Mitä elitistit katsovat?

Eipä ole vielä edes viikkoa edellisestä listauksesta mutta tämä on pakko saada pois tunnolta mahdollisimman nopeasti!

9 Deaths Of The Ninja



Joskus sitä ei vaan usko muiden puheita vaan on itse nähtävä, olisi kyllä pitänyt jättää hankkimatta sillä ei tällaista voi olla olemassakaan. Tämä oli niin huono että minulle tuli fyysisestikin huono olo katsellessa, varsinkin pääpahojen johtoportaaseen kuuluva irvistelevä ja kätisevä pyörätuolisakemanni oli jotakin ihan järkyttävää. Ei paljon naurattanut.

Katsoin taas pari leffaa, tällä kertaa ihan hyviä sellaisia...

Fred Walton: April fool's day

Positiivinen yllätys. En muista viihtyneeni slasherin parissa näin hyvin kuin joskus kakarana Friday the 13th:ta katsoessani. Hyvä ohjaus, ok näyttelijät, ja hyvät, vaikkakin melko vähäiset gore-efektit. Varsinkin alun veneonnettomuus on hieno. Miinusta hölmöstä lopusta. ****



Michael Winner: Death Wish

Jii-haa, Bronson! Jos Taksikuski on paras vigilanteleffa, niin tämä on sitten toiseksi paras. Ohjaus oli hyvää, Bronson "näytteli" yllättävän hyvin, eikä leffa aiheestaan huolimatta vajonnutkaan turhan sleazeksi. Aivan huipputavaraa. ****½

Leffarintamalla aika hiljaista

EMPEROR AND HIS BROTHER



Ihan keskiverto leffahan tuo oli, ei kuitenkaan mikään kauhean erikoinen. Alussa menin sekaisin kuka oli kuka, kun siinä oli niin älyttömästi porukkaa. Tarina oli ihan mielenkiintoinen. Aika dramaattinen, mutta välillä oli mukana kunnon kung fu-saippuaoopperaakin. Matsit olivat aika hidastempoisia, vaikka Ti Lungin tyyli oli aika hieno. DVD:llä oli mukana myös Ti Lungin haastattelu. Mies näyttää nykyään ihan vanhalta pierulta. ;-)





SYÖ JUO MIES NAINEN



Ang Lee'n ehkä paras elokuva. Aivan loistava.

Kahden viikon leffat:

Female Convict Scorpion #701 ****

Dog Star Man: Prologi ?

Die Hard 2 *+

Tears of the Sun ***

Executioner (Lenzi) ****

Kinji Fukasaku:

Japan Organized Crime Boss

--> Vankilasta vapautuva yakuza palaa vanhoihin hommiinsa ja joutuu huomaamaan, että vanhat kunniakoodit eivät enää päde, vaan rikollisten uusi sukupolvi on täysin vailla kunniaa. Asetelma eroaa siis hieman Fukasakun myöhemmistä yakuza-elokuvista antamalla joillekin henkilöille omantunnon ja sympaattisia piirteitä. Muutenkin elokuva on hieman myöhempiä tuotoksia kevyempi, kamera pysyy enemmän jalustalla ja väkivaltaa on vähemmän. Loppu on kuitenkin taas sellainen tragedia, ettei ohjaajan maailmankuvan armottomuudesta jää minkäänlaista epäillystä. Yksi Fukasakun parhaista. ****

Frederick R. Friedel: Kidnapped Coed

--> California Axe Massacren ohjaaja iskee todella oudolla kauhukomedian tapaisella! Todellinen pieni helmi, jonka nopeat vaihdot kauhun, komedian ja draaman välillä ovat silkkaa neroutta. Kannattaa tarkkailla Friedelin kameratyöskentelyä kohtauksessa, jossa lihava farmari jahtaa päähenkilöä talikon kanssa, tämä mies on oikeasti helvetin lahjakas. Friedel teki muuten 4 vuotta sitten kolmannen elokuvansa, jonka keskiarvo IMDb:n listoilla on aika komea. Mahtaako tätä saada mistään? ***½

