Mitä elitistit katsovat?

Romero (19.1.2004 21:46)

Zoltan – Hound Of Dracula



Olipahan meikäläisen leffahistorian ensimmäinen läpipaska Hammer:

Onko tämä oikeesti Hammerin leffa?

dodo (19.1.2004 22:19)

Romero (19.1.2004 21:46)

Zoltan – Hound Of Dracula



Olipahan meikäläisen leffahistorian ensimmäinen läpipaska Hammer:

Onko tämä oikeesti Hammerin leffa?

No ei todellakaan ole Hammeria nähnytkään! Mistäs ihmeestä se nyt tällaisen olemattoman faktan kaivoi esiin?



http://akas.imdb.com/title/tt0077470/

chachi (19.1.2004 21:50)

No ei todellakaan ole Hammeria nähnytkään! Mistäs ihmeestä se nyt tällaisen olemattoman faktan kaivoi esiin?

Hammerin julkaisuna se on ainakin briteissä pukattu ulos, nähtävästi tässä on nyt jotain mätää...



Edit: Jaa, jos olisin kiinnittänyt huomioni aiemmin tuohon valmistumisvuoteen niin olisin varmasti vainunnut palaneen käryä. Voisiko tässä olla kyse oikeuksien ostamisesta tms., juuri noihin aikoihinhan Hammer enteili käsittääkseni jo pahasti lopunajan merkkejä joten ehkä tämä sotku on jotenkin liityksissä siihen.

Richard W. Haines & Lloyd Kaufman:

Class of Nuke 'Em High 1986

Roskaa, ah tuota ihanaa roskaa! Koska tätä taiteen ilmenemismuotoa ei voi juuri järjellisesti lähestyä lienee paikallaan vain todeta: kaunista, kuinka kaunista tämä onkaan.



Eric Louzil: Class of Nuke 'Em High Part II: Subhumanoid Meltdown 1991

Hmm, lisää tissejä ja järjettömiä hahmoja, vähemmän 'järkeä' ja ikävä kyllä aika paljon vähemmän vetovoimaa kuin loistavassa ensimmäisessä osassa. Tekijät ovat yrittäneet epätoivoisesti pistää ykkösosaa paremmaksi – ja epäonnistuneet.



Richard Donner: Lethal Weapon – Dir Cut 1987

Suosittelen katsomaan tätä leffaa alkuperäisessä muodossaan sillä directors cutin lisäykset eivät onnistuneet juurikaan syventämään tarinaa/hahmoja.



Ivan Reitman: Ghost Busters 1984

Kun tätä oltiin katsomassa silloin muinoin ensi kertaa leffateatterissa eivät efektit olisi voineet näyttää komeammilta, ja haamujengiläisetkin olivat niin hauskoja että... Nyt rahdun vajaa 20 vuotta myöhemmin leffa kantaa yhä ihan nätisti, vaikka efektit ja näyttelijätyö paikoin vuotaakin pahasti. Tuottaa nostalgiaa mutta on myös kadottanut jotain alkuperäisestä tenhostaan.



Dwight H. Little: Halloween 4: The Return of Michael Myers 1988

HE'S BACK! – Eli hirveän kolmannen osan jälkeen 'järki' voitti ja Michael nostettiin kuolleista. Itse pidän tästä sarjan osasta sillä elokuva on toimiva, ja vaikka niitä kahdesta ensimmäisestä osasta tuttuja elementtejä kierrätetäänkin rankasti on tulos silti tyydyttävä – ja onhan mukaan tullut jotain uuttakin. Kumpa sarja olisi vain päättynyt tähän – elokuvan loppu kun on tylyssä yksinkertaisuudessaan loistava.



Dominique Othenin-Girard: Halloween 5: The Revenge of Michael Myers 1989

Joopajoo ja niinpäniin. Tämän ja edellisen osan välissä ei siis ole kuin vuosi, mutta nyt mukaan astuvat komedialliset elementit korpeavat ainakin allekirjoittanutta. Ja pitääkö niitä 'nerokkaita' komediallisia hahmoja vieä alleviivata hassunhauskalla musiikilla? Paska osa muutenkin, huonompi kuin muistinkaan – pitäisiköhän pyytää Anttilalta takaisin tähän tuhlattua vitosta?

