25.7.2005 21:53
Sin City (35mm) – Robert Rodguez & Frank Miller
Pitkä-aikaisena Frank Miller ja Sin City-fanina odotin elokuva-versiota mielenkiinnolla etenkin kun ennakkoarviot ja kommentit kertoivat sovituksen olevan erittäin uskollinen alkuperäisille sarjakuville. Ja niin se onkin. Valitettavasti siinä on hyvät ja huonot puolensa. Hyvä puoli on tietenkin se että kerrankin ei tarvitse kirota elokuvantekijöitä jotka ovat vesittäneet tai turhaan muutelleet niitä elementtejä jotka ovat tehneet alkuperäismateriaalista toimivaa. Huono puoli on sitten se että elokuva paikoin tukehtuu pyrkimyksiinsä olla elävä sarjakuva. Täydellinen liikkuva versio sarjakuvasta. Dialogi joka toimii hienosti sarjakuvassa ei suoraan elokuvaan käännettynä ole aina niin sykähdyttävää kuunneltavaa, ja sinänsä hieno näyttelijäkaarti kompasteleekin paikoin sen kanssa pahasti. Pitkät kertoja-ääni/monologipätkät kuulostavat paikoin elokuvassa korneilta ja mikä pahinta tuhoavat elokuvan rytmiä ikävästi. Sarjakuvat moneen kertaan lukeneena repliikkien ja jopa kuvien toistuminen yksi yhteen on samaan aikaan sekä kiehtovaa että tylsää seurattavaa. Sin City sarjakuvissa on niin paljon hienoja hetkiä että ne toimivat paikoin väkisin elokuvaan suoraan siirrettynä. Silti olisin toivonut hieman vapaampaa otetta sovituksessa. Jotenkin tasapaksuksi touhu jää. Rodriguez ei saa aikaan minkäänlaisia kunnon nostatuksia tunnelmaan vaan elokuva on kokoajan yhtä tasaista huippua tai pohjaa näkökulmasta riippuen. Asiaa ei auta harvinaisen mitättömät musiikit. Nekin taisivat olla pitkälti monilahjakkuus Rodriguezin käsialaa.
Sitten positiivisia puolia. Elokuvan visuaalinen ilme on suurimmaksi osaksi hieno ja onnistunut ja uskomattoman lähellä sarjakuvan tyyliä (ja tämä on ehdottomasti onnistunut kytkös sarjakuvaan).Näin jälkikäteen ajatellen jyrkkää valkoisen ja mustan kontrastia olisi voinut hyödyntää vieläkin enemmän. Näyttelijäkaartia ehdin jo hieman kehaistakin. Erityisesti ulkoisesti se on todella hienosti valittu. Näyttelijät tekevät muutenkin toki varsin hyvää työtä vaikka dialogi onkin hyvin epäluontevaa paikoitellen. Mickey Rourke on Marv!. Loistava valinta. Myös muut miespääosat Bruce Willis ja Clive Owen tekevät hyvää työtä. Vaikka Owenissa onkin jotain hyvin vastenmielistä… Naiset jäävät hepposempine rooleineen hieman varjoon mutta niin on sarjakuvissakin. Näyttelijöistä ainoastaan Brittany Murphy oli aivan hirvittävä. Murphyn rooli Shellienä ei ollut pitkä mutta sitäkin tuskallisempaa katseltava.
Väkivaltaa ja paljasta pintaa leffassa oli riittämiin, vaikkei ihan sarjakuvan sfääreihin tässä asiassa päästykään. Toimintakohtaukset olivat aika hienoa katseltavaa ja niillä olisikin voitu herkutelle hieman pitempään. Elokuvan tarina oli koottu kolmesta eri albumista mikä toimi kohtalaisen hyvin vaikka olisinkin mieluummin nähnyt kokonaisen elokuvan ensimmäisestä Sin Citystä. Se olisi kyllä sitten vaan vaatinut erilaista sovitusta koska ei siinä näin orjallisella tyylillä ihan yhteen elokuvaan varmaan ainesta olisi ollut.
Minulle Sin City jäänee enemmänkin mielenkiintoiseksi ja viihdyttäväksi kuriositeetiksi kuin aidosti loistavaksi elokuvaksi. Harmittavaa koska tässä oltiin kuitenkin melko lähellä onnistumista. Pisteet Rodriguezille siitä että hänellä oli rohkeutta ja näkemystä lähteä tekemään elokuvaa tällä tällä tyylillä. Valitettavasti hänellä ei vaan ollut taitoa saada näkemystään toimimaan täydellisesti. En sinänsä ole yllättynyt koska onhan Sin City epätäydellisenäkin Rodriguezin epätasaisen uran toistaiseksi paras elokuva.
