Mitä elitistit katsovat?

funkstörung (1.7.2004 22:57)

Eddie Murphy : Raw (TV) -- Aina yhtä ajakohtainen.

Tuntuu olevan – ainakin näiltä osin.

Ehetyz (3.7.2004 19:05)

Albert Pyunin paskaleffoille ei todellakaan voi antaa tähtiä. Mustia aukkoja ehkä, en ole nähnyt yhtään hänen tekemää leffaa, jonka olisi kivuttomasti jaksanut loppuun katsoa

Oletko nähnyt tuon ekan Nemesiksen.

Kalle Kinnunen (4.7.2004 19:06)

Ehetyz (3.7.2004 19:05)

Albert Pyunin paskaleffoille ei todellakaan voi antaa tähtiä. Mustia aukkoja ehkä, en ole nähnyt yhtään hänen tekemää leffaa, jonka olisi kivuttomasti jaksanut loppuun katsoa

Oletko nähnyt tuon ekan Nemesiksen.

Olen, ja vaikka se Pyun ‑leffoista onkin ehkä vähiten mätä, ei sekään, ainakaan yömyöhään katsottuna, jaksanut viihdyttää. Jatko-osista en ole nähnyt kuin trailereita, ja nekin kyllä riittivät.



Tuli taas katsottua myös pari ihan oikeaakin elokuvaa:



Takashi Miike: Ichi the killer (DVD) ****

Leffa josta ei tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa, tällä kertaa onneksi hyvällä tavalla sellainen. Näyttelijät olivat todella hyviä, ja lopussa nähtiin oikein kunnon mindfuckia, mutta kyllä olisi sen raiskaamisen ja naistenhakkaamisen saanut jättää vähemmälle. Hyvä pätkä kuitenkin, muttei varsinaisesti mikään partyleffa.



Michele Soavi: Stagefright (DVD) ****

Aivan upea italoslasheri. Soavin hienoon kamerankäyttöön ja kuvan ja musiikin yhdistelyyn alkaa kunnolla kiinnittää huomiota vasta useamman katselukerran jälkeen. Helvetti, tämä leffahan paranee joka katsomiskerran jälkeen. Todella hieno pätkä.

Dvd:

Hiljaisuus



Aaah, Ingmar Bergman, tuo kepeitten elokuvien hassunhauska tehtailija! No ei, mutta erittäin onnistuneesti tehty paikotellen ahdistavaksi käyvä elokuva jossa ei paljoa puhuta, eli tosiaankin nimensä veroinen. Tunnelma on kiehtovan unimaisen epätodellinen lähes koko ajan ja hahmot tutun moniulotteisia ja itsestään selvyyksiä vältteleviä. Jos ei olisi puhuttu isästä ei olisi oikeastaan ollut mitään keinoa tietää ovatko kaksi naista sisaruksia vai rakastajia. Hienoa kerrontaa ja kokonaisuus johon voi todella upota. Loppuu kuin seinään ja jättää ajattelemaan asioita.



****



Comfort of Strangers



Olipa valju Paul Schrader- elokuva. Rupert Everett on kuin Hugh Grant jolta on viety se vähäinen maneerikykykin pois. Joely Richardson ei ole paljon parempi. Laahaavia keskusteluja vailla pointtia. Elokuva kuitenkin piristyy (kuten elokuvat yleensä) aina Christopher Walkenin liukuessa kuvaan, mitä tapahtui onneksi suhteellisen usein. Bonusta lopusta, mutta sillä ei ollut oikeastaan enää väliä koska sitä edeltävä elokuva oli niin nollatasoa (vaikka Badalamentin musiikki onkin kaunista ja Schrader saa välillä jotain tunnelmaa otoksiinsa).



** 1/2



Paperikuu



Totisella tavalla hauska ja vähän koskettavakin elokuva isän ja tyttären suhteesta 30- luvun Amerikassa. Kauniita mustavalkokuvia myös. Oikeastikin isä ja tytär olevat Ryan ja Tatum O´Neal loistavat päärooleissa.



