Mitä elitistit katsovat?

Aika hiljainen viikko oli:

Argento: Suspiria (dvd) – ****

Argentoa parhaimillaan.



Cronenberg: Naked Lunch (dvd) – ****1/2

Erinomainen. En ole ikävä kyllä lukenut Burroughsin alkuperäisteosta, joten siihen minun on huono verrata. Mutta elokuvana ainakin toimi todella hyvin.

Runaway Train 5/10

Melkoinen kalkkuna, hillitöntä ylinäyttelemistä ja älytöntä dialogia, Jon Voight on tässä kuin Jorma Tommilan amerikkalainen esiaste. Pisteet lähinnä arktisille maisemille.



D.E.B.S. 5/10

Olisi parempi ellei Sara Foster näyttäisi niin paljon Faktan Homman Pirreltä.



The Wicker Man 9/10

Anarko-pakanallisempi kuin mitä muistinkaan.



Dead Zone 4/10



Island of Dr. Moreau 9/10

Arvio tulossa.



Pedon merkki 7/10

Jaakko Pakkasvirran upeasti kuvattu mutta vähän hajanainen jatkosotaleffa, mukana kotimaista natsidekadenssia ja muutenkin runsaasti nasuliittolaisuuden tilitystä.



No Retreat No Surrender 5/10



Perikato 7/10

Pätevä. Myös Eva Brown oli vähän Eija Vilpaksen oloinen.



Hyökkäys poliisiasemalle (2004) 4/10

William Friedkin: The Exorcist (dvd) *****

Mike Newell: Harry Potter and the Goblet of Fire ***½

Henrik Galeen: Der Student von Prague (dvd) ***

Peter Jackson: King Kong *½

Raoul Walsh: Objective, Burma! (dvd) ****

James Cameron: Titanic (dvd) ***

Nicholas Ray: Johnny Guitar (dvd) *****

Orson Welles: Citizen Kane (dvd) *****

Raoul Walsh: Sadie Thompson (dvd) ****

Luis Buñuel: Un Chien Andalou (vhs) ***½

Sergei Eisenstein: Potemkin (dvd) *****

Fritz Lang: Dr. Mabuse, der Spieler (dvd) ****½

Michael Curtiz: Dodge City (dvd) ****

Robert Zemeckis: Back to the Future (dvd) ****

Robert Zemeckis: Back to the Future part II (dvd) **½

Kaikki diiviidiiltä.

Romero : Land of the Dead ****



Fulci : Zombi (Zombie 2) ***½



Soavi : The Church ***½



Sollima : Revolver (1973) ****½



Fujita : Lady Snowblood : The Blizzard from the netherworld *****



Fujita : Lady Snowblood : Love song for a vengeance ***

Bad Santa – Paha pukki (Terry Zwigoff, 2003) **

Slaughterhouse-Five – Teurastamo 5 (George Roy Hill, 1972) ****

Helmiä ja sikoja (Perttu Leppä, 2003) *

Ronin (John Frankenheimer, 1998) ****

Shanghai Express – Shanghain pikajuna (Josef von Sternberg, 1932) ***

Laatua DVD:ltä.

Paul Verhoeven: Starship Troopers *****

Brian De Palma: Scarface *****

Teatteri:

Saw II



Paska. Ja tyhmä. Arvostelu tulossa.



Dvd:



Affliction



Uusintakatseluna, Schraderilla on kyllä ote hallussa ja Nick Noltella ärinä. Muistuttaa osin Pennin The Pledgeä.



****



Suspect Zero



Olisi Merhige voinut kiinnostavammankin valinnan tehdä Begottenin ja Shadow of the Vampiren jälkeen. Olin kuullut tästä niin paljon pahaa ettei viitsinyt katsoa heti kun suomi-dvd julkaistiin. Tyylillisesti monia hienoja hetkiä, mutta ei aineksista vain muodostu mitään kokonaisuutta ja jutun unohtaa helvetin tehokkaasti about heti katsottuaan. Ei yhtään auta että psyykkinen metodi on aika naurettavaa X-Files-kamaa (tekijät taisivat selittää jotain tosipohjasta, en muista). Silti, kesti kertakatselun ja Merhigen häröily on minuun vetoavaa.



