Mitä elitistit katsovat?

Jarno Miettinen ( 9.1.2006 10:45)

Ninja Assassins(-85)



Nukuin kolmanneksen, mutta vaikutti Mustien ninjojen kostolta ilman kyseisen elokuvan huumoriarvoja.



*

Tämä oli aika käsittämätöntä tuhnua, mutta kyllä mä löysin siitä hauskuusarvojakin.

Viikonloppuna tuli lähinnä katsottua tv-elokuvia:

Krames vs. Kramer ***½

Ilsa – Tigress of the Siberia ***

The Green Mile ****

Chicago ***½

Zombie Flesh-Eaters ***½

Let's Make Love ***

Spies Like Us **½



70-luvun vahvuus elokuvien suhteen näkyy siinä, että nyyhkydraamatkin tyyliin Kramer vs. Kramer ovat keskitasoa parempia eivätkä liian imeliä. Lopetus oli tyylikäs ja Hoffmann veti vahvan roolin. Ilsa-boksi tuli nyt valmiiksi ja kyllä Tigress oli heikoin kolmesta. Olisin mieluusti nähnyt tässäkin osassa enemmän naisia Ilsan käsittelyssä. Vankileiri-osio ei ollut tarpeeksi räväkkä. Dyanna Thornen tissejä katseli kyllä taaskin mielellään ja muijan karisma kantaa tämän edellisiä elokuvia heikomman osankin läpi. Siirto puolessa välissä Venäjältä Kanadaan oli kyllä hassu ja muutenkin muutos jonkinlaiseksi agenttiseikkailuksi oli aika hämmentävä. Joka tapauksessa tissejä ja varsinaista kidutusta olisi mielellään nähnyt enemmänkin. The Green Mile tuli katsottua kolmannen kerran ja vaikka elokuva hyvä onkin, voi olla että ei ainakaan vuosiin tule katsottua uudelleen. En ole musikaalien ystävä, joten niitä on hiukan hankala arvostella, mutta kyllä Chicago omassa genressään vallan katsottava tekele on. Gere oli vallan mainio ja musiikki svengasi ihan hyvin. Silti ei olisi haitannut, vaikka musikaali olisi unohtunut jonnekin 60-luvulle.



Jos joku ihmettelee miksi Flesh-eatersin pisteytys on samalla tasolla kuin jonkun musikaalin ja nyyhkydraaman niin olen yrittänyt suhteuttaa pisteet genren mukaan. Toki katson mieluummin zombie-elokuvia kuin draamoja ja musikaaleja, mutta zombie-genressä Fulcin teos oli ihan ok, kun taas Chicago ja Kramer ovat omissa tyylilajeissaan tavallista paremmin onnistuneita teoksia.



Let's Make Love oli tyypillistä Hollywood-huttua Marilynin tahtiin. Spies Like Us osoitti, että kaikki 80-lukulainen ei toimi enää. En kyllä elokuvasta hirveästi digannut nuorempanakaan. Chasella oli kuitenkin muutamia hyviä väläytyksiä. Mm. koe-osuus ja Chase turkisasussa olivat vallan koomisia.

Antti Tohka ( 9.1.2006 12:04)

Marienbad ( 9.1.2006 12:02)

Antti Tohka ( 9.1.2006 11:36)

G.P.O. ( 9.1.2006 10:51)

White Noise

Linnunradan Käsikirja Liftareille oli vuokraamosta menossa, joten tuli otettua tämä. Kliseita kliseiden perään, naurettavuuksia, ja vitun tyhmää menoa noin yleensäkin. Elokuvassa kovin mystisenä esitetty lumisade ja kohina olisi varmaan ollut paljon mielekkäämpää katsottavaa.

Kyllä nauratti, kun tämä oli viimevuoden BtB:n yllärileffana. Samallaista sikailua on hankala toistaa.

Nauratti ihan vitusti. Katsoin n. 7 minuuttia alusta ja nukuin loppuajan Engel-ykkösen takapenkillä.

Kuvaavaa Porossa on se, että se matkustaa 900 kilsaa vain joutuakseen tsadilaisten nöyryyttämäksi.