*** 1/2



The Ladykillers



Alkuperäinen. Ihan toimiva, huomattavasti hienovaraisempi kuin remake. Katsojan ennemminkin annetaan päätellä että kyseessä on komedia kuin tehdään pöhköjä kohtauksia toisten perään. Guinness ja mummo jonka näyttelijää en nyt muista tekivät parhaat suoritukset. Keskivaiheilla vähän lässähtää, mutta loppu sitten nostaa alun tasolle ja pistää paremmaksikin. Luulen että paranee vielä uusintakatseluilla.



*** 1/2



Star Trek V: Viimeisellä rajalla



Viimeisellä rajalla tosiaankin. Minun on täysin mahdotonta ymmärtää miten kukaan pystyy katsomaan Star Trekejä tosissaan, ne ovat vain niin väsähtäneitä, laahaavia ja paikoitellen hulvattoman hauskoja tahattomasti. Shatnerin itsensä ohjaama osa tällä kertaa, pari ihan kaunista kuvaa hän on saanut aikaiseksi. Hirvittäviä huumori- ja ystävyyskohtauksia. Shatner ja Nimoy olivat hauskinta katsottavaa ja Shatner saa parhaan repliikin: "What? On the Planet of Galactic Peace?" Sääli ettei David Warnerilla ole hauskempaa roolia.



**



Spinal Tap



Stonehenge, siinä vasta paikka. Tämä kyllä kestää katselua.



****



Bringing Out the Dead



Näin viimeksi silloin kun tuli videolle, eli aika kauan sitten. Oli toimivampi kuin muistikuvissa ja myös hauskempi. Ei nyt Scorsesen parhaita mutta silti parempi kuin ties kuinka moni muu elokuva.



****



Vhs:



Moon Trap



Kaameaa scifiä, siis aivan kaameaa. Vailla mitään hauskoja piirteitä vaikka mukana on Bruce Campbell ja Walter Koenig. Tyhmän näköisiä tappajarobotteja laahavan tylsässä ja tyhmässä elokuvassa.



*



Tv:



Cleopatra Jones



Pah kuinka latuska, mielenkiintoa oli todella vaikeaa pitää yllä. Cleopatran "karate" aika surkuhupaisaa ja tylsästi kuvattua. Shelley Winters tutun maaninen ja ihan viihdyttävää katseltavaa.



**



Teatteri:



Vares



Höpinää ao. ketjussa, ** 1/2



Spider- Man 2



Nimi voisi oikeastaan olla Spider-Man 2: Sielun pitkä pimeä teehetki...

Parempi kuin ensimmäinen ja erittäin viihdyttävä. Elokuva lähtee liikkeelle suoraan siitä mihin ykkösosa jäi, ja oikeastaan tuntuu täysin samalta maailmalta, ikään kuin elokuvat olisi kuvattu putkeen. Sarjakuvien hyväksi havaitun perinteen mukaan Peter Parkerin ongelmat senkun kasvavat elokuvan edistyessä. Pulmina ovat pitkälti samat jutut kuin ensimmäisessä osassakin, mutta vielä pahempina. En nyt viitsi juonta sen kummemmin käydä läpi kuin: Peter opiskelee ja käy töissä, välttelee Harrya ja Mary- Janea ja huolehtii May- tädistä. MJ näyttelee, Harry tuskailee isäänsä ja rahoittaa Otto Octaviuksen jotain fuusioenergiaprojektia, jota ei onneksi ihmeemmin yritetä perustella todentuntuiseksi. Koe menee pieleen, Otto napsahtaa, Tohtori Mustekala alkaa riehumaan. Hämis kamppailee hänen ja halunsa omaan elämään kanssa.

Elokuvan vahvuus eli jatkuvuus ensimmäisestä on myös sen heikkous, koska usein tuntuu vain siltä että katsoo toistoa edellisestä. Täällä ne taas ovat, voima ja vastuu, palava talo, tiedemies joka sekoaa ja saa voimat…jne. Tällä kertaa kokonaisuus vain toimii paremmin, jo senkin vuoksi että pahista ei ole verhottu Power Rangers- asuun, eikä käydä pitkiä keskusteluja naamiot päällä. Molina suoriutuu hienosti Octaviuksen roolista ja metallilonkerot ovat vaikuttavia. Toiminta on monessa kohtaa mielettömän näyttävää ja Hämähäkkimiehen loikat upeasti toteutettuja. Jos olisin 12- vuotias, olisin varmaan ollut taivaassa.

