Mitä elitistit katsovat?

Tein vaihtokaupat erään keräilijän kanssa.

Jos bootleg tästä kelpaa, kokeile vaikka osoitetta www.superhappyfun.com , heillä on varsin halpa hintataso ja masterina käyttävät ihan originaalia dvd-julkaisua.

Slemmy (4.5.2004 09:13)

Jos bootleg tästä kelpaa, kokeile vaikka osoitetta www.superhappyfun.com , heillä on varsin halpa hintataso ja masterina käyttävät ihan originaalia dvd-julkaisua.

Ok, kiitoksia. Liikkeestähän oli oma threadikin aikaisemmin, mutta silloin ei tullut oikein vastauksia luotettavuuteen.

Massimo Dallamano: Solange / Cosa avete fatto a Solange? (1972)

Tulihan sitten tämäkin viimein nähtyä. Ei mikään unohtumaton mestariteos, mutta kelvollinen kuitenkin. Mielenkiintoinen ajankuva noin yhteiskunnallisesti katsottuna.



Mark Robson: Earthquake (1974)

Yllättävän hyvät katastrofi tehosteet 30-vuotta vanhaksi elokuvaksi. Jos tämä uudelleentehtäisiin nyt olisi tähtilippua tarjolla varmasti joka toisessa kohtauksessa.



Anthony Hickox: Hellraiser III: Hell on Earth (1992)

Melkein yhtä kehno kuin muistinkin. No, DVD:ssä on sentään komea kansi...



Roland Joffé: Killing Fields (1984)

20 vuotta on kulunut, mutta aika ei ole päässyt juurikaan elokuvaa jäytämään. Aihe on edelleen ikävänkin ajankohtainen. Hieno kuvaus ja hyvät musiikit mittatilaus musiikit Oldfieldiltä.



Lucio Fulci: Beyond / E tu vivrai nel terrore – L'aldilà (1981)

Klassikko.



Gunnar Vikene: Himmelfall (2002)

Viikon positiivinen yllättäjä. Lämminhenkiset draamat eivät yleensä ole meikäläisen kuppi teetä, mutta tämä kyllä vakuutti.



David Lynch: Wild at Heart (1990)

Lynch se tajuaa musiikkien päälle, tämän elokuvan soundtrack on täyttä dynamiittia – leffa on kokonaisuutena lähes täydellinen.



Rob Bowman: Reign of Fire (2002)

Ne lohikäärmeethän olivat paljon paremman näköisiä, kuin mitä olin muiden kommenteista ymmärtänyt. Matthew McConaughey oli kyllä mielestäni väärä heppu Van Zantin rooliin.



Jonathan Mostow: T3 – Rise Of The Machines (2003)

Älkää tehkö neljättä osaa, pyydän.

Videotykiltä Navajo Joe (dvd), Lady Snowblood (vhs) ja Thriller-en grym film(vhs), niistä jotain kommentteja ao. viestiketjussa.

Teatterissa Van Helsing, josta ylistäviä kommentteja Lehden etusivulla...



Tv: sta Autobonus, hieno dokumentti, tuskallista katseltavaa.



Vhs:



Sizzle Beach, USA



Kevin Costner, vuosi 1986, tissejä, mielettömän pieni kääpiö jota käytetään friikkiarvona, jytääviä 80- luvun biisejä, tissejä, ei mitään juonta, pelkkää hengailua, oudosti leikkausten välillä katoavia vaatekappaleita, tissejä...



*



Ninjan raivo



En muista lähes mitään (humala...), tylsemmänpuoleista Godfrey Hon ninjailua Richard Harrisonin "tähdittämänä". Pari hassua ninjapuhetta.



*



Dvd:



Santo contra la invasion de los marcianos



Eli Santo vastaan marsilaiset, meksikolainen vapaapainielokuva kultaiselta 60- luvulta. Ylipitkä, mutta silti mielettömän absurdilla tavalla viihdyttävä. Nimihenkilö kulkee vain kohtauksesta kohtaukseen naurettavassa maski-viitta yhdistelmässään, marsilaiset poseeraavat jykevästi vielä pöhkömmissä vaatteissaan ja kaikki ratkaistaan painimalla. Santo rules!



