Mitä elitistit katsovat?

k-mikko (7.7.2004 12:27)

Itse ajattelin hahmon vain (yliliuonnolliseksi) kostajaksi, joka ei välttämättä ollut sama henkilö kuin sheriffi, mutta sinänsä sillä ei ole mitään merkitystä.

Tässä on se ongelma että lopussa kääppäri muistaakseni tunnistaa drifterin joka puoliksi myöntää olevansa sheriffi vai muistanko väärin.

Yotsuya (7.7.2004 13:57)

k-mikko (7.7.2004 12:27)

Itse ajattelin hahmon vain (yliliuonnolliseksi) kostajaksi, joka ei välttämättä ollut sama henkilö kuin sheriffi, mutta sinänsä sillä ei ole mitään merkitystä.

Tässä on se ongelma että lopussa kääppäri muistaakseni tunnistaa drifterin joka puoliksi myöntää olevansa sheriffi vai muistanko väärin.

Se kääppäri sanoo, että "en vieläkään ole kuullut nimeäsi", johon drifter vastaa "kyllä sinä olet" tms. Sisältö kuitenkin tuo. Tuo onkin muuten ainoa viite henkilöllisyyteen (olinkin sen unohtanut, vaikka asiaan kiinnitinkin katsoessa huomiota), mutta pitäisi katsoa elokuva uudestaan ja keskittyä siihen miksi Eastwoodia kutsutaan. Mutta anyway, kun elokuvaa katsoin, en pitänyt drifteriä sheriffinä, mutta en sulkenut sitä mahdollisuutta poiskaan.

Tässä on se ongelma että lopussa kääppäri muistaakseni tunnistaa drifterin joka puoliksi myöntää olevansa sheriffi vai muistanko väärin.

Nyt kyllä piinaat sen verran, että pakko katsoa koko elokuva pikimmiten.

Huono viikko. Ainoastaan The Fuuma Conspiracyn voisi kuvitella katsovansa joskus uudestaan. Ja ehkä The Big Bossin.

John Waters: Cecil B. Demented

Soji Yoshikawa: Lupin the 3rd: Secret of Mamo

Masayuki Ozeki: Lupin the 3rd: The Fuuma Conspiracy

Jean Rollin: The Living Dead Girl

Wei Lo: The Big Boss

Jess Franco: The Girl From Rio

--> Yeah, mahtava elokuva. Francon tapa kuvata Rion auringonlaskua kertoo elokuvan tasosta kaiken oleellisen: ensin nopea zoomaus pois auringosta kokonaiskuvaan meren ylle, muutama sekunti fiilistelyä ja sitten nopea zoomaus takaisin aurinkoon. Tuli ihan eräs The Bloody Judgen kohtaus mieleen. Ja se ei ole hyvä juttu se. **½

Sjöberg:

Hets DVD

Todella upea elokuva. Elokuvan synkkä ja ahdistunut tunnelma on aivan uskomatonta. Stig Järrel on aika helvetin pelottava roolissaan lehtori Galigulana.



Moxey: The Strange and Deadly Occurrence VHS

Seitkytluvun ameriikan TV jännitystä. Robert Stack ja L.Q. Jones ainoat syyt, että jaksoi katsoa loppuun asti ja vielä ilman pikakelausta.



Reynolds:The End VHS

Burtin olisi pitänyt ohjata enemmän elokuvia silloin, kun rauta oli kuumaa. Vakavasta aiheesta hyvää huumoria menemättä kuitenkaan mauttomuuksiin. Reynoldsin vakiokaartia Sally Fieldistä Dom DeLuiseen. Lopun itsemurha aikomuksen yhteydessä kuuluva Frank Sinatran My way tekee kohtauksesta unohtumattoman.



Elliot: The Adventures of Priscilla, Queen of the Desert VHS

Mielestäni lukeutuu parhaisiin 90-luvulla tehtyihin elokuviin. Stamp, Weaving ja Pierce loisto rooleissa. Voiko elokuva loppua kauniimmin, kuin Vanessa Williamsin Save the Best for Last kappaleeseen.

