Mitä elitistit katsovat?

Rocky IV ****

Tosta on varmaan vahingossa unohtunut yksi tähti.

Noin kolmen viikon katsotut…?

Don Chaffey: One Million Years B.C.

Jonathan Glazer: Sexy Beast

Franco Lo Cascio & Angelo Pannaccio: Cries And Shadows (Un Urlo dalle Tenebre)

--> Eurokauhun/roskan parhaimmistoa edustava Manaaja –kopio. Juonen kuljetus on aivan omaa luokkaansa; takaumien, hallusinaatioiden ja nykyhetken välillä hypitään niin villisti, ettei elokuvassa ole montaakaan kohtausta, jotka tapahtuisivat kronologisesti oikeasssa järjestyksessä. Lisäksi elokuvan logiikka on aivan omaa luokkaansa ja mukana on myös pätkiä jostain todella kipeän näköisestä mielisairaalaelokuvasta, joita on laitetu mukaan elokuvassa esiintyvän nunnan nuoruuden muistoina! Roskaksi Criesia ei pidä kuitenkaan laskea sillä juoni on kiinnostava, monissa kohtauksissa on aitoa tunnelmaa ja Panacciolla oma silmää tyylikkäälle värivalaistukselle ja näyttäville kuvakulmille. Outo, kiehtova, hämärä. Todellinen elitistien must-see. ***½

Hiroyuki Okiura: Jin-Roh: The Wolf Brigade

--> Mitäs paskaa tämä oikein oli? Ei voisi ihmeelliset unikohtaukset ja jänskät Punahilkka-vertaukset vähempää kiinnostaa. **

Alberto Cardone: Blood At Sundown

--> Keskitasoa parempi spagu hyvillä näyttelijöillä (Steffen & Garko). Loppuratkaisu jää mieleen tyylikkyydellään. Odotin kyllä vielä enemmän. ***

Michael & Roberta Findlay: Snuff

Umberto Lenzi: Hell’s Gate (Le Porte dell’ Inferno)

--> Lenzin 80-luvulla ohjaamia kauhuhalppiksia (The House of Lost Souls, Black Demons…) katsellessa ymmärtää hyvin, miksi mies ei pidä kauhuelokuvista. Nollabudjetilla ilmeisesti 50 sanan käsikirjoituksesta kuvattu tv-elokuva on niin halvan näköinen, että se saa esim. Ghosthousen näyttämään jättituotannolta. Joukko tutkijoita eksyy johonkin luolastoon ja löytää sieltä vanhoja hautoja. Kovasti puhutaan Mustien Munkkien kirouksesta ja pelätään kuolleiden kostoa, mutta mitään ei oikeasti tunnu tapahtuvan. Tapahtumapaikan pelottavuutta taas heikentää se, että ”luolasto” koostuu noin viidestä eri luolasta, jotka ovat kaikki saman korkuisia ja vielä tasalattiaisia. Kuitenkin kaikki henkilöt ovat jatkuvasti hukkaamassa itseään ”luoliin” paitsi silloin, kun osuvat ”sattumalta” samaan luolaan ja löytävät jonkun ruumiin, hauta-arkun tms. Eikä elokuvassa edes ole zombeja, vaikka DVD:n takakansi ja monet nettisivut niin yrittävätkin uskotella. **

L.Q. Jones: A Boy and His Dog

Sergio Corbucci: The Con Artists

--> Swindle/komedia, jossa huumori on epähauskaa ja swindlet aika tylsiä. Ehkä joku genren fanaattinen fani saa tästä jotain irti. **

