Mitä elitistit katsovat?

Abrahams/Zucker: Ruthless People

Muutamat hörähdykset ja silleen. Diggailen kyllä Bette Midleristä, Judge Reinhold osaa olla todella pöntön näköinen.



Hughes: Sextette

Sekalainen ryhmä niminäyttelijöitä ja muusikoita käsittämättömässä sirkuksessa ja vitun vanha Mae West.



Valerii: My Name Is Nobody

Spagettien parasta A-ryhmää.



Cohen: xXx

Suorastaan toimiva rymistely. Lumilautakohtaus oli timmi.



Richards: March Or Die

Väsähtänyt, mutta ihan ok muukalaislegioona/sota/draama-elokuva. Gene Hackman ärisee ja Terence Hill velmuilee, kuinkas muutenkaan, mutta tekevät sen ihan ok tyyliin.



Oblowitz: Foreigner (1/2 h)

Jaksoin puoli tuntia.



Tati: Trafic

Taisipa olla epähauskin Tati jonka minä olen nähnyt.



Gondry: Eternal Sunshine Of The Spotless Mind

Kekseliäs, hauska, liikuttava ja kaikkea sellaista neljän tähden edestä. Winslet ja Carrey ovat tosiaankin hyviä – jälkimmäinen on sitä myös Ace Venturassa, joka sekin on suoranaista neroutta. Nakki perseeseen niille jotka eivät sitä ole oivaltaneet. Se ass-hole-mio-mies löytyy muuten tästäkin pinnan alta ja useammassakin kohtauksessa, kun malttaa oikein tarkkaan katsoa. Kaufmanille tuli tänään käsikirjoituspysti ihan aiheesta.



Berlinger/Sinofsky: Metallica: Some Kind Of Monster

Dokumenttiin on selvästi saatu vangittua aitojakin emootioita ja koskettavuutta (esim. aivan liian lyhyeksi jäävä Ulrich-Mustaine-kohtaus), mutta tunne siitä että pahimmat purkaukset on jätetty näyttämättä on vahva. Reippaasti yli kahden tunnin kestollaan dokumentti on (dvd:n lisäkohtauksilla päälle kolme tuntia) ylipitkä, sisältäen paljon ainakin meikäläiselle turhanpäiväistä materiaalia.

Viimeisimmän albumin äänityssessiot eivät kiinnosta pätkääkään, mielestäni metodilla "aletaanpas nyt kollektiivisesti luomaan jotain tyhjästä" ei voi syntyä mitään kauhean mieleenpainuvaa. "A Year and a Half..."-dokumenttien studiosessiot ovat paljon kiinnostavampaa seurattavaa.

Viime viikko

DVD



Ebola Syndrome



Kivaa mustan humoristista saastaa. Odotin kyllä vieläkin sairaampaa menoa. Ohjaus olisi voinut olla myös hieman terävämpi mutta hyvä näinkin. Päähenkilö oli kyllä ihanan rakastettava veijari.



*** 1/2



Story of Ricky



Aaaaaaahhh...



*****



No Retreat, No Surrender



Tämäpä oli hauska ja höpsön naivi, tosin Van Damme oli pienemmässä roolissa kuin kannesta olisi voinut kuvitella. Päähenkilöllä oli ilmeisesti jonkin sortin mentaaliongelmia: Kaunis nainen valitsee hänet dorkan karateklubin johtajan sijasta, mutta tyyppi vain itkee Bruce Leen haudalla ja treenaa mielikuvitus-Brucen kanssa. Karateklubin johtaja ja hänen jenginsä vastasivat elokuvan parhaasta tahattomasta huumorista.



***



Red Scorpion **



VHS



Replicant



Replikantin/sademiehen rooli sopi hyvin Van the Manille. Suoritus oli jopa oudolla tavalla koskettava. Muutenkin ihan ok leffa. Sarjamurhaaja oli tosin turhan kliseinen.