Jess Franco & Jean Rollin: Virgin Among the Living Dead

--> Ei tämä nyt ainakaan Francon alkuperäistä parempi ollut. Muutamaa Rollinin kuvaamaa zombie-kohtausta näytetään uudestaan ja uudestaan vailla mitään syytä. *

Eloy De La Iglesia: Cannibal Man

--> Aika laahaava, mutta silti kiinnostava ja omaperäinen. Kivaa ambient/noisea taustalla. ***½

Umberto Lenzi: The House of Witchcraft

--> Tämä on juuri niitä Lenzin tv-elokuvia, joista oli aiemmin puhetta. Juoni on vain nippu kliseitä, joten Lenzikään ei ole jaksanut yrittää, vaan hoitaa homman rutiinilla. Joitain ihan kivoja ideoita ja kohtauksia siellä täällä... kiinnostavin taisi olla lopun Ghosthouse-viittaus. No, oli tämä sentään The House of Lost Soulsia parempi. **



+ 5 jaksoa Sherlock Houndia & 7 jaksoa Sailor Moonia

John Hough: Twins of Evil (1971)

Edes Peter Cushing ei pystynyt nostamaan tätä keskinkertaisuudesta. No, viihdyttävä elokuva kuitenkin.



David Fincher: Panic Room (2002)

Tämä paranee hitaasti joka katselukerralla, mutta ei kyllä ikinä tule yltämään lähellekään Fincherin parhaita töitä.



Joe D'Amato: La Morte ha sorriso all'assassino/Death Smiled at Murder (1972)

Andrew Niccol: S1m0ne (2002)



EDIT: Typo + julkaisuvuosi

Lathan: Beat Street (35mm) ***1/2

Coraci: Around the World in 80 Days (35mm) **



Hewitt: Garfield: The Movie (35mm) **



Francisci: Le Fatiche di Ercole / Hercules (dvd) **1/2



Lindholm: Kill City (35mm) **



Franco: El secreto del Dr. Orloff / Dr. Jekyll's Mistresses (dvd) ***



Cox: Sid & Nancy (35mm) ***1/2



De la Iglesia: Perdita Durango (dvd) ****



Grant: Elements of Desire (dvd) ***1/2



Kaufman: Invasion of the Body Snatchers (vhs) ***



D'Amato: Antropophagus / Anthropophagous: The Beast (vhs) **1/2



D'Amato: Paprika (dvd) ***



Ferrara: Driller Killer (dvd) Ferraran kommenttiraidalla



Jordan: Ass Worship 4 (dvd) ***

Benton:

Still of the night VHS

Menneen viikon ensimmäinen Roy Scheider elokuva mikä tuli katsottua. Jännittävä trilleri, joka sisältää paljon kauhuelementtejä. Elokuvassa samoja piirteitä, kuin pari vuotta myöhemmin Bryan Forbesin ohjaamassa The Naked Face – Pelon kasvot.



Demme: Last Embrace VHS

Täytyy kehua Roy Scheiderin roolivalintoja 70-80 luvulla. Napakkaa toimintaa, joka osaa yllättää myös lopullaan. Charles Napier tappaja kollegana myös Joe Spinell vilahtaa elokuvan alussa.



Weston: The Defiance of Good DVD

Kannattaa lukea uudestaan Jari Mustosen arvostelu kyseisestä elokuvasta, siinä on kaikki.



Osten: Tala! Det är så mörkt VHS

90-luvun skinhead kuvaus Ruotsalaisittain. Tuli hyvin mieleen myös kotikaupunkini vastaavat kahakat. Täytyy kyllä katsastaa myös muita Suzanne Ostenin elokuvia. Tämä oli sen verran napakkaa katsottavaa, että uteliaisuus heräsi.



