Mitä elitistit katsovat?

Welles: Citizen Kane (dvd)

Ei maailman paras, mutta loistava elokuva kuitenkin.



Kenton: The Ghost of Frankenstein (dvd)

Enpäs muistanutkaan kuinka hölmö elokuva on kyseessä. Ala-arvoinen jopa Universalin jatko-osien mittapuulla. Edes Lugosi ei esittänyt mitään ihmeellistä. Frankenstein-sarjan pohjanoteeraus.



Kaurismäki: Hamlet liikemaailmassa (dvd)

Hyvä elokuva, jossa kaikki saivat ansionsa mukaan. Ei Kaurismäen parhaimmistoa, mutta hyvää viihdettä silti. Petelius yllätti positiivisesti.



Dreyer: Vampyr (vhs)

Tämäkin tuli viimeksi katsottua vuosia sitten, joten muistikuvat olivat aika hämärät. Parempi kuin Day of Wrath, mutta ei ohjaajan mykkäelokuvien veroinen.



Kaurismäki: I Hired a Contract Killer (dvd)

Hauska ja viihdyttävä, Jean-Pierre Léaud oli oivassa vireessä.



Kaurismäki: La vie de bohème aka. Boheemielämää (dvd)

Ei oikein sytyttänyt. Roolihahmot olivat kyllä mielenkiintoisia, mutta ehkä niistä olisi saanut irti enemmänkin.



Kaurismäki: Juha (dvd)

Hillitty, mykkäelokuvan perinteitä hienosti kunnioittava teos. Loistavat suoritukset varsinkin Outiselta ja Kuosmaselta, hieman enemmän draamaa olisin kyllä kaivannut.



Borzage: 7th Heaven (35 mm)

Mykän kauden hienoimpia melodraamoja. Gaynor ja Farrell olivat loistava parivaljakko, aivan Garbon ja Gilbertin veroinen. Borzage piti elokuvan hyvin kuosissa, ei sortunut missään vaiheessa liialliseen siirappisuuteen. Loppukin oli hienosti toteutettu.



Louhimies: Paha maa (35 mm)

Yllättävän hyvä, varsinkin nykyisen kotimaisen elokuvan mittapuulla. Summanen sekä Peltola olivat näyttelijöiden parhaimmistoa, Pääkkönen oli yllättävän hyvä – varsinkin alkupuolella. Tarinat olivat melko onnistuneet, ainoastaan pölynimurikauppiaan kohtalo jäi häiritsemään.



Keaton: Sherlock Jr. (dvd)

Keatonin parhaimmistoa. Vauhdikas ja viihdyttävä pätkä, tässä ei ollut mitään turhaa. Moottoripyöräajelu on Keatonin parhaita hetkiä yhdessä Generalin takaa-ajojen kanssa.

Gilling: The Flesh and the Fiends / Kalmankauppiaat ****

Corbucci: Bersaglio mobile / Moving Target / Death on the Run ***1/2



Saunders, Wilder: The Man Without a Body ****



Leigh: Vera Drake ***



Goyer: Blade Trinity **1/2



Tarantino: Kill Bill Vol. 1 (Japanese version) *****



Forster: Finding Neverland ***



Crabtree: Horrors of the Black Museum / Mustan museon salaisuus ***



Franco: Der Ruf der blonden Göttin / Voodoo Passion / Märät unet ****



Franco: Frauen im Liebeslager / Love Camp ***



Franco: Die teuflischen Schwestern / Sexy Sisters ***1/2



Franco: Greta – Haus ohne Männer / Greta, the Mad Butcher / Ilsa, the Wicked Warden ***

Jotain juttuja:

Team America: maailman poliisi (teatteri) – erittäin ookoo, mutta Isompi, pitempi ja leikkaamaton ‑merkkiteoksen tekijöiltä olisi odottanut enemmän. Minua ärsyttää, kun tyhmät kriitikot kutsuvat tätä animaatioksi.



Ystävät ja naapurit + Zoolander (tv) – mainiota ihmissuhdetylytystä + loistavaa tyhmäilyä. Ben Stiller on sukupolvemme... ööh, en keksi sopivaa vertailukohtaa. Olkoon Ben ainoa lajissaan.



Turpiin vaan ja onnea (dvd) – HillSpencerin paskafarsseista paras. Huippujännittävä trillerijuoni, yhteiskunnallista sanomaa, loisteliaat taistelukoreografiat sekä jonkinasteinen pointti.



Senkka nenästä, pojat + Banaanipojat Hula-Hula saarella (dvd) – kaikki nää kolme leffaa on kuvattu Miamissa muutaman vuoden välein ja konnia esittää samat naamat.

Disco Studd (1.2.2005 10:20)

Zoolander (tv) -  loistavaa tyhmäilyä. Ben Stiller on sukupolvemme... ööh, en keksi sopivaa vertailukohtaa. Olkoon Ben ainoa lajissaan.