Reilun parin viikon satoa,

Renoir: Grande illusion, La (arkisto)

Visconti: Gattopardo, Il (arkisto)

Lyne: Flashdance – täähän oli varsinainen herkkupala (arkisto)

Damiani: ¿Quien sabe? (dvd)

Corbucci: Compañeros (dvd)

Baldi: Texas, Adios (dvd)

Bava: 5 bambole per la luna d'agosto (dvd)

Ferrara: Driller Killer (dvd)

Coppola: Apocalypse Now Redux (dvd)

Greenaway: Zoo (vhs)

Corea: Archer and the Sorceress, The (vhs)

Griffith: Wizards of the Lost Kingdom II (vhs)

Gilling: Pirates of Blood River, The (vhs)

Birkinshaw: Ten Little Indians – jestas mitä (vhs)

Wilder: Sunset Blvd. (tv/vhs)

Wilder: Stalag 17 (tv/vhs)

Starrett: Cleopatra Jones (tv/vhs)

puolet Shark Attackista (tv)

Eilen meni Seven ja Hana-Bi.

Alan ilmeisesti tulemaan vanhaksi ja päiviräsäseksi koska Sevenin katsomin herätti pari kertaa erittäin voimakkaan hyi saatana efektin.



No onneksi asiaa pystyi tasottamaan Kitanon voimalla, siinä vasta kunnon tyly pikkupaskiainen.

Waters:

Pecker (TV) Loistava! Minä en näe sitä, miten Watersin terä on muka tylsynyt. Loistavaa menoa kaiken aikaa! Hieno! *****



Arcady: Vain kuolema armahtaa (VHS FiX), Hieno ranska krimi, vähemmän toimintaa, enemmän Kummisetä- henkistä sukudraamaa. Mikä tietysti kuulostaa pelottavalta, mutta tässä tapauksessa toimii, koska kaikki toiminta, syyt ja seuraukset, on sidottu tiukasti etelä Ranskan juutalaisten ja arabien väliseen alamaailmakulttuuriin. Hieman ylipitkä ja tietty hidastempoinen. Kaamea 4:3 kuva, p&s- mies mennyt kaffelle... Mutta kaikenkaikkiaan positiivinen ylläri. ****



Winterbottom: 24 Hour Party People (DVD), En ota kantaa siihen, miten "oikein" tapahtumat esitetään, sanonpahan vaan, että tääntyyppinen elokuva edustaa minulle sitä parasta mahdollista "aivot narikkaan"- viihdettä. Todella nautinnollinen katsomiskokemus. ****



Pikkuhiljaa fudiskisojen jälkeen alkaa taas leffakone käynnistymään...

Cunningham: Friday the 13th – Myönnän pitäväni tästä, vaikka en tätä kakarana nähnytkään. Vähän kuin Ramones-biisi, ei taidetta eikä mitään kovin monimutkaista mutta perusasiat kunnossa simppelissä paketissa.

Franco: Eugenie the Story of her Journey into Perversion – Viikon Franco. Lievä pettymys, tai sanotaanko, että odotin jotain muuta. Taidettahan tämä.



Gilbert: You Only Live Twice – Viikon Bond. Conneryn Bondien keskitasoa, dialogi parempaa kuin yleensä, mistä saanee kiittää käsikirjoittaja Roald Dahlia.



Guillermin / McCracken: King Kong Lives – Slimetime-opus myi minulle tämän Anttilasta. Eihän tämä ollutkaan niin hauska. Erikoisefektit olivat a-luokkaa, mutta monstermättöä olisi ihan kiva katsoa ilman, että otusta tarvitsee sympatiseerata.



Hardwicke: Thirteen – Jep, Larry Clark ‑elokuva ilman pehmopornoa, eli ei kai tarvitse edes mainita, etten ihmeemmin digannut, vaikka uskokaa tai älkää sen softcoren puute oli vain hyvä asia.



joku ääliö: Bad As I Wanna Be – Tai jotain sinne päin. Jos Rodmanista saa aikaan näin tylsän ja opettavaisen tarinan, käsissä lienee "yhden pisteen elokuva". Viikon paska.



