Mitä elitistit katsovat?

35mm:

Batman Begins

Scarface (uudempi)



Digiboksi:



Valehtelija



Gangs of New York, toimi tokalla kerralla hieman paremmin, mutta kyllä tästä olisi voinut n. 20 minsaa huoletta karsia aivan turhaa materiaalia.



S.W.A.T.



ja sitten ilmeisesti lähes kokonaan Saimaa-ilmiö (tila oli d-poksista loppunut kesken, joten leffakin loppui kesken...eiku perkele se kestääkin yli 2 tuntia, eli n. 15 minsaa jäi näkemättä). En muistanutkaan, miten hyviä noi Juicen 80- luvun biisit ovat.

Vittumaisen flunssan voi viettää mukavastikin kun ottaa projektikseen Bond-elokuvat...

Guy Hamilton: Goldfinger (1964)

Klassinen Bond-elokuva. Yli neljä vuosikymmentä takana, ja yhä toimii. Connery oli tässä vaiheessa päässyt jo hyvin sisälle rooliinsa, ja herra tuntuikin saavan agentoinnistaan irti enemmän kuin mitä käsikirjoituksessa luki.



Peter R. Hunt: On Her Majesty's Secret Service (1969)

Ei sille mitään voi; George Lazenby on surkea köyhän miehen Sean Connery, joka kelpaa ainoastaan korvikkeena.



Guy Hamilton: Diamonds Are Forever (1971)

Charles Grayn tulkinta Ernst Stavro Blofeldista nostaa jo muutenkin kelvollista elokuvaa vain entisestään. Hintahtavat Mr. Kidd ja Mr. Wint tuovat myös lisäpisteitä.



John Glen: For Your Eyes Only (1981)

Mooren kauden tasokkaampaa päätä, hyvää perusrytistelyä. Toi Bondin jälleen takaisin maanpinnalle ja astetta pienempiin ympyröihin – onneksi.



John Glen: Octopussy (1983)

Ehkä tasokkain Mooren ajan Bondeista. Käsikirjoituksessa Intiasta otetaan kaikki mahdollinen irti, klisheitä myöten. Erityisesti pitkässä taksi takaa-ajo kohtauksessa mopo karkaa muutaman kerran käsistä.



Martin Campbell: GoldenEye (1995)

Pierce Brosnanin kausi alkoi komeasti, eikä tästä parempaa sitten syntynytkään. Sean Bean ja Gottfried John muodostavat kenties toiminnallisimman Bond-roisto kaksikon, mutta lisääntyneestä räiskinnästä huolimatta tässä on silti sitä parhaille Bond-elokuville ominaista imua.

Beatty/Henry:

Heaven can wait DVD

Vanhoja ikisuosikki elokuvia. Warren Beatty oli kovassa vedossa koko seitsemänkymmentä luvun. Niitä harvoja elokuvia edelleen johon NFL on antanut luvan käyttää liigan oikeiden joukkueiden nimiä.



Kotcheff: North Dallas Forty VHS

Yksi parhaista ammattilaisurheilusta kertovista elokuvista. Kipulääkkeet, huumeet, viina ja vieraat naiset kuuluivat 70-luvun pelaajien arkeen. Loputon aineiden käyttö vei monet aikansa tähdet hautaan ennenkuin mittarissa oli neljäkymmentä mm. uransa jälkeen näyttelijöinä olleet Lyle Alzadon ja John Matuszakin, joka muuten on tässäkin elokuvassa. Ennen tärkeää ottelua kohtaus, jossa pelaajat odottelevat pelin alkua on tunnelataukseltaan aivan mahtava.



Malle: Pretty Baby VHS

Pitkästyttävä ilotalo draama 1910-luvun New Orleansista. Aikoinaan 13-vuotiaalta Brooke Shieldsiltä varsin rohkea rooli tosin.



Collinson: Tomorrow Never Comes VHS

Täysin pöhkö panttivanki trilleri. Mitä näyttelijöiden haaskausta.

pirihuora (22.8.2005 09:05)

Ilja Rautsi (22.8.2005 00:39)

Charlie and the Chocolate Factory

No, millanen oli?

No siitä tulee arvostelu pääsivulle, mutta sanotaan nyt että alun jälkeen kertoo enemmän Wonkasta kuin Charliesta (ja onneksi niin) ja sävy hyppelee sokerisesta surrealistiseen. About yhtä hyvä kuin aiempi versio, paitsi siinä Oompa-Loompat ovat parempia kun taas tässä ei ole niitä monia muita sietämättömiä lauluja. Jos haluat elää vaarallisesti niin vedä kännit ja mene katsomaan suomeksi dubattu versio.

