Mitä elitistit katsovat?

Viime viikko

Hitler – ein Film aus Deutschland(kangas)



Ilsa, the Tigress of Siberia(DVD)



Pientä parannusta haaremi-Ilsaan, lähinnä lisääntyneen väkivallan ansiosta. Joitain ihan huvittavia kohtia(kädenvääntö moottorisahojen päällä, kasakkojen yölliset seksileikit), mutta mitään sisältöä ei taaskaan ollut. Joskus teini-ikäisenä tämä olisi varmaan räjäyttänyt tajunnan.



**



The Pit(VHS)



Omituinen elokuva Jamiesta, 12-vuotiaasta antisosiaalisesta seksihullusta ja psykopaatista, joka puhuu pehmonallelleen, metsässä olevan kuopan hirviöille ja ahdistelee lastenhoitajaansa. Jossain vaiheessa poju alkaa sitten syöttämään pahoja ihmisiä noille hirviöille. Kiinnostavat mahdollisuudet häiriintyneen yksilön kuvaamiseen on pitkälti menetetty kökön toteutuksen vuoksi ja tuloksena on lähinnä hyvää huonoutta. Lisäksi lopun käänne, joka tekee hirviöistä tosia eikä pelkästään Jamien mielikuvituksen tuotetta on pelkästään huono ja kokonaisuuteen sopimaton, eikä sitä alkuperäisessä käsikirjoituksessa ollutkaan. Suositeltava filmi kuitenkin.



*** 1/2





Solar Warriors(VHS)



"A glowing orb helps the members of a rollerskate team free the Earth's water."



**



VHS-kaappaukset Runeberginkadun Dolly Busterista:



The Klansman **

The Lonely Lady **

The Return of Captain Invincible ** 1/2

Robert Aldrich: "Attack / Helvetti 1944" (1956) – ahdistava, klaustrofobinen ja visuaalisesti mahtava kuvaus toisesta maailmansodasta. Hahmojen suhteet ja keskinäinen luottamus koetellaan järjettömän komennon ja sen toteutuksen aikana autioituneella, saksalaisia kuhisevalla kaupungilla. Jotkut yksittäiset kuvat muistuttavat neuvostoliittolaisten säväyttävimpiä kuvia sodasta (Eisenstein, Dovzhenko, Tarkovski). Käsikirjoitus on nerokas ja välittää hahmot moniulotteisina ihmisinä, jokaisen yhtä oikeassa ja väärässä sodan keskellä. Edes pelkurimaisen upseerin hahmo ja teot tukikohdan turvassa eivät jää yksipuoliseksi pahisteluksi, mikä kertoo jo Aldrichin korkeista ja saavutetuista tavoitteista. Kunniamitalit ja sodan loistokkuus kohtaavat rankan tuomion ruumiskasojen ja odottamattomasti päättyneiden elämäntarinoiden hiljaisuudessa. Mitään sankareita ei edes yritetä kehittää. Natsien miehittämän vaarallisen kaupungin läheisyydessä ja rakennusten ikkuna-aukoissa kovaäänisesti mölyävät jenkit pudottavat hieman uskottavuuspisteitä.

Ingmar Bergman: "Nattvardsgästerna / Talven valoa" (1963) – käsittämättömän täydellinen Bergmanin elokuva, joka nousee melkein korkeimmalle koko filmografiassa, mm. Mansikkapaikan ja Seitsemännen sinetin kanssa. Alakuloiselta tunnelmaltaan ja visuaalisesti Bergmanin ravisuttavimpia ja armottomimpia kuvauksia uskonnon ja elämän suhteesta. Bergmanin ollessa helvetin suuri ohjaaja, ei elokuva kuitenkaan jää mihinkään pessimistiseen nyyhkyttelyyn kuolemasta ja elämän tarkoituksettomuudesta vaan papin menettämä usko jumalaan on kivulias tie uuden ja uudenlaisen elämän alkuun. Talviset kuvat, mustat lehdettömät puut ja satunnainen aurinko tyrmäävät lopullisesti. Vakuuttavan Hiljaisuus-"trilogian" päätösosa on myös hienoin. Tarkovskin, Dreyerin ja Bergmanin elokuvia yhdistävä hienous on siinä, että jokainen ohjaaja käsitteli henkilökohtaista uskontoteemaansa ällistyttävällä rohkeudella ja objektiivisuudella.