Frank Capra: Arsenikkia ja vanhoja pitsejä

Mainio revolverikomedia. Cary Grant alkaa olla suosikkinäyttelijöitäni, mieheltä kun löytyy läjäpäin hienoja rooleja hyvissä elokuvissa.



Ang Lee: Ride with the Devil

Ulkokohtaiseksi jäänyt ja hieman sievistelevä pukudraama sinänsä mielenkiintoisesta aiheesta.



Edward Zwick: Glory

Viikon sisällissota-kaksikosta se parempi. Sentimentaalinen mutta jämäkkä eepos, jonka historiallinen tositausta alkoi kiehtoa niin että päätin joku päivä katsoa jopa levyn extrat.



kuka lie ohjannut: Ice Age

Yllättävän hauska ja liikuttava – toimi ihan ok vaikka olosuhteiden pakosta leffa pyöri suomi-dubilla. Kippurassa naurava ja tuolilta putoava kolmevuotias ei voi olla väärässä.



Robin Williams: Live on Broadway

Stand-uppia jossa eniten viihdyttää Williamsin mieletön drive ja karisma. Kahdessa tunnissa tulee heittoja niin paljon että perässä on vaikea pysyä (varsinkin ilman tekstejä). Silti noin pitkä annos alkoi puuduttamaan, toiminee paremmin lyhyemmissä erissä. Mukava kuulla Williamsilta reipasta anaali- ja panohuumoria kaiken maailman Doubtfire-rypemisten jälkeen.

DR. LAMB (DVD)

Mitäköhän tästä oikein sanoisi... hieman liian matalaotsaista minun makuuni. Elokuva tämä ei ollut ollenkaan, enemmänkin täystönkkö kokoelma erilaisia sleaze-kohtauksia joista ei minkäänlaista jännitystä löytynyt edes hakemalla. Hyviäkin CAT III ‑elokuvia on (Men Behind The Sun), mutta tämä ei ollut edes välttävä. Karismaattinen pääosan esittäjä tosin. * ½



THE NINTH GATE (TV-nauhoitus)

Kiehtova tarina ja hyvä toteutus... se jokin jäi kuitenkin puuttumaan. Välillä oli juonessa niin uskomattomia ratkaisuja, ettei niitä oikein millään voinut ottaa vakavasti. Loppuratkaisukin tuli aivan puun takaa, ihan kuin tekijät olisivat huomanneet ajan loppuneen kesken ja keksineet nopeasti jotain. Saatananpalvontarituaalit oli otettu suoraan B-elokuvien suuresta kliseeoppaasta, aika noloa. Hyvä yritys kuitenkin, kauhuelokuvan lama-aikana tällaiset vakavuuteen ja hitaaseen tunnelman kehittelyyn nojaavat leffat aina tervetulleita. * * *



SARTANA'S COMING... TRADE YOUR PISTOL FOR A COFFIN (DVD)

Spagettiwesternien terävintä kärkeä. Eipähän tarvitse enää ihmetellä, miksi niin monen elokuvan nimeen on lisätty Sartanan nimi: äijähän on ikimuistoisin antisankari sitten Djangon! Sabbath oli myös aivan uskomaton persoona, voiko jatkuvasti kanamunia syövä ja äitiään muisteleva pahis olla muuta kuin spagettiwesternien ikimuistoisin konna? Voisi luulla että tämä perustuu johonkin sarjakuvaan, niin nautittavalla tavalla kaikki hahmot ja tapahtumat on kärjistetty. Todellla sääli, ettei sarjan kaikkia osia ole saatavilla. Tämäkin piti katsastaa aivan luvattoman heikkona halpalevynä.

