Mitä elitistit katsovat?

Leviathan

Tämä tuntui joskus aikanaan ihan hyvältä, vaan eipä tunnu enää.



The Raven

Vincent Price ja Boris Karloff ampuvat toisiaan sinisillä ja vihreillä säteillä. Näyttelijöiden ansiosta ihan mukavaa katsottavaa.



Dust Devil

Aivan helvetin upea leffa, toivottavasti Richard Stanley ohjaa vielä joskus elokuvia.



Cypher

Etukäteen paljon hehkutettu, mutta ainoastaan hyvä. Meinasi sotkeentua liialliseen kikkailuun.

Maschera del demonio, La (DVD)



Visuaalisesti upea mutta näyttelijöiden käsittämätön pökkelyys ja tarinan ohuus vie paljon pois hienosta tunnelmasta.



Joseon namnyeo sangyeoljisa (DVD)



Täyden kympin arvoinen versiointi Les Liaisons Dangerous:sta. Kaikki on täysin kohdallaan, eikä mitään negatiivista sanottavaa löydy etsimälläkään. Tämän toivon näkeväni joskus valkokankaalta.



Attack of the Mushroom People (VHS)



Kamala. Vaikka diggailenkin paljolti näistä Japanialaisista hirviösekoiluista, niin joku raja sentään. Alkoi ihan lupaavasti, mutta äityi puuduttavan pitkäveteiseksi. Sieni-ihmiset olivat sentään ihan kivoja.



Violent Fire (VCD)



Ihan tasaiseen jälkeen Miike pystyy vaikka tahti tuntuu huimalta. Muutamia hienoja kohtauksia ja hyvä soundtrack.



Lost In Translation (DVD)



Tykkäsin, tunnelma oli kohdallaan ja Bill Murray erinomainen.



American Splendor (DVD)



Kerrassaan mainio. Suosittelen lämpimästi.



Yeongeo wanjeonjeongbok (DVD)



Hillittömän sympaattinen ja hauska romanttinen komedia. Vaikka pituutta on snadisti liikaa niin tarjolla on kuitenkin about 100 kertaa parempaa matskua kuin jenkkien vedätyksissä.



Full Metal Gokudo (VHS)



Heh. Tässä oli oikeaa otetta. Rivakkaa roboilua ja kohtalaisen hämmentäviä juonenkäänteitä, Gozun psykeldeliasta ollaan vielä reippahan kaukana. Parempi kuin tuo aiemmin katsomani Violent Fire.



Jingi naki tatakai (DVD)



Tiukka yakuza-eepos Fukasakulta. Välillä meno äityy todella hektiseksi joka ei missään nimessä ole huono asia, mutta koska seurattavia henkilöhahmoja on erittäin iso liuta, tuo hektisyys vaihtuu sekavuudeksi. Hyvä soundtrack.



Ziyu fengbao (DVD)



Ei ihan niin huono kuin oletin – tosin astetta totisempana olisi saattanut toimia todella hyvin, sillä ne typerät sci-fi-elmentit onnistuivat latistamaan tunnelmaa aika rankasti.



Underworld (DVD)



Viihdyttävää paskaa. Elokuvan katsomisesta on kulunut noin 28 tuntia enkä muista elokuvasta muuta kuin sen että toimintakohtaukset ontuivat todella pahasti ja etttä ihmissudet olivat todella naurettavan näköisiä. Överit vielä hidastuksista ja liehuvista nahkatakeista.



Un Chien Andalou (VHS)



Anemic Cinema (VHS)



Le Monstre (VHS)



Lopuksi vielä SICAF 2003 avajaisissa kuvattu pätkä, jossa Ferenc Cako piirtää ja animoi luomiskertomuksen reaaliajassa, työvälineinään hiekkaa ja lasipöytä. Aivan uskomattoman hieno esitys.



mms://media1.brainstorm.co.kr/mediaart/jamizine/master_mid.wmv

Cakostudio



EDIT: Fixasin tuon videolinkin

Yotsuya (2.2.2004 13:24)

The Boxer from Shantung

Huh, enpä tykännyt, tämän myötä oikeastaan tajusin etten hirveesti pidä Chang Chehin leffoista, niissä kung fu tuntuu olevan usein enemmän tahto- kuin oveluuslaji. Ehkä noissa Venom ‑jutuissa oli eri meininki, täytyy vielä perehtyä.

