Mitä elitistit katsovat?

Ilja Rautsi ( 6.3.2006 01:57)

Viikko täynnä lähes pelkkää paskaa.



A Sound of Thunder



Rehellisesti sanottuna yksi tyhmimmistä elokuvista kautta aikojen. Suorastaan hämmentävää, miten käsittämättömän idioottimaiseksi sitä voikaan heittäytyä. Unensieppaaja vapise!

Mutta ne otukset!! Lentoliskopaviaani!! Kyllä minä tuollaiselle keksinnölle antaisin Oskareja mielummin kuin esimerkiksi homocowboylle.

Barboni: Lo chiamavano Trinità ****

Dey: Showtime **½

Dobkin: Shanghai Knights *

Wong: Last Hero in China ***

Kumble: The Sweetest Thing **

Gutierrez: She Creature *

Liu: Martial Arts of Shaolin ***

Stiller: The Cable Guy ****

Spielberg: Duel ***

McG: Charlie's Angels: Full Throttle *

Digiboksi:

Meatballs. Tässä on kaikkea.



Hollywood Knights. Vähemmän tunnettu teiniurpoilu. Svengijengi 62 ja Kaasukuninkaan risteitys. OK.



Aviator. Paljon parempi, kuin mitä odotin.



Miracle. Jos viimeviikkoinen Season in a Brink oli paskin näkemäni urheiluelokuva, niin tämä oli taasen jotain muuta. Erinomaisen ammattitaitoisesti tehty, liikuttavan patrioottinen kuvaus vuoden 1980 Yhdysvaltain lätkäjoukkueen uroteosta. Suosittelen.



The Deep. Toinen elokuva, jonka odotin olevan surkea tai keskinkertainen osoittautuikin jännittäväksi ja mielenkiintoiseksi suurenbudjetin seikkailuksi. Ohjaajalta, jonka nimi tuo mieleen Sound of Thunderin ohjaajan...



Excellent Cadavers (2005). Ammattitaidotonta, mutta äärimmäisen mielekiintoista ja kiihdyttävää dokumenttielokuvaa.



Excellent Cadavers (1999). Keskinkertainen draama mielenkiintoisesta aiheesta.



Silent Running. Huonompi kuin odotin. Hyvät musat.



Cold Creek Manor. Mike Figgis on oikea "laatuelokuvien" Kevin Smith. VBittu mitä skeidaa taas kerran. Ottakaa karvanaamalta kamera pois!



DVD



The Chamber. Malliesimerkki elokuvasta, jonka on nähnyt aikaisemmin, mutta sen tajuaa vasta n. tunnin jälkeen jonkun yksittäisen kohtauksen vuoksi. Keskinkertaista ja unohdettavaa.



Ravenous. Aina toimii.



Welcome to Death Row. Huolella tehty dokumentti maailman mielenkiintoisimmasta levy-yhtiöstä.

Antti Tohka ( 6.3.2006 08:16)

The Deep. Toinen elokuva, jonka odotin olevan surkea tai keskinkertainen osoittautuikin jännittäväksi ja mielenkiintoiseksi suurenbudjetin seikkailuksi. Sound of Thunderin ohjaajalta!

A Sound of Thunderin ohjaaja: Peter Hyams

The Deepin ohjaaja: Peter Yates



The Deepistä olen toki samaa mieltä, olin jo silloin kun näin sen ensimmäistä kertaa teatterissa vuonna 1977.



A Sound of Thunder on näkemättä.



John Ford: The Seachers **

Tylsä, huono, asenteellinen, pitkäveteinen.

Shimizu:

The Grudge

En ole nähnyt alkuperäistä, enkä ylipäätään näitä tukkasilmilläkummitteluja (joihin Tale of Two Sistersin ohjaaja VWD:n arvostelun mukaan antoi kommenttiraidalla selityksenkin), joten uudelleenkuvauksen tarpeettomuus ei ole tiedossani. Juoni on ihan huttua, mysteerin ratkeaminen ei kiinnosta yhään, mutta pelottelukohtaukset ihan parhaita.



