Mitä elitistit katsovat?

George A. Romero: Night of the Living Dead (1968)

Klassikko.



George A. Romero: Dawn of the Dead (1978)

Muuten loistava alansa elokuva, mutta jotkin päähenkilöiden motiivit ja toiminta pistävät muutamankin kerran pyörittelemään päätä.



George A. Romero: Day of the Dead (1985)

Ja alamäki vain jatkuu. Tarinan (toistaiseksi) viimeinen osa tuo muassaan jo niin paljon ylilyöntejä, etteivät niistä läheskään kaikki enää palvele mielestäni tarkoitustaan.



Quentin Tarantino: Kill Bill: Vol. 1 (2003) & Kill Bill: Vol. 2 (2004)

Tulihan tämäkin sitten vihdoin viimein katseltua. Ei yltänyt ylistämisensä tasolle, ehdottoman viihdyttävä ja paikoitellen hauskakin kokonaisuus silti. Ensimmäinen osa tuntui jollain tavoin synkemmältä ja iskevämmältä kuin päätös.



Steven Spielberg: Indiana Jones and the Temple of Doom (1984)

Huonoin Indy mutta silti yksi parhaista 80-luvun seikkailuelokuvista, kertonee jotain Indyn ylivoimasta.



Guillermo del Toro: Blade II (2002)

Tämä ei ainakaan parane katselukertojen myötä.

Flynn:

The Outfit VHS

Bob Duvallin kovimpia rooleja Earl Macklinina. Tosi tiukkaa 70`s actionia. Loistavia näyttelijöitä mukaanlukien mielettömän karisman omaava Robert Ryan. Erityistä plussaa Chrysler Co:n yhteistyö Universalin kanssa, sisältää useita aikansa amerikkalaisia autoja kyseiseltä jaokselta.



Hill: Switchblade Sisters DVD

Sanoisin, että on hieman yliarvostettu ei minuun ainakaan iskenyt missään vaiheessa. Tarjoaa toki paljon huvittavaa tyttö energiaa ja Maggieta näyttelevällä Joanne Naililla on aika hyvät perät.



Mayberry: Baa Baa, Black Sheep VHS

Ehdottomasti sarja kaipaisi uusinta kierroksen. Corsairit olivat mielestäni toisen maailmansodan näyttävimpiä hävittäjiä. Ilmataistelujen dokumentti pätkät käyvät todella hyvin itse elokuvaan. Robert Conradilla samanlaista veijarimaisuutta, kuin toisella seitkytluvun staralla William Devanella.



Mäkelä: Lain ulkopuolella VHS

Syyllisen on saatava asianmukainen rangaistus mutta aina ei niin käy. Mäkelä ja Heiskanen päättävät antaa oman rangaistuksen kohtalokkain seurauksin.

George A. Romero: Dawn of the Dead (1978)

Muuten loistava alansa elokuva, mutta jotkin päähenkilöiden motiivit ja toiminta pistävät muutamankin kerran pyörittelemään päätä.

George A. Romero: Day of the Dead (1985)

Ja alamäki vain jatkuu. Tarinan (toistaiseksi) viimeinen osa tuo muassaan jo niin paljon ylilyöntejä, etteivät niistä läheskään kaikki enää palvele mielestäni tarkoitustaan.

Day of the deadhan on aivan mahtava pätkä. Eikä ole viimeinen, Land of the deadia kuvataan jo, ensi-ilta syksy 2005.

Aikoihin ehtinyt katsoa mitään, joten listasta tulee lyhyt:

J. Lee Thompson: 10 to Midnight

Jumankauta kunnon Bronson-tylytystä, faijakin nosti kädet ilmaan loppukohtauksessa. Muutenkin ihan tunnelmallinen ja mukava tits, ass and blood ‑pätkä. Ehkä hieman liian Death Wish ‑klooni paikoitellen, mutta mukava sellainen,



Chia-Liang Liu: Tiger on the Beat

On se vain kumma miten Chow Yun Fatin karisma puree aina. Huumori hieman hämäsi kun ajattelee miten brutaaleja Conan Leen matsikohtaukset ovat. Lopun on kyllä klassikko.

