Mitä elitistit katsovat?

Alien Sun (26.3.2005 14:03)

Salo – Kuuluuko tätä katsellessa nauraa?

Jos nauroit, olet HULLU.



Ei vaan, kyllä Salolle saa nauraa, vai mitä Rikhard?

Dvd:

White Heat



Cagney loistava, itse elokuva on kiinnostavampi alkupuolella, mutta ihan loppu nostaa taas. Paljon hyviä yksityiskohtia.



*** 1/2



Return of the King



Ohjaajan ja käsikirjoittajien kommenttiraidalla (kahdessa erässä). Jacksonin ratkaisu kiistaan siitä, onko elokuvan loppu liian venytetty olisi hyytelöpaini. Kaikki jotka rakastavat loppua yhteen joukkueeseen ja vihaajat toiseen, sitten painitaan hyytelössä kunnes oikea näkemys on voittanut. Kannatetaan.



The Incredibles



Uusintakatselu.



****



Boheemielämää



Lisää Kaurismäkeä kirjastosta. Hyviä kohtia mutta kokonaisuutena vähän löysä.



***



Rollerball



Alkuperäinen. Remakea tuskin tulen katsomaan. Tässä oli kyllä ideaa, mutta en jaksa höpistä enempää kun väsyttää.



*** 1/2



Teatteri:



The Heart Is Deceitful, Above All Things ja Reikä sydämessäni, molemmista lisää tuonnempana etusivulla. Kuten myös nerokkaasta teoksesta Darkhunters, josta sain "nauttia" dvd: ltä.

Salo – Kuuluuko tätä katsellessa nauraa?

Se riippuu siitä, onko nauru tässä kohtaa myötähäpeää, vahingoniloa vai defenssimekanismi.



Minäkin nauroin.

Viimeinen viikko:

– Gothika */*****

– Oldboy ****/*****

– Suicide Club ****/*****

– Carandiru ****/*****

– Wrong turn ***/*****

Pääsiäisloman DVD-katselut:

Fistful of dynamite (Leone) ****



– Viimeinkin tuli nähtyä tämä, ja eihän se pettymys ollut. Yllättävän paljon on fuck-sanaa käytetty, kun ottaa huomioon elokuvan iän. Rod Steiger kuulostaa tässä muuten ihan Pacino-Montanalta



Fukasaku: Street mobster, Yakuza papers, Yakuza Graveyard ***-****



– Asiallista meininkiä, pikkusormet lentää



Lizard in a woman's skin ****



– Erittäin hieno elokuva, tällaisen jälkeen arvostaa Fulcia ihan eri tavalla. Morricone on nero.



Gozu ****



– Ööh..



Barbed wire dolls (Franco) *



– Hirveä pökäle



The shining (jenkki-cut) *****



– Aiheuttaa aina kylmiä väreitä, pidempi versio toimii jopa paremmin kuin eurooppaversio.



Coffee and cigarettes ***



– Pikkunäppärä jutteluleffa

Fleischer: Mandingo (vhs) ****

Moodysson: Ett hål i mitt hjärta / Reikä sydämessäni (35mm) ****



Truffaut: L'homme qui aimait les femmes / Mies joka rakasti naisia (35mm) ***



Roeg: Don't Look Now / Kauhunkierre (35mm) ****



Vartanov, Paradzhanov: Verjin garun / Parajanov: The Last Spring / Paradzhanovin viimeinen kevät (betacam sp) ****

Akira Kurosawa: "The Hidden Fortress / Kätketty linnake" (1958) – kevyempää Kurosawaa, mutta ei hetkeäkään vähemmän vakuuttavaa. Kaksi idioottia ja Toshifo Mifune. Idioottien tragikoomisuuden ja Mifunen järkkymättömän "rationaalisuuden" kautta maalautuu näkemys ihmisen ajattomimmista heikkouksista ja kohtaloista, etenkin ahneudesta. Hauska, komea ja ilahduttava erilainen näkökulma totuttujen samurai-synkkyyksien teemoille.

