Mitä elitistit katsovat?

Varmaan taas pari kuukautta vierähtänyt. Olen tässä välissä nähnyt mm. tällaisia:

Teatteri:



Lee: Brokeback Mountain ***1/2

Oli pienoinen pettymys. En tiedä, en oikein jaksanut välittää hahmoista. Kaunista kuvausta kuitenkin.



Gaghan: Syriana ***1/2

Turhan hajanainen. Joidenkin hahmojen funktio jäi tosi epäselväksi. Ehkä vaatisi uusintakatselua, että muistaisi paremmin kuka öljypohatoista oli kukin.



Mendes: Jarhead **

Clooney: Good Night, Good Luck ****

Malick: The New World *****

Spielberg: Munich ***1/2

Carrére: La Moustache ****

Jodorowsky: El Topo *****

Jodorowsky: The Holy Mountain *****

Jodorowsky: Santa Sangre ****

Arrabal: Viva la Muerte ***1/2

Arrabal: J'irai comme un cheval fou *****





NV



Ibáñez-Serrador: Would You Kill A Child ****

Leman: Call of Cthulhu ****



Ihminen pelasta planeettasi ****

Kyllä ne kaaviot oli ihan parhaita. Pommit liitelee sinne sun tänne, ja koko Japani on aivan täynnä jenkkien ydinohjuksia.



Séria: Don't Deliver Us From Evil ***1/2

Perkele, että oli vittumaisia narttuja. Vittu, polttaa toisen miehen heinät ja tappaa toisen äijän kanarianlinnut. Saatanalle moiset kuuluvat.



Martino: All The Colors Of The Dark ***

Crain: Dr Black, Mr Hyde ***1/2



Cardona: Wrestling Women vs. the Aztec Mummy *****

Spaddun sanoin tässä on koko elokuvataiteen kirjo tiivistettynä. "BUUU! BUUU!" kaikuu varmaan mielessäni ikuisuuden. "I have never heard such nonsense" oli myös aika hyvin kiteytetty professorin atsteekki-esitelmän lopuksi.



Yuasa: Super Monster ***





DVD:



Kitamura: Versus **

Jumalauta, ei tosta Kitamurasta ole mihinkään. Leffa alkaa lupaavasti ja olin vielä puolivälin tietämillä sale, että vihdoinkin ihan ok Kitamuran leffa, mutta sitten tietenkin aivan loppufinaalin pitää vetää käsittämättömät jutut reinkarnaatioista ja muista. En pysty sen tarkemmin selittämään, koska kolme kuukautta vierähtänyt katsomisesta.



Cox: Repo Man *****

Carpenter: Big Trouble in Little China **1/2

Carpenter: They Live **1/2

Lustig: Maniac ****1/2

Polanski: Cul-de-sac ***



Smith: American Movie ****

Toinen katselukerta Nelosen esityksen jälkeen. Wannabe kauhuohjaaja Mark Borchardt on symppis tyyppi, vaikka sen olemus muistuttaa lähinnä todella stereotyyppista whitetrash midwest jätkää. Markin jumittavan frendin Mike Schankin kommentit on myös rautaa. Toivoisi tosiaan, että Borchardt pääsee kunnolla toteuttamaan omia unelmiaan, koska sillä oli selkeästi valtavasti intoa siihen.



Price, Smith, Ollman: The Yes Men ***

Cronenberg: Shivers ****

Cronenberg: Rabid ***

Verhoeven: Turkish Delight ****

Verhoeven: Robocop ****

Halonen: Takaisin Ryssiin ***1/2

De Palma: Body Double ***

Gondry: The Eternal Sunshine Of The Spotless Mind *****

Winner: Death Wish 2 ***1/2



McCarthy: The Station Agent ****

Mahdollisesti toiseksi paras kääppärileffa Even Dwarfs Started Smallin jälkeen. Kääpiötkin ovat ihmisiä .



Prosperi & Jacopetti: Addio Zio Tom ****



Raimi: Army Of Darkness ***

Joskus yläasteella tää oli kingein leffa ikinä, mutta eipä juuri naurattanut enää. Harmi, harmi.



Pinkaew: Ong-bak ****

Olihan tää pystyyn paras hakkaapotkija elokuva vuosikausiin. Mua ei yhtään haitannut saman kohtauksen nopeasti toistuva uudelleen näyttäminen.



Woo: The Killer ***

Tulipa sellainenkin ajatus mieleen, että tämähän voisi olla hyvä homodeittileffa. Miesten välinen ystävyys on tärkeintä, ja naisia kohtaan tunnetaan korkeintaan sääliä.



Tsai: The Wayward Cloud ***

Piu pau poks.





TV:



Kim: Address Unknown ***1/2

Kim: Bad Guy ****



Enempää en pysty muistamaan, ja koska en ole himassa, niin en pysty tarkistamaan hyllystä lisää nimiä. Sori tekstin sekavuus, mutta en mennyt viime yönä nukkumaan.

Koska mulla on täällä landella niin helvetin tylsää niin laitan nyt takautuvasti Rotterdam 2006 festarin kommentit, koska en koskaan jaksanut kirjoittaa siitä mitään juttua.

Rotterdam 2006:



La 28.01.



Linda Linda Linda (Yamashita Nobuhiro, Japan, 2005, 114') *****



Mieletöntä aloittaa tällaisella elokuvalla festarit. Jäi koko festarin parhaimmaksi. Juoni kaikessa yksinkertaisuudessaan: ryhmä teinityttöjä muodostaa bändin, jonka on tarkoitus esittää koulun loppumisfestareilla pari cover-biisiä. Yamashitan tyyliä on kutsuttu mm. midnighteyessa kaurismäkeläiseksi, mikä on ihan hyvä vertaus. Hiljaiset hetket, eleet ja ilmeet kertovat elokuvan henkilöistä paljon enemmän kuin suora dialogi. Yamashitan tyyli on kuitenkin niin paljon enemmän täynnä lämpöä ja huumoria, kun taas Kaurismäki on nykyisin ajautunut melko kolkoksi.



Dogs (Nagasaki Shunichi, Japan, 1998, 78') ***



Toinen Rotterdamin retrospektiiveista oli omistettu tälle japanilaiselle indie-ohjaajalle. Dogs oli digille kuvattu film noir, joka on ilmeisesti postproduktiossa editoitu mustavalkoiseksi. Kuva näytti todella huonolta, mutta muuten ihan menevä noiri.



The Drive (Nagasaki Shunichi, Japan, 1992, 93') ***1/2



Heart, Beating in the Dark (new version) (Nagasaki Shunichi, Japan, 2005, 104') **1/2



Yaji and Kita – The Midnight Pilgrims (Kudo Kankuro, Japan, 2005, 124') ***



Tämä oli sitten se miikemäinen sekoboltsi leffa. Kaksi edokauden pillerinistiä () päättävät lähteä pyhiinvaellusmatkalle Isoon. Ainiin ne oli vielä siis homopariskunta. No matkan aikana tapahtuu helvetisti kaikkea ihmeellistä ja outoa, mutta tää oli mun ekan päivän viides leffa ja en yhtään jaksanut tällasta kouhkaamista. Olihan siinä muutama ihan hauska läppä, mutta liika on liikaa.



Su 29.01.



Old Joy (Kelly Reichardt, USA, 2005, 76') ***1/2



Kahden vanhan frendin ystävyyssuhdetta käsittelevä jenkki-indie. Päähenkilöt lähtevät metsään patikoimaan, jossa koittavat kuroa umpeen vuosien erossa olemisen aiheuttamaa kuilua. Näyttelijät vetävät hyvin roolinsa ja luontoa on kuvattu kauniisti. Jokin tässä näin jälkikäteen mietittynä ärsyttää. Ehkä Will Oldhamin esittämä Kurtin hahmo oli kirjoitettu niin överi hipiksi, että se meni rasittavuuden puolelle.



