Mitä elitistit katsovat?

Miyazaki:

Liikkuva linna (Leffassa), Iljan arvostelu kertoo sen olennaisen. ****



Spurlock: Super Size Me (TV), Hyvää viihdettä. ***



Martino: 2019- After the Fall of New York (DVD), Post- nukejen Rolls Royce. ****



Helminen: Pelikaanimies (Leffassa), Vaikea tästä on mitään julmaa sanoa, parhaimmillaan aidosti koskettava, huonoimmillaan kaavamainen. ***



Taanila: Optinen ääni (TV), Maistuva välipala, hyvännäköinen kokeileva lyhäri. Hienot perinnetietoiset alkutekstit. ****



Ferrero: Vakoilua Tangerissa (VHS), Umpipaska ‑65 agentti"jännäri". *



Rohmer: Rakkaus iltapäivällä (Leffassa), Kun elokuvanteko menee sille asteelle, että kysymys ei ole enää siitä, että ohjaajan tarvitsisi jännittää sitä, onko elokuva "hyvä" vai "huono", tulee tälläistä jälkeä. Rohmer pystyy keskittymään täydellisesti vain kuvittamaan päänsä sisällä vellovia pohdiskeluja. ****



Anderson: Life Aquatic with Steve Zissou (DVD), Ei ehkä Andersonin komedioista kekseliäin, mutta taatusti surumielisin. Nykypäivän komediantekijät usein unohtavat, että todella toimiva komedia rakentuu aina aidosti traagiselle materiaalille, se toimi. Miinuspuolena Steve Zissoussa oli tarinan hurja rönsyily, joka kyllä varmasti monien kirjoissa on plussaa... Mielenkiintoinen double header ton Rohmerin kanssa. ***1/2

Dvd:

Sibelius



Aaaargh.



*



The Double-D Avenger (vhs)



Tupla-aaaargh. "Arvostelu" tulossa.



*



Lost in La Mancha



Uusintakatselu.



****



Getting Any?



Ei parasta Kitanoa ja aika hit and miss-kokonaisuus, mutta kuitenkin nauratti ääneen useaan otteeseen.



***



The Elephant Man



Lisää Lynch-uusintaa. Tavallaan sama tarina kuin Eraserheadissa – friikistä jota koetellaan kunnes lopussa koittaa helpotus – mutta tietysti toteutus on sisäisen surrealismitripin sijaan realistista periodidraamaa. Straight Storyn ohella Lynchin helpoin ja normaalein elokuva, joka ei koskettavuudestaan huolimatta kouraise samalla tavalla kuin miehen monet muut elokuvat. Johtunee sisällön yksioikoisuudesta ja aiheen käsittelyn tavanomaisuudesta. Näkulma on enemmän tarkkaileva kuin sisäinen. Silti, hyvin näytelty, hieno ajankuva, komeaa mustavalkokuvausta ja ohjaajalla hyvä kosketus aiheeseen.



****



Teatteri:



The Constant Gardener



Meirelles todistaa että hänellä on elämää City of Godin jälkeenkin. Hyvä ja monipuolinen elokuva, jossa otetaan vahvasti kantaa saarnaamatta. Jäi kaivelemaan mieltä moneksi tunniksi.



****

Tyttö sinä olet tähti ***

Uudessa, musiikkipitoisessa kotimaisessa nuorisodraamassa on hykerryttävä piiloteksti. Kunnollinen espoolainen tai länsihelsinkiläinen (en saanut selvää kumpi) tyttö haluaa laulajaksi ja halutessaan tehdä demon tutustuu itähelsinkiläiseen, rentun oloiseen räppäriin. Alkavat tehdä demoa yhdessä, eikä kestä kauan kun kundi houkuttelee tytön rikoksen poluille maalailemaan luvattomia graffiteja. Pesää ei kuitenkaan heru ja kaveri retkahtaa osittain juuri siksi tyttöön toden teolla, alkaen vähitellen muuttua tämän kaltaiseksi, kunnolliseksi ihmiseksi. Mainio kasvukertomus, ei ehkä ihan realistinen, mutta oikean suuntainen. Tytön perheen merenrantakämpän pihassa seisoo tietenkin iso Volvo, mistä vielä lisäpisteitä.

Kuinka paljon tässä leffassa juodaan Jaffaa?

Artisan (4.10.2005 11:31)

Tyttö sinä olet tähti ***

Kunnollinen espoolainen tai länsihelsinkiläinen (en saanut selvää kumpi) tyttö haluaa laulajaksi ja halutessaan tehdä demon tutustuu itähelsinkiläiseen, rentun oloiseen räppäriin.

Elokuva on kuvattu Turussa, eikä sijoitu mihinkään tiettyyn kaupunkiin.

Disco Studd (4.10.2005 11:38)

Kuinka paljon tässä leffassa juodaan Jaffaa?