** 1/2



The Three Musketeers



‑73 versio. Richard Lesterin huumori ei oikein avaudu minulle. Yritin katsoa Teräsmies kakkosta ja luovutin puolen tunnin kohdalla. Tämä tuli katsottua loppuun, onhan mukana kuitenkin Christopher Lee, Oliver Reed ja Charlton Heston. Ei ehkä olisi kannattanut, vaikka sitten olisin missannut käsittämättömän jääkarhuasuhetken loppukliimaksissa. Mutta saatana mitä kuivan tylsää ja jäyhää paskaa. Huumorin tasosta päätellen nimi olisi voinut olla Confessions of a Musketeer.



* 1/2



Tv:



King Kong



70-luvun De Laurentis-versio. Suhteellisen hillitön. Vaikka efektit olisivat välillä suht onnistuneita niin ei silti hetkeäkään näytä siltä että kuvassa olisi iso gorilla vaan siltä että siinä on iso mies isossa gorillapuvussa. Rick Baker Oscarin arvoisessa suorituksessa! Ja The Dude. Krapulassa nauratti aivan helvetisti, hyvä ensimmäinen elokuva uudelle vuodelle.



**(* 1/2)



Hurja joukko



Taas erehdyin hetkeksi alkutekstien aikana innostumaan laajakuvasta, en tajua miksen ole jo oppinut että se katoaa kun tekstit loppuvat.



****



Edit: ai niin ja funkstörungin eeppinen lyhytelokuva "Mä oon väärin!" starring ruoskittava Rahikainen.

Ilja Rautsi ( 1.1.2006 22:45)

The Three Musketeers



‑73 versio. Richard Lesterin huumori ei oikein avaudu minulle. Yritin katsoa Teräsmies kakkosta ja luovutin puolen tunnin kohdalla. Tämä tuli katsottua loppuun, onhan mukana kuitenkin Christopher Lee, Oliver Reed ja Charlton Heston. Ei ehkä olisi kannattanut, vaikka sitten olisin missannut käsittämättömän jääkarhuasuhetken loppukliimaksissa. Mutta saatana mitä kuivan tylsää ja jäyhää paskaa. Huumorin tasosta päätellen nimi olisi voinut olla Confessions of a Musketeer.



* 1/2

Mielenkiintoista, että koit elokuvan näin. Itseäni juuri viehättää Lesterin jäyhä ja vanhanaikaisen kömpelö kerronta, joka on lähellä Dumas'n kirjan lapsellisen kiehtovaa seikkailusepitettä. Esim. Stephen Herekin ohjaaman Musketööriversion mahtipontinen ja vilkas tyyli ovat kyllä viihdyttäviä, mutta liian moderneja vangitakseen kirjan lutuisen hengen. Lesterin elokuvan miekkataistelut ovat myös hyvin autenttisen oloisia ja fyysesti näyttäviä vailla mitään CGI-paskaa. Anchor Bayn julkaisemassa R1-paketissa Christopher Lee mm. kertoilee miten vaativia ja oikeasti vaarallisia miekkataistelujen koreografiat olivat, sillä miekat olivat aitoja eikä sijaisnäyttelijöitä juurikaan käytetty. The Three Musketeersiä ei myöskään tulisi katsoa ilman The Four Musketeersiä, sillä nämä kaksi elokuvaa (elokuva leikattiin kahteen osaan) peräkkäin katseltuna muodostavat ainoan eheän kokonaisuuden.