Tahti paranee:

Hark: Zu: Warriors from the Magic Mountain (DVD), Totaalisen älyvapaata meininkiä, mutta ah- niin hauskaa katsella. ****



Golan: Kotkat iskevät (VHS), Israelin Bruckheimerin ohjaama kepeä "kommandot vapauttavat vankeja rajan tuolta puolen"- viritelmä. Väsynyt. Ei mitään omaa. *1/2



Anderson: Royal Tenenbaums (DVD), Pidän Rushmoresta kovin, silti odotin, että tämä olisi ollut jotenkin tekohauska... Anderson onnistuu jälleen luomaan herkän tasapainon fantastisen, groteskin fiktiomaailman ja uskottavien, rikkiolevien ihmishahmojen välille. Pidin. ****



Bulajic: Neretvan taistelu (VHS), Todella suuren luokan Jugoslavialainen sotaeepos, aiheena luonnollisesti kädestä suuhun- partisaanien sankarillinen torjuntataistelu mahtavaa natsi- saksan armeijaa vastaan. On melko luultavaa, että tekijöillä on ollut tarkoitus tehdä Koivusalo- tyyppistä kansojen syviä rivejä yhdistävää sotamuisteloa. IMDb:n mukaan tästä versiosta puuttuu yli tunti ja se kyllä tuntuu tökkimisenä. Kauttaaltaan tuontantoarvollisesti todella mittava, mutta osin liian silkkihansikkaiseen käsittelyyn kaatuva projekti. Mielenkiintoinen. Ainoa elokuva, jossa on sekä Yul Brynner, Franco Nero että Orson Welles. ***



Krvavac: Silta (VHS), Pienemmän budjetin Jugoslaavi- sota-actionia. Edellistä viihteellisempi likainen tusina- henkinen kommando- seikkailu. Subgenrensä parhaimmistoa, hyvin luonnostellut henkilöhahmot, jännittävä juoni ja vaikuttavia tunnetiloja maalaava ohjaus. ****

Hyvät:

Defiance of Good (mukavan tummasävyinen XXX-elokuva vuodelta ‑75)

Fright Night (aah, mitä nostalgiaa)

Svidd neger (wtf)

The Fury



Huonot:



Scrapbook (väkivalta on ilkeetä, kertoo Eric Stanze tällä amatöörivideollaan)

Wacko (ei tällaista oikein selvinpäin jaksa)

Kuukauden katsotut:

Claudio Bien Boyd: Dogtanian: One For All and All For One – The TV Movie

--> Kun yli 20 episodia kestävästä tv-animesta leikataan 75 minuutin telokuva, niin kyllähän sen voi arvata että juoni hyppii rasitavasti eikä tapahtumien alustamiselle jää aikaa. Eikä tämä toinen tuotantokausi muutenkaan ole ensimmäisen veroinen. **½



John Cardos: The Dark

--> Ajoittain erittäin tunnelmallinen mutta loppupuolella tylsäksi käyvä jenkkihalppis. Elokuvan piti alunperin kertoa ihmisiä murhaavasta zombista, mutta se tohtoroitiin ennen teatterilevitystä scifikauhuksi poistamalla zombin tekemät murhat ja lisäämällä lasersäteitä… yllättävää, että lopputulos on kuitenkin aivan katsottava. **½



Sergio Pastore: The Crimes of the Black Cat

--> Oikein erinomainen ja mukavan ripeästi etenevä giallo Steffenin hyvällä roolisuorituksella. Loppuratkaisu vain on todella laimea. Dagoredin DVD-julkaisu on laadultaan kasettikopion luokkaa ja todella tummalla kuvalla. ***½



Bitto Albertini: Black Emanuelle 2

--> Erittäin draamapainotteinen ja tavanomainen sexploitaatio verrattuna D’Amaton & Gemserin elokuviin. Emanuelle vain on jossain psykiatrisessa hoitolaitoksessa ja tilittää traumojaan tohtorille, kissaako kiinnostaa? Italialaisista seksikomedioista tuttu huumori ei toimi ollenkaan. *½



Enzo G. Castellari: Cold Eyes of Fear

--> Castellarilta odottaisi jotain vähän parempaa kuin tällaista tylsää perustrilleriä. Kamala dubbauskin vielä. Lopun hiippailut pimeässä talossa sentään olivat suht ok. *½