Mutual Appreciation (Andrew Bujalski, USA, 2005, 108') *****



Toinen festarin tähdistä. Indie-rokkari Alan muuttaa New Yorkiin, jossa koittaa saada potkua muusikon uralleen. Lähinnä Alan kuitenkin hengailee vanhojen frendiensä kanssa. Pystyin todella samaistumaan Alanin hahmoon, mikä mulle tapahtuu melko harvoin. Lisäksi hauskaa läppää ja osuvaa ihmissuhde kuvausta.



My Dad Is 100 Years Old (Guy Maddin, Canada, 2005, 16') ***1/2



Isabella Rossellini näyttelee isäänsä ja muita klassikko-ohjaajia, jotka keskustelevat elokuvataiteesta.



Drawing Restraint 9 (Matthew Barney, USA, 2005, 145') ****



Näin aikoinaan juhlaviikoilla Cremaster Cyclen, joten tiesin odottaa hämyä surreallista videotaidetta kankaalta. Ja sitähän tämä oli. Valaanpyydystystankkerilla valetaan ihmeellistä juustokokkaretta samalla kun Barney ja Björk pitävät teeseremoniasessiota kajuutassa.



Who I Am and What I Want (David Shrigley, Chris Shepherd, United Kingdom, 2005, 7') *****



David Shrigley on messias.



Ma 30.01.



The Living and the Dead (Simon Rumley, United Kingdom, 2006, 83') ****



Suht kilari elokuva noin parikymppisestä kehitysvammaisesta pojasta, joka isänsä lähdettyä työmatkalle haluaa pitää huolta sairaasta äidistään ja ei päästä äidin hoitajaa valtavaan kartanoon sisään. No vituiksihan se äidin hoitaminen lopulta menee, kun jäbä ei muista vetää edes omia pillereitään. Ahdistavaa kamaa. Tetsuosta on lainattu suoraan tökkivä leikkaustekniikka, kun tyyppi lähtee juoksentelemaan pitkin taloa.



Haze (Tsukamoto Shinya, South Korea, 2005, 28') ****



Uuh, Tsukamoto herää pimeästä ja ahtaasta käytävästä, joka on täynnä jotain helvetin piikkejä. No pois pitää päästä. Hienoa!



Bambi (heart) Bone (Shibutani Noriko, Japan, 2004, 78') ***



Ahdistava pedofiilielokuva. Elokuva keskittyy kokonaan noin 12-vuotiaan hyväksikäytetyn pojan näkökulmaan, joten siinä näytetään todella paljon leikkimistä ja juoksentelemista ulkona. Mutta aina kun poika palaa kotiin niin limainen isä käy kiinni. Yleensä vältän käyttämistä sanaa tekotaiteellinen, mutta välillä oli sen verran outoja kuvakulmia, että on melkein pakko sitä käyttää. Söpö ohjaaja oli paikan päällä ja ei olisi kyllä ulkonäön perusteella uskonut tän leffan tekijäksi.



Ti 31.01.



Princess Raccoon (Suzuki Seijun, Japan, 2005, 113') ****



Suzuki ei petä. Ilahduttava musikaali ihmisprinssin ja supikoira(?) prinsessan kohtalosta. Melkoista silmäkarkkia.



Tideland (Terry Gilliam, United Kingdom/Canada, 2005, 122') ***1/2



Visuaalisesti hieno, mutta juonesta en vieläkään osaa sanoa.



Ski Jumping Pairs – Road to Torino 2006 (Mashima Riichiro, Kobayashi Masaki, Japan, 2005, 82') ****



Todella hauska pseudodokkari mäkihypyn parikisasta. Dokumentissa käydään läpi niin lajin historia, kuin nykyinen maailmancup tilanne. Suomen mäkikotkat leipuriveljekset Mika ja Aki Kaurismäki, jotka leipovat maailman kovinta leipää, olivat hyvissä asemissa japanilaisten superhyppääjä veljesten jälkeen.



It's Only Talk (Hiroki Ryuichi, Japan, 2005, 126') ****



Koskettava draama maanisdepressiivisestä naisesta, joka ajautuu jatkuvasti irtosuhteisiin.



Ke 01.02.



Clear People (Ohuchi Shingo, Japan, 2005, 72') ?



Nukuin. Vaikutti tylsältä.



Dead Man's Bluff (Alexei Balabanov, Russia, 2005, 107') ***?



Vaikutti hyvältä, mutta jouduin lähtee 20 min ennen loppua pois, niin ei pysty ehkä täysin arvioimaan.



Green Mind, Metal Bats (Kumakiri Kazuyoshi, Japan, 2006, 96') ***1/2



Semiautistinen (pesäpallon osumisesta päähän johtuva?) kolmikymppinen entinen ykkösliigan baseball-pelaaja, mutta nykyään kaupan kassalla työskentelevä mies haaveilee nuoresta työtoveristaan, mutta sattuman kautta ajautuu alkoholisoituneen, mutta erittäin kauniin naisen rakastajaksi. Siinä samalla haaveilee myös mahdollisesta paluusta baseball- uralle. En ymmärtänyt oliko tässä elokuvassa jokin pointti tai sitten en vain muista sitä enää.



Lunacy (Jan Svankmajer, Czech Republic/Slovakia, 2005, 118') ****



Vaikutti erittäin lupaavalta, mutta tässä vaiheessa festaria aloin olla jo niin hajalla, että nukahdin vähät väliä. Oli kuitenkin jeesuslapsen pilkkaamista ja muita syntiinlankeemuksia. Jea!



The Lady Avenger (Yang Chia-yun, Taiwan, 1981, 84') ***1/2



Raiskausvigilante leffa. Jotain todella härskejä lainauksia Kubrikin teoksista.



Taiwan Black Movies (Hou Chi-jan, Taiwan, 2005, 60') ***1/2



Mielenkiintoinen dokkari 80-luvun alun taiwanilaisesta ns. black movieseista.

Love: The Football Factory (dvd) ***

Phillips: Starsky & Hutch (dvd) ***

Del Toro: Hellboy (dvd) ***½

Skogland: Zebra Lounge (tv) **

Tati: Les Vacances de Monsieur Hulot (dvd) *****

Altman: Short Cuts (tv) *****

Pepin: Epicenter (tv) *

Tati: Jour de fête ‑väriversio (dvd) ****

Tati: Mon oncle (dvd) *****

Hanson: L.A. Confidential (dvd) *****

Tati: Playtime (dvd) ****½

Guzzanti: Viva Zapatero! (tv) ***½

Tati: Trafic (dvd) ****½

Tati: Jour de fête ‑mv (dvd) ****

Kello kymmenen kielletyt uutiset (The Sex'o'clock News) FIx

En tosin saanut katsottua kokonaan. Tämä on amerikka 1 ja 2 ‑kuvamatskut leikattuna päänräjäyttävän epähauskaksi kokonaisuudeksi.



Ninja III – lopullinen taistelu (Ninja III the Domination) FIx

Mitä helvettiä? Cannon goes Indonesia – täysin päätön hampaat irvessä ‑draivi leikkauksista huolimatta, paras Cannon??



Kuoleman rummut (Drummer for Vengeance) FIx

Suoraviivainen kosto, kesto 73 min. Tarina jää vaille oikein mitään syvyyttä, ilmeisesti joku n. 100min versio Italiassa. Halvan näköinen mutta suht ok:sti tehty.



