Mitä elitistit katsovat?

Laiha viikko. Paskat työajat tms tekosyitä.

Cukor: Aatamin kylkiluu (DVD), vanha suosikki, edelleen mahtava kaikinpuolin. ****1/2



Couvelaire: Sweat (DVD), Ei mun teekupponen tämä. *1/2



Romm: Arkipäivän fasismi (Leffassa), Ei keksinyt Michael Moore tyyliään näemmä itse... loistava etiäinen pari viikkoa sitten nähdylle Leiserin Hitler- dokkarille. Ei pahemmin valittamista. ****

Paikkailin vähän aukkoja sivistyksessä:

Sunset Blvd.

White Heat

The Public Enemy



Kaikki erinomaisia.



Tossa vieressä vielä odottaa Sunrise.

Vajaa pari viikkoa,

35mm:



Miyazaki: Howl's moving castle (****½)

Loistava musiikki ja mahtavat sotakohtaukset. Loppu liiankin onnellinen



Paljakka: Eläville ja kuolleille (**)

Ei säväyttänyt millään tavalla, porukkaa oli kuulemma itkettänyt näytöksessä (?)



DVD & DVD-R:



Reed: The third man (****)



Miyazaki: Princess Mononoke (*****)



Margheriti: And God said to Cain (****½)

Tässä elokuva meikäläisen makuun, Kinski kostaa yhden yön aikana kirkonkellojen soidessa ja tuulen ujeltaessa. Aivan uskomaton tunnelma ja varsinkin pienessä nousuhumalassa elokuvasta tuli todella hyvä olo. Ylivoimaisesti synkin spagu, minkä olen nähnyt. Tästä laadukas DVD-julkaisu ja äkkiä!



Parolini: If you meet Sartana pray for your death (****)

Sartana-laatua. Bodycount on todellakin reilu ja parturikohtaus (Garko, Berger ja Kinski yhtä aikaa pienessä huoneessa) on loistava. Ei kuitenkaan ehkä ihan niin hyvä kuin Light the fuse.. tai ..Your angel of death



VHS:



Siegel: Escape from Alcatraz (***½)

Viimeksi nähty lapsena, onhan tämä piinaavan jännittävä. Tosin pako onnistuu liiankin helposti.



Kaplan: The Slams (***½)

Vankilabläkkäri, asiallista matskua. Curtis Hook on cool nimi.



Mann: The Keep (****)

Erilainen elokuva, hämärä tunnelma. Loistavat Tangerine Dreamin musat



Mann: Manhunter (****)

Parempi kuin Red dragon



Sarafian: Vanishing point (****½)

Tällaisia elokuvia pitäisi olla enemmän. Harvoin saa yhtä paljon kylmiä väreitä yhden elokuvan aikana (> V8 kiertää)



Fleischer: Soylent Green (***)

Plussaa hyvistä syömis- ja rentoutumiskohtauksista



Damiani: Puuttuvat todisteet (Beta, ****)

Todella asiallinen crime, Franco Nero tiukassa roolissa. Ehdin jo innostua alkutekstien aikana komeasta laajakuvasta..

Jarkko Kuittinen ( 22.11.2005 18:41)

Parolini: If you meet Sartana pray for your death (****)

Sartana-laatua. Bodycount on todellakin reilu ja parturikohtaus (Garko, Berger ja Kinski yhtä aikaa pienessä huoneessa) on loistava. Ei kuitenkaan ehkä ihan niin hyvä kuin Light the fuse.. tai ..Your angel of death

Sinä pidät ilmeisesti niistä sarjan osista, joiden juoni on vedetty tuhannelle mutkalle. Omasta mielestäni Light the Fuse... on sarjan huonoin, enkä jaksanut seurata tarinan koukeroita alun jälkeen juuri ollenkaan. Angel of Deathissa sama juttu, jatkuva syyllisen etsintä ei vain innostanut, vaikka toiminta olikin ehkä sarjan parasta.



Löytyykö joltain kommentteja Garkon tähdittämästä Price of Deathista? Saksassa on julkaistu DVD-versiokin, mutta saksa dubbaus yhdistettynä giallo-henkiseen juoneen (vähän toimintaa ja paljon puhetta) vähän epäilyttää. Onko tuosta mitään iloa?

Repo Man (DvD) *****

Maailman paras elokuva.



Catch me if you can (Tv) ***½

Ihan ok

Nyt kun mulla on ollut hyvä ja elitistinen viikko takana, voisin koittaa taas alkaa listata tänne näitä leffoja:

Suzuki: Irezumi ichidai | Tattooed Life (1965) ***



Hiukka bore, mutta lopun taistelukohtauksessa tulee sentään jotain Suzukimaisia piirteitä ilmi, kun päähenkilö hyökkäilee eriväristen liukuovien läpi pahaa yakuza-jengiä etsiessään.