Deray:Un homme est mort VHS

USA/Ranska/Italia yhteistötä parhaimmillaan. J.L. Trintignant, Roy Scheider, Ann Margret, Angie Dickinson ym. Sopivasti ammuntaa, takaa-ajoja ja tietysti naisia. Tämä DVD:lle ja nopeasti.

Aika vähän on tullut katseltua kisojen ja töiden takia.

Charlie Chaplin: Parrasvalot (DVD) Vähän pettymys. Tunnusbiisi mainio.



Coppola: One from the heart (DVD) Tom Waitsiltä kauniit musiikit. Leffakin on ihan nätti, mutta aika tyhjänpäiväinen.



Mika Kaurismäki: Rosso (VHS) Ei niin loistava kuin muistelin. Väänänen on kunkku.



Aki Kaurismäki: Tulitikkutehtaan tyttö (DVD) Tuli tämäkin aukko paikattua. Mainio kostoleffa. Outinen on vähän niin kuin se muija Auditionissa.

Good bye, Lenin! (Becker, 2003)

***½

Kommarisydäntä lämmitti sympaattinen solidaarisuuspuhe sekä tietenkin Kubrick-viittaukset. Jos löytäisi rahaa taskusta niin voisi jopa katsoa tämän uudemman kerran Bio Cityn laadukkaasta tarjonnasta.

Elokuvan traileri on tosin aivan käsittämättömän paljastava. Elokuvahan jää ihan nakuksi, vaikkakin loppupeleissä onnistuu salakavalasti lämmittämään pientä mieltä.



La Stanza del figlio (Moretti, 2001)

****

Musiikkimakuaan lukuunottamatta (poppi ei hallussa, Brian Eno=mediocre) Moretti vaikutti ja vakuutti. Mieleen painui tarpeellinen hiljaisuus ja kuvien rytmi.



Vozvrashcheniye (Zvyagintsev, 2003)

***+



Mustaa valkoisella (Donner, 1968)

***½



Blisfully Yours (Weerasethkul, 2002)

****½

Kaksijakoinen, hidas, huomattavan oivaltava.

Weerasethkulia koskaan tulossa/ollut R&A:ssa?



La Messa è finita (Moretti, 1985)

***

Yhteiskunnallinen, hauska komedia. Viimeinen kohtaus osoitus Morettin runollisesta kyvystä, jota olisi toivonut näkevän enemmän yhteydessä komiikkaan...



Notre Musique (Godard, 2004)

*****

Haltioiva kokemus, kuten Godard aina. Selkeä.

Käsittämättömimmäksi jäi kai harhakuvitelmani, että elokuva olisi tulossa teatterilevitykseen Suomessa?



Visages d'enfants (Feyder, 1925)

***+



The Five Obstructions (Jörgen Leth & Lars von Trier, 2003)

***

Erittäin katsomisen arvoinen. Etenkin 12-frames leikkausrytmi oli varsin kiinnostavaa katsottavaa... Hektisyys *ei* ollut piilottamassa täydellistä sommittelu osaamattomuutta a la Moulin Rouge!



Night of the Demon (Tourneur, 1957)

***



Pierrot le fou (Godard, 1965)

*****



Eternal Sunshine of the Spotless Mind (Gondry, 2004)

****½



La Dolce Vita (Fellini, 1960)

****



Blackboards (H. Makhmalbaf, 2000)

***+



Ystäväni Henry (Mantila, 2004)

****+

Joidenkin mielestä aikuistumisen merkki, toisten mielestä lähtökohtaisesti kompromissi. Feminismi on taka-alalla, musiikki ei etäännytä ja päähenkilötkin paikoin sympaattisia.

Vaikka Mantila on vaihtanut ilmaisuaan edellisestä elokuvasta, on lopputulos omaleimainen. Elokuva on painostava, väkevä, syyttävä ja edelleen yhtä hauska. Aihekin on kaiketi vähän käsitelty: jos olet koskaan kokenut läheltä masentuneen lapsen käyttäytymistä, ei elokuvan totuudenmukaisuutta ja rohkeutta voi kuin ihailla.