Giuseppe Rosati: "Paura in cittá / Fear in the City" (1976) – tylytystä Italiasta, Merli kiehumispisteessä olevana poliisina, joka ampuu mieluummin kuin kyselee turhia. Turpaan, vähän monoa ja lipas tyhjäksi – ei liene suurikaan ihme että italokrimit vetoavat niin helposti miehen luolamiesvietteihin. Ei yhtä räjähtävä kuin Napoli Violenta, mutta lähelle päästään parhaimmillaan, kuten takaa-ajokohtauksessa ja lopun hienossa kliimaksissa junien keskellä. Poliittisesti epäkorrektia oikeudenjakelua sekä James Mason toimistopöytänsä takana Merlin hoitaessa likaiset hommat.



David Durston: "I Drink Your Blood" (1970) – loistavan roskaisa mutta persoonallinen tarina saatananpalvojahipeistä, jotka veristen rituaaliensa myötä (ja parin muun käänteen kautta) saavat vesikauhun ja alkavat janota verta ja lihaa. Seuraa hubaa 90min ajan. Suunnilleen tällaista on Troma parhaimmillaan. Tuottaja Jerry "I Spit On Your Grave" Grossin vaatima tyly lopetus on ristiriidassa ohjaajan toivomaan camp-pitoisempaan ja kevyempään tyyliin.



Mario Landi: "Patrick Still Lives" (1980) – Giallo a Venezia ‑ohjaajan ilkeily. Hidastempoinen ja kömpelö, mutta suht tiukka ja sadistinen sleazyn väkivallan osalta. Efektit ovat siedettäviä tai paskoja, valaisu pääasiallisesti kamalaa, vaikka sillä on tyylittelyä haettu Patrickin koomapedin viereen. Pakko siteerata erästä kommenttia, jonka sain elokuvasta pari vuotta sitten eräältä elitistiltä: "Ajattelin vaan kertoa että sain ton Patrick still livesin katsottua ja huh huh mitä paskaa. Kyllähän siinä rautakeppiä työnnetään fjönttaan lähikuvassa mutta tehosteet on kyllä tehty jonkun autotallissa." Kiteyttää hyvin. R1:n haastatteluissa on kiinnostavaa tietoa suht matalaprofiilisesta, mutta näyttelijöiden muistojen mukaan sympaattisesta ja lämminhenkisestä Landista, joka poltti 80 savuketta päivässä ja menehtyi keuhkosyöpään.



Jess Franco: "Women in Cellblock 9" (1977) – huh, kerrankin Franco on saanut hahmonsa oikeasti inhottaviksi, mikä tosin lienee edelleen vahinkoa yltiöpäisen valaisun ja siitä johtuvan kasvojen kiiltämisen ja muun sleazahtavan toimesta. Aivan uskomattoman rumia ihmisiä. Pakojakso viidakossa on upea ja ainakin kuvauspaikat on valittu huolella. WIP-likailua ja ihana Susan Hemingway.



Jess Franco: "Barbed Wire Dolls" (1975) – lisää Franco-WIPpiä, Hemingwayn on syrjäyttänyt Lina Romay. Tässä elokuvassa Francon leikkiminen kameransa kanssa on kaikkein piinaavinta: zoom on käytössä koko ajan. Kamera sohii joka suuntaan joka kuvassa, muilta osin toimivampi ja (viidakkojakso poislukien) paremman näköinen kuin Women in Cellblock 9. Francon itsensä esittämä unijaksohaahuilu on hauska, mutta väärällä tavalla.



Francis Ford Coppola: "The Conversation" (1974) – fucking kova. Aavemainen ja vainoharhainen tunnelma avautuu hallitun hitaasti. Kestää pitkään ennen kuin Hackmanin salakuuntelijahahmon työnkuva ja suhde työhönsä kunnolla selviävät. Coppola esittää hienosti Hackmanin hajoamisen moraalisen kysymyksensä edessä samalla rauhallisella rytmillä kuin katsoja sallitaan perille tapahtumista. Loppu on pelottava ja ahdistava, harvoin ihmisen epäluulojen muuttuminen kontrolloimattomaksi pakkomielteeksi välittyy tällä jännitteellä. Vainoharhatrillerin komeinta timanttia Pakulan Parallax Viewin kanssa.



Samuel Fuller: "Shock Corridor" (1963) – Fullerin kiteyttämä amerikkalainen yhteiskunta mielisairaalan seinien sisällä. Katsoja ei koskaan voi olla täysin varma kuinka kirjailijan soluttautuminen mielisairaalaan Pulitzerin toivossa alkaa vaikuttaa hänen omaan henkiseen tasapainoonsa, joka kohtaa sairaalassa omenan ja sivistyksen mädän puolen. Loppupuolen painajaisunijakso on unohtumaton. Täysin uskomattomia ja upeita hahmoja, kuten oopperaa laulaja läski ja Ku Klux Klaaniin samastunut musta mies – nämä hahmot virittävät tunnelman ja irvokkaan allegorian äärimmilleen mestarin opastamina. Jokaisen terveen ihmisen pitäisi elämänsä aikana nähdä kerran Shock Corridor valkokankaalta tai omistaa Criterionin dvd.



