Mitä elitistit katsovat?

Penn:

Columbo Goes to the Guillotine VHS

Jewison: In Country VHS

Pupillo: Il Boia scarlatto-Bloody Pit of Horror DVD

Baxley: Bad Day On the Block DVD

Kazan: The Arrangement VHS

Hiukan ankea viikko yleisesti:

School of Rock (dvd) *½



Tässä ei ollut oikein muuta vikaa kuin kaikki. Linklater on oletusarvoisesti hyvä, mutta hänen pitäisi pitää sormensa erossa näistä koko perheen amerikkalaisuuksista. Harvoin sitä ison budjetin elokuvaa katsoessaan tuntee ihan näin voimakasta myötähäpeää.





Not Another Teen Movie (dvd) ***



Ei ollenkaan niin sietämätön kuin asenteellisesti saattaisi kuvitella. Yliammutulta huumorilta alkaa kuitenkin rapistua terä elokuvan puolivälin jälkeen.





Santa Sangre (dvd) ****½



Ties kuinka mones katselukerta, ensimmäistä kertaa digitaaliformaatissa.

Paths Of Glory (dvd)



Hieno elokuva vaikkei ihan myöhäisemmälle Kubrickin tuotannolle pärjääkään. Monet kubrickmaisuudet kuten pitkät kamera-ajot ja kyyninen suhtautuminen ihmis-luontoon ovat jo nähtävissä. Komeasti kuvattu ja hyvin näytelty vaikkakin yksi vangeista hysteerisessä itkussaan meneekin hieman överiksi. Lopun laulusta joka sulattaa karskien sotilaiden sydämet minulla on ristiriitaiset tuntemukset. Toisaalta se on äärimmäisen korni lopetus toisaalta jollain kumman tavalla se kuitenkin toimii.



****+





Fahrenheit 9/11 (35mm)



Viihdyttävä elokuva jota ei kyllä dokumentiksi voi kutsua. Michael Moorella on agenda ja kannatettava sellainen. Hauskaa (ja myös vähemmän hauskaa) kuvamateriaalia oli löydetty läjäpäin ja sitä käytettiin taitavasti manipuloimaan katsojien tunteita. Moore on on oikea dokumenttien Spielberg. Jatkuvasti taustalla soiva tunteisiin vetoava musiikki oli kyllä jo vähän liiankin ilmeistä. Lievä tiivistys olisi myös tehnyt elokuvasta tehokkaamman. Harmillista on että jotkut säälittävät yksilöt tuntuvat kuvittelevan, että tämä Mooren tulkinta asioista on joku absoluuttinen totuus.



Mielenkiintoista kuitenkin nähdä mitä vaaleissa tapahtuu ja muuttuuko mikään jos Kerry valitaan. Jälkeenpäin voidaan sitten arvuutella oliko Mooren elokuvalla vaikutusta.



***½





The Big Sleep (dvd)



Eipä vakuuttanut tämä Howard Hawksin klassikko. Inhoan tälläisiä elokuvia jossa puhutaan ja selitetään mitä tapahtuu/on tapahtunut sen sijaan että näytettäisiin. Elokuvan on visuaalinen media. Puhetta tässä tosiaan riitti ja onneksi dialogi olikin näppärää ja ehdottomasti elokuvan parasta antia. Humphrey Bogart oli hyvä Philip Marlowena, mutta mielenkiintoisin hahmo oli varmaankin Charles Wadronin esittämä kenraali Sternwood joka antaa toimeksiannon Marlowelle. Harmi vaan, että Wadronia ei enää nähdä uudestaan alun jälkeen. Musiikin käyttö oli jotain aivan kamalaa tässä, ihan kuin musiikit olisi reväisty suoraan jostain Kelju Kojootti piirretystä. Vuoroin liian koomista (musiikki korostaa hassusti välillä jokaista askelta kun joku juoksee) ja vuoroin ylimelodraamaattista. Ylipäätänsäkään tälläiset dekkari-tarinat ovat minua harvemmin jaksaneet innostaa eikä The Big Sleep ollut niiden muutaman poikkeuksen joukossa.