Tonino Valerii: The Price of Power

Geoffrey Wright: Romper Stomper

--> Taas on pistetty yleisöä halvalla ja uskoteltu, että keskinkertainen kökkö onkin taidetta, koska kyse ei olekaan exploitatiivisesta jengielokuvasta vaan tärkeästä uusnatsismin kuvauksesta. Neonatsismin syitä tai seurauksia ei kuitenkaan edes mainita, vaan sisältö on lähinnä väkivaltaa, riehumista ja seksiä, joiden väliin ei juuri juonta olla kirjoitettu. Asioita myös alleviitataan aivan älyttömästi, heti ensimmäisessä kohtauksessa neonatsit karjuvat hidastetusta sinisen savun keskellä kuin demonit jostain kauhuelokvuasta. Loppu taas on mahdollisimman moralistinen ja elokuvan sanoma on ilmeisesti se, että natseille ei tarvitse tehdä mitään, ongelma kyllä hoitaa itsensä. Exploitaatio on yleensä hauskaa, taiteeksi tekeytyvä exploitaatio ei ole sitä koskaan. *

Don Chaffey:

One Million Years B.C.

William Friedkin: Cruising

John Milius: Big Wednesday

Ronald Neame: Gambit

Jan Kounen: Blueberry

Tim Burton: Edward Scissorhands

Robert Clouse: Enter the Dragon

Chan-wook Park: Oldboy

Honkytonk Man (dvd) 3.5/5

Yllättävänkin hyvä Clintti hänen vähemmän tunnettujen töiden joukosta. Roadmovie keuhkotautisesta laulajasta, joka lähtee viimeisen kerran yrittämään kuuluisaksi tuloa Nashvilleen. Laulajaa näyttelee tietysti maestro itse ja oma poika Kyle näyttelee sisarenpoikaa, joka lähtee kuskiksi ja muutenkin paimeneksi hieman holtittomalle laulajalle. Toimii.



In the Cut (dvd) 3/5

Eihän tämä mikään huono ollutkaan. Kaveri sysäsi tämän levyn minulle puoliväkisin ja sanoi, että ei halua tuosta paskasta nähdä vilaustakaan. Annoin hänelle läpipaskan Taking Livesin vaihdossa. Toivottavasti pitää siitä. Olihan tämä hiukka sekavahko ja lukuisat seksikohtaukset tuntuivat irrallisilta ja teennäisiltä. Visuaalisesti aivan loistava ja kyllä juonikin kantoi jotenkuten loppuun asti. Vaatii pikaisen uusintakatselun. Meg Ryanin paras leffa. Tosin siihen ei paljon vaadita.



Breakdown (tv) 4.5/5

Tämähän oli kerrassaan mainio toimintapläjäys. Olen lukenut tästä paljon kehuja ja näköjään syystäkin. Hienoa meininkiä alusta aina räväkkään loppuun asti. Näyttelijöistä Kurt Russell täyttää tapansa mukaan hyvin paikkansa, mutta potin korjaa kotiin läpensä vittumaisen äijän roolissa J.T Walsh.



Stigmata (tv) 1/5

Ja loppuun sitten todellista kauhua. Tämä oli kyllä kauhistuttavan huono. Tosissaan oli yritetty Manaajan perässä hoippua ja vitun huonoin tuloksin. Tälläistä se on kun kintaskätiset kötöstelijät pääsevät näyttämään olemattomat taitonsa. Piste sentään heltisi visuaalisesta puolesta, mutta sekin rupesi loppua kohden tympimään. Jatkuvasti niitä kömpelön symboolisia hidastettuja veren vuotamisia ja tippumisia. Hohhoijaa. Lehdessä luki että tämän sotkun ohjaaja Wainwright ohjaa seuraavaksi uusioversion Carpenterin Usvasta. Usvaa putkeen...

Walsh: They Drive by Night

Walsh: High Sierra

Hawks: To Have and Have Not

Cromwell: Dead Reckoning

Daves: Dark Passage

Huston: The Treasure of the Sierra Madre

Huston: Key Largo

Ray: In a Lonely Place

Wyler: The Desperate Hours

Robson: The Harder They Fall

Bava: Sei donne per l'assassino

Nakagawa: Jigoku

Nakagawa: Tokaido Yotsuya kaidan

Tapahtuiko näin todella mediamoguli William Randolph Hearstin jahdilla? Pidin elokuvasta. Koko mysteeri oli mulle aivan uutta. Se on ainakin faktaa, että tämän miehen elämä koki jahdilla suuren muutoksen.