Eric Rohmer: "Ma nuit chez Maud / Yöni Maudin luona" (1969) – esimerkki elokuvasta, jonka dialogi ja sen rakenne ovat niin hiottua luokkaa, että näennäinen tapahtumien vähäisyys ei ole lainkaan oleellinen kysymys. Elokuvan nimen mukaisesti "yöni Maudin luona." Yhteen yöhön mahtuu järjetön määrä kehittyvää, energistä ja mahtavasti tilannetta rytmittävää dialogia kahden vanhan kaveruksen ja vastaeronneen naisen kesken. Rohmer käsittelee uskonnon, filosofian ja inhimillisen elämänilon itselleen rakentamia ristiriitoja tuoreella ja etenkin humoristisella otteella. Silti tämän luokitteleminen "romanttiseksi komediaksi" olisi vähättelyä ja perseestä. Hyvin vähän (jos lainkaan) visuaalinen, dialogin rakentamisen mestarinäyte. Jean-Louis Trintignant on käytännössä jumala, mutta se oli varmaan jo tiedossakin.



Akira Kurosawa: "They Who Step on the Tiger's Tail" (1945) – Kurosawan kolmas elokuva on ohjaajansa vaatimattomin, mutta ohjaajan kehityskaaren kannalta mielenkiintoinen harjoitus tulevia töitä varten. Viittauksia on jo Seitsemään samuraihin seitsemän munkin muodossa ja uran kantavia teemoja kokeillaan jo hieman pintaa syvemmältä. Historiallinen tarina perustuu japanilaiseen kansantarinaan 1100-luvulta, mikä tekee myös helpoksi tämän vertaamisen Miiken kolmesta lyhyehköstä episodista koostuvaan elokuvaan Kumamoto monogatari / Kumamoto Stories (2001): kumpikin edustaa etäisesti ohjaajiensa teemoja ja tyyliä sekä kumpikin on syvästi japanilaiseen historiaan perustuva "pieni" elokuva suhteessa ohjaajan koko tuotantoon. Toisaalta tämä on näkemistäni myös helposti Kurosawan hauskin/komediallisin elokuva, mikä saa sen nousemaan tuotannosta muista erilleen.



Shunya Ito: "Scorpion Female Convict 701" (1972) – ehkä paras eksploitaatioelokuva maan päällä. Aivan vitun hyvän näköinen. Kuvasommittelut, valaisu ja voimakas nuhjuinen tunnelma ovat tehokkaampia ja kunnianhimoisempia kuin yhdessäkään eurooppalaisessa saman genren (WIP) elokuvassa. Ohjaajan kamerankäyttö on parhaimmillaan melkein Gaspar Noén tasoa! Ajoittain unohdutaan liikaa leikkimään voimakkailla väreillä ja tyylittelyillä (tappelu suihkuhallissa, montun ympärille nouseva punainen taivas jne.) mutta pääsääntöisesti loistava. Päähenkilön hahmo kasvaa mielenkiintoiseksi sitä mukaa kun ohjaaja paljastaa piirteitä kovan ulkokuoren alta. Eksploitaatioarvot tulevat ajoittain hieman itsetarkoituksellisesti pintaan, mutta vähintään yhtä tarkasti on keskitytty tekemään WIP-elokuva, jollaiseen muut eivät ole pystyneet.

Marienbad (4.4.2005 19:18)

Jokaisen terveen ihmisen pitäisi elämänsä aikana nähdä kerran Shock Corridor valkokankaalta tai omistaa Criterionin dvd.

Eikö brittilevy kelpaa?

Lazer (4.4.2005 19:33)

Marienbad (4.4.2005 19:18)

Jokaisen terveen ihmisen pitäisi elämänsä aikana nähdä kerran Shock Corridor valkokankaalta tai omistaa Criterionin dvd.

Eikö brittilevy kelpaa?

Kelpaa ehdottomasti sekin.

Jonathan Demme:

Melvin & Howard

Kar Wai Wong: In the Mood for Love

William Friedkin: To Live and Die in L.A.