Akira Kurosawa: "The Bad Sleep Well" (1960) – moderniin Japaniin sijoittuva tarina virkamiesten ja yhteiskunnan korruptiosta ja sen ilmenemisistä yksilötasolle asti. Kostoteema välittyy järjettömän ankarasti ja näkökulmalla, jota ainakaan Kurosawa ei aiemmin ollut hyödyntänyt. Mifune joutuu punnitsemaan valitsemaansa tietä ympärillään vaikuttavien läheistensä kautta. Upeita painajaismaisia yökohtauksia, pikimustaa huumoria sekä kliimaksi raunioituneen tehdasalueen puolueettomassa kidassa.



Akira Kurosawa: "High and Low / Taivas ja helvetti" (1963) – äärettömän komea ja intensiivinen, hieman Kulkukoiraa (1949) muistuttava synkeäsävyinen panttivanki/lunnas-draama. Pitkästä kestostaan huolimatta jokaisella kohtauksella tuntuu olevan oikeutuksensa, tunnelma vaihtelee hetkellisesti rauhoittuneesta suorastaan Lynchiä muistuttaviin arkipäivän painajaiskuviin esim. poliisien löytäessä aavemaisen verhon takaa joukko ruumiita keskellä aurinkoista päivää. Junajakso on maineensa veroinen hengästyttävyys, loppuratkaisu ehkä odottamattoman ankara, mutta kuitenkin päähenkilö Mifunen reagoinnin kautta jälleen perusteltu. Yksi ainoa kohtaus, jossa Kurosawa käyttää värikuvausta toimii loistavana tehokeinona.



Fernando di Leo: "Bestia uccide a sangue freddo / Cold Blooded Beast / Kylmäverinen peto" (1971) – hidastempoinen ja melkoisen onneton italo-sleaze, jossa hermolataamon kaltaisessa suuressa sairaalassa vaanii tummahahmoinen murhaaja. Silti hyvää sleazea ja mielettömän pimahtanut lopputeurastus. Paljastuva psyko on itse asiassa vakuuttava esitys totaalisessa eläimellisyydessään (silmät!) Tulee mieleen melkein joku Romano Scavolinin Nightmare (1981). Harmi kun koko elokuva ei ole näin vinksahtanut.



Helmuth Richler: "Forced Entry" (1972) – Vietnam-veteraani raiskaa ja murhaa satunnaisesti valitsemiaan naisia. Tunkkainen, likainen mutta loppukohtauksensa myötä harvinaisen positiiviseksi muuttuva jenkkiporno, joka haluaa näyttää mahdollisimman paljon oikealta elokuvalta. Teknisesti ei niin avuton kun voisi odottaa, vaikka useita elokuvan maailmaan kuulumattomia varjoja heijastuu läheltä kuvatuista pinnoista.



Michael Hugo: "Hardgore" (1974) – huvittava sekoitus hardcorea ja sympaattista kauhuhömppää sairaalamiljöössä, jonne päähenkilönainen saapuu parantamaan nymfomaniaansa. Monia huippukohtia kuten kellarissa odottava saatanallinen (pano)kultti sekä kolme lentävää, spermaa suihkivaa penistä. Ei voi ottaa tosissaan tai loukata ketään, koska sekä "hardia" että "gorea" kohdistetaan kumpaankin sukupuoleen.



Richler / Damiano: "Waterpower" (1977) – tekijät eivät ilmeisesti saavuttaneet heitä tyydyttävää lopputulosta Forced Entryllä, tuloksena syntyi Waterpower, joka yrittää vetää vielä törkeämmäksi syrjäytyneen päähenkilönsä suorittamat misogynistiset mieltymykset. Nimestään lähtien mukaan on liitetty lisää ihmiskehon nesteitä, lopputulos on saastaa, joka myös visuaalisesti tehokkaampi/professionaalimpi kuin Forced Entry.