Lamberto Bava: You’ll Die at Midnight

--> Näin väsynyttä elokuvaa en olisi odottanut koskaan näkeväni Lambertolta, jonka elokuvissa on tähän asti ollut edes jotain kiinnostavaa. Täysin mitäänsanomaton juoni kohtaa tylsän visuaalisen ilmeeen ja turhat henkilöt sellaisella voimalla, että loppuun asti jaksaminen ilman pikakelausta oli todellinen saavutus. Lamberton tylsin elokuva ja huonoin koskaan näkemäni giallo. *



Sergio Martino: 2019: After the Fall of New York

--> Paras yritys rahastaa Escape From New Yorkin suosiolla. Kivoja pienoismalleja, tylsä juoni ja George Eastman ”The Big Apena.” Eikös se ole Eastmanin rooli jokaisessa elokuvassa? OK viihdettä. ***



Franco Prosperi: The Throne of Fire

--> Komea linna kuvauspaikkana, hauskalla tavalla huonot efektit ja vauhdikas juoni. Sääli vain että ohjaajaksi on valittu Prosperi, jolla tuntuu aina olevan ongelmia juonen kuljettamisen kanssa. Hulluuden Kaivon ilmassa leijuva irtopää toi mieleen Yokai Monsters-elokuvat, siistiä. ***



Kinji Fukasaku: The Green Slime

--> Yleensä B-scifien ongelma on liiallinen juoneen keskittyminen ja puhuvien päiden kuvaaminen. Fukasakun japanilais-amerikkalainen tekele taas on erittäin vauhdikas ja sisältää kokonaisen armeijan hupsun näköisiä yksisilmäisiä limahirviöitä, jotka mellastavat avaruusaseman käytävillä pienet lonkerot viuhtoen. Efektit ovat muutenkin uskomatonta Al Bradley-tasoa. Kubrickin 2001: Avaruusseikkailusta kopioitu avaruusasema esimerkiksi olisi paljon paremman näköinen, jos se olisi toteutettu jotenkin muuten kuin roikottamalla punakeltaista(!) muovilelua tähtikuvioidun kankaan edessä. Iskevässä tunnarissa lauletaan tietysti vihreän liman kauheudesta… tästä ei kalkkunaviihde parane. ****½



Mario Bava: The Girl Who Knew Too Much

--> Tunnelmallisia jaksoja on tiputeltu tylsän juonen sekaan sen verran, että elokuvan jaksaa loppuun asti. Huumoria on liikaa jopa tässä alkuperäisessä Italia-versiossa, joka on sentään paljon US-versiota vakavampi. **



Jess Franco: Blue Rita

--> Kivaa värivalaistusta ja pehmokidutusta, mutta 75-minuuttisenakin näin itseääntoistavaan materiaaliin pääsee hieman kyllästymään. Yleensä Francon suosimat, loputtoman pitkät klubikohtaukset ovat miehen elokuvien heikoin lenkki, tässä ne taas olivat parasta antia. **½



Robert Hiltzik: Sleepaway Camp

--> Edelleen ihan viihdyttävä teinislasher. Päähenkilöt ovat sympaattisempia kuin genren leffoissa keskimäärin. Mehiläispesän tiputtaminen niskaan voi olla aika hassu tapa tappaa tyyppi, mutta ainakin siinä on enemmän kekseliäisyyttä kuin niissä tuhanteen kertaan nähdyissä puukotuksissa. Loppuratkaisu iskee edelleen todella hyvin. ***½



Michael A. Simpson: Sleepaway Camp 2: Unhappy Campers

--> Jatko-osa on sitten mustaa huumoria, vaikka muutamassa kohtauksessa onkin aitoa tunnelmaa. Lähes kolmekymppisiltä näyttävät tyypit näyttelemässä teinejä ja alun tissihuumori ärsyttävät, onneksi muu huumori onkin sitten todella mustaa. Hauskaa on esimerkiksi se, että tyttö sidotaan grilliin, valellaan bensalla ja sytytetään tuleen. Tai että leiriläistä puukotetaan verisesti, hakataan puukepillä ja lopuksi tämä kirjaimellisesti hukutetaan paskaan. R-rating ei tulisi näin veriselle elokuvalle kysymykseenkään enää nykyään. Yllättävän hauskaa trash/kauhu/komedia. ***