Lähinnä bissee. Ja Hennessy-pullolla on olennainen merkitys.

Young Hova (4.10.2005 13:51)

Artisan (4.10.2005 11:31)

Tyttö sinä olet tähti ***

Kunnollinen espoolainen tai länsihelsinkiläinen (en saanut selvää kumpi) tyttö haluaa laulajaksi ja halutessaan tehdä demon tutustuu itähelsinkiläiseen, rentun oloiseen räppäriin.

Elokuva on kuvattu Turussa, eikä sijoitu mihinkään tiettyyn kaupunkiin.

Vahvistaa ennestään epäilyjä että Artisan on pelkkä wanna-be-stadilainen

Cheung:

Mong ming yuen yeung aka. On the Run DVD

Muutama hieno ampumiskohtaus ei pelasta muutoin kovin tasapaksua kokonaisuutta.



Deville: Le Mouton enragé aka. Love at the Top DVD

Jos sinulla ei ole rahaa eikä valtaa kannattaa hommata oikeanlaisia suhteita ja kaikki voi olla toisin. Elokuvassa Trintignant tekee sen onnistuneesti. Menestyksen myötä Fiat 127 vaihtuu Maserati Espadaan. Jane Birkin ja Schneider esittelet sulojaan kohtuullisesti.



Grau: The Living Dead at Manchester Morgue DVD

Yleensä en syty näihin suolenpätien syönti elokuviin mutta tämä teki iloisen poikkeuksen. Kauhun tunnelma pysyi hyvin kasassa eikä sorruttu missään vaiheessa komedian puolelle meneviin liiallisiin ylilyönteihin. Musiikki piti erityisen hyvin tunnelmaa yllä. Ray Lovelock oli erityisen hyvä.



Parker: Midnight Express DVD

Elokuva oli pakko katsoa nyt, kun Turkki on niin voimakkaasti tapetilla. Tapahtumat ovat kolmekymmentä vuotta vanhoja mutta monien lähteiden mukaan mikään ei ole muuttunut. Joo, tervetuloa EU:n.

Bud Spencerin kaksoisolento Paul Smith tekee tiukkaa jälkeä hikoilevana päävartija Hamidouna. Yllättäen Billy Hayesin persettä yrittää saada swedu Erich. Giorgio Moroder on musiikeillaan jo asian ytimessä, jonka vie huippuunsa Arpinaamassa.

Mondo Sex *



There's Something About Mary ****



Before Sunrise & Before Sunset



The Big Gundown

Mä en vaan pidä Tomas Milianista. Tässäkin ylinäyttely oli kamalaa. ***



The Muthers

Filippiineillä kuvattua bläkkäri-WIPpiä. Krapulan takia nukahdin, vaikka jo Rosanne Katonin poolopaidan olisi pitänyt pitää hereillä.



Too Hot To Handle

Asiallista exploitaatiota palkkatappaja Samantha Foxista. Kaksi kohtausta pitää nostaa yli muiden. Toisessa pääosanesittäjä pistää päähäänsä peruukin, naamaansa ruskeaa väriä ja irtonenän ja menee muka täydestä aasialaisena. Toisessa samainen nainen on kukkotappelussa (hyi hyi!) ja saanee orkun, ainakin leikkauksesta päätellen. ***1/2



Delirium aka Photo of Gioia ***



Les rivieres pourpres 2

Tätä taidettiin aikoinaan dissata paljon. Syyttä. Uskonnollisia salaliittoja, maailmanvalloitusaikeita, Indiana Jones ‑ansoja, liki yliluonnolliset voimat omaavia mustakaapuja... Teknisesti moitteeton. ****

Young Hova (4.10.2005 13:51)

Artisan (4.10.2005 11:31)

Tyttö sinä olet tähti ***

Kunnollinen espoolainen tai länsihelsinkiläinen (en saanut selvää kumpi) tyttö haluaa laulajaksi ja halutessaan tehdä demon tutustuu itähelsinkiläiseen, rentun oloiseen räppäriin.

Elokuva on kuvattu Turussa, eikä sijoitu mihinkään tiettyyn kaupunkiin.

Esiinnyn elokuvassa cameo-roolissa (mikäli sitä ei ole leikattu lopullisesta versiosta), kohtaus kuvattiin Vantaalla.

