Mitä elitistit katsovat?

Jarno Miettinen ( 7.11.2005 19:17)

Humphrey Bogart ( 7.11.2005 12:28)

Jarno Miettinen ( 7.11.2005 01:03)

Kahden viikon katselut parhaasta paskimpaan:



From Justin to Kelly

Sinäkin olet nähnyt tämän merkkiteoksen?

En mutta osaan kuvitella tapauksen ja ihmettelin kuinka olet tuhlannut aikaa tähän. IMDB:n top 100 ‑bottomin vakiokamaa.

Fatih Akin:

Gegen die wand ( Suoraan seinään )



Tuli ihan puun takaa tämän hyvyys. Upea ja sopivan musta romanttinen draama. Sellaisia piirteitä tosin löytyy jotka osaa yleisöstä voivat helposti ärsyttää (päähenkilöiden jakomielinen käyttäytyminen, turkkilainen kansanmusiikki ). Sibel Kekilli on hyvännäköinen.

Vale-Edit: Jösses, luin juuri hänen pornourastaan. Pitää tutustua...



4+/5



Len Wiseman: Underworld



Vuoden masentavin katsomiskokemus ja kaikinpuolin urpoa kamaa. Monotoninen sinertävä värimaailma, apaattista patsastelua, tylsät ja munattomat äänitehosteet/musiikki, Kate Beckinsalen seksikkyydestä ei saada mitään irti, naurettavan vakava. CGI oli poikkeuksellisen hyvää mutta ei se tällaisessa köntsässä mitään tee. Minkä takia ne ihmissudet juoksee aina seinää/ kattoa pitkin kun ne ei pääse silti yhtään kovempaa? Täysin karismattomien vampyyrien sähinä herätti pelkkää myötähäpeää. Toimintakin oli ihan perseestä. En suosittele kellekään, edes Beckinsalen takia.



-/5



Francis Lawrence: Constantine



Ensimmäiset viisi minuuttia ehdin jo kiroamaan mihin jöötiin tuli rahat pistettyä, mutta kun tarina lähti käyntiin ni alkoi toimia. Hetkittäin oli jopa magian tuntua. Parasta oli, että elokuvan maailma taivaineen ja helvetteineen saatiin tuntumaan täysin uskottavalta eikä ylilyöntejä tapahtunut. Peter Stormaren olemuksessa oli jotain oikealla tavalla pirullista (vittumaisen muikistelun lisäksi). Plussaa myös ettei mitään koomista sidekickiä ollutkaan vaikka sellaisen kuvan olin saanut (se kakarakin menetteli). Lopputekstien jälkeen nähtävä kohtaus oli ihan asiallinen. Yksi tähti tulisi lisää jos sivuhahmoilla olisi ollut enemmän ruutuaikaa ja Keanu olisi ollut blondi.



3/5



George Sluizer: Spoorloos



Tämä taas on niitä leffoja joita toivoisi tulevan vastaan useammin, mutta jotka nähtyään melkein toivoo ettei olisi katsonutkaan. Poikkeuksellisen vahvaa ja helvetin ahdistavaa elokuvakerrontaa. Tehoa ei vähentänyt, että arvasin loppuratkaisun heti kun kun se kultamuna- höpinä alkoi. Se viimeinen kuva oli lohduttomassa vertauskuvallisuudessaan jotain niin julman kaunista (kuten muukin elokuva), että veti kyllä hymyn perseeseen (ja se musiikki, superlohdutonta). Elokuvan mestarillisuuden huomasi hyvin takaumista psykopaatin lapsuuteen/menneisyyteen, äijällä oli aika mielenkiintoinen filosofia. Se jenkkiversio kuulostaa sanonikuvaamattoman hirveältä tekeleeltä. Yhden tähden voisi kyllä tipauttaa logiikkakämmin takia (miksi ne ei vaan tarkastaneet huoltoaseman valvontakameroiden nauhoja), mutta annettaan täydet kuitenkin.



5/5



David Cronenberg: History of violence



Ei ollut ihan niin vaikuttava kuin yritti. Piti miellyttävästi jalat maassa, jopa lopun gangsteritominnan aikana. Se pikkutyttö oli karsea....Muuten viihdytti. Howard Shoren musiikit toimii joka kerta vaikka toistaakin sitä yhtä juttuaan joka leffassa...aina sitä samaa mahtipontista, suurta tragediaa ja järkytystä kuvaavaa äänivallia.