Ninjan raivo (Ninja Thunderbolt) FIx

Toka kerta. Loppupuolella kiitettävästi täysin odottamattomia tapahtumia+odottamatonta sexiä joka nostaa Joseph Lai ‑kamasta parempaan kastiin. Koko AAV Music Shop ‑kokoelma käytössä ääniraidalla. Leikkaus kusee normaaliin Joseph Lai ‑tyyliin joka tylsistyttää terää.



28 päivää myöhemmin (28 days later) DVD

Alkuosa hyvä, loppuosa olisi ehkä tarvinnut hiukan enemmän käsittelyä. Potentiaalia kyllä, täytyy ottaa uusiksi joskus.

Likemmäs kuukauden saldo:

Vertov: Entusiasmi (Leffassa), Visuaalisesti upea mutta "lievästi" lipunheilutukseen sortuva dokkari terästehtaasta. En tiedä sitten onko tämä ylitulkintaa, mutta ainakin mulle tuli sellanen olo, että Dziga ei enää ihan varauksettomasti kannattanut tässä vaiheessa toveri Stalinin suunnitelmia. Kuvaus ja leikkaus rautaa, sisältö hieman... öö... vanhahtuneen dogmaattista keskitien duunari- hehkutusta. Epäaito meininki. Vittu mä osaa tätä kuvailla, saatana. ***



Yuasa: Super Monster (Leffassa), elikkä mun panokseni taanoiseen NV:hen. En tiedä, ehkä koska tulin taas tsekkaamaan vaan aamun viimeisen herkun, sitä jaksoi keskivertokukkujaa paremmin arvostaa Gamera- meininkiä. Ei aivan yhtä hauska kuin esim. Godzilla vs. Mechagodzilla, mutta kyllä tässäkin sai vedet simissä nauraa. ****



Kaneko: Gamera: The Guardian of the Universe (VHS), Ilmeisesti Godzillan ja Mothran 90-luvun comebackin innoittama 90's Gamera- pläjäys, eikä siinä mitään, sujuvastihan tämän olisi varmaan katsellut, mutta kun kyseinen julkaisu oli brittinauha, jonka dubbauksen yhteydessä ei oltu tehty ollenkaan äänitehosteita! Jokaisen herkänkin keskustelun taustalla punnersi uskomaton 90's teknopoppi- biitti. THUMP-THUMP-THUMP-THUMP-I LOVE YOU-THUMP-THUMP-THUMP. Dialogistakaan ei meinannu saada selvää kun biitboksi jauhoi monotonista menoaan. Saatana. **



Suomalaisen elokuvan festivaali 06:



Vaala: Ihmisiä suviyössä, Studiokauden suuren mestarin pieni filmatisointi nobel- kirjailijamme yhdestä pääteoksesta. Vaala tiivistää uskomattoman hienosti Sillanpään kirjan n.70 minuuttiin jonka aikana (kahden päivän ja yhden yön aikana) menneisyys ja tulevaisuus, syntymä ja kuolema, toivo ja epätoivo kulkevat suviyössä kohdaten satunnaisesti sangen Altmanmaisessa freskossa. Todellinen klassikko. Yksi starba tipahtaa muutamasta kalkkunaisesta roolisuorituksesta... ****



Kivikoski: Yö meren rannalla, Parasta: lihaisat henkilöhahmot ja rehti realistinen ihmiskuvaus. Huonointa: Kivikosken teatraalinen, epäelokuvallinen ote. Kuva täysin alisteinen puheelle. Hyvää myös: tapahtumien sijoittuminen yhden yön ajalle. Kokonaisuus puutteistaankin huolimatta Bergmanilais- Allenmainen ****



Kivikoski: Kesällä kello viisi, hupaisa epäonnistuminen. Kivikoski on yrittänyt esikoisessaan tehdä ranskalaisyyppistä, välitöntä draamaa oikeista ihmisistä. Lopputulos on hilpeää ja umpitylsää monologia kaupungilla haahuilevien nuorten suista. Hellyttävä oli tämä. *1/2



Kivikoski: Kesyttömät veljekset, kaikin puolin toimiva ja viihdyttävä kertomus kahdesta veljeksestä (Melasniemet), joista toinen on "vakaumuksellinen" opiskelijakommari ja toinen paljon vakaumuksellisempi Kekkoslandialainen yrittäjätyyppi. Hauska asetelma, hyvät näyttelijät ja mainiosti tavoitettu rento stadilaisilmapiiri. Eli onnistuminen. ****



Kivikoski: Laukaus tehtaalla, tämä kuuluu suomalaisten kantaaottavien duunarileffojen harvalukuiseen joukkoon. Vahvuuksina hienosti toteutettu (amatöörinäyttelijät, tapahtumapaikat, kuvaus, leikkaus jne.) uskottavan autenttisuuden tuntu ja taaki asialinja joka tänä päivänä on tekoaikaa ajankohtaisempi: duunipaikkojen pako Kiinaan. Heikkoutena mainittakoon Kivikosken yritys rakentaa perustapahtumia dramaattisempaa ellipsistä elokuvaansa: eli Laukauksessa tehtaalla heikointa on nimenomaan laukaus tehtaalla. Siltikin aivan huikea leffa. ****1/2



Särkkä: Nuoruus sumussa, hellyyttävä kuppaelokuva. Alkaa huonoimmalla koskaan näkemälläni sotajaksolla. Kannattaa tsekata jo siis tämän alun takia. Särkän totaalinen kyvyttömyys minkäänlaiseen ohjaamiseen kyllä välittyy tästäkin teelmyksestä. Ylipitkä, naurettavan melodramaattinen ja ylinäytelty pökäle siitä, miten sodasta voi palata siviiliin ja onnistua siellä munaamaan elämänsä vielä rintamaolojakin heikommalle tasolle. Sinänsä aihehan olisi mitä mielenkiintoisin, etenkin kun meillä nykypäivänä on vakiintunut aika yksiulotteinen kuva siitä, miten sota sodittiin ja sen jälkeen rakennettiin yksissätuumin hyvinvointi. Tosiasiassahan varmasti näitä "nuoruus sumussa"- kavereita oli aika tavalla. Osa päätyi sitten metsäbaareihin yms, osa jopa Slussenille sisseiksi. Samaa teemaa käsitteli heikomman astian kannalta btw festareilla joku vuosi sitten nähty Roland af Hällströmin Ylijäämänainen. Mutta siltikin Särkälle *, koska mies ei kykene edes mehustelemaan aiheesta kunnon sosiaalipornoa.



