Mitä elitistit katsovat?

Slemmy (16.6.2004 08:42)

Tehtiinkö 90-luvulla sitten muitakin merkittäviä kannibaalielokuvia?

Tämä esimerkiksi.

wicked clown (16.6.2004 10:40)

Slemmy (16.6.2004 08:42)

Tehtiinkö 90-luvulla sitten muitakin merkittäviä kannibaalielokuvia?

Tämä esimerkiksi.

Ja tämä

Täytyykin hankkia tuo wicked clownin linkkaama elokuva, näyttää hauskalta.



edit: Joko niitä Bruno Mattein kannibaaleja saa jostain dvd-muodossa? Must see.

THaavisto (16.6.2004 14:17)

Joko niitä Bruno Mattein kannibaaleja saa jostain dvd-muodossa? Must see.

Unohdin tosiaan Delicatessenin.



Enpä usko että Mattein kannibaalieepoksia on vielä missään julkaistu, viimeisin Bruno-julkaisu lienee tämä. Vaikuttaa kiehtovalta tuokin.

Aika vähän on ehtinyt leffoja katsella viime päivinä. Reilun viikon aikana katsotut leffat:

Shogunin Ninja (vhs)

– Melko omituinen elokuva myrkkyä oksentavine paholaismunkkeineen, päänvaihtelua ja lemmenjuomia

Tower of Death (dvd)

– Voi helvetti mikä leffa. Ja takakannessa kehtaavat vielä kirjoittaa että elokuva on kunnianosoitus Bruce Leen muistolle, pikemminkin haudanryöstöä.

Beyond the Valley of the Dolls (dvd)

– Ei Russ Meyerin parhaita leffoja, urbaani hippi-miljöö ei iske niin hyvin kuin autiomaassa ja puroilla juoksevat amatsoonit.

Minnesota Clay (dvd)

– Corbuccin aliarvostettu varhainen länkkäri kuuluu mielestäni ohjaahan parhaimpiin.



Lisäksi tuli katseltua kahden jakson video She-raa

DVDt:

Planeta Bur (1962)

Milano odia: la polizia non può sparare (1974)

Tepepa (1968)

L'Isola degli uomini pesce (1979)

Slemmy (17.6.2004 10:59)

Enpä usko että Mattein kannibaalieepoksia on vielä missään julkaistu, viimeisin Bruno-julkaisu lienee tämä. Vaikuttaa kiehtovalta tuokin.

On aika omituista, että italian kasarikauhumaestroista Argenton lisäksi vain joku Mattei saa elokuviaan julkaistuksi. Omituista siksi, että Mattei taitaa olla pahin tohelo, joka koskaan on Italian elokuvataidetta päässyt häpäisemään.

Mihin helvettiin katosivat esim. Deodato, Lenzi, ja... no, Fulcilta on kyllä turha odottaa enää elokuvia, ja Soavi meni tekemään Tv-leffoja. Miksi muutamat kyvykkäimmistä italo-ohjaajista ovat vajonneet maan alle, kun se kaikkein paskin edelleen julkaisee omia kannibaali- ja pervoiluelokuviaan.

Ai ai, fudis ja työt syö kaiken ajan, leffat jääny vähemmälle.

Minä vaan herkistyn aina kun näen todella todella hyvän elokuva. Siis TODELLA hyvän elokuvan. Auringonlaskun katu on yksi niistä harvoista.

DS, minä rakastan sinua!

Ehetyz (19.6.2004 10:31)

On aika omituista, että italian kasarikauhumaestroista Argenton lisäksi vain joku Mattei saa elokuviaan julkaistuksi. Omituista siksi, että Mattei taitaa olla pahin tohelo, joka koskaan on Italian elokuvataidetta päässyt häpäisemään.

Mihin helvettiin katosivat esim. Deodato, Lenzi, ja... no, Fulcilta on kyllä turha odottaa enää elokuvia, ja Soavi meni tekemään Tv-leffoja. Miksi muutamat kyvykkäimmistä italo-ohjaajista ovat vajonneet maan alle, kun se kaikkein paskin edelleen julkaisee omia kannibaali- ja pervoiluelokuviaan.

