Mitä elitistit katsovat?

Wes Anderson on aikamme omaperäisimpiä elokuvantekijöitä, jonka taide vaatii katsojalta enemmän yleissivistystä ja avointa mieltä kuin mitä keskivertoihmisellä on.

Deadlier than Male 7/10

Uusintakatselulla mainioksi osoittautunut Drummond-leffa, suositellaan kaikille elitisteille jotka diggaa 60-luvun lopun bondeista. Brittijulkaisu ilahduttavan laadukas, sääli että tuplalevyltä löytyvä hupsumpi jatko-osa Some Girls Do oli VHS-tasoinen fullari.



Schindler's List 8/10

Kiinnostavat teemat latistuvat loppua kohti pahasti.



Keisarikunta 8/10

Tämä teki mulle ns. Anne Toloset. Kirkkaasti onnistuneimpia 2000-luvun kotimaisia, musiikkiaiheisista leffoista ylivoimainen ykkönen vaikkei mikään hyvä elokuva sanan varsinaisessa merkityksessä. Homma keskittyy reilusti itse asiaan eli musiikkiin ja nostalgiafiilistelyyn.



Varjojen valtakunta 4/10

Paskaa toimintaa, muuten kiva.



Memento 9/10

Huonomuististen Citizen Kane. Leffasta tunnistaa omiakin käyttäytymismalleja kuten esim. tälle palstalle kirjoittamisen, voi sitten parin kuukauden päästä tarkastaa että mitä mieltä olikaan jostain elokuvasta kun kaikki muistijäljet ovat kadonneet.



Augost Underground's Mordum 6/10

2000-luvun Last House on Dead End Street. Yllättävän vakuuttava enimmäkseen mutta vähän tylsä.



Born to Defense 6/10

Kovaotteista kasaritoimintaa Jet Liltä. Kapteeni Hansia näyttelevän Kurt Roland Peterssonin IMDB-filestä:



Date of birth (location)

1958

Sweden

Date of death (details)

12 July 2003

Barcelona, Spain. (beaten to death)



Manchurian kandidaatti 6/10

Viihdyttävä mutta epätasainen.



Tyttö ja helmikorvakoru 5/10

Aika ärsyttävä pikku kuvaelma, paranee tosin loppua kohti.



Sorcerer 10/10

Timanttia



Hell Comes to Frogtown 6/10

Hyvää roskaa vaikka tissejä olisi saanut olla paljon enemmän ja väkivaltaa oli Fixistä saksittu jonkin verran. Kolmen käärmeen tanssin loppuhuipennus oli huonoa huumoria parhaimmillaan.



Sugar ‑Howl of Angel

Jäi kesken, suoraan videolle tuotettua ankeaa japsisleazea.



+ Bushido ysin kohtuuttomasti venähtänyttä latautumista odotellessa:



Pride FC Body Blow

Hiton kova, pakollista japsi vs. japsi ‑osuutta lukuunottamatta pelkästään kiinnostavia matseja jotka lähes poikkeuksetta päättyivät suht brutaalisti.



UFC 52

Couture vs. Liddel ei ollut kovin legendaarinen. Hugesin toipuminen sen munille tulleen osuman jälkeen oli kyllä aika uskomaton.



Pride FC Critical Countdown 2004

Tämä eventti tullaan kyllä muistamaan parista helvetillisestä slämmistä. Myös Yoshida oli kova taas kerran. Mukana myös turhaa spedeilyä.



Hook'n'Shoot: Absolute FC

Muutama OK matsi, parit suomalaisetkin mukana mutta ei tosin noissa em. otteluissa.



Edit. Joop, RT on korkeintaan keskinkertaista huuhaata.

Disco Studd (9.10.2005 19:16)

Wes Anderson on aikamme omaperäisimpiä elokuvantekijöitä, jonka taide vaatii katsojalta enemmän yleissivistystä ja avointa mieltä kuin mitä keskivertoihmisellä on.