Norta: Matkalla seikkailuun, Hupaisa 13- tusinassa käyttöviihdeleffa. Eikä siinä mitään. Se, mikä tässä mulle oli olennaista oli huomata, miten suuri näyttelijä Aku Korhonen oli. Jopa tämänkaltaisissa mitättömissä jutuissakin mies saa rakennettua uskomattoman hienon hahmon. **1/2



Karu: Nuori luotsi, Festarien ehdoton pettymys, kyllä mykkiksissä on aina odotukset ylhäällä!. Tämä oli kuitenkin homeisen kirjallinen filmatisointi mitättömästä aiheesta. Tässä parasta oli elitistinen (?) hanuri/kazoo/laulu/hyräily- säestys. **



Pyhälä: Jon, Olihan se hieno. Ei niinkään road- movie vaan pikemminkin kertomus siitä, mitä tien päästä löytyy. Upeat Norjan jäämerimaisemat ja etenkin hieno scope- kuvaus keräsivät pisteitä. Pisteitä lähti alun ja lopun visuaalisesta yhteismitattomuudesta. Ymmärrän toki, että varmasti tekijöiden tarkoituksena on ollut kuvata Hesa myös elokuvan keinoin Norjasta erilaisena ympäristönä, mutta kyllä ne alun kasari- montaasit olis voinu toteuttaa tyylikkäämminkin. Toisaalta muutama alkujakson vitsi myös osuu mainiosti maalinkiin, etenkin Väänäsen vierailu taidenäyttelyssä kiteyttää varmasti jotain oleellista tuloillaan oleesta juppiaikakauden mentaliteetista. Miinusta myös erittäin munattomasta musiikista. Plussaa parista gore- efektistä! ***1/2



Kokkonen: Jussi pussi, todella upea. Jälleen yksi aukko paikattu sivistyksessä. Alusta loppuun asti todella kekseliäs ja hauska pikku elokuva. Loiri paremmassa meiningissä kuin mitä olen koskaan nähnyt. Todellinen klassikko ja Kesäkapinan ohella toinen vahvasti ranskalaisesta uudesta aallosta onnistuneesti leikkimieltä ammentanut lehva. Hyvä Ere! *****



Vaala: Vuokrasulhanen, Klassikko. Kotimaisen screwballin kuningastiimi Vaala-TET-Lea Joutseno onnistuu jälleen aivan mahtavasti. Konekivääridialogia, herkullisia väärinkäsityksiä ja onnellinen loppu. Lea Joutseno on vittu Suomen Irene Dunne! *****



Faven: Rakastunut rampa, Mielenkiintoinen mutta ei täysin onnistunut Lehtos- filmatisointi. Jälleen kerran homma kaatuu visuaalisuuden puutteeseen, koko kirja jutellaan läpi lähikuvissa. Näyttelijät aivan mahtavia, teksti kiinnostava mutta muu kusee. **1/2



Pakkasvirta: Ulvova mylläri, mukiinmenevä, muttei Pakkasvirran parhaita. Itse asiassa tais olla miun least favorite Pakkasvirta to date. Periaatteessa kaikki elementit kohdallaan, mutta kaiken yllä leijuva nostalgis- mushimushinen ilmapiiri vesittää paljon lopun ajojahdin tehoa. Ja aivan paskat musiikit. **1/2



Ja sitten muutakin vielä:



Arkush: Caddyshack 2 (DVD), paskinta mahdollista elokuvaa on varmaan paska komedia. Tylsät, mielenkiinnottomat hahmot tekemässä toisilleen epähauskoja asioita liian pitkissä kohtauksissa kohtauksien perään. Ja tämä on ehkä paskin ever. *



Chopra: Dilwale Dulhania Le Jayenge (DVD), Jos kestää sen, ettei Dilwale... sisällä muuta kuin komediallista teiniromanssisukumelodraamaa, niin tästä voi saada paljonkin irti. Perusasetelma toimii, enkilöt ovat liikuttavan ihquja, sukulaiset jääräpäisen julmia (kunnes lopun nyyhkyfestivaaleilla ymmärtävät jne jne.) Alallaan laadukasta bollyä K3G:n tuottajalta. ****



Tornatore: Codename Zebra (VHS), Täydellisen paska ja mielikuvitukseton pökäle. Ei mitään mitä kehua. No, Transworldin fixissä on sentään kirkas kuva... *



Kim: Viisi vuodenaikaa (DVD), Katsominen lykkääntynyt tähän asti kaiken hypen ym. muiden kiirusten takia, mutta pyhinä on aikaa hiljentyä. Ja olihan se hyvä. Parasta ehkä oli se, miten kaikki oli sopusoinnussa keskenään: rakenne, rytmit, näyttelijät. Kokonaisuus oli enemmän kuin osiensa summa. Pienistä asioista saa aikaan suuria elokuvia kun tajuaa pienten asioiden olevan juuri niitä olennaisimpia. ****

Kaksi viikkoa:

Miike: Yksi puhelu tullut (DVD) ***

‑Asiallinen kauhuilu. Ensimmäisellä kerralla oli vaikeuksia pysyä juonessa kärryillä, ja elokuvasta jäi absurdin mestariteoksen maku. Toinen katselukerta paljasti toimivaksi peruskauhuksi.



Van Sant: Elephant (DVD) *****

‑Tästä kohistiin aikoinaan, nyt vasta sain katsottua. Kohina ei ollut turhaa, tuskaisen inhimillinen ja hienosti rakennettu.



Kurosawa: Kätketty Linnake (DVD) ****

‑Mojova seikkailuelokuva, pari todella hengästyttävää taistelukohtausta



Forbes: Stepford Wifes (DVD) ****

‑Pureva feministinen satiiri. Ihailen syvästi elokuvia jotka onnistuvat olemaan oikeasti yhteiskunnallisia sortumatta väkisinkin yksinkertaistavaan ja usein elokuvalle vahingolliseen julistamiseen.



Melville: Samourai (VHS) ****

‑Tyylikäs ja kuumeinen muotokuva ammattitappajasta



Carpenter: Escape From New York (DVD) *****

‑Pessimistinen ja peräänantamaton futuwestern. Poskettoman upean näköinen edelleen.



Visconti: Death in Venice (DVD) *****

‑Hypnoottinen, Bogarde hikoilee hiekkarannalla ja heruttelee nuorta poikaa (mäkin olisin herutellu Björn Andresenia). Käydään keskusteluja taiteen olemuksesta, moraalista ja elämästä. Soitetaan Mahleria. Vitunmoisen painostava fiilis koko ajan, ei voi ymmärtää autistikavereitani jotka haukkuvat tätä tylsäksi.



Fuller: Shock Corridor (DivX) ****

‑Mielisairas mielisairaalaeksploitaatio. Välillä hauska, välillä vitun ahdistava.



Lewis: A Taste of Blood (DVD) **

‑Juoni on loistava ja opettavainen: dokaamalla itäeurooppalaisia tisleitä voi muuttua vampyyriksi. Harmi vaan että kaksi tuntia on hieman turhan pitkä aika tämän skenaarion pohdiskeluun ja sietämättömän rankan HGL-leikkauksen kestämiseen.



Lewis: Something Weird (DVD) **

‑Noita, telepaatti ja parapsykologisen puolen James Bond sekoilevat. Olisi ollut nerokas jos 80-minuuttisesta saagasta oli leikannut keskeltä tyhjät pois.



Schaffner: Planet of the Apes (DVD) ****

Jännää ja omaperäistä yhteiskuntakritiikkiä. Hauska nähdä änkyräoikeistolainen Heston melkoisen vasemmistolaista ideologiaa pursuavan leffan keulassa.



Carpenter: Big Trouble in Little China (DVD) ***

Jumalattoman hienon näköinen sekoiluseikkailu, dialogi ja näyttelijäsuoritukset eivät vaan vakuuta.



Franco: Venus In Furs (DVD) ****

Vampyros Lesbos viime vuonna Marienbadissa. Toimiva surrealistinen meno. Elokuva asettaa todellisuuden mahdollisuuden kyseenalaiseksi armottomalla tavalla. Toimii kuin vesipiippu.



Milestone: The Strange Love of Martha Ivers (DVD) ****

Noiriksikin yllättävän synkkä ja sairas.



McTeigue: V for Vendetta (teatteri) ***

Agitoiva spektaakkeli, harmi vaan että anarkistinen tematiikka ei ylety itse elokuvan muotoon joka noudattelee tussun sarjakuvafilmatisoinnin peruskaavaa.



Collinson: Italian Job (DVD) ****

Veijarielokuvien klassikko, Caine on äijistä viilein.



