Mitä elitistit katsovat?

Murasami ( 8.12.2005 23:21)

Grau : Living Dead in the manchester morgue

Loistavaa brittikauhua!

****

Brittikauhua?

Murasami ( 8.12.2005 23:21)

Mattei : Virus AKA Hell of the Living Dead

hehhahahahah

*½

Tämä on hieno, vähintään *** .

Samvli ( 9.12.2005 06:41)

Murasami ( 8.12.2005 23:21)

Grau : Living Dead in the manchester morgue

Loistavaa brittikauhua!

****

Brittikauhua?

oops..

Artisan ( 9.12.2005 07:40)

Murasami ( 8.12.2005 23:21)

Mattei : Virus AKA Hell of the Living Dead

hehhahahahah

*½

Tämä on hieno, vähintään *** .

Ei oikein iskenyt, mutta loppu oli hieno.

Vähän on tullut katsottua elokuvia kuukauden aikana ja nekin ovat olleet lähes poikkeuksetta huonoja.

Bruno Gantillon: Girl Slaves of Morgana Le Fay (Morgane et ses Nymphes)

– Huh! Tämä pääsi yllättämään aivan täysin, uskomatoman kaunista eurofantasiaa ja pehmoerotiikkaa samassa paketissa. Valerie a Týden Divu ja Jess Francon 70-luvun alun vampyyrielokuvat saattavat tulla mieleen, mutta Girl Slaves… on liian omaperäinen alistuakseen suoraan vertailuun. Komeasti kalustettu vanha linna ja vihreä metsä toimivat kuvauspaikkoina, kaikki naiset taas on asiallisesti puettu erivärisiin silkkeihin. Rauhallinen akustinen musiikki ja runollinen hölynpöly-dialogi viimeistelevät paketin. Ei suurempaa juonta, mutta se tunnelma ja se tyyli! 8 / 10



Andreas Schnaas: Nikos the Impaler

– Voi hitto, Schnaas on kilahtanut ja luulee nykyään olevansa vakavasti otettava ohjaaja! Tästä kertoo jo se, että hän käyttää Nikosin ensimmäiset 30 minuuttia juonen rakenteluun ja henkilöiden syventämiseen. Aivan turhaan, sillä toteutus on edelleen vain tavallista kalliimman kotivideon luokkaa ja näyttelijät aivan käsittämättömän sietämättömiä. Nikos ei siis ole se ”oikea elokuva” jonka Schnaas haluaisi sen olevan, mutta ei myöskään yhtä vauhdikasta tai sympaattista trashia kuin miehen aiemmat tuotannot. Viimeisen 40 minuutin aikana mukaan tulee sentään jonkinlaista toimintaa ja tietysti huonoja gore-efektejä. Muutamat hauskasti irrottelevat kohtaukset (kadulla vastaan hyppivät ninjat!) eivät kuitenkaan tee järjettömät 100 minuuttia kestävästä tekeleestä katsomisen arvoista. Sleepaway Campin söpö Felissa Rose tosin on mukava nähdä kunnon roolissa ja hän on vakavasti otettavana näyttelijänä myös elokuvan kantava voima jota jaksaa katsella silloinkin kun kaikki muu on tylsää. 3 / 10



Scott Spiegel: Intruder

– Jaksoihan tämän vieläkin katsoa, vaikka kaavamaisuus ja ennalta-arvattavuus ovat maksimissaan läpi elokuvan. 6 / 10



David Winters: The Last Horror Film

– Ei saa sekoittaa melko uuteen brittihalppikseen The Last Horror Movie. Tässsä Cannesissa kuvatussa kasarislasherissa Joe Spinnell on pakkomielteinen elokuvafriikki ja Caroline Munro scream queen, jonka ystäväpiiriä joku harventaa. Valitettavasti kiva idea kaatuu ohjaaja-käsikirjoitta-tuottaja-näyttelijä Wintersin kyvyttömyyteen lähes kaikilla osa-alueilla, vaikka muutamissa kohtauksissa onkin Maniacista tuttua nuhjuisuutta. Pari todella loistava hetkeäkin löytyy; toinen on elokuvan sanoinkuvaamaton loppukevennys ja toinen lyhyt kohtaus, jossa näytetään peräkkäin Rollinin Night of the Huntedin, Tulipään (”Scandinavian Films”) ja Dirty Sevenin julisteet. Taustalla soi mm. Depeche Modea. 4 /10



Demofilo Fidani: Four Came to Kill Sartana (...e Vennero In Quattro Per Uccidere Sartana!)