**





Eternal Sunshine of the Spotless Mind (35mm)



Michael Gondryn ja Charlie Kaufmanin ensimmäinen yhteistyö Human Nature ei oikein vakuuttanut, mutta onneksi Eternal Sunshine of the Spotless Mind on toista maata. Se saattaa olla ehkä kokonaisuutena paras Kaufmanin toistaiseksi kirjoittama elokuva. Being John Malkovich hajosi loppua kohden eikä oikein tiennyt mitä tehdä absurdilla ja loistavalla alkuideallaan, Adaptationin toteutus oli jotenkin tylsä ja lopussa mentiin metsään ja Confessions Of A Dangerous Mind oli hyvä mutta silti jotenkin keskinkertainen ja ehkä liian mainstream. Spotless Mind sensijaan sorru olemaan pelkkää kokeellista leikkiä vaan on sen lisäksi myös aidosti koskettava ja inhimillinen elokuva. Jim Carrey ja Kate Winslet tekevät pääroolinsa upeasti ja etenkin Carreyta kohtaan arvostus nousee kohisten tämän elokuvan myötä. Sivuroolitkin oli miehitetty hyvin (erityisesti Mark Ruffalo) vaikkakin se Hobitti hieman häiritsi. Gondryn ohjaus toimi ja erityisesti kuvan tarkkuuden ja epätarkkuuden vaihtelulla leikkiminen ilahdutti. Myös "muistikuva"-osuudet tehty pienin ja yksinkertaisin keinoin sopivan surrealistiseksi ilman sen kummempia erikoistehosteita. Hieno leffa.



****½

Slemmy (17.8.2004 14:02)

School of Rock (dvd) *½



Tässä ei ollut oikein muuta vikaa kuin kaikki. Linklater on oletusarvoisesti hyvä, mutta hänen pitäisi pitää sormensa erossa näistä koko perheen amerikkalaisuuksista. Harvoin sitä ison budjetin elokuvaa katsoessaan tuntee ihan näin voimakasta myötähäpeää.

Minäkin katsoin vasta ja annan vastaavasti täydet 5 tähteä



Tottahan toki mukana oli alleviivattua sanomaa, mutta ei siitä voi oikein hermostua koska muuten tuli vain niin hyvä mieli. Soittokohtaukset ihan uskomattomia, kerrankin vaikutti siltä että tyypit tosiaan soittivat eivätkä näytelleet. Musiikkivalinnat täydellisiä. Jack Black ei pettänyt. Ja tulipa mieleen ajat kun pidin ala-asteella bändikerhoa, ei Blackin olemuksesta sentään vaan hieman opetustyylistä..

dodo (16.8.2004 18:41)

Yotsuya (16.8.2004 11:27)

dodo (15.8.2004 12:30)

Watcher in the Attic (1976) DVD

Japsi-DVD?

UK, Pagan...

Oho, onko Paganilta tullut muuta uutta?

Nämä on viime päivinä mennyt...

Dario Argento: Sleepless (Non ho sonno)



Argento uusin giallo, jonka katsominen tuntui hyvältä. Puuroutui kuitenkin pahoin loppua kohden herran nykytyylille uskollisesti.



Dario Argento: Opera



Kertaus on äiti.



Luchino Visconti: Death in Venice (Morte a Venezia)



Vakuuttava taideteos.



Cazanave/Headline: Hollywood Rated 'R'



Exploitaatiodokkari. Ihan hyvä.



Jeff Tremaine: Jackass: The Movie



Same old same old. Pikkuauto perseessä oli tietysti ihan kiva.



William Friedkin: The French Connection

Dario Argento: Sleepless (Non ho sonno)



Argento uusin giallo

Ei ole. Il Cartaio – The Card Player on.

KCrimso (17.8.2004 14:24)

Lopun laulusta joka sulattaa karskien sotilaiden sydämet minulla on ristiriitaiset tuntemukset. Toisaalta se on äärimmäisen korni lopetus toisaalta jollain kumman tavalla se kuitenkin toimii.

Paths Of Gloryn lopetuksessa ei kyllä ole mitään kornia. En nyt tähän hätään keksisi täydellisempää lopetusta tuolle elokuvalle.

Goose (17.8.2004 16:09)

Dario Argento: Sleepless (Non ho sonno)



Argento uusin giallo

Ei ole. Il Cartaio – The Card Player on.