Gray: Italian Job (TV) *

Raivostuttavan kökkö ja pakotettu uusinta. Tästä on viileys kaukana, vähän niinkuin minin uusi malli: ruma ja tarpeeton. Varsinkin "ajankohtainen" ja "nuorekas" huumori Napster-heittoineen vitutti ja lujaa.



Lewis: Gruesome Twosome (DVD) **

Sairas ja hauska raina äidistä ja pojasta jotka tekevät peruukkeja tyttöjen päänahoista.



Lewis: Wizard of Gore (DVD) **

Niin paskaa, niin paskaa. Kirvoittaa mielisairaat naurut kuiteskin aina välillä + sisältää omaperäisimpiä leikkauksia elokuvahistoriassa. Hämäräksi jää miksi.



Coen: Miller's Crossing (TV) ****

Upea gangsterielokuva, Peckinpahmaista lojaaliuden tutkiskelua.



Leone: Duck You Sucker (DVD) ****

Eeppinen lännenelokuva Meksikon vallankumouksesta ei pysy aivan kasassa mutta jo muutaman kohtauksen fiilis ja ulkoasu riittää klassikon asemaan.



Mann: El Cid (DVD) ***

Tasapaksu Heston-eepos. Yllättävän positiivinen asenne islamia kohtaan, tuskin tämmöistä enää jenkkilässä tehtäisi isolla budjetilla.



Ching: Chinese Ghost Story (VHS) ****

Maanisella vauhdilla etenevä kauhuseikkailu, harvoinpa näkee kauhua ja komediaa näin toimivassa suhteessa toisiinsa. Aasialaisten elokuvien huumori ei yleensä uppoa minuun, mutta tämä kyllä nauratti useasti.



Anderson: Life Aquatic with Steve Zissou (DVD) ****

Alleviivaamattoman komedian mestariteos, Murray on liekeissä.



De Palma: Untouchables (TV) ****

Päräyttävä gangsteriklassikko.



Guzzanti: Viva Zapatero! (TV) ***

Asiallinen dokumentti valaisee Italian sairasta mediapolitiikkaa. Aiheena olevan RAIot-ohjelman typeryys ja väkinäisyys vaikuttaa kyllä välillä olevan ihan perusteltu syy olla näyttämättä sitä, mutta tähän kukaan Berlusconin kätyreistä ei ymmärrä vedota.



Soderbergh: Full Frontal (DVD) *****

Tämä tuli aivan puskista, odotukset oli aika nollissa. Alkukin vaikutti vitun ärsyttävältä, taiteellisen rakeista digikamerakuvaa ja taas kerran monipolvinen tarina "ihmisistä, joiden elämät sattumalta kohtaavat" ettei tartteisi tehdä kunnon käsistä. Lopulta syvällinen mestariteos elokuvasta ja identiteetistä unelmakaupungissa, inhimillinen ja hauska. Godard kohtaa Nathanael Westin.



Hillcoat: Proposition (Teatteri) ****

Veren ja hien tahrima naturalistinen länkkäri, armotonta moraalista luotausta.



Schroeder: Kiss of Death (DVD) **

Schroeder: Murder by numbers (DVD) **

‑Hyvä esimerkki Hollywoodin vaikutuksesta. Miten vitussa Maitressen ja Idi Aminin ohjaaja pystyy tekemään näin hajuttomia rainoja? Murder By Numbers onnistuu välillä olemaan hieman häiritsevä ja Bullock on ihan jees, mutta siihen jääkin. Nietszche-teinien murhapuuhat on niin mehukas elokuvan aihe että huh huh...



Benton: Human Stain (DVD) **

Jähmeä ja puuduttava, Hopkins ja Kidman näyttelee hyvin itseään mutta tarinasta ja ohjauksesta puuttuu paino. Anthony Hopkins newyorkilaisena afroamerikkalaisena on varmasti elokuvahistorian suurimpia miscastingeja.



Tati: Enoni on toista maata (DVD) ****

Terävä satiiri, useat kohtaukset jäivät mieleen pyörimään ja huumori alkoi toimia parhaiten vasta katselun jälkeen.

Bourne Identity

En ymmärrä vertauksia Bondeihin. Olin nähnyt kerran aiemmin, juuri mitään en muistanut enkä toisenkaan kerran jälkeen muista. Kertoo paljon. Eurooppa mukavan turistipisteitä keräävästi kuvattu. Katsoin vain, koska halusin nähdä ennen elokuvaa



Bourne Supremacy

Samaa tasoa, ehkä snadisti kiinnostavampi.



Cat O'Nine Tails

Ok, oli tässäkin huumoria, en vain muistanut. Suominauhan väärä kuvasuhde ei ollut syynä siihen, että tästä ei mitenkään hyviä muistikuvia ollut. Oleellisia giallopiirteitä uupuu. Selkeästi huonompi kuin Bird. Seuraavaksi sitten Deep Red, joka sentään on laatua.



Conan the Destroyer

Ei tämä valitettavasti Ator ole, jos kohta ei Conan the Barbariankaan. Kaikki sivuhenkilöt ovat ärsyttäviä, ja tahallinen komiikka epäonnistunutta.



Targets

Kokoelman katsomattomia. Hyvä, mutta en tätä silti nostaisi millekään top-listalle. Mukava, että Karloff sai tehdä tällaisen arvoisensa elokuvan vielä tässä vaiheessa, mutta (ei niinkään yllättävästi) kaksi juonta eivät kohtaa mitenkään järkevästi. Kumpikin irrallisena kyllä toimiva. Lopetus lähinnä naurettava.



Invisible Man

Painonhallintaa. Aukko (aikuisiän?) sivistyksessä paikattu vihdoin. Erikoistehosteet mainioita, huumori epähauskaa ja koko elokuva epäkiinnostava muuten kuin osana kauhuelokuvan historiaa. Valitettavasti.



Kaikki viikon aikana katsotut elokuvat Targetsia lukuunottamatta unohtuvat kuukaudessa.

Bergman: "Aus dem Leben der Marionetten" (1980) – kattava kuvaus yhdestä murhasta ja sitä edeltäneestä psykologisesta ja sosiaalisesta kehittymisestä. Saksalaisena yhteistyönä kuvattu myöhäinen Bergman-ohjaus on synkkä ja ahdistava, mutta ei hetkeäkään pahankatkuisen pessimistinen, kuten eivät muutkaan Bergmanin synkistelyt. Yksilön tunteiden ristiriitatilanteita ja mielen myrkyllisimpiä ulottuvuuksia käsitellään terävän ja mestarillisen dialogin myötä. Minimalistisesta miljööstä tulee mieleen myös toinen myöhäisemmän kauden mestariteos Skener ur ett äktenskap, jonka yhdessä (rankassa) episodissa tämän elokuvan aviopari myös esiintyy. Marginaalileffoja tuntevana on mukava havaita kuinka Bergman kuvaa psykopaattista tai arvaamatonta hahmoa keinoin, jotka ovat tuttuja myös lukuisista slashereista ja goretteluista aina sleazysta ilotalokäynnistä lähtien. Unijaksot ovat uskomattoman hienovaraisia, uhkaavia, kertovia ja aitoja; juuri sitä mitä uni voi parhaimmillaan elokuvassa edustaa. Tämä nousee välittömästi viiden hienoimman Bergmanin joukkoon eikä voi taaskaan olla mainitsematta ohjaajan asemaa elokuvahistorian suurimpiin lukeutuvana tekijänä. Takki tyhjäksi, seuraavana vuorossa Fanny ja Alexander.

