Mitä elitistit katsovat?

sorsimus (10.5.2005 12:34)

Hitcher in the dark (DVD), Yllättävän hyvä ‑89 Lenzi. Positiivisesta yllätyksestä toinenkin tähti.

Viimeinkin voin päästää pannasta oman katsottujen listani sekä kommentit tästä, kirjoitan ne tänne heti kun pääsen ylös lattialta kieriskelemästä hysteerisestä naurusta

Hitcher in the Dark (1989), kuten Black Demonskin (1991), edustaa kammottavinta Lenziä mitä tiedän. Eloton, ruma ja kylmä. Toki ymmärrän että se saattaisi päräyttää jos alla olisi joku muppet-sessio tms.

Tämä Lenzi on yhden tähden vetäisy. Hitcheriä ei ikimaailmassa voi laittaa samaan luokkaan tuon hirivtyksen kanssa.

Stacy (Attack of the Schoolgirl Zombies) ***

Mike Tyson's Greatest Hits *****

The Day After Tomorrow ***

Belly of the Beast ** 1/2

Troy *** 1/2

Kingdom (1997) Sakuraba vs Wiet ja Sakuraba vs Yamamoto

Pride FC 23 Sakuraba vs Arsene

dvd:

Peckinpah: Bring Me the Head of Alfredo Garcia **

Wyler: The Best Years of Our Lives ***

Polanski: The Tenant ****

Hill: Coffy ****



35mm:

Rohmer: Le beau mariage ***½

Ozon: Sous le sable ****

Cammell&Roeg: Performance ****-

Emanuelle; Queen Of Sados



Takuuvarmaa ja yllätyksekseni yllättävän vähäexploitatiivista Laura Gemserin pehmopornoilua, joka yrittää olla jotain puhuttelevampaa yrittäessään sotkea mukaan myös puhuttelevampaa ainesta Emanuellen ja hänen tyttärensä äiti-lapsi-suhteen sekä tyttären alkavan seksuaalisuuden myötä. Laajennusyrityksen tulos ei kuitenkaan ole ihan toivotunlainen, paljaan pinnan pohjalle rakennettu elokuva ei pääse juuristaan mihinkään joten se esittelee estoitta myös tyttären kurveja mikä on näyttelijän iästä johtuen jo sangen arveluttavaa. Tuota seikkaa lukuunottamatta kyse on kuitenkin puhtaasta tirkistelyviettien vuoksi luodusta viihteestä, ja lisäpisteitä tulee myös Gemserin ohella esiintyvästä helvetin hyvännäköisestä tummaveriköstä joka saa Gabriele Tintiltä milloin minkäkinlaista kyytiä keittiössä kulloistenkin kokkausten kiehuessa armotta liedelle symbolismin hengessä.



[color="red"]

Vengeance Of The Zombies



Hieman ennen tämän katsomista minulle jysähti tuntemattomasta syystä johtuen yli 39 asteen kuume mikä väritti muutamien elokuvien tuijottamista huomattavasti. Ajan kuluttaminen sohvalla maaten alkoi tämän Klimovsky & Molina-yhteistyön uusintakatselulla, hauska spanskikauhuelokuvahan se oli edelleen ja tuossa tilassa elokuvan paikoittainen surrealistisuus korostui entisestäänkin: Naiszombieiden tähdittämät kohtaukset hidastuksineen on onnistuttu saamaan todella hyytäviksi.



Blue Eyes Of The Broken Doll



Hyllyssä sattui olemaan lisää sinne vastikään eksynyttä Molinaa joten siitä oli aika luonnollista jatkaa. Tästä Auredin psykokauhuilusta olin kuullut paljon hyvää jo ennalta enkä pettynyt, tämä nastyn ja giallon sekoitus oli todellakin toimiva tapaus kaikin puolin ja mielestäni siinä oli myös tavoitettu paljon enemmän hahmojen keskinäisten suhteiden inhimillisyydestä kuin vastaavissa tapauksissa yleensä. Varsinkin lopun paon tapahtumat sekä senjälkeiset paljastukset olivat todella vaikuttavasti toteutettu.



