Mitä elitistit katsovat?

Antti Tohka (10.9.2005 20:57)

THaavisto (9.9.2005 14:04)

Mario Landi: Patrick Still Lives ****½

4.5? Kerros nyt jotain perusteluita.

Todennäköisesti vuoden kalkkuna, tai sitten The Green Slime. Aivan uskomattoman outoa ja sekopäistä weirdoilua, jolla ei ole juuri mitään tekemistä aussileffa Patrickin (jota tämä siis ripoffaa) kanssa. Sleazet on enemmän Bianchia kuin Landia, mutta leffan uskomaton kökköys taas aivan helvetin Matteita. Patrick vaipuu onnettomuuden seurauksena koomaan ja tämän isä kutsuu onnettomuuspaikalta pakenijat syrjäiseen kartanoon (tuttu Bianchin Zombi 3: Burial Groundista) ja usuttaa Patrickin telekineettisen voimat näitä vastaan. Käytännössä tämä tarkoittaa kökköä värivalaistusta (vihreää, sinistä ja punaista), jatkuvasti taustalta kuuluvaa ulinaa tyyliin 50-luvun roskascifit ja hiton huonoja efektejä. Aina kun Patrick tappaa jonkun, näkevät uhrit ensin ilmaan trikkikuvana heijastetut tuijottavat silmät ja sitten koko ruutu muuttuu vihreäksi ja ulina alkaa. Tapot ovat joko äärettömän tyhmiä (sporttinen mies kiehahtaa uima-altaaseen) tai äärettömän sleazyja (nainen saa ilmassa leijuvan terästangon just sinne). Välillä näytetään värivalojen ympäröivää Patrickia ja jotain sängyllä kärsiviä uhreja ja välillä kartanoon kutsuttujen ihmisten draamaa tyyliin Giallo A Venezia, eli kaikki joko haukkuvat, hakkaavat tai huoraavat toisiaan. Kaikki on huonosti tehty, mutta leffassa tapahtuu 99% ajasta aivan hiton paljon ja ideoita on joka lähtöön, mikä tekee leffasta samalla tavalla herkullisen täyteenahdetun kuin The Reincarnation of Isabel. Lisäksi kierroksia lisätään koko elokuvan keston ajan, eli juuri kun luulee että homma ei voi enää kalkkunaisemmaksi mennä niin Landi vetää hatusta jonkun aivan uskomatton wtf-käänteen, joka tiputtaa kovimmankin kalkkunafriikin penkiltä. Mestariteos. Jos kokoaisin oman elitistien must-see top 15 ‑listani, niin tämä olisi ilman muuta sillä.

Pekko:

Kaksipäisen Kotkan Varjossa (35mm) – *

Perinteistä Koivusaloa, päältä kaunis, sisältä erittäin tyhjä. Musiikki oli harvinaisen ärsyttävää, taattua Pekko-kamaa. Loirin läpätkin oli jotenkin väkisin väännettyjä. No tulipa katsottua kun koulu tarjosi.



Lampela: Sairaan Kaunis Maailma (dvd) – **1/2

Hieman sama ongelma kuin edellisessä, muttei todellakaan niin vakava. Mukavan visuaalinen, mutta myöskin sisältä ontto.



Tarkovsky: Solaris (vhs) – ****

Mestariteos.





Edit: typo

Futureworld

‑ok. Stoori ei missään vaiheessa saa kunnon imua päälle. Hyviä ideoita kuiteskin.



Kaksipäinen kotka

– Tylsähkö. Siisti loppu.



Red Dragon

‑sujuva mutta mitäänsanomaton. Nukahdin kerran.

[Straight dump from -=

=-]

[Mode: "Lazy"]

[Attributes: Informativity="Minor", Reliability="ReaderDefined", Variability="Low"]



White Zombie



Mitäpä tästä eläviä kuolleita käsittelevien elokuvien kiistattomasta klassikosta voisi sanoa, oman aikansa keinoin on saatu aikaan todella tunnelmallista voodoohenkeä ja jatkuvasti yllä olevaa uhkaa huokuva teos. Bela Lugosi on kuin kotonaan pahansuovan noitatohtorin roolissa, yliampuvasta ilmeilystään ja muhkeista kulmakarvoistaan huolimatta.