Fernando E. Solanas: Memoria del saqueo

Christopher Crowe: Off Limits

Amadeus (3.4.2005 14:57)

Sommarlek – Kesäinen leikki (Ingmar Bergman – 1951) **

Ondskan – Pahuus (Mikael Håfström – 2003) ***½

Ilman mitään selittelyjä tämä täytyy olla joku helvetin huono vitsi. Jos akatemian päässä istuu yhtä älyvapaata sakkia niin ei mikään ihme, että ruotsalaisilla on paskoista perusdraamoista aina yksi paska ehdolla.

(The Lukewarm.) (4.4.2005 22:43)

Amadeus (3.4.2005 14:57)

Sommarlek – Kesäinen leikki (Ingmar Bergman – 1951) **

Ondskan – Pahuus (Mikael Håfström – 2003) ***½

Ilman mitään selittelyjä tämä täytyy olla joku helvetin huono vitsi. Jos akatemian päässä istuu yhtä älyvapaata sakkia niin ei mikään ihme, että ruotsalaisilla on paskoista perusdraamoista aina yksi paska ehdolla.

Joo, ilman selittelyjä – tai no, kyllähän tässä selittelyjä tulee – Kesäisen leikin kaksi tähteä ovat lähinnä suhteessa Bergmanin omaan tuotantoon, jossa Kesäinen leikki ei todellakaan edusta sitä korkeinta huippua. Esimerkiksi tuossa hieman ylempänä Marienbadin mainitsemalle Talven valoa ‑elokuvalle olisin ehdottomasti antanut viisi tähteä. Kesäinen leikki ei kuitenkaan edusta Bergmanin parasta osaamista. Ondskanin tähdet puolestaan perustuvat enemmänkin tunteen tasolle, kuten aiemmin totesinkin ja samaisessa yhteydessä mainitsin myös sen puutteista. Ja ei, tämä ei ole helvetin huono vitsi.

Parolini:

Tuntemattoman takaa- ajama (VHS), meitsin eka katsottu Joe Walker ja olihan se pirullisen viihdyttävä. Kliseinen kuvaus: über- 60's agenttitoimintakomediaa. ****



Witney: Pako pirunsaarelta (VHS), Corman & Witney- akselin jungle- prison break- papillin rip off. Tästä kuulette vielä. ****



Mattei: Kuoleman commando (VHS), En olisi uskonut tälläisen olemassaoloon jossen olis omin silmin nähny! Mattei rippaa samaan leffaan Ramboa ja Indya, nopeuttaa nyrkkitappelut ja veivaa koko keiton niin lähelle parodiaa kun vain uskaltaa. Hieno elämys, jonka ansiosta elämäni on paljon rikkaampi. ****



Nelson: Freaky Friday (DVD), Tästäkin lisää tuolla etusivulla aikanaan. ***



Ho: Ninja Squad (DVD), Lienee hiusten halkomista yrittää pistää Lai/Ho Ninjailuja paremmuusjärjestykseen, mutta tämä oli tylsimmästä päästä. Silti oikeassa mielentilassa sangen katharttinen sielunmessu. **



Joku Japsi: Kuutamoratsastaja (VHS), Ilmeisesti pari jaksoa tai pilotti jotain hämärää live- mangaa. Pääpiirteissään parasta antia tässä julkaisussa on Trix Ab:n hienot suomikannet. Sisältö aika puuduttavaa peruszettiä. Parani toki loppua kohti, kun kierrokset Hondassa lisääntyy. **



Margheriti: Saalistaja (VHS), Elikkä Ark of the Sun God. Ei Hunters of the Golden CObran veroinen, mutta erittäin viihdyttävä indy- rippi yhtä kaikki. Polkee hieman paikallaan keskivaiheilla. ***



Bresson: Mouchette (Leffassa), Aivan mieletön. Täysin paljaaksi riisuttua asiaa. Katsoja ei yksinkertaisesti voi paeta asetelman mielettömyyttä, koska elokuvassa ei ole mitään turhaa krääsää. Bressonin metsää ei voi olla näkemättä puilta. Elokuva piirtää onnettoman tarinansa niin loogisin vedoin, että loppuratkaisu tuntuu sekä a) ainoalta mahdolliselta, että b) oudolla tavalla jopa onnelliselta. *****



Barbobi: Katujen cowboy (VHS), Sekoitus Todistajaa, Over the Topia ja Turpiin vaan ja tuplatenia. Eihän tämän pitäisi toimia, mutta jollain kierolla tavalla kaikki pysyy tassussa ja lopputulos on tasapainoinen. Ei looginen, mutta tasapainoinen. Vaikea selittää. ***