Kuten myös Will Ferrell, ja nimenomaan juuri tässä leffassa.

Coscarelli:

Bubba Ho- Tep (DVD), Ihan hauska komediapläjäys. Mukavaa nähdä Bruce Campbell hyvässä roolissa. ***1/2



Rush: The Stuntman (DVD), ei ehkä 70- luvun merkkiteoksia, mutta hyvä esimerkki kaikista niistä seikoista, miksi 70- luku oli elokuvan viimeinen kultakausi Amerikassa. ****



Various artists: The Hire (DVD), BMW:n tuottamia lyhäreitä. Wongin ja Tony Scottin toimivat hyvin, Ang Leen ja Frankenheimerin huonommin. Hyvää viihdettä. ***



Bianchi: Minä olen nopein- Mulligan (VHS), Luokaton spaguviritelmä. Todella jännitteetön juoni ja harvinaisen karismattomat näyttelijät. Sitäpaitsi: missä siinä oli muka joku Mulligan? *



Mattei: Strike Commando (VHS), Kaikista näkemistäni kahden liiran viidakkosotatoimintaleffoista kalkkunaisin. Aika päätöntä menoa. **1/2



G- Iñarritu: 21 Grammaa (DVD), Ihan ok. Ei hypetyksensä arvoinen. ***

Goose (31.1.2005 14:39)

Cobra



Suurin osa väkivallasta oli leikattu pois, mutta ehkä niin oli parempi: kärsimys loppui aikaisemmin.



*

Kahdeksankymmentä luvun merkkiteoksia siinä missä Commando, Top Gun, Rocky IV ym.

tuo tiivistää hyvin koko vuosikymmenen. yleisesti ottaen se oli aivan liian pitkä, parasta siinä on että se on ohi

sorsimus (1.2.2005 14:42)

Bianchi: Minä olen nopein- Mulligan (VHS), Luokaton spaguviritelmä. Todella jännitteetön juoni ja harvinaisen karismattomat näyttelijät. Sitäpaitsi: missä siinä oli muka joku Mulligan? *

William Berger karismaton?

Oli se Williamkin tuossa Mulliganissa jotenkin plassu. Sellasta innotonta rutiinimeininkiä. Kyllähän Berger parhaimmillaan on loistava, mutta tässä leffassa jotenkin vihannesmainen.

Muuten ehkä rutiininomaista kamaa, mutta loppu oli minusta ihan terävä. Paljon surkeempaa spagukamaa on, kyllä tämä mielestäni ansaitsee enemmän kuin yhden tähden, ellei mennä Video-oppaan linjalla "kaikki spagut ansaitsevat maks. yhden tähden paitsi dollaritrilogia on Suuria Klassikoita".

Mulligan taisi liikkua svedu-levittäjien päässä... UF:n kansi vain seuraa samaa linjaa.

Kahdeksankymmentä luvun merkkiteoksia siinä missä Commando, Top Gun, Rocky IV ym.

tuo tiivistää hyvin koko vuosikymmenen. yleisesti ottaen se oli aivan liian pitkä, parasta siinä on että se on ohi

Goose (1.2.2005 16:13)

Kahdeksankymmentä luvun merkkiteoksia siinä missä Commando, Top Gun, Rocky IV ym.

tuo tiivistää hyvin koko vuosikymmenen. yleisesti ottaen se oli aivan liian pitkä, parasta siinä on että se on ohi

Cobra alkoi lupaavasti. Ensin Stallone(?) mumisee takakannestakin löytyvät karut faktat. Tämän jälkeen koomisen kiihkeitä leikkauksia: mies ajaa moottoripyörällä auringonlaskua vasten, nahkaan pukeutuneet motoristihomot heiluttelevat kirveitään yhteen. Alun myymälävarkaus oli myös hyvä. Siinä vaiheessa ajattelin vielä: Wau mikä leffa! Tämän jälkeen tylsyys iski kuitenkin päälle.

Tämän jälkeen tylsyys iski kuitenkin päälle.

Angel of the city musavideo – tylsä

Sairaala välikohtaus – tylsä

Mercury vs. Aspen – erittäin tylsä

Siirtyminen valimo kaupunkiin – tylsä (paskat biisit soi vielä taustalla)

Kaupunkisota mallia Jatimatic – tylsä

Night stalker vs. Cobretti – tylsä

Lopputekstit – tylsä (paska biisi ja aivan ylimääräinen harrikka kohtaus)



Motoristihomot

Onneksi Cosmatos ja Stallone ei tehnyt tylsiä elokuvia tämän lisäksi, kuin Rambo: First Blood Part II.

Katsoin viime viikolla To Live and Die in LA:n, en muistanutkaan että se on maailman parhaita elokuvia. Siinäpä elämys joka taas nosti 1980-luvun pisteitä vuosikymmentaulukossani.