Michael A. Simpson: Sleepaway Camp 3: Teenage Wasteland

--> Kolmas osa kuvattiin samalla kertaa Unhappy Campersin kanssa mutta näyttää enemmän siltä kuin olisi koottu sen ylijäämämateriaalista. Juonta ei ole ollenkaan, vitsit ovat edellisen osan väsynyttä toistoa ja elokuva vain kulkee taposta toiseen. Halpaa vaikutelmaa lisää vielä se, että lähes koko kaikki kohtaukset on kuvattu jossain metsän laidassa. Jostain syystä veriset murhat leikattiin pois ennen teatterilievitystä vaikka edellinen osa menikin sensuurista läpi, joten se siitä hauskuudesta. *

THaavisto (25.8.2005 14:39)

Robert Hiltzik: Sleepaway Camp



Mehiläispesän tiputtaminen niskaan voi olla aika hassu tapa tappaa tyyppi, mutta ainakin siinä on enemmän kekseliäisyyttä kuin niissä tuhanteen kertaan nähdyissä puukotuksissa. 

Miksei se jätkä mennyt siitä vessan oven alta kun siinä oli tilaa ryömiä isommankin miehen?

Humphrey Bogart (25.8.2005 14:49)

THaavisto (25.8.2005 14:39)

Robert Hiltzik: Sleepaway Camp



Mehiläispesän tiputtaminen niskaan voi olla aika hassu tapa tappaa tyyppi, mutta ainakin siinä on enemmän kekseliäisyyttä kuin niissä tuhanteen kertaan nähdyissä puukotuksissa. 

Miksei se jätkä mennyt siitä vessan oven alta kun siinä oli tilaa ryömiä isommankin miehen?

Samalla voisi kysyä että miksei se kokki hypännyt jakkaralta suoraan lattialle vaan piti itsepäisesti siitä hyllystä kiinni ja kaatoi vielä kuuman keitonkin päälleen? Tai miten sen kanoottityypin ruumis ehti mädäntyä tunnistamattomaksi n. 8 tunnissa? Toisaalta nämä ovat pieniä järjettömyyksiä verrattuna siihen, että kolmosessa tiputetaan tyyppi lipputangosta.

THaavisto (25.8.2005 14:39)

Kinji Fukasaku: The Green Slime

--> Yleensä B-scifien ongelma on liiallinen juoneen keskittyminen ja puhuvien päiden kuvaaminen. Fukasakun japanilais-amerikkalainen tekele taas on erittäin vauhdikas ja sisältää kokonaisen armeijan hupsun näköisiä yksisilmäisiä limahirviöitä, jotka mellastavat avaruusaseman käytävillä pienet lonkerot viuhtoen. Efektit ovat muutenkin uskomatonta Al Bradley-tasoa. Kubrickin 2001: Avaruusseikkailusta kopioitu avaruusasema esimerkiksi olisi paljon paremman näköinen, jos se olisi toteutettu jotenkin muuten kuin roikottamalla punakeltaista(!) muovilelua tähtikuvioidun kankaan edessä. Iskevässä tunnarissa lauletaan tietysti vihreän liman kauheudesta… tästä ei kalkkunaviihde parane. ****½

Vaikuttaa sellaiselta pläjäykseltä, että tuo on suorastaan pakko nähdä.

MiR (25.8.2005 15:01)

THaavisto (25.8.2005 14:39)

Kinji Fukasaku: The Green Slime

--> Yleensä B-scifien ongelma on liiallinen juoneen keskittyminen ja puhuvien päiden kuvaaminen. Fukasakun japanilais-amerikkalainen tekele taas on erittäin vauhdikas ja sisältää kokonaisen armeijan hupsun näköisiä yksisilmäisiä limahirviöitä, jotka mellastavat avaruusaseman käytävillä pienet lonkerot viuhtoen. Efektit ovat muutenkin uskomatonta Al Bradley-tasoa. Kubrickin 2001: Avaruusseikkailusta kopioitu avaruusasema esimerkiksi olisi paljon paremman näköinen, jos se olisi toteutettu jotenkin muuten kuin roikottamalla punakeltaista(!) muovilelua tähtikuvioidun kankaan edessä. Iskevässä tunnarissa lauletaan tietysti vihreän liman kauheudesta… tästä ei kalkkunaviihde parane. ****½

Vaikuttaa sellaiselta pläjäykseltä, että tuo on suorastaan pakko nähdä.