Spider-Man 2: seen on silti tungettu jo hiukkasen liikaakin materiaalia ja Peterin mielenmuutokset tuntuvat vähän keinotekoiselta, vaikka käsikirjoitus yrittää välttää sitä lapioimalla opetuksia vasten Peterin sekä katsojan naamaa jättimäisin liikkein pitkien jaarittelevien puheiden muodossa. MJ esittää pääosaa Oscar Wilden "The Importance of Being Earnest"issa, ja ilmeisesti näytelmän nimi on otettu draamakohtausten ohjenuoraksi.

Huumori on pääosin hauskaa, lähinnä Jamesonin ansiosta, mutta esim. kohtaus hississä on myös varsin onnistunut ja odottamaton. Maguire on nappivalinta päärooliin, ei hänestä tässäkään voi valittaa. Dunst menettelee ottaen huomioon ettei hahmo ole erityisen kiinnostava tai persoonallinen- ja päätyy taas lopussa kirkumaan hädässä kuten ykkösessäkin. James Franco saa myös pari kivaa hetkeä ja loppu on kiinnostava. Raimi ohjaa energisesti ja pitää kokonaisuuden hallussaan ( yhdessä kohtauksessa mukana myös eräänlainen Evil Dead- kamerajuttu sekä moottorisaha…!).

Spider- Man 2 hyppii eestaas paatoksen, saippuaoopperan, toiminnan ja huumorin välillä, pääosin onnistuen. Silti esim. kohtaus jossa Peter päättää olla auttamatta pahoinpitelyn kohteena olevaa miestä keskellä kirkasta päivää vain siksi että on päättänyt olla olematta Hämähäkkimies ei vain toimi, ei hahmon eikä järjen kannalta. Lopussa mennään puhtaan siirapin puolelle, mutta myös pedataan jatkoa suhteellisen tehokkaasti. Kokonaisuus tuntuukin hieman siltä mistä on peräisin, eli uudelta osalta Hämähäkkimiehen jatkuvia seikkailuja. Kuukauden sijaan pitää vain odottaa pari vuotta jatkoa.

Niin, ja Stan Lee sekä Bruce Campbell vilahtavat taas lyhyesti. Leetä ei huomaa jos räpsäyttää silmiään väärässä kohtaa. Mukana myös hahmo nimeltä Ditkovich...



****



Harry Potter and the Prisoner of Azkaban



Hehee, elokuva alkaa ja teini- ikäinen Harry leikkii sauvansa kanssa peiton alla...

Mutta joo, parannus kahteen ensimmäiseen jo siinä mielessä että tämä tuntuu enemmän ihan oikealta elokuvalta eikä miltään kirjan kuvitukselta. Cuaron kuvaa ajan kulumista hauskoilla ja kauniilla otoksilla, ja pitää kokonaisuuden lyhimpänä osana elokuvia tähän mennessä (saavutus sinänsä koska kolmas kirja oli kuitenkin siihen mennessä pisin osa), saa kaikista hyvät suoritukset irti ja heittää oikealta tuntuvaa tunnetta peliin. Steve Klovesin kässärikin on tietysti tällä kertaa hieman enemmän itsenäinen. Taiat ovat maagisen oloisia eivätkä pelkkää liirumlaarumia. Myös itse koulun ympäristö tuntuu todellisemmalta, samoin efektit. Etenkin hippogryfi on erittäin komea. Ankeuttajien sisääntulossa on ehkä hieman liikaa "Frodo Viimapäällä"- mäisyyttä, mutta toimivia nuokin olivat, varmaan pelottavia lapsille.