Sorry niinpäs olikin. Il Cartaio on vielä näkemättä, joten unohtui.

eilisillan double bill:

Tahraton mieli



menkää hyvät ihmiset katsomaan tämä välittömästi, se on juuri niin hyvä kuin sanotaan. alussa tuntui että mitä vitun turhaa kikkailua tämä nyt taas on mutta lopussa kaikki loksahti täydellisesti paikalleen, mitään ei ole syytä muuttaa. jälkeenpäin oli todella hyvä olo vaikka Tahraton mieli on mahdollisimman kaukana siitä tavallisesta laskelmoidusta feelgood-siirapista. Kate Winslet oli minun mieleen aikoinaan Heavenly Creaturesissa mutta sen jälkeen en ole paljon sen tekemisistä perustanut. vaan tässä osassa se oli aivan kertakaikkisen ihastuttava. olen myyty



Fahrenheit 9/11



helvetin oivaltavaa leikkausta, arkistomatskun käyttöä ja musiikkivalintoja

(Cocaine ja Shiny Happy People) mutta ei tämä ihan ongelmaton pätkä ole. välillä tuli sellainen olo että jep, ymmärretään vähemmälläkin, ei tarvitse lekalla takoa. mitään varsinaisesti uuttakaan ei tarjoiltu (paitsi hämmentävä pätkä jossa Dubjan reaktiot tai paremminkin niiden puute iskujen aikana paljastuvat), kyllä nämä käpykaartilaisuudet, bisnessotkut ja muu sekoilu olivat kaikkien ulottuvilla jos oli vain mielenkiintoa (esim. Molly Ivinsin kirjassa Shrub joka on vuodelta 2000). alun salaliittoteoriat saudien kanssa vehkeilystä olisi voinut jättää pois. jos öljykauppiaat ovat tekemisissä saudien kanssa niin se on yhtä helvetin yllättävää kuin että juustokauppiaat ovat tekemisissä hollantilaisten kanssa. loppupäästään Irakiin asti on sitten täyttä terästä. vaan epäilenpä ettei Fqahrenheit kenenkään mieltä muuta, valitettavasti.

pari ulko-elokuvallista huomiota:



miinusta ja paljon siitä että Bristolissa kuva ja ääni olivat vittumaisella tavalla epäsynkassa



plussaa siitä että yleisössä oli poikkeuksellisen paljon kauniita naisia enkä todellakaan puhu niistä Tennaria kansoittavista pissiksistä. onko Moore muuttunut kaiken muun lisäksi seksisymboliksi?

Taas on tullut ruutua tuijotettua...

Michel Gondry: Eternal Sunshine of the Spotless Mind



Hyvä leffa, mutta viiden tähden status jää saavuttamatta.



David Cronenberg: The Brood



Paikoitellen suorastaan erinomainen. Yksi parhaista Cronenbergeistä.



Callie Khouri: Divine Secrets of the Ya-Ya Sisterhood



Ellen Burstyn on hyvä, mutta Sandra Bullock ja vanhat mummot eivät paljon mieltä ylentäneet. Jajasiskot, mistä helvetistä ne tuonkin nimen keksivät?



Dan O' Bannon: The Resurrected



Eräs näistä melkoisen keskinkertaisista Lovecraft-filmatisoinneista. No, lonkerohirviöt ovat mukavia.



John Frankenheimer: The French Connection II



Jää kauas ykkösestä, niinkuin odottaa sopiikin.



Pepe Danquart: Semana Santa



Ei helvetin helvetti.



Bob Dolman: The Banger Sisters



Lisää vanhoja mummoja. Lisää huonoa viihdettä.

DVDt:

Hilja, Maitotyttö (1953)

Fresh Pier (1958)

Sexy Line (1961)

Kanto Wanderer (1963)

Bloody Territories (1969)

Confessions of a Police Captain (1971)

Enpä muista koska olen viimeksi tähän threadiin kirjoittanut. Tässä kuitenkin joitakin mitä tuli mieleen viime ajoilta:

Gilliam: Twelve Monkeys (dvd) ****

Marins: This Night I Will Possess Your Corpse (dvd) *****

Marins: Strange World of Coffin Joe (dvd) ***

Landis: Delta-Jengi (dvd) *****

Hällström: Noita palaa elämään (vhs) ***

Kitamura: Versus (dvd) ***

Gordon: Dagon (dvd) ***

Jeunet & Caro: Delicatessen (dvd) *****

Bress & Gruber: The Butterfly Effect (dvd) ***

Tässäpä tämän päivän, eli luultavasti myös tämän viikon saldo.