Luc Besson:

Nikita (1990)

Positiivinen ylläri. Ysäri soundit ja vaatteet eivät paljon menoa haittaa, sillä tässä on juuri se actionin ja draaman sekoitus, jonka Besson hallitsee. Harmi, että rakastuessaan Jovovichiin herra menetti täysin elokuvalliset kykynsä.



Takashi Miike: Fudoh (1996)





Quentin Tarantino: Kill Bill Vol. 1 (Japanese Version) (2003)





Arthur Crabtree: Horrors of the Black Museum (1959)





Wes Anderson: Bottle Rocket (1996)

Esikoisohjauksessa ei ole juurikaan viitteitä Andersonin visuaalisistä kyvyistä tai yksityiskohtien kirjosta. Käsikirjoittajana ja ohjaajana Wes antaa kuitenkin Wilsonin veljesten meuhkata hallitusti parastaan ja naurua onkin riittämiin. On vaikea keksiä paljon pahaa sanottavaa. Suositellaan kevyeeseen darrakatseluun ja kuivan huumorin ystäville.

Michele Massimo Tarantini: "Poliziotti violenti / Crimebusters" (1976) – yllättävän kova, energinen ja eloisa krimi, joka etenee ammattilaisen ottein kuin luoti. Tyly ja tervetullut tuttavuus ko. ohjaajan filmografiassa.

Douglas Trumbull: "Silent Running" (1972) – järjettömän vakavissaan tehty elokuva sinänsä hyvästä ja tärkeästä aiheesta. Mutta kun näkökulma rajoittuu noin skitsoon luonnonsuojelijamulkosilmään, ei lopputulosta voi vakavasti ottaa. Tekijöiden tarkoitus tuskin oli, että Bruce Dernin viherpäähenkilö on oikeasti vitun pelottava ja maanisen hullu!



Peter Sykes: "Venom" (1971) – hienon näköinen, hyvät kuvauspaikat, mutta muilla elokuvan osa-alueilla aika onneton ja sekava. Painajaisjakso on karmea ja tavoitti jopa hämähäkkejä pelkäämättömän selkäytimen!



Lucio Fulci: "Il gatto nero / The Black Cat" (1981) – jokseenkin kasassa pysyvä yliluonnollinen murhatarina Fulcin kultakaudelta (johon en tätä nimikettä kuitenkaan laskisi).



Lucio Fulci: "Il miele del diavolo / The Devil's Honey" (1986) – teemana seksuaalinen ja sadomasokistinen alistaminen, väkivalta ja eroottisuus on potentiaalinen, mutta Fulcin käsissä jäädään eksploitaatioon.



Lucio Fulci: "Murderock – uddice a passo di danza" (1984) – kammottava giallohenkinen hidastus Fulcilta.



Andrei Tarkovski: "Andrei Rublev" (1966) – edelleen mielestäni Tarkovskin upein ja mielettömin saavutus. Jokaisesta pitkästä jaksosta voi aistia kaiken turhan puuttumisen ja kaiken tarkoituksenmukaisen läsnäolon. Muoto ja sisältö ovat häikäisevässä suhteessa keskenään, ei olekaan ihme että erityisesti tämä elokuva on vaikuttanut mm. Noén saavutuksiin.



Lamberto Bava: "Demoni 2" (1986) – ilahduttavan eloisa ja intensiivinen jatkis, vaikkakin aloitus on ankea. Ykkösestäkin tuttu "demonihampaat tunkeutuvat esiin repien tieltään normaalin hammaskaluston" ‑efekti on edelleen inha, ja demonikoira on myös sympaattinen.



Ernest Pintoff: "Blade" (1973) – viheliäinen naisvihaaja/karatemies tappaa poliitikon tyttären, joka oli sekaantunut huumeisiin. Hieman jäykästi etenevä serial killer ‑trilleri.



Les Rose: "Title Shot" (1979) – positiivisesti yllättänyt nyrkkeily/rikoselokuva, jossa huippu käsikirjoitus ja Coenien tavalla purevaa dialogia.



Murray Markowitz: "I Miss You, Hugs and Kisses" (1978) – pystyyn kuollut brittien nasty-listalle muutaman verisen murhansa ansiosta joutunut tusinaeksploitaatio.



Lucio Fulci: "Aenigma" (1987) – myöhäisempää Fulcia, muutamia hyviä ja tunnelmallisia kuvia ja ideoita, joista Fulcin parhaimmat muistetaan. Etanat sängyllä on myös jotain mitä vain Luciolta voi odottaa.



Andrei Tarkovski: "Ivan's Childhood" (1962) – ensimmäinen pitkä elokuva. Sota ja kuolema lapsen näkökulmasta, ihmisen syvimmästä tietoisuudesta. Unijakso on Tarkovskin uran hätkähdyttävimpiä, kuvat raunioista ja kuoleman läsnäolosta tuovat mieleen Dovzhenkon saavutukset.