*(**1/2)



Identity



Tyhmä elokuva teeskentelemässä nokkelaa. Hyvät näyttelijät juoksentelemassa ympäriinsä vailla sen kummempaa tarkoitusta. Elokuva ei kerro mitään mistään, eikä ole lähes alkuunkaan viihdyttävä kohkauksessaan.



**

White Men Can't Jump



Kävipä tuuri, sen ainoan kerran kun satun jäämään pitkästä aikaa television ääreen sieltä tulikin ihan katsottavaa kamaa. Odotukset eivät olleet kaksiset koska urheilu ei juurikaan lämmitä minua niin elokuvan aiheena kuin muutenkaan, mutta tämähän olikin ihan mieluinen elokuva läpänheittoineen päivineen ja loppujen lopuksi koripallon osuus olikin vain pieni osatekijä henkilöhahmojen ja heidän keskinäisten suhteidensa lomassa.



American Pie: The Wedding



Taas kerran komedia joka ei juurikaan naurattanut, mikä siinä onkin että vuokratessa löydän käsiini vain tällaisia? Suurimman osan ajasta tämä "elokuva" vaikutti lähinnä irrallisilta ja toisistaan erillisiltä kohtauksilta yksi toisensa jälkeen, ja useimmat vitsit oli venytetty niin ylipitkiksi että ne alkoivat lähinnä vituttamaan ja nolottamaan – extroissa oli paljon parempaa materiaalia. Ainoastaan dominan ja sisäkön pöljäily jaksoi edes etäisesti huvittaa, jättäisivät jo nämä amerikan piiraat rauhaan.



Monster Shark



Ja lisää kuraa, joskin tällä kertaa sellaista jota oli kuitenkin hauskaa katsella: Lonkeroilla varustautuneen hain hyökkäykset eivät yksinkertaisesti voi olla totista katseltavaa. Kalkkuna-arvot eivät kuitenkaan olleet täysin kohdallaan, vaan eteneminen tökki paikoittain todella raskaasti ja Valentine Morrieriakin näytettiin ihan liian vähän. Suominauha töksähteli muutamissa gorekohtauksissa epäilyttävästi...



Whip & The Body



Siinä missä Lamberto onnistuu kusemaan lähes kaikki elokuvansa, pappa-Bavan onnistumisprosentti on huomattavasti parempi. Takuuvarmaa visuaalista näyttävyyttä ja toimivaa juonenkuljetusta, ja lisäksi erityispisteet tarinan s/m-henkisyydestä joka on varmasti ollut elokuvan ilmestymisen aikoihin monille kova pala purtavaksi. Christopher Leen osana oli lähinnä lymyillä milloin missäkin varjossa ja hymyillä pahansuovasti, hänestä olisi varmasti saatu haluttaessa enemmänkin irti, mutta kokonaisuuteen tuo pikku puute ei kuitenkaan vaikuttanut kovin haitallisesti.



Five Dolls For An August Moon



Tämä ei sitten ollutkaan ihan yhtä hyvä: Kuvallinen anti oli toimivaa ja ah, niin aikaansa kuvastavaa, mutta siihenpä se sitten jäikin: Juoni ja toteutus eivät olleet kovinkaan kummoisia vaan tästä jäi suuhun aika hapan välityön maku, ja kun lueskelin jälkeenpäin elokuvan taustatietoja huomasin aavistukseni osuneen aika tarkasti oikeaan. Ei huono muttei mitenkään mieleenjääväkään, joskin katsottuani Whip & The Bodyn sekä tämän peräkkäin tulin Daliah Lavin ja Edwige Fenechin myötävaikutuksella siihen tulokseen, että olen syntynyt väärälle vuosikymmenelle.



Knives Of The Avenger



Koston Tikarit oli ensimmäisiä kosketuksiani Bavan ei-kauhuaiheiseen tuotantoon (ennestään nähtynä Diabolik), ja olin aika yllättynyt kuinka hyvin hänen tavaramerkeikseen luettavat kikat istuivat myös tämänkaltaiseen ympäristöön. Gialloista tutut juonenkäänteet ja yllätysmomentit toki loistivat poissaolollaan, mutta muutoin jälki oli takuuvarmaa ja viihdyin hyvin loppuun asti.