3/5



Takashi Miike: Izo



Izon olisi pitänyt lähteä kunnon maailmankiertueelle niin uskottavuus olisi ollut eri luokkaa. Muutama nautittavan seko ja tyylikäs kohtaus, muuten tylsää taidehumpuukia.



2/5

Ilja Rautsi ( 7.11.2005 00:19)

Dvd:



The House of Wax



50-luvun kolmiulotteiseina kuvattu versio. Vincent Price hyvä, muu elokuva menettelevä – hyvin samanlainen kuin 30-luvun alkuteos. Nyt olen valmis kokemaan uusimman version; Paris Hilton, täältä tullaan!



** 1/2

No tämähän on vähän kun katsoisi The Descentin keskellä päivää 14" televisiosta ilman ääniä... Mahtaa olla typerää katsella kaksiulotteisena pingispallon pomputusta kameraan päin.

No en tiedä tarjoaisiko se kovin uskomattomia säväreitä kaikissa kolmessa ulottuvuudessaankaan. Descent-vertaus ei ole sinänsä siis pätevä, koska esim. juuri pingispallokohtaus on tuskin olennainen elokuvan kokonaisuuden kannalta – eikä tuossa kovin paljon edes näyttänyt olevan noita pelkästään 3-D: nä katsottuna nautinnon tarjoavia neronleimauksia.

Ilja Rautsi ( 7.11.2005 20:12)

No en tiedä tarjoaisiko se kovin uskomattomia säväreitä kaikissa kolmessa ulottuvuudessaankaan. Descent-vertaus ei ole sinänsä siis pätevä, koska esim. juuri pingispallokohtaus on tuskin olennainen elokuvan kokonaisuuden kannalta – eikä tuossa kovin paljon edes näyttänyt olevan noita pelkästään 3-D: nä katsottuna nautinnon tarjoavia neronleimauksia.

No ainakin Sodankylän aamuyössä elämäni ensimmäisenä 3D-elokuvana tuo toimi erittäin hyvin. Pingispallo on tietenkin irrallinen gimmick, mutta 3D-lasit päässä tästä korniudesta sai kuitenkin jotain ihan aitoakin illuusiota ja fiilistä. Lisäksi olin vaikuttunut intensiteetistä joka liittyi tappelukohtauksiin. Aluksi tuli melkein säikähdeltyä päin lentäviä esineitä, mikä on mielestäni aika kunnioitettavaa ottaen huomioon elokuvan iän.

(The Lukewarm.) ( 7.11.2005 22:45)

Ilja Rautsi ( 7.11.2005 20:12)

No en tiedä tarjoaisiko se kovin uskomattomia säväreitä kaikissa kolmessa ulottuvuudessaankaan. Descent-vertaus ei ole sinänsä siis pätevä, koska esim. juuri pingispallokohtaus on tuskin olennainen elokuvan kokonaisuuden kannalta – eikä tuossa kovin paljon edes näyttänyt olevan noita pelkästään 3-D: nä katsottuna nautinnon tarjoavia neronleimauksia.

No ainakin Sodankylän aamuyössä elämäni ensimmäisenä 3D-elokuvana tuo toimi erittäin hyvin. Pingispallo on tietenkin irrallinen gimmick, mutta 3D-lasit päässä tästä korniudesta sai kuitenkin jotain ihan aitoakin illuusiota ja fiilistä. Lisäksi olin vaikuttunut intensiteetistä joka liittyi tappelukohtauksiin. Aluksi tuli melkein säikähdeltyä päin lentäviä esineitä, mikä on mielestäni aika kunnioitettavaa ottaen huomioon elokuvan iän.

Ja ne sulavat nuket on 3D:nä jumalattoman upeita. 3D-versiona ****1/2, normaaliversiona muistikuvien mukaan ***1/2 tai ****.



Mutta eihän Ilja pitänyt näköjään edes Michael Curtizin kaksiulotteisesta Mystery of the Wax Museumista (1933), jota tavataan pitää about mestariteoksena (itseltä yhä näkemättä).

JaJa ( 7.11.2005 14:59)

Yoshua Ben Yosef ( 6.11.2005 20:29)

Viikko on ohi... Saldo on seuraava:



Salo *

Karate Kid ***

Don't Torture a Duckling ***

Jätkä ei tajua kyllä mistään mitään.

