Mitä elitistit katsovat?

Antti Tohka (30.8.2004 12:50)

Sången från andra våningen



Hyvin vaikea sanoa mitään. En ihan kaikkea ymmärtänyt. Pitää varmaan lukea RisGaalan arvostelu elitististä...

Alkuperäinen Riskuola kirjoitti elokuvan olevan lyyrinen montaasi. Pitää tavattaessa tentata, että mitä helevettiä se tarkoittaa.

Janne Timonen (30.8.2004 11:04)

Antti Tohka (30.8.2004 12:50)

Sången från andra våningen



Hyvin vaikea sanoa mitään. En ihan kaikkea ymmärtänyt. Pitää varmaan lukea RisGaalan arvostelu elitististä...

Alkuperäinen Riskuola kirjoitti elokuvan olevan lyyrinen montaasi. Pitää tavattaessa tentata, että mitä helevettiä se tarkoittaa.

"Se on yhtä aikaa kauhea, kaunis, nerokas, brutaali, hauska, lyyrinen ja todellinen." – RisGaala



Tässä taitaa olla avainsana tuo lyyrinen.

Antti Tohka (30.8.2004 13:12)

"Se on yhtä aikaa kauhea, kaunis, nerokas, brutaali, hauska, lyyrinen ja todellinen." – RisGaala



Tässä taitaa olla avainsana tuo lyyrinen.

Tuon lainausmerkkien sisällön ymmärtää poliisikin, mutta lyyrinen montaasi kuulostaa silkalta sanahelinältä.



Ei tällainen kansan mies nuin fiinien ilmausten päälle ymmärrä. Asiat pitää sanoa selkeästi, eikä piilottaa krumeluurien taakse. Plussaa saa myös siitä, jos käyttää luovasti sanaa "perkele".

Janne Timonen (30.8.2004 11:19)

Antti Tohka (30.8.2004 13:12)

"Se on yhtä aikaa kauhea, kaunis, nerokas, brutaali, hauska, lyyrinen ja todellinen." – RisGaala



Tässä taitaa olla avainsana tuo lyyrinen.

Tuon lainausmerkkien sisällön ymmärtää poliisikin, mutta lyyrinen montaasi kuulostaa silkalta sanahelinältä.



Ei tällainen kansan mies nuin fiinien ilmausten päälle ymmärrä. Asiat pitää sanoa selkeästi, eikä piilottaa krumeluurien taakse. Plussaa saa myös siitä, jos käyttää luovasti sanaa "perkele".

Tarkoitinkin, että jos sekä Riskala että Risgaala nimenomaan käyttävät adjektiivia lyyrinen, on se todennäköisesti elokuvaa parhaiten kuvaava määritelmä.

Miten suurella todennäköisyydellä?

Sumatralainen hengenlähtökuumetauti iski juuri sopivasti Cinén ja ilmaisen japinalaiselokuvien kavalkaadin aikaan, joten aikaa jäi oleelliselle:

dvd:

Aguirre, The Wrath of God

Nosferatu, Phantom der nacht

Woyzeck

Fitzcarraldo

Cobra Verde

My Best Fiend

+ tukulti extroja



vhs:

Le Fantôme de la liberté

High Noon (vhs/tv)

Janne Timonen (30.8.2004 11:33)

Miten suurella todennäköisyydellä?

fifty-sixty

Antti Tohka (30.8.2004 13:56)

Janne Timonen (30.8.2004 11:33)

Miten suurella todennäköisyydellä?

fifty-sixty

Aika lyyrisesti ilmaistu.

Mississippi Burning

Bumfights 1: Rufuksen känniset pummistuntit olivat kivoja mutta muuten kuraa: teiniflaidikset oli tylsiä ja bumhunting paitsi rikollista ja moraalitonta niin myös harvinaisen epähauskaa huumoria.



Death in Venice: Vähän liian hupsusti näytelty pääosa, muuten vaikutti hyvältä.



Rupan III: Fuma Conspiracy: Todella vauhdikas mutta kärsii hieman persoonattomasta piirrosjäljestä.



Pride 19: Bad Blood: Pelen ja Carlos Newtonin kohtaaminen aivan huippu, muutenkin paljon hyviä otteluita. Don Fryen ja Ken Shamrockin eli kahden pro-wrestling ‑uraakin kokeilleen ottelijan välisessä matsissa oli epäilyttävän päljon kyseiseen lajiin viittaavaa dramatiikkaa sekä kehässä että sen ulkopuolella mutta tulihan matsissa aika vakuuttaviakin osumia, tiedä sitten tuosta.