Changin leffoissa ottaa joskus päähän ne tylsän kaavamaiset juonet. Esim. Five Shaolin Mastersin jälkeen en halua vähään aikaan nähdä leffaa jossa TAAS paetaan palavasta Shaolin-luostarista, tapellaan mantsuja vastaan, punotaan juonia, tapellaan mantsuja vastaan, pelastetaan kiinnijäänyt kaveri, tapellaan mantsuja vastaan ilman paitaa, treenataan uusia taitoja, tapellaan... Paljon mieluummin katson filmin jossa on mielenkiintoinen juoni ja vähän, mutta sopivasti actionia, kuten Five Venomissa joka oli erittäin mainio elokuva.

Täytyy katsoa Five Venoms uudestaan. Boxer from Shantungissa vitutti erityisesti se lopun hysteerinen maallepako pois korruptoivasta kaupungista.

Viikko tähän asti:

Teatterissa:



The Station Agent- *** 1/2



Kommentit omassa ketjussaan.



Dvd:



U-Turn- ****



Oliver Stonen hauskin ja rennoin elokuva. Tavallaan ehkä pitäisi ahdistua päähenkilön puolesta mutta suurin osa jutuista on vaan niin absurdia ja piinaavat hahmot pikkukaupungissa niin huvittavia ettei voi kuin nauraa. Morriconen loistava musiikki yhdistettynä Stonen maaniseen kuvaukseen/leikkaukseen vie homman vielä astetta nyrjähtäneemmäksi. Ja oli todella outoa nähdä tämä pitkästä aikaa koska olin jo ehtinyt unohtaa että Jennifer Lopezista on mahdollista kiskoa ulos kunnollinen roolisuorituskin, tai ainakin oli. Nykyäänhän hän vain esittää erinäisiä variaatioita perinteisen romanttisen komedian särmättömän sympaattisesta naispääosahahmosta. Sean Penn on taas kerran hyvä ja Nick Nolte hienossa vedossa mutta hauskimmat roolit ja suoritukset on Joaquin Phoenixilla ja Billy Bob Thorntonilla.

Elokuvan suomenkielinen nimi "U- käännös helvettiin" on taas osa isoa "mitä vittua?"- sarjaa joka löytyy elokuvan nimien suomennoksista. Siis "U- käännös helvettiin". Sen koko alkuperäisnimen pointtihan on se, että Pennin hahmon pitäisi elokuvan alussa suorittaa u- käännös tienristeyksessä, joka johtaa tähän pikkukaupunkiin, niin hän nimenomaan välttyisi siltä helvetiltä. Ei siinä edes tehdä mitään u- käännöstä! Dvd: n takakannessa sitten ilmoitettiin päähenkilön nimi Billyksi vaikka se on Bobby ja elokuvaa kuvaillaan "hurjaksi road- movieksi". Niinpä. Kas kun ei historialliseksi draamaksi. Mieleen tulee Schumacherin Flawless- elokuva joka oli täällä nimetty Naapuri kuin painajainen, oletettavasti siksi että siinä oli Robert DeNiro joka oli juuri sitä ennen nähty elokuvassa Perhe kuin painajainen. "Joo, täs on ihan samankuulonen nimi, mä katon tän!" Ei kenenkään logiikka voi toimia noin. Tai ei ainakaan pitäisi. Kuka näitä tekee?



Vhs:



The Last Picture Show- ****



Bogdanovichin ajalleen (ja oikeastaan edelleenkin) harvinaisen suorasuokaisesti ja todentuntuisesti seksiin suhtautuva, lakoninen elokuva. Texasilaisen pikkukaupungin ihmissuhteita. Timothy Bottoms kantaa elokuvan hienosti ja muut näyttelijätkin (Jeff Bridges, Cybill Shepherd...) ovat päteviä. Näennäisen yksinkertainen elokuva jättää haikean olon ja tekee jälleen kerran selväksi hienovaraisuuden tärkeyden vaikuttavuuden kannalta.