* * * *



DJANGO SHOOTS FIRST! (VHS)

Kovin tavanomainen spagu, Alberto De Martino ei todellakaan ole mikään suuri ohjaaja. Elokuvan päähenkilön nimeä (Django...niinpä niin) hoettiin niin paljon, että se alkoi ärsyttämään jo hyvissä ajoin ennen puolta väliä. Se, että päähenkilön nimi on pöllitty Corbuccin klassikon ikimuistoiselta antisankarilta, ei tee tylsästä hahmosta yhtään sen kiinnostavampaa. Lopun hilpeällä musiikilla säestetty kapakkatappelu taas toi ikävästi mieleen Trinityt ja tuntui muutenkin irralliselta muuten itsensä vakavasti ottavassa elokuvassa. Suhteellisen katsottava kuitenkin. * * ½



DEAD OR ALIVE 2: BIRDS (DVD)

Minä en ymmärrä Miiken suosiota tai sitä, mitä hän elokuvillaan oikein ajaa takaa. Leffan eteni pitkään aivan puhtaana draamana kunnes yhtäkkiä iskettiin toimintavaihde päälle ja jengiä alkoi kuolemaan niinkuin ei koskaan ennen. Sitten tuli taas draamaa. Soppaa sekoitettiin viellä joillain aivan älyttömillä takaumilla ja käsittämättömillä ideoilla. Mitä ihmettä ne siivet oikein tarkoittivat? Mikä koko elokuvan lopun ympäriinsä verisenä vaeltelun tarkoitus oikein oli? Miksi helvetissä Miike on suosittu ohjaaja kun miehen elokuvat ovat aina niin käsittämättömiä ja täynnä itsetarkoituksellisen outoja tyylivaihdoksia? Alun tulitikkuaskien taistelu on kyllä klassikkokamaa. * * ½



BATTLE ROYALE (DVD)

Tämän nyt kaikki varmasti jo tietävätkin. Täytyy kuitenkin sanoa, että ajoittain Fukasakun taidot toiminnan ohjaajana kääntyvät elokuvaa vastaan; kylmäävästä ja koskettavasta tarinasta huolimatta elokuva on ajoittain lähes Rambo-tyylistä kevyttä viihdettä. Elokuvan väkivallan olisi ilman muuta pitänyt olla kautta linjan kylmäävää ja epämiellyttävää, ei helppoa hupia. Muuten melko virheetön suoritus. Toivottavasti jatko-osa on edes jostain kotoisin, pahaa kyllä pelkään. * * * * ½



LOVE LETTER OF A PORTUGUESE NUN (DVD)

Valaistus odottaa kahden elokuvan päässä... sitä ennen duumaan tämän juuri niin ilkeästi kuin vain mieli tekee. Täytyy kyllä myöntää että Jesse oli pitänyt zoomailut hyvin kurissa ja juonikin kulki nopeasti eteenpäin, siltikään tämä ei iskenyt. Saatanan live-esiintyminen oli elokuvahistorian noloin, mies punaisesa viitassa ja pieni kumisarvi keskellä otsaa ei oikein vakuuttanut. Loppuratkaisu tuli vastaan kuin tiiliseinä, siinäkö se nyt oli? Flavia the Heretic on kaikilla mahdollisilla tavoin tätä edellä. Toivottavasti se Orlof nyt sitten on parempi. * * ½



THE LORD OF THE RINGS: THE RETURN OF THE KING (Elokuvateatteri)

Paha pettymys. Kahden klassikon jälkeen trilogia loppuu "vain" hyvään elokuvaan. Itse olisin painottanut elokuvaa toisin, nyt taisteluja on liikaa ja seikkailua liian vähän. Kun Frodon ja Samin pienieleinen matka kulkee suurieleisten taistelujen välissä jää olo, että he pääsivät Mordoriin luvattoman helposti. Suuren finaalin fiilis tuosta matkasta jää uupumaan täysin. Itse taistelut olivat toki komeita, mutta eivät tuoneet mitään uutta edellisen osan nähneelle. Noitakuningas tippui aivan luvattoman helposti ja sen hobbitin sähläys keskellä taistelua toi rasittavuudessaan mieleen sen helvetin Jar-Jar Binksin SW Episode kakkosesta. Dialogi oli ajoittain sellaista mahtipontista pömpöösiä, että oikein korviin sattui. Haamut näytivät Ghostbustersista karanneilta ja pilasivat koko taistelun lopun. Ei tästä edellisten osien kaltaista klassikkoa tule, vaikka kuinka toivoisi. Toivottavasti dvd-versio paikkailee tilannetta. Harvoin on hyvän elokuvan nähtyään yhtä pettynyt olo.