Sommers: Deep Rising – Julkisesti tulin sanoneeksi tätä ihan hyväksi, ja onhan se. Yllättävän häijyä gorea, ei liian huonoa cgi:tä (vaikkakin melko kehnoa) ja kauhea vauhti päällä. Treat Williams on kyllä ehkä karismattomin pääosanesittäjä mitä löytyy saattaa, mutta on tässä onneksi Wes Studi. Ja Famke Janssen



Corbucci: Django – Viikon western. Musiikki oli väärässä elokuvassa, mutta muuten kaikki aika hyvin kohdallaan. Toivottavasti en nyt innostu länkkäreistä, koska en tosiaan tarvitse uutta genreä josta innostua.

Hark:

Double Team DVD

Suosikkini Dammelta. Katson kerran vuodessa. Rourken Mikko vielä hyvässä fitneksessä, mikä lie päivän kunto?



Freed: Graduation Day VHS

Tavallinen kahdeksankytluvun high school slasher. Liian vähän tissejä ja verta noustakseen edes genren keskikastiin.



Newell: The Awakening VHS

Tyhjänpäiväinen kauhuelokuva muumioon langetetusta kirouksesta. Pari hienohkoa kuolemaa ei pelasta tympeää puolitoista tuntista. Charlton Heston aivan väärässä elokuvassa.



Hellman/Robson: Avalanche Express VHS

Kylmää sotaa parhaimmillaan. CIA ja KGB nokakkain. Näyttelijöinä kunnon äijiä Marvin, Shaw, Schell ja Buchholz. Naiskauneutta edustaa "Dynastian Linda Evans".

Yllättäen saanut Suomessa banned leiman. Ohjaaja Robsonin ja Shawn viimeiseksi jäänyt elokuva.



Widerberg: Elvira Madigan VHS

Ratsuväen luutnantin ja nuorallatanssijan kielletty rakkaus, joka päättyy tietysti traagisesti. Elviraa näyttelevä Pia Degermark .

Tv:

Juhlat



Olipas hyvä. Jäänyt näkemättä tähän päivään asti syystä taikka toisesta. On vaikea mieltää tämän ohjaajaa samaksi kuin It´s All About Loven.



**** 1/2



Dvd:



Summer of Sam



Toinen katselukerta, halvalla kun sai. Parempi kuin muistin, enkä huomannut ekalla kerralla että John Turturro on sen koiran äänenä. Varmaan kiintoisa äänityssessio. "Kill! Kill! Kill!....oliko se okei?"



*** 1/2



Romeo Is Bleeding



Kannattava dvd- ostos, 4,95€. Olin nähnyt osittain joskus 90- luvun puolivälin paikkeilla ja muistikuvat olivat hyvin hataria. Gary Oldman hyvässä vedossa kujanjuoksuun joutuvana miehenä ja Lena Olin skitsona palkkatappajana. Tämäntyyppisessä elokuvassa on piinaavaa juuri se, että tietää päähenkilön taatusti selviävän hengissä loppuun asti, jännitys nousee lähinnä siitä kuinka isoon ahdinkoon hän ehtii joutua ja kuinka tiukalle ruuvit väännetään. Tässä tapauksessa homma hoituu hyvin.



*** 1/2



Little Otik



Ensimmäinen näkemäni Svankmajerin elokuva, ei oikein vakuuttanut kokonaisuutena. Pariskunta ei saa lasta ja alkaa olla epätoivoinen ja sekoamassa. Mies löytää puunrungon josta kaivertaa nuken joka sitten herää eloon ja muuttuu kontrolloimattomaksi. Olisi kaivannut reilusti tiivistämistä ja hieman kiehtovampaa kuvausta (videolle kuvaus ei myöskään auttanut). Nyt jäi käteen vain muutama kiva kohta, lähinnä ne animoidut hetket ja alkutekstijakso jossa vauvojen kuvat vaihtelevat ja ääniraita sekoaa.



***



Teatteri:



The Dreamers



Bertoluccin sujuva elokuva elokuvista, elokuvahulluista, nuoruudesta, rakkaudesta ja 60- luvun lopun Pariisista. Hyviä nuoria näyttelijöitä, komeita lavasteita hyvin kuvattuna, hienoa musiikinkäyttöä ja muutenkin todella elokuvallista elokuvaa (paitsi kertojanääniosuuksilta jotka eivät tuo mitään lisäperspektiiviä tapahtumiin, olisi voitu jättää pois vaikka minäkertojakirjaan perustuukin). Taustalla leijuva poliittinen puoli jää tosiaankin taustalle mikä vähentää lopetuksen voimaa mutta ei sitä edeltävän materiaalin tehoa. Oma elokuvahulluuteni on hieman eri sorttia kuin päähenkilöiden, mutta viihdyttävää ja mielenkiintoista katseltavaa yhtä kaikki. Sääli jos ei tule sittenkään teatterilevitykseen koska tämä on juuri niitä elokuvia jotka varmasti kärsivät pelkältä tv- ruudulta nähtynä.