Bresson: Mouchette (Leffassa), Aivan mieletön. Täysin paljaaksi riisuttua asiaa. Katsoja ei yksinkertaisesti voi paeta asetelman mielettömyyttä, koska elokuvassa ei ole mitään turhaa krääsää. Bressonin metsää ei voi olla näkemättä puilta. Elokuva piirtää onnettoman tarinansa niin loogisin vedoin, että loppuratkaisu tuntuu sekä a) ainoalta mahdolliselta, että b) oudolla tavalla jopa onnelliselta. *****

Todellakin, paras vastaantullut kuvaus aiheesta. Lähes kokonaan hiljaisuuteen upotettu elokuva, joka paljastaa myös ohjaajassa itsessään kyteneen kärsimyksen. Ja kuitenkin, tästä reilun tunnin kestävästä hiljaisuudesta nousee kaikki mitä aiheen sosiaalisista ja psykologisista sidonnaisuuksista on mahdollista kertoa. Karsimalla kaiken ylimääräisen pois, sai Bresson juuri sen vaikutuksen jonka halusi: ruokottoman kuvauksen ihmisen merkityksestä.

sorsimus (5.4.2005 22:49)

Bresson: Mouchette (Leffassa), Aivan mieletön.

Jeah. Ylivoimainen suosikkini bressonin tuotannossa.

sorsimus (5.4.2005 23:49)

Parolini: Tuntemattoman takaa- ajama (VHS), meitsin eka katsottu Joe Walker ja olihan se pirullisen viihdyttävä. Kliseinen kuvaus: über- 60's agenttitoimintakomediaa. ****

Toi on kyllä paras JW (ihan kaikkia en ole ehkä nähnyt).

Joo, mikään muista Walkereista ei saavuta ihan samanlaista mielikuvituksellisuutta, toteutuksen laadukkuutta ja hauskaa yleisfiilistä, vaikka kaikissa on hetkensä ja Tony Kendall on hieno mies.

Jan Erolalla on asiaa (savolaisille)



http://www.helsinki.fi/~jerola/kendall.html



laulakaa mukana



http://www.helsinki.fi/~jerola/mong.html#a3[/url]



http://www.helsinki.fi/~jerola/mong.html#a11

Bresson

Balthazar menee ensi viikon sunnuntaina Orionissa. Älkää missatko.

Godard:

Bande à part DVD

Godard's loveliest movie, certainly his tenderest and most accessible, "Band of Outsiders" can seem no less strange than his more difficult films. Like many of Godard's characters, the two boys and a girl (it seems wrong to refer to them as men and women) at the center of the film want to live life as if it were a movie.

By Charles Taylor



Schlöndorff: Palmetto TV

Ihan hyviä aineksia omaava thrilleri vaikka tuntui, että vastaavia on jo nähnyt kymmeniä. Harrelsonin roolista tuli mieleen Hopperin The Hot Spot jossa Don Johnson joutuu vastaavasti hikoilemaan, kun tajuaa mihin kuseen on joutunut. Elokuvan naiset ovat paremmasta päästä. Elisabeth Shue on Kelly Prestonin kaksoisolento tai sitten päinvastoin. Sääli, että Ford Ltd 1970 oli romukuntoinen niin komea auto muutoin.



Beresford: 'Breaker' Morant VHS

Ei juurikaan häviä Kubrickin Paths of Glorylle.



Silverstein: Cat Ballou DVD

Viime näkemästä olikin aikaa ja laadukkaan DVD julkaisun myötä tämä oli parempi kuin muistinkaan. Sen muistan miten pikkupoikana pelkäsin nenätöntä miestä ja en ihmettele miksi. Aina kun mustiin pukeutunut Strawn näyttäytyy pärähtää vastaava musiikki, kuin Bondeissa jolloin Jaws näyttäytyi. Oli varmaan kaikkien onni ettei Leone saanut Lee Marvinia For a Few Dollars More Col. Mortimerin roolin, koska hän oli lupautunut jo tähän ja saimme siihen Van Cleefin.



Mattei: Hell of the Living Dead DVD

Mulla ei ollut nyt huumori mukana niinkuin Tony Reponen etusivun arvostelussa kehoittaa. Meinasin luovuttaa monta kertaa mutta tsemppasin urheasti loppuun. Yksi erikoisjoukkojen miehistä oli muuten meidän Risto Kaskilahti tai ainakin samannäköinen.

Tuntemattoman Takaa-ajama on parempi kuin yksikään Bond. Toisaalta Siniset Pantterit oli niin "hauska", että tuskin tulee katsottua yhtään Joe Walkeria lähiaikoina.

Onko myös Huomenna Suutelen Kuolemaa julkaistu FIx-kasettina? Aivan tuntematon nimi minulle...