Kim Ki-Duk: "Samaria" (2004) – hillitympää ja entistäkin rikkaampaa Kimiä. Tarina avautuu hallitun rauhallisesti kahden alaikäisen prostituoidun ja heidän äkillisen kohtalonsa kautta. Kimin pitäminen tämän elokuvan (tai tätä edeltäneen Viisi vuodenaikaa) jälkeen vain säälittävänä kyynikkona on mahdotonta ja järjetöntä. Loppukohtauksen vertauskuvallinen voima on jotain, mitä on vaikea löytää tässä sanattomassa intensiivisyydessä länsimaisesta elokuvasta. Isä saattaa lapsihuorana eläneen tyttärensä itsenäiseen elämään opettamalla viimeisenä tekonaan hänelle autolla ajamisen ennen lopullista pidättämistään – tässäkään Kim ei esitä isän suorittamaa väkivaltaa oikeutettuna tai ratkaisuna vaikkakin aina ymmärrettävänä. Pitkä viimeinen jakso tuolla metsässä, poissa kaupungin hyväksikäytön vaaroista, on täynnä hiljaisia ja syvällisiä kohtauksia, jotka valmentavat tytärtä maailmaa varten. Mielestäni Bad Guy on vielä tuota kyynistä tilitystä (olkoonkin että myös siinä on mahtavia yksittäisiä kohtauksia), mutta Samaria ja Viisi vuodenaikaa ovat kaukana nihilismistä.



Hideo Nakata: "Dark Water" (2002) – Ringun ohjaaja jatkaa kauhuiluitaan, jälleen vetisessä ympäristössä. Myös tätä olen kuullut haukuttavan turhan hitaaksi ja tapahtumaköyhäksi, mutta ainakin tarinan kaksi päähenkilöä – äiti ja tytär – lataavat itse yliluonnolliseen kauhutarinaan kantavaa inhimillistä jännitettä: koko ajanhan itse kauhua tehostaa (yksinhuoltaja)äitiä lähestyvä vaara tyttärensä menettämisestä, mikä kantaa mielestäni hyvin läpi elokuvan. Toki siinä muutamia pitkitettyjäkin kohtauksia on (epilogi), mutta kokonaisuutena toimii melkoisen hyvin. Lisäksi japsikauhulla on nyt vain taipumus olla hyvää. Loppupuolen suuri vesisammio talon katolla on hieno ja vallitseva kauhuelementti – on miellyttävää miettiä kuinka paljon hienommin se olisi toiminut ilman sitä typerää tietokone-efektiä, joka halventaa koko tilanteen. Lopun hissikohtaus on aidosti säväyttävä ja kylmäävä.



Takeshi Kitano: "Getting Any?" (1995) – lähes täydellinen komedia alunperin koomikkona aloittaneelta japanilaismestarilta. Tarinan lähtökohtana on onneton nuori nörttisuhari, jonka unelmana on saada oma auto, jotta hän saisi ensimmäiseltä vastaantulevalta ja kyytiin hyppäävältä naiselta kiihkeätä seksiä. Loogista? Tätä seurataan uskomattomia mittasuhteita saavan tragikomedian ajan. Miinusta keskivaiheesta, joka jumittaa hetken aikaa paikallaan (toki nämä yakuzojen keskinäiset pelleilyt ovat myös huvittavia), plussaa lähes kaikesta muusta. Jotain Kitanon persoonallisesta ja rajattomasta huumorista kertoo, että loppupuoli muistuttaa jo Terry Gilliamin Brazilia (1985) ja kliimaksin myötä jalkapallokentän täyttää valtava allas paskaa. Mukana myös täysi sarja erinäisiä viittauksia japanilaiseen kulttuuriin ja elokuvahistoriaan aina Zatoicheista tiukkapipoiseen japanilaissensuuriin, joka estää sukupuolielinten karvoitukset elokuvissa. Mukana myös samurai, joka kykenee halkaisemaan atomeja nopealla ja etenkin terävällä miekallaan. "The atom nucleus!!" Kitanon luoma maailma muistuttaa ajoittain myös Miiken Gozua. Täydellistä.



Wes Anderson: "Rushmore" (1998) – humoristinen mutta pohjimmiltaan vakava kokonaisuus elämän, älykkyyden, menestymisen, rakkauden ja hiustenleikkuun ristiriidoista. Koska vallitseva lähestymistapa on tuo elämänläheinen huumori, ei mikään tunnu etäiseltä tai keskeneräiseltä vuodatukselta. Bill Murrayn hahmo jälleen aivan mieletön.



