteisiä kohtauksia täynnä yritystä palata elämään.



Herzog: "Cobra Verde" (1987) – Kinski kahden maailman kohtauspisteessä Herzogin suosikkimiljöössä, eksoottisen luonnon syleilyssä kaukana kaupungista. Eri rotujen kohtaamisen myötä käydään läpi asioita, jotka ovat syinä ikuiseen taisteluun ja kinasteluun eriarvoisuudesta valkoisen ja mustan välillä. Pitkä loppukohtaus merenrannalla suuren ja rantaveteen jämähtäneen veneen luona on Herzogin hienoimpia kohtauksia ja tuo mieleen mm. Kurosawan ja Kimin Viisi vuodenaikaa.



Bava: "Quante volte... quella notte" (1969) – Bavan kevyempi versio Kurosawan Rashomonin teemasta. Yön aikana tapahtunut välikohtaus esitetään neljästä näkökulmasta, joita "kertojaäänenä" toimiva hahmo ryhdittää ja joiden kautta havainnollistetaan Kurosawan tavoin totuuden suhteellisuutta. Aivan helvetin tyylikkäitä kohtauksia, suosikkeihini lukeutuu loppupuolen kohtaus, jossa kuva jakaantuu neljään osaan vailla pienintäkään kikkailuhakuisuutta. Ruumiita ei tule, mutta asia on silti painavaa, ja alkutekstit ovat niin tyylitellyt kuin Bavalta voi odottaakin.



Tsui: "The Butterfly Murders" (1979) – hieman liian väsynyt kokonaisuus häiritsee hienoja kuvia tappajaperhosista ja luolasta, jonne tapahtumat keskittyvät. Ei yhtä villi ja kilahtanut kuin We're Going to Eat You!, ei yhtä apokalyptisen rankka kuin Dangerous Encounters.



To: "PTU" (2003) – yhteen yöhön sijoittuva erinomaisen tunnelmallinen ja intensiivisenä pysyvä poliisielokuva. Musta huumori tuo mieleen mm. Parkin, mikä tuo honkkariin yllättävän sävyn itse synkistelyn rinnalle. Loppukohtaus on yhtä tyylikäs kuin mikä tahansa kohtaus The Missionissa. Tyhjennetut kadut ja alituinen pimeys luovat tunnelman, jonka ansiosta tämä on Ton parhaimpia ohjauksia.



Sasanatieng: "Tears of the Black Tiger" (2000) – Thai"western" joka keskittyy lännenelokuvien apinointiin, ultraväkivaltaan ja takaumakerrontaan. Rehellistä ja viimeisen päälle kuorrutettua silmämakeista (värimaailma ansaitsee tunnustuksen vaikka kaikki jääkin täysin pinnalliseksi) huvittavan kevyellä ja perinteisellä rakkausjuonella. Leonen lisäksi tuolla värimaailmalla yritetään selkeästi naljailla myös Technicolorin ja Douglas Sirkin melodraamojen suuntaan. Pari spontaanin yllättävää ammuntakohtausta, joissa tietokone-efektit ja todellisuus toimivat hyvässä sopusoinnussa.



Fok: "Dragon From Russia" (1990) – epätavallisen kuvauspaikkansa (Moskova, Venäjä) ansiosta kiinnostava Crying Freeman ‑sarjakuvaan pohjautuva honkkari Naked Killerin ja Iceman Comethin tekijältä. Toimintakohtaukset ovat vähäisiä mutta hengästyttäviä. Ei iske samalla tavalla kuin nuo kaksi muuta, mutta vähintään yhtä mielenkiintoinen tulkinta kuin Gansin haudanvakava slow-mo.



Herzog: "My Best Fiend" (1999) – dokumentti Kinskistä. Vaikuttavan nostalgista settiä, jossa Herzog itse kertojana kameran edessä. Kinskin persoonallisuus ja ailahtelevuus kuvauspaikoilla välittyy muutaman legendaarisen making of ‑pätkän kautta, esim. Fitzcarraldon kuvauspaikalla käytävä naurettavan pitkäkestoinen tappelu apulaistuottajan (tms.) kanssa kehnosta ruoasta. Siltikin säväyttävin materiaali on alkupuolella ohjaajan palatessa mestariteoksensa Aguirre kuvauspaikoille.

Caruso:

The Salton Sea DVD

Elokuva on ruma, likainen ja raaka mutta silti siitä löytyy ystävyyden ja rakkauden sanoma mitä hienoimmalla tavalla. Val Kilmer ja Vincent D'Onofrio huimassa iskussa. Ilmeisen unholaan jäänyt 2000-luvun mestariteos. Elokuva sisältää yhden kovimman pelottelutaktiikan mitä elokuvissa olen nähnyt.



