Mitä elitistit katsovat?

Kalle Kinnunen (6.11.2004 17:25)

Ekalla kerralla Requiem toimi hyvin, mutta uusintakatselu jäi kesken, kun Aronofskyn manipulointikikat vain halpenevat elokuvan edetessä. Etenkin Burstynin "tästä ei voi olla enää surullisempaa" ‑hahmo on heikko ja katsojan arvostelukykyä halventava esitys. Elokuvan toinen puolisko oli jo suorastaan tylsää ja ainakin sisällyksetöntä taaperrusta. Requiem ei kerro mistään mitään. Kuviltaan ja kikoiltaan se on toki hyvinkin näppärä, sikäli suosittelen kaikkien katsottavaksi.

Vaikka sisällön ehkä voikin tiivistää "drugs are bad, mmm´kay"- lauseeseen ja elokuva ei toimi enää yhtä hyvin uusintakatseluilla, on minusta "ei kerro mistään mitään" aika vahvasti sanottu. Kikkailu palvelee hyvin itse tarinaa ja kuvauksena rappioon luisumisesta RfaD on helvetin iskevä (musiikkikin on upeaa) sekä hyvin näytelty. Ja jos koko elokuvan pointti on näyttää miten syvälle ihminen voi vajota, niin jatkuva kurjuus ja pateettisuus (sekä katsojan manipulointi) ovat perusteltuja. Myönnettäköön tietysti että ihan yleisellä tasolla olisi hyvä antaa katsojalle muitakin aiheita välittää hahmoista kuin se, että heillä menee hommat päin persettä. Silti, noin kolmen katselukerran jälkeen: ****

Aronofsky: Requiem for a Dream ****

Tarinaa ei tosiaan ollut kovin paljon ja samojen kuvakikkojen toistaminen alkoi jossain vaiheessa tökkiä, mutta ainakin näin yhden katselun perusteella ihan hyvä kokonaisuus, vaikkei mielestäni ollutkaan kaiken saamansa hehkutuksen arvoinen.



Cristofer: Body Shots **

Edwards: The Party ****

Rilla: Village of the Damned ***

Roger Donaldson: Recruit (TV) **

joku: An Enemy of The People (TV) ***

Shinya Tsukamoto: Tokyo Fist (VHS) ***

Armand Lohikoski: Pekka ja Pätkä pahassa pulassa (TV) **

Lukas Moodysson: Lilja 4-ever (DVD) ****

Mike Nichols: Miehuuskoe (DVD) *****

Larry Cohen: Bone (DVD) ****

Blake Edwards: Party (TV) **

Billy Wilder: Apartment (DVD) *****

Dvd:

The Shape of Things



Koko ajan vähän keinotekoiselta tuntuva elokuva. Herättää kyllä hahmoijen teoilla pari hyvää kysymystä, mutta siinäpä se.



***



Barry Lyndon



Sivistysaukko ommeltu umpeen. Kuten muutkin parhaat Kubrickit, tämä on täysin oma juttunsa. Karkeasti voisi sanoa, että Barry Lyndon erottanee aika helposti elokuvataiteesta välittävät leffankatselijoista. Harvoin ovat kuvat ja musiikki näin upeasti rytmitettyjä. Ryan O´neilin irkkuaksentti luisuilee välillä minne sattuu, mutta se ei välttämättä ole ihan pääpointti.

Varmaan vaan paranee uusilla katsomiskerroilla.



*****



Teatteri:



8 1/2



Aika virtuoosimaista, olin vain piru vie todella väsynyt. Paras näkemäni Fellini.



**** 1/2



Catwoman



Huonot uutiset: elokuva on naurettava.

Hyvät uutiset: se on välillä tarpeeksi naurettava



Perhana vain kun tekivät tällaisen nössöilyn. Jos oltaisiin lähdetty tekemään R- ikärajalla, olisi "nainen vapautuu nyhvöstä nahkastrippariksi joka ruoskii miehiä"- hommasta voinut saada aikaan kunnon törkyelokuvan. Tämä on liian kesy. Outo yhdistelmä Crow´ta, Daredeviliä (leikkikenttäkisailusta korisvariaatio) ja Miss Kovista. Ei paljoa auta että Benjamin Bratt on mukana tässäkin.