King Arthur



Mitäpä tästä nykyään jo liian yleisen myyttejä käsittelevän toimintadraamagenren kolmetoista-tusinaan-tuotoksesta voisi sanoa, oman aikansa keinoin on saatu aikaan pikkukiva mutta mitään muistamisen arvoista tarjoamaton teos. Keira Knightley on kuin kotonaan vahvaluonteisen naissoturittaren roolissaan, vähäisestä tissien näyttämisestä huolimatta.



The Awakening



Mitäpä tästä Bram Stokerin teokseen kuuluvasta muumion kirous-elokuvasta voisi sanoa, oman aikansa keinoin on saatu aikaan äärimmäisen hidastempoinen ja katsojan mieltä tylsistyttävä teos. Jill Townsend on kuin kotonaan kuningattaren hengen reinkarnaatioalustan roolissaan, Hammerin elokuvaversion huomattavasti paremmasta onnistumisesta huolimatta.



Red Scorpion



Mitäpä tästä tyypillisestä kasaritoimintagenren edustajasta voisi sanoa, oman aikansa keinoin on saatu aikaan tyypillinen ylenpalttista pullistelua ja kömpelöitä onelinereitä sisältävä teos. Dolph Lundgren on kuin kotonaan tönkön ja testosteronia huokuvan toimintasankarin roolissaan, katselusession aikana tapahtuneesta kaljan kesken loppumisesta huolimatta.



Evil Spawn



Mitäpä tästä pienellä budjetilla tehdystä biojätteestä voisi sanoa, oman aikansa keinoin on saatu aikaan kertakaikkisen surkea ja siitä johtuen aivan vääristä syistä kammottava teos. Tämä elokuva on kuin kotonaan huonoista ostoksista muistuttavien esimerkkien hyllyssä, komeasta kannestaan ja muodokkaista naisnäyttelijöistään huolimatta.



Galaxy Of Terror



Mitäpä tästä nollabudjetilla tehdystä B-luokan tieteiskauhuelokuvasta voisi sanoa, oman aikansa keinoin on saatu aikaan yllättävän tiivis joskin myös tahattoman huvittava teos. Nimeltään tuntemattomaksi jäänyt alienmato on kuin kotonaan naisatronautin lonkeroillaan raiskaavan elämänmuodon roolissaan, juonen loppupuolen läskiksi lyövästä syvällisyysviritelmästä huolimatta.



Spirits



Mitäpä tästä epäonnistuneesti Evil Deadia ja Amityvilleä yhdistävästä rip-offista voisi sanoa, oman aikansa keinoin on saatu aikaan jatkuvasti kompasteleva ja tympeä teos. Fred Olen Ray on kuin kotonaan maineensa arvoisen ja kertakaikkista sontaa aikaansaavan ohjaajan roolissaan, muutamasta sinänsä mainiosta bikinielokuvastaan huolimatta.



Cannibal Holocaust



Mitäpä tästä kannibaalielokuvien kruunaamattomasta kuninkaasta voisi sanoa, oman aikansa keinoin on saatu aikaan fiktiivisen dokumenttityylinsä vuoksi varsin ahdistava ja ajatuksia herättävä teos. Päähenkilöiden kuvausryhmä on kuin kotonaan tekosistaan maksavien moraalittomien hyödyntäjien roolissaan, suorittamistaan eläinteurastuksista huolimatta.



Cyclops



Mitäpä tästä häiriintyneestä aasialaisesta kauhupläjäyksestä voisi sanoa, oman aikansa keinoin on saatu aikaan kipeähkö ja WTF-fiiliksen jättävä teos. George Iida on kuin kotonaan painostavan tunnelman ja roiskeisen väkivallan luojan roolissaan, vain tunnin mittaisesta kestosta ja näkemäni version tekstittämättömyydestä huolimatta.



City Of The Living Dead



Mitäpä tästä kaikkien tuntemasta Fulcin vähemmän mestarillisesta elokuvasta voisi sanoa, oman aikansa keinoin on saatu aikaan lupaava ja visioiltaan hurmeinen mutta valitettavasti puolitiehen jäävä teos. Fulci on kuin kotonaan äärimmäistä väkivaltaa esittävän italomaestron roolissaan, tämän kyseisen tuotoksen kompuroinnista huolimatta.