Mitäs...

Spartan DVD ***



Requem for a Dream TV ***** Elokuvallista elämystään suurempi kokemus.



Twelve Monkeys TV ***** Tähdet kertoo kaiken.



Troy DVD *** Peter O´Toole on loistava. Pitt sopii paremmin mielisairaala potilaaksi tai juopoksi mustalaiseksi. Mutta kerrankin jokunen kaunis nainen, eikä vain se yksi yliarvostettu leading lady. Tuliset olkipallot olivat mainioita ja taidanpa taas kaivaa taljajouseni esiin muutamaa varvia varten

Fantomas (6.11.2004 13:21)

Requem for a Dream TV *****  Elokuvallista elämystään suurempi kokemus.

Tuo "requiem for a dream-tv" on varmasti paljon arnofskyn kikkailevaa, moralisoivaa ja tylsää mind-fuck elokuvaa viihdyttävämpi. ;]

(The Lukewarm.) (6.11.2004 13:57)

Fantomas (6.11.2004 13:21)

Requem for a Dream TV *****  Elokuvallista elämystään suurempi kokemus.

Tuo "requiem for a dream-tv" on varmasti paljon arnofskyn kikkailevaa, moralisoivaa ja tylsää mind-fuck elokuvaa viihdyttävämpi. ;]

No kerro millälailla Aronofskyn Requiem on niin tylsä ja kikkaileva? -_-

Ei mitenkään, se on yksi harvoista täydellisistä elokuvista.

Fantomas (6.11.2004 15:04)

(The Lukewarm.) (6.11.2004 13:57)

Fantomas (6.11.2004 13:21)

Requem for a Dream TV *****  Elokuvallista elämystään suurempi kokemus.

Tuo "requiem for a dream-tv" on varmasti paljon arnofskyn kikkailevaa, moralisoivaa ja tylsää mind-fuck elokuvaa viihdyttävämpi. ;]

No kerro millälailla Aronofskyn Requiem on niin tylsä ja kikkaileva? -_-

Tylsä, tavalla, jossa jokainen tapahtuma on katsojan tiedossa paljon sitä ennen kuin se tapahtuu. Kikkaileva tavalla, jossa ainoaksi motivaatioksi katsoa elokuvaa jää se, millaisilla tavoilla A meinaa raiskata katsojan aivoja. Ja edelleen tylsäksi sen tekee se, että elokuvan vaikuttavin kuva on häpeilemättä kopioitu Dark Citystä.

Ekalla kerralla Requiem toimi hyvin, mutta uusintakatselu jäi kesken, kun Aronofskyn manipulointikikat vain halpenevat elokuvan edetessä. Etenkin Burstynin "tästä ei voi olla enää surullisempaa" ‑hahmo on heikko ja katsojan arvostelukykyä halventava esitys. Elokuvan toinen puolisko oli jo suorastaan tylsää ja ainakin sisällyksetöntä taaperrusta. Requiem ei kerro mistään mitään. Kuviltaan ja kikoiltaan se on toki hyvinkin näppärä, sikäli suosittelen kaikkien katsottavaksi.

Dark City on kieltämättä tylsä ja kikkaileva.

Jahas tsekataas mitä löytyy n. viikon ajalta. hyvää ja huonoa, kait.

Journey Into Fear

Hyvä nimi, mutta nukahdin kesken.



Horror Hotel

Noitaleffa jossa on tehokas alku, hillitön loppu ja siinä välissä ei paljon mitään. No, ehkä ne palvontamenot ja aina tasasen varma Christopher Lee.



Akage

aka. Red Lion. King for a day ‑tyyppinen stoori sijoitettuna shogunaatin viimeisiin päiviin tai jotain sellaista. Mifune karjuu, juoksee maanisesti edes takaisin ja räkii ympäriinsä. Miekka alkaa heilumaan kunnolla vasta puolenvälin jälkeen.