***½
edit. käsittämätön Owen Wilson/Clive Owen sekaannus korjattu
Pitkä-aikaisena Frank Miller ja Sin City-fanina odotin elokuva-versiota mielenkiinnolla etenkin kun ennakkoarviot ja kommentit kertoivat sovituksen olevan erittäin uskollinen alkuperäisille sarjakuville. Ja niin se onkin. Valitettavasti siinä on hyvät ja huonot puolensa. Hyvä puoli on tietenkin se että kerrankin ei tarvitse kirota elokuvantekijöitä jotka ovat vesittäneet tai turhaan muutelleet niitä elementtejä jotka ovat tehneet alkuperäismateriaalista toimivaa. Huono puoli on sitten se että elokuva paikoin tukehtuu pyrkimyksiinsä olla elävä sarjakuva. Täydellinen liikkuva versio sarjakuvasta. Dialogi joka toimii hienosti sarjakuvassa ei suoraan elokuvaan käännettynä ole aina niin sykähdyttävää kuunneltavaa, ja sinänsä hieno näyttelijäkaarti kompasteleekin paikoin sen kanssa pahasti. Pitkät kertoja-ääni/monologipätkät kuulostavat paikoin elokuvassa korneilta ja mikä pahinta tuhoavat elokuvan rytmiä ikävästi. Sarjakuvat moneen kertaan lukeneena repliikkien ja jopa kuvien toistuminen yksi yhteen on samaan aikaan sekä kiehtovaa että tylsää seurattavaa. Sin City sarjakuvissa on niin paljon hienoja hetkiä että ne toimivat paikoin väkisin elokuvaan suoraan siirrettynä. Silti olisin toivonut hieman vapaampaa otetta sovituksessa. Jotenkin tasapaksuksi touhu jää. Rodriguez ei saa aikaan minkäänlaisia kunnon nostatuksia tunnelmaan vaan elokuva on kokoajan yhtä tasaista huippua tai pohjaa näkökulmasta riippuen. Asiaa ei auta harvinaisen mitättömät musiikit. Nekin taisivat olla pitkälti monilahjakkuus Rodriguezin käsialaa.
Sitten positiivisia puolia. Elokuvan visuaalinen ilme on suurimmaksi osaksi hieno ja onnistunut ja uskomattoman lähellä sarjakuvan tyyliä (ja tämä on ehdottomasti onnistunut kytkös sarjakuvaan).Näin jälkikäteen ajatellen jyrkkää valkoisen ja mustan kontrastia olisi voinut hyödyntää vieläkin enemmän. Näyttelijäkaartia ehdin jo hieman kehaistakin. Erityisesti ulkoisesti se on todella hienosti valittu. Näyttelijät tekevät muutenkin toki varsin hyvää työtä vaikka dialogi onkin hyvin epäluontevaa paikoitellen. Mickey Rourke on Marv!. Loistava valinta. Myös muut miespääosat Bruce Willis ja Clive Owen tekevät hyvää työtä. Vaikka Owenissa onkin jotain hyvin vastenmielistä… Naiset jäävät hepposempine rooleineen hieman varjoon mutta niin on sarjakuvissakin. Näyttelijöistä ainoastaan Brittany Murphy oli aivan hirvittävä. Murphyn rooli Shellienä ei ollut pitkä mutta sitäkin tuskallisempaa katseltava.
Väkivaltaa ja paljasta pintaa leffassa oli riittämiin, vaikkei ihan sarjakuvan sfääreihin tässä asiassa päästykään. Toimintakohtaukset olivat aika hienoa katseltavaa ja niillä olisikin voitu herkutelle hieman pitempään. Elokuvan tarina oli koottu kolmesta eri albumista mikä toimi kohtalaisen hyvin vaikka olisinkin mieluummin nähnyt kokonaisen elokuvan ensimmäisestä Sin Citystä. Se olisi kyllä sitten vaan vaatinut erilaista sovitusta koska ei siinä näin orjallisella tyylillä ihan yhteen elokuvaan varmaan ainesta olisi ollut.
Minulle Sin City jäänee enemmänkin mielenkiintoiseksi ja viihdyttäväksi kuriositeetiksi kuin aidosti loistavaksi elokuvaksi. Harmittavaa koska tässä oltiin kuitenkin melko lähellä onnistumista. Pisteet Rodriguezille siitä että hänellä oli rohkeutta ja näkemystä lähteä tekemään elokuvaa tällä tällä tyylillä. Valitettavasti hänellä ei vaan ollut taitoa saada näkemystään toimimaan täydellisesti. En sinänsä ole yllättynyt koska onhan Sin City epätäydellisenäkin Rodriguezin epätasaisen uran toistaiseksi paras elokuva.
***½
edit. käsittämätön Owen Wilson/Clive Owen sekaannus korjattu