*** 1/2



Ruusujen katu



Saksalaista sukusalojen selvittelyä ja juutalaisvainoja 40- luvulla. Pätevää, mutta ei kovin omaperäistä. Sijoittuu puoliksi nykyaikaan, mikä tuo perspektiiviä ja näyttää natsien hirveyksien kauaskantoiset vaikutukset mutta haahuilu ynnä ihmissuhteet eivät kiinnosta yhtä paljon kuin menneisyyteen sijoittuva osio. Sinänsä piristävä (jos nyt näin voi aiheesta edes sanoa) lähestymistapa, koska elokuvassa keskitytään ihmisiin sodan sijaan, tekijöiltä on vain jäänyt ideat hieman puolitiehen.



***



Godsend



Tervetuloa rutinoituneen elokuvanteon itseään toistavaan maailmaan. Täällä elokuvissa ei tapahdu mitään odottamatonta, niitä ei ole kiinnostavasti kuvattu saati sitten kirjoitettu tai ohjattu. Mukana on niminäyttelijöitä jotka pysähtyvät kuvauspaikalla matkallaan pankkiin, selittäen samalla puffidokumenttia tekeville kuinka "luin käsikirjoituksen ja kiinnostuin välittömästi sen moderneista mutta ajattomista teemoista". Otetaan pinnalla oleva aihe, muistellaan paria aikaisempaa elokuvaa ja väännetään kasa hajutonta ja mautonta paskaa jonka tunnistaa sellaiseksi tekemällä sen virheen että ajattelee elokuvaa katsoessaan. Maailma pyörii radallaan ja joku ehkä saattaa jopa uppoutua elokuvaan sen 100 minuutin keston ajaksi. Ulos tullessaan huomaa että on nähnyt samat naamat, ideat ja kohtaukset sadassa muussa elokuvassa, usein paremmin tehtynä. Viihde- elokuva jolla ei muuta kuin hetken ajanviettoa tavoitella on tietysti itsessään ihan kelpo idea mutta sellaisiakin on hyviä, huonoja ja pahimmillaan kuten nyt, niin keskivertoja että ärsyttää ihan ihmisten tuhlatessa sellaiseen lahjoja. Tästä pääsemme Godsendiin.



Greg Kinnear ja Rebecca Romijn- Stamos ovat kaunis, rikas ja moraaliset arvot kohdallaan pitävä pariskunta, jonka 8- vuotias ikionnellinen Adam- poika kuolee auto- onnettomuudessa. Parrakas (ei sentään sitä sutiva) Robert DeNiro tulee lierihatussa ja pitkässä takissa paikalle ja kloonaa heille uuden täydellisen kakaran. Hypätään kahdeksan vuotta eteenpäin ja kloonattu (ensimmäinen ihminen siis, oohh näitä merkityksiä) Adam juhlii taas synttäreitään onnen hetkien keskellä lämpimissä väreissä hyvännäköisten ihmisten keskellä. Sitten hän alkaa nähdä painajaisia ja ohjaaja Nick Hamm pääsee käyttämään halpoja säikkyshokkihetkiä yksi toisensa perään. Mikä lapsessa on vialla? Onko hän sekoamassa? Muistaako hän jotain entisestä elämästään? Onko kaikki vain surusta seonneiden vanhempien vainoharhaa? Onko kloonaus moraalisesti oikein? Esiintyykö DeNiro enää koskaan hyvässä elokuvassa?

Kaikki kiinnostavia kysymyksiä sinänsä, vastauksissa ei vain ole mitään kiinnostavaa tämän elokuvan sisällössä.

