Mitä elitistit katsovat?

Yotsuya ( 14.2.2006 20:12)

Humphrey Bogart ( 14.2.2006 15:00)

Yotsuya ( 13.2.2006 21:02)

Bowfinger 7/10

Kolmas kerta ja edelleen viihdytti.

No niin just. Ja jätkä kehtaa jostain Shaun of the Deadista kuittailla.



Ei niin etteikö Bowfinger olisi ihan viihdyttävä.

Viihdyttävämpi, hauskempi, sydämellisempi ja fiksumpi kuin Shaun.

Ilmeisesti maailma on todellakin tullut hulluksi. Tuossa ylläolevassa lauseessa ei ole nimittäin mitään järkeä.

Humphrey Bogart ( 15.2.2006 12:44)

Yotsuya ( 14.2.2006 20:12)

Humphrey Bogart ( 14.2.2006 15:00)

Yotsuya ( 13.2.2006 21:02)

Bowfinger 7/10

Kolmas kerta ja edelleen viihdytti.

No niin just. Ja jätkä kehtaa jostain Shaun of the Deadista kuittailla.



Ei niin etteikö Bowfinger olisi ihan viihdyttävä.

Viihdyttävämpi, hauskempi, sydämellisempi ja fiksumpi kuin Shaun.

Ilmeisesti maailma on todellakin tullut hulluksi. Tuossa ylläolevassa lauseessa ei ole nimittäin mitään järkeä.

Olenko minä ainoa jonka mielestä Steve Martin on surkeimpia jenkkikoomikkoja koskaan? Kokemuksieni perusteella äijä on kuin komedian musta aukko joka imee kohtauksista kaiken potentiaalisesti hauskan ja muuttaa sen tylsän harmaaksi. En ole nähnyt yhtäkään hauskaa Steve Martin-elokuvaa, tai edes ‑kohtausta.

Steve Martinia vastaa ei ole mitään, ihan hauska äijä. Lonely Guy on ihan viiden tähden elokuva.

Ehetyz ( 15.2.2006 12:53)

Olenko minä ainoa jonka mielestä Steve Martin on surkeimpia jenkkikoomikkoja koskaan? Kokemuksieni perusteella äijä on kuin komedian musta aukko joka imee kohtauksista kaiken potentiaalisesti hauskan ja muuttaa sen tylsän harmaaksi. En ole nähnyt yhtäkään hauskaa Steve Martin-elokuvaa, tai edes ‑kohtausta.

Steve Martin ei ole Bowfingerin nautittavuuden takana, vaikkei hän huonokaan ole.

Ilman loistavaa Steve Martinia uusi Vaaleanpunainen pantteri ei olisi kovinkaan kummoinen elokuva, nyt nauratti niin paljon että pakko antaa ainakin *** vaikka onhan se paikoitellen piinallisen tyhmä. Martin ei yleisesti ottaen ole kyllä vakuuttanut enää vuoden 1987 jälkeen, sitä ennenhän syntyikin useita komediaklassikkoja.

Ehetyz ( 15.2.2006 12:53)

Olenko minä ainoa jonka mielestä Steve Martin on surkeimpia jenkkikoomikkoja koskaan? Kokemuksieni perusteella äijä on kuin komedian musta aukko joka imee kohtauksista kaiken potentiaalisesti hauskan ja muuttaa sen tylsän harmaaksi. En ole nähnyt yhtäkään hauskaa Steve Martin-elokuvaa, tai edes ‑kohtausta.

Dennis Pennis oli haastatteluohjelmassaan kiusallisen oikeassa kysyessään Martinilta, miksei tämä ole enää hauska. Onhan mies tehnyt viime aikoina paljon heikkoja elokuvia, mutta itse nostaisin Artisanin heittämän laatukauden rajapyykin vuoteen 1988. Neloselta näyttäisi tulevan lauantaina Kuollut mies ei palttoota kaipaa. Katsopa se (uudelleen?), ja kerro sitten missä Martin menee vikaan.

C.W. Leadbeater ( 15.2.2006 14:27)

itse nostaisin Artisanin heittämän laatukauden rajapyykin vuoteen 1988.

Ah, aivan totta, unohdin Dirty Rotten Scoundrelsin.

C.W. Leadbeater ( 15.2.2006 14:27)

Ehetyz ( 15.2.2006 12:53)

Olenko minä ainoa jonka mielestä Steve Martin on surkeimpia jenkkikoomikkoja koskaan? Kokemuksieni perusteella äijä on kuin komedian musta aukko joka imee kohtauksista kaiken potentiaalisesti hauskan ja muuttaa sen tylsän harmaaksi. En ole nähnyt yhtäkään hauskaa Steve Martin-elokuvaa, tai edes ‑kohtausta.