Masumura: Moju | Blind Beast (1969) *****



Täydellisyyttä. Ehkä yksistä hienoimmista surrealisista lavasteista mitä olen nähnyt ja päähenkilöiden kiero seksuaalispakkomielteinen ynnä sado/masokistinen suhde vielä kaiken lisäksi.



Hasebe: Nora-neko rokku: Sekkusu hanta | Stray Cat Rock: Sex Hunter (1970) ***1/2



Mulle jäi jotenkin ikävä fiilis tästä. The Eagles jengi olivat vittumaisia mulkkuja, joten odotin, että saisivat kunnolla turpaan, mutta elokuva ei antanut tämän suhteen kunnon katharsista. Hienoja kohtauksia olivat kuitenkin jengin pomo lapsuustrauma ja kohtaukset mitkä tapahtui eri baareissa. Baarit olivatkin sitten todella siistejä popluolia.



Petri: La Decima Vittima | 10th Victim (1965) ****



Bava: Diabolik (1968) 5 biljoonaa tähteä

Scorsese: "Bringing Out the Dead" (1999) – visuaalisesti kiehtova ja painostava kuvaus suurkaupungissa itseään asteittain tuhoavasta yöambulanssin kuskista. Paljon hyviä yksityiskohtia (kaduilla leviävä uusi red death ‑niminen huume, subjektiiviset harhanäyt kuolleesta tytöstä), joiden myötä suurkaupungin armottoman siivilän hylkäämät kohtalot välittyvät vakuuttavasti. Scorsese on jälleen löytänyt persoonallisen, unimaisen näkökulman aiheelleen.

Kim: "Viisi vuodenaikaa" (2003) – edelleen viime vuosien täydellisimpiä elokuvia. Minimaalinen määrä dialogia, joka sekin koostuu lähinnä vain parin sanan mittaisista lauseista täynnä yksinkertaista mutta myös perustavimmin todellista elämänviisautta, joka koskettaa kaikkialla missä toimii enemmän kuin yksi ihminen. Neljän vuodenajan aikana käydään läpi munkin ja hänen oppipoikansa kasvua ja matkaa kohti yhden elämän sammumista toisen syntyessä. Etenkin jakso, jossa poika saapuu vuosien päästä takaisin opettajansa luo pettyneenä ihmisten maailmaan ja ensirakkautensa päätepisteeseen, on mieletöntä hiljaisuuden, silmien ja eleiden välittämää tuskaa ja veristä opetusta. Kuvasommittelut ovat, jos mahdollista, vieläkin taikovampia kuin Saaressa. Kitano ja Dolls tulevat myös mieleen Kimin mestariteoksen myötä.



Cozzi: "The Killer Must Kill Again" (1975) – nerokas road movie ‑trilleri, joka on yhtä paljon giallo kuin esim. Hitch-Hike. Alussa tapahtuu juuri sopiva määrä laukaisijoita, jotta lukuisia epätietoisuuden ja uteliaisuuden kysymysmerkkejä syntyisi katsojan päähän. Hyvät sivuhahmot ja rinnakkaistarina, jonka sleaziydestä huolimatta Cozzi ei kuittaa tarinaansa ja hahmojensa kohtaloa suurella määrällä murhia. Yllätyksekäs ja virkistävä italo.



Bergman: "Till glädje" (1950) – jo varhaisvuosistaan alkaen Bergmanilla oli tuttuna asetelmana avioliitto, joka ei osoittaudukaan solmijoidensa toiveiden mukaiseksi. Sävy ei tällä kertaa ole komediassa, vaan optimistisessa asenteessa ja eläväisessä takaumakerronnassa. Vakuuttava ja kypsä näkemys, jota rytmitetään hienoilla sinfoniaorkesterijaksoilla, musiikki kun on kummankin päähenkilön yhteinen alkulähde. Lapsen kautta välittyvä loppukohtaus kuoleman kohdanneesta miehestä on hieno esimerkki Bergmanin haluttomuudesta vajota pessimismiin ja kurjuuteen.

Tim Burton:

Charlie And The Chocolate Factory (35mm) ***½



George Lucas: Star Wars Episode III: Revenge Of The Sith (dvd) ****½



Jim Jarmusch: Broken Flowers (35mm) ***½

Mukavan leppoisa elokuva hieman Lost In Translationin ja About Schmidtin hengessä. Bill Murray tekee taas loistavan minimalistisen näyttelijätyön. Jarmuschin elokuvakerronta on yhtä vähäeleistä ja vaikka näyttelijöistä saadaan paljon irti niin dialogittomat "tunnelmointi" hetket eivät saavuta ihan samaa koskettavuutta ja fiilistä kuin vaikkapa Lost In Translationissa. Tyhjäkäyntiä siis ehkä hieman liikaakin. Suositeltava leffa kuitenkin erityisesti edellämainittujen elokuvien ystäville. Niin ja leffassa paljon soiva etiopialainen(?) jazz kuulosti kivalta.