** 1/2



The Order



Van Damme goes Indiana Jones? Kamalaa skeidaa. Ainoa ilonaihe oli Jean Clauden näyttelemiselle nauraminen(ne pyrkimykset koomisuuteen).



*



Jack the Ripper



Kolmas näkemäni Franco ja ensimmäinen hyvä. Kaikin puolin laadukasta työtä. Saksan kielikin sopi tähän hyvin ja loi omanlaistaan tunnelmaa. Kinski oli taatun varma Ripperinä.



"Miksi pelkäätte naisia?"



*** 1/2



Cry-Baby



Watersin myöhäistuotantoa, pitääkö muuta sanoa. Antti Alanen on valinnut Watersilta elokuvaoppaaseensa tämän ja Hairsprayn. Älykästä.



***



The Alchemist **



Looker ** 1/2



American Pie 2 **



Enter the Ninja *



Terror Vision **

Vihtori ja Klaara (1939) Teuvo Tulio

Orphée (1949) Jean Cocteau

Deadly Is the Female (1949) Joseph H. Lewis

le Testament d'Orphée (1960) Jean Cocteau

Walk on the Wild Side (1962) Edward Dmytryk

Roma (1972) Federico Fellini



ja jokunen Jan Svankmajerin lyhäri...

Pitihän se arvata että töihin paluun myötä elokuvien katsominen jää minimiin. Kahdessa viikossa ainoastaan neljä elokuvaa, aivan liian vähän.

Victor Sjöström: Under the Red Robe (vhs) **½

Aika väsynyttä touhua kaikin puolin. Edes Conrad Veidt ei saanut mitään aikaiseksi, eikä Sjöströminkään ohjauksessa ollut tuttua tyyliä. Masentava päätös tyylikkäälle uralle.



Fred Niblo: The Mark of Zorro (dvd) ***½

Taattua Fairbanksia, viihdyttävä ja hauska. Dougien touhuja on aina ilo katsella.



David Hand: Bambi (dvd) *****

Disneyn ylivoimaisesti paras elokuva. Tarinassa ei ole mitään ylimääräistä ja päätähden lisäksi muissakin hahmoissa on persoonallisuutta. Pitihän dubbauskin tarkistaa, josko Rumpali on edelleenkin väännetty Kalle Kaniiniksi. Onneksi ei ole.



Victor Sjöström: Berg-Ejvind och Hans Hustru (vhs) ***½

Ei parasta Sjöströmiä, mutta hyvä kuitenkin. Tarina etenee hieman liian vauhdikkaasti ja roolihahmot jäävät etäisiksi. Näyttelijäsuoritukset ovat aikakauteen nähden ihan ok, kuvaus on ensiluokkaista.

John Frankenheimer:

99 and 44/100% Dead **1/2 vhs

Potentiaalia löytyy, mutta valitettavasti elokuva kuivuu kokoon aika nopeasti alun jälkeen. Richard Harris vetää aika viileän Get Cartermaisen roolin. Lisäpisteitä tyylikkäistä alkuteksteistä.



John Woo: A Better Tomorrow **** dvd

Aika perus Woo, mutta kuitenkin sieltä paremmasta päästä. Hieno kuvaus kavereiden ja veljesten välisistä siteistä, ei niin tavallisissa olosuhteissa. Toiminta kohtauksetkin oli ihan meneviä, vaikken yleensä juuri ”bullet baleteista” välitä.



Akira Kurosawa: Shichinin no samurai ***** dvd

Toinen katselukerta, mutta kolme ja puoli tuntia meni silti kuin siivillä. Ei tullut kertaakaan vilkaistua soittimen aikalaskuria. Jotenkin tässä vain kaikki täsmää.



David Lynch: Lost Higway ***1/2 vhs

En edes muistanut, että olin nähnyt tämän ennen, mutta kertaus ei ollut pahitteeksi. Patricia Arquette oli aika kuumottava.



Joku: Maan asukkaiden kummalliset naimapuuhat ** tv

Muutama ihan ok läppä sekä Carmen Electra.