Bergman: "Kvinnors väntan" (1952) – kolme keski-ikää lähestyvää naista muistelee menneisyyttään ja rakkauskokemuksiaan takaumia käyttävässä episodielokuvassa, joka on elämänmyönteinen ja iloinen, mutta ei vielä niin terävä kuin Bergman parhaimmillaan. Keskimmäinen episodi aikailee liikaa ja mielenkiintoisimmaksi nousee viimeinen, lakkoilevaan hissiin sijoittuva episodi. Näkemistäni Bergmaneista toinen "vain" keskinkertainen Törstin ohella.



Resnais: "Mélo" (1986) – näytelmänomainen kolmiodraama joka toimii dialoginsa ja "dreyermäisten" pitkien otostensa ansiosta, vaikka ensimmäinen iltaisa keskustelu ranskalaisella takapihalla hieman laahaakin (tosin myöhäisempien tapahtumien valossa sekin tuntuu perustellulta.) Kyseessä on muistutus nerokkaan dialogirytmityksen tärkeydestä silloin, kun asioita käsitellään minimalistisen hahmokaartin ja sanallisen kanssakäymisen keinoin. Tämä voisi aivan hyvin olla Rohmerin elokuva, mikä muistuttaa vain Resnais:n monipuolisuudesta ohjaajana.



Resnais: "Nuit et brouillard" (1955) – uusinta joka tulee nähtävästi katsottua noin kerran vuodessa. Eastmancolor, leiriltä selvinneen Jean Cayrolin käsikirjoitus ja Sacha Viernyn häkellyttävä nykypäivän kuvaus tekevät tästä aina yhtä aavemaisen ja ahdistavan muistutuksen.



Polanski: "The Pianist" (2002) – uusinnan myötä huomaa kuinka hienosti Polanski muuttaa hiljalleen elokuvansa sävyä toiveikkaaksi keskivaiheen jälkeen ja loppua kohden. Alkupuoli on äärimmäisen ahdistava ja voimakas, joten siitä jää Szpilmanille vain yksi suunta jatkaa. Polanski hyödyntää Rosemarysta, Vuokralaisesta ja Inhosta tuttuja synkkiä ja uhkaavia yksityiskohtiaan, mikä lisää kauhutunnelmaa natsielokuvaan. Ikkunat ovat läsnä kaikkialla.



Reitz: "Heimat – Eine deutsche Chronik" (1984) – Reitzin mammuttimaisesta minisarjasta ensimmäiset 2 tuntia paljastavat, että kyseessä on Peltirummun tavoin vinkeän humoristinen ja persoonallinen kuvaus Saksan lähihistoriasta. Nämä alkumetrit 16 tuntia pitkästä sarjasta pohjustavat vuosisadan alun tapahtumia, nousevaa kansallissosialismia ja muistissa kummittelevaa ensimmäistä maailmansotaa, mutta vielä on vaikea sanoa kenestä kehittyy ns. päähenkilö. Mustavalkokuvauksen ja värimateriaalin sekoittaminen toimii lähes huomaamatta.

De Palma :

The Untouchables

Ihme että olin missannut tämänkin aiemmin tunnelma oli omaa luokkaansa ja toimintakohtaukset sopivan tylyjä. Onnistunut casting Costner oli hyvä nuorena Nessinä ja De Niro loistava Caponena. Yksi parhaista kieltolaki-leffoista.

****½

Martins : So weit die Füße tragen

Wehrmachtin sotilas pakenee venäläisten työleiriltä siperiasta ja vaeltaa helevetin pitkän matkan kotiin, vaikuttavia maisemia.

****

Parolini : Sabata

Loisto spagu jossa melkein jokainen hahmo on elämää suurempi. sopivassa suhteessa toimintaa ja huumoria. Hyvin rytmitetty ja Lee van Cleef on mahti.

*****

Petroni : Dead Rides A Horse

Hyvin toteutettu spagu ja kuluneesta kostojuonestakin on saatu jotain irti. Mukavia ammuskeluja ja hienoja maisemia.

****

Shear : Across 110th Street

Tyly ja kyyninen kuvaus Harlemista mafian ja mustien gangstereiden ristitulessa. Toimintakohtaukset yllättivät verisyydellään. Quinnin ja Kotton kemiat pelaavat hyvin yhteen. Selkeästi aikansa tuote.

****½

Goldblatt : Dead Heat

Hölmö zombiepoliisi pätkä mutta hyvällä tavalla. Ammuskelut ja jotkut efektit olivat nättejä.

***½

Lenzi : Nightmare City

Nukahdin kaksi kertaa tätä katsoessani.. eri iltoina. Muistikuvieni mukaan kummiskin kohtuullinen

***

Fulci : City of the Living Dead

Tässäkin tuli pilkittyä osa, nyt ei oikein iskenyt koko leffa selvästi Fulcin zombie-sarjan huonoin silti ihan ok.

Vähän liiankin epälooginen.

**½

Mattei : Hell of the living Dead

Piti tämäkin tsekata uudelleen, vakavana elokuvana täysi paska mutta kalkkunana aika jees. Mieleen jäivät erityisesti bodypaint ja Cross-dressing kohdat. Viihdyttävä ja vammainen leffa.

***½

Aika laadukas viikko ja risat:

3000 Miles to Graceland – kuten todettua elokuva olikin enemmän kuin rikoskomedia, se oli sopivan verinen rikoskomedia. Costner pääsi vetämään kunnolla överiksi näytellessään pahista, äijä taisi nauttia osasta koko palkan edestä. Tuskin toistamiseen tulisi katsottua, ainakaan kovin pian, mutta kaikesta huolimatta ja ennakkoarvioista poiketen positiivinen yllätys. Ja Courteney Cox oli paikoitellen ihan hottis. ***½



Laitakaupungin valot – perus-Kaurismäkea, sitä sai mitä odotti. Ehkä loppu jätti kuitenkin tavallista toivottomamman fiiliksen kuin yleensä, vaikka ei se aivan lohduton ollut. Eihän Kaurismäen sankareilla koskaan hyvin mene, mutta yleensä muissa elokuvissa on ollut jonkin verran kirkkaampi toivonkipinä kuin tässä. ***½



Last House on the Left – ei missään nimessä mestariteos, mutta kuuluu silti niihin kunniakkaan nihkeisiin ja niljakkaisiin 70-luvun kauhisteluihin, jotka sävähdyttävät tahollaan. David Hess on armoitettu nilkki ja äijän säveltämä musiikki luo elokuvaan viimeisen silauksen. "Road leads to nowhere" jäi kummittelemaan päähän. Kyllä minun ainakin kävi hiukan sääliksi tätä Maria, ei niinkään sitä kaveria. Mari oli kuitenkin mukava, suloinen tyttö, kun se toinen oli pahoille teille johdatteleva narttu, jonka ansaitsikin Hessin käsittelyn. ****



Biloxi Blues – Broderick oli harvinaisen ärsyttävän näsäviisas aluksi, Walkenin esittämän kersantin olisi toivonut simputtavan äijää oikein kunnolla. Onneksi hahmo järkiintyi leffan edetessä ja elokuvasta kasvoi loppujen lopuksi mukava nostalgiapläjäys. ****



Paha maa – kieltämättä Suomi-elokuvan parhaimpia saavutuksia, toisaalta mun listoilla siihen ei hirveästi vaadita. Kuitenkin kaikista omista ennakkoluuloista poiketen, Pääkkösen, Leppilammen ja Louhimiehen nimien aiheuttamasta allergiasta huolimatta aika tyylipuhdas suoritus. Sulevi Peltola oli jälleen aika suvereeni äijä. ****



The Sky's the Limit – eipä tästäkään paljon muuta sanottavaa että perinteinen Hollywood-hömppä Astaire pääosissa. Krapula-aamuna meni ihan sutjakkaasti. ***



The Untouchables – hyvä elokuva, ei valittamisia. Kyllä DePalmalla on ote ollut joskus tiukasti hallussa. Costnerin rooliin oli kuulemma ollut Don Johnsonkin ehdolla, mutta hyvä näin. ****



The Pianist – kyllä nämä todellisuuteen perustuvat elokuvat aina pysäyttävät kaikkien verisplattisten jälkeen ja tulee miettineeksi, että mikä ihmistä oikein vaivaa. Sykähdyttävä selviytymistarina ja kyllä Brodylle Oscarin tästä ihan mielellään suo. ****



A Place in the Sun – suuria tunteita isoimmillaan ja elokuva ajalta jolloin Hollywoodissa nämä elokuvat osattiin tehdä. Näyttelijäsuoritukset priimatavaraa, hienoa kuvausta, pitkiä ottoja ja täydellistä ohjauksen hallintaa. ****½

Pari viikkoa.