– Yksi niistä harvoista Fidanin westerneistä, joissa on ymmärrettävä käsikirjoitus. Muuten toteutus onkin sitten taattu B-laatua. Toimintaa on sentään enemmän kuin miehen ankeimmissa halppiksissa (Macho – Taipumaton Mies), joten kokonaisuuden pystyy katsomaan läpi melko kivuttomasti. Sartanaa jahtaavat neljä ammattitappajaa erilaisine erikoistaitoineen ovat hauska idea; yksi heittelee veitsiä, toinen heiluttaa ruoskaa jne. Loppuratkaisu on yllättävän dramaattinen. 5 / 10



+



Antonio Margheriti: In the Grip of the Spider (Nella Stretta Morsa del Ragno) 6 / 10

Jess Franco: Broken Dolls (Muñecas Rotas) 6 / 10

Jess Franco: Helter Skelter 1 / 10

Giulio Berruti: The Killer Nun (Suor Omicidi) 4 / 10

Frank Borzage: A Farewell to Arms (vhs) ***

Hieno, mutta ontoksi jäävä rakkausdraama. Puoli tuntia pituutta lisää ei olisi ollut elokuvalle pahitteeksi.



George Lucas: Star Wars ep III (dvd) *½

Olihan tämäkin ihan tyylikkäästi toteutettu, mutta muuten ei pahemmin kiinnostanut. Eipähän tarvitse enää näitä katsoa.



Renny Harlin: The Exorcist: The Beginning /dvd) *½

Helvetin tylsä.



D.W. Griffith: A Romance of Happy Valley (vhs) ****

Uusintakatselu. Nostalginen kuvaus amerikkalaisesta maaseudusta. Griffithille ominainen loppuhuipentuma on aivan turha.



Anthony Mann: Man of the West (dvd) ***

Yllättävän synkkä ikäisekseen.



John Ford: Horse Soldiers (dvd) ***

Pettymys. Tarinassa aineksia enempäänkin, mutta ei tuntunut ketään tekijöistä kiinnostavan.



Scott Derrickson: The Exorcism of Emily Rose **

Odotukset ehkä hieman liian korkealla. Loppua kohden heikkeni, monin paikoin turhan ennalta-arvattava.



John Ford: The Lost Patrol (vhs) ***½

Alkoi hitaasti, mutta jälkimmäinen puolisko oli loistava.



Michael Curtiz: The Private Lives of Elizabeth and Essex (dvd) ****

Ilman Bette Davisin hienoa roolisuoritusta olisi jäänyt keskinkertaiseksi pukudraamaksi, nyt hänen sarkastisia kommentteja heittelevä kuningattarensa nosti arvosanaa tähdellä. Ja olihan tässä tietysti myös Errol Flynn.



D.W. Griffith: Intolerance (dvd) ****

Ensimmäistä kertaa kunnon julkaisulta (Kino) nähtynä parani huomattavasti, kun ei enää tarvinnut kuunnella taustasäestyksenä käytettyä hirveää urku-ujellusta (Eureka). Vaikka kaksi keskimmäistä tarinaa ovat aivan turhia, on kokonaisuus kuitenkin erittäin vahva. Eikä tuo toteutuskaan enää tuntunut häiritsevältä.

DVD :

Dead & Buried

Hyvä kauhuilu loppu oli todella voimakas ja yllättävä, Tosin DVD:n kuva oli käsittämättömän paska.

****



84 Charley Mopic

Hieno vietnam elokuva joka on kuvattu kokonaan erikoisjoukko ryhmän mukana kulkevan kuvaajan kameran läpi. Excellent.

*****



Full Contact

Hong Kong toimintaa parhaimmillaan. Hienoa toimintaa ja käsittämättömiä hahmoja. "Like John Woo on acid"

*****



House By The Cemetery

Mielestäni paras fulci jonka olen nähnyt.

****½



Creepshow

EC-sarjakuviin perustuva kauhukomedia joka on camp ja cool.

****



Erittäin onnistunut viikonloppu

Ei ole hirveästi tullut mitään uutta katsottua.