Ja paskan latvat. Paljon mieluummin hamstraan vireyttä aamutuntien huippupätkien (Crocodile, Shaolin Drunkard) varalle kuin istun lipunmyyntikopissa ihan vitun tyhmän näköisenä.

Marienbad ( 9.1.2006 15:22)

Antti Tohka ( 9.1.2006 12:04)

Marienbad ( 9.1.2006 12:02)

Antti Tohka ( 9.1.2006 11:36)

G.P.O. ( 9.1.2006 10:51)

White Noise

Linnunradan Käsikirja Liftareille oli vuokraamosta menossa, joten tuli otettua tämä. Kliseita kliseiden perään, naurettavuuksia, ja vitun tyhmää menoa noin yleensäkin. Elokuvassa kovin mystisenä esitetty lumisade ja kohina olisi varmaan ollut paljon mielekkäämpää katsottavaa.

Kyllä nauratti, kun tämä oli viimevuoden BtB:n yllärileffana. Samallaista sikailua on hankala toistaa.

Nauratti ihan vitusti. Katsoin n. 7 minuuttia alusta ja nukuin loppuajan Engel-ykkösen takapenkillä.

Kuvaavaa Porossa on se, että se matkustaa 900 kilsaa vain joutuakseen tsadilaisten nöyryyttämäksi.

Ja paskan latvat. Paljon mieluummin hamstraan vireyttä aamutuntien huippupätkien (Crocodile, Shaolin Drunkard) varalle kuin istun lipunmyyntikopissa ihan vitun tyhmän näköisenä.

Vitun tyhmän vai vitun coolin? Taisi lippukojun lasiseinän heijastus tehdä sulle tepposet.

3 viikkoa

Curtis Harrington: Devil Dog – The Hound of Hell (vhs)

– 1000 vuoden odotuksen jälkeen Antikristus syntyy maan päälle… saksanpaimenkoirana. Etsittyään itselleen sopivan perheen se riivaa kaikki sen jäsenet isää lukuun ottamatta, joka joutuu seuraaman sivusta kuinka kaikki Pirun Koiraa uhmaavat kuolevat erilaisissa onnettomuuksissa. Eläinkauhua ja Ennustus-kopiointia samassa elokuvassa siis. Kun tarpeeksi ihmisiä on kuollut, vuorilla elävä intiaani siteeraa Raamattua ja piirtää perheen pään käteen maagisen kuvion, joka on (Illuminati-friikit huomio) pyramidi, jonka keskellä on silmä. Lopussa hohtavalla kädellä varustettu isä ja huonona trikkinä esiintyvä paholaiskoira tietysti ottavat yhteen. Loppuratkaisu on erikoinen ja jää vaivaamaan. Halpa ja hieman tylsä elokuva, mutta samalla myös outo ja jotenkin viehättävä. Video Expressin kansissa on aitoa FIx-magiaa – ”Koiranomistaja Mike Barry (Richard Crenna) tarvitsee kaiken mahdollisen avun, sillä paholaisen koiraa ei ole helppo kouluttaa.” 5 / 10



Mario Siciliano: Eroticofollia (dvd)

– Tappavia painajaisia. Hautausmaalla tanssivia kuolleita ihmisiä. Taikaympyröitä. Giallo-henkistä mysteerin tutkimista. Vanha nainen astuu ulos maalauksesta vain tullakseen murhatuksi. Esineet pyörivät hitaasti ympäri ilmoittaen pahan läsnäolosta. Talon lattia repeää ilman selitystä. Hovimestari oksentaa sammakoita. Isorikkaat järjestävät uima-allasorgiat. Mies väittää, että nukke murhasi hänen ystävänsä. Naisen ruumis katoaa selittämättömästi tonnin painoisen tiilikasan alta muutamassa hetkessä. Huimaa, psykedeelistä & yliluonnollista eurotrashia ohjaajalta, jonka olen jo tottunut rankkaamaan italian huonoimpien genreduunareiden joukkoon. En enää koskaan sano pahaa sanaa Mario Sicilianosta. 9 / 10