Pari viikkoa:

Tonino Ricci: Thor the Conqueror

--> Tämän pilaa lähes kokonaan yksi asia, eli sen Thoria esittävän tyypin limainen olemus. Mies pilaa kaikki kohtauksensa, eli n. 90% elokuvasta, pelkästään olemalla kuvassa. Erityisesti se Pepsodent-hymy… hyi helvetti. Muutenkin koko leffa on oikea sietämättömien näyttelijöiden esiinmarssi. Sääli, sillä hupaisia yksityiskohtia ja wtf-tilanteita on ihan kohtuullisesti. *½



Umberto Lenzi: Desert Commando

--> Luulin tämän olevan joku aavikkosota. Väärässä olin, sillä tarina on ensin aavikolle sijoittuva psykologista jännitystä ja sitten salamurhatrilleriä. Sotaa, tai edes toimintaa, ei ole mukana juuri ollenkaan. Lenzin käsikirjous on hyvä, toteutus aika tylsä. Eipä ollut ensimmäinen kerta Lenziltä, aika epätasaisita on arvostettu 70-luvun tuotantokin. **½



Peter Sasdy: Countess Dracula

--> Komeimmat goottilavasteet kuukausiin ja Ingrid Pittin maskeeraukset vanhaksi akaksi ovat hienosti tehdyt. Juonikin etenee nopeammin kuin Hammereissa keskimäärin, oikeastaan jopa hieman liian nopeasti. Lisäksi mukana on pieniä mokia ja tyhmyyksiä (linnassa asuvat aateliset käyvät kylän kapakassa kuin tavalliset maanviljelijät) ja loppuratkaisu on todella heikko, erityisesti se "countess dracula, countess draculan" ‑toistelu pilaa aika paljon. Muuten hyvä. ***



Robert Voshanan: The Child aka Zombie Child

--> Ihan mukava nollabudjetin kauhu. Elokuvan tapahtumia ei selitetä millään tavalla ja niissä ei monesti ole mitään järkeä, mikä, ilmeisesti aivan vahingossa, luo painostavan ja epätodellisen tunnelman. Näyttelijät ovat yllättävän ok. ***



Armand Mastroianni: The Supernaturals

--> Toinen käytännölisesti katsoen ilman rahaa tehty jenkkikauhu. Natsizombie-topicciin tämä ei kelpaa, koska elävät kuolleet ovat sisällissodan Etelävaltioiden edustajia, mutta juoni on kuitenkin samanlainen. Ensimäinen tunti toimii erittäin hyvin, mutta zombieiden ilmestyessä kuvaan homma menee vähän pilalle, kun maskeeraukset ovat niin huonoja. Onneksi raatoja näytetään lähinnä varjokuvina usvan keskellä tyyliin Carpenterin The Fog, jonka kanssa tällä on muutenkin aika paljon yhteistä. Ei mikään mestariteos, mutta ihan sympaattinen halppis. Mielenkiintoista on elokuvan erittäin epätavallinen päähenkilö, armeijan palkkalistoilla oleva musta nainen, joka käskyttää valkoisia aloikkaita kunnon asenteella. ***



Riccardo Freda: The Mongols

--> Kaksi tuntia hidasta barbaaridraamaa ei oikein toimi tänne, mutta minä nyt en muutenkaan jaksa hirveästi innostua näistä 60-luvun peplumeista tms. Jack Palance karjuu kunnioitettavasti, mutta ei pysty pelastamaan koko elokuvaa. Loppuratkaisu on äärettömän typerä: Toinen juttu on esim. Pietro Franciscin Attilasta tuttu kristittyjen näyttäminen täydellisinä pyhimyksinä, jotka puhuvat koko ajan rauhasta ja rakkaudesta ja haluavat mongoleillekin vain pelkkää hyvää. Just joo. **



Takashi Miike: Izo

--> Miike on tehnyt kaksituntisen kuvavirran, jossa vuorotellaan suoraviivaisen toiminnan ja tietoisen outoilun välillä ja heitetään kohtauksien väliin (ja muuallekin) ympäripyöreää filosofointia. Jos jatkuvasti yrittää tehdä mieleenpainuvia ja / tai outoja kohtauksia niin kyllähän siinä välillä onnistuu, mutta ei Izo silti mitenkään unohtumaton ole. Oikeastaan ainoa todella vaikuttava yksityiskohta on se lopun kohtaus, jossa kuolleen geishan irtopäästä lentää kultaisia perhosia kohti kuuta. Toiminta taas on about tylsintä aikoihin, Izo vain kulkee paikasta toiseen ja tappaa jatkuvasti päälle tulevia tyyppejä aivan kuin vanhoissa Double Dragon ‑tyylisissä kolikkopeleissä. Aina välillä kenttä vaihtuu mutta vaikeustaso on aina liian helppo, Izo ei ole koskaan minkäänlaisessa vaarassa ja katsojakin tietää sen, joten mikä on näiden kohtausten pointti? Izosta löytyy n. 10 tavalla tai toisella hienoa kohtausta, joiden takia muuten erittäin puuduttavan elokuvan läpi kahlaaminen ei kaduta. **