Hm, etkös sinä hiljattain yksin tein lytännyt Lenzin? Hän on ollut viime vuodet aika hiljaa, Deodato on Washing Machinen jälkeen keskittynyt lähinnä tv-työhön.

Mattein tuotannosta Emanuelle escapes from hell/Emanuelle in prison/Blade Violent/Bunch of bastards on oikeastikin tiukka esitys, suosittelen hankkimaan myös Predator-rip offin RoboWar, joka tosin voi olla hieman hankalasti saatavissa. RoboWar, kuten aika monet muutkin Mattein leffat, toimii lähinnä kalkkunatasolla erinomaisesti.

Ehetyz (19.6.2004 11:31)

Slemmy (17.6.2004 10:59)

Enpä usko että Mattein kannibaalieepoksia on vielä missään julkaistu, viimeisin Bruno-julkaisu lienee tämä. Vaikuttaa kiehtovalta tuokin.

On aika omituista, että italian kasarikauhumaestroista Argenton lisäksi vain joku Mattei saa elokuviaan julkaistuksi. Omituista siksi, että Mattei taitaa olla pahin tohelo, joka koskaan on Italian elokuvataidetta päässyt häpäisemään.

Mihin helvettiin katosivat esim. Deodato, Lenzi, ja... no, Fulcilta on kyllä turha odottaa enää elokuvia, ja Soavi meni tekemään Tv-leffoja. Miksi muutamat kyvykkäimmistä italo-ohjaajista ovat vajonneet maan alle, kun se kaikkein paskin edelleen julkaisee omia kannibaali- ja pervoiluelokuviaan.

Jos vilkaisee IMDb:tä, voi huomata että Soavin lisäksi Deodato tekee tv-hommia, vaikka vanha mies jo onkin. Todennäköisesti em. tyyppien tv-duunien budjetit ovat ihan eri luokkaa kuin Mattein videolle kuvattujen ja todella halvannäköisten kannibaalirykäysten. Maan alle vajoamisesta ei ole sinänsä varmasti kyse vaan ikääntymisestä ja teollisuudenalan suurista muutoksista. Kun italialainen kauhu ei enää mene kaupaksi kotimaassa eikä exporttina, niin eihän sitä sitten ainakaan oikealla rahalla enää tehdä. Ja sopii myös miettiä, onko näillä tyypeillä joku halu tehdä juuri kauhuelokuvia ja kuinka moni ajautui tekemään niitä vain siksi, että sillä sektorilla riitti hommia 1980-luvulla. Vastaus: about kaikki.

Slemmy (19.6.2004 13:03)

Hm, etkös sinä hiljattain yksin tein lytännyt Lenzin?

Niin tein, Cannibal Feroxin ja Eaten Aliven perusteella. Sittemmin on tullut vastaan parempiakin äijän teoksia.

Ja Matteihin verrattuna Lenzi on kyllä maestro.



Ehkä ne italian pelottelijat eivät olekaan sitten niin "maan alla", mutta italian ulkopuolelle heidän töitään ei enää juuri tule. Yleensä tv-elokuvaohjausta arvostetaan kyllä vähemmän kuin "oikeaa" elokuvantekoa. DTV-leffat ovat kyllä sitten asia erikseen...

Eilen oli hyvä päivä mitä leffapinon madaltamiseen tulee, kun ei ollut muutakaan tekemistä niin järjestin itselleni 8 elokuvan putken:

Sadisterotica



Ai että oli taas ihanaa Francoa, oikein sydäntä lämmitti. Tällä kertaa ohjelmassa ei ollut juonellista tai kuvauksellista kikkailua vaan puhdasta ja lämminhenkistä silmänruokaa kaikin puolin naispuoleisista yksityisetsivistä kertovan tarinan muodossa. Tyylikäs tapaus.



Some Girls Do / Pannaanpa Konepistoolilla



Ja tässä toinen hyvin aikansa henkeä kuvaava ja muutenkin mieluinen tapaus, hilpeä ja pikkutuhma Bond-parodia joka miellytti silmää ja mieltä.