* * * ½



COMPANEROS (VHS)

Tomas Milian ei ole koskaan kuulunut suosikkinäyttelijöihini mutta tässä hän on mies paikallaan. Ei aivan maineensa veroinen leffa kuitenkaan. Ajoittain jatkuva rämäpäisyys alkaa uuvuttamaan, kun hiljaisia hetkiä ei tahtonut löytyä vastapainoksi. Neron riehuminen konetuliaseen kanssa elokuvan loppupuolella oli helvetin hienon näköistä, harvoin näkee leffoissa yhtä nopeita ja tyyllikkäitä leikkauksia. Morriconen tunnari soi taas päässä koko seuraavan viikon, raivostuttavaa! * * * ½

THE NINTH GATE (TV-nauhoitus)

Kiehtova tarina ja hyvä toteutus... se jokin jäi kuitenkin puuttumaan. Välillä oli juonessa niin uskomattomia ratkaisuja, ettei niitä oikein millään voinut ottaa vakavasti. Loppuratkaisukin tuli aivan puun takaa, ihan kuin tekijät olisivat huomanneet ajan loppuneen kesken ja keksineet nopeasti jotain. Saatananpalvontarituaalit oli otettu suoraan B-elokuvien suuresta kliseeoppaasta, aika noloa. Hyvä yritys kuitenkin, kauhuelokuvan lama-aikana tällaiset vakavuuteen ja hitaaseen tunnelman kehittelyyn nojaavat leffat aina tervetulleita. * * *

Loppuratkaisu? Tarkoitatko sitä, kun Tota ei nimittäin ollut kirjassa, kirja loppui Corson ja vihreäsilmäisen pimun seisoskeluun linnan edustalla (en ole itse asiassa varma, oliko kirjassa mitään linnaa). Saatananpalvontarituaalit B-elokuvien suuresta kliseeoppaasta? Tavallaan se oli tarkoituskin, osallistujat olivat lähinnä jotain miljardöörejä, jotka saapuivat linnaan lähinnä nuori pesä tähtäimessä; tällaisten saatananpalvojamaallikoiden tietämys jostain oikeaoppisista rituaaleista – mitä ne sitten ovatkaan – on varmaan aika pieni. Juonen uskomattomat ratkaisut jäivät vähän hämäräksi, voisitko selventää?

Spaddu

Saatananpalvontarituaalit B-elokuvien suuresta kliseeoppaasta? Tavallaan se oli tarkoituskin, osallistujat olivat lähinnä jotain miljardöörejä, jotka saapuivat linnaan lähinnä nuori pesä tähtäimessä; tällaisten saatananpalvojamaallikoiden tietämys jostain oikeaoppisista rituaaleista – mitä ne sitten ovatkaan – on varmaan aika pieni. Juonen uskomattomat ratkaisut jäivät vähän hämäräksi, voisitko selventää?

Loppuratkaisulla tarkoitan kaikkea, Sitä ei hirveästi vaivauduttu selittelemään ja loppu tuli muutenkin aivan yllättäen. Jäi ikäänkuin tyhjä olo että siinäkö se nyt oli? Rituaalit olisivat olla edes hieman paremman näköiset, mulle tuli niistä väkisinkin mieleen kaikki Brotherhood Of Satanit ja muut vastaavat skeidaleffat. Ilmeisesti kohtaus oli kuitenkin tarkoitettu tunnelmalliseksi eikä koomiseksi? Ymmärsin kyllä sen, että paikallaolijat olivat amatöörisaatananpalvojia hieman jännitystä etsimässä, eivät mitään asialleen omistautuneita hemmoja.



Juonen uskomattomista yhteensattumista ja hölmöyksistä käy hyvin esimerkiksi vaikka Ei noin käsittämättömiä yhteensattumia saisi leffaan kirjoittaa.

THaavisto (20.1.2004 16:44)

Ei noin käsittämättömiä yhteensattumia saisi leffaan kirjoittaa.