Jouluyö, murhayö- *



Koskettavan elokuvan alussa nuori poika vierailee perheensä kanssa ukkinsa hoitolaitoksessa jouluaattona. Ukki ei puhu mitään mutta kun poika jätetään yksin hänen kanssaan, osoittautuu vanhus mielipuoleksi. Siirrytään lähikuvaan. Aiemmin hän on ollut keskellä huonetta kattolampun valossa mutta lähikuvassa hän saa tukea suoraan oikealta tulevalta spotilta joka luo kaiketi ainakin ohjaajan päässä jonkun nyrjähtänreen tunnelman. Ukki kähisee Joulupukin hirvittävyydestä mutta hiljenee heti kun muu perhe tulee taas paikalle. Ja koska tämä on NIITÄ elokuvia, on ukki tietysti oikeassa, perheen auton pysäyttää joulupukiksi pukeutunut mies joka ampuu isin ja elokuvan takakannen mukaan raiskaa äidin. Itse elokuvassa hän vain vääntelee naamaansa ja repäisee äidiltä puseron pois, näin paljastaen poikaparalle ettei hänen äitinsä uskonut rintaliiveihin. Pienen tissivatkauksen jälkeen pukki viiltää äiskän kurkun auki. Autossa oleva vauva jää henkiin. Poika piiloutuu metsään. Siirrymme ajassa eteenpäin, poika on lastenkodissa nunnien hoidossa, veljensä kera. Siellä hän todistaa seksiaktin avaimenreiän kautta. Tissinvatkausta esiintyy taas. Katsoja saa kokea ensimmäisen monista flashbackeista. Leikkaus vuorottelee; tytön tissi-äidin tissi!-tytön tissi-ÄIDIN TISSI! Aaaargh! Poika ei kestä. Minullakin oli vaikeaa. En tiennyt että seksi voi näyttää niin vastenmieliseltä. Jouluna kodissa vierailee pukki, jonka syliin poika pakotetaan. Hän lyö pukkia turpaan ja pääsemme taas todistamaan suoraviivaisen trauma-seuraus-ketjun vaikutusta kun poikaa rangaistaan tästä. "Naughty...." 10 vuotta myöhemmin poika on kasvanut yksi-ilmeiseksi lihaskimpuksi joka saa töitä tavaratalon varastosta. Mutta ei! Kaupan joulupukin esittäjä sairastuu ja poika, ei hän on nyt MIES, joutuu rooliin. Kuinka ironista! Kas, mies napsahtaa ja näkee jälleen rintaliiveihin uskomattoman naisen. Äiti! Murha! Onneksi lähellä on palokirves ja teurastus voi alkaa. Tämän jälkeen tuli muutama kohtaus jossa ihmiset tekevät asioita ja miekkosemme listii heidät. Pulkkailijalta pää irti ja nuori pari lihoiksi. Jo kolmas rintaliivivapaa nainen kuolee, tällä kertaa seinällä riippuvan peuranpään sarviin seivästettynä. Tässä välissä ovat poliisitkin kiinnostuneet asiasta ja etsivät joulupukkia, mutta onnistuvat ampumaan viattoman miehen pukkiasussa. Päähenkilö iskee tällä välin lumiukolta pään irti uhkaavan verisellä kirveellä. Jossain välissä lisää flashbackeja. Sitten hän menee lastenkotiin ja poliisit ampuvat hänet. Pah. Mutta hänen veljensä näkee kaiken ja elokuva päättyy uhkaavaan pysäytyskuvaan veljen uhmakkaasta naamasta. Katsoja jää miettimään; kuinka nyt käykään? Voiko kauhun kierteen pysäyttää? Miksi maailma ei ole parempi paikka? Kuka näitä elokuvia tekee? Ja miksei heitä palkita?

Elokuva ei ollut kuin ehkä 80 minuuttia pitkä ja en pitkästynyt kertaakaan, täytemateriaali joka tällaisissa elokuvissa on usein niin kovin tuskallista puuttui täysin, oli vain psykoottinen mies joulupukkiasussa ja häne hortoilunsa. Tavallaan tuli mieleen Jason- elokuvat joissa myllertävä lihaköntti on vain korvattu joulupukilla. Onneksi tämä oli paljon hauskempi.



Missä kundit, siellä kiltsit- *



Videon takakannesta: "Tytöt Penmoren Collegesta ovat matkalla hullunhauskaan Floridaan....Nyt on löydettävä tosi karvainen Conan- tyyppi. Jos ei löydy, niin matkalaukussa on "Pumpattava Barbaari."...Hoppsista! Kaikki ei sujukaan niin kuin tytöt ovat suunnitelleet...Ajattele lauantain lavatanssitunnelmaa. Unohda se!"