The Raven / Korppi Joka Kuoli Nauruun



Hauska ja paikoin yllättävänkin räävitön hupaelma Poen korppi-tarinasta todella osuvalla näyttelijäkaartilla ja väkisinkin hymyilyttävällä toteutuksella.



Les Suspects



Tämä "unohtunut helmi" olisi puolestani saanut jäädäkin unohduksiin, tällä kertaa murhamysteeri ei yksinkertaisesti jaksanut kiinnostaa koska kokonaisuus oli kuivakka anteliaasti kurvejaan esittelevästä Mimsy Farmerista huolimatta.



Bloody Mama / Verinen Mamma Barker



En tiedä kuinka tarkasti tämä vastaa alkuperäisiä tapahtumia, mutta Corman onnistuu esittämään oman versionsa yllättävänkin hyvin spartalaisesta toteutuksesta ja lievän ylilyövistä näyttelijäsuorituksista huolimatta.



Bird With The Crystal Plumage / Kuoleman Lintu



Hyvin toimi tämäkin, välillä elokuvan eteneminen junnasi hieman muttei turhautumiseen asti ja murhaajan henkilöllisyys ei paljastunut ainakaan minulle ennenkuin hieman ennen loppua – vaikkakin ennen sen paljastamista elokuvassa. Argenton kuvallisen ilmaisun laatu on selkeästi nähtävissä.



Identity



Parempi kuin odotin, ennakolta oletin kyseessä olevan aika normaalin teinikauhupätkän mutta kyseessähän olikin ihan kunnon elokuva. Koko juonen asetelma kääntyikin tapahtumien edetessä kovin toisenlaiseksi kuin alun perusteella olisi voinut odottaa ja jännitys säilyi hyvin koko keston ajan.



Ninja Master / Tappomestari



Eli The Master-televisiosarjan kaksi ensimmäistä osaa yksissä kuorissa. Tämän katsominen oli puhdasta nostalgiointia, pienenä nöösinä nähdyn nauhan tapahtumat olivat säilyneet yllättävän hyvin mielessä ja kivuttomasti katsotavaa hömppäähän tämä on edelleenkin.



Muita sitten viime näkemän katsottuja:



Hong Gil-Dong / Samuraininja



No huh huh. Ei tällaista voi vihata.



Land Of The Brave / Nuoren Naisen Kosto



Suht' moitteeton mutta aika tavanomainen (aasialainen) kostotarina jota historiallispainotteiset viitteet onneksi hieman värittivät. Ei kuitenkaan mikään mieleenpainuva teos.



Pieces



Takuuvarmaa perussplättäystä ja paikoittain täysin älyttömiä juonenkäänteitä, siinäpä resepti viihteelliseen puolitoistatuntiseen. Jos surmatöitä ei lasketa niin huippukohtana mainittakoon erään päähenkilön kimppuun syyttä suotta käyvä taistelulajien opettaja joka selittää tekostensa syyksi pahaksi menneen kiinalaisen ruoan.



Gwendolyne / Gwendolyne, Vaarojen Valtiatar



Hauska ja älyvapaa hömppäelokuva nuoren ja kokemattoman matkustajattaren muuttumisesta täysiveriseksi seikkailijaksi: Sisältönä lähinnä huonoa näyttelemistä, huonoa huumoria sekä onneksi hyviä tissejä eli kaikki kalkkunan ainekset on koossa, helposti tämän parissa jaksoi sinnitellä loppuun asti.



Ilsa, Tigress Of Siberia



Tämä jatko-osa ei yllä sadistisuudessa alkuperäisen Ilsan tasolle kuten ei Harem Keeperkään, toteutus on muutettu luonteeltaan keveämmäksi ja paikoittaan myös mustanpuhuvan humoristiseksi mikä ei mielestäni ole ainakaan parantanut jatkumon tasoa. Kidutuskohtauksissa ollaan kyllä käytetty jonkin verran mielikuvitusta mutta muuten aika ponneton tekele.