Robert Zemeckis: Who Framed Roger Rabbit 6.5/10

Hayao Miyazaki: Howl's Moving Castle 8/10

Yasuo Inoue: Rinjin 13-gô 6.5/10

Takahiko Akiyama: Hinokio 7.8/10

Richard Linklater: Dazed and Confused 3.5/10

John Lasseter: Toy Story 7.5/10

David Lynch: Straight Story 7.7/10

Jean-Pierre Jeunet: Amélie 9/10

Ki-duk Kim: The Isle 6.8/10

Trash Video team: Nato Kommando 6/10



+ Tarantino-läjäys:



Reservoir Dogs 7.5/10

Pulp Fiction 8/10

Jackie Brown 8.5/10

Ties monesko viikko peräkkäin jolloin ei ole ehtinyt käydä leffassa tarpeeksi

Charlie and the Chocolate Factory (teatteri)



Burtonin leffat jää aina jotenkin muotopuoliksi, niin tämäkin. Ainoa minusta täysin onnistunut on Ed Wood. Silti kaikkea muuta kuin keskiverto, Willy Wonkan ilkeys ja Ooompaloompien outous viehätti. Pitäisi varmaan katsoa se eka versio myös



Nightmare Before Christmas (DVD)



Burtonin tokaparas, toimii uusintakatselussa yhtä hyvin tai jopa paremmin. Juniorin kommentti (4v.):Jack oli joulupukkina melko kehno mutta oikein hyvä kurpitsakuningas. Samaa mieltä

Corbucci:

Il Grande Silenzio *****

Hieno elokuva; varsinkin yllättävän suoraviivainen ja ankara loppu loksautti suun auki.



Solondz: Palindromes ****

Solondzille ominaisen vaivaannuttava elokuva. Huumori oli paikoin huomattavasti mustempaa kuin Welcome to the Dollhousessa ja Happinessissa: vapauttavia naurunpurkauksia ei tullut aina kun olisi tarvinnut (onko se sitten hyvä vai huono asia?). Mama Sunshinen hoidokkien bändi on kyllä rautaa.



Greenfield: The Girl Next Door ***

Ihan ok romanttinen komedia. Kaikki mahdolliset kliseet löytyy, mutta lähestymistapa on normaalia rohkeampi. Jossain verrattiin American Pie ‑leffoihin, mutta ei ihan niin pitkälle navan alle kuitenkaan valuta.



Jeunet & Caro: The City Of Lost Children****1/2

Uskomattoman tyylikäs elokuva. Tuo useasti mieleen Miyazakin Sen to Chihiro no kamikakushin.



Vuorensola: Star Wreck: In the Pirkinning***

Hauska katsoa... noin "puolitosissaan" tehdyksi elokuvaksi todella hyvä. Pari vitsiä saa ihan hymyilemäänkin; lopuista tulee sellainen fiilis että ainakin kynäilijät ovat saaneet hyvät naurut käsikirjoitusta laatiessaan.



EDIT



Deodato: La casa sperduta nel parco ***1/2

Tylsä alku; loppu pelasti paljon.

Ai niin, ensimmäistä kertaa elämässäni joudun tunnustamaan että kaljukin nainen voi olla aika kaunis.

Samuel Fuller – The Big Red One: aika paljon toimintaa sisältävä, pienen budjetin (tai budjetti on mennyt Hamilille ja Marvinille) sotailu. Leffa on aika viihdyttävä, one-linereita löytyy, ja luontokuvausta tieteski.

A Mighty Wind (2003) – parempi toisella katsomiskerralla, tässä on sydäntä mukana tekijöillä.



Lenny (1974) – erittäin hyvä elokuva – dokkari Lenny Brucesta, osittain on vaikea katsoa koomikon arkea.



Laura (1944) – ihan ookoo, mutta odotin tältä kyllä ennemmän



The Third Man – parempi kuin ihan huippu

Korson Antti ( 11.12.2005 18:14)

Nightmare Before Christmas (DVD)

Juniorin kommentti (4v.):Jack oli joulupukkina melko kehno mutta oikein hyvä kurpitsakuningas. Samaa mieltä

Sano juniorille terveisiä tinskulta: hyvä, pidä toi!

Carnival Of Souls ('62) ****

Tuli paikattua aukko sivistyksestä ja katsoa tämä. Melko hyytävää menoa välillä. Löytyy archive.orgista



Freaks ('32) ****

Kovin hämmentävää, mutta toki myös päräyttävää. Lopun kohtaus jossa friikit ryömivät mudassa oli aika creepy.



Batman Begins **½

Elokuvassa tuntui olevan potentiaalia, mutta se hukattiin jotenkin täysin. Qui-gon Jinn, eikun siis Liam Neeson ninjoineen oli kyllä jotain kammottavaa.



Sin City ****

Olis varmaan pitänyt käydä katsomassa teatterissa.



Lemony Snicket's blaa blaa blaa **

Hienot lavasteet, muuten aika yhdentekevä lasten elokuva. Carrey näyttää aika ajoin tarvitsevan jonkun roolin, jossa se voi vetää jokaisen mahdollisen osaamansa maneerin läpi.

Kerron. Ei se yleensä esitä asioita tohon malliin mutta tänä viikonloppuna on luettu Muumikirjaa Vaarallinen juhannus ja sieltä on tullut muitakin outoja kirjakielisiä viisauksia kuten että puistonvartijat ovat usein vastenmielisiä tai että ehdottomasti paras aika kylvää hattivatit on juuri juhannuksena

Le Million (Rene Clair, 1931) ***½

Ohjaajan muiden 1930-luvun alkupuolen töiden tapaan Le Million on elämäniloinen ja jollain tavoin nokkela elokuva, mutta toisaalta siitä puuttuu sitä kauneutta, mikä on ominaista elokuville Pariisi tanssii ja Pariisin kattojen alla ja vastapainona sen komedialliset ainekset eivät yllä aivan À nous la libertén (Kaksi onnellista sydäntä / Meidän on vapaus) tasolle. Selvästi kuitenkin parempi kuin Clairin toinen miljoona-aiheinen elokuva, Viimeinen miljonääri.



Le Bonheur – Onnen hetket (Agnes Varda, 1965) **½

Toinen elokuva, jonka olen Vardalta nähnyt ja täytyy sanoa, että pidin ensin nähdystä enemmän (La Pointe Courte). Onnen hetkien tarina on jonkin verran provokatiivinen, mikä nyt sinänsä ei häiritse, vaan pikemminkin se, että elokuva ei kuitenkaan synnytä tunteita puolesta tai vastaan. La Pointe Courtessa ja tässä elokuvassa on jotain samaa niin kuvauksen kuin ehkä myös jonkin verran leikkauksen osalta. Silti näkisin, että kehitys on ollut alaspäin suuntaavaa ja se mikä Vardan ohjausdebyytissä on toteutettu tyylikkäästi on Onnen hetkissä enää vain jonkinlainen aavistus aiemmasta. Eräänä yksityiskohtana mainittakoon nopeat leikkaukset, jotka eivät vain toimi ollenkaan (lähes samanlaista leikkaustekniikkaa on käytetty myös Jörn Donnerin Poikkiparrussa, eikä lopputulos ole yhtään sen parempi).



Lo Sceicco bianco – Valkoinen sheikki (Federico Fellini, 1952) ****½

Fellinin varhaiselokuva, jossa on nähtävillä runsaasti niitä vahvuuksia, joihin ohjaajan parhaat työt pohjautuvat. Vilahtaapa loppupuolella ilotyttö Cabiriakin.



Salvador (Oliver Stone, 1986) ***½

Salvadorin perusteella on helppo ymmärtää, minkä takia Humphrey jaksaa kehua James Woodsia näyttelijöihin liittyvissä keskusteluissa. Itse elokuva kuuluu ohjaajan merkittävimpien töiden joukkoon.



The Day The Earth Stood Still – Uhkavaatimus maalle (Robert Wise, 1951) ***½

Veikkaisin, että kylmän sodan ja mccarthyismin aikana tämä on ollut melkoisen rohkea elokuva arvostellessaan väkivaltaa sekä kaikkea pelkoa ja siitä aiheutuneita vainoja, mitä ulkoinen uhka ja ydinaseet ovat amerikkalaisissa aiheuttaneet. Kritiikin kärki osuu juuri sinne, minne se kuuluukin. Draama, johon elokuva vahvasti pohjautuu, on kuitenkin (erittäin) pieni heikkous stereotypisoituine henkilöineen. Joka tapauksessa suositeltava elokuva.

Korson Antti ( 11.12.2005 22:13)

ehdottomasti paras aika kylvää hattivatit on juuri juhannuksena

Olisiko juniorikin kylvetty tuohon "parhaaseen aikaan", hmmh? Mutta nyt mennään kovin off-topiciksi, pitää sitten huutaa vielä, että jätkä on VÄÄRÄSSÄ suklaajunan suhteen, ni. Ja se alkuperäinen versio on aika kalpea verrattuna tähän uuteen, saati sitten kirjaan. Itseasiassa molemmat versiot ovat vain varjoja kirjaan verrattuna, se oli muistaakseni vieläkin ilkeämpi kuin tämä Burtonin näkemys. Burtonin leffassa muuta paskaa ei ole, paitsi se yltiöimelä lopetus.



Kovin kummallista muutenkin, että entisaikoina lapsille sai näyttää / lukea vaikka mitä julmuuksia, eikä niistä hätkähdetty silloin millään tavalla. Nykyisin on niin kovin helppo syyttää vallitsevaa (pop)kulttuuria lapsia villitsevästä rappiosta. Onneksi on näitä jo perhettä saaneita elitistejä, jotka opettavat lapsilleen (toivottavasti) vain Terveitä Arvoja.