Blood & Black Lace



Mitäpä tästä klassisesta giallosta voisi sanoa, oman aikansa keinoin on saatu aikaan visuaaliselta annilta todella tyylikäs ja muutenkin taitavasti toteutettu teos. Koko näyttelijäkavalkadi on kuin kotonaan keskenään juonittelevien ja luurankoja kaapeissaan säilyttelevien muotityöntekijöiden roolissaan, katsottavana ollutta versiota pahasti vesittäneistä leikkauksista huolimatta.



Plague Of The Zombies



Mitäpä tästä valitettavasti Hammerin ainoaksi jääneestä zombie-elokuvasta voisi sanoa, oman aikansa keinoin on saatu aikaan onnistuneesti muista tyylisuunnan edustajista poikkeavaan ympäristöön siirretty äärimmäisen tyylitelty ja juoneltaan junan lailla rullaava teos. Plague on kuin kotonaan genren kärkipään edustajana, hieman laimeaksi jäävästä lopustaan huolimatta.



Straw Dogs



Mitäpä tästä Peckinpahin säälimättömästä raadollisuuden kuvauksesta voisi sanoa, oman aikansa keinoin on saatu aikaan tyly ja kylmä ihmismielen synkkiä syövereitä käsittelevä teos. Dustin Hoffman on kuin kotonaan pakon edessä ihmisenä kasvavan miehen roolissaan, Susan Georgen hahmon seksuaalisuudellaan ansaitsemasta ikävänkaltaisesta huomiosta huolimatta.



Syostry



Mitäpä tästä itärajan takaa tulleesta arkisuudellaan viehättävästä draamasta voisi sanoa, oman aikansa keinoin on saatu aikaan viehättävän maanläheinen ja positiivisella tavalla venäläisen näköinen teos. Pääosapari Akinshina ja Gorina on kuin kotonaan keskenään täysin toisistaan poikkeavien sisarpuolten roolissaan, tapahtumien lähtökohtien hieman liian pintapuolisesta paljastamisesta huolimatta.



Black Christmas



Mitäpä tästä ennen slasherelokuvien kultakautta tehdystä slasherelokuvasta voisi sanoa, oman aikansa keinoin on saatu aikaan harvinaisen puistattava ja jännityksensä loppuun asti säilyttävä teos. Olivia Hussey on kuin kotonaan harmillisen vähälle huomiolle jääneessä scream queenin roolissaan, elokuvan hieman ikävällä tavalla kesken jättävästä lopusta huolimatta.



Demons Of The Mind



Mitäpä tästä Hammerille epätavanomaisen tummasävyisestä ja kyynisestä elokuvasta voisi sanoa, oman aikansa keinoin on saatu aikaan monitasoinen ja omalla tavallaan erittäin pessimistinen teos. Robert Hardy on kuin kotonaan pakkomielteisen ja mieleltään järkkyneen perheenisän roolissaan, paikoin hieman sekavaksi vyyhdiksi karkaavista juonenkäänteistä huolimatta.



The Dark



Mitäpä tästä uudelleeneditoinnilla paskasta kuraksi muutetusta mielipahan aiheuttajasta voisi sanoa, oman aikansa keinoin on saatu aikaan roska- ja viihdearvoiltaan nollaan jäävä teos. Surkeat valoefektit ovat kuin kotonaan tätä höyryävää kasaa koristavien erikoisefektien roolissaan, nukahtamisten vuoksi kokonaista kolme yötä kestäneestä loppuun asti katsomisesta huolimatta.



Night Of The Creeps



Mitäpä tästä mainiosta komediallisen kauhun edustajasta voisi sanoa, oman aikansa keinoin on saatu aikaan viihteellisyyden ja jännityksen välillä onnistuneesti tasapainoileva teos. Lötköt ovat kuin kotonaan ikimuistoisten elokuvahirviöiden roolissaan, muiden vastaavantapaisten mutta laadultaan huonompien genren edustajien alleen hautaavasta määrästä huolimatta.



Thriller



Mitäpä tästä yllättävän armottomasta ruotsalaisesta sleazepommista voisi sanoa, oman aikansa keinoin on saatu aikaan vuoroin sekä kasvoille lyövä että lohduttomuudessaan loistava teos. Christina Lindberg on kuin kotonaan kovia kokevan ja kapinaan nousevan uhrin roolissaan, hieman turhan paljon viljellyistä kaiku- ja hidastusefekteistä huolimatta.



O' Brother, Where Art Thou?