Harlin: Exorcist – Beginning

No höh, muutamaa hienoa gorekohtausta lukuunottamatta täysin mitäänsanomaton, vaikka ulkomuoto onkin CGI-hyeenoja lukuunottamatta ammattitaitoinen, mutta mitä muuta Harlinilta voikaan olettaa. Skarsgård pätevä, Scorupcoa en edes tunnistanut, höh.



Pang Brothers The Eye

Ja toinen pettymyt putkeen. Uni vei mukanaan, ei edes erityisen jännittävä, vaikka juoni kuulostikin jo hölmöltä ja kliseisesltä.



Segal: Naked Gun 33 1/3

Hauska edelleen. Loistava trilogia kertakaikkiaan. Sääli, että Leslie Nielsenin muut komediat eivät näille pärjää (vai oliko sillä jotain muuta enemmän kuin kertakatselun kestävää?) Eilinen ilta oli sopiva hetki Oscareiden takia katsoa tämä.

Artisan ( 6.3.2006 08:42)

Antti Tohka ( 6.3.2006 08:16)

The Deep. Toinen elokuva, jonka odotin olevan surkea tai keskinkertainen osoittautuikin jännittäväksi ja mielenkiintoiseksi suurenbudjetin seikkailuksi. Sound of Thunderin ohjaajalta!

A Sound of Thunderin ohjaaja: Peter Hyams

The Deepin ohjaaja: Peter Yates



The Deepistä olen toki samaa mieltä, olin jo silloin kun näin sen ensimmäistä kertaa teatterissa vuonna 1977.

Young Hova ( 6.3.2006 00:18)

Ilja Rautsi ( 6.3.2006 01:57)

Viikko täynnä lähes pelkkää paskaa.



A Sound of Thunder



Rehellisesti sanottuna yksi tyhmimmistä elokuvista kautta aikojen. Suorastaan hämmentävää, miten käsittämättömän idioottimaiseksi sitä voikaan heittäytyä. Unensieppaaja vapise!

Mutta ne otukset!! Lentoliskopaviaani!! Kyllä minä tuollaiselle keksinnölle antaisin Oskareja mielummin kuin esimerkiksi homocowboylle.

Joo, siis ihan loputtoman kiehtova elokuvahan se on, mutta ennen kaikkea aivan käsittämättömän tyhmä. Punapersepaviaaniraptorit olivat mielettömin idea pitkään aikaan, mutta kyllä aikamatkustuksen "loogisuus" jaksoi myös vääntää aivot solmuun tasaisin väliajoin (ja aika-aallot!). Samoin oranssiksi aurinkorasvattu Ben Kingsley albiinotukkalaitteessaan virnuilemassa kuin autisti.

Dracula 3000 (2004)- imdb:n kommentti "Good, sweet Jesus, have mercy." kertonee kaiken oleellisen, toisaalta jälleen niin huono pläjäys että joku voi viihtyä. Vittu tuolla on neukkulippukin seinällä

Fahrenheit 451 – ei nyt mitään mullistaavaa, mutta mielenkiintoinen näkemys jälleen kerran.

Ilja Rautsi ( 6.3.2006 14:18)

Samoin oranssiksi aurinkorasvattu Ben Kingsley albiinotukkalaitteessaan virnuilemassa kuin autisti.

Odotahan kun näet BloodRaynen.

sud ( 7.3.2006 12:11)

Mimic 3-the sentinel ‑keskeneräinen kässäri? Muuten ihan jotenkuten siedettävää mönster-viihdettä...sarjan huonoin tosin..**1/2

Mimic: *

Mimic 2: *



Kolmas osa taitaa olla jotain aivan uskomatonta.

München ****½

Parempi kuin Schindlerin lista. Kerrankin hyvä Spielbergin leffan lopetus.



Ilsa – She Wolf of the SS ***½

Eksploitaatiota, daisareita, svastikoja. Mutta onneksi muutamia helmiä, kuten "äpäräsaksalainen" tyydyttäjä ja kusifetisistinen SS-kenraali.