Viimeksi katsottua:



Birdcage Inn (1998)

– Kim Ki-dukin "kaunis huora tuli kylään" ‑fantasia on paikoittain naurettavan korni, mutta sujuva hölmöily, jossa ohjaaja pääsee taas kaivamaan esille sukupuolten välisen seksuaalissadistisen patouman, joka meissä jokaisessa piilee. Miehet ovat tässä fantasiamaailmassa olentoja, jotka haluavat ensin panna naista ja puhua vasta sitten. Naiset elävät tämän miesten tukahduttavan seksuaaliviettiverkon varjossa, mutta lopulta nousevat vastarintaan, kun oppivat löytämään oman, alkeellisten viettien yläpuolella olevan psyykkisen voimavaransa selviytyen todellisina voittajina maaliin. Kiitos taas Kim, mutta montako kertaa aiot vielä toistaa itseäsi? Ohjaajalle tyypillinen Visuaalinen tyylittely ja tiiviimpi kerronta hakevat elokuvassa vielä muotoaan, vaikka toki yksi kaunis hidastusnussinta ja "kamera veden alla taivasta kohti" ‑näkökulma tekeleestä löytyy.

Arvosana: 6/10



Iceman Cometh (1989)

– Kiesus sentään kun tämä filmi potkii tiensä suoraan adrenaliinikeskukseen ilman jarruja. Kolmannen kerran katsottuna elokuva jaksaa edelleenkin viihdyttää aivottoman rehellisellä huumori-mätkintä-melodraama-sekoituksellaan. Sopii hyvin katsottavaksi toisen Biao-klassikon, Righting Wrongsin (1986) kanssa. Lopun museotaistelu, Biao vs. Wah, sekoittaa nautittavasti toisiinsa Highlanderin tyylistä miekkailua, John Woo ‑ammuskelua ja raivoisaa nyrkkipotkusirkusta. Maggie Cheungkin on tässä vielä kauneimmillaan ja hauskimmillaan ennen kasvoleikkauksia ja Wong Kar-wain mörökölliproduktioita.

Arvosana: 8/10



The Ballad of Narayama (1983)

– Shohei Imamuran uusintafilmatisointi Keisuke Kinoshitan vuonna 1958 ohjaamasta samannimisestä klassikosta (jota yleisesti pidetään Imamuran versiota parempana). Yksi psyykkisesti raskaimpia ja haikeimpia elokuvia mitä olen nähnyt. Tarina aikoinaan (ehkä noin 1800-luvulla?) eläneestä, muusta maailmasta eriytyneestä japanilaisesta kyläyhteisöstä keskellä jylhää vuoristoa ei minkään keskellä iskee tajuntaan sellaisia ihmiskohtaloita ja maisemia, joita on mahdotonta unohtaa. Pikkukylän armottomassa, lakien ulkopuolella olevassa maailmassa kaikki 70-vuotta täyttävät kannetaan kuolemaan vuorten Jumalan ikuiseen huomaan, jotta jälkikasvulla olisi paremmat mahdollisuudet selviytyä jatkuvassa ravinnonpuutteessa luonnon armottomassa syleilyssä. Tatsuhei (Ken Ogata) rakastaa äitiään, Orinia (Sumiko Sakamoto) yli kaiken. Vääjäämätön kohtalo on kuitenkin lähellä Orinin lähestyessä 70:ntä ikävuotta ja pian on Tatsuheilla edessä matka sisäiseen kipuun, luopumiseen ja lopulliseen ymmärrykseen. Elokuvan loppupuoli vuorilla, ihmisjäännösten ja haaskalintujen keskellä näyttää ihmisluonteen ja ihmisen kuolevaisuuden karuuden tavalla, joka koskettaa, raastaa ja kauhistuttaa sielun syvimpiä sopukoita. Paeta voi ikuisuuksiin, mutta lopussa voiton vie luonto, tuo kohtaloista julmin.

Arvosana: 9/10

KCrimso ( 31.12.2005 00:58)

Nicholas Meyer: Star Trek 2: The Wrath Of The Khan (dvd)



Leonard Nimoy: Star Trek 3: The Search For Spock (dvd)



Leonard Nimoy: Star Trek 4 The Voyage Home (dvd)

Vaivaannuttavaa hölmöilyä.

parraton_suti ( 2.1.2006 05:50)

Ilja Rautsi ( 1.1.2006 22:45)

The Three Musketeers

The Three Musketeersiä ei myöskään tulisi katsoa ilman The Four Musketeersiä, sillä nämä kaksi elokuvaa (elokuva leikattiin kahteen osaan) peräkkäin katseltuna muodostavat ainoan eheän kokonaisuuden.