Jeps. Lorna päättää viettää lomaa erillään poikaystävästään ja lähtee tyttö- anteeksi, kiltsiporukalla Floridaan. Sieltä löytyy sitten mm. gigolo leopardibikineissä, merestä hidastetusti kävelevä lihaskimppu "rankan" rockin säestämänä, Top Bod- tanssikisat rannalla (joita seuraava ihmisjoukko onnistuu olemaan kattava määritelmä koko 80- luvusta, erityisesti neljän sekunnin kuuluisuuden kameran edessä saavuttava saksalaisviiksillä ja jättimäisillä aurinkolaseilla varustettu hintelä mies mielettömissä shorteissa joka antaa villin tanssirytmin viedä kehoaan vihoviimeisille, tutkimattomille korpimaille), strippausta baaritiskillä, rikas säveltäjäpoika joka on snobi sekä köyhä rokkaripoika joka on kiva. Kaikki kulminoituu snobipojan konserttiin johon kiva poika yhtäkkiä ilmestyy bändinsä kanssa sähkösoittimineen- siitä huolimatta ettei mitään ole viritetty mihinkään. He vain tulevat paikalle, yleisö villiintyy! Kilpasoittoa naisen rakkaudesta! Kaikki oppivat paremmiksi ihmisiksi! Yleisö hullaantuu koskettavasta hetkestä vaikka on maksanut tullakseen kuulemaan klassista musiikkia! Rakkaus voittaa kaiken. Loppukuvassa on neljä noin 8- vuotiasta tyttöä rannalla auringonlaskun aikoihin. Heidän ohitseen kävelee samanikäinen poika, kaikkien katseet kohtaavat. Tässäkin elokuvassa kierre vain jatkuu siis, uusi sukupolvi on valmiina sikahauskaan sekoiluun jo kahdeksanvuotiaina, mahtavaa!



Sakura Killers- *



Joukon loistelian suoritus. Elokuvan alussa Chuck Connersin näyttelemän "The Colonel"in kimppuun hyökkää ninjoja. Amerikassa! Hänen maatilallaan! Onneksi Chuckilla on haulikko. Ja hän tuntee Denniksen, miehen joka on entinen nyrkkeilijä ja joka näyttää Dolph Lundgrenin kaukaiselta sukulaiselta. Dennis lähetetään Taiwaniin yleisurheilujoukkueen valmentajaksi, kaiketi hämäystarkoituksessa. Hän käy kerran joukkueen luona ja sen jälkeen tästä osasta juonta ei enää puhuta. Välissä näytetään pahat ninjat treenaamassa, yksi heistä on ylivoimainen ja voittaa muut. Johtaja tulee paikalle ja toteaa tylysti ettei tämä supermies ole ninja ja vetää häntä turpaan, sitten lähettää pois mutta heittääkin miekalla miestä selkään. Näin niitä huipputappajia koulutetaan! Otetaan selville kuka on paras joukuosta ja sitten tapetaan hänet! Jaa- a, ehkä johtaja oli vain ärtyisä koska hänen sisääntuloaan ei ilmoitettu gongilla.

Dennis, joka puhuu huonommin kuin Dolph ja Sylvester yhteensä ystävystyy mustan miehen kanssa ja erinäisten sattumien kautta he tapaavat hyvän ninjamestarin joka lupaa auttaa heitä mielenkiintoisen treenausjakson avulla. Miesten on tultava ninjoiksi juoksemalla niin että jättimäinen hattu pysyy heidän rinnassaan kiinni. Olkien hakkaaminen on myös iso osa koulutusta. Mutta sitten mestari paljastaa ninjan tärkeimmän aseen, savupommin. Hän heittää sen maahan-WUMPH!- ja katoaa. Opetus on siinä. Minäkin haluaisin sellaisen savupommin, jos vaikka kävelee keskellä Mannerheimintietä ja housut putoavat yhtäkkiä. Ei hätää! WUMPH!