Kiyoshi Kurosawa: "Kaïro" (2001) – rauhallinen tarina internet-osoitteesta, jonka myötä seuraa kummittelua ja itsemurhia. Ohjaaja lisää mukaan myös näkemystään inhimillistä kanssakäymistä vieroksuvaa tietotekniikan kehitystä vastaan. Kiitettävän vähän tympeitä tietokone-efektejä, hyvin toimivia jännitys/omituinen nettisivu ‑kohtauksia, mutta silti ylipitkä japsikauhu. Päähenkilöllä on kiehtovan rauhallinen puheääni, mikä auttaa kohtauksiin syventymisessä.



Alejandro Amenábar: "The Others" (2001) – tyypillinen uuden ajan hyvännäköinen mutta sisällötön/hengetön kauhutarina. Hieno miljöö ja kivaa sumua sekä vakuuttavan roolin tekevä Kidman. Itse tapahtumien luonne ja loppupuolen paljastukset tulevat yllätyksinä ja eloistavat siten katsomiskokemusta: muutama kuolemaan liittyvä oivallus tuo mieleen jo hienoimmat italokauhut (Bava, Avati), joihin tällä tietenkin on hurjasti matkaa kokonaisuutena. Uskonnollissävytteinen maustaminen ärsyttää ja on yltiöpäisen, tehokeinoksi tarkoitetun musiikin ohella eniten häiritsevä piirre tässä tuotteessa.

Ties kuinka monen viikon saldo.

35mm



Payne: Sideways ****1/2

Machinist ***

Ichikawa: Sasameyuki ***



Night Visions



A Dirty Shame ***1/2

The Crimson Altar ***1/2

Reefer Madness *1/2

Rulers of the City ***

The Search for the Evil One **

Crocodile ****

Santo In the Wax Museum ***1/2

Shaolin Drunkard ****1/2



English Gothic



Torture Garden ***

The Sorcerers ***1/2

Witchfinder General ****1/2

Satan's Skin ****

Scream and Scream Again ***

Don't Look Now ****



DVD



Wenders: Paris, Texas *****

Fukasaku: Street Mobster, Yakuza Graveyard, Battle without Honour & Humanity, Graveyard of Honor, Japan Organised Crime Boss ja Cops vs Thugs ***1/2-**** (näistä ehkä myöhemmin lisää)

Kakashi ***

Tomie ***

Toyoda: 9 Souls ****

Fukui: 964 Pinocchio ***** (tästä aivan kohta lisää), Rubber's Lover ***1/2

Ozawa: Gekitotsu! Satsujin ken AKA The Street Fighter ****

Misumi: Kozure Ôkami: Kowokashi udekashi tsukamatsuru AKA Lone Wolf and Cub: Sword of Vengeance ***1/2

My Little Eye ***

Polanski: The Tenant ***1/2

IZO ‑uskomattoman huono (Edit : pakko vetää tämä takaisin, nyt vuorokausi leffan katsomisen jälkeen alkaa tuntua että ehkä siinä sittenkin oli jotain itua...

VIIMEINEN METRO ‑taisi olla tylsin Truffaut mikä on tullut nähtyä

BRUCE LEE :THE INVINCIBLE & IMAGE OF BRUCE LEE – asiallista Bruce Li-toimintaa

PERAWAN METROPOLITAN DISERANG SINDIKIT – a.k.a. Virgins from Hell. Superpäräyttävä indonesialainen WIP-sekoilu

PERTUALANGAN CINTA NYI BLORONG – a.k.a. Hungry Snake Woman. Vcd oli leikattu mutta silti : upeaa fantasiaa

BODYGUARD – Tony Jaan hassun sidekickin Petchtai Wongkamlaon ihan hauska toimintakomedia

SHAOLIN VS EVIL DEAD – Gordon Liu ja Fan Siu-wong vs hyppivät vampyyrit. Siedettävää menoa, tosin tässä oli vasta leffan ensimmäinen osa...