Skeidaa molemmat.

k-mikko ( 2.1.2006 08:39)

parraton_suti ( 2.1.2006 05:50)

Ilja Rautsi ( 1.1.2006 22:45)

The Three Musketeers

The Three Musketeersiä ei myöskään tulisi katsoa ilman The Four Musketeersiä, sillä nämä kaksi elokuvaa (elokuva leikattiin kahteen osaan) peräkkäin katseltuna muodostavat ainoan eheän kokonaisuuden.

Skeidaa molemmat.

Huomaan, ettet ole nähnyt vielä valaistusta. Aamen eksyneelle sielullesi.

The Four Musketeers oli ehkä viimeinen elokuva jonka olisin halunnut katsoa The Three Musketeersin jälkeen. Selitän tämän monimutkaisella kaaviolla:

Lisää samaa -> pää räjähtää.



Stephen Herekin keskinkertaisuus alkoi tuntua sitä enemmän neron työltä, mitä pitemmälle Lesterin kammotus eteni. Uskomatonta miten kaikki mielenkiinto on onnistuttu puristamaan ulos koko jutusta. Lesterin elokuva on kokonaan kuin Jar Jar Binks, jos tarjolla on mahdollisuus "huumoriin", se käytetään. Traagisin seurauksin.

Stephen Herekistä tuli mieleen, että katsoin jouluna miehen uusimman komedian Man of the House. Siinä on Tommy Lee Jones ja lauma hyvännäköisiä cheerleadereita. Vaikutti kansikuvan perusteella kammottavalta, mutta oli yllättävän hauska. Etenkin cheereleadereiden bimboudesta väännettiin niin ilkeitä vitsejä, että kävi mielessä miltäkönhän niistä on oikein tuntunut katsoa valmista elokuvaa. Tässä voisi olla ainesta Elitistien kulttisuosikiksi, kunhan aikaa vähän menee. ***

Kuva

Viikko viimeinen:

The Honeymoon Killers *****



Mikey & Nicky



Peter Falk ja John Cassavetes olivat tässä helvetin kovassa vedossa. Nautittavaa 70-luvun amerikkalaista elokuvaa.



****



The Howling ****

Convict Women (Kalterienkelit) **

Stanley (se käärmejuttu) **

The Night Flier

Rehellisellä b-asenteella tehty Stephen King-filmatisointi, ollen myös sieltä filmatisointien paremmasta päästä.



The Sentinel

Michael Winnerin älytön kauhuleffa, varsin nautittavaa matskua kyllä.



Merlin

Se Sam Neillin tähdittämän minisarja. Halpa ja epätasainen tapaus hienolla näyttelijäkaartilla. Jostain syystä kuitenkin tykkään tästä.



War of the Worlds

Spielbergin versio, jonka katsoin nyt toistamiseen. Sujuvaa ja hyvää viihdettä, tosin kolmatta kertaa ei varmaan tarvitse katsoa. Spielbergin Müncheniä odotan mielenkiinnolla.

Conan Destroyer



Pitkästä aikaa. Paska ei muuksi näemmä muutu edes ajan myötä. Sitä prinsessaa esittävä muija on varmasti yksi maailman huonoimpia näyttelijöitä. Pari kiintoisaa seikkaa kuitenkin huomasin : Tässä on samaa musaa kuin Robocopissa (ainakin yksi renkutus on samanlaisena yksi soitetuimpia Robocopin melodioita).

Lisäksi voi vain kuvitella millainen maailma olisi jos kimmerialaisia olisi ollut enemmän. Conankin pystyi pysäyttämään ratsuväen hyökkäyksen vuosituhansia ennen kuin normaalit armeijat kykenivät samaan. Tässä mielessä Destroyer on mielenkiintoista sotahistoriaa, joka pistää kaikki teoriat uusiksi.



Argentoa (osa uusintakatselua, pari uutta) :



Cat O' Nine Tales 2,5

Tenebre 4

Suspiria 4,5. Edelleen hypnoottista kamaa...

Bird with the Crystal Plumage 3. Ihan toimiva perusjännäri.

Eye of Horror