Dennis Pennis oli haastatteluohjelmassaan kiusallisen oikeassa kysyessään Martinilta, miksei tämä ole enää hauska. Onhan mies tehnyt viime aikoina paljon heikkoja elokuvia, mutta itse nostaisin Artisanin heittämän laatukauden rajapyykin vuoteen 1988. Neloselta näyttäisi tulevan lauantaina Kuollut mies ei palttoota kaipaa. Katsopa se (uudelleen?), ja kerro sitten missä Martin menee vikaan.

Se on vielä näkemättä, ja vaikuttaa "kiinnostavimmalta" Martinilta.

Ehetyz ( 15.2.2006 15:26)

C.W. Leadbeater ( 15.2.2006 14:27)

Ehetyz ( 15.2.2006 12:53)

Olenko minä ainoa jonka mielestä Steve Martin on surkeimpia jenkkikoomikkoja koskaan? Kokemuksieni perusteella äijä on kuin komedian musta aukko joka imee kohtauksista kaiken potentiaalisesti hauskan ja muuttaa sen tylsän harmaaksi. En ole nähnyt yhtäkään hauskaa Steve Martin-elokuvaa, tai edes ‑kohtausta.

Dennis Pennis oli haastatteluohjelmassaan kiusallisen oikeassa kysyessään Martinilta, miksei tämä ole enää hauska. Onhan mies tehnyt viime aikoina paljon heikkoja elokuvia, mutta itse nostaisin Artisanin heittämän laatukauden rajapyykin vuoteen 1988. Neloselta näyttäisi tulevan lauantaina Kuollut mies ei palttoota kaipaa. Katsopa se (uudelleen?), ja kerro sitten missä Martin menee vikaan.

Se on vielä näkemättä, ja vaikuttaa "kiinnostavimmalta" Martinilta.

Se on toteutukseltaankin katsomisen arvoinen + Martinin kahvinkeittokohtaus on legendaarinen kaikessa kuivassa huumorissaan.

Bergman: neidonlähde *****

Bergman: talven valoa ****

Fulci: Don’t tortune a duckling ****

Mario Caiano: Fighting fist of Shanghai Joe ***

Stelvio Massi: squadra volante ***

Aika hämmentävää, kun rosmoporukka katsoo tässä Shanghai Joeta telkkarista ja katsoin nämä melkein peräkkäin.

Elia Kazan: Alaston satama *****

Corbucci: The Hellbenders ***

Bunuel: Vapauden aave





Uusinnat

Bergaman: Persona *****

Bergaman: Mansikkapaikka *****

Peckinpah: Convoy **½

Jodorowsky: El topo *****



[edit]

Truffaut: varastettuja suudelmia ****

Kaurismäki: laitakaupungin valot ****

Victor Fleming: wizard of the oz ***

Aikamoinen flashback ‑kokemus koko elokuva, kun on ikänsä nähnyt, kuullut ja lukenut (mm. mustasta tornista) viittauksia tähän. Tohtori T:n 5000 sormea vie tästä kyllä helposti voiton.

Berliini 2006 meikän osalta istuttu:

(spoilerina sen verran, että muutamissa leffoissa tapetaan ihmisiä ja käytetään huumeita)



April Snow | Wae Chul

D: Hur Jin-ho

Republic of Korea (South Korea) 2005



Perhaps Love (Ru guo ai)