Mutta omaperäisyys ei aina riitä hyvien elokuvien tekemiseen. Kuvaus, värit ja sommittelut Andersonin elokuvissa ovat ehtaa taidetta, mutta Tenenbaumsista tykkäävät ihmiset taitavat olla enemmänkin näitä baskeripäisiä jooga-asennossa kitarasoolojen jälkeen taputtajia.



Mieli oli avoin, mutta odotukset ilmeisesti turhan suuret.

Esa Linna (9.10.2005 21:41)

Tenenbaumsista tykkäävät ihmiset taitavat olla enemmänkin näitä baskeripäisiä jooga-asennossa kitarasoolojen jälkeen taputtajia.

Pitänee sitten kokeilla, vaikka välittömämpi impulssi olisi ehkä mennä lyömään tuollaista tyyppiä banaaninkuorella naamaan.

Yotsuya (9.10.2005 20:02)

Memento 9/10

Huonomuististen Citizen Kane. Leffasta tunnistaa omiakin käyttäytymismalleja kuten esim. tälle palstalle kirjoittamisen, voi sitten parin kuukauden päästä tarkastaa että mitä mieltä olikaan jostain elokuvasta kun kaikki muistijäljet ovat kadonneet.

Just näin.



Hitter



Face to Face Paras Solliman westerneistä, Milian ok tässä.



Olin mies Muutama hauska juttu. Paikoin sietämättömän tylsä, jotkut kohtaukset kesti ihan tolkuttoman kauan ihan turhaan, eli muistutti toista näkemääni Mahonia. Plussaa Suomessa kuvatuista pätkistä, ja ylipäätäänhän päähenkilön suomalaisuus teki elokuvasta selkeästi mielenkiintoisemman. Sellainen elokuva, josta on iloinen, että on nähnyt, muttei ole mitään intoa nähdä ikinä uudestaan.



Female Bunch Ihan hauska exploitaatioroska. Tulee mieleen Russ Meyer valmistumisajankohdan, alastomuuden ja aavikon takia. Ehdoton kohokohta on miehen polttomerkintä Glen Benton ‑tyyliin ristillä keskelle otsaa. "Älä ikinä aja viiksiäsi" toteaa nainen Tamblynille ennen ko. kohtausta.



Nyt kesken Heist, joka ei hirveästi vakuuta.

Viikko

Pi pi pil... pilleri



"Sexi", tai lähinnä sen puute, nostaa tämän Mäkisen komedioiden kärkeen, vaikka aika pirun tylsähän tämä oli.

Kaukana Yön saalistajien nerokkuudesta.



** 1/2



Yön saalistajat



Kolme katselua vuodessa on ehkä tämän kohdalla vähän liikaa. Ylivoimaisesti kuitenkin hauskin näkemistäni Mäkisistä



"Hän on hyvin naisellinen: kaunis ja tyhmä"



*****



Warum läuft Herr R. Amok? *****

I Was a Man ****

Violent Cop ****

The Party Animal ****

Tuxedo Warrior *

Les Parents terribles – Hirveät vanhemmat (Jean Cocteau, 1948) **½

Hirveät vanhemmat on usein ärsyttävä, mutta toisinaan taas mukavan nokkela. Se on valitettavan teatterimainen, minkä ei voi sanoa olevan eduksi sille. Elokuva tuo mieleen ohjaajan kirjoittaman pienoisromaanin Kauhukakarat; tässä vain on vaihdettu rooleja lasten ja aikuisten kesken ja sisarusten välinen taikamaailma on korvattu äidin eristeneisyydellä (mikä luo tavallaan äidille oman taikamaailman) ja selvästi tavallista kiinteämmällä suhteella omaan poikaansa.