What the fuck.



Karate Kidin kolmessa tähdessä on tiettyä "huumoria" mukana: yksin järkyttävät kasaribiisit "Youre the Best" ja "Moment of Truth" nostavat kaikki karvat pystyyn (onneksi ei sentään munaa; sitä saisi hävetä).



Don't Torture a Duckling on kyllä muuten hieno elokuva, mutta kävi ahdistamaan se "jeesustelu" murhakohdissa. Kyllä aikuista naista tapettaessa voi näyttää vaikka minkälaista kummaa... Mutta kun lapsiin kohdistuu väkivaltaa niin jopa ollaankin niin siveyden ja kristillisyyden suuria lähettiläitä. Yksin tämä tekijä tiputti arvosanaa yhdellä...



Mutta Salon yksi tähti ei ole mikään maailman omituisin asia... Olisi Salo jo hienon loppukohtauksensa ansiosta ansainnut enemmänkin, mutta minun mielestäni se on joko viiden tai yhden tähden elokuva. Se ei todellakaan ole pliisu pätkä, joten sille ei kuulu antaa "neutraaleja" arvosteluja.



Sellainen (pedo)fiilis mulle jäi.



En hae kenenkään siunausta, mutta yritän selventää kantaani hieman. Prkl.



Mutta en kuitenkaan itsekään käy väittämään, että tajuaisin jostain jotain.

Joitain parin viime kuukauden aikana katsottuja:

Bergman:Kesäinen leikki

Onnea kohti

Kesä Monikan kanssa

Rakkauden oppitunti

Kesäyön hymyilyä

Seitsemäs sinetti

Elämän kynnyksellä

Kasvot

Kuin kuvastimessa

Talven valoa

Persona

‑Yliannostus Bergmania näin lyhyelle ajalle, onneksi suurin osa näistä on vaan niin perkeleen hyviä leffoja.



Marx Brothers:Ilta oopperassa

Päivä kilpa-ajoissa

päivä sirkuksessa

Päivä lännessä

Päivä tavaratalossa

Yö Casablancassa

‑eli siis koko boxillinen, kaksi ensimmäistä naurattivat eniten, vaikka eivät nekään nousseet veljesten viiden ensimmäisen leffan tasolle. Päivä lännessä ja sirkuksessa olivat keskitasoa ja tavaratalo hirvittävä pohjanoteeraus. Onneksi Yö Casablancassa oli taas mainio.

ja vielä

Duck Soup

Animal Crackers

Werner Herzog: Signs of Life

‑Odotukset olivat korkealla tätä leffaa kohtaan mutta ei tarvinnut pettyä. Herzogilla on ollut tyyli hallussa jo ensimmäisestä elokuvastaan lähtien. Todella upea elokuva. Dvd:n kommenttiraita oli jälleen helvetin mielenkiintoinen kun Herzog kertoo sympaattisesti uskomattomia tarinoita elämästään ja leffan teosta.

Ed Wood: Night of the Ghouls

‑Ihan uskomattman huono leffa!!!!



Riefenstahl: Olympia (osat 1 ja 2)

Morelli:Corto Maltese

Kurosawa: Elokuun Rapsodia

Kurosawa: Dersu Uzala

Tati: Liikenne

Tati: Lystikäs kirjeenkantaja

Bendelack: The league of gentlemens apocalypse



Ja tietysti spaguja mm: California, Silver Saddle, Buddy Goes West, Sometimes life's hard Providence, a pistol for 100 graves, Awkward hands, Matalo!

Fakedad ( 7.11.2005 18:32)

Francis Lawrence: Constantine



Ensimmäiset viisi minuuttia ehdin jo kiroamaan mihin jöötiin tuli rahat pistettyä, mutta kun tarina lähti käyntiin ni alkoi toimia. Hetkittäin oli jopa magian tuntua. Parasta oli, että elokuvan maailma taivaineen ja helvetteineen saatiin tuntumaan täysin uskottavalta eikä ylilyöntejä tapahtunut. Peter Stormaren olemuksessa oli jotain oikealla tavalla pirullista (vittumaisen muikistelun lisäksi). Plussaa myös ettei mitään koomista sidekickiä ollutkaan vaikka sellaisen kuvan olin saanut (se kakarakin menetteli). Lopputekstien jälkeen nähtävä kohtaus oli ihan asiallinen. Yksi tähti tulisi lisää jos sivuhahmoilla olisi ollut enemmän ruutuaikaa ja Keanu olisi ollut blondi.