Huhua käydään läpi myös Kenneth Angerin kirjassa Hollywood Babylon. Siis jommassa kummassa, en nyt muista kummassa.

JoonasS (4.1.2005 16:32)

Mitäs ihmettä? Iwai Shunjin selkeästi huonoin elokuva (ihan uusinta Hana & Alice en ole vielä nähnyt), mun mielestä korkeintaan 2 1/2 tähden arvoinen, kun verrataan sitä 90-luvun parhaaseen japanilaiseen draamaan The Love Letteriin. Swallowtailissa eniten ärsyttää se kamala Yen Town pop-fiilistely siinä jossain puolen välin tiennoilla.

Love Letterille antaisin noin 3½ tähteä, joten ristiin mennään.



Kivikoski: Kesällä kello 5 (vhs) **

Radler: The Substitute 3: Winner Takes All (vhs) *

Neame: Gambit (tv/vhs) ***½

Lynch: Twin Peaks: Fire Walk with Me (dvd) ****

Robbins: Ready to Rumble (tv) *½

Lynch: Wild at Heart (dvd) ****½

Gibson: Still Crazy (tv) ***½

Donner: The Nude Bomb (tv) ***½

Corrente: Outside Providence (tv) ***

Yuen: Drunken Master (vhs) ****



Ja kaksi kautta Curb Your Enthusiasmia dvd:ltä.

Viikko:

Regnoli: L'ultima preda del vampiro / Playgirls and the Vampire (dvd) ***1/2



Fellini: Prova d'orchestra / Orkesteriharjoitus (35mm) ***



Di Leo: I ragazzi del massacro / Kauhua, vihaa ja verta (vhs) ***1/2



Margheriti: I lunghi capelli della morte / Kuoleman pitkät hiukset (vhs) *****



Ferrara: Fear City (dvd) ****



Davis: Hearts and Minds (35mm) ****



Tourneur: Cat People (vhs) ****



Thompson: 10 to Midnight (dvd) ****1/2



Heffron: I, the Jury (vhs) ***1/2

Laitetaas pitkästä aikaa:

di Leo: Avere vent'anni (dvd) ***

Argento: Tenebrae (dvd) ****

Hitchcock: Esirippu Laskee (dvd) ***

Hitchcock: Täydellinen Murha (dvd) *****

Shelton: Dark Blue (dvd) **

Wiseman: Underworld (dvd) **

Kieslowski: Sininen (dvd) ***

Clark: Porky's (tv) ***

Donner: Alaston Pommi (tv) ***



plus Seinfeldia dvd:ltä.

C.W. Leadbeater (10.1.2005 01:16)

Love Letterille antaisin noin 3½ tähteä, joten ristiin mennään.

Ok, no ei voi mitään.



Voisin itsekkin alkaa laittamaan näitä niin sais jotain tolkkuu tähän leffojen katseluun. Noin kolmen viikon sato, ei välttämättä ihan kaikkia.



35mm

Linklater: Before Sunset *****

Fellini: Amarcord ****



VHS

Hawks: To Have and to Have Not ***

Curtiz: Casablanca ***



DVD



Friedkin: French Connection *****

Frankenheimer: French Connection 2 **1/2

Ferrara: Fear City ***1/2

Thompson: 10 to Midnight ***

Argento: Suspiria ****

Argento: The Stendhal Syndrome ***1/2

Glickenhaus: The Exterminator ****

JoonasS (10.1.2005 11:33)

Frankenheimer: French Connection 2 **1/2

Mikä siinä on ettei kukaan diggaa French Connectionin jatko-osasta? Itse rankkaan sen ihan ykkösen tasolle, johtuen älyttömän rumasta tunnelmasta ja täysin epäkorrektista menosta. Popeyeen verrattuna Dirty Harry vaikuttaa lastentarhan kytältä.