Onnitteluni, omaat hyvän elokuvamaun. Green Slimen uskomattoman kökköjen efektien kuvaaminen pelkillä sanoilla ei kuitenkaan tee niille oikeutta, joten tuossa vielä linkki paljon kuvia (ja tekstiä) sisältävälle sivulle.



kuvia



Valitettavasti elokuvan saatavuus on aika huono, joten bootlegit ja kasettikopiot ovat melkein ainoa vaihtoehto. Itselläni on täyskuvallinen kasettikopio (alunperin scope).



Bogart: pistä kommenttia Sleepaway Campista, kun kerran olet jo saanut sen katsottua. Pahoin pelkään, että olen ainoa joka pitää tuota hyvänä elokuvana. Green Slimen hauskuus nyt on tunnettu juttu.

THaavisto (25.8.2005 13:39)

Yleensä Francon suosimat, loputtoman pitkät klubikohtaukset ovat miehen elokuvien heikoin lenkki

Vai että silleen...

Carpenter – The Fog (Usva) -- Hieno kauhuelokuva, melkein väittäisin tätä jopa kaikkien rakastamaa Halloweenia paremmaksi elokuvaksi (ohjaajan muihin töihin verratessa).

Parello – The Hillside Strangler -- Ei mitään suurta juhlaa tosielämän sarjamurhaajia kuvaavien elokuvien joukossa, mutta huomattavasti parempi kuitenkin kuin joku Dahmer!



Jeunet & Caro – Delicatessen (Herkuttelijoiden Yö) -- Miten olen onnistunut missaaman tämän kaikki nämä vuodet? Fantastisia yksityiskohtia tulviva pikku taideteos.



Irvin – Raw Deal (Raaka Keikka) -- Sanoisin jopa keskitason Arska-leffaksi, jos olisi about 20 min. lyhyempi. Ennemmin tätä kuitenkin kyttää kun Arskan komedioita...

THaavisto (25.8.2005 15:14)

Bogart: pistä kommenttia Sleepaway Campista, kun kerran olet jo saanut sen katsottua. Pahoin pelkään, että olen ainoa joka pitää tuota hyvänä elokuvana. Green Slimen hauskuus nyt on tunnettu juttu.

Siis olihan tuo Sleepaway Camp ihan hauska tapaus eikä tuo mun kommentti ihan vakavissaan ollut heitetty. Tuollaisilla huomioilla nyt ei voisi katsoa mitään slasheria tai muutakaan kauhistelua.



Olinhan mä tuon nähnyt 80-luvulla ja muistin juuri tuon loppukohtauksen aiheuttaneen jonkinlaisia traumoja. Ja kyllähän se vieläkin on omalla tavallaan vaikuttava, mutta myös huvittavakin. Kun lähikuvissa Angelalla näkyy bikinit, vaikka kokovartalo-otoksissa sellaisia ei mun silmiin osunut. Samoin suihkumurhassa näytti muijalla olevan bikinit. Mutta nämähän tuovat vain lisäkiinnostavuutta leffaan kuin leffaan. Mun makuun näyttelijätyö töksähteli paikoitellen aika pahasti (joo, ei tässä mitään Oscar-tasoa odoteltukaan), mutta yllättäen enemmän vanhempien näyttelijöiden kohdalla, nuoret olivat mielestäni paljon luontevampia. Vaikka musta kokki näytti olevan James Earl Jonesin isä! Toki nuoruusmuistot elokuvasta olivat huimasti jännittävämpiä, mutta kelpo slasher silti. Kyllä mä jatko-osatkin voisin kahlata läpi. Martha-täti oli elokuvan pelottavin hahmo! Ja ilmeisesti suosituin, ainakin netistä löytyvien sivujen mukaan. Et sä Haavisto kyllä lähellekään ainut ole, joka tästä diggaa. On näköjään ollut joku Sleepaway-tapahtumakin joskus Ameriikoissa.



Onko tästä Suomi-julkaisusta jotain leikattu?



Jos teksti vähän tökkii niin se johtuu siitä, että vitun asiakkaat tulevat koko ajan asioillaan keskeyttämään kirjoittamisen!

Sleepaway Campin suomijulkaisusta on ollut foorumeilla aiemminkin puhetta, muistelisin että Transworldin vuokraversio todettiin leikkaamattomaksi. Itselläni oli joskus ruotsalainen vastaava mutta tuli myytyä pois. Harmin paikka! Aika bisarri leffa, ja nyt alkoi vähän kiinnostaa tuo kakkonen. Olikos niin että Anchor Bayn (?) dvd on leikattu R-versio tms.?