Alain Resnais: Nuit et Brouillard / Night and Fog (dvd) 7/10

– Kaikkien kehujen pieni jälkeen pettymys, ei ahdistanut odotetusti tai muutenkaan tehnyt suurta vaikutusta. Samat kuvat ruumishaudoista ja kaasukammioista ovat tulleet tutuksi liian monista dokumenteista, eli tämä olisi pitänyt nähdä huomattavasti aikaisemmin.



Robert Flaherty: Nanook of the North (dvd) 7/10

– Happy-go-lucky eskimot saavat aina hyvälle mielelle. Flahertyn halu näyttää eskimot mahdollisimman positiivisessa valossa ei tosin välttämättä ole dokumenttien sääntöjen mukaista. Tyyli ja syy sen valintaan kyllä tehdään selväksi jo alkuteksteissä.



Vic Morrow: Sledge (dvd) 8/10

– Viiksekäs James Garner ja yksi elokuvahistorian hienoimmista vankilapaoista yksin tekevät tästä pakollista katsottavaa. Komea yhteistuotantowestern, jossa sekoittuvat italialainen kovaotteisuus ja amerikkalainen monipuolisuus. Miehekäs linja pitää jopa loppuratkaisussa, joka on genren iskevimpiä.



Ruggero Deodato: Ondata di Piacere / Waves of Lust (dvd) 4/10

– Ok elokuva katsoa mutta käy lopussa ärsyttäväksi, koska tarina antaa katsojan koko ajan ymmärtää että henkilöille olisi kirjoitettu kunnon motiivit ja että lopussa paljastuisi jotain, mikä selittäisi ainakin tärkeimmät tapahtumat järkevästi. Kun näin ei kuitenkaan tapahdu, tuntuu koko elokuva huijaukselta ja käsikirjoitus suorastaan rikolliselta alisuorittamiselta. Teknisesti ok perus-Deodatoa.



Jess Franco: The Midnight Party aka Lady Porno (vhs) 5/10

– Vähän rasittava sexploitaatio, jota Franco on yrittänyt piristää agenttitoimintaa ja jännitystä sisältävällä sivujuonella, jolle ei kuitenkaan ole antanut tarpeeksi tilaa. Mielenkiintoisesti elokuva tekee koko ajan pilaa itsestään ja sexploitaatioista yleensäkin, Romay jopa puhuu monesti suoraan kameralle. Elokuvan viime hetkillä myös agenttien johtajaa esittävä Franco rikkoo fiktion ottamalla tummat lasit pois ja katsomalla kameraan pahoitellen elokuvansa sisältämää väkivaltaa ja toteamalla ”olevansa vain näyttelijä elokuvassa.” Tämän jälkeen siirrytään hetkeksi takaisin fiktioon katsomaan elokuvan lopputaistelu. Video Watchdogin mukaan tämä näkemäni Lady Porno on vuoden 1975 The Midnight Party seitsemän vuotta myöhemmin tehdyllä espanja-dubbauksella mutta muuten täysin sama elokuva. Ohjaajaksi on merkitty ”Tawer Nero” (Julio Perez Tabernero), jonka Tim Lucas olettaa olevan espanjankielisen dubbauksen ohjaaja.



Stuart Gordon: Dolls (vhs) 7/10

– Hyvä ja melko satumainen nukkehorror, vaikka onneton rahoitus ja heikot näyttelijät pilaavatkin kokonaisuutta. Visuaalista tyyliä yli logiikan korostava sisältö tuo mieleen italokauhut paljon enemmän kuin muut Charles Band-halppikset, mikä on mielenkiintoista ottaen huomioon, että elokuva on kuvattu Italiassa lähes kokonaan italialaisella kuvausryhmällä.



Conan Le Cilaire: Fear aka Faces of Death 3 (vhs) 3/10

– Tylsällä tavalla kalkkunainen valedokumentti, jossa ohjaajan kaverit esittävät pelosta luennoivia tutkijoita ja kadunmiehiä, joilla on jotain sanottavaa aiheesta. Väliin leikataan säälittävästi feikattua sarjamurhaajan jäljitystä, ”onnettomuuksia” (ketsuppiin tahritut tyypit makaavat kadulla), pellolla kuvattua ”Vietnamin sotaa” yms. materiaalia, joka ei jostain syystä ole edes etäisesti hauskaa katsottavaa, vaikka huonosti tehtyä onkin. Lopussa vaihdetaan lopullisesti vapaalle ja leikataan yhteen kuvaa laskeutuvasta laskuvarjohyppääjästä ja eläintarhan alligaattoreista repimässä jotain lihan palasta. ”Katsokaa, nyt tuuli vei hänet keskelle suota, jossa on alligaattoreita! Voi miesparkaa!” hehkuttaa juontaja. Tämän jälkeen tulee vielä ”turistien kuvaamaa todistusaineistoa Bigfootin olemassaolosta”, eli kohtaus, jossa säälittävän huonoon gorilla-asuun puettu kaveri juoksee kinoksessa. Aidoista Faces of Deatheista pitävät tuskin saavat tästä mitään irti, koska aitoja kohtauksia ei ole mukana ollenkaan. Tekijät ovat kyllä samat ja tämä onkin monesti uudelleennimetty kyseisen sarjan 3. osaksi.



Kazuyoshi Okuyama: The Mystery of Rampo (vhs) 4/10

– Juonesta en tajunnut mitään ja tunnelmaan en oikein päässyt sisälle, joten tämä meni täysin yksittäisten kohtausten ja kauniiden kuvien diggailuksi. Jatkuvasti taustalla vyöryvä klassinen musiikki vähän kävi hermoille, kun en ole sellaisen suurin ystävä. Voi olla jonkun mielestä maailman hienoin elokuva.



Sadaji Matsuda: Crimson Bat, the Blind Swordswoman (vhs) 6/10

– Shochikun yritys luoda oma sokea miekkasankarinsa kilpailemaan Daein Zatoichien kanssa. Oichi on sokea ja orpo nuori nainen, jonka kiertävä ronin opettaa pärjäämään yksin ja käyttämään miekkaa. Siinä missä Zatoichi on monesti elokuviensa juonessa hieman ulkopuolisen tarkkailijan roolissa, on ensimmäinen Oichi selkeä kasvutarina, vaikka päähenkilö onkin jo täysi-ikäinen. Tarina vuorottelee draaman ja toiminnan välillä tuttuun tapaan ja mukana on jopa monien Zatoichien vakiotilanne, jossa päähenkilö paljastaa noppapelin huijauksen tarkan kuulonsa avulla. Zatoichin tapaan myös Oichin miekka on kätketty kävelykepin sisään, mikä saa vastustajat aina aliarvioimaan hänet. Zatoista poiketen toiminta on tyylitellympää ja ajoittain myös verisempää; heti alussa Oichin tappaessa seitsemän katurosvoa näytetään kuolettavat osumat vain valkoista taustaa vasten lentävillä verenroiskeilla. Ajoittaisista suvantovaiheista ja keskinkertaisesta englanti dubbauksesta huolimatta tämä pärjää esikuvilleen ihan hyvin.