Steve Barkett: The Aftermath (vhs)

– ”What Comes After World War III?” Tästä elokuvasta päätellen ensin tavanomaista juonen kehittelyä ja pienoismallein toteutettuja rauniokaupunkeja, sitten asiallista Death Wish-toimintaa post-apokalyptisissä maisemissa. Yllättävän rajua menoa, päitä ammutaan kappaleiksi pumppuhaulikolla ja pikkuskidikin riehuu revolverin kanssa. Pahoista jätkistä pahin on aika paljon Anton Sanzor La Veyn näköinen. Ihan viihdyttävä leffa, hakkaa helposti italialaiset lajikumppaninsa. 6 / 10



+



Rafael Romero Marchent: Garringo (dvd)

Gianni Martucci: The Red Monks – I Frati Rossi (dvd)

James Signorelli: Elvira, Mistress of the Dark (vhs)

Freddie Francis: The Doctor and the Devils (vhs)

Gordon Hessler: Pray for Death (vhs)

Lucio Fulci: Rome 2033 – The Fighter Centurions (vhs)

Alfonso Corona Blake: Santo in the Wax Museum (dvd)

Alfonso Corona Blake: Santo VS the Vampire Women (dvd)

Fernando Meirelles: City of God – Cidade de Deus (dvd)

Sergio Bergonzelli: Raise Your Hands, Dead Man, You’re Under Arrest (dvd)

Don Jones: The Forest (vhs)

Franco Giraldi: Sugar Colt (dvd-r)

Rino Di Silverstro: Werewolf Woman (dvd)



+ Karel Zemanin lyhyitä Sinbad-animaatioita.

THaavisto ( 9.1.2006 18:39)

Mario Siciliano: Eroticofollia (dvd)

Missä julkastu?

Yotsuya ( 9.1.2006 20:36)

THaavisto ( 9.1.2006 18:39)

Mario Siciliano: Eroticofollia (dvd)

Missä julkastu?

X-Ratedin pahvikantisia, niitä pirun kalliita.



http://www.xploitedcinema.com/dvds/dvds.asp?title=4849



Saksaksi dubattu ja englanti teksteillä. Voi kuulostaa aika kamalalta mutta tuossa on kyllä paras saksa dubbaus mitä olen ikinä kuullut. Julkaisun kuva on hyvä, ei mikään superisti remasteroitu mutta sopivan 70s look. Vaikea uskoa, että tuollainen Isabel-friikki voisi vastustaa tätä leffaa. X-Ratedin levyn mukana tulee vielä sellainen minikokoinen dvd, jolla on muiden firman julkaisujen trailereita, mm. se eurodeliriumia tarjoileva Autopsyn traileri, mitä silloin hehkuttelin. Suurin osa noista on kyllä muilta julkaisuilta tuttuja.



Itse leffasta on kolme versiota. Espanjalainen on se lyhyin, tämä julkaisu on italialainen teatteriversio ja jonkin verran pidempi. Meksiko-version pitäisi sisältää vielä 10 min enemmän houreilua, mutta ei kai sitä mistään saa? Leffan eri versioista oli joskus juttua DVDManiacsin foorumilla, topicin nimi oli tylsästi Evil Eye (leffan englanninkielinen nimi, jolla kukaan ei tunnu sitä tuntevan.)

Viikon televisio-ohjelma:

Arteta: The Good Girl ***



Parker: South Park: Bigger, Longer & Uncut ****

Rohkenin epäillä, mutta konsepti toimi varsin hyvin liki puolitoistatuntisenakin.



Michálek: Babí léto ****

Lämminhenkinen tragikomedia vanhuudesta ja keppostelusta. Osuvaa henkilökuvausta ja teräviä havaintoja ikääntymisestä.



Brill: Little Nicky **½

Aika huono, mutta Adam Sandler ‑elokuvaksi yllättävän hyvä, vaikka kähinässä ja turvanvääntelyssä ei ollut mitään hauskaa. Sivuosanäyttelijät pelastivat paljon.