Return Of The Evil Dead



Tämä Blind Dead-kvartetin toinen osa ei enää parin katselun jälkeen tunnukaan niin huonolta kuin aikoinaan: Lainamateriaalin paljoudesta huolimatta mukana on paljon kiinnostavia tekijöitä eikä suurempia kompastuskiviäkään löydy, jatkuvuuden osalta elokuva saisi olla hieman tarkempi koska kyse on kuitenkin samasta pahasta.



Thirteen



Teinien sekoilua riittämiin asti, vähän kuin Larry Clarkin elokuva jossa näyttelijöiden vaatteet pysyvät päällä. Herättihän tämä tunteita ja ajatuksia mutta minusta tässä oli vähän liiankin rankkaa touhua kolmetoistavuotiaiden kokemaksi, uskottavuus oli koetuksella turhan pahasti.



Kentucky Fried Movie



Hauskoja ja suurimmalta osin ihastuttavan kipeitä sketsejä mediaviihteen maailmasta, varsinkin Enter The Dragon saa enemmänkin kuin oman osansa irvailusta. Viihdyttävä paketti joka tulee pyösimään soittimessa varmasti useammankin kerran.

Ehetyz (19.6.2004 19:59)

Yleensä tv-elokuvaohjausta arvostetaan kyllä vähemmän kuin "oikeaa" elokuvantekoa.

No ihanko totta. Alkuperäiseen "mihin helvettiin katosivat"-kysymykseesi on vain yksi vastaus, töitä ei ole eikä (teatteri)elokuville kysyntää ainakaan kauhugenressä, ei Italiassa eikä sen ulkopuolella. Siispä tehdään jotain tv-hommia (tuskin edes sitä horroria) että saadaan leipä pöytään. Kyseessä ei ole mikään mystinen salaliitto.

DTV-leffat ovat kyllä sitten asia erikseen...

Kuten tämä uudet viiden pennin Matteit, joiden tuotantoarvot eivät ole paljoakaan paremmat kuin esmes Markus Staafin tuotoksissa.

Kalle Kinnunen (20.6.2004 12:41)

Kuten tämä uudet viiden pennin Matteit, joiden tuotantoarvot eivät ole paljoakaan paremmat kuin esmes Markus Staafin tuotoksissa.

Älä nyt, kyllä Staafilla taisi Bugi Fictionissa budjettina olla "jopa" 10 000 €. Lopputulos näyttää kyllä siltikin siltä, kuin se olisi tehty parilla sadalla eurolla. No, niin näyttävät varmaan kyllä Matteinkin elokuvat...

Koma **1/2

Gravedigger**

20:30:40****

Eagle´s Claw***1/2

Anjaam (1994)**

Amsterdam Connection**1/2

Hellboy* (täysin perseestä…)

Lucky Sky Diamond

Thundering Sword**

Dvd:

Bellevillen kolmoset



Toimi itse asiassa hieman paremmin nyt toisella kerralla. En sitten tiedä missä pöhnässä olin teatterissa katsomassa, mutta joka tapauksessa. Loppupuoli takaa- ajoineen on tosin edelleen se heikompi osa elokuvaa. Silti, joitakin todella oivaltavia kuvallisia juttuja, hienosti animoitu, persoonallinen ja ennen kaikkea hauska.



****



Barbaarien invaasio



Näköjään tällä on ihailijansa, ainakin dvd- pakkauksen ylistyslauseista päätellen. Minuun ei kyllä tällainen persoonattomasti ohjattu, lähinnä ympyrää kulkevista ah-niin-nokkelista ja "älykkäistä" keskusteluista koostuva paskanjauhanta vetoa. Kiinnostavin piirre elokuvassa oli se, että näytettiin hyvin selvästi miten paljon hauskempaa rikkailla voi olla viimeisinä elinpäivinäänkin.



**



Galaxy Quest



Öööö...en tiedä monesko kerta. Jaksaa edelleen naurattaa, vaikka opetukset ovatkin hieman tuskallisen ilmeisiä. Oikeat näyttelijät rooleissa ja idea on hauska, samoin toteutus.



*** 1/2



Vhs:



Päiväperho



Hieno elokuva, josta en jaksa nyt kirjoittaa pitempää tekstiä, eikä tästä viitsisi vain paria lausetta tyytyä sanomaan.