La Notte di San Lorenzo – Tähtikirkas yö (Paolo & Vittorio Taviani, 1982) ***½



Secrets & Lies (Mike Leigh, 1996) *****

Tällaisen aiheen käsittelyssä Leigh on mestarillinen ja hän tekee omalla tavallaan sitä mitä Bergman teki useissa elokuvissaan eli tavallaan analysoi tietyn yhteiskuntaluokan ihmisiä paljastaen näiden sisimmän; tunteet, joita he eivät ole onnistuneet purkamaan sekä sen tyhjyyden, joka useimmissa ihmissuhteissa vallitsee. Elokuvan aihetta Leigh käsittelee arvostelematta ja hänen elokuvissaan pikemminkin on omituista lämpöä, joka syntyy henkilöiden kaipuusta ja rakkauden puutteesta, jotka sitten lopussa saavat ainakin osittain tyydyttävän vastauksen. Pääosassa ovat ennen kaikkea ihmiset, joita koko näyttelijäkaarti tulkitsee erittäin onnistuneesti ja etenkin Timothy Spallin ja Brenda Blethynin suoritukset ovat erinomaisia.



Mifunes sidste sang – Mifune (Søren Kragh-Jacobsen, 1999) ****

Paikoitellen henkilöiden motiivit ovat turhan heppoisia (kuten Krestenin vaimon riehaantuminen tai Bjarken tekemiset) tai sorrutaan lieviin ylilyönteihin (kuten prostituutiolauman hyökkäys lopussa), mutta joka tapauksessa Mifune on ilahduttava elokuva. Vaikka se kärsiikin pienistä epätasaisuuksista, niin sille antaa mielellään anteeksi sen pienet heikkoudet. Miellyttävä elokuva.



Topsy-Turvy (Mike Leigh, 1999) **½

Liian pitkä! Liikaa ooppera- ja harjoituskohtauksia, sillä aina kun päästään kiinnostavaan draamaan ja katsoja kiinnostuu elokuvasta, niin alkaa uusi laulu tai uudet harjoitukset. Paikoitellen myös tuntuu, että kohtauksissa viivytään liian kauan ja tavallaan lainehditaan turhan löysästi henkilöstä ja tapahtumasta toiseen. Se mikä Leigh´n historia-aiheisista elokuvista puuttuu on syvä emootio, joka on niin ominaista hänen nykyaikaan sijoittuville elokuvilleen.



Serpico (Sidney Lumet, 1973) ***½

Digiboksista pukkaa:

Kill Bill vol. 2. Kesti toisen katsomisen paremmin kuin vol 1.



Duck Soap. On tämä kyllä aivan älytöntä materiaalia. Vitsejä riittää 10 nykykomedian verran. Osa vielä tavattoman nerokkaita.



25th hour. Kaikihan tätä ovat tainneet erinomaisena pitää. Ohjaajansa paras ja se on aika paljon.



35mm:



I Was a Man. Kreisii shittii.

Disco Studd (9.10.2005 20:16)

Wes Anderson on aikamme omaperäisimpiä elokuvantekijöitä, jonka taide vaatii katsojalta enemmän yleissivistystä ja avointa mieltä kuin mitä keskivertoihmisellä on.

Kaikesta huolimatta mieleni on omasta mielestäni välillä vähän liiankin avoin, mutta myönnän, että yleissivistyksessä on varmasti kehittämisen varaa. Se on vain, että kun sitä on aika paljon kaiken maailman kummajaisten kanssa tekemisissä, niin en ihan sulata tuota taidejuttua.

Wes Andersonin elokuvissa on se ongelma, ettei niissä oikeastaan ole mitään löydettävää. Vino tyyli voi aluksi kiehtoa mutta kun omituisia tyyppejä aikansa katsoo, huomaa että se onkin siinä kaikki.

Rushmore **½

The Royal Tenenbaums **

Steve Zissou **



Eternal Sunsihne of the Spotless Mind on kieltämättä aika samanlainen tapaus, enpä ollut tullut tuota ajatelleeksikaan. Ensin tuntuu mainiolta mutta sitten paljastuu ettei siellä olekaan mitään. Sille kanssa **.

Kiitokset Artisanille, todennäköisesti päivän parhaat naurut.

Dvd:



Getting Any?