Donaldson: No Way Out ***½

Tästähän kehkeytyi kankean alun jälkeen ihan mainio salaliittojännäri, ja loppuratkaisu pääsi jopa yllättämään.



Améris: Mauvaises fréquentations **

Kiltti teinityttö koettelee rajojaan ja tulee höynäytetyksi karulla tavalla. Muistutti osoittelevuudessaan Espoon viimeistä neitsyttä, mutta meni teemassa vielä pitemmälle. Ei ollut silti elokuvana juurikaan vakuuttavampi.



Stevens: A Place in the Sun ****

Kipakkaa melodraamaa. Hieman vanhentunutta ja paatoksellista kerrontaa, joka istui ihan hyvin sunnuntaiaamun tunnelmaan.



Landis: Spies Like Us ****

Tämä oli nappulana tiukka komedia, eikä pettänyt monien vuosien tauon jälkeenkään, vaikka pahaa pelkäsin. Aika höperöä pörräämistä paikasta toiseen, mutta nauratti kovasti huonosti nukutun viikon jälkeen. Chase veti pisteet koetilaisuudesta.

Zucker:

Scary Movie 3

Jopa nauroin tätä katsoessani. Muistaakseni kakkonen oli kuitenkin ihan susi.



Band: Parasite

Alkaa ihan sujuvasti, mutta sitten lässähtää. 3D-kohtaukset ei tietenkään toimi tv:ssä. Katsoi tän kuitenkin. Dvd myynnissä.



Kangaroo Jack

Tän takia varmaan kävin äsken katsomaan Karvinen-elokuvaa. Mutta siihen ei eläinkään pysty vaikka mä oon joskus katsonut Beethovenin. Kun Karvinen alkoi laulaa, keskeytin. Edes hymähtäminen ei käynyt mielessä siihen mennessä. Karvinen röyhtäili kyllä paljon. Jennifer Love Hewittia ei osata tai uskalleta hyödyntää yhtään pitämään lasten isät (tai mut) tyytyväisenä.



Castellari: Shark Hunter

Komeita maisemia ja hyviä sukelluskohtauksia, vaikka haiden puukotukset olisi voitu jättää pois. Myös musiikit ok ja Franco Neron karisma pitää tämän suht mielenkiintoisena, vaikka aurinkolaseissa, viiksissä ja pellavatukassa onkin aika naurettava. Tappelut aika tylsää mäiskettä, vaikka kohtaus, jossa joku saa turpaansa ja lentää nurin kohti kameraa toistuu kahdesti. Lopussa sentään vähän ammuskelua ja haiden hyökkäyksiä, mutta surkea loppuvitsi jättää pahan maun suuhun. Patricia Riveralla kivat tissit. Castellari itsekin kohtalaisen isossa roolissa. Vhs myynnissä.

C.W. Leadbeater ( 9.1.2006 22:06)

Viikon televisio-ohjelma:







Donaldson: No Way Out ***½

Tästähän kehkeytyi kankean alun jälkeen ihan mainio salaliittojännäri, ja loppuratkaisu pääsi jopa yllättämään.

Toi on ollut musta aina näitä pieniä helmiä koska se on tarinaltaan ovela, Costner oli siinä muistaakseni juuri niin puiseva kuin aina.



Oma viikko on mennyt kakaran ehdoilla, Star Warsia ja Galaxy Quest joka oli aika hyvä perheleffa, lapselle avaruussotaa ja vanhemmille kilttiä vittuilua siitä kuinka pöhköjä telkkarin scifisarjat ja niiden fanit on. Tämä ei koske tietenkään Thunderbirdsejä joka oli järkevä ja johdonmukainen