En ole eläissäni ollut siinä sakissa, joka ylistää lapsinäyttelijöiden suorituksia ‑päinvastoin!-, mutta Mantilalle nostan hattua... Ninni Ahlrooth tekee hyvän näyttelijäsuorituksen – paikoin paremman kuin aikuisnäyttelijät elokuvassa. Henrynkin esittäjä on taitava.

Vähänpä sitä maasta poistumista odotellessa ehtii:

Lemoine: Seven women for Satan (dvd)

Jacopetti & Prosperi: Addio zio Tom director's cut (dvd)



Ne, jotka ovat sanoneet Addio zio Tomin teatteriversion toimivan paremmin, ovat oikeassa.

Hoge:

The United States Of Leland

Lievää pyrkimystä omaperäisyyteen, mutta varsin puuduttava elokuva kokonaisuudessaan. Mukana jälleen yksi Kevin Spaceyn Kevin Spacey-rooli.



Davis: Skipped Parts

Koska alelaarista joskus ostettu dvd löytyy hyllystä tuli tämäkin katsottua uudelleen. Ei mikään järin ihmeellinen tekele, mutta Jennifer Jason Leighin lutkamainen äitirooli on varsin hyvä. "Seksiä vai läksyjä" (kuka näitä nimiä keksii?) ei saanut USA:ssa teatterilevitystä, kenties teinien seksuaalisuden heräämistä kuvaavan aihepiirinsä vuoksi, kenties jostain muusta syystä.



Väänänen: Klassikko

Klassikko on oikein hauska elokuva; "tyttö ulos – tuska sisään". Erityismaininta Iiro Rantalan scorelle.



McLaglen: The Last Hard Men

Tämä on minulla vielä kesken, mutta vaikuttaa vähän siltä että ajoittain mukavan tylystä meiningistä huolimatta kyseessä ei ole mikään maailman unohtumattomin western.



Bunuel: Le fantome de la liberte

Mutta Bunuelin surrealistinen episodielokuva on, unohtumaton siis. Ja ihan omasssa sarjassaan.

*Fellinin Rooma-trilogia

*Hell is for Heroes

*And now for something completely different

*Gaslight

*To have and have not

*Catch-22

*Key Largo

*Hirttämättömät

*Stalker

*Cross of Iron

*El espinazo del diablo

*Zelig



Nämä siis nähty maanantaista lähtien. Tuli Friikistä tilausta. Hankin elämän. Sitten joskus.

Palmuhuvilalla tuli tsekattua fudiksen lisäksi seuraavaa (kaikki VHS).

Spielberg: Saving Private Ryan. Piti näyttää tyttöystävälle maihinnousukohtaus, mutta iisisti tämä tuli sitten katottua kokonaan. Taistelukohtukset ovat kyllä erinomaisia.



Aaltonen: Rakkaudella Maire. Voi vitun päivää miten naurettavaa jööttiä. Oli suuria vaikeuksia saada katsottua loppuun. Ilmeisesti Aaltosella ei ole mitään kriteereitä käsikirjoituksen suhteen.



Rafaelson: The King of the Marvin Gardens. OK.



Romero: Season of the Witch. Tämähän oli yllättäen todella loistava. Aika paljon samaa Mairen kanssa ja saa sen näyttämään vielä enemmän jonkun lukion kuvaamataidontunnin tuotokselta.

Ainakin nämä on tullut tsekattua parin viikon sisään:

Hitchcock: Viidennen Kolonnan Mies (dvd)

Bava: Rabid Dogs (dvd-r)

Chan: Project A (dvd)

Reiner: Spinal Tap (dvd)

Harron: Amerikan Psyko (dvd)

Toro: Hellboy (35mm)

Cronenberg: Stereo (dvd)

Cronenberg: Crimes of the Future (dvd)

Cronenberg: The Brood (tv)

Hively: The Saint's Double Trouble (tv)

Karson: The Octagon (dvd)

Rush: Stunt Man (dvd)



Ja tietty fudista.