Mitäpä tästä Coenin veljesten lämminhenkisestä komediasta voisi sanoa, oman aikansa keinoin on saatu aikaan oivaltava ja roppakaupalla mustaa huumoria sisältävä teos. Pääosakolmikko on kuin kotonaan paljon kokevan ja erikoisen karkurijoukkion roolissaan, George Clooneyn mukanaolon aiheuttamista myöhemmin vääriksi osoittautuvista ennakkoasenteista huolimatta.



Cyclone



Mitäpä tästä Katuhaukkaa ja muita aikalaisiaan surutta apinoivasta halpatuotannosta voisi sanoa, oman aikansa keinoin on saatu aikaan roskaksi luokiteltava mutta huumorilla katsottuna varsin viihteellinen teos. Heather Thomas on kuin kotonaan kurvikkaan pakomatkalaisen roolissaan, Jeffrey Combsia kohtaan heräävistä tahattomista Re-Animator-assosiaatioista huolimatta.



I Drink Your Blood



Mitäpä tästä riettaan hauskasta trashkalkkunasta voisi sanoa, oman aikansa keinoin on saatu aikaan kuvia kumartamaton ja häikäilemättömyydessään täysin hillitön teos. Näyttelijät ovat kuin kotonaan kekseliään kostotoimenpiteen kohteeksi joutuvan moraalittoman satanistihippiporukan roolissaan, katsottavana olleen version pahoista printtivioista huolimatta.



Lone Wolf & Cub (kaikki 6)



Mitäpä tästä erinomaisesta elokuvasarjasta voisi sanoa, oman aikansa keinoin on saatu aikaan väkivaltaisen kaunis ja kiintoisa teos. Tomisaburo Wakayama on kuin kotonaan periksiantamattoman ja omat taitonsa tuntevan miekkataistelijan roolissaan, paikoittain sinänsä uskomattomiin määriin nousevasta mutta silti jotenkin luonnolliselta tuntuvasta ruumiiden lukumäärästä huolimatta.



Baby Blood



Mitäpä tästä eräällä tavalla pahan lapsi-ideaa varioivasta verenlennätyksestä voisi sanoa, oman aikansa keinoin on saatu aikaan mutkattoman toimiva ja suoraviivaisen raaka teos. Emmanuelle Escourrou on kuin kotonaan syntymättömän lapsensa vallassa toimivan sensuellin äidin roolissaan, etuhampaidensa välissä olevasta vihellysrakosesta huolimatta.



The Street Fighter



Mitäpä tästä rystystenmakuisesta mukilointielokuvasta voisi sanoa, oman aikansa keinoin on saatu aikaan synkeänhauska ja tyylikkään yksioikoisesti etenevä teos. Sonny Chiba on kuin kotonaan normaalista sankarimuotista poikkeavassa omaa etuaan ajavan ja likaisia keinoja kaihtamattoman nyrkinheiluttelijan roolissaan, kammottavasta enkkudubbauksesta huolimatta.



Return Of The Street Fighter



Mitäpä tästä juosten kusten tehdystä jatko-osasta voisi sanoa, oman aikansa keinoin on saatu aikaan laadultaan keskitasoiseksi jäävä ja ärsyttävästi aiemman elokuvan materiaalia kierrättävä teos. Yôko Ichiji on kuin kotonaan ärsyttävien sidekickien top teniin oikeuttavassa roolissaan, Chiban sinänsä moitteettomasti hoitamasta luidenkatkomisesta huolimatta.



Coming Out Alive



Mitäpä tästä 1980-luvun televisiolle tehdystä draamasta voisi sanoa, oman aikansa keinoin on saatu aikaan keskitason yläpuolelle nouseva ja henkilöhahmojensa ansiosta toimiva teos. Michael Ironside on kuin kotonaan lapsensa kaappaavan ja terroristiksi paljastuvan perheenisän roolissaan, suhteellisen vähäiseksi jäävästä ruutuajastaan huolimatta.



Tokyo Decadence 2



Mitäpä tästä aasialaisesta genresekoituksesta voisi sanoa, oman aikansa keinoin on saatu aikaan ihmissuhdedraaman ja S/M-softcoren välillä epäonnistuneesti tasapainotteleva ja enemmän rohkeutta kaipaava teos. Tokyo Decadence on kuin kotonaan edeltäjäänsä millään tavoin liittymättömän jatko-osan roolissaan, vetävän näköisistä orientaalikaunottarista huolimatta.