D: Peter Ho-sun Chan

Hong Kong, China 2005



Daisy

D: Andrew Lau

Republic of Korea (South Korea) 2005



What The Snow Brings

D: Kichitaro Negishi

Japan 2005



When Romance Meets Destiny | Kwang shi gi dongseng kwang tae

D: Kim Hyun-seok

Republic of Korea (South Korea) 2005



Nana

D: Kentaro Otani

Japan 2005



In Between Days

D: So Yong Kim

USA, Canada 2006



Blue Swallow | Cheung yeon

D: Jong-chan Yoon

Republic of Korea (South Korea) 2005



Cello

D: Lee Woo-chul

Republic of Korea (South Korea) 2005



Big Bang Love, Juvenile A | 46 oku nen no koi

D: Takashi Miike

Japan 2005



Reincarnation

D: Takashi Shimizu

Japan 2005



Sa-Kwa

D: Kang Yi-kwan

Republic of Korea (South Korea) 2005



Tom Yum Goong

D: Prachya Pinkaew

Taiwan, China 2005



Always – Sunset On Third Street | Always – Sanchome no Yuhi

D: Yamazaki Takashi

Japan 2005



Black Kiss

D: Macoro Tezka

Japan 2006

C: Reika Hashimoto, Kaori Kawamura, Masanobu Ando



4:30

D: Royston Tan

Singapore 2006

C: Xiao Li Yuan, Kim Young Jun



Peterpan-eui gongsik | The Peter Pan Formula

D: Cho Chang-ho

Republic of Korea (South Korea) 2005

C: On Ju-wan, Kim Ho-jeong, Ok Ji-yeongms



Dave Chappelle's Block Party

D: Michel Gondry

USA 2005



Parineeta

D: Pradeep Sarkar

India 2005

C: Saif Ali Khan, Sanjay Dutt, Vidya Balan, Raima Sen

Jouni Hokkanen ( 16.2.2006 15:39)

Big Bang Love, Juvenile A | 46 oku nen no koi

D: Takashi Miike

Japan 2005



4:30

D: Royston Tan

Singapore 2006

C: Xiao Li Yuan, Kim Young Jun



Dave Chappelle's Block Party

D: Michel Gondry

USA 2005

Saisko noista jotain kommentteja?

Miike:

japaninkielinen nimi suomentuu "4600 miljoonan vuoden rakkaus"

kahden murhaajan homoeroottinen vankilaelo toimii nykyjapanin vertauskuvana.. luulisin.

kerronnan.. tai siis toisiaan seuraavien fragmenttien lähtökohtana on vankilassa tapahtunut murha.

miike viskoo palasia moneen suuntaan:

hämärää wtf-symboliikkaa, godardmainen aloitusmonologi, modernia tanssia, kokeilevaa teatteria, minimalistisia lavasteita, scifielementtejä.. artsua, artsua ja artsua.

aika vaativa katsottava, mutta hieno kokemus.



Royston Tan:

ohjaaja kertoi 4:30:n olevan hiljaisin singaporessa tehty leffa koskaan.

juopon isäpuolensa huostaan jäänyt pikkupoika herää aamuyöllä puoliviisi tekemään outoja tutkimusmatkojaan.

ok hiljaista ja pienieleistä post-uusiaaltoa.

pääosapentu on lakoninen pikku keppostelija, jonka temput jäävät katsojalle aika hämäriksi. pitää silti hyvin otteessaan.

viehkosti luotu arkinen, mutta silti jännästi vino, oma maailma.



Dave Chappelle:

aivan huba bailuelokuva. stand up-shown ja konserttileffan yhdistelmä, jossa chappelle järkkää brooklyniin korttelihipat:

läpänheitto ja musa hyvin rytmitettyä. toimi aamukankkusessa jopa meikäläisellä, joka ei kyseistä kädenheiluttelumökää pahemmin siedä.

yleisöksi roudataan ohiosta kaikenlaista outoa kadunmiestä ja mageesti tuuttaava yliopiston brassibändi.

Spielberg:

Munich (35mm) – ***

Keskinkertainen, muutamaa turhan alleviivaavaa kohtausta ja naurettavaa loppua lukuun ottamatta ihan viihdyttävä tapaus.



F. Coppola, Scorsese, Allen: New York Stories (dvd) – ****

Varsin mainio. Life Lessons mielestäni paras, yllättäen Coppolan pätkä oli heikoin.



S. Coppola: Lost in Translation (dvd) – *****

Erinomainen. Virgin Suicidesista suuri harppaus parempaan. Bill Murray jälleen loistava.



Suzuki: Tôkyô nagaremono (dvd) – ****

Chappelle: mainio, juuri ja juuri enemmän musiikkielokuva kuin Chappelle-elokuva. Mukana muutamia aivan loistavia läppiä, ja sit paljon abaut parasta mahdollista räppiä, yo.

Ei silti paras Berliinissä näkemäni musiikkiaiheinen elokuva. Dokkari Rampage oli hetkittäin aivan ällistyttävä. Australialaisdokumentaristi menee Irakissa sotineen miamilaisjäbän kotikulmille kuvaamaan meininkiä. Siellä kaikilla on aseet ja murhaluvut suurempia kuin Bagdadissa. Yksi perheenjäsen ammutaan kuvausten aikana, ja toisesta (14 vee) on parin New Yorkin visiitin jälkeen tulossa iso rap-tähti, kunnes matkaan tulee kerrassaan hämmentävä mutka. Herra dokumentaristi on lievästi ilmaistuna väärässä paikassa oikeaan aikaan. Myös hyvin vahva moraalifilosofinen pohjavire, sekä kouraisevimmin autenttista näkemääni jenkki-getto-kuvausta.