Herrington: Road House TV

No minähän olen tästä aina digannut teatterikierroksesta lähtien joka muuten oli ensimmäinen K-18 elokuva jonka pääsin katsomaan. Patrick Swayze, Jeff Healey Band, Sam Elliot, Kelly Lynch ja Ben Gazzara etc. kaikki toimivat vitun hyvin. Mulle edustaa kahdeksankymmentä lukua siinä missä Top Gun.



Young: Bloodline VHS

Dynastia meets Frenzy. Lääketehtailija guru murhataan ja verinen taistelu yrityksen kohtalosta alkaa perijä serkusten välillä. Perustuu Sidney Sheldonin romaaniin joka varmasti toimii huomattavasti jouhevammin. Elokuvan kuristaja sivujuoni on niin irtonainen, että tuntui, kun välillä katsoisi toista elokuvaa.

Cassaveteksen kamu ja luottapakki Gazzaran karisma on aivan omaa luokkaa muita nimekkäitä näyttelijöitä väheksimättä.

Marienbad ( 30.1.2006 20:09)

DePalma: "The Fury" (1978) – kammottava välityö lahjakkaan ohjaajan tuotannossa. Säilyy katsomiskelpoisena lähinnä DePalman jämäkän kerronnan ansiosta, käsikirjoitus ja yliluonnollinen kauhuteema ovat kaukana esim. Carrien saavutuksista tai Cronenbergin mahtavista visioista Scannersissa. Konservatiivinen, väsähtänyt paska, jossa rättipäät vaanivat kaikkialla.

Oho, pitkään olen luullut, että olen ainoa, joka ei pidä tästä yhtään, mutta sitten Marienbad tulee ja yllättää olemalla samaa mieltä.

k-mikko ( 31.1.2006 10:38)

Marienbad ( 30.1.2006 20:09)

DePalma: "The Fury" (1978) – kammottava välityö lahjakkaan ohjaajan tuotannossa. Säilyy katsomiskelpoisena lähinnä DePalman jämäkän kerronnan ansiosta, käsikirjoitus ja yliluonnollinen kauhuteema ovat kaukana esim. Carrien saavutuksista tai Cronenbergin mahtavista visioista Scannersissa. Konservatiivinen, väsähtänyt paska, jossa rättipäät vaanivat kaikkialla.

Oho, pitkään olen luullut, että olen ainoa, joka ei pidä tästä yhtään, mutta sitten Marienbad tulee ja yllättää olemalla samaa mieltä.

Itse en myöskään diggaa tuosta pätkääkään. Tökerö ja ylipitkä.

Nightbreed (1990) ***

Ensimmäistä kertaa näin tämän, eipä ole paljoa tullut Clive Barkerin kirjoja luettua taikka elokuvia nähtyä. Tai no Hellraiser tietenkin. Ihan mielenkiintoinen, tuli hiukan mieleen jotkut Neil Gaimanin jutut.



A Nightmare On Elm Street 3: Dream Warriors (1987) ***



Ihan asiallinen Elm Street – elokuva, huomattavasti parempi mitä Rennyn nelososa. Hyvää kasari-camp-kauhuilumenoa.



Syriana (2005) ***1/2



Lievä pettymys kun odotukset olivat ehkä hiukan liian korkealla. Traffic tuli mieleen kerronnasta, vaatii useamman katselukerran. Ihan ok vaikka aiheesta olisi saanut paremmankin.



The Day of the Locust (1975) ****



Nathanael Westin kirjaan perustuva juttu Hollywoodista. Kirja tuli luettua aikoinaan ja jopa kirjoitettua siitä analyysinpoikastakin. Kirjan lukeminen ehkä auttaa tajuamaan mitä elokuva pyrkii sanomaan.



Conan the Barbarian (1982) ***1/2



Tästäkin on alkanut ajan kanssa pitämään. DVD:llä oli hyvä Miliuksen ja Arnien kommenttiraita ja on totta ettei tällaisia enää nykyään voisi tehdä vaan kaikki tehtäisiin CGI:llä. King Conan olisi ihan mielenkiintoista nähdä vaikka odotukset ovat matalalla sen suhteen.

k-mikko ( 31.1.2006 10:38)

Marienbad ( 30.1.2006 20:09)

DePalma: "The Fury" (1978) – kammottava välityö lahjakkaan ohjaajan tuotannossa. Säilyy katsomiskelpoisena lähinnä DePalman jämäkän kerronnan ansiosta, käsikirjoitus ja yliluonnollinen kauhuteema ovat kaukana esim. Carrien saavutuksista tai Cronenbergin mahtavista visioista Scannersissa. Konservatiivinen, väsähtänyt paska, jossa rättipäät vaanivat kaikkialla.