Simón: "Slugs" (1988) – pieneläinkauhujen parhaimmistoa Frogsin ja Squirmin ohella. Typerä ja camp juoni on ilmeisesti otettu tosissaan, sen verran sympaattista matskua on onnistuttu luomaan. Goretehosteet ovat arvaamattomia sekä aivan erityisen ällöjä/runsaita ja saivat poloisen katsojan jälleen hypähtämään istuimeltaan kuten Squirmin parhaimmissa kohtauksissa. Miinusta on annettava loppukohtauksen typerästä puhelinkommunikaatiosta siinä vaiheessa, kun pitäisi vain keskittyä kliimaksin imuun. Etanoiden määrässä ei säästelty turhia ja muutaman hienon viherkasvi-ideansa ansiosta elokuva tunkeutunee mieleen salaattipöydän ääressä. Loistava!

Garris: "The Stand" (1994) – Stephen Kingin romaaninsa pohjalta käsikirjoittama kuusituntinen minisarja alkaa älyttömän hyvin, mutta muuttuu tämän jälkeen tylsäksi saarnaksi uskonnon puolesta. Nuo kaksi ekaa tuntia ovat loistavan apokalyptiset ja aidosti pelottavat, karanneen viruksen nopeat tihutyöt ihmiskunnalle välittyvät tehokkaasti ja sinänsä yksinkertaiset säikyttelykohtauksetkin on ajoitettu hyvin, lukuisia säpsähdyksiä luvassa. Viimeiset neljä tuntiakin sisältävät ajoittain hyviä hetkiä, mutta sävy muuttuu niin vanhoilliseksi että Kingin kristillisestä vakaumuksesta tulee koko homman pääpointti. Lopussa jo rukoillaan yhdessä. Silti nuo pelottavat kaksi ensimmäistä tuntia loistavat, ja niiden ansiosta Garrisin ohjaama Hohto-minisarjakin täytynee pian tarkastaa.



Scorsese: "The Last Temptation of Christ" (1988) – hyvä Kristus-filmatisointi ohjaajalta, joka uskalsi nostaa ristiriitoja ja Raamatusta eroavia näkemyksiä esille. Willem Dafoe tulkitsee hahmonsa hyvin eikä koko elokuvassa ole mitään kornia tai säälittävää. Saatanaa kuvaavat viettelyjaksot erämaalla ovat ehkä hienoimpia vihtahousun kuvauksia mitä olen elokuvassa nähnyt.



Iñárritu: "Amores perros" (2000) – hektisesti alkava elokuva onnistuu usein, ja tämä on loistava esimerkki siitä kuinka asiat voidaan hallitusti survoa valkokankaalle kaiken turhan jäätyä leikkaushuoneeseen. Ohjaaja esittää teemansa väkivallasta, syrjäytymisestä ja patoutumisesta puistattavan tehokkaasti ja armottomasti, sillä mitään ei selitellen alleviivata tai moralisoida. Plussaa myös siitä että ympäristöstään huolimatta elokuva ei juuri lainkaan puutu huumeisiin (dialogissa mainitaan pilvi yhden kerran), vaan konfliktit ja rankat kohtalot rakennetaan muista aiheista ja elämän osa-alueista. Tässä saavutetaan sama ahdistavuuden taso kuin Unelmien sielunmessussa, mutta astetta rakentavammassa hengessä. Elokuva tuo aika hyvin myös Noén kerronnan ja teemat mieleen. Loppupuolella paljastuu myös todeksi Dreyerin huomio koiran kasvoista ja ilmeistä, joiden vivahteet hyödynnetään äärimmilleen.



Laine: "Tuntematon sotilas" (1955) – suomalaisena tästä saa paljon irti lähinnä huvittavan murrerikkaan dialoginsa ansiosta (tosin sekin "toimii" varmaan ainoastaan maalaisille.) Sotaelokuvana tämä ei järin laajoja asetelmia ota käsitelläkseen, tyydytään uskonnon ja oman isänmaan syleilyyn, mikä ei tee elokuvalle hyvää. Hattua on nostettava Reino Tolvaselle, jonka karisma vittuilevana ja päätä aukovana Rokkana kannattelee dialogeja mukavasti. Mies kuoli Afrikassa 70-luvulla ja tämä taisi olla ainoa elokuvarooli amatoorinäyttelijän uralla.