Eikä se, että ohjaaja Pitofilla olisi tarpeeksi tyylitajua ehkä kokonaiseen alusvaatemainokseen (vaikka kamera onkin hieman rauhoittunut sitten Vidocqin).

Halle Berry ei nolaa itseään ihan sillä tasolla kuin Uma Thurman Batman & Robinissa, mutta välillä on vähän tuskallista. Lisäksi muutos nuhjuisesta seksikkääksi ei ole kovinkaan kummoinen.

Tietokone- efektit suurimmaksi osaksi kökköjä ja juoni luonnollisesti naurettava, mutta kyllä tästä välillä jotain outoa kertakatseluviehätystä löytyy.



**



The Forgotten



Argh. Mistä näitä mitättömyyksiä sikiää, ja miksi Julianne Moore on halunnut tehdä tämän? Moore esittää naista, joka suree lento- onnettomuudessa kuollutta poikaansa. Yhtäkkiä kukaan muu ei muistakaan pojan olemassaoloa ja hän katoaa valokuvistakin. Onko Moore vain kuvitellut kaiken keskenmenostaan traumotisoituneena? Onko kyseessä salaliitto? Jos tämä elokuva pyörii yksin metsässä, aiheuttaako se silti pitkästymistä ja turhautumista ihmisissä?

Blaah. Yhtä tarpeeton ja mitätön kuin DeNiron kloonailusekoilu Godsend. En jaksa sen kummemmin selittää, mutta sanotaan nyt että alkaa menettelevänä (Moore on uskottava) ja syöksyy vauhdilla alamäkeä mitä pitemmälle etenee. Kun ihmisiä aletaan imeä taivaisiin, on kaikki toivo mennyttä. Ei ole mitään väliä näkeekö tämän teatterissa, dvd: ltä vai koskaan.



**



Noel



Näyttelijä Chazz Palminterin esikoisohjaus. Hyvät näyttelijät saavat jouludraaman menetteleväksi.



** 1/2



Vhs:



Jacob´s Ladder



Eipä ole tullut vuosiin katsottua tätä, mutta hyvin toimi edelleen. Neljästä näkemästäni Adrian Lynen elokuvasta paras (kyllä, tähän sisältyy Flashdance!).



*** 1/2



Lisäksi Collateral toisen kerran teatterissa sekä Twin Peaksin pilotti ja viisi ekaa jaksoa dvd: ltä. Nautinnollista.

35 mm:

Los Olvidados



DVD:



Uzimaki

Kiss Before Dying

The Magdalene Sisters



Eli aika synkkää settiä.

Mann:

Collateral

Morita: The Cat Returns

Thurber: Dodgeball:A True Underdog Story

Phillips: Starsky & Hutch

Carpenter: Assault on Precinct 13

Aronofsky: Requiem for a Dream

Shimizu: Ju-on: The Curse

Bird: Iron Giant

Lu: Secret Service of the Imperial Court

Cheng: Flying Guillotine 2

– Szulla kerrankin iso rooli. Mainio elokuva. Näkemiini SB-leffoihin toi piristystä huolellinen juonenrakentelu.

Franco: Devil Came from Akasava, The

– Tylsin Franco ikinä?

Franco: Doriana Gray

– Porno sujuu Francolta paremmin. Mukana jyskeessä Romay ja Peggy Markoff. Francolla on selvästi joku ongelma naisten sukupuolielimien kanssa.

McTiernan: Predator

Takashi Miike:

Full Metal Yakuza

Bruno Mattei: Emanuelle In Prison

Joe D'Amato: Absurd

Fernando Arrabal: I Will Walk Like A Crazy Horse

Carlos Gallardo: El Mariachi II

Rafael Romero Marchent: Sartana Kills Them All

Rafael Romero Marchent: Sartana Kills Them All

Laita kommentteja kehiin.