Don't Look In The Basement



Pitkästä aikaa joku Don't-sarjalainen ja vielä yllättävän hyvä sellainen. Efektit eivät mitenkään erityisesti loistaneet ja muutenkin veren vähyys yllätti, mutta mielisairaalaympäristöön sijoittuvilla elokuvilla on taipumusta toimia joka tapauksessa eikä tämä ollut poikkeus. Hourulan uuteen hoitajaan liittyvä twisti ei auennut ainakaan minulle ennen aikojaan, ja yleinen painostavuus riitti loppuun asti vaikka millekään Warrenin tasolle ei siinä päästykään.



Galaxina



Tältä scifi-kohellukselta en odottanut IMDb:n jäljiltä yhtään mitään mutta tämähän olikin niin viihteellinen tapaus jotta oksat pois, ja pikku jekkukännissä vaikutus vielä vahvistui. Alkuvaiheessa ylilyöty mahtipontisuus varsinkin taustamusiikin osalta tuntui hieman häiritsevältä, mutta siihen tottui hyvin nopeasti muiden älyttömyyksien vieriessä nähtäville tasaiseen tahtiin. Vitsit eivät mielestäni olleet lähimainkaan niin kuivia kuin useat tahot olivat kuvanneet, ja mitä henkilöihin tulee kapteeni Cornelius Butt oli mainio irvikuva lähes kenestä tahansa saman ajan "vakavemman" tieteiselokuvan/sarjan johtohahmosta. Dorothy Stratten puolestaan sopii täydellisesti samaan joukkoon kuin esimerkiksi Barbarellan Jane Fonda tai Starcrashin Caroline Munro. Pienenä tiedonjyvänä mainittakoon että nyt tiedän mistä Total Recallissa esiintyvä kolmirintainen marsilaisnainen on lähtöisin.



Brides Of Blood



Filippiineillä kuvattua armotonta ja itsetietoista roskaa, filippiiniläisiä naisia, kääpiöitä, tökeröitä hirviöitä, kammottavaa dialogia ja vielä kammottavampia efektejä, lonkerokasveja... Mitä muuta voisi elokuvakokemukselta kaivata?



Hannie Caulder



Oletin että tämä on aika harmiton ja kepeä western, mutta vähänpä tiesin. Vaikkei mitään loisteliasta tunnelmanluontia ollutkaan luvassa, tarina oli kuitenkin sopivan kyyninen ja toteutus todella hyvin kostavan naisen teemaan sopiva. Luodinreiätkään eivät olleet mitään savuavia mustia monttuja vaan roiskahtelua esiintyi paikoittain melko runsaasti, ja Raquel Welch nahkapöksyissä on jo pelkästään lausuttuna sellainen tekijä joka ei tuekseen kummempia perusteluja kaipaa.

Hell Up in Harlem, DVD (1.5 kertaa)

• Hus i helvete (dvd)

– The Draughtsman's Contract (dvd)

– Dogville (35mm)

– Madame De... (35mm)

– Autumn Leaves (videoelokuva)

– La Regle du jeu (dvd)

– The Body in the Library (dvd)

– Murder at the Gallop (dvd)

– Lost in Translation (35mm)



...ja Peter Greenawayn installaatio Luper at Compton Verney.

...ja Peter Greenawayn installaatio Luper at Compton Verney.

Siis osa Tulse Luper Suitcase härdelliä? Missä? Milloin? Mitä? Kerro!

Jos ei mainintaa 35mm:

Chong qing sen lin (Chung king Express, Wong Kar-Wai, 1994, divx)

Olen köyhä. Ei varaa "kalliisiin" tilauksiin (siksi divx).

Pidän suunnattomasti WKW:n tavasta käyttää musiikkia ja Doylen kamerasta.



Shurayukihime (aka Lady Snowblood, Toshiya Fujita, 1973)

Puhuttu paljon toisaalla...