Takahata: "Grave of the Fireflies" (1988) – melkoinen emotionaalinen turpaanvetäjä, hienoimmalla ja herkimmällä mahdollisella tavalla (=japanilainen.) Lapsen näkökulma sotaan ja kuolemaan on saavutettu fantastisesti ja mieleen tulee pakostakin Tarkovskin Iivanin lapsuus, joka tyrmää samoin asein kuin Tulikärpästen hauta. Loppupuolen tuomia ylimääräisiä iskuja rintakehän alla on aika mahdoton vastustaa; pelkkä viimeisen kuvan sisällön ajattelu saa aikaan kylmiä viiltoja iholle. Mestariteos jossa samaa viisautta ja hiljaisuuden ymmärrystä kuin Kurosawan lukuisissa töissä ja Kitanon Tulikukissa. Ei kannata miettiä "hypetystä" tätä animaatiota katsoessa, vaan kannattaa miettiä elokuvan näkökulmaa ja viimeisen kuvan suhdetta siihen.



Polanski: "The Tragedy of Macbeth" (1971) – visuaalisesti vakuuttavan jylhä Shakespeare-tulkinta valkokankaalle. Alkuperäistekstiä en tunne, mutta dialogissa lausutun vanhan englannin sävyt vievät kauas ajassa taaksepäin teemoihin, jotka ovat edelleenkin jokapäiväisiä. Yhden murhan aiheuttama asteittainen mielen hajoaminen on kuvattu äärimmäisen aavemaisesti, Macbethin maanisuus ja kehittyvät vainoharhat sekä illuusiot vallasta tuovat mieleen Kinskin ja Aguirren. Kummankin elokuvan kuvaus on myös ainutlaatuista.



+ jälleen kerran uusintana Laurelin ja Hardyn parhaimmistoon lukeutuva "Our Relations", jossa pojat kohtaavat kaksoisveljensä tuhoisin seurauksin. Denkerin oluttupa, James Finlayson ja humalaista aina yhtä vakuuttavasti esittävä Arthur Housman loistavat kiihtyvän katastrofin keskellä.

sud ( 7.3.2006 14:09)

Ehetyz ( 7.3.2006 13:42)

sud ( 7.3.2006 12:11)

Mimic 3-the sentinel ‑keskeneräinen kässäri? Muuten ihan jotenkuten siedettävää mönster-viihdettä...sarjan huonoin tosin..**1/2

Mimic: *

Mimic 2: *



Kolmas osa taitaa olla jotain aivan uskomatonta.

Ootpas tylsä jätkä :



Mimic ***1/2(julma, siistit örkit, menevä...)



Mimic 2 *** (muistaakseni, vain kerran nähnyt)

Periaatteessa idea isoista tappajatorakoista on aika vänkä, mutta Mimicit ottavat itsensä liian tosissaan. Camp-goresotkuna touhu olisi ehkä voinut toimia. Ja ne CGI-efektit, yörgh.

Marienbad ( 7.3.2006 17:07)

Silti nuo pelottavat kaksi ensimmäistä tuntia loistavat, ja niiden ansiosta Garrisin ohjaama Hohto-minisarjakin täytynee pian tarkastaa.

Kannattaa käyttää se kolme tuntia kyllä johonkin muuhun. Samaa mieltä Standista, mutta Garrisin Hohto on kyllä ihan alusta loppuun aika sietämätöntä keskinkertaisuutta. Pensaseläimille jaksaa vähän nauraa (ja otukset nähtyään ymmärtää viimeistään, miksi Kubrick muutti ne pensaslabyrintiksi).

sud ( 7.3.2006 14:09)

Ehetyz ( 7.3.2006 13:42)

sud ( 7.3.2006 12:11)

Mimic 3-the sentinel ‑keskeneräinen kässäri? Muuten ihan jotenkuten siedettävää mönster-viihdettä...sarjan huonoin tosin..**1/2

Mimic: *

Mimic 2: *



Kolmas osa taitaa olla jotain aivan uskomatonta.

Ootpas tylsä jätkä :



Mimic ***1/2(julma, siistit örkit, menevä...)



Mimic 2 *** (muistaakseni, vain kerran nähnyt)

Mimic ehkä jopa ****, pitää siis katsoa toi kakkonenkin.