Oho, pitkään olen luullut, että olen ainoa, joka ei pidä tästä yhtään, mutta sitten Marienbad tulee ja yllättää olemalla samaa mieltä.

Huonoimpia Palman leffoja, ellei jopa huonoin.

Hanzkilla ( 31.1.2006 11:16)

Conan the Barbarian (1982) ***1/2

DVD:llä oli hyvä Miliuksen ja Arnien kommenttiraita

Varsinkin Arnoldin osalta kommenttiraita on kuunneltuna jotain tahattoman huumorin ja mitä vittua?-meiningin välimuotoa. Hyvä toki, jos tätä ajoit takaa.

JaJa ( 31.1.2006 13:22)

k-mikko ( 31.1.2006 10:38)

Marienbad ( 30.1.2006 20:09)

DePalma: "The Fury" (1978) – kammottava välityö lahjakkaan ohjaajan tuotannossa. Säilyy katsomiskelpoisena lähinnä DePalman jämäkän kerronnan ansiosta, käsikirjoitus ja yliluonnollinen kauhuteema ovat kaukana esim. Carrien saavutuksista tai Cronenbergin mahtavista visioista Scannersissa. Konservatiivinen, väsähtänyt paska, jossa rättipäät vaanivat kaikkialla.

Oho, pitkään olen luullut, että olen ainoa, joka ei pidä tästä yhtään, mutta sitten Marienbad tulee ja yllättää olemalla samaa mieltä.

Huonoimpia Palman leffoja, ellei jopa huonoin.

Te olette kaikki taas aivan helvetin väärässä. The Fury on loistava elokuva. De Palman elokuvista tämä nyt päihittää aivan kevyesti jonkun Body Doublen.

Humphrey Bogart ( 31.1.2006 13:00)

JaJa ( 31.1.2006 13:22)

k-mikko ( 31.1.2006 10:38)

Marienbad ( 30.1.2006 20:09)

DePalma: "The Fury" (1978) – kammottava välityö lahjakkaan ohjaajan tuotannossa. Säilyy katsomiskelpoisena lähinnä DePalman jämäkän kerronnan ansiosta, käsikirjoitus ja yliluonnollinen kauhuteema ovat kaukana esim. Carrien saavutuksista tai Cronenbergin mahtavista visioista Scannersissa. Konservatiivinen, väsähtänyt paska, jossa rättipäät vaanivat kaikkialla.

Oho, pitkään olen luullut, että olen ainoa, joka ei pidä tästä yhtään, mutta sitten Marienbad tulee ja yllättää olemalla samaa mieltä.

Huonoimpia Palman leffoja, ellei jopa huonoin.

Te olette kaikki taas aivan helvetin väärässä. The Fury on loistava elokuva. De Palman elokuvista tämä nyt päihittää aivan kevyesti jonkun Body Doublen.

Tämä mielipide sinetöikin sitten viimeistään totuuden The Furyn surkeudesta.

Viime viikko, ja yllättävä tahdin parannus!

Martin: Candle for the Devil (VHS), Tyylikäs, sävykäs ja hyvin rakennettu kauhuilu. ****



Haneke: Kätketty (Leffassa), Vakuuttava, kunnianhimoinen yritys valottaa kansakunnan kollektiivista traumaa. Onnistuukin, vaikka toki subjektiivisesti skandinaavisesta vinkkelistä asian varmentaminen ei onnistu. Kätketty sisältää silti paljon messagea, joka tulee olemaan meilläkin ajankohtaista lähitulevaisuudessa. ****



Blasco: Zorro (VHS), Innoton ja tylsä. Kaikki seikkisriemut kyllä uupuivat tästä kokonaan. *



Kondo: Whisper of the Heart (DVD), Aivan mahtava teinidraama ghibliltä. Suurin yllätys oli kaikenlaisen magian puuttuminen, eli mentiin aivan "realistisesti". Hyvin toimi ja kosketti silti. ****1/2



Bido: Watch Me When I Kill (DVD), ****



Compton: Kuoleman lunnaat (VHS), Innoton ja tylsä. Edes Oliver Reedin läsnäolo ei pelastanut tätä höyryävää kakkosläjää. Ainoa mainittava seikka tässä pökäleessä oli tosiaan Reedin ja (aivan liian vähälle screen timelle jäävän) Jim Mitchumin hyvä kemia. Paskaa mitä paskaa. *