Machibuse

aka. Ambush at the Blood Pass. Edellistä parempi samuraileffa. Kuitenkin pikkasen liikaa aikaa käytetään henkilöiden esittelyyn ja asetelman pohjustamiseen. Onneksi toinen tunti rullaa imevästi loppuun asti. Mifune ei karju eikä juokse niin paljon kuin edellisessä.



Corpse Vanishes

Karsea. Ainoat syyt katsoa tämä keskinkertaisuus: Bela Lugosin apurina on sekä kyttyräselkäinen, mykkä karpaasi että ovela kääppäri.



Requiem for a Dream

Yhdyn suunnilleen siihen mitä K.K. tuossa ylempänä totesi. Tämä leffan hyvyys tuntuu puolittuvan radioaktiivisen aineen tavoin jokaisella uusintakatsomisella. Huumerappiokuvaus tarvitsee hyviä näyttelijöitä koskettaakseen, mutta Connelly ja mikäliejätkä ovat kovin valjuja.

Dark City on kieltämättä tylsä ja kikkaileva.

Kikkaileva ehkä, mutta ei tosiaankaan tylsä.

Red Right Hand (6.11.2004 19:56)

Jahas tsekataas mitä löytyy n. viikon ajalta. hyvää ja huonoa, kait.



Corpse Vanishes

Karsea. Ainoat syyt katsoa tämä keskinkertaisuus: Bela Lugosin apurina on sekä kyttyräselkäinen, mykkä karpaasi että ovela kääppäri.

Frankenstein's Castle of Freaksissa on nuo molemmat hahmot, sekä luolamies. Ai niin, se näyttelijä ei ollutkaan Bela vaan Boris Lugosi.

Ehetyz (4.11.2004 19:09)

George A. Romero: Dawn of the Dead (1978)

Muuten loistava alansa elokuva, mutta jotkin päähenkilöiden motiivit ja toiminta pistävät muutamankin kerran pyörittelemään päätä.

George A. Romero: Day of the Dead (1985)

Ja alamäki vain jatkuu. Tarinan (toistaiseksi) viimeinen osa tuo muassaan jo niin paljon ylilyöntejä, etteivät niistä läheskään kaikki enää palvele mielestäni tarkoitustaan.

Day of the deadhan on aivan mahtava pätkä. Eikä ole viimeinen, Land of the deadia kuvataan jo, ensi-ilta syksy 2005.

Dawn Of The Deadia katsellessa ottaa etenkin alkupuolella rankasti päähän nämä "en vain voi ampua" painiskelut omantunnon kanssa. Maailma on hyvää vauhtia menossa päin v***ua, kuolleet kävelevät ja käyvät käsiksi kaikkeen mihin pystyvät tarjoten varmaa kuolemaa elävältä syömisen muodossa. Porukkaa kuolee/muuttuu eläviksi kuolleiksi jatkuvasti niin vasemmalla kuin oikealla. Elämä on siis muuttunut eloonjäämiskamppailuksi, jossa kehenkään tai mihinkään ei voi enää luottaa. Silti on muka vaikeaa ottaa asetta kouraan ja ampua nuppiin elävää kuollutta joka raahautuu sisälmyksiä valuen kohti.



Day Of The Dead ei ole mielestäni huono elokuva – kaukana siitä, mutta jatkumon heikoin lenkki se on takuulla. Lisäksi täysin ylilyödyt hahmot kuten kapteeni Rhodes tai tohtori "Frankenstein" Logan saivat vääntelehtimään tuolissa. Tietysti karrikointi on viety pitkälle, jotta tarinasta saataisiin enemmän irti mutta rajansa kaikessa. Muilta osin, kiitos erittäin ansiokkaitten 'punaisten hetkien', elokuva on erittäin tasokas.



Mitä tähän seuraavaan elokuvaan (Land Of The Dead) tulee, niin katsotaan nyt ensiksi mitä tekijät ovat saaneet aikaiseksi. 20 vuoden hiljaisuuden päätteeksi ilmestyvä jatko-osa on kyllä ainakin minusta aika vaikea mieltää enää suoranaisesti samaan sarjaan kuuluvaksi.