Sergio Corbucci: Companeros **** dvd

Spagujen parhaimmistoa. Neron hahmo oli tosin aika ärsyttävä, mutta Tomas Milian hahmo oli sen sijaan sitäkin kovempi. Morriconen musiikit rautaa.



Chia-Liang Liu: Executioners from Shaolin **** dvd

Edelleen yksi kovimmista shaw brothersseista.



Cheh Chang Five Shaolin Masters *** dvd

Hienoja maisemia, sekä taistelu kohtauksia. Siihen se sitten jäikin.



John McTiernan: 13:sta soturi **1/2 tv

Aiheeltaan ihan mielenkiintoinen, mutta valitettavasti lopputulos oli aika vaisu.

Butterfly In Grey

Thaimaalainen WiP/draama. Aika hyvin WiP-checklistaan voi merkkejä laittaa. Ei kauheasti ole käsitystä thaielokuvasta, mutta oli ehkä yllättävänkin exploitatiivinen paikoin. Draamaosuus olikin ihan paskaa, ja tapahtumahetken(paljon takaumia) päätteleminen henkilöistä ja lavasteista suht hankalaa ellei mahdotonta. *1/2



Pusher

En tiedä miksi vertaan, mutta humoristisemmat Bodnia-elokuvat Kiinassa syödään koiria ja Vanhat miehet uusissa autoissa toimivat minulle paremmin, mutta onhan tämäkin saakelin kova. Sopivaa matskua krapulamorkkiksessa. Päähenkilöllä menee varmasti itseä huonommin, mutta henkilö on niin mulkku, että sympatiaitkuja ei tarvitse päästää. ****1/2



Going Greek aka Runkkarit

Pelkästään Runkkarit-ketju ei saanut mua tätä vuokraamaan, vaan olin jostain syystä saanut käsityksen, että Going Greek olisi poikkeuksellisen törkeä. Eipä ollut. Nauroin kai kerran (masturbaatiokilpailukohtauksessa). Ja totta on, että tässä on ehkä maailman rumimmat silikonit. *1/2



King of the Ants

En tiennyt elokuvasta kuin ohjaajan vuokratessani, mutta alettuani katsomaan muistin lukeneeni Elitistin arvostelun. Aika hyvä. Väkivaltakohtaukset saivat (krapulaisen) katsojan kalpenemaan, mikä on aika harvinaista. Baldwin on suht täydellinen valinta niljakkaan turpean mulkun rooliin, ja Kari Wuhrer on niiin ihana. ***1/2



Wrong Turn

Mukavan tosissaan tehty ja ilkeä, vaikka metsäläiset olivatkin tahattoman(?) koomisia. En oikeastaan osaa sanoa miksi tämä ei iskenyt merkittävästi paremmin kuin vaikka viime viikkoinen Joy Ride, koska ei tässä nyt hirveästi muuta vikaa ole kuin kaavamaisuus. ***

Luis Buñuel: "Le Journal d'une femme de chambre" (1964) – Buñuelin kyky esittää yhteiskunnalliset, kriittiset ja rankat teemansa uskomattomalla huumorilla ja rauhallisuudella on aina yhtä mykistävä. Kukaan muu ohjaaja ei osaa yhdistää purevaa vittuilua, kommentointia, sisältörikasta huumoria ja (usein surrealistisia sävyjä saavaa) elokuvallista maailmaa kuten hän. Samat hehkutukset löytyvät jokaisesta elokuvasta jossain muodossa. Tämänkin elokuvan epilogi toisen maailmansodan aattona on niin vitun upea, että turha yrittää sanoiksi pukea. The End ‑teksti on harvoin kertonut näin paljon.

Ryuhei Kitamura: "Alive" (2002) – Ryuhei ja elokuvakamera, ouch.. Pitkä ja hitaasti etenevä scifiomituisuus jossa väkivaltaa ja paljon tietokone-efektejä. Ei siis tule välttämättä enää elokuva mieleen tätä katsottaessa.