Urban Legend



Uusintakatselu. Helppoa viihdettä hetkiin jolloin ei jaksa ajatella, ja paskan marjat. Kärsimystä tämä oli, koko ajan olisi toivonut joko vähemmän stereotypioita tai enemmän gorea mutta kumpaakaan ei katsojalle suotu. Hävettää tunnustaa mutten enää muistanut tästä sen vertaa että kuka se lopullinen murhaaja taas olikaan eikä se seikka edes paljastunut minulle ennen aikojaan, toivottavasti unohdan tälläkin kerralla koko elokuvan yhtä nopeasti.



Mountain Of The Cannibal God



Uusintakatselu, tällä kertaa klassiselta FIx-nauhalta. Leikkauksista huolimatta tämän katseli läpi asian sen enempää häiritsemättä, varmaankin sen takia että kyse on kuitenkin enemmän seikkailuhenkisestä elokuvasta kuin kannibaalilätistelystä ja leikkaamatontakin katsoessa ne harvakseltaan esiintyvät väkivaltakohdat tuntuivat enemmänkin kokonaisuuteen kuulumattomilta kuin osalta sitä. Kotimainen julkaisu oli vieläpä ilokseni nätisti boksattu ja kuvaltaan hyvälaatuinen.



Hitcher In The Dark



Kuumeperiodin kliimaksi. Täytyy sanoa että harvoin olen tyhjänpäiväisempää elokuvaa nähnyt, yleensä psykopaateista kertovissa elokuvissa – varsinkin exploitaatiosellaisissa – on sentään jotain eloa mutta tämä oli kertakaikkiaan kuolettavan tylsä eikä näyttelijöillä ollut mitään holttia tekemisiinsä koko aikana. Nuori Josie Bissett onnistui sentään herättämään jonkinasteisia sympatioita uhrin asemassa, mutta huumeruiskua heiluttava ja asuntoautossaan ihmisiä murhaava mammanpoika Joe Balogh on jo ulkonäöltäänkin niin epäuskottava rooliinsa (tai ylipäätään mihin tahansa rooliin) että hänen naamansa ja apaattisen katseensa tuijottaminen läpi elokuvan sattui ihan päähän. Tuo yhdistettynä tapahtumien jatkuvaan toistoon (uhri anoo vapaaksi, tappaja jupisee sekavia ja palvoo äitinsä kuvaa, uhri yrittää paeta, uhri huumataan tai piestään, uhri anoo...) tuntui jotakuinkin samalta kuin puolitoistatuntisen potkusession kiveksille vastaanottavana osapuolena voisi uskoa tuntuvan. Tämän katsottuani näin seuraavana yönä kuumehouretta jossa katselin elokuvaa uudestaan, jostain syystä en muka pystynyt nousemaan sammuttaakseni sitä eikä se tuntunut kauhukseni loppuvan ikinä (muistan katsoneeni epäuskoisena soittimen laskuria kolmen tunnin kohdalla): Tästä kauhukokemuksesta selvittyäni päätin välittömästi hankkiutua kyseisestä pöntönkoristeesta eroon niin pian kuin mahdollista ja niin myös tein.



Where Eagles Dare



Uusintakatselu. WED on ollut kautta aikain yksi suosikeistani sotaelokuvien alueella, en osaa kunnolla määritellä mikä siinä kiehtoo mutta jotenkin sen salamyhkäisen ilmapiirin sekä ankaran tapahtumaympäristön yhdistelmä saksalaisaiheiseen tarinaan kiedottuna jaksaa viihdyttää kerta toisensa jälkeen. Elokuvana tämä on ehkä rahtusen ylipitkä mutta mielenkiinto jaksaa kuitenkin säilyä hyvin loppuun saakka, osasyynä voi olla se että MacLean kynäili tämän alunperinkin elokuvaksi jonka vuoksi kokonaisuus on saatu hiottua kohdalleen – teoshan käännettiin kirjalliseen muotoon vasta jälkeenpäin.



Snuff



Mainettaan reilusti huonompi tekele, oikeastaan ihan silkkaa paskaa jossa ei ole päätä eikä häntää. Loppuun markkinoinnin vuoksi jälkikäteen lisätty pätkäkin tuntui häiritsevän kurjalta, mikä ei ole kovin lohduttava seikka koska koko muu elokuva oli vielä sitäkin huonompi. Jää hyllyyn ainoastaan runsaan etelä-amerikkalaisten tissien määrän sekä kuriositeettiarvon takia, nytpähän ainakin tietää mistä koko termi on lähtöisin.