Deodato: "Uomini si nasce poliziotti si muore" (1976) – suoraviivainen krimimättö, jonka nopeatempoisesta etenemisestä huolehtii asiallinen ohjaaja. Päähenkilöpari on äärimmäisen hintahtava, mitä yritetään (tietoisesti) peitellä typerällä dialogilla ja irrallisella panokohtauksella naisen kanssa. Kunnianhimoisempi käsis olisi saattanut tarttuakin arkaan homoteemaan, mutta ehkä se ei ollut siellä krimien intressien kärkipäässä. En ole koskaan näin huolettomista turpaanvetofantasioista pitänyt, mutta samalla juuri tuo huolettomuus (jota joku sanoisi "inhottava väkivalta" tai "moraaliton!") on se mikä näissä huvittaa ja kiehtoo kuvauksena eräästä ajanjaksosta italialaisessa elokuvahistoriassa. Loppuratkaisu satamassa olisi suonut mahdollisuuksia vaikka millaisiin rankkoihin twisteihin (käsikirjoittajana Di Leo), mutta tällä kertaa tyydyttiin helppoon lopetukseen.

Konchalovsky: "Runaway Train" (1985) – Kurosawan käsikirjoitukseen perustuva pakenemistrilleri, jossa seurataan Jon Voightin ja kumppaninsa matkaa epäinhimillisestä vankilasta vieläkin vaikeampaa vihollista vastaan: talvi ja kylmyys. Voight tosiaan ylinäyttelee muutamissa kohdissa hieman ärsyttävästi, mutta ainakin Rebecca DeMornay tekee hyvän roolin. Alaskan maisemat ja hyytävä autiomaamiljöö ovat upeita, vaikka ohjaaja (Konchalovsky käsikirjoitti Tarkovskin kanssa Hyöyryjyrä ja viulun ja Andrei Rublevin) olisi saanut herkutella mm. loputtoman pitkillä suorilla pitkällisemminkin. Nyt on hieman kiire pois junan "point of view" ‑kuvista.



Sollima: "Città violenta" (1970) – loistava aloitus! Ensimmäisten 10 minuutin aikana ei kukaan puhu sanaakaan, ja asetelma petoksesta sikiävästä kostosta esitellään mestarin ottein. Ohjaksissa voisi hyvin olla esim. Leone lännenelokuviensa kanssa. Violent City on kauttaaltaan toimiva ja vakavahenkinen krimi, jossa aivan tajuttoman tyylikäs loppukohtaus hississä. Bravuuri jota Mario Bavakaan ei olisi enää kyennyt toteuttamaan tyylikkäämmin ja intensiivisemmin; vallitseva hiljaisuus tuntuu entistä painostavammalta pirullisen ääniefektin hyödyntämisestä kohtauksen kehittymisen mukaisesti. Harvoin saa katsoa elokuvan loppuratkaisua näin fiiliksissä.



Lenzi: "Sette orchidee macchiate di rosso" (1972) – giallo-uusintakatselu paljasti tämän astetta vaisummaksi kuin villit muistikuvat. Pääsääntöisesti hyvin etenevä murhamysteeri, josta kuitenkin puuttuu parhaimpien giallojen visuaalinen taituruus ja pimeä, odottamaton tai ilkeä juonikuvio. Muutamissa kohdissa näkyy huolellisesti toteutettu valaisu (esim. loppukohtaus uima-altaalla.)



Sollima: "Revolver" (1973) – toinen loistava rikoselokuva Sollimalta, joka näiden ja spagettitrilogiansa avulla on ehdottomasti varteenotettavimpien italialaisohjaajien joukossa. Uskomattoman varmalla kädellä kerrottu kiristystarina, jossa Faccia e faccian asetelma hyvän ja pahan häilyvästä rajasta uusitaan modernissa kaupunkimiljöössä. Tällä kertaa väkivaltainen poliisi (Reed) ja nokkela pikkurikollinen (Testi) oppivat toisiltaan ja toisistaan heissä itsessään piileviä piirteitä. Kaikki on jälleen täydellisesti ohjaajan hallinnassa, loppupuolella verkko meinaa kiristyä jo liiankin tiukalle ilman että missään vaiheessa eksyttäisiin epäuskottavuuden tai latteuden puolelle. Loppuratkaisu morguella on aika karu muistutus yksilön merkityksestä suurten tahojen ja laitosten näkökulmasta – ja päinvastoin. Vitun kova.