[End of dump]

Hooper:

Toolbox murders (Leffassa), Ensin kolme varttia myötähäpeää, sitten kolme varttia viihdyttävää hömppää. **



Delic: Viides hyökkäys (VHS), näitä Jugoslavialaisia sotaleffoja on kahdenlaisia: niitä, mitkä on reippaita kommandoactioneita, ja sitten näitä ylipömpöösejä Tito- hehkutuksia. Yök. *



Davis: Cotton Comes to Harlem (DVD), 2. katselukerta. Nousemassa kovasti all time bläkkärit- listallani. Rento meininki ja sopivasti taakia asiaa mausteena. ****1/2



Tässä välissä olis ne Forssan mykkisbileissä tsekatut 3 leffaa, halukkaat voi lukea kommentit tapahtumat- ketjusta:



Capra: The Strong Man



Browning: West of Zanzibar



Stroheim: The Wedding March



D'Amato: Shannon- taistelija (VHS), Viihdyttävää roskaa. ***



Kobayashi: Dragon Half (DVD), hupaisaa mangaa. ****



Carne: Paratiisin lapset (DVD), Mestariteos. Carne ja Prevert maalaavat 4:n taiteilijan yms. risteävät kohtalot muikeaksi freskoksi taustanaan Belle epoquen ja dandyjen pariisi. Kuuluu siihen harvojen ja valittujen kolmetuntisten joukkoon, joille en tarjoaisi saksia... *****



Merrick: Musta pantteri (VHS), nollabudjetin tositapahtumiin perustuva brittiläinen kuvaus veteraanismiehestä, joka ryöstelee posteja. Ohjaajan kuningasidea on ollut valita journalistisen realistinen arkisen harmaa näkökulma tapahtumiin, mutta kyllä Rillingtonin kuristaja sentään osoittaa, että pelkkä näkökulma ilman näkemysta ei paljoon riitä. Kuriositeetti silti. **

Winding Refn:

Pusher II

Miller & Rodriguez: Sin City

Hess: Napoleon Dynamite

Nichols: Closer

David Lynch:

Dune (1984)

Uskomattoman upea elokuva. Näin nyt ensi kerran tämän säälliseltä "Special Edition" DVD:ltä, eli kuvasuhde 2.35 ja äänet 5.1. Osa tehosteista on saanut hieman ajan hammasta, mutta itse elokuva on yhä voimissaan.

MiR (14.9.2005 10:47)

David Lynch: Dune (1984)

Uskomattoman upea elokuva.

Dyynistä olisi kyllä hauska kuulla perusteluja, enkä nyt kysy tätä huumorimielessä, vaikka vastaukselle ehkä tuleekin naurettua...

Mikä siinä Dunessa nyt on niin vastenmielistä? Käsikirjoitus ehkä tökkii vähän, mutta yksityiskohdat, hahmot ja visuaalisuus tekevät katsomisesta kevyesti nautittavaa, vaikka myönnän ensimmäisellä kerralla välillä katsoneenikin kelloa. 7/10

Ilja Rautsi (14.9.2005 11:16)

Dyynistä olisi kyllä hauska kuulla perusteluja, enkä nyt kysy tätä huumorimielessä, vaikka vastaukselle ehkä tuleekin naurettua...

Dyynistä on aina hauska antaa perusteluja, sillä kyseessähän on perinteisesti mielipiteitä jakanut elokuva. Voin tässä tuoda omia näkemyksiäni esille, mutta tuskinpa se mielipidettäsi mihinkään kääntää. No yritetään nyt kuitenkin, niin saat naurettua oikein kunnolla...



Ensinnäkin nautin elokuvan vahvasta ja persoonallisesta visuaalisesta ilmaisusta, joka erityisesti alkupuolella on todellista mammutti-lavaste irroittelua voimakkaine värikontrasteineen. Nämä valtaisat puitteet eivät kuitenkaan mielestäni syö itse tarinalta tehoja, vaan ainoastaan korostavat sen ihmeellisyyttä.



Tehosteet ovat kärsineet paikoin ajan hampaasta, mutta mitään nolostuttavia kohtauksia mukana ei ole. Eri planeettojen ja tarinan osapuolten esittelyt vievät hyvä/paha asettelun äärimmilleen, mutta näin satumaisessa tarinassa tuostakaan ei ole juuri haittaa. Kenneth McMillan vie tosin Lynchmäiseen tyyliin roolinsa jo aivan äärimmilleen, ja vähän ylikin...