Emilio Vieyra: Sangre de Vírgenes – Blood of the Virgins

--> Jaaha, Vieyra yrittää taas tappaa katsojat tylsyyteen tapahtumaköyhällä nollabudjetin sekoilullaan. Miltä kuulostaisi H.G. Lewisin teknisillä taidoilla ohjattu lähes vampyyrivapaa ’kauhu’elokuva, jossa lähinnä kävellään paikasta toiseen ja puhutaan turhia? Täytyy kyllä sanoa, että en ole koskaan pitänyt tämän Argentiinan neron elokuvista, The Curious Dr. Humpp oli lähinnä pitkästyttävä ja The Deadly Organ vain katsottava. Tällä kertaa Vieyra kuitenkin alittaa jopa oman tasonsa, 77 minuutin elokuvassa ei ole edes kunnon kalkkunakohtauksia, poikkeuksena lepakot, jotka ovat oikeasti jonkun värilinssin läpi kuvattuja lokkeja. *

Spiritual Boxer (4.10.2005 18:14)

Young Hova (4.10.2005 13:51)

Artisan (4.10.2005 11:31)

Tyttö sinä olet tähti ***

Kunnollinen espoolainen tai länsihelsinkiläinen (en saanut selvää kumpi) tyttö haluaa laulajaksi ja halutessaan tehdä demon tutustuu itähelsinkiläiseen, rentun oloiseen räppäriin.

Elokuva on kuvattu Turussa, eikä sijoitu mihinkään tiettyyn kaupunkiin.

Esiinnyn elokuvassa cameo-roolissa (mikäli sitä ei ole leikattu lopullisesta versiosta), kohtaus kuvattiin Vantaalla.

Spiritual Boxer as himself

Young Hova (4.10.2005 13:51)

Elokuva on kuvattu Turussa, eikä sijoitu mihinkään tiettyyn kaupunkiin.

Juuri se seikka avaa sen kaikenlaisille tulkinnoille. -_-

Burton:

Charlie and the Chocolate Factory (35mm) – ***1/2

Muutamassa kohtaa mielestäni vähän turhan yliampuva ja liian lapsellinen(mikä varmasti oli tarkoituskin). Mutta silti toimiva ja piristävän surrealistinen. Itse pidin vanhoista Oompa Loompista enemmän.



Anderson: The Royal Tenenbaums (tv) – ****

Mustalla huumorilla varustettu erinomainen draama. Kerrankin Owen Wilson ei mielestäni ollut ärsyttävä.



Kaurismäki: Varjoja Paratiisissa (dvd) – ***

Perinteistä Kaurismäkeä. Yleensä pidän Kaurismäen tyylistä kovasti, mutta tämä ei iskenyt niin hyvin.

Assault on Precinct 13 (2005)

Alku pohjustuksineen ja henkilöiden esittelyineen oli aika kömpelöä, mutta toiminnan alettua touhu parani huomattavasti. Kelpo toimintaelokuva, joka ei tyydy kaikista tyypillisimpiin ratkaisuihin. Tajusin vasta elokuva jälkeen, että tässä ei tainnut olla lainkaan niitä nykytoiminnalle tyypillisiä salamaleikkauksia. Ja eihän tällä ole onneksi alkuperäisen kanssa muuta samaa kuin nimi.



Zatôichi (2003)

Muita Zatôichi-elokuvia en ole nähnyt, mutta ainakin tämä Kitanon versiointi toimii hienosti. Kaikista päähenkilöistä on saatu todellisen tuntuisia hahmoja ja Kitanon huumori toimii mainiosti. Kaikesta väkivallasta huolimatta leppoisa ja mukava elokuva, saavutus sekin. Epäilyttää että cgi-efektien huonouskin on tarkoituksellista, keventää sitä silpomista.



Garden State

Lienen joko väärää sukupuolta, tai liian vanha tälläisille vähän yli parikymppisten ihmissuhteita ruotiville elokuville. Ei vaan heilauttanut oikein mihinkään suuntaan. Hankala arvailla mistä se kaikki ylistys ja ne palkinnot ovat peräisin, tällaista draamakomediaahan on tehty vaikka millä mitalla.



Skeleton Key

Turhauttavaa katsoa 70-luvun vainoharhaisia fiiliksiä hakeva kauhuelokuva, jossa ei ole juuri fiiliksiä eikä kauhua. Ohjaajana olisi pitänyt olla Roman Polanski tai Nicolas Roeg, ja leffa olisi pitänyt tehdä silloin vanhoina hyvinä aikoina.



Charlie and the Chocolate Factory

Tuttua Burtonia, hyvässä ja pahassa. Alun ja lopun sokerinen satuilu toimii parhaiten, keskivaiheilla juonenkehittely unohtuu ja Burton keskittyy outouksien esittelyyn ja visuaaliseen hassutteluun. Oikein hyvälle tuulellehan tästä tuli, ei siinä mitään.