Mitä elitistit katsovat?

Marienbad ( 7.3.2006 17:07)

Garris: "The Stand" (1994) – Stephen Kingin romaaninsa pohjalta käsikirjoittama kuusituntinen minisarja alkaa älyttömän hyvin, mutta muuttuu tämän jälkeen tylsäksi saarnaksi uskonnon puolesta.

Vittu että kymmenenvuotiaana pelotti katsoa tätä! Muistan upeiden pysähtyneiden autoletkojen ja aavekaupunkien lisäksi esoteris-kristilliset käänteet jossain vitun maissipellossa ja mielenkiinnon totaalisen lerpahtamisen.

Töllö:

Radalla

Vitun paska. Christina Applegate pelasti mitä pystyi, mutta ms. Suu/Perse oli tällä radalla rahat pois ‑periaatteella ja kierrätti vanhaa matskuaan Something About Marysta ja muista hyvistä elokuvista. Vessakohtauksessa ja parissa muussa oli sentään edes vähän yritystä.



Negotiator

Tämä oli luokkaa parempi kuin muistinkaan. Piti otteessa loppuun asti, mikä on hyvä saavutus trilleriltä. Jackson vähän ylinäytteli mutta ei se mitään.



Charlien Enkelit se kakkososa

Aika paska. Nippu erilaisia toiminnallisia sketsejä peräkkäin esitettynä. Yksittäisinä hauskoina kohtauksina jotkut toimi jotkut ei, kokonaisuus oli jokatapauksessa lähinnä kyllästyttävä. Muistaakseni se eka oli parempi. Edit: se oli hyvä kohtaus joss Suu/Perse ratsastaa sähköhärällä koulutyttöhameessa. Nami nami.



Passi elämään

Tämä oli kingiä. Todiste siitä että Neuvostoliitto oli maailman paras. Kaikessa. Elokuvaestetiikan kehityksen puolesta mielenkiintoinen yhdistelmä äänielokuvaa sekä mykkäelokuvan ilmaisua.



Road To Perdition

Hyvä, ei siitä sen enempää.



Kangas:



Laitakaupungin valot

Voisin höpöttää tästä pidemmästikin mutta enpä taida jaksaa. Ajaton helmi. Juonen ytimekäs yksinkertaisuus, joka oli karsittu olennaiseen oli helvetin virkistävää näinä aikoina kun hollywoodin tarinaelokuvan minimipituudeksi on säädetty pimeissä kammioissa 124 minuuttia. Suosittelen.



Matti

Ylivoimaisesti paras Selin/Mäkelä ‑produktiooni. Puhdasta känniviihdettä alusta loppuun asti ja hyvä niin – toivottavasti jatkossakin nämä veljekset malttavat pysyä siinä lajissa jonka haldaavat, eli viihteessä ilman syvempää yritystä. Okei, kyllähän nämä Matin läpät ovat hauskempia oikeina versioina kuin tässä leffassa mutta silti. Hauska tätä kohellusta oli katsoa, ja se on ihan tarpeeksi. Pahojen poikien ja Häjyjen kaltaista myötähäpeää ei tullut kuin yhdessä kohtauksessa: kun rullatuolipoika alkoi höpöttämään Matille vakavia. Pääkkösen kertojaääni oli superdaiju, mutta eittämättä tarkoituksellisesti joten ei sekään häirinnyt. Suosittelen, mutta jonkinlainen lyhyt oppimäärä 80-luvun mäkihypystä on varmaan hyvä omata nautinnon maksimoinniksi.

SubLeffa: Säpinää Chinatownissa

Aikaansa edellä ollut ja osin aikaa kestänyt itämaisten vaikutteiden kierrättäjäleffa. Olen 80-luvulta asti digannut Chinatownin näyttävää fantasiakuvastoa ja halunnut tykätä kokonaisuudesta täysin rinnoin, siinä kuitenkaan ihan onnistumatta. Päähenkilöt jäävät aika kaavamaisiksi, Kurt Russellin rekkamiesmachoilu ei ole parodianakaan (mua) kiinnostavaa tai coolia. Taistelukohtaukset ovat valmistusaikaan ja ‑paikkaan nähden hienoja, silti tietynlaisia kompromissejä. Tuossa vaiheessa Hollywoodissa uskottiin, että jatkuvat nopeat leikkaukset puolilähikuvasta toiseen tekevät martial arts ‑osuuksista iskevämpiä, vaikka varsinkin joukkokohtauksissa vaikutus on usein päinvastainen ja sotkee koreografisten kokonaisuuksien seurattavuutta ja mukaansatempaavuutta.

Hienoja lavasteita, rekvisiittaa ja kasariefektejä, jotka eivät kuitenkaan muodosta John Carpenterin parhaiden leffojen veroista ehjää ja vakuuttavaa antitodellisuutta, vrt. vaikka Dark Star. Vähän väliä tekee mieli sanoa ohjaajalle, että vie mut Chinatownin ytimeen äläkä studioon jonne on pystytetty eksoottisia kulisseja ja suunnattu niihin valonheittimiä. Käsikirjoituksessa on pari nerokasta ratkaisua (kuten kutkuttava avausjakson dialogi, joka saa lisää merkitystä lopussa) kaiken kieli poskella ‑meiningin seassa. Harmi, että Subtv näytti leffan täyskuvalla.

Kun Säpinää tuli joskus 80- luvulla teattereihin, niin voitte vain uskoa, miten kreisiltä noi kaikki voltit sun muut tuntuivat sen ajan kersoista. Mistään honkkarielokuvista ei ollut oikein mitään tietoa. Ainoastaan luokkakaveri Virtasen Jartsa kehuskeli joillakin ninjaelokuvilla, mutta sama jätkä oli käynyt katsomassa Speden Pikkupojat 5 kertaa elokuvateatterissa ja en ottanut häntä elokuvaharrastajana kovin vakavasti.

DVD:n kommentiraita on täynnä hyvää