Tim Burton/Mike Johnson – Corpse Bride (35mm) ***

Nukkemusikaali nekrofiliasta. Skullfuck kohtaukset jää kuitenkin näkemättä vaikka morsiamella silmämuna lattialla usein pyöriikin. Joo… kaunista katseltavaahan tämä oli mutta sisältö oli kyllä niin onttoa ja ennalta-arvattavaa menoa että kauaksi jäätiin Nightmare Before Christmasin hienoudesta. Laulutkin olivat ihmeen mitäänsanomattomia. Kertakatselun arvoinen elokuva kuitenkin.



Martin Scorsese – Bringing Out The Dead (dvd) ****½

Tämähän oli parempi kuin muistinkaan. Scorsese ja käsikirjoittaja Paul Schrader yhdistävät voimansa hienosti tässä Taxi Driverin rinnakkaisteoksessa. Scorsese sukeltaa taas New Yorkin höyryäville kaduille ja loihtii varsin painajaismaisen kuvan ambulanssikuskien elämästä tai oikeastaan koko kaupunki vaikuttaa aikamoiselta helvetiltä. Painajaismainen tunnelma kasvaa hienosti läpi elokuvan. Nicolas Cage on hyvä lähes kuoleman väsyneenä ja itsesyytöksien ahdistamana ambulanssikuskina. Gage saa hyvää tukea John Goodmanilta, Ving Rhamesilta ja etenkin maaniselta Tom Sizemorelta. Leffan pahin heikkous onkin sitten päänaisroolia esittävä Patricia Arquette jonka tullessa ruutuun vikisemään tunnelma latistuu ja koko elokuva pysähtyy polkemaan paikalleen. Melko kehnosti kirjoitettu rooli eikä Arquette nouse todellakaan käsikirjoituksen yläpuolelle. Visuaalisesti Bringing Out The Dead on häikäisevä. Robert Richardson on ehdottomasti yksi parhaita kuvaajia tällä hetkellä Hollywoodissa. Kunnon feelbad-elokuvia ei ole koskaan liikaa.

Imamura:

Vengeance is Mine (1979) *****

– Kiehtovan kylmäävä kurkistus sosiopaatin elämään.



Misumi: Zatoichi 21: Zatoichi and the Festival of Fire (1971) *****

– Shintaro Katsu vs. Tatsuya Nakadai. Täydellistä viihdettä.



Fukasaku: Triple Cross (1992) ***

– Rasittavan meuhkaavaa, mutta energistä hölmöilyä BR:n ohjaajalta.

Russel:

Altered States (vhs) – *****



Hawks: Rio Bravo (vhs) – ****



Peckinpah: Wild Bunch (vhs) – ****1/2



Lynch: Eraserhead (dvd) – *****

Gilliam:

Fear and Loathing in Las Vegas – ****

Mäkelä: Lain ulkopuolella – ***½

Cronenberg: Videodrome – *****

Russell: Altered States – *****

Lynch: Eraserhead – *****

Woolley: Stoned (35mm)

Ferrar: Mary (35mm)

Soderbergh: Bubble (35mm)

Boe: Allegro (35mm)

Villaceque: Riviera (35mm)

Gordon: Edmond (35mm)

Kitano: Takeshis' (35mm)

2x ruotsalainen: Storm (35mm)

Black: Kiss Kiss Bang Bang (35mm)

Herzog: Grizzly Man (35mm)

Wright: Pride and Prejudice (35mm)

Clark: Wassup Rockers (35mm)

Cronenberg: Videodrome (35mm)

Boll: Bloodrayne (35mm)

Stalo: Bang Bang Orangutang (dvd)

oldboyn ohjaaja: Lady Vengeance (dvd)

britti: Festival (vhs)

Tasaista kolmen tähden sarjaa:

En Kärlekhistoria – Eräs rakkaustarina (Roy Andersson, 1970) ***



Catch Me If You Can (Steven Spielberg, 2002) ***



Ilsa, She Wolf Of The SS (Don Edmonds, 1975) ***



Ringu (Hideo Nakata, 1998) ***

Jotenkin pää tärähtää miettiessä tuota sarjaa tasaisena.

Ilja Rautsi ( 25.11.2005 12:10)

Jotenkin pää tärähtää miettiessä tuota sarjaa tasaisena.

Kyllä, mutta niissä kaikissa onkin eri tavalla omat vahvuutensa ja heikkoutensa.