Rome 2033: Fighter Centurions



Tällainen annos hyvin pitkälti kaikkien osa-alueiden puolesta ennalta-arvattavaa kalkkunascifiä sai aikaan harvinaisen paljon hymynkaretta suupieleen: Elokuvan tulevaisuudenkuvaus kaikkine kliseineen kuten värivaloja vilkuttelevine tietokoneineen sun muineen on kerrassaan karmea tahra Fulcin filmografiassa mutta roskaelokuvana vailla vertaa, ja itse tarina tulevaisuuden gladiaattoreista on suorastaan naurettavan kaukaa haettu ottaen huomioon sen että koko elokuvassa ei kauheasti aiheenmukaista taistelua edes nähdä. Siitä ei kuitenkaan ollut katselukokemukselle mitään haittaa kuten ei myöskään Valeria Cavallin söpöilystä, tämä on niitä elokuvia jotka soveltuvat erinomaisesti aivojen jättämiselle tyhjäkäynnille.



Amityville Horror



Pikkuhiljaa yhä piinaavammaksi kiihtyvä tarina uusioperheen muutosta taloon jossa yliluonnolliset voimat alkavat riehua. Tällä oli paljon yhteistä sekä Manaajan että Omenin kanssa mutta kokonaisuus oli kuitenkin heikompi kuin noissa kahdessa, hitaasti rakentuva juoni sekä suuressa osassaelokuvaa oleva perheen pään pikkuhiljaa etenevä hulluuteen sortuminen kyllä saivat aikaan uhkaavan ilmapiirin mutta jotain jäi puuttumaan.



The Evil



Jotenkin juosten kusten kasatun tuntuinen ja muutenkin epäuskottava peruskummittelu josta on vaikea löytää mitään kummoista kerrottavaa. Paholaisen poikkeuksellinen esittäminen pukua käyttävänä herrasmiehenä oi eittämättä mukava yksityiskohta mutta sitä lukuunottamatta en onnistunut löytämään tästä mitään sellaista jota ei olisi nähty jo sataa kertaa aiemmin.



When The Stranger Calls



Positiivisesti yllättävä paikoin hieman Halloweeniin kallistuva mutta yliluonnollisuudet matkasta jättävä murhaajathrilleri, joka muuttuu alkupuolen pitkän ja kihelmöivän piinaavan jännitysosuuden jälkeen epätoivoiseksi murhaajajahdiksi kääntyen jälleen loppua kohden kauhun puolelle päähenkilön joutuessa tappouhan kohteeksi toistamiseen. Kokonaisuus on todella onnistunut ilman mitään ylimääräistä loistetta tai kikkailua, riisutusta toteutuksestaan johtuen elokuvaa tehdessä on onnistuttu keskittymään olennaisimpaan eli sujuvaan jatkuvuuteen sekä tunnelmanluontiin ja onnistuin itsekin säpsähtämään useamman kerran tätä katsellessani.



Exterminator 2



Uusintakatselu, vieläpä kahteen kertaan: Tuijotin tämän samana iltana kaksi kertaa peräkkäin läpi kaljatölkkien avustuksellani ottaessani selvää ovatko molemmat omistamani versiot varmasti unratedeja. Tulos oli positiivinen, ja samalla selvisi myös varmuus sille tosiseikalle että kyseessä on yksi tympeimpiä ja tyhjänpäiväisimpiä jatko-osia joita on kuuna päivänä tehty: Vaikuttaa siltä kuin Gintyä ei olisi kiinnostanut yhtään panostaa rooliinsa mikä ilmenee kaikenlaisina lapsuksina ja typeränä hymyilynä, varsinkin äijän käytös stripparibaarissa on jotain niin far-outia että jestas sentään.