+ vilkuilemalla televisiosta The Untouchables ja Human Stain. Ensimmäistä en ole koskaan jaksanut katsoa kunnolla keskittyen loppuun asti, vaikka kai se ihan ok on. Ihmisen Tahra muuttui mielenkiintoisen alun jälkeen sellaiseksi pysähtyneeksi tuijotteluksi että oksat pois.

Kaksi viikkoa:

Gustav Wiklund: Exponerad aka The Depraved

Paljon paljasta pintaa, mutta aikamoisen tylsä lukuunottamatta muutamia yksittäisiä kohtauksia. Christina Lindberg on toki söpö suurine...silmineen. Harmi, kun Klubb Super 8:n levyllä ei ollut tekstityksiä. ***+



Lucio Fulci: Zombie Flesh Eaters (Zombi 2)

****-



Mamoru Oshii: Ghost in the Shell 2: Innocence (Inosensu: Kôkaku kidôtai)

Erinomaisen Ghost in the Shellin jatko-osa sortui todella pahasti omaan kikkailuunsa eikä tästä siksi ollut oikein mihinkään. Nykypäivän cgi-anime on kyllä tylsää katsottavaa. **+



Su-chang Kong: R-Point

Korealaisia leffoja kohtaan odotukset ovat lähes poikkeuksetta matalalla, mutta tämä onnistui viihdyttämään ihan hyvin paikoittaisesta sekavuudesta ja hahmojen persoonattomuudesta huolimatta. ***



John Hayes: Garden of the Dead

Järkyttävän paska zombiehalpis, vaikka olihan tässä sentään Duncan McLeod ja Lee Frost. *½



Kar Wai Wong: In the Mood for Love (Fa yeung nin wa)

****-



Satoshi Kon: Perfect Blue

Mukava jännärianime, vaikka loppupuoli olikin pienoinen pettymys. Mielestäni tarinassa yritettiin/kikkailtiin hieman liikaa. ***+



Lech Kowalski: Story of a Junkie

Tylsä, mutta silti jollakin tasolla suhteellisen mielenkiintoinen. Välillä tuli kelailtua... **+



Santiago Segura: Torrente (Torrente, el brazo tonto de la ley)

Päräyttävä. ****-



Norifumi Suzuki: Sex & Fury (Furyô anego den: Inoshika Ochô)

Uusintakatselu lyhyen ajan sisään, tällä kertaa selvinpäin. ****



Herk Harvey: Carnival of Souls

Absurdi ja tarinaltaan mielenkiintoinen B-kauhuilu. Alati jatkuva urkumusiikki toi tähän oman lisänsä. ***



Mel Brooks: Spaceballs

***½



Lisäksi Lostia, Sex and the Cityä, Babylon 5:sta ja Luis Buñuelin lyhyt Land without bread (Las Hurdes).

Jaque:

Fanfan la Tulipe VHS

Hyvä satuelokuva, jossa köyhämies saa lopulta prinsessan ja puoli valtakuntaa. Paikoitellen todella hauska. Miekkailun ohella paljon Laurel & Hardy tyylistä slapstick – gag viljelyä.

Fanfan la Tulipea näyttelevä Gérard Philipe on Tauno Palon ja Johnny Weissmüllerin välimuoto. 25-vuotiaalle Gina Lollobrigidalle olisin minäkin menettänyt sydämmeni.



Moore: Murder by Death VHS

Pakko katsottavaa kaikille Poirot, Marple, Charles, Spade & Chan faneille ja ylipäänsä kaikille private-eye mysteerien ystäville. Elokuvassa mukana myös ajan hermolla oleva Truman Capote.



Gibson: The Passion of the Christ TV

Hieno elokuva. Kuten ex-paavi on epävirallisesti maininnut "Näin se on tapahtunut". Elokuvan raakuudet on mielestäni aivan liioiteltuja, sen ajan tuomiot ja kidutusmuodot huomioon ottaen ainoastaan realistisia.



Gosha: Yami no karyudo aka. Hunter in the Dark DVD

Todella hyvä ja synkkä samurai-tarina. Elokuvassa ei ole ilon ja onnen hetkiä eikä liiemmin sankareita. Loppu on täydellinen.



Kasdan: Dreamcatcher DVD

Aivan turhaan parjattu elokuva. Jos ylipäätänsä tykkää matoelokuvista tai Kingistä en näe mitään syytä vetäistä tätä pytystä, kuten mato elokuvassa.

JoonasS ( 17.4.2006 13:12)

Kim: Address Unknown ***1/2

Satutko muistamaan oliko ääniraita synkassa? Katsoin leffan eilen dvd:ltä (EnterOne) ja äänet tulivat ennen kuvaa. Leffalle minultakin sama arvosana. Ensimmäinen puolisko toimi osittain, mutta jälkimmäinen oli erittäin hyvä. Jotenkin elokuva onnistui olemaan koominen ja koskettava samaan aikaan. Jenkkinäyttelijät kävivät hermoille vain yhdessä kohtauksessa.



Ping: Dance of the Drunk Mantis ***½

Alkupuoli vakuuttaa hyvillä taisteluilla, Drunken Masterista tutulla näyttelijäkokoonpanolla ja sopivalla annoksella sekopäisyyttä. Taso hieman laskee puolivälin jälkeen, mutta loppu on taattua laatua. Taustalla vingutettiin ainakin Suspiriasta lainattua musiikkia.



Ryu: Crying Fist **½

Ei aivan vakuuttanut. Henkilöt ovat vastenmielisiä (mikä ei ole huono asia), mutta heistä ei saa paljoakaan otetta. Leffa pyrkii olemaan realistinen ja masentava, mutta on silti pinnalta tyylippisen korealaisen tyylitelty. Tästä huolimatta Choi Min-shikin näyttelemistä seuraa silti mielikseen, ja leffassa on monia hienoja kohtauksia siellä täällä. Kokonaisuutena ihan ok kertakatselu, mutta en kyllä ymmärrä mistä kaikki hype johtuu.



Altman: Short Cuts ****

Olin nähnyt tämän joskus lapsena, mutta en muistanut elokuvasta muuta kuin Julianne Mooren (miksikähän). Hieno elokuvahan tämä oli, eikä yhtään liian pitkä.

Hung Fist ( 22.4.2006 16:52)

JoonasS ( 17.4.2006 13:12)

Kim: Address Unknown ***1/2

Satutko muistamaan oliko ääniraita synkassa? Katsoin leffan eilen dvd:ltä (EnterOne) ja äänet tulivat ennen kuvaa. Leffalle minultakin sama arvosana. Ensimmäinen puolisko toimi osittain, mutta jälkimmäinen oli erittäin hyvä. Jotenkin elokuva onnistui olemaan koominen ja koskettava samaan aikaan. Jenkkinäyttelijät kävivät hermoille vain yhdessä kohtauksessa.

Niin siis katoin Teemalta, ja kyllä siinä oli ainakin äänet ihan synkassa. Silloin kun toi oli r&a:ssa muistelen diganneeni siitä paljon enemmän, mutta jotenkin tokalla keralla ei sytyttänyt enää niin paljon.