Goose (8.11.2004 17:38)

Rafael Romero Marchent: Sartana Kills Them All

Laita kommentteja kehiin.

Aika hankala tapaus. Suurimmaksi osaksi elokuva on tehty vakavalla mielellä ja mukana on joitain aika ahdistaviakin kohtauksia (kidnapattujen siviilien tappamista jne), muutamissa kohtauksissa mennään pahasti huumorin puolelle. Sama lievä kaksijakoisuus jatkuu kaikesssa muussakin, välillä elokuva näyttää hienolta, välillä taas todella lattealta jne. Suurin oivallus elokuvaa katsoessa oli, että Garkon roolit aitojen Sartana-elokuvien ulkopuolella ovat aika tylsiä, tässäkin teoksessa mies esittää sellaista basic-sankaria, jollaisia on 13 tusinassa. Oli tämä paljon parempi kuin joku Vengeance Is Mine tai Those Dirty Dogs, mutta aika tavanomaisiin spaguihin Garko kuitenkin on päätynyt.



Jos leffa kiinnostaa, niin voin vaihtaa/myydä oman dvd-versioni pois. Teknisesti laadukas julkaisu, mutta Italiaksi puhuttu ja tekstit on vain saksaksi.

Fulci:

House by the Cemetary Pidän yhä. HbtC noudattaa täysin omaa logikkaansa, ja jonkun niinkin epäoleellisen kuin juonen miettiminen tuntuu varsin turhalta. Tapahtumia vain sattuu, eikä niitä kannata kyseenalaistaa. Tässä maailmassa kaikki on mahdollista. Oma suosikkini lopetuksen ohalla on tämä lapsenvahti, joka siivoaa lattian Freudsteinin käynnin jäljiltä. Musiikki on hyvää, vaikkei aivan Frizzin parhaimpien tasoa. Pikkukakaran dubbaus on aivan hirveää, eikä tahattomalta huumorilta vältytä, mutta onneksi sitä ei ole liikaa. ****



Soderbergh: Limey Parempi kuin muistin. Se, että dialogi ei vastaa kuvaa ja ajassa siirrytään edestakaisin keskustelun katkeamatta henkilöiden välillä, ei tunnu kikkailulta vaan ainoastaan elävöittää. Hyvää fiilistelyä. ****



di Silvestro: La lupa mannara Varsin kunnianhimoinen sexploitaatio. Ei mitään erityisen hienoa, mutta sujuvaa. ***



Hill: Switchblade Sisters Keskivertoa Hilliä eli keskivertoa parempaa exploitaatiota. Kumman hyvin Hill saa elokuvastaan kiinnostumaan. ***



Pari seuraavaa spoilaa, äh pelastaa teidät elokuvien katsomiselta.



Kirtman: Carnival of Blood Burt Young esittää rupinaamaista kyttyräselkää Leonard Kirtmanin ilmeisesti ensimmäisessä ja toiseksi viimeisessä ei-pornossa. Coney Islandilla sijaitsevassa huvipuistossa riehuu tappaja, joka pistää koko saaren verikarnevaaliksi. Yksi nalkuttava nainen menettää päänsä, toinen hämmentävän epähauskalta juopolta merimieheltä rahaa huijannut nainen saa puukkoa vatsaansa, jonka jälkeen murhaaja repii suolet pois ja kolmannelta kaivetaan silmät päästä. Onko syyllinen Young, teddykarhufetissistä kärsivä kaappihomo tikanheittokojun pitäjä vai joku muu? Oikein vastanneiden kesken arvotaan hattara. Mistä tapahtumaa selvittävä syyttäjä tietää ennustajan nähneen ennalta kaikkien naisten kohtalon? Miksi syyttäjä ja tämän tyttöystävä suudeltuaan kiihkeästi kadulla menevät sisään keittämään kahvia? Miksi kaikki kohtaukset kestävät niin kauan? Miksi kaikki uhrit käyvät vain samassa kolmessa paikassa huvipuistossa? Miksi päähenkilön tyttis menee huvipuistoon heti riideltyään siitä, ettei uskalla sinne mennä selvittämään murhia syyttäjän kanssa? Miksi ennustajalla on Jeesuksen kuva seinällä? Loppukohtaus on kyllä hilpeä -ripoff. "Of course! You don't know I'm going to kill you." Elokuva ei oikeasti ole edes hauska. *