Kill Bill vol.1 & Kill Bill vol.2

Toinen kaunistaa toista.



School of Rock (Richard Linklater, 2003)

Black on hauska. Pidän kaavamaisista komedioista, joilla on sielu.



Falstaff (Chimes At Midnight, Orson Welles)

Olin äärimmäisen huonossa vireessä.



Les Tontons Flingueurs (Georges Lautner, 1963)

Kultti-elokuva Ranskassa. Kuusikymmentäluvussa on sitä jotain...



Wonderland Murders (James Cox, 2003)

Onneksi näistä ei tarvitse maksaa mitään..



Une Affaire de Goût (Bernard Rapp, 2000)

Yllättävän hyvä. Feminiinistä tunnekirjoa puhkuva "bestis"-kertomus kahdesta miehestä.



Nytpä tahdon olla mä (Être et avoir, Nicolas Philibert, 2002)

Ehdottomasti katsomisen arvoinen. Kerrankin dokumentissa kameran läsnäololla on todistusvoimaa, ei juurikaan vaikutusvoimaa.



Beau Travail (Claire Denis, 1999)

Tuulahdin hieman myöhässä. Hieno lyyris-realistinen kontrasti väritteinen poliittisiakin sfäärejä hipaiseva elokuva Napoleon-kompleksisesta äijästä.



-

tv:stä, dvd:ltä (useimmat n:ttä kertaa):



Bring it On

Paskaa. Kirsten Dunst, Eliza Dushku.



Get Over It

Kirsten Dunst.



The Big Lebowski



Boogie Nights



Adaptation



The Royal Tenenbaums



Wonder Boys

Dante Spinotti on kuningas.



Heat

Dante Spinotti on kuningas.



Tulitikkutehtaan tyttö



JFK

Leone: Huuliharppukostaja (dvd) *****

Cohen: Black Ceasar (dvd) ***½

Arnold: Tarantula (tv) ***

Turteltaub: Phenomenon (tv) *



Lisäksi tuli katseltua Pixies ‑dvd:ltä dokkarit, musavideot ja pariin kertaan konsertti.

Unohdin jostain syystä mainita dvd: t Moulin Rouge (jotain neljättä kertaa, edelleen aivan helvetin viihdyttävä) ja Seitsemän samuraita (mestarillinen).

Miss Du Shi Niang

Protege de la Rose Noire

Twins Effect

Vampyyrin Metsästäjät

Harold ja Maude

Broadwayn Kutsu

Young and Dangerous 1

Requiescant (dvd)

Vaikka puhe oli vain italiaksi, meni leffa suosikkispagujen joukkoon, loistava leffa. Mark Damon yllättävän hyvä pahiksena



Love Happy (video)



Marxien viimeinen yhteinen leffa menee ikävä kyllä pikakelauksella katsottavaksi.



Horse Feathers (video)



Tämän on jo katsonut, niin monta kertaa, että repliikit osaa jo miltei ulkoa. Marxeja parhaimmillaan, komediaa parhaimmillaan.



Wanted Johnny Texas (video)



Halpis-spagu olikin parempi kuin muistin, kun katselin toiseen kertaan.



Kokki, varas, vaimo ja rakastaja (video)



Greenawayn leffa oli hieman liian synkkää krapula-katsottavaa...



Voyeur (dvd)



Brassin paras leffa kärsi surkeasta leikatusta dvd:stä!

iljalumpsis (9.5.2004 19:16)

Sizzle Beach, USA



Kevin Costner, vuosi 1986, tissejä, mielettömän pieni kääpiö jota käytetään friikkiarvona, jytääviä 80- luvun biisejä, tissejä, ei mitään juonta, pelkkää hengailua, oudosti leikkausten välillä katoavia vaatekappaleita, tissejä...



*

Aikamoinen ristiriita tahdityksen ja synopsiksen kanssa.

Kun näkee itse elokuvan, ristiriita ei enää tunnu niin isolta. Hauskaa kyllä riitti.

Antti valitsee näköjään herkkää materiaalia signatureensa.