Penn: Bonnie ja Clyde (Leffassa), Elokuvan historian viimeisen merkittävän "ismin" (US 70's auteurismin) suurimman ohjaajan merkkiteos. Nuff said. *****

k-mikko ( 31.1.2006 10:38)

Marienbad ( 30.1.2006 20:09)

DePalma: "The Fury" (1978) – kammottava välityö lahjakkaan ohjaajan tuotannossa. Säilyy katsomiskelpoisena lähinnä DePalman jämäkän kerronnan ansiosta, käsikirjoitus ja yliluonnollinen kauhuteema ovat kaukana esim. Carrien saavutuksista tai Cronenbergin mahtavista visioista Scannersissa. Konservatiivinen, väsähtänyt paska, jossa rättipäät vaanivat kaikkialla.

Oho, pitkään olen luullut, että olen ainoa, joka ei pidä tästä yhtään, mutta sitten Marienbad tulee ja yllättää olemalla samaa mieltä.

Tuskin olisit ollut vähemmän yllättynyt jos olisin pitänyt tuosta?

Toinen näkökulma

Todennäköisesti Tears of the Black Tigerissa parodioidaan paljon uudempaa ja vanhempaa Thai-elokuvaa, joka on itselleni tuntematon alue. Eihän linkinkään arvostelu elokuvaa varsinaisesti kehu, painottaa pikemminkin tuota parodioinnin "onttoutta" ja neutraaliutta. Sikäli mielenkiintoinen elokuva, että en ole ehkä missään muussa elokuvassa – honkkarit ja parit Bollywoodit mukaanlukien – nähnyt näin itsetarkoituksellisen ja ‑tietoisen pinnallista "visuaalisuutta", siis niin rehellistä ja täydellistä silmämakeista kuin vain elokuvan keinoin on mahdollista. En tiedä kuinka suuri osa lavasteista, ruohikoista, kaislikoista, lumpeenlehdistä, kukista jne. on maalattu käsin tai kuinka paljon filmimateriaalia on käsitelty jälkeenpäin, mutta luonnollisessa, manipuloimattomassa muodossaan harva elokuvan värikohteista esiintyy. Etenkin läpi elokuvan nähtävä pieni punakatoksinen terassi on suorastaan kiusallisen tunkeutuva tuossa luonnottoman pistävässä värissään. Toisaalta itse rakkaustarina on niin korostetun perinteinen ja "traaginen", että nuo Sirkin melodraamat huikeine värimaailmoineen tulivat mieleen potentiaalisina parodioinnin kohteina.

Marienbad ( 30.1.2006 22:09)

Sasanatieng: "Tears of the Black Tiger" (2000) – Thai"western" joka keskittyy lännenelokuvien apinointiin, ultraväkivaltaan ja takaumakerrontaan. Rehellistä ja viimeisen päälle kuorrutettua silmämakeista (värimaailma ansaitsee tunnustuksen vaikka kaikki jääkin täysin pinnalliseksi) huvittavan kevyellä ja perinteisellä rakkausjuonella. Leonen lisäksi tuolla värimaailmalla yritetään selkeästi naljailla myös Technicolorin ja Douglas Sirkin melodraamojen suuntaan. Pari spontaanin yllättävää ammuntakohtausta, joissa tietokone-efektit ja todellisuus toimivat hyvässä sopusoinnussa.

Olen yrittänyt saada Rautsia tekemään tästä arvostelun kuukausikaupalla, vaan kun se ei halunnut nähdä koko elokuvaa. Katselee ernestejä.

Parin päivän saldo:

Godard: Week End (1967) – Jättää sekopäisimmätkin Miiket kakkoseksi. 9/10

Petroni: And for a Roof a Sky Full of Stars (1968) – Guiliano Gemma velmuilee viihdyttävässä spagussa. 7/10

Suzuki: Girl Boss Guerilla (1972) – Miki Sugimoto leikkii tylyä prätkämimmiä. 7/10

Fukasaku: The Fall Guy (1981) – Japanilainen, tyhjänpäiväisesti mölyävä vastine Rushin Stuntmanille. 6/10

Mizoguchi: Ugetsu monogatari (1953) – Moraalisesti opettavaisten kummitustarinoiden eliittiä. 10/10

Toback: Fingers (1978) – Harvey Keitelin jakomielitautinen roolityö konserttipianistiksi pyrkivänä pikkugangsterina lienee yksi miehen parhaimmista. 9/10