Hardware: Toimi pirun hyvin kankaalta, leffan visuaalisuus ja musiikit pääsivät ihan uudella tavalla oikeuksiinsa.



Babycart in Peril: Ei mitenkään sarjan parhaita mutta onhan tuossa hetkensä. Temppelin ninjaväijytys on klassikko.



Dust Devil: Hieman epätasainen mutta parhaimmillaan aika nerokas.

Fritz Lang: Metropolis (1927)

Klassikko. Kyseessä oli tämä uudelleen kasattu versio, joka lienee kaikkein uskollisin alkuperäiselle.



Curtis Hanson: 8 Mile (2002)

Voi pettymysten pettymys. Tämähän olikin sitten loppupeleissä aivan kunnollinen elokuva. Eminemkin osasi näytellä .. öö, tuota ... itseään?

Miguel Iglesias Bons:

The Werewolf and the Yeti

--> Näkemistäni Naschyn ihmissusi-leffoista selvästi heikoin. Espanjalainen metsä ei hirveästi näytä Tiibetiltä ja lumimiestä ei näy missään. Naschyn egotrippailu on kyllä aina hauskaa katsottavaa. **

Giafranco Parolini: If You Meet Sartana Pray For Your Death

Giuliano Carnimeo: Cloud of Dust... Cry of Death... Sartana Is Coming

--> Sartana-sarjan heikoin ja humoristisin osa. Tylsä juoni ei parane sillä, että uusia käänteitä tulee kerran viidessä minuutissa. Aikaisemmissa osissa Sartana oli kaikki tasapuolisesti tappava, vain omaa etuaan ajatteleva psykopaatti., tässä kaikkien kanssa kaveeraava ja patsaille "hauskoja" jutteleva sanksari. Ei näin. ***

Pierre Chevalier: Orloff Against the Invisible Man

--> 75-minuuttisenakin vähintään 20 minuuttia liian pitkä. Huono, tylsä ja kuitenkin oudolla tavalla sympaattinen. Parempi kuitenkin kuin Francon omat jatko-osat Dr.Orloff's Monster ja Diabolical Dr. Z. **

Kimiyoshi Yasuda: Zatoichi On the Road

--> Zatoichi #5. Tylsään neloseen verrattuna oikein hyvä, muuten pitkälti tuttujen teemojen toistelua. ***½

Kazuo Ikehiro: Zatoichi and the Chest of Gold

--> Zatoichi #6. Paras osa tähän mennessä. Visuaalisesti edellisiä osia valovuoden edellä. Leikkaukset ovat paljon nopeampia ja tarina muutakin kuin sitä samaa vanhaa. ****

Leon Klimovsky: The Dracula's Saga

Leon Klimovsky: The Devil's Possessed

Leon Klimovsky: Quinto: Non Ammazzare

--> Viikonlopun Klimovsky-putki. Draculan tasosta saa hyvän kuvan kuuntelemalla kevytklassista huonolta vinyyliltä ja tuijottamalla telkkaria, jossa ei ole virta päällä. Ehkä jossain muussa kuin Hollanti-versiossa ruudulla näkyykin jotain? Devil's Possessed sai toivomaan, ettei ruudulla näkyisi mitään. Quinto oli yllättäen suht ok spagu hyvällä tunnarilla ja nätillä värivalaistuksella. *½ / *½ / **½

Pasanen & Loiri: Hirttämättömät

Kuluneen viikon katsotut:

Takashi Koizumi: After the Rain (Ame agaru)



Ylitti kaikki odotukset. Raikas, kaunis ja vahva. Suosittelen etenkin kaikille Kurosawa – faneille.



Blaine Wasylkiw: Rotten Shaolin Zombies



Lyhyt Kanadalainen pikkubudjetin camp Zombie/Martial Arts pätkä. Pohjien otto pätkä.



Terry Zwigoff: Crumb



Kuuden vuoden aikana kuvattu hyvä dokkari Robert Crumbista. Faneille must!



Janne Kuusi: Kukkia ja Sidontaa



Aika pitkälle improvisaatioon perustuva uusi Suomalainen elokuva. Oikea herkku, jos pitää Stella Polariksen esityksistä. Ok muuten. Kuvatun (muistaakseni) 83 tunnin materiaalista tehdään myös minisarja televisioon vuodelle 2006.



Larry Clark: Bully



Kids oli totaalinen pettymys, joten tästäkään en paljoa odottanut. Ylitti kuitenkin hienosti odotukset. Leffalla on niin hyvät kuin huonotkin puolensa.