Näyttelijävalinnat uusiin rooleihin ovat onnistuneita, etenkin Gary Oldman ottaa vähäisestä ajastaan kaiken irti ja David Thewlis on toimiva Lupinina. Emma Thompson on ihan hauska. Michael Gambon korvaa hyvin Richard Harrisin, rooli ei tosin enää tunnu niin "elämää suuremmalta" hahmolta kuin Harrisin käsittelyssä, mutta toisaalta taas Dumbledoressa on vähemmän paatosta ja selittelyä ja enemmän toimivaa ilkikurisuutta. Alan Rickman saa vähäsen enemmän tehtävää kuin aiemmin, Maggie Smith taas vähemmän.

Daniel Radcliffe on kasvanut roolin myötä hienosti ja onnistuu paremmin tällä kertaa vaativissakin kohdissa, samoin muut lapset.

Hassua on, että vaikka kiittelin pätkimistä romaaneista, tuntuu elokuva nyt hieman kiireiseltä. Rowlingin juonikuviot ovat niin (tällä kertaa vieläpä kirjaimellisesti) kellontarkkoja "kaikki liittyy kaikkeen" salapoliisileikkejä että paljon uudelleenjärjestelyä ei voi tehdä koska silloin koko homma sortuisi. Kaiken sellaisenaan laittaminen elokuvaan saa aikaan tylsyyttä ja asioiden pois jättäminen syö tilaa hahmoilta ja tekee kokonaisuudesta entistä enemmän pelkkää juonen avautumista eikä jätä sijaa orgaanisuudelle. HP- elokuvista on jokaisesta tähän mennessä tullut minulle katsojana sellainen olo että kuljen ulos labyrintista mutta reitin etsimisen sijaan lattialla on punainen viiva jota seuraan. Tätä ei kirjoissa taas tapahdu. No, varmaan se johtuu siitäkin etten ole lapsi, mutta minusta kirjat sopivat paremmin aikuisillekin kuin elokuvat. Jos olisin pieni olisin varmasti ihan innoissani tästäkin ja on hienoa että lapsillekin tehdään laatuelokuvia oikeilla hahmoilla ja kiehtovilla ideoilla sekä kuvastolla.



*** 1/2



Vertailun vuoksi:



Viisasten kivi: ***

Salaisuuksien kammio: ** 1/2

Lost In Translation ***** Ei ollut kaukana etteikö olisi tullut tippa linssiin. Uskomattoman nopea toimitus ethaicd:ltä, laitoin tilauksen maanantai iltana ja leffa kolahti luukusta perjantaina

Violent Cop ***** Kitano on kuningas ja pesismailalla päähän kohtaus aiheutti päänsäryn katsojallekkin, samoin kuin brittikiekkokin, paska kuvanlaatu ja tekstit perseestä.



Cleopatra Jones – Booooooring!



My Wife Is Gangster ***** Taas kerran, aamuyöstä vodkan voimalla entistä parempi.



Yksi Lensi Yli Käenpesän ***** Harmi ettei Jack ehtinyt kuristaa sitä narttua



Too Hot To Handle 2 – Gilbert Yvel on sika ja Goodridge uskomaton tuurihaukka.

THE NOMAD

Ensinnäkin tämä kuuluu sarjaan älä lue kansitekstiä, ellet halua spoilereita.

Muuten leffa oli outo tapaus. Odotin jotain järisyttävää draamailua, mutta se olikin jotain ihan muuta. Leffan eka tunti oli hyvin epämääräistä sähellystä, joka ei tuntunut johtavan mihinkään ja vasta viimeisen 20 minsan aikana leffassa alkoi vasta tapahtua jotain. Leffan ote oli ehkä vähän liian kasarimainen.





THE KID



Tämä sen sijaan oli oikein mukava ja miellyttävähenkinen elokuva. Juoni oli hieman ennakoitavissa, mutta loppu kuitenkin onnistui yllättämään. Pikku Wing eiku Ming oli tosi herttainen ja Leslie Cheung oli hyvä niinkuin yleensä. Paras rooli oli kuitenkin Ti Lungin poliisi, joka oli aika hassu.





MAAILMAN YMPÄRI 80 PÄIVÄSSÄ



Vauhdikas leffa, pidin kovasti. Sopivassa suhteessa menoa ja hupia. Jackie oli jälleen ihan omassa elementissään. Plussaa tietysti myös siitä, että Sammo Hung ja Daniel Wu olivat mukana. Karen Mok'kin oli ihan mainio "pahiksena".