Claver:

King Cobra (VHS), Halpiskärmesleffa. Hauska. En olisi uskonut tätä koskaan sanovani, mutta nyt löytyi vihdoin leffa, joka pieksee kristillisen messagen perillemurjomisessa jopa Manaajan! **1/2



Foldes: Pimeyden puisto (VHS), "Lievästi" editoitu FiXi, toisaalta, olisikohan tässä ollut mitään ehjänäkään? *



Schain: Liian kova miehille (VHS), USAlais- Filippiiniläinen "action"- leffa. *1/2



Columbus: Harry Potter ja viisasten kivi (TV), Mistä tunnistaa, että Potter ei ole elitisti: siinä kohtaa kun otetaan esille näkymättömyysviitta, kaverille ei edes tule mieleen lähteä Porky's- henkisesti tyttöjen asuntolaa päin... **1/2



Miike: Gozu (DVD), Ei menny jakeluun. Ilmeisesti en oikein saanut "rytmistä" kiinni. Oli vaan kovin hidas ja lattea. Olen kuullut, että jotkut tästä oikein pitää? **

sorsimus (29.3.2005 10:10)

Miike: Gozu (DVD), Ei menny jakeluun. Ilmeisesti en oikein saanut "rytmistä" kiinni. Oli vaan kovin hidas ja lattea. Olen kuullut, että jotkut tästä oikein pitää? **

Sullahan on sitten harvinaisen fiksuja tuttuja. Ymmärrän, että jäbä ei saisi tästä mitään irti, jos katsoisit sen esim. useassa osassa, mikä tietenkin vaikuttaa tuhoisasti tuohon rytmiin, mutta en usko että sellaiseen sortuisit. Gozu on näyte Miiken neroudesta vaikealla mentaalisen rytmin maaperällä!

Marienbad (29.3.2005 09:37)

sorsimus (29.3.2005 10:10)

Miike: Gozu (DVD), Ei menny jakeluun. Ilmeisesti en oikein saanut "rytmistä" kiinni. Oli vaan kovin hidas ja lattea. Olen kuullut, että jotkut tästä oikein pitää? **

Sullahan on sitten harvinaisen fiksuja tuttuja. Ymmärrän, että jäbä ei saisi tästä mitään irti, jos katsoisit sen esim. useassa osassa, mikä tietenkin vaikuttaa tuhoisasti tuohon rytmiin, mutta en usko että sellaiseen sortuisit. Gozu on näyte Miiken neroudesta vaikealla mentaalisen rytmin maaperällä!

Sorsimus tarvitsee selvästi jotain huoltajaa tms. ihmistä, jonka kanssa katsoo noita moderneita elokuvia.

Marienbad (29.3.2005 10:37)

sorsimus (29.3.2005 10:10)

Miike: Gozu (DVD), Ei menny jakeluun. Ilmeisesti en oikein saanut "rytmistä" kiinni. Oli vaan kovin hidas ja lattea. Olen kuullut, että jotkut tästä oikein pitää? **

Sullahan on sitten harvinaisen fiksuja tuttuja. Ymmärrän, että jäbä ei saisi tästä mitään irti, jos katsoisit sen esim. useassa osassa, mikä tietenkin vaikuttaa tuhoisasti tuohon rytmiin, mutta en usko että sellaiseen sortuisit. Gozu on näyte Miiken neroudesta vaikealla mentaalisen rytmin maaperällä!

Nukahdin Gozun aikana. Pitää varmaan joskus yrittää uudestaan.

Jiihaa! Taukkipisteet senkun lisääntyy!!

Constantine: Paska leffa mutta olihan siitä vaikea olla pitämättä kun mukana on McGuyver-okkultismia, Reevesin hillittömiä röökiposeerauksia, kiitettävän bling-blingit siunatut nyrkkiraudat sun muuta viihteellistä. Toivottavasti tulee jatkoa.

Snuff Trap: 8 mm meets Hardcore w/ kääpiö snuff-ohjaajana. Yllättävän elokuvallinen eli ei mikään onneton videorävellys vaan Matteilla on ihan oikeesti yritystä. Ei tosin ihan niin sleazy kuin mitä sopisi toivoa, toinen naispääosanesittäjä ei edes näytä tissejään, ihan OK saastaa kuitenkin. Snuff-moguli Dr. Hadeksen näyttelijä (Anita Auer!?) on todella tutun (ja kuumottavan) näköinen.



Scary Movie 3: Ring ja Sings ‑huumori toimi täysillä mutta juuri mikään muu ei sitten toiminutkaan, hyvä kertakatsottava leffa kuitenkin.



Dodgeball: Ehkä Stillerin paras, turnausleffat nyt vaan toimii.



Lemora: Ärsyttävän teennäinen, ei näin DVD-aikakaudella jaksa enää viehättää edes outoidellaan.