Action Jackson



Kertakaikkisen pöljä mutta silti jotenkin sympaattinen kasaritoimintamökellys, joka keskittyy lähinnä esittelemään Carl Weathersia machoilemassa kyseenalaisen maineen omaavana poliisina joka alkaa omin päin selvittelemään mystisiä murhia. Kahta lajityypin tärkeintä tuntomerkkiä, väkivaltaa sekä one-linereitä, piisaa hyvinkin riittävästi eikä suoraviivainen toimintakaan mitään ikävää seurattavaa: Elokuvan pahimpana klikkinä onkin nätti pääosapimu Vanity, joka ei osaa näytellä ei sitten vähääkään eikä näin ollen selviä edes narkkaribeiben roolistaan kompuroimatta jatkuvasti.



Messenger Of Death



Ideansa puolesta hieman erikoisempi Bronson-pläjäys, jonka tapahtumat keskittyvät mormonien uskonlahkon jäseniin, elinympäristöön ja heidän sisäisiin hierarkisiin tapoihinsa sisältäen myös jonkin verran poliittisia aineksia.



Stepfather

Stepfather 2



No joo. Ensimmäinen osa vielä menettelee keskitason psykothrillerinä hitaudestaan huolimatta mutta kakkonen on ihan silkkaa roskaa kaikilta osin. Muuta näistä ei juuri kannata sanoakaan.



Cherry 2000



Uusintakatselu. Jälleen yksi elokuva sarjassamme "nuoruuden herkullisia muistoja joita on verestettävä" eikä tämä edelleenkään sen kummemmin tökkinyt. Itse kertomushan on rakastajatarcyborgin metsästämiseen kerrassaan idioottimainen ja sen toteutus kliseinen, mutta B-elokuvana ajatellen kyseessä on mitä toimivin kaljoitteluleffa kaikkine epäkohtineen. Mainitsemisen arvoisia ovat myös julkaisuajan tulevaisuusvisiot sukupuolten välisten suhteiden monimutkaistumisesta lähes oikeustaistelujen asteelle, ja päähenkilön tapauksessa kykenemättömyys oikeisiin ihmissuhteisiin ja kieroutunut ikuinen rakkaus konetta kohtaan tuntuvat varsinkin nykypäivänä koneiden ja teknologian aikakautena kylmän kyynisiltä seikoilta.



Wilby Conspiracy



Kuivakan ensivaikutelman alta paljastui raaputtaessa kiintoisa ja ennenkaikkea saumattomasti toimiva Apartheid-aiheinen pakokertomus, jossa Sidney Poitierin ja Michael Cainen muodostama toisistaan kuin yö ja päivä eroava parivaljakko joutuu onnettomien yhteensattumien myötä toimimaan yhteistyössä selvitäkseen jupakasta ehjin nahoin. Rasismiin ja eriarvoisuuteen keskittyvä taustatarina hyödynnetään kaikin puolin todella onnistuneesti tapahtumien kehittelyssä, ja päähenkilöiden keskinäinen kemia on harvinaisen onnistunutta heppujen heittäessä keskenään suorasuokaista ja paikoin melko pimeääkin läppää. Kyseessä on ajoittaisesta humoristisuudesta huolimatta kuitenkin melko vakavamielinen elokuva joka tuo aiheensa epäkohdat esille hyvin selvästi sortumatta kuitenkaan liialliseen alleviivaamiseen.



Blue Steel



Ihan toimiva poliisi-ja-psykopaatti-hippa, joka idean kuluneisuudesta huolimatta onnistuu olemaan sekä yllättävän kiero että brutaali: Varsinkin elokuvan pahis on kaikessa häiriintyneisyydessään ja häikäilemättömyydessään mieleenjäävä tapaus vaikka liikkuukin koko ajan ylinäyttelyn rajoilla. Ei kuitenkaan mitään A-luokan materiaalia, kertakatselun jälkeen koko anti on ammennettu loppuun eikä elokuvalla ole enää muuta annettavaa jos mukaan ei lasketa Jamie Lee Curtiksen timmiä kroppaa.



Thirst



Mielenkiinnon herättävä ja todella paljon valtavirran vampyyritematiikasta poikkeava elokuva, joka esittää vampyyrilajin puritaanisena ja laajana salaseurana joka toimii kansantaruista tuttujen tapojen mukaan ainoastaan ruokailutottumustensa suhteen ollen muuten hyvinkin nykyaikainen ja teollisuus- ja kehitysmyönteinen: Ihmisiä kasvatetaan ruoaksi, ja kun elokuan päähenkilö paljastuu vampyyrilajin jäseneksi hänen itsensä tietämättä asia tehdään selväksi pakkokeinojen ja aivopesun avulla.