Hobittejakaan ei ole oikeasti olemassa, joten niitä ei saisi kirjoittaa elokuvaan.

Loppuratkaisulla tarkoitan kaikkea...

Spoileri

mikä tapahtui viimeisen sivun löytämisen jälkeen.

Sitä ei hirveästi vaivauduttu selittelemään ja loppu tuli muutenkin aivan yllättäen.

Ihan selvää: Joko tai tai

Juonen uskomattomista yhteensattumista ja hölmöyksistä käy hyvin esimerkiksi vaikka...

Spoileri

miksei miestä tapettu pois tieltä silloin, kun tämä oli tutkimassa sen vanhan tantan versiota kirjasta? Myös älyttömät yhteensattumat rasittivat kuten juuri sen viimeisen sivun löytäminen, joka tippui muuttomiesten avustamana kaapin päältä juuri silloin, kun Depp oli lentänyt toiselta mantereelta paikan päälle ja oli juuri tullut sisälle liikkeeseen.

Vastine:

Romero (20.1.2004 09:25)

Hammerin julkaisuna se on ainakin briteissä pukattu ulos, nähtävästi tässä on nyt jotain mätää...

Yksityiskohdat ovat tosiaan hämärän peitossa mutta kaipa tuo UK-julkaisu (johon olen itsekin törmännyt vaikken elokuvaa ole nähnyt) on vain yksinkertaisesti jokin moka, sen verran vakuuttavasti esim. Tähtivaeltajan Hammer-artikkelissakin korostettiin ettei elokuvalla ole yhtään mitään tekemistä Hammerin kanssa (syytä ei mainittu). Studion viimeiset levityksessä olleet teatterielokuvathan ovat 1976 To the Devil...A Daughter ja 1979 Lady Vanishes, http://akas.imdb.com/title/tt0079428/ .

Ja vielä yhdeksännen portin kävijöistä...

Spoileri

Viimeisen sivun löytäminen muuttomiesten kaataessa kaappia voi selittää dramatiikan lisäämisellä. Toki Depp olisi voinut vain löytää sivun esim. maasta, mutta tällöin se ei olisi ollut yhtä arvoituksellista (katsojan kosiskelua siis, ihan hyväksyttävää, sillä leffa on tähän mennessä ollut täysi kymppi joten pieni tyylirikko sallitaan).

THaavisto (20.1.2004 15:44)

Ei noin käsittämättömiä yhteensattumia saisi leffaan kirjoittaa.

Mielipiteensä kullakin, mutta minusta ylettömät realismivaatimukset elokuvissa tai kirjallisuudessa ovat omituisia. Jos elokuva onnistuu olemaan viihdyttävä, vaikuttava tai jopa sanomaan asioista jotain olennaista, en oikein ymmärrä miksi sen pitäisi kulkea ihmisen arkilogiikan mukaan. Juuri vastikään eräs tuttu haukkui Wicker Manin lyttyyn syyttämällä sitä aivan epäloogiseksi, koska pääosan poliisismiehellä ei ole asetta mukana saarelle saapuessaan.

Juuri vastikään eräs tuttu haukkui Wicker Manin lyttyyn syyttämällä sitä aivan epäloogiseksi, koska pääosan poliisismiehellä ei ole asetta mukana saarelle saapuessaan.

Britanniassa suurin osa poliiseista ei kanna asetta.

minusta ylettömät realismivaatimukset elokuvissa tai kirjallisuudessa ovat omituisia. Jos elokuva onnistuu olemaan viihdyttävä, vaikuttava tai jopa sanomaan asioista jotain olennaista, en oikein ymmärrä miksi sen pitäisi kulkea ihmisen arkilogiikan mukaan

Epärealistisuudet ärsyttävät silloin kun elokuvasta on yritetty tehdä mahdollisimman totuudenmukainen. Joku Yhdeksäs Portti taas sijoittuu ihan omaan maailmaansa omine loogisuuksineen ja siksi erikoiset sattumat ovat hyväksyttäviä.

Yhdeksännessä portissa Skeletorin hissikoodi on 666.