Takashi Miike: "Dead or Alive: Final" (DOA III, 2002) – hyvä ja sähäkkä lopetus trilogialle. Ei yhtä myyttinen ja hieno kuin toinen osa, ei yhtä cool kuin ensimmäinen, mutta hyvä näyte Miiken visioista ja kekseliäisyydestä. Tunnelma on omituisella ja kiehtovalla tavalla hiostava ja nihkeä. Epilogi on taattua what the fuck ‑hekottelua Miikeltä, ja kyllä vain toimii.



Nagisa Oshima: "Gohatto" (1999) – kaunis ja rauhoittava historiallinen samurai-draama, jossa yksi suurimmista, Takeshi Kitano.



Michael Moore: "Bowling for Columbine" (2002) – helvetin tyly esimerkki siitä miten katsoja naulitaan tuoliin. Mooren kyky pysyä hillittynä ja objektiivisena on vakuuttava, mutta erityisen ihailtavaa tässä on huumorin käyttö. Tämä lienee parhaimpia esimerkkejä siitä kuinka komedia on terävimmillään silloin kuin aihe on vakava. Kanada-vertaus lienee ollut kova pala amerikkalaisille, kun se tuntuu täälläkin asti. Charlton Heston ‑lopetus on pöyristyttävä, samoin tosielämän tarina haastattelun jälkeen. Moore ja kameramies jäivät kesken haastattelun poistuneen herra kiväärimiehen lukaalille lukkojen taakse, mikä sai Mooren luonnollisesti huolestumaan juuri filmille tallennetusta tulenpolttavasta matskusta, jota Heston ehkä virkavallan avulla yrittäisi saada itselleen. Moore antoi kelan portinraosta ulkopuolella odottaneelle kuskilleen ja pyysi tämän häipyä mailta niin nopeasti kuin kykenisi filmin kanssa. Lopulta Moore ja kuvaajakin pääsivät lukkojen takaa pois ilman välikohtausta, mutta tunnelma noina minuutteina lienee ollut "kusinen."



Takashi Miike: "The Bird People in China" (1998) – jälleen Miike paljastaa hienon kykynsä toimia erilaisissa lajityypeissä ja tarinoissa. Tämä lukeutuu mielestäni Miiken hienoimpiin, Gozun kanssa. Rauhallinen, äärettömän kaunis ja mietteliäs elokuva kahdesta pösilöstä japanilaisesta – toinen yakuza, toinen tavis – keskellä Kiinan upeaa vihreyttä ja luontoa. Kärkikamaa, ei ylilyöntejä, mutta sitäkin enemmän elämänläheistä huumoria ja ajatuksia.



Takashi Miike: "The Happiness of the Katakuris" (2001) – Miike kokeilee "musikaalin" parissa kykyjään. Etenee jouhevasti ja hahmot ovat tervetulleen vinksahtaneita, tässäkin palataan luonnon äärelle edellistä astetta naiivimmasta näkökulmasta. Silti ehdottoman persoonallinen tapaus.



Takashi Miike: "Blues Harp" (1998) – ylipitkä, hyvännäköinen ja enemmän tuttua yakuza-Miikeä. 20min olisi voinut napata pois ilman että öinen tunnelma ja oleellinen tarina olisivat kärsineet.



Andrea Bianchi: "Le notti del terrore / Burial Ground" (1980) – tämä on mielisairaimpia elokuvia maan päällä, vastaavalle tasolle yltää vain joku Renato Polselli. Käsittämättömiä tuntemuksia saa Bianchin limailu aikaan, äidin kammottava poika Michael tulee vainoamaan minua lopun ikääni. Kolmannella kerrallakin yhtäläisen pöyristyttävä saavutus, "tällaisen tekemiseen ei terve mieli riitä."