Attic



Hidastempoinen tarina sairasta isäänsä kauan aikaa hoitaneesta ja psyykkisesti järkkyneestä naisesta, joka alkaa pikkuhiljaa repäisemään itseään tämän vahvasta otteesta. Pääkopan ongelmat eivät kuitenkaan anna rauhaa ja on vain ajan kysymys milloin elokuvassa tasaiseen tahtiin eteentulevat vihjailut johtavat luurankojen kolisteluun ulos kaapeista. Ei ollut oikein minun mieleeni, tarina rakentuu kyllä kohtalaisen hyvin mutta oikeastaan jokainen elokuvan henkilöhahmoista on epäonnistunut kehnon näyttelijäntyön myötä ja muutenkin kokonaisuus tuntui jotenkin ponnettomalta.



Jacob's Ladder



Todella omaperäinen, hämärä ja armotta katsojaa riepotteleva tarina vietnamin veteraanista, joka alkaa näkemään kummallisia näkyjä ja huomaa samalla olevan ajojahdin uhri. Todellisuuden ja painajaisen välinen raja katoaa elokuvan edetessä kokonaan ja elokuvan edetessä eteen vyörytettävät tapahtumat muuttuvat pikkuhiljaa todella psykologisesti häiritseviksi ja muutenkin kammottaviksi. Uni ei tullut ihan heti silmään tämän katsomisen jälkeen vaikka elokuvaa ei mielestäni voi edes luokitella mitenkään puhtaasti kauhugenren edustajaksi.



Diamond Hunters



Jotakuinkin mitäänsanomaton tv-tason elokuva timantinetsinnästä meren pohjasta sekä etsintäyhtiön osakkaiden keskinäisistä yhteenotoista.



The Thing From Another World



Hitaasti kehittyvä vanhan polven kauhutarina joka on klassikkomaineensa ansainnut: Jo pelkkä tapahtumaympäristö keskellä jäätä antaa esimakua tutkimusaseman haavoittuvuudesta ja kun paikallaolevien henkilöiden hidas eristäytyminen yhä pienempään tilaan avaruusolennon hyökkäysten myötä etenee elokuvan tunnelma on liki käsinkosketeltavaa. Täytyy myöntää että Carpenterin uusintaversio onnistuu luomaan paranoiaa ja ahdistusta huomattavasti tehokkaammin olennon metamorfoituvaksi muuttamisen myötä, mutta alkuperäisen teoksen valttina on nimenomaan klassisen kaavan mukainen toteutus joka on hiottu parhaimpaan teräänsä.



Madhouse



Väsynyt ja tylsä, joskin paikoin yllättävän sarkastinen, kauhuviritelmä jossa Cushing ja Price eivät oikein vaikuttaneet viihtyvän. Materiaalia Pricen muista elokuvista kierrätetään täysin surutta elokuvatähdestä kertovan juonen varjolla, mutta jopa nekin lyhyet pätkät olivat paljon parempaa antia kuin kaikki muu itse elokuvasta joka yltyi välillä niin tahattomaan koomisuuteen että sydäntä särki nähdä vanhat mestarit tällaisessa raiskauksessa.



Blow Out



Melkein pari tuntia tunkkaista, nihkeää ja pahaenteistä salaliitto-Palmaa jonka verkko kiristyy hitaasti mutta varmasti Travolta/Allen-pääparin ylle. Ei missään mielessä näkemistäni ohjaajan elokuvista paras mutta tunnelmallinen ja kiehtovasti avautuva tapaus yhtä kaikki, ja lopun tavallisesta poikkeava sävy oli kuin piste i:n päälle.