3/5

Constantine on hahmona mielenkiintoinen, itseasiassa eräs viimeaikojen mielenkiintoisimpia, joihin olen törmännyt. Tuntuu kuitenkin siltä, että tarina on ollut liian iso pala kakkua tekijöilleen: liian suuret asiat käsitellään liian pintapuolisesti tai sivuutetaan liian vähäisellä huomiolla.







Ja mitä tulee Keanun blondiuteen: yksi tähti olisi tullut lisää, jos Keanu olisi ollut joku toinen näyttelijä. Kyseinen puusilmä ei sovi muuhun kuin Matrixiin. Reevesin patsastelu ei riitä tuomaan esiin hahmon kaikkea potentiaalia.



Pisteet Fakedadilla kohdallaan...

Yoshua Ben Yosef ( 8.11.2005 08:25)

En ole tutustunut lähdeteokseen, joten en voi tietää alkuperäistä lopetusta John Constantinen tarinalle

Hellblazer on kuukausittain yhä ilmestyvä sarjakuva, josta on otettu sieltä täältä aineksia elokuvaan.

Flash ( 7.11.2005 21:13)

(The Lukewarm.) ( 7.11.2005 22:45)

Ilja Rautsi ( 7.11.2005 20:12)

No en tiedä tarjoaisiko se kovin uskomattomia säväreitä kaikissa kolmessa ulottuvuudessaankaan. Descent-vertaus ei ole sinänsä siis pätevä, koska esim. juuri pingispallokohtaus on tuskin olennainen elokuvan kokonaisuuden kannalta – eikä tuossa kovin paljon edes näyttänyt olevan noita pelkästään 3-D: nä katsottuna nautinnon tarjoavia neronleimauksia.

No ainakin Sodankylän aamuyössä elämäni ensimmäisenä 3D-elokuvana tuo toimi erittäin hyvin. Pingispallo on tietenkin irrallinen gimmick, mutta 3D-lasit päässä tästä korniudesta sai kuitenkin jotain ihan aitoakin illuusiota ja fiilistä. Lisäksi olin vaikuttunut intensiteetistä joka liittyi tappelukohtauksiin. Aluksi tuli melkein säikähdeltyä päin lentäviä esineitä, mikä on mielestäni aika kunnioitettavaa ottaen huomioon elokuvan iän.

Ja ne sulavat nuket on 3D:nä jumalattoman upeita. 3D-versiona ****1/2, normaaliversiona muistikuvien mukaan ***1/2 tai ****.



Mutta eihän Ilja pitänyt näköjään edes Michael Curtizin kaksiulotteisesta Mystery of the Wax Museumista (1933), jota tavataan pitää about mestariteoksena (itseltä yhä näkemättä).

No joo, sulavat nuket 3D: nä on kieltämättä sellaista että se pitäisi jo nähdä. Curtizin elokuva on paikoin tunnelmallinen, mutta en siitä mestariteosta saa millään. Voi toki olla, että pisteet olisivat korkeammalla molemmissa, mikäli olisin ne teatterissa katsonut (ja 3D: t 3D: nä).

Valikoituja poimintoja viíkon ajalta, TV:sta jälleen suurin osa:

Panssarilaiva Potemkin: viimeinkin tuli tämäkin aukko sivistyksessä korjattua ja vielä valkokankaalta. Seinäjoellakin on välillä edistytty elokuvakulttuurin saralla ja menossa oleva kuukausi on nimetty kulttuurimarraskuuksi. Sen seurauksena tuli tämäkin mahdollisuus ja ensi torstaina olisi vuorossa Birth of a Nation! Mutta kyllä Potemkin oli iskevä elokuva ja maineensa veroinen enkä enää ihmettele Eisensteinin saamia mainintoja, kun keskustellaan elokuvan merkkiohjaajista. Leikkaus oli todellakin kohdillaan ja elokuva sai itsessäkin aikaan jonkinlaisia kapinafiiliksiä! Kuolema riistäjille! Aion silti äänestää Niinistöä. ****