Gore Verbinski: The Ring



Kannattaa pitäytyä alkuperäisessä.



Lucio Fulci: The Black Cat (Il Gatto Nero)



Keskitason Fulcia.



Lee Tamahori: Once Were Warriors



Hienosti ohjattua väkivaltaa. Vaikuttava.



Andrei Tarkovsky: Offret – Sacrificatio



Jotenkin odotin tämän olevan tylsempi ja omituisempi. Hyvä, että ei ollut.



Akira Kurosawa: The Hidden Fortress (Kakushi toride no san akunin)



Seikkailuelokuva, jolle moni on velkaa.

sorsimus (29.8.2004 13:59)

Tunteeko joku Simonin tuotantoa laajemminkin?

Enpä nyt voi kehua itseäni Simon-tuntijaksi, mutta kolmehan noita on nähtynä (Pieces *****, Slugs *** ja Cthulhu Mansion *). Sukulaispoika oli tulossa hoitoon, ja ajattelin helpottaa tehtävää lainaamalla jotain katsottavaa kirjastosta. Tarjolla oli jokin Simonin seikkailu(?)elokuva. Ajattelin olla kuitenkin vaarantamatta lapsen kehityksen ja jätin lainaamatta. (Oikeasti taisi olla vain suomeksi tekstitetty, joten tekstit olisi pitänyt lukea ääneen tai jotain. Suomeksi dubattu Simon-teos olisikin vaarantanut minun henkisen kehitykseni.)



Katsotut:



Crimson Tide En ollut aiemmin nähnyt kokonaan, ja katsomatta olisi voinut jättää nytkin. Tarantinoismit olivat hölmöjä ja kokonaisuutena korkeintaan keskinkertaista sukellusvenetrilleriä.



Slaughter & Slaughter's Big Rip Off Muistelin ykköstä keskinkertaiseksi, mutta se on huonompi. Ohjaajan (joka on vastuussa myös Cleopatra Jonesista) mielestä laajakulmaobjektiivilla jostain huoneen nurkasta kuvaaminen sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen. Jim Brown osoittaa, että jenkkifudiksen pelaaminen ei tarkoita näyttelemisen osaamista, vaikka kroppa olisikin uskottavassa kunnossa. Lisäksi Brown vaikuttaa pelkäävän aseita. Kakkosessa mies ampuukin konepistoolilla, joten silmät kiinni paukuttelu on ihan ymmärrettävää. Näytteleminenkään ei ole niin pahaa, kun vieressä ei ole Stella Stevens vaivaannuttamassa. Kakkosessa(kin) on väkivalta ja seksiosasto ihan hyvin hallussa, ja Rip Off onkin hivenen viihdyttävämpi.



Hardware & Dust Devil Minusta Dust Devil on näistä parempi. Hardware on visuaalisesti hieno ja hyvin tehty mutta kovin tavanomainen kauhuelokuva. Hyvät efektit. Dust Devil on omaperäisempi ja tyylikäs sekä Zekes Mokae miellyttävän "epänormaali" päähenkilö. En vain ymmärrä miksi ne kumimaskit piti tähän sotkea, budjetti olisi saanut loppua kesken ennen niitä.



Touch Of Evil Yliarvostettu.



Eternal Sunshine of the Spotless Mind Olihan tämä hyvä. Keskivaihetta olisi voinut tiivistää esimerkiksi poistamalla yhden sivujuonen ja efektejä oli tuotu ihan turhaan mukaan. Kirkas spotti ajoi asiansa paremmin. Koskettava ja laittoi minut ajattelemaan suhdettani roskaruokaan, ei kun... enhän minä käynytkään Super Size Me:ta katsomassa.

k-mikko (30.8.2004 19:58)

Pieces *****

Aikaväliltä 16. 8. – 30. 8. Tästä lähtien taas viikon välein.

Wong: "Three Swordsmen" (1994)

Wong: "The Holy Weapon" (1993)

Sudjio: "The Queen of Black Magic" (1979)

le Cilaire: "Fear" (1985)

Rollin: "Le Viol du vampire" (1967)

Rollin: "La Vampire nue" (1969)

Rollin: "Le Frisson des vampires" (1970)

Sollima: "Faccia a faccia" (1967)

Fincher: "Se7en" (1995)

Singh: "The Cell" (2000)

Scott: "Hannibal" (2001)

Dreyer: "Vampyr" (1932)

Parker: "Angel Heart" (1987)