Muutenkin roolitus on onnistunut mielestäni erittäin hyvin. Nuori Kyle MacLachlan on juuri sopiva messiaaniseen rooliinsa, samoin nuoren ihme-miehen vanhemmat Jürgen Prochnow ja Francesca Annis tuovat muassaan tiettyä hohdetta Atreidesten sukuun. Harmillisen pienessä osassa esiintyjä Brad Dourif, Sting sekä Patrick Stewart onnistuvat niinikään, eikä aina luotettava Max von Sydowkaan jätä pulaan.



Tarina eroaa käsittääkseni paljonkin kirjoista (joita en ole siis lukenut), mutta on silti ehyt ja kokonainen. Elokuva on jaettu selviin osiin, ja puolenvälin vaihdoksen jälkeen "maanläheisempään" kerrontaan siirtyminen tapahtuu juuri oikeaan aikaan.



Mitäpä tästä voi vielä sanoa? Upeita maailmoja, hieno mytologisuutta pursuava tarina, massiivisia taistelukohtauksia sekä tietenkin valtavat hiekka-madot. Onnistunut leikkaus, kuvaus, lavastus, soundtrack... Aina voi tietenkin miettiä siä minkälainen elokuvasta olisi lopulta tullut, mikäli Lynch olisi saanut tahtonsa läpi joka tilanteessa. Pitikö De Laurentiis nuorta neroa liian lyhyessä lieassa? Olisiko Lynch pystynyt viemään näin valtavaa projektia yksin läpi? En osaa sanoa, mutta ainakin tässä tapauksessa lopputulos on vähintäänkin onnistunut.

Toton musiikki on loistavaa.

Dyyni on ehkä helpompi sulattaa jos on lukenut kirjan ensin. Minä olin, joten tavallaan se tieto mikä oli silloin etukäteen siitä mitä siinä oikein tapahtuu paikkaili elokuvan kerronnan puutteita. Siksi ei koskaan ole tuntunut muutenkaan kovin kivuliaalta, ei erityisen hyvä mutta katsoohan tätä, 6/10.

Onhan Dyyni parempi kuin Elefanttimies. Repesin aivan täysin kun herra Stinky esitteli "lihaksiaan" kultakalsareissa.

(The Lukewarm.) (14.9.2005 12:58)

Onhan Dyyni parempi kuin Elefanttimies.

Mielestäni ei ole. Elefanttimies on oikeastaan kaikin tavoin parempi kuin Dyyni. Dyyni tosin on päräyttävämpi.

Hitchcock:

Torn Curtain DVD

Hitch kierrättää hienosti monia kohtauksia aikaisemmista mestariteoksista. Kylmän sodan trillerit purevat minuun lähes aina eikä tämä tee poikkeusta. Paul Newman tosin ei ole täysin kotonaan professorin roolissa. Professorin ja stasi agentin tappelu on vertaansa vailla. Täytyy myöntää, että elokuva oli mulle ensi-ilta.



Link: Nirgendwo in Afrika DVD

Odottelin todella herkkää ja tunteisiin vetoavaa elokuvaa mutta siihen tämä ei aivan henk. kohtaisesti pystynyt. Tosin perheen tytön ja heidän Kenialaisen kokin ystävyyssuhde sekä Kenian maisemat eivät jättäneet kylmäksi.



Noyce: The Quiet American DVD

Tässä oli sitä mitä jäin kaipaamaan Nirgendwo in Afrikassa. Rakkaus, mustasukkaisuus, ystävyys, politiikka ja sota upeasti nivottuna yhteen. Michael Caine kovassa iskussa reportteri Thomas Fowlerina. Melkein ainut asia joka ei sopinut kuvaan oli Brendan Fraser jonka naama ei sovellu vakavaan draamaan.



Visconti: La Caduta degli dei DVD

Jos oppitunnin aiheena on ylimielisyys, ahneus, valta, petos ja viha on hyvä katsoa tämä elokuva pohjalle.



Miike: Ôdishon DVD

En ole nähnyt kuin Ichin ja Visitor Q:n aikaisemmin ohjaajalta joiden jälkeen ei pahemmin Miike ole innostanut. Josta johtuen Auditionkin on jäänyt aikaisemmin väliin. Todella positiivinen yllätys. Miten jotkut pitävät tätä kauhuelokuvana.