Kirtman: Curse of Headless Horseman Ja sitten se toinen Kirtmanin elokuva. Nuori mies perii villin lännen lomakylän, ja lähtee sinne hippikavereineen. Mutta paikkaa terrorisoi sekä epäilyttävä huoltomies että päätön ratsumies. Elokuva on paikoin yllättävän laadukas: hienot veripanokset yhdessä kohtauksessa, ratsumiehen hyökkäyksen psykedeeliset värit ja kuvakulmat, loppukohtauksen spaghetti western ‑tyyliset kirkonkellot. Muuten elokuva on kertojaa myöten kädetön, vaikka juonen käsittämättömyydet voisivat etäisesti huvittaa jos Carnival of Blood ei olisi suorittanut tilapäislobotomiaa hetkeä aiemmin. *

THaavisto (8.11.2004 17:51)

[Suurin oivallus elokuvaa katsoessa oli, että Garkon roolit aitojen Sartana-elokuvien ulkopuolella ovat aika tylsiä, tässäkin teoksessa mies esittää sellaista basic-sankaria, jollaisia on 13 tusinassa.

Yllättäen et tiedä paskaakaan siitä mistä puhut. Ovatko elokuvien Gringo nimeltä pyhä henki (Uomo avvisato mezzo ammazzato… Parola di Spirito Santo) rauhankyyhky olalla liikkuva valkopukuinen seikkailija, Those Dirty Dogsin (Campa carogna… la taglia cresce, 1973) sarjatulta ampuvaa päivänvarjoa käyttävä muslimi Koran, Revolverisankarin (Il venditore di morte, 1972) judotaitoinen yksityisetsivä Silver sekä Bullet for a Strangerin (Gli fumavano le colt… lo chiavamano Camposanto, 1971) avuttomia opiskelijapoikia pyssymiehiksi kouluttava onnensoturi Ace of Hearts jotain basic-sankareita, esimerkiksi verrattuna useimpiin Franco Neron, Anthony Steffenin tai Giuliano Gemman roolihahmoihin? Tuo nyt oli vain pikakatsaus Garkon westerneihin – on hän kaikenlaista muutakin tehnyt eri genreissä (Pontecorvon Kapo jne.), tylsiä perussankarihahmoja muun muassa, mutta niiden nostaminen etusijalle osoittaa vain huonoa asiantuntemusta ja erottelukyvyn puutetta. Tai ehkä joissain daijupiireissä basic-sankarin määritelmäksi riittää se, että nimi ei ole Sartana.

Lauri Lehtinen (9.11.2004 11:34)

THaavisto (8.11.2004 17:51)

[Suurin oivallus elokuvaa katsoessa oli, että Garkon roolit aitojen Sartana-elokuvien ulkopuolella ovat aika tylsiä, tässäkin teoksessa mies esittää sellaista basic-sankaria, jollaisia on 13 tusinassa.