Lemoine: "Les Week-ends maléfiques du Comte Zaroff" (1976) – miellyttävä sekoitus Francon parhaimpia haahuiluja ja Rollinin filosofishakuisia vampyyri/kauhuelokuvia. Aurinkoisesta nurmi- ja lampimiljööstä tulevatkin suuresti mieleen Tuhansien himojen luostari, Virgin Among the Living Dead ja Two Orphan Vampires. Ei yhtä villi ja pimahtanut kuin esim. Polsellin Reincarnation of Isabel, mutta silti nautittava auteurismin ilmentymä. Ohjaaja Lemoine vaikuttaa harvinaisen sympaattiselta vanhalta ketulta, jollainen moni elitisti lienee tuon ikäisenä, mikäli leffahulluus on säilynyt aktiivisena.



Pudovkin: "Storm Over Asia" (1928) – vuosisadan alkupuolelle sijoittuva tarina mongolimiehen syntyperästä ja brittiarmeijan yrityksistä käyttää tätä omiin tarkoitusperiinsä. Toimii parhaiten mykän kauden visuaalisuuden ilmentäjänä; thundran ja arojen maisemat ovat upeita ja montaasijaksoissa saavutetaan muutamaan otteeseen suoranainen hysteria (esim. lopun tappelukohtaus ja nouseva myrsky.)



Seiter: "Sons of the desert" (1933) – piti katsoa jälleen lyhyen ajan sisään uusintana tämä 60 minuuttinen, Ohukaisen ja Paksukaisen parhaimmistoon lukeutuva komedia. Neroutta niin juonensa, hahmojensa kuin dialoginsa osalta.



Laurel & Hardy ‑lyhärit:



Parrott: "Below Zero" (1930) – kaksikko yrittää elättää itsensä muusikkoina keskellä kovinta pakkasta ja kaupungin talvea. Unohtumattomia kohtauksia kuten Ollien kontrabasson kohtalo sekä lyhyt Charley Hallin sivuosa vittuuntuneena talonmiehenä. Ei silti lähelläkään parhaimpia lyhäreitä.



McCarey: "Scram!" (1932) – parhaimpia lyhäreitä, jälleen erinomaisen tiukka ja tarkkaan hiottu 19 minuuttinen, jossa pojat päätyvät humalaisen kanssa erittäin väärään taloon yöksi. Pitkä jakso sateisella kadulla viemäriritilän luona on silkkaa naurua, samoin operaatio talon ulko-oven luona (kadonnut avain, ikkuna-aukko jne.)



Parrott: "Night Owls" (1930) – kaksikon on määrä ryöstää poliisipäällikön asunto, jotta potkujen partaalla oleva katukonstaapeli voisi puhdistaa pidätyksen myötä maineensa. Vaan kaikki menee pieleen, koska Stan & Ollie eivät kykene selviytymään ryöstöstä hiljaa. Keskellä yötä erinäisistä syistä kehittyvän metelin seuraaminen on parhaimmistoa kaksikon tuotannossa.



Horne & McCarey: "Big Business" (1929) – mykkälyhäri, jossa Stan & Ollie myyvät joulukuusia ja kohtaavat tylyn asiakkaan James Finlaysonin muodossa. Syntyy pieni riita, joka kehittyy naurettaviin mittasuhteisiin kolmikon alkaessa tuhota toistensa omaisuutta. Finlayson parhaimmillaan, mies on yhtä hauska äänielokuvissa kuin mykkänäkin (ei pätenyt aina itse Laureliin ja Hardyyn.)



+ lyhärit



The Second Hundred Years

Call of the Cuckoo

Duck Soup

Forty Five Minutes From Hollywood

We Faw Down

Their Purple Moment

On the Wrong Trek (Charley Chasen elokuva, jossa kaksikolla vain hetkellinen cameo liftareina; kohtaus toteutettiin kiitoksena Chaselle, joka tekee loistavan sivuroolin juopuneena "erämaan poikana" Laurelin ja Hardyn Sons of the Desertissä.)

Viime viikko.