Pitkästä aikaa tuli katsottua leffojakin:



Elvira, Mistress of the Dark

Lady Snowblood

Lone Wolf McQuade

Tombs of the Blind Dead

Hell of the Living Dead

Rats, Night of Terror

Captain Kronos, Vampire Hunter

G.P.O. (10.1.2005 10:47)

JoonasS (10.1.2005 11:33)

Frankenheimer: French Connection 2 **1/2

Mikä siinä on ettei kukaan diggaa French Connectionin jatko-osasta? Itse rankkaan sen ihan ykkösen tasolle, johtuen älyttömän rumasta tunnelmasta ja täysin epäkorrektista menosta. Popeyeen verrattuna Dirty Harry vaikuttaa lastentarhan kytältä.

Kun katsoin ne peräkkäin oli vaan pakko todeta, että Frankenheimer ei pääse lähellekkään Friedkinin (tai siis hänen kameramiehensä) kameratyöskentelyä, joka lipuaa täydellisyyttä ykkösosassa. Lisäksi nisti nitkuttelu kesti ihan tuhottoman kauan ja tää nyt oli vaan paljon tylsempi kuin ykkösosa.

Dvd:

Shaolin Soccer



Monin osin hauska, monin tuskallinen. Ihan piristävä kokonaisuus kuitenkin, joskaan ei tee mieli nähdä uudestaan.



***



The Private Life of Sherlock Holmes



Wilderin (jolta olen nähnyt aivan liian vähän elokuvia) juuri oikealla tavalla kuivan humoristinen Holmes- pastissi/kunnianosoitus. Hyvä tunnelma koko ajan ja loistavat näyttelijät.



*** 1/2



Willy Wonka and the Chocolate Factory



Ennen Burtonin tulkintaa aiheesta oli hyvä nähdä tämä Mel Stuartin ohjaama versio. Kivan psykedeelistä monin osin, vaikka alkupään jotkut laulut olivat aika ärsyttäviä ja ohjaus kauttaaltaan melko latteaa. Dahlin kässärissä on silti paljon hienoa ja Oompa Loompat olivat kerrassaan upeita.



*** 1/2



Confessions of a Dangerous Mind



Toimi paremmin nyt toisella katselulla, lähinnä varmaan siksi ettei enää ollut suuria odotuksia Kaufmanin kässäriltä eikä tarvinnut miettiä että osaakohan se Clooney ohjata. Rockwell on loistava.



*** 1/2



Hellboy



Ei, en ymmärrä tämän haukkujia kolmannenkaan kerran jälkeen. Katsoin myös Del Toron ja Mignolan kommenttiraidan, joka oli erittäin viihdyttävä.



****



I´ll Sleep When I´m Dead



Mike Hodges palaa Get Carterin teemoihin. Cliwe Owen tuijottaa paljon ja hyvin, mutta kässäri haparoi sinne tänne eivätkä sivuhahmot ole kiinnostavia. Valopilkkuina Charlotte Rampling, Jonathan Rhys Meyers sekä Malcolm McDowell.



** 1/2



Ladykillers



Coenien versio, veljesten toiseksi huonoin elokuva. Sivuhahmot tässäkin hyvin peruskauraa ja Hanks hauska hetkittäin. Liikaa gospel- hössötystä.



***



I´ll Sleep When I´m Dead



Mike Hodges palaa Get Carterin teemoihin. Cliwe Owen tuijottaa paljon ja hyvin, mutta kässäri haparoi sinne tänne eivätkä sivuhahmot ole kiinnostavia. Valopilkkuina Charlotte Rampling, Jonathan Rhys Meyers sekä Malcolm McDowell.