Tiger On The Beat



HK-toimintaa niukasti keskitason paremmalta puolelta, Conan Leen osa oli aikamoista pökkelöintiä ja Chow Yun-Fat oli puolestaan niin kertakaikkiaan alistettu sille tyypilliselle ja vähänkään suurempina annoksina ärsyttävälle aasialaishuumorille että ihan sääliksi kävi. Toimintakohtauksissa ei kuitenkaan ollut moittimista, ja varsinkin lopun moottorisahanujakka oli jo pelkkänä ideana onnistunut ja mieleenjäävä toteutuksen räjähtävyydestä puhumattakaan.



Howling



Uusintakatselu. Koko session ristiriitaisimpia tunteita: Näin tämän ensimmäistä kertaa leikkaamattomana versiona (aiempaa kokemusta vain FIxistä) joten odotukset olivat kovat, mutta ikäväkseni jouduin toteamaan että tänä päivänä tämä vaikutti varsinkin efektiensä puolesta todella pahasti ajan jalkoihin jääneeltä sinänsä toimivasta tarinastaan ja näppäristä pikkudetaljeistaan huolimatta. Asenneongelma tai ei mutta olin aika pettynyt.



Scorchy



Kevytmielinen B-luokan toimintaelokuva jossa pääosassa melskaa kevytkenkäinen undercover-naispoliisi, ei tarjoa mitään poikkeuksellista mutta viihteenä ihan mukiinmenevää ajankulua: Connie Stevensin esittämä naispoliisin hahmo on onnistuttu luomaan niin naiiviksi ettei oikein osaa päättää pitäisikö hänestä pitää vai vihata mutta runko on sentään kohdallaan. Suominauha vaikutti yhdestä kohtauksesta hieman nipsaistulta.



The Deep



Nick Nolten ja Jacqueline Bissetin esittämä pariskunta törmää sukellusretkellään epätavalliseen löytöön ja saavat paikalliset hämärämiehet niskaansa päättäessään tehdä lisätutkimuksia. Mitäpä tästä nyt sanoisi, tavanomaisesta ideastaan huolimatta ihan kelpo elokuva ja varsinkin vedenalaisissa kohtauksissa on onnistuttu saamaan aikaan varsin tiivis tunnelma, mutta melkoisesta pituudesta johtuen vähän puuduttava kokemus vaikka Bisset-namusta katseleekin mielellään.



Ermo



Todella mielenkiintoinen ja mukaansatempaava aasialaisentry, jossa miehensä työkyvyttömyyden ja rakkaudettomuuden varjossa raatava työläisnainen saa naapurisovun järkkyessä idean päihittää naapurinsa materialistisessa mielessä: Taloon on saatava muita suurempi televisio. Tästä tulee hänelle päähänpinttymä jonka vuoksi hän tekee yötä päivää töitä saadakseen rahat kokoon, ja rakastuu samalla onnettomasti naapurin mieheen jolta saa vastakaikua tunteilleen. Juoni on todella erikoinen ja se onnistuu kuvaamaan todella hyvin, kuinka ihminen voi eksyä elämässään kohti sellaisia päämääriä joita ei voi järjellä selittää ja joiden merkitys hukkuu matkalla niitä kohti.



Invaders From Mars



Olipahan mitä melkoisinta trashia: Avaruusalus laskeutuu yöllä maan pinnalla ja kaivautuu hiekkaan, hiekkakuoppa alkaa nielemään ihmisiä jotka palaavat vähän päästä takaisin vähintäänkin epäilyttävinä, ja kun ainoa silminnäkijä saa lopulta muut uskomaan tarinansa armeija tilaa välittömästi paikalle kymmeniä tankkeja arkistomateriaalin avulla esitettynä ja pirteänpatrioottisen musiikin säestyksellä. Marsilaisten naamioituminen on todella loistavaa, ne näyttävät täysin vihreään plyyshiseen kokopukuun ja naamariin pukeutuneilta kaljamahaisilta äijänköriläiltä. Armeijan ja marsilaisten välisiä aseettomia taisteluja kuvaavissa kohtauksissa on käytetty sotilaspukuisia lapsia jotta otukset näyttäisivät suuremmilta. Ei tällaiselle voi oikein olla edes vihainen.



Vittu. Taas on aamu.

Et suinkaan viittaa tuolla tapaani takertua leffojen naistähtien ulkoisten ominaisuuksien kuvauksiin?