Rosenthal & Belding: Sloane (VHS), tylsä USA/Filippiinit- viidakkorescuemission mättö. *1/2



Cacas & Ordonez: Unohdettu sotilas (VHS), samaa sarjaa kuin tuo edellinen mutta onneksi idioottimaisempi, poliittisesti korrektimpi, vauhdikkaampi yms. Eli parempi. ***



Garrone: Silmät tähtien takana (VHS), Hyvä italoscifihorror, aika giallomainen, jopa, mikä ehkä johtui päähenkilönä heiluneesta, journalistisia investigaatioita suorittaneesta journalistista. Toimiva. ***1/2



Kleven: Ruckus (VHS), hupaisa ja hyvinkin blatant Rambo- First Blood rip off. Parempi kuin esikuvansa, koska ei ottanut itseään turhan vakavasti, eli leikkimielisyys pelasti paljon. Linda Blair kylläkin rasitti tätäkin leffaa niinkuin jokaista miehittämäänsä muutakin leffaa, mutta tässä akkaa ei onneksi tarjoiltu katsojalle sex symbolina niinkuin eräissäkin viritelmissä. Hyvää roskaa. Todella hyvää roskaa. Ja vielä parani loppua kohti! ****



Hauska viikko sinänsä, että piti katsoa nurkkiin kasaantunutta fix- paskaa niin, että sais kamaa myyntiin, lopulta noista neljästä myyntiin lähti vaan tuo Sloane.

sorsimus ( 10.1.2006 16:42)

Kleven: Ruckus (VHS), hupaisa ja hyvinkin blatant Rambo- First Blood rip off. Parempi kuin esikuvansa, koska ei ottanut itseään turhan vakavasti, eli leikkimielisyys pelasti paljon. Linda Blair kylläkin rasitti tätäkin leffaa niinkuin jokaista miehittämäänsä muutakin leffaa, mutta tässä akkaa ei onneksi tarjoiltu katsojalle sex symbolina niinkuin eräissäkin viritelmissä. Hyvää roskaa. Todella hyvää roskaa. Ja vielä parani loppua kohti! ****

Yleensä rip-offit on tehty ripattavan elokuvan JÄLKEEN.

sorsimus ( 10.1.2006 18:42)

Garrone: Silmät tähtien takana (VHS), Hyvä italoscifihorror, aika giallomainen, jopa, mikä ehkä johtui päähenkilönä heiluneesta, journalistisia investigaatioita suorittaneesta journalistista. Toimiva. ***1/2

Taitaa kuitenkin olla Mario Gariazzon, ei Sergio Garronen elokuva.

Antti Tohka ( 10.1.2006 18:47)

sorsimus ( 10.1.2006 16:42)

Kleven: Ruckus (VHS), hupaisa ja hyvinkin blatant Rambo- First Blood rip off. Parempi kuin esikuvansa, koska ei ottanut itseään turhan vakavasti, eli leikkimielisyys pelasti paljon. Linda Blair kylläkin rasitti tätäkin leffaa niinkuin jokaista miehittämäänsä muutakin leffaa, mutta tässä akkaa ei onneksi tarjoiltu katsojalle sex symbolina niinkuin eräissäkin viritelmissä. Hyvää roskaa. Todella hyvää roskaa. Ja vielä parani loppua kohti! ****

Yleensä rip-offit on tehty ripattavan elokuvan JÄLKEEN.

Jaa juu, olipas moka. Ruckusta katsellessa ei kyllä kertaakaan tullu mieleen, että se olis pre- rambo. I stand corrected.

THaavisto ( 10.1.2006 18:55)

sorsimus ( 10.1.2006 18:42)

Garrone: Silmät tähtien takana (VHS), Hyvä italoscifihorror, aika giallomainen, jopa, mikä ehkä johtui päähenkilönä heiluneesta, journalistisia investigaatioita suorittaneesta journalistista. Toimiva. ***1/2

Taitaa kuitenkin olla Mario Gariazzon, ei Sergio Garronen elokuva.

No kappas, toinen mogaus samassa postissa. Todellakin, meni nimet sekasin. Kiitokset Teukalle...