Mario Bava: "5 bambole per la luna d'agosto" (1970) – Bavan giallo on jälleen komea pinnaltaan, ja taustalla kummittelee ohjaajan tuttu satiirinen teema ihmisen turhamaisesta ahneudesta. Fucking great.



Akira Kurosawa: "Throne of Blood / Seittien linna" (1957) – volkaanisella maaperällä kuvattu historiallinen eepos, upeita kuvia ja uhkaavuutta, mutta ei pääse ohjaajan rankimpien tasolle. Lopputaistelu on todella kammottava ja tunkeutuva, jää muistiin pitkäksi aikaa.



Wong Kar Wai: "As Tears Go By" (1988) – ensiohjaus, loistavia ja hengästyttäviä toimintakohtauksia ja särkyneitä sydämiä. Biljardisalitakaa-ajossa mennään ja lujaa.



Truffaut: "Tirez sur le pianiste" (1960) – ilahduttavan leikkisä ja öisessä miljöössään tunnelmallinen sekoitus rikoselokuvaa ja Truffautille niin läheistä romantiikkaa. Kaverusten Godard ja Truffaut vaikutukset toisiinsa on helppo nähdä: kummankin mestarin useita elokuvia leimaa elämää täynnä olevat hahmot, jotka risteilevät tunteiden ja järjen rajamailla, kumpaakin puolta vuorotellen. Lopun lumisade on hienoimmin tallennettuja ever!



Akira Kurosawa: "Akira Kurosawa's Dreams" (1990) – sarja Kurosawan unia ja mietteitä ihmisen suhteesta luontoon. Muutamia hyvin tarkovskimaisia, pelottavia ja raastavia visioita tulevaisuudesta ja kuolemasta. Hätkähdyttävän komeita kuvia, nihilismistä antaa pientä helpotusta ällistyttävä viimeinen episodi vesimyllyjen luona. Kuvat virtaavista lammista ja vedestä ovat täyttä Solarista.



Wong Kar Wai: "Chungking Express" (1994) – mestarillinen, luodinnopeudella tilanteesta ja etenkin tunteesta seuraavaan etenevä juoneton tarina rakastamisesta Hong Kongin kaltaisen hälinän ja metelin keskellä. Ei mikään ihme että Tarantino diggaa, kumpikin tekijä hyödyntää ainutkertaisesti musiikkia elokuvissaan ja kummankin elokuvat imaisevat sisäänsä mestarin ottein. Juoni on vain yksi mahdollisuus.



George Barry: "Death Bed: The Bed That Eats" (1977) – loistava, vuosikausia kadonneena maannut ultra-ug-kauhu amerikasta. Sänky joka syö, nuff' said. Demoniset, kekseliäät efektit, omituinen pysähtynyt tunnelma, upeita uni- ja painajaisjaksoja, totaalisen omaperäinen elokuvallinen maailma! Vertaukset Jodorowskyyn/surrealismiin ovat jokseenkin päteviä, mutta vain yksittäisten kuvien kohdalla.

Marienbad (28.2.2005 21:55)

Andrea Bianchi: "Le notti del terrore / Burial Ground" (1980) – tämä on mielisairaimpia elokuvia maan päällä, vastaavalle tasolle yltää vain joku Renato Polselli. Käsittämättömiä tuntemuksia saa Bianchin limailu aikaan, äidin kammottava poika Michael tulee vainoamaan minua lopun ikääni. Kolmannella kerrallakin yhtäläisen pöyristyttävä saavutus, "tällaisen tekemiseen ei terve mieli riitä."

Alkoi tehdä taas mieli katsoa tämä uudelleen!

Artisan (1.3.2005 11:56)

Alkoi tehdä taas mieli katsoa tämä uudelleen!

Suosittelen, itsekin olin asennoitunut siihen, että olen jo sen verran karaistunut kyseisen elokuvan kohdalla että sillä ei olisi enää mitään mahdollisuuksia madella saastaisella ruhollaan tajuntaani, mutta näin ei ollut tapahtunut. Voin kuvitella millaisia massatuntemuksia/hysteriaa/tukehtumisia jne. tämä saisi aikaan NV:ssä tai vastaavassa.