Olin vähän pettynyt, että leffan lopussa ei ollut mokia.





CLEOPATRA JONES



Tämä oli ihan hauska omalla tavallaan. Vaikka olen samaa mieltä, että Tamara Dobson ei ole läheskään yhtä cool kuin Pam Grier.





PAINAJAINEN ELM STREETILLÄ 5 + 6



Nelososa taisi olla riittävästi minulle, ei jaksa....





TUXEDO

ACCIDENTAL SPY



Vähän lisää Jackie-toimintaa. Smokkimiehestä ei tarvii sanoa mitään...

En aluksi pitänyt Accidental Spy'sta, mutta oikeastaan se on ihan hyvä näin noin neljännellä katselukerralla.

Schlöndorff: Die Blechtrommel (dvd)

Starrett: Cleopatra Jones – karatekuningatar (tv)

Oswald: A Kiss Before Dying (dvd)



Varmastin katsoin jotain muutakin.

Franco:

Love Letters of a Portuguese Nun

Nunnaluostari ja Susan Hemingway näyttävät paljon entistä hehkeämmiltä tällä aluekoodivapaalla dvd:llä kuin vanhalla suomikasetilla.



Leone: Once Upon A Time In America

"Max ei palaa enää päivälliselle" kuten James Woods hauskasti roolihahmonsa kohtalosta dvd:n extroissa kertoo.



Newell: Donnie Brasco

Näin tämän edellisen kerran elokuvan ensi-illan aikaan ja soluttautumistarina on ihan ok tekoa, hyvinkin sen 4.95 € arvoinen jolla dvd:tä alelaareista saa.



Bogdanovich: Paper Moon

Hauska ja toimiva yhä, vaikka TV-esityksiäkin on käsittääkseni ollut aika taajaan. Vaikka eipä se itse elokuvan tasoon vaikuta. Madeline Kahnin kaakatusta olisi kuunnellut pidempäänkin. Parempi kahdesta viime aikoina näkemästäni huijarielokuvasta...



Scott: Matchstick Men

...ja tämä on se huonompi. Periaatteessa ihan peruspätevää meininkiä kuten Ridley Scottilla kai yleensä. Nopeutettu kuva/nopeat leikkaukset-kikka ei ehkä näytä tässä enää kovin omaperäiseltä. Nicholas Cagen neuroottinen pään ja silmien nykiminen alkoi olla vaivaannuttavaa ja lutuinen loppu ei sekään minulle maistunut.

Taas tuli nollan elokuvan viikko.

Toisaalta perjantain ja lauantain valisena yona sain yli puolentunnin reaaliaikaisen selostuksen Bad Boys kakkosen tapahtumista kaukopuheluna (+ lukuisia tekstiviesteja tyyliin: Vene lensi auton yli motarilla. Nyt rajahti 4-6 poliisiautoa, kipinoitakin) ja sunnuntaina katselin Armageddonia yli tunnin (ja itkin tuon tunnin aikana n. 5 kertaa, osin liikutuksesta, osin onnesta...ei ollut yhtaan krapula, ei).

Mäkelä: Vares (35mm) ***

Renoir: La grande illusion (35mm) ****



Stagliano: Buttman's Anal Show 2 (vhs) ***



Bionca: Beyond Reality 2 (dvd) ***



Coppola: Lost in Translation (35mm) *****



Maslansky: Sugar Hill (vhs) ***

Pojot katselunautinnolle asteikolla 5X

– 5X



Viva Vanessa 2X

‑Vähän lässähti loppua kohden mutta alkupuoli oli rautaa.

Shadow Whip 3X

9 Queens -

Trouble Every Day

Vidoq

Van Helsing 2X

‑Kiitettävän vauhdikas.

La Fille de Dracula 2X

Freddy vs. Jason 3X

Run Man Run 3X

Mill of the Stone Women

‑Ei kolissut odotetusti, tuli melkein uni, ehkä nämä italialaiset goottikauhut ei vaan ole mua varten.