** 1/2



Ladykillers



Coenien versio, veljesten toiseksi huonoin elokuva. Sivuhahmot tässäkin hyvin peruskauraa ja Hanks hauska hetkittäin. Liikaa gospel- hössötystä.



***



Sekä Satan´s Sadists, Horror of the Blood Monsters ja Dracula Vs. Frankenstein, joista mahdollisesti juttua myöhemmin lisää.



Teatteri:



Paha maa



Kommentteja ketjussa.



***



Garden State



Andrew Largeman (Zach Braff) on vietnamilaisessa ravintolassa Los Angelesissa työskentelevä näyttelijänalku, jonka päivärytmi on jo vuosikaudet muodostunut erinäisten mielialapillerien popsimisesta. Hän ei ole käynyt kotonaan Garden Staten pikkukaupungissa yhdeksään vuoteen, kun yhtäkkiä tulee puhelinsoitto psykiatri- isältä (Ian Holm) – äiti on kuollut. Andrew jättää pillerit kaappiin ja lähtee kotiin, jossa odottavat hautajaisten ohella vanhat ystävät ja uusi tuttavuus Sam (Natalie Portman), satunnaisesti valehteleva tyttö joka alkaa kiskoa Andrewta ulos kuorestaan.



Yllättäen hontelo Braff, joka on tuttu lähinnä sähläilevästä sairaalakomediasarjasta Tuho- osasto, osoittautuu lupaavaksi ohjaajaksi. Garden State ei sisällä tarpeetonta haparointia ja Braff sukkuloi luontevasti itse kirjoittamiensa koskettavien, hauskojen ja puhtaan absurdien hetkien läpi, kuvallisia oivalluksia unohtamatta. Käsikirjoitus ei aivan nouse erinomaisten näyttelijöiden tasolle ja lopetuksesta puuttuu todellinen tarinan sulkeutumisen hetki, mutta elokuvan voima ja mieleenpainuvuus syntyy siitä, mitä sattuu juonen ohella, ei juonesta itsestään.



Braff itse soveltuu sinänsä hyvin päärooliin elämästään pihalla hortoilevana tunnevammaisena, mutta hän on melkeinpä liiankin yksi- ilmeinen. Show’n varastaakin juuri Mike Nicholsin Closerissa säväyttänyt Natalie Portman, joka näyttää jälleen löytäneen luonnonlahjakkuutensa. Mahtavan debyytin Luc Bessonin Leonissa tehtyään Portman tuntui hukkuvan mitättömiin rooleihin keskinkertaisissa elokuvissa, uusissa Star Warseissa jäykistelystä puhumattakaan. Garden Statessa Portman on suorastaan lumoava ja tekee vaivattoman näköisesti Braffin luomasta hahmosta omansa. Peter Sarsgaard pyörii myös mukana pikkukaupunkiin jämähtäneenä lapsuuden ystävänä ja Ian Holm tekee tuttuun tapaansa hyvän roolin, vaikka se onkin naurettavan pieni. Isän ja pojan suhde jää katsojalle yhtä hataraksi kuin elokuvan hahmoillekin, niin vähän Braff malttaa siihen keskittyä kaiken muun ohella.



Lähes surrealismia lähentelevien absurdien yksityiskohtien ja hetkien paikoittaisesta tulvasta, sekä Braffin tavasta nojata (liikaakin) pop- lauluihin välittömänä oikotienä tunnelman luomiseen tulee välillä mieleen toinen pienempi amerikkalainen elokuva viime ajoilta – Wes Andersonin Royal Tenenbaums. Garden State jopa hipoo samaa teemaa sukupolvien välisen sovinnon saavuttamisesta, mutta Braffilla ei ainakaan vielä ole Andersonin kaltaista tyylittelyn tajua tai sen suurempaa sanottavaa. Garden State on kuitenkin erittäin virkistävä pieni tapaus, jota on turha väheksyä vain siksi ettei se satu kurottamaan erityisen korkealle.