Perdita Durango: ***½





Dark Water: yksi japsikauhu lisää katsottu. Pidin tästä enemmän kuin Ringusta, tosin nyt ei ollut taustalla amerikkalaisen version näkemistä. Hyvää tunnelmaa ja tarpeeksi hyytäviä kohtia. Tästä tuli mieleen suomalainen tv-klassikko Painajainen! ****



The Last Detail/Saattokeikka: olin ennemmin nähnyt, mutta muistikuvat olivat heikot. Loistava elokuva, loistavaa läppää. Nicholson oli 70-luvulla aika lailla ylittämätön, mutta ei ollut valittamista muissakaan näyttelijöissä. Olen pikkuhiljaa päätymässä tulokseen, että kyllä 70-luvulla todellakin tehtiin ne parhaat leffat. Niissä on sitä jotain, todellisen elämän makua, rosoisuutta, ei mitään pintakiiltoa. ****½



The Country Girl: varmaa Hollywood-draamaa 50-luvulta. Grace Kelly (joka oli kyllä maskeerattu ei-niin-hehkeäksi), William Holden, Bing Crosby... Mitäpä tästä sanoa, takuulaatua. ***½



XXX: idioottimaista, mutta viihdyttävää. Ei voi mitään, Dieselillä on jotain pölhöä karismaa. ***



Showtime: jep. Hyvä De Niro. Pari kohtuullista läppää, mutta muuten ei voi todeta kuin että Niron naama alkaa yhä suuremmassa määrin ärsyttää näiden floppien takia. Ne maneerit, ne maneerit. Heh, laitetaan Niro vaikka tekemään pilaa Taksikuskista, tosi mielikuvituksekasta. **½

xXx (Tv) * tähänkö ovat action elokuvat vajonneet sitten 80-90 luvun kulta-ajan? Typerää extreme meuhkaamista. Ei innosta

Showtime (Tv) **½ Ihan katsottavaa viihdettä.

De Palma: Blow Out (35 mm)

Ei ihan niin hyvä kuin muistin, mutta kyllä tämä upposi edelleen suhteellisen toimivan juonen, Travoltan pääosan ja sopivasti kikkailevan kameratyöskentelyn voimalla. Tosin se täysiä kierroksia pyörivä kohtaus äänihuoneessa aiheutti lievää huimausta. Loppu karkasi De Palmalta komeasti käsistä, mutta siinäkin kyrsi taas enemmän näytökseen saapuneet käkättäjät kuin elokuvan lässähtäminen loppusuoralla. ****



Baker: Quatermass and the Pit (tv)

Olisi pitänyt laittaa nauhalle, sillä veto loppui kesken loppuratkaisun, kuten aika monilla muillakin. Ei ollut yhtä tiukka kuin Quatermass II, mutta kyllä tämän nauramatta katsoi. Nähdyn perusteella: ***½



Holland: Safety Patrol (tv)

Takuuvarma Disney-televisiokomedia, jonka sankari on vakavasti häiriintynyt pikkupentu, ja jossa koululaiset ovat aivan pähkinöinä päästessään Weird Al Yankovicin konserttiin . Täysin käsittämätöntä meininkiä, sietämättömiä lapsinäyttelijöitä, arvelluttavia roolimalleja ja jumalattoman huonoa huumoria. Aika alas on Savage Steve Hollandkin vajonnut sitten 80-luvun. *



Fellini: Il Casanova (35 mm)

Äärimmäisen komeaa visuaalisuutta ja Nino Rotan mahtava score, mutta muuten ei oikein iskenyt muutamaa kohtausta lukuunottamatta. Fellinin liioittelevassa tyylissä on toki ansionsa, mutta tässä mitassa vastaanottokyky ylittyi turhankin nopeasti. **½

Dmytryk: Crossfire

Wise: Born to Kill

Lindholm: Drakarna över Helsingfors

Oshii: Avalon

Peckinpah: Bring Me the Head of Alfredo Garcia

Gordon: Dolls

Argento: Il Cartaio

joku Kim: Volcano High

Burton: Corpse Bride

Suzuki: Pistol Opera

joku toinen kim: The Quiet Family

Digiboksilta Kauhun pitkät hiukset ja dvd:ltä Nausicaa. Yllättävää oli, että Nausicaa vei päivän pari "muhia" ja Kauhun pitkät hiukset taas oli ylipäänsä hyvä. On jäänyt italialaiset goottikauhuilut aika vähälle, mutta tuo ainakin helpotti tutustumista.