Absurdia komediaa vailla oikeastaan mitään juonta, jossa Kitano pilkkaa vuoroin itseään, omaa elokuvaansa, japanilaista populaarikulttuuria (mm. yakuzat ja Godzilla saavat osansa) tai sekoilee muuten vaan merkillisillä tavoilla. Ei parasta Kitanoa ja aika hit and miss-kokonaisuus, mutta kuitenkin nauratti ääneen useaan otteeseen.



***



Gremlins



Ihan jees yhä.



***



Gremlins 2



Heti parempi, tämä vain tuntuu kerta kerralta monipuolisemmalta.



****



Adaptation.



Cage on Ihan Vitun Hyvä. Elokuvakin vain paranee uusintakatseluilla, kuten Being John Malkovich.



**** 1/2



Teatteri:



Flightplan



Alkaa puolisiedettävän oloisena mutta laskeutuu koko ajan tasaisesti kohti kakkalaaria. Juoni on suorastaan ääliömäinen.



**



Lord of War



* 1/2



+ Olin mies



Tv:



Hurlyburly



Neuroottinen elokuva neuroottisista kusipäistä. Hyvät näyttelijät ja monta toimivan rönsyilevää keskustelua.



***



Akita! Dinosaurukset tulevat



Ihan kiinnostava, pätevät stop motion-efektitkin. Akita-sanasta sai kyllä tarpeekseen viimeistään puolessa välissä.



** 1/2



Vhs:



Ernest Scared Stupid, eli Ernest – kahjojen kingi



*

En ole nähnyt yhtään Wes Anderssonin elokuvaa. Pitää varmaan katsoa kun nostaa näin paljon polemiikkia.

Ilja Rautsi (10.10.2005 09:46)

Kiitokset Artisanille, todennäköisesti päivän parhaat naurut.

Kiitokset kiitoksista, mutta kunnia ehkä kuuluu kuitenkin Shockylle jota vain tuossa peesasin.

Ilja Rautsi (10.10.2005 09:46)

Gremlins 2



Heti parempi, tämä vain tuntuu kerta kerralta monipuolisemmalta.



****

Tämän yhden tähden elokuvan kehuminen puolestaan nauratti minua.

Eastwood: Million Dollar Baby

Ok.



Moore: Murder By Death

Nimekästä näyttelijäryhmää kahjossa murhamysteerihupailussa, jossa kyllä oli hetkensä.



McCarey: Duck Soup

Tää hillitön täsmätulitus kestää kyllä uusia ja uusia katselukertoja.



Corbucci: Odds And Evens

Enemmänhän tämä tylsä on kuin hauska. Turpiinvedot tietysti kohokohtia, mutta taisi kolahtaa kakarana paremmin.



Herzog: Aguirre, der Zorn Gottes

Briljantti. Eikös saksankielinen versio ole kuitenkin must.



Stevens: Sin

Tylyä ja suhteellisen violenttia toimintaa Ving Rhamesin ja Gary Oldmanin kera muuten vähän ohkaisessa tarinassa.



Brady: The Hot Chick

Rob Schneider-faneille ja pönttöhuumorin ystäville. Kusi- pieru-, ja homovitsi raikaa. Elokuvan vakavoituminen ja opettavainen aspekti oli ihan turha.



Petroni: Da uomo a uomo/Death Rides A Horse

Helvetin hyvä.



Parolini: Sabata

Astetta kevyempi, mutta niin ikään erinomainen. Van Cleefin cooliudella ei ole rajaa.



Guest: When Dinosaurs Ruled the Earth

Sanna paha! Tara paha!



The Sum Of All Fears

Freemanin myötä tämän katseli ihan sujuvasti uudelleenkin, olin kyllä jo autuaasti unohtanut koko elokuvan.



Sekä vielä päälle hysteerisen hauska Little Britain-sarjan 1. tuotantokausi.

Levottomat 3

...



Matrix revolutions

Jaa-a olihan tää parempi kuin kusinen kakkos-osa



Van Helsing

Stephen Sommers on nero. Mitäköhän se seuraavaksi keksii. Toivottavasti myös kirjottaa.





Paycheck

Ei ihan paska.