****



Teatteri:



Maailman ympäri 80 päivässä



Tämä uusi versio. Ehkä hullunmylly toimii joillekin lapsille, eikä kokonaisuus ollut aivan niin tuskaisa kuin voisi kuvitella, mutta pääosin erittäin valju ja tarpeetonta kohkausta sisältävä ylipitkä seikkailuelokuva on kyseessä. Ohjaaja Frank Coracin valitsema tyylilaji ei myöskään oikein toimi- aina kun maa vaihtuu, kiitää kamera suurin piirtein avaruuteen asti ja zoomaa sitten takaisin planeetalle, joka on luotu tarkoituksella hieman satukirjamaisen tökeröillä ja kiiltävillä tietokone- efekteillä. Kaipa tällä tavoitellaan jotain suuren seikkailun tunnelmaa, mutta ei homma oikein onnistu. Naispääosanesittäjä Cecile De France, joka oli erittäin hyvä Haute Tensionissa (en todellakaan tunnistanut samaksi), on myös aivan kaamea, eikä Jackie Chan ole kovin hauska. Chanin tappelunujakkakohtauksiinkaan ei saada vetoa, vaikka yksi jakkaraa käyttävä hetki on ihan hupaisa. Jim Broadbent näyttää hämmentävän paljon Fast Shown Ralphilta pulisonkeja myöten. Ewen Bremner ylinäyttelee äärimmäisen tuskallisesti.

Rahoituksen taanneet tähticameot ovat suurimmaksi osaksi myös juuri cameoita pahimmillaan, eli irtonaisia hetkiä täysin vailla mitään tarkoitusta elokuvan kannalta. Eivätkä edes hauskoja. Owen ja Luke Wilson taitavat olla ainoita jotka liittyvät mitenkään koko juttuun. Arnold Schwarzenegger nolaa itsensä aika totaalisesti pyrkien turhaan johonkin itseironiaan ja John Cleesen 10 sekuntia hukataan täysin. Muitakin löytyy.

Käsikirjoitus muokkaa Vernen romaania niin, että Phileas Fogg on hupsu steampunk- keksijä ja Passepartout kiinalainen kung fu- taituri. Ei vain mitenkään erityisen kiinnostavasti.

Sitten elokuvan ainoaan varsinaiseen hyvään puoleen: Steve Coogan. Mies on koominen nero ja vieläpä hyvä näyttelijä. Ajoitus, eleet, ilmaisu ylipäänsä; kaikki on kohdallaan. Coogan onnistuu luomaan Foggista ihan oikean (mutta tietysti karikatyyrimaisen) hahmon, ja pitää katsojan muuten lipsuvaa mielenkiintoa yllä. Tässä on esimerkkitapaus siitä, että näyttelijä on niin suunnattoman paljon parempi kuin materiaali jota joutuu esittämään. Toivottavasti Coogan pääsee piakkoin arvoisiinsa elokuviin. Tai sitten on vain tyydyttävä taas katsomaan uudelleen Alan Partridget ja 24 Hour Party People.



**



Tv:



Interview



Ihan ok elokuva, hyvin näytelty etenkin Hugo Weavingin osalta. Lehdissä olleet vertailut Epäiltyihin ja Kafkaan olivat vähän niin ja näin, etenkin Kafkan osalta. Lähtökohta ja muu sisältö ovat hieman eri asia kuitenkin. Toki ymmärrän että lyhyessä tilassa tekstiä on annettava jokin vaikutelma.

Kuitenkin: juttu ei oikein kantanut koko kestonsa ajan. Ihan kivaa kameratyötä ja musiikkiakin silti.

Mitenköhän mainoskatkot olivat niin pitkiä? Eihän tästä varmaan ollut kukaan edes kuullut ja alkoikin 23.50.



***



Sekä Ravenous dvd: ltä, josta luvassa piakkoin arvostelu, ja Sorceress videolta, josta luvassa juttua joskus hamassa tulevaisuudessa kun kuu on lohikäärmeen talossa.