Godsend etenee tutusta ja turvallisesta alustaan tuttuun ja pitkästyttävään loppuunsa juuri niin sujuvasti kuin tällaiselta elokuvalta voisi odottaa. Käydään läpi kaikki tutut hetket ja tunteet sillä lailla kivan äkkiä ettei mistään vahingossakaan kiinnostuisi. Käsikirjoituksen kliseklimppi puuroutuu koko ajan isommaksi ja tahmaisemmaksi kunnes lopulta armollisesti lässähtää päin katsojan naamaa ennalta- arvattavalla lopetuksellaan. Ohjaajan käsitys pelottavasta kohtauksesta on se, että kaikkien naamat on valaistu suoraan alhaalta. Draamaa on se kun vollotetaan ja toljotetaan. Hauskaa on kun ihmiset hymyilevät. Aaah, oikean sisällön korvaaminen tällaisella pintakiillolla, siinä vasta taito. Olisivat nyt edes laittaneet Kinnearille sen yhden Hetken Syrjähypyn ja Katumiskohtauksen tai Säröjä Perheen Onnessa tai edes jonkun Menneisyyden Vainoamisjutun, mutta ei. Blaablaablaa käy käsikirjoitus ja näyttelijöiden suut avautuvat ja sulkeutuvat mekaanisesti. Scifipuolesta ei edes yritetä ottaa mitään irti pyrkimyksessä realistiseen tieteeseen, eli viimeinenkin mahdollisuus kiinnostua etäisesti ohitetaan kuin hups vaan.

Kinnear ja etenkin DeNiro hukkaavat aikaansa ja lahjojaan esiintymällä tällaisissa kökkökokoelmissa joilla ei ole mitään oikeutusta olemassaololleen. Romijn- Stamos sopii hyvin tällaiseen, kaunis kuori ja vähän kykyä itkemiseen, muuta ei tarvita. Mutta on sääli nähdä hyvä (Kinnear) ja loistava (DeNiro) näyttelijä käymässä näitä pakollisia hetkiä puuduttavasti läpi. On sääli ettei elokuvalla ole mitään edes vähän kiinnostavaa sanottavaa. On sääli etteivät kirjoittaja tai edes ohjaaja ole valinneet yhtä henkilöä jonka näkökulmasta tarina pääasiassa kerrottaisiin koska silloin se voisi toimia paremmin. On sääli ettei tälle viitsi antaa sitä yhtä tähteä jonka kertaalleen jauhettu purukumi ansaitsisi koska työ on juuri niin yleispätevän rutinoitua että "ansaitsee" toisen.



**

Morgan: Willard (dvd)

Crispin Glover oli hyvä, rotat loistavia, mutta muuten jätti aika kylmäksi. Olisi hauska nähdä myös alkuperäinen versio. **



Raimi: Darkman (dvd)

Pidin tästä helvetisti nuorempana, mutta nyt ei enää toiminut samalla tavalla. Lopun helikopterilentelyt ja rakennustyömaalla käyty lopputaistelu olivat tosin ihan viihdyttävää toimintaa. Raimikin kierrätti kaikki Evil Deadeista tutut kuvakikkailut keksimättä mitään uutta. En ymmärrä miten Darkman pystyi puhumaan kun siltä puuttui huulet? **



Kassovitz: Purppuravirrat (tv)

Tästä pidin aika paljonkin. Tunnelma ja näyttelijät kohdillaan, mutta Kassovitz pystyisi parempaankin (La Haine). Keskivaiheilla ollut matsi Casselin ja skinien välillä ei sopinut elokuvaan sitten millään. ***½



Aloitin katsomaan myös Driller Killeriä, mutta jätin kesken aika nopeasti, koska elokuvan alussa kehotettiin pitämään ääntä kovalla. En viitsinyt alkaa kiusaamaan naapureita puolen yön jälkeen kirkumisilla ja poran äänellä.

Martin (12.7.2004 08:02)

Aloitin katsomaan myös Driller Killeriä, mutta jätin kesken aika nopeasti, koska elokuvan alussa kehotettiin pitämään ääntä kovalla. En viitsinyt alkaa kiusaamaan naapureita puolen yön jälkeen kirkumisilla ja poran äänellä.

Siitä heikonpuoleisesta rockista puhumattakaan. Et sitten ehtinyt edes nähdä naamaani.

Frankenheimer: Manchurian Canditate (DVD)

Antonio: Millhouse (VHS/TV)

Day after Tomorrow

Adaption

Demons of the Mind

League of the Extraordinary Gentlemen

Damned