Labyrinth of sex

Stir Crazy

Master of Flying Guilotine 4X

Bubba Ho-Tep 2X

Girl from Rio 5X

‑Huh, ei mitään väkinäistä campiä vaan uskomattoman rento ja pop pläjäys. Kyllä Jesus osaa.



(Nämä on kahdelta viikolta.)

Ehetyz (4.7.2004 21:00)

Kalle Kinnunen (4.7.2004 19:06)

Ehetyz (3.7.2004 19:05)

Albert Pyunin paskaleffoille ei todellakaan voi antaa tähtiä. Mustia aukkoja ehkä, en ole nähnyt yhtään hänen tekemää leffaa, jonka olisi kivuttomasti jaksanut loppuun katsoa

Oletko nähnyt tuon ekan Nemesiksen.

Olen, ja vaikka se Pyun ‑leffoista onkin ehkä vähiten mätä, ei sekään, ainakaan yömyöhään katsottuna, jaksanut viihdyttää. Jatko-osista en ole nähnyt kuin trailereita, ja nekin kyllä riittivät.

Kyllä ensimmäinen Nemesis on klassikko, yksi kaikkien aikojen parhaista roskaelokuvista. Haluaisin kovasti nähdä unrated-version, mutta ei sitä kai vieläkään saa muualta kuin Japanista.



Jos on tarpeeksi kova ykkösen fani, voi myös N2: Nebulasta nauttia. Nais-Arska Sue Price ei taatusti osaa näytellä vähääkään, mutta ottaa välillä ihan näyttävää matsia vara-Predator Nebulan kanssa ja vauhti on muutenkin kova. Time Lapsen katsomisestavoi saada jotain irti, jos pikakelaa kaikki Nebulan matskun kierrätyksestä koostuvat flashbackit (n. 20 min) yli. Tavallisesta takaa-ajosta aavikolla tulee Pyunin mielestä helvetin futuristinen, kun autot blurrataan tietokoneella pelkiksi sutuiksi ja taustalle pistetään jotain imurin huminaa. Yeah! Sääli, ettei Nemesis-sarja jatkunut saman tuotantoyhtiön toimesta pidempään, vaan Nemesis 4: Cry of Angelsissa budjetti tippui sen verran, että ainoat erikoisefektit ovat Pricen silikonirinnat. Pricen vaatetus vähenee muutenkin jokaisessa jatko-osassa... kuten Fred Olen Ray joskus sanoi, alastomat naiset ovat halvin erikoisefekti.

Yotsuya

Girl from Rio 5X 

Huh, ei mitään väkinäistä campiä vaan uskomattoman rento ja pop pläjäys. Kyllä Jesus osaa.

Kunnia Jeesukselle! Täytyykin katsoa tämä illalla, että pääsen taas olemaan eri mieltä kanssasi.

THaavisto (5.7.2004 15:54)

Yotsuya

Girl from Rio 5X 

Huh, ei mitään väkinäistä campiä vaan uskomattoman rento ja pop pläjäys. Kyllä Jesus osaa.

Kunnia Jeesukselle! Täytyykin katsoa tämä illalla, että pääsen taas olemaan eri mieltä kanssasi.

Täytyy vielä sen verran korjata lausuntoa että elokuva on tietenkin erittäin rento ja bossa.

Antti Tohka (5.7.2004 10:56)

sunnuntaina katselin Armageddonia yli tunnin (ja itkin tuon tunnin aikana n. 5 kertaa, osin liikutuksesta, osin onnesta...ei ollut yhtaan krapula, ei).

Itkit onnesta koska oli USA:n itsenäisyyspäivä.

Kalle Kinnunen (5.7.2004 16:14)

Antti Tohka (5.7.2004 10:56)

sunnuntaina katselin Armageddonia yli tunnin (ja itkin tuon tunnin aikana n. 5 kertaa, osin liikutuksesta, osin onnesta...ei ollut yhtaan krapula, ei).

Itkit onnesta koska oli USA:n itsenäisyyspäivä.

Noo, kyllä sekin oikeasti vaikutti. Siinä minä itkeä tihrustin MDC:n perjantain keikalta ostamani t-paita Unplug Bush, Destroy Amerikkka päällä. Se on vaan niin vitun hyvä leffa.