Tämä on Amerikka (This is America) – VHS FIx.

70-luvun maailma on minulla jäänyt täysin kokematta, tällaisia katsoessa harmittaa syvästi. Plussat Starvideolle loistavan nuhjuisesta julkaisusta.



America America – vauhtihullujen maa – VHS FIx.

Tämän maailman sentään tunnen, mutta silti harmittaa olla sen ulkopuolella. Aivan uskomattoman hauskalla tavalla turha video joka tapauksessa! Ei oikein kyllä elokuva, mutta ikään kuin samaa sarjaa kuin edellinenkin.



Karvinen (Garfield) – 35 mm.

Miten Karvisen voi saada näin latteaksi, kyseessä on aivan ilmiselvästi ollut tuollainen perus hollywood perhe-elokuvan käsis (hylätty sellainen), johon karvinen on liimattu täysin toimimattomana mukaan, kun joku on saanut "hyvän" idean. Karvinen ei näyttele yhtään mitään osaa koko elokuvassa. Karvisen persoonallisuutta ei tuoda millään tavalla esille. Sonyn telkkaria ohjataan Samsungin kaukosäätimellä, luulitteko te ettei 6-vuotiaat pistä tällaista merkille (itse olisin pistänyt). Esko on aivan uskomattoman persoonaton jätkä ja Oskua ei tunnista Oskuksi. Tämä on joillekin ihan muille suunnattu kuin niille jotka saattaa lukea Karvisen ekana sunnuntaihesarista jonkun muun sijaan, tai vaikka katsoa jos sattuu TV:n ääreen kun tää yksi piirretty tulee sieltä. 3D-karvinen oli sentään hyvin tehty. Jos tälle pitäisi antaa pisteitä, sanoisin, että en osaa antaa, arvo itse.

Niin ja Karvisen esittelyyn käytetään alussa 30 minuuttia, johtuen siitä, että lopussa elokuvassa voisi Karvisen sijaan esiintyä vaikka joku Prometheus Protoonikoira. Vittu ei näitä lasta aliarviovia tusinaleffoja oikeasti enää voida tehdä, menkää kattomaan lapsille tarkotettuja leffoja videovuokraamossa: näitä juonia mahtuu kymmenen tusinaan ja nekin tajutaan julkaista suoraan videolle!

Virgin Suicides

Pienimuotoinen ote ja vähemmän tyypillinen, rohkeakin aihepiiri plussaa, elokuvana epätyydyttävä, mutta Sofiahan on vain parantanut.



Noin seitsemän veljestä

En tätä nyt kovin intensiivisesti seurannut, ehkä en ollut riittävän lapsellisella tuulella.



Don't Look Now

Tunnelmaa ja hyviä elokuvallisia ratkaisuja loppu mukaanlukien.



Heartbreakers

Tämä tuli nähtyä ensimmäisen kerran silloin tuoreeltaan, muistaakseni huvitti silloin hiukan enemmän. Nyt ei juurikaan, Hackmanille saa hörähtää pari kertaa.



A.I.

Tekoäly on paikoitellen helvetin hieno ja paikoitellen sitten taas ei.



School Of Rock

Tjaah, tämä on Jack Black-show ja koko perheen rokkielokuva. Ennalta-arvattavaa mutta ei onneksi liian herttaista.



Runaway Jury

Hyvässä ja pahassa takuuvarmaa Grisham-kamaa, hyvin tehtyä, hyvin näyteltyä (jälleen hyvä "häikäilemätön kusipää"-rooli Hackmanilta), mutta jotenkin päähenkilöiden motiivit olivat vähän liian helposti haistettavissa.



Riget

Siis se ensimmäinen neliosainen kokonaisuus, joka on edelleen omaperäisyydessään aika ylittämätöntä kerrontaa.



Bolwieser

Ankaraa mutta kaunista Fassbider-elokuvaa intohimosta ja pettämisestä. Ohjaaja, joka ei tehnyt kauheasti kompromisseja.