"Juoni" sinänsä on vähän hatara alue muistissani, ilmeisesti koska minulta on evätty pääsy muistivarastooni, tai olen polttanut väärät paperipinot sieltä. Kuitenkin, välillä tulee joku äijä selittämään edistyksestä-tai kuten hän sen sanoo; "We must have pwogweff." Sakura Killers on varsinainen puhevikaisten fiesta. Välillä kuvataan tappeluita ja ninjojen salamurhia joista he aina pakenevat selällään maata pitkin kuin ravut, mutta paljon koomisemmin. Välillä kuvataan Chuckia maatilallaan. Kukaan ei tiedä miksi. Siellä hän istuu synkän näköisenä. Tai putsaa asettaan. Tai ajaa traktorillaan. Aina aurinkolaseissaan, aina synkeänä. Näitä pätkiä voi leikellä ihan mihin kohtaan elokuvaa tahansa, ja niin tehdäänkin. Sitten vihdoin paljastuu ninjojen päämäärä. He haluavat kaavan joka mahdollistaa vihannesmassan kloonaamisen! Sillä voisi saada uskomattomat sadot. TAI, sitä voisi käyttää "päinvastoin"! Musta mies saa johtopäätöksen ja sipoo huolestuneesti huuliaan: "That would be a threat to the USA..." Hetken aikaa elätin päässäni epätoivoista fantasiaa että kloonattu vihannesmassa muodostuisi jättimäiseksi klimpiksi joka murisee ja uhkaa koko ihmiskuntaa, mutta luovuin siitä melko pian. Kaava on videokasetilla ja sankarimme, jotka ovat saaneet omat, kröhöm, tyylikkäät ninja-asunsa, varastavat sen. Pääpahisninja pysäyttää heidät syöksymällä esiin maan alta, ihan kuin madot Tremorsissa tai Screamersit, no, Screamersissa. Seuraa taistelu. Sitten pahis heitää savupommin- WUMPH!- ja katoaa. Hänen tilallaan on monta olkinukkea. Ilmeisesti pahiksille jaetaan jotain Farmer´s Aid savupommeja joilla voi luoda variksenpelättimiä ihan milloin vain. No joo, olkinuket hakataan ja pahis tulee taas esiin. Sinällään mielenkiintoinen taktiikka välillä viihdyttää vastustajiaan tällaisella väliaikanäytöksellä, osoitus inhimillisyydestä. Sitten sankarimme haavoittavat pahista niin että hänen on tehtävä todella avuttoman näköinen itsemurha, pidellen aivan miekkansa terän loppupäästä kiinni ja iskien sen kokonaisen kahden millin pätkän suoraan mahaansa tämä suurroisto lyyhistyy maahan. Kaikki on taas hyvin. Aika leikata taas Chuckin farmille. Chuck meinaa ampua videokasetin haulikollaan, mutta ampuukin tahallaan ohi ja jätämme hänet kävelemään kohti taloaan synkeän näköisenä aurinkolaist päässään ja haulikko toisessa, vihannesmassan kloonauksen kaavan sisältävä videokasetti toisessa kädessään. Voi ei! Tässäkin elokuvassa voi sykli toistua! Emmekö me koskaan opi? Onko ihmiskunta tuomittu tuhoon, toistamaan samoja virheitä uudelleen ja uudelleen? Vai löydämmekö me viisauden ja valaistumme? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin vastataan Outer Limitsin seuraavassa jaksossa.



Ai niin, pitäisi kehittää oma lausahdus idioottimaisista sanoista joita idioottimaisissa elokuvissa toistellaan ilman mitään järjellistä syytä. Esimerkkinä Glen or Glenda, Battlefield: Earth ja Sakura Killers yhdistettynä:



"As men of modern medical science we must use our leverage to gain pwogweff."







Edit: Jaa, pitäisiköhän pitää nämä postaukset hieman lyhyempinä?

Jaa, pitäisiköhän pitää nämä postaukset hieman lyhyempinä?

Ihan hyvä noin , mutta ehkä voisi enemmän käyttää kappalejakoja....

iljalumpsis (7.2.2004 13:14)

Edit: Jaa, pitäisiköhän pitää nämä postaukset hieman lyhyempinä?

Paremmat naurut noista saa kun mittaa riittää, kai tuokin leffa on pakko hankkia



Edit: Siis Sakura Killersistä puhe

Fire Line (DVD)

Dünyayý Kurtaran Adam (DVD)

Grand Slam (DVD)

un Flic (DVD

Eiköhän tämä viikko ala olla tässä.