Carl Weathersia machoilemassa kyseenalaisen maineen omaavana poliisina

Carl heitti eilen saman roolin Shieldissä. Nauratti vähän tahattomasti kun olin juuri pelannut PS2: n Rocky-peliä ja nähnyt sen alkupätkässä kolmosen rannallajuoksemiskohtausta. "C´mon Stallion!"

Petersen:

Troy DVD

Ennakko-odotukset olivat kovat mutta ei missään vaiheessa yltänyt Braveheartin tai Gladiatorin tasolle ja oli näinollen pienoinen pettymys. Olen tässä eepoksessa aina pitänyt suurimpina sankareina Odysseusta ja Akhilleusta mutta tämän valossa tarinan ainut sankari on Troijan prinssi Hektor. Taistelut ja joukkokohtaukset ovat todella hienon näköisiä. Nyt ymmärrän täysin miksi Artisan joskus hehkutti Diane Krugerin perään. Orlando Bloom taas on yhtä ärsyttävä ja vastenmielinen kuin Justin Timberlake.



Suzuki: Hoero! Tekken aka. Roaring Fire VHS

Hiroyuki Sanadan tähdittämä Joji saa kuulla isänsä kuolinvuoteella, että hän ei olekaan hänen oikea isä vaan mies joka kidnappasi Jojin Japanissa kaksikymmentä vuotta sitten. Viimeisillä voimilla hän patistaa pojan takaisin Japaniin selvittämään oikean perheen kohtaloa joka ei ole häävissä kuosissa.

Elokuvan tulitaistelut ovat varsin verisiä ja näinollen todella näyttäviä. Taistelu koreografina on itse Sonny Chiba jolla myös on elokuvassa pieni rooli ja osallistuu muutamaan matsiin. Kokonaisuutena olisi lähes kiitettävän oloinen paketti ellei muutamiin kohtauksiin olisi ympätty niin naurettavaa huumoria.



Nicolella: Mike Hammer: Murder Takes All VHS

Olen heikkona näihin Spillanen Mike Hammer elokuviin vaikka olisikin tämän kaltaisia TV-elokuvia. Monista laatu sarjoista tuttu John Nicolella yhdessä hieman oluen pöhöttämän Stacy Keachin takaavat kuitenkin varsin hauskoja hetkiä. Sivurooleissa nuori Jim Carrey ja edesmennyt jenkkifutis legenda Lyle Alzado.



Lenzi: La Guerra del ferro – Ironmaster VHS

Odotin todella paskaa mutta tämä pääsikin yllättämään pahemman kerran. Jo alkutekstien aikana kuuluva De Angelis veljesten elokuvan teema nostaa elokuvan meriittejä huomattavasti. Elokuvan steroidi lihaskimppu Sam Pasco voittaa jopa Miles O'Keeffen ilmiömäisyydellään. IMDb:n mukaan tämä on miehen ainut elokuva, liekö kuollut aineiden yliannostukseen? George Eastman sopii tälläiseen elokuvaan loistavasti, mieshän ei tarvitse edes meikkiä näyttääkseen Neandertalin ihmiseltä. Tähän on yritetty löytää elämän viisauksia ja opetuksia jotka kuullaan William Bergerin esittämä vanhan heimopäällikön suusta. Niin onneksi Lenzi ei ole unahtanut myöskään olennaista eli naiskauneutta.

Ohjaajasta tai barbaarielokuvista piittaamatta tämä kuuluu sarjaan nähtävä ainakin kerran elämän aikana.

The Crooked E: The Unshredded Truth About Enron

http://akas.imdb.com/title/tt0326814/



Penelope Spheerisin tv-elokuva. Aika kevyt dramatisointi Enronin skandaalista, mutta oikein hyvin jaksoi katsoa koska aihe kiinnosti. Tämän jälkeen tämäkin -> http://akas.imdb.com/title/tt0353013/ saisi ihan uuden näkökulman katsomiselle. Tv-elokuvaksi ***





Satánico pandemonium

http://akas.imdb.com/title/tt0070636/



Loppua kohden aina vain (ja eritoten juoneltaan) parantuva, rauhallinen ja pääosin hillitty (poislukien tietenkin tehokkaat tappo/kidutuskohtaukset) nunsploitaatio. Hassut leikkaukset ja tehosteet eivät haitanneet, kun mielenvikainen musiikki ja tunnelma pitivät mielenkiinnon yllä. Sekä tietenkin kaunis pääosanesittäjä, joka riisui nunnakaapunsa vähän väliä. Mondo Macabron DVD taas kuvanlaadultaan ihan mielettömän kaunista katseltavaa.