Sky Captain and the World of Tomorrow ** Olen liian vanha näihin.

Yi tian tu long ji zhi mo jiao jiao zhu ***

Also Known As:

Kung Fu Master

Lord of the Wu Tang (USA)

The Evil Cult

The Kung Fu Cult Master Harmillisen vähän olen tämän tyyppisiä leffoja koskaan nähnyt mutta ei mulla mitään vastaan ollut ko. fantasia kung-fua.



Aliens ****½ Edelleen aivan huippu mutta ajan hammas näyttää syövän pahemmin kuin esim. Alienia.



13th Warrior ***½



Shrek 2 ***



Collateral ****½ Pidin tästä nyt enemmän kun teatterissa, onneksi ehti vielä katsomaan videotykiltä. Tosin olisi vaatinut pilkkopimeyttä. Kauniita kohtauksia joiden aikana pitää seurassa purra poskea, jottei silmät kostu.



The Bourne Supremacy *** Asiallinen mutta pitää vielä uusia.

Loedecke & Roland:

Tämä on Reeperbahn (VHS), Hauska "draamadokumentti" syntisen kadun erilaisten asukkaiden kohtaloista. **



Verhoeven: RoboCop (DVD), Olin jonkin aikaa vältellyt tämän katsomista, koska muistelin lapsuudestani, että tämä oli tavanomainen tylsä actioni. Ja paskan marjat, tämähän oli hyvä. Nyt ihan hävettää... Todella hieno kässäri, hyvä fiilis ja riittävästi message- vittuilua mun makuuni. Loistava viihdepläjäys! ****



Akerman: D'est (Leffassa), Satuin olemaan Hesassa, oli luppoaikaa, menin Orioniin. Itse asiassa, tullaanpa ulos kaapista: tämä oli sorsimuksen ensimmäinen Akerman. Eikä oikein vakuuttanut. Vaikka herättihän se ajattelemisen aihetta. Saatanpa palata tämän pariin vielä. **



Marks: J.D's Revenge (DVD), Hieno bläkkäri. 40- luvun gangsterin henki ottaa valtaansa 70's lakiopiskelijan ruumiin ja soppa on valmis. Ainoa miinus mitättömästä soundtrackista. ****



Frost: Musta Gestapo (VHS), Kyllähän tämä olikin aika erikoinen viritelmä. Mustien kansalaisoikeustaistelua verrataan ensin mafiatoimintaan, sitten fasismiin... Outo lintu. Hyvästä asetelmasta huolimatta aika siivetön. **1/2



Romero: Black mama, white mama (DVD), Wippinä alkoi, guerillana loppui. Parani loppua kohti. ***



Roeg: Don't look now (Leffassa), ei edelleenkään mielestäni sellainen mestariteos, kun monasti kuulee sanottavan. Selkeästi vaatimattomampi leffa kuin Performance, Man who fell to earth ja etenkin mestarillinen Walkabout. Toisaalta Don't look now'n pyrkimyskin on olla "vain" genre-elokuvaa. Lopputulos on se, että Roeg "pidättelee" kykyjään vakan alla. Lajissaan kuitenkin toimiva chilleri. ***1/2

Neron hahmo oli tosin aika ärsyttävä, mutta Tomas Milian hahmo oli sen sijaan sitäkin kovempi

Neron swedu Yodlaf on elokuvan suuria kantavia voimia. Ilman sitä elokuva olisi ollut hyvinkin paljon yksiulotteisempi. Spaghettien parhaita henkilöitä, Neron parhaita rooleja ja yksi parhaista elokuvista.