Amenabar: Others

Reed: Blood Sucking Freaks

Scorsese: Taxi Driver

Brass: Miranda

Egoyan: Felicia's Journey



Viikko alkoi niinkuin pitikin, mutta hiipui loppua kohden. Lisäksi Who Saw Her Die? tuli katsottua loppuun, Breillatin Sisarelleni tuli silmäiltyä ja pitää jatkossa pyrkiä siihen, ettei edes yritä katsoa naisen elokuvia. Samaten näin lopun elokuvasta Teoria miehistä. Huh.

Ei mikään häävi viikko:

Bergman: Tystnaden – hyvä

Kokkonen: Kymmenen riivinrautaa – oikein huono

Leminen: Synnitön lankeemus – ihan kiva

Sullivan: How Stella Got Her Groove Back – huono

Rose: Candyman – hyvä

Carpenter: Ghosts of Mars – ihan kiva

Fonteyne: Une liaison pornographique – keskinkertainen

Cain: The Next Karate Kid – huono

DiCillo: Double Whammy – ihan kiva

DEATH CURSE

Kehnohko Twins-kauhuilu.



A PUNCH TO REVENGE

Kömpelö mutta siedettävä Yukari Oshima/Ben Lam ‑honkkari.



ARAGAMI

Ryuhei Kitamuran minimalistinen mestariteos, yhtä hyvä joskin täysin erilainen kuin Versus.



ALIVE

Saman miehen rumannäköinen ja pitkäpiimäinen vankila/scifi ‑sekoilu.



CURSE

Ei tämä vcd sitten ollutkaan se Curse, josta oli puhetta "Kääppäri" –threadissa. Mustaa magiaa kyllä mutta ei kääpiöitä.



LOST IN TIME

Hieno uusi romanttinen draama Derek Yeeltä.



SILVER HAWK

Michelle Yeohin uutuus on niin tyhmä ettei siitä voi olla pitämättä.



MOTEL HELL

Odotin verta ja suolenpätkiä mutta niitä ei ollut.

Yuen: Ninja in the Dragon's Den (dvd)

Jacopetti & Prosperi: Africa Addio (dvd)

Ozawa: Return of the Street Fighter (dvd)

Hitchcock: Mies, joka tiesi liikaa (dvd)



ja jotain unohtui varmasti taas.



Lisäksi Prelingerin arkistoista imuroituja leffoja SVCD:eiksi poltettuina ja dvd-soittimella katsottuina (ainakin My Japan, Perversions for Profit 1 ja joitakin mainoksia).

iljalumpsis (7.2.2004 13:14)

Jaa, pitäisiköhän pitää nämä postaukset hieman lyhyempinä?

Naah, ei mitään itsesensuuria vaan anna palaa koko rahan edestä. Sinänsä ajatus siitä että tähän, tai yleisesti mihinkään threadiin voisi kirjoittaa liian pitkiä juttuja on mielestäni outo.



Tuo leffa johon Romerokin viittasi (Sakura Killers) on juttusi jälkeen yksinkertaisesti pakko nähdä. Ilman viiltävää analyysiasi en suurella todennäköisyydellä olisi milloinkaan tehnyt tätä päätöstä, tiedä sitten onko tämä nyt hyvä vai huono asia. (ja tähän perään sellainen savupommi efekti)

Nyt leikkaavat aivot tyhjaa, mutta vaittaisin nahneeni nama:

Shiner, ei musta hehkutuksen arvoinen. Michael Caine on kylla hyva, samoin kasis.

Paycheck, tasta sanoinkin jo jotain

Truman Show, hoh-hoijaa

Zombie 3 (Burial Ground, etc.), on tama aikamoinen merkkiteos. Bianchilla on ollut todella visio...

Disciplines of 36th Chamber

Mukava kung fu ‑farssi, toiminta hyvää mutta sitä oli liian vähän, päähenkilö taisi olla Fong Sai Yuk vaikka sen nimi olikin teksteissä kirjoitettu oudosti.



Kanto Wanderer

Suht mehukas ja pirun nätti yakuza-leffa Suzukilta.



Charlien Enkelit 2

Ei toimi, action huonoa poseerausta, juoni sekava, visuaalinen ilme huonoa camppiä, ainoa todella hauska kohtaus oli alun Hammer Time. Yuen Woo Ping takasin kolmoseen!



Psych-Out

Hyvä AIP-tuotanto mutta ei sytyttänyt.



+Badddasssss Cinema