***

Lynch:

The Elephant Man DVD

Hyvä mutta ei erinomainen. Mielestäni Monte Hellmanin Iguana on parempi.



Irwin: The Dogs of War VHS

Paljon parempi, kuin muistikuvat olivat vuosien takaa. Chris Walken ja Tom Berenger tod hyviä. Lopun mittelöt hieno sekoitus Predatorin leirin tuhoamista ja Commandon loppua.



Sharp: Bear Island VHS

Sisältää hienoja kelkka takaa-ajoja ja nyrkkitappeluja. Kelpo sunnuntai viihdettä.



Antonioni: Blowup VHS

Pitkästyttävä. Miksiköhän kohu on noussut Vanessa Redgraven riisuuntumiselle vaikka Jane Birkin paljastaa huomattavasti enemmän. Kehut kuitenkin David Hemmingsille ja The Yardbirds kohtaukselle.

TV:

Porky's



Oikein hauska, jopa parempi kuin odotin. Vakavaakin asiaa oli saatu sopivassa suhteessa mukaan.



****



Easy Rider



Vakava elokuvasivistyksen puute poistettu. Nyt kun näkisi tämän vielä kankaalla...



*****



I Am Sam



Elokuvan nimestä alkaen todella ällöttävää. Mikään ei ole kammottavampaa kuin elokuva, joka pyrkii itkettämään ja epäonnistuu siinä. Tätä katsoessa sai ehkä jonkinlaisen aavistuksen miltä E.T:n vihaajista tuntuu. Pennin ja varsinkin Pfeifferin suoritukset herättivät minussa suunnatonta myötähäpeää.



*



DVD:



Marked For Death



Hyvää, Out For Justicen tasoista Seagalia. Steven itse oli tässä parhaimmillaan sadistisena ja vittumaisena heikompien oikeuksien puolustajana. Myös väkivaltaosastolla oli asiat hyvin. Idiootteina kuvattujen jamaikalaisten huumeroistojen raajoja katkottiin sopivan usein. Erittäin huvittavaa. Jonkinlaisena kliimaksina voi pitää tapahtumasarjaa, joka koostuu ei niin vauhdikkaasta takaa-ajosta, jonka päätteksi Seagal katkoo reggaeta kuuntelevien tuhmeliinien raajoja ja heittelee heitä pää edellä lasivitriinien läpi. Nauroin hysteerisenä.

Dialogipuolella Out For Justicen "That with the nipples so big you could dial a phone with"-tasoista klassikkoa ei synny, mutta esim."I Want to get there while I'm still young" oli aika hyvä. Myös perinteinen "fuck you" saa Seagalin lausumana uusia ulottuvuuksia.

Hyvä filmi siis, jossa oli paljon tahatonta huumoria. Katsokaa vaikka Stevenin ripitys elokuvan alkupuolella. Lopputekstien muistutus siitä, että kaikki jamaikalaiset eivät ole elokuvassa kuvatun kaltaisia oli myös huvittava.



***



Hard To Kill



Jälleen hyvää Seagalia. Väkivallan suhteen pieni pettymys, lähinnä siksi koska Seagalin koomasta kuntoutumiseen uhrataan paljon aikaa. Kyseinen kuntoutumisjakso on kuitenkin hupaisa ja tuo elokuvaan monipuolisuutta.

Elokuvan huvittavin kohtaus on filmin alkupuolella: Kelly LeBrock katsoo koomassa olevan Seagalin peiton alle ja toteaa "You have SO much to live for. Pleeease wake up". Kohtauksen on pakko olla Stevenin itsensä ideoima.



***



Ja loppuun pieni muistutus:



"Of all the sadistic, vindictive motherfuckers in the World of 80s Action, Steven Seagal is the last one to fuck with."(ruthlessreviews.com)