Yllättäen et tiedä paskaakaan siitä mistä puhut. Ovatko elokuvien Gringo nimeltä pyhä henki (Uomo avvisato mezzo ammazzato… Parola di Spirito Santo) rauhankyyhky olalla liikkuva valkopukuinen seikkailija, Those Dirty Dogsin (Campa carogna… la taglia cresce, 1973) sarjatulta ampuvaa päivänvarjoa käyttävä muslimi Koran, Revolverisankarin (Il venditore di morte, 1972) judotaitoinen yksityisetsivä Silver sekä Bullet for a Strangerin (Gli fumavano le colt… lo chiavamano Camposanto, 1971) avuttomia opiskelijapoikia pyssymiehiksi kouluttava onnensoturi Ace of Hearts jotain basic-sankareita, esimerkiksi verrattuna useimpiin Franco Neron, Anthony Steffenin tai Giuliano Gemman roolihahmoihin? Tuo nyt oli vain pikakatsaus Garkon westerneihin – on hän kaikenlaista muutakin tehnyt eri genreissä (Pontecorvon Kapo jne.), tylsiä perussankarihahmoja muun muassa, mutta niiden nostaminen etusijalle osoittaa vain huonoa asiantuntemusta ja erottelukyvyn puutetta. Tai ehkä joissain daijupiireissä basic-sankarin määritelmäksi riittää se, että nimi ei ole Sartana.

Kaikki näkemäni Garkon westernit joissa mies ei näyttele em. henkilöä ovat IMHO keskitasoa huonompia ja niiden sankarit tylsiä. Epätoivoisesti Trinity-mätkintää ja vakavaa spagettitoimintaa sekoittava Those Dirty Dogs on aivan erityisen huono eikä parane sillä, että päähenkilö lukee Koraania ja siteera sitä muille elokuvan henkilöille muutamassa kohtauksessa. Vengeance Is Mine ja Ten Thousand Dollars for a Massacre ovat edelleen tylsimmät näkemäni spagut ja Bad Man's Riveristä en muista kuin knallipäisen Lee Van Cleefin koheltamassa huonon huumorin keskellä. Sartana Is Here... Trade Your Pistol for a Coffin on Sartana-sarjan paras osa ja osoittaa, ettei hahmon kiinnostavuus ole esittäjästä kiinni. Holy Ghost ja Bullet for a Stranger ovat näkemättä, joten ehkä ne opettaisivat arvostamaan Garkoa enemmän.



Sartana Kills Them Allissa Garkon esittämän sankarin nimi tosiaan on Sartana, mutta se ei itse elokuvaa auta.

UFC 47 – Chuck on äijä, Sudon poseeraukset varmaan vituttaa vastustajia ****

Under Suspicion – Leffa ***, Bellucci *****



One Night at McCool's ***



The Graduate – Tämän vuoden katsotuista paras Lost In Translationin ohella, harvemmin kolahtaa näin täysillä. Soundtrack oli pakko laittaa heti tilaukseen *****

THaavisto (9.11.2004 13:43)

Vengeance Is Mine ja Ten Thousand Dollars for a Massacre ovat edelleen tylsimmät näkemäni spagut ja Bad Man's Riveristä en muista kuin knallipäisen Lee Van Cleefin koheltamassa huonon huumorin keskellä. Sartana Is Here... Trade Your Pistol for a Coffin on Sartana-sarjan paras osa ja osoittaa, ettei hahmon kiinnostavuus ole esittäjästä kiinni. Holy Ghost ja Bullet for a Stranger ovat näkemättä, joten ehkä ne opettaisivat arvostamaan Garkoa enemmän.



Sartana Kills Them Allissa Garkon esittämän sankarin nimi tosiaan on Sartana, mutta se ei itse elokuvaa auta.

Sinänsä samantekevää, tajuatko tai välitätkö mitään Gianni Garkon kaikkea muuta kuin persoonattomasta näyttelijäprofiilista tai western-genrestä ylipäänsä. Ongelma on siinä, että monet alan helmet ovat melko tuntemattomia ja joku aloittelija voi erehtyä pitämään väitteitäsi vakavastiotettavina suosituksina. Jatkuvasti halventamasi Vengeance is Mine ei ole klassikko, mutta on naurettavaa väittää, että se olisi selvästi keskitasoa huonompi lajinsa/valmistusaikansa edustaja, varsinkin jos on samalla nostamassa jalustalle scalpseja ja pankkirosvoja.