Elokuva + DVD ****

Romero (11.5.2005 04:15)

Exterminator 2 – Uusintakatselu, vieläpä kahteen kertaan: ... ottaessani selvää ovatko molemmat omistamani versiot varmasti unratedeja.

Sattuu! Miten paatuneinkaan FIx-pää/hermosto voi kestää tuollaista? Entä jos toinen versio ei olisi ollutkaan unrated?



Gintyn karsea meikkaus jäi mainitsematta.

Marienbad (11.5.2005 16:37)

Romero (11.5.2005 04:15)

Exterminator 2 – Uusintakatselu, vieläpä kahteen kertaan: ... ottaessani selvää ovatko molemmat omistamani versiot varmasti unratedeja.

Sattuu! Miten paatuneinkaan FIx-pää/hermosto voi kestää tuollaista? Entä jos toinen versio ei olisi ollutkaan unrated?



Gintyn karsea meikkaus jäi mainitsematta.

Unrated? Siis eihän elokuvasta ole saatavilla muuta kuin Jenkkien R-rated? Buntzmanin kuvaamista kohtauksista löytyy kyllä kuvia esim. FIx-version takakannesta, mutta tietääkseni director's cutia ei ole saatavana edes bootlegginä?



Romeron lauseesta "Vaikuttaa siltä kuin Gintyä ei olisi kiinnostanut yhtään panostaa rooliinsa..." saa muuten sellaisen kuvan, että Ginty oikeasti näyttelisi ensimmäisessä Exterminatorissa. Tällaiset virheet pitää heti korjata, not true.



Romero: Hieno homma, että äärettömän positiivinen ennakkoasenteesi Hitcher in the Darkia kohtaan auttoi elokuvan katsomisessa. Yritin kyllä varoittaa, mutta eihän se mitään auttanut. Mr. Marienbad taas yritti joskus pitää minua erossa Lenzin leffasta, mutta pakko se oli silti hankkia. Vahinko kiertää kuin joku kirottu kasetti... Sorsimus oli viimeisin uhri... who's next?

Unrated? Siis eihän elokuvasta ole saatavilla muuta kuin Jenkkien R-rated? Buntzmanin kuvaamista kohtauksista löytyy kyllä kuvia esim. FIx-version takakannesta, mutta tietääkseni director's cutia ei ole saatavana edes bootlegginä?

Ymmärsinkö oikein ettei noita FIx takakansikohtauksia ole tuossa R-rated versiossa?

Goose (11.5.2005 16:57)

Unrated? Siis eihän elokuvasta ole saatavilla muuta kuin Jenkkien R-rated? Buntzmanin kuvaamista kohtauksista löytyy kyllä kuvia esim. FIx-version takakannesta, mutta tietääkseni director's cutia ei ole saatavana edes bootlegginä?

Ymmärsinkö oikein ettei noita FIx takakansikohtauksia ole tuossa R-rated versiossa?

Juuri näin. Itselläni on (oli?) Espanja-kasetti, joka on leikkaamaton R-rated, ainakin se baaritappelu tms. puuttuu ja joku räjähdys. En nyt muista tarkalleen mitä elokuvasta poistettiin tai kenen toimesta, mutta joka tapauksessa paljon Buntzmanin kuvaamia toimintakohtauksia jäi käyttämättä.

ATTIC kertoo:

"The Australian version is heavily cut. At least the Netherlands' videoversion is uncut, and so is the US R-rated one too. Also, there seems to be an entire sub-plot cut out from the finished movie, that involved Ginty's regular bar being blown to bits (a lot of this is shown in the theatrical trailer, along with some other stuff not found in the finished movie, and even the FIx-version's back cover has a pic of the bar scene!!). This is a damn shame, because this material looks great (a lot better than what was left in the finished product!)."



http://www.atticensor.cjb.net