The Third Man (Carol Reed – 1949) ****½

Zezowate szczescie – Kierosilmäinen onni (Andrzej Munk – 1960) ****½



Der Untertang (Oliver Hirschbiegel – 2004) ***



The Shipping News (Lasse Hallström – 2001) ***



I Bambini ci guardano – Lapset katsovat meihin (Vittorio de Sica – 1944) ***



Le Sang d'un poète – The Blood Of A Poet (Jean Cocteau – 1930) ***

Yates:

Bullitt DVD

Elokuva joka muistetaan kaikkien aikojen legendaarisimmasta takaa-ajosta, mielettömästä Steve McQueenin roolista, Lalo Schifrinin musiikeista ja lukemattomista muista hienoista yksityiskohdista.

Tappajien musta Charger edustaa pahuutta yhtä tehokkaasti, kuin Darth Vaderin olemus. IMDb:ssä mielenkiintoinen trivia: This was the first mainstream Hollywood film to use the expletive "Bullshit!" in its script.



Passer: Cutter's Way VHS

Hitaasti etenevä mutta hyvin otteessa pitävä elokuva, jossa kaksi kaverusta epäilevät paikallisen mahtimiehen sotkeutuneen nuoren naisen murhaan ja päättävät ruveta kiristämään tätä. Turha kai sanoa, että kaikki ei suju suunnitelmien mukaan.



Bennett: A State of Emergency VHS

FIx-kasetti ei anna odottaa paljoakaan mutta tästä muodostuikin todella mielenkiintoinen paukku. Kylmän sodan tunnelma ydinkokeineen ja suurvaltojen mieletön ydinasevarustelukilpailu toi mieleen sen ajan TV-uutiset jolloin lähes joka päivä esiteltiin toistaan mahtavampia pommeja.

Elokuvassa on myös mielenkiintoinen sivujuoni, jossa viitataan historialliseen tapahtumaan The Miracle at Fatima.

Kasetilla lopputekstien jälkeen ei olekaan trailereita vaan Wild Forcen musavideo Frozen Hearts! Oliko tämä se Lauri Harjolan ohjaus vai mistä moinen?



Leterrier/Yuen: The Transporter DVD

Paljon actionia vähän järkeä. Jason Statham tosin hyvässä fitneksessä.



Donner: To Catch a King VHS

Laiska TV-elokuva jossa Gestapon tarkoituksena on kaapata Windsor Herttua ja nopeuttaa sodan kulkua. Viking Videon piirretylle kansitaiteelle on annettava tunnustusta. Yksikään kuva ei juurikaan liity itse elokuvaan.

Thirteen Days – Roger Donaldson (dvd)



Mielenkiintoinen aihe (Kuuban ohjuskriisi), keskinkertainen toteutus.



***



Un long dimanche de fiançailles / A Very Long Engagement – Jean-Pierre Jeunet (35mm)



Lumoava elokuva. Kuvaukseltaan ehkä upein mitä olen koskaan nähnyt. Jeunetilla on kyky tehdä jokaisesta kuvasta mielenkiintoinen ja kaunis ja usein vielä sortumatta turhalta vaikuttavaan kikkailuun. Itse tarina hieman turhan monimutkaiseksi rakennettu.



****

The Good, The Bad And The Ugly – Sergio Leone (dvd)



Klassikko. Dvd versioon “lisätyt” (sisältyivät ilmeisesti alkuperäiseen italialaiseen version) kohtaukset olivat hieman turhia ja rikkoivat tunnelmaa paikoin todella tökerön uuden dubbauksen ansioista. Upea elokuva, mutta etenkin tässä muodossaan silti aavistuksen ylipitkä. Loppukohtaus on kyllä parhautta. Aaah.



****½



Lethal Weapon – Richard Donner (dvd)



Koskettava kuvaus itsetuhoisesta poliisista joka saa elämänhalunsa takaisin päästyään tappamaan läjän pahiksia ja saadessaan miespuolisen kaverin. Kasaritoiminnan aatelia.



***½



Commando – Mark L. Lester (tv)



Homoin toimintaelokuva koskaan vai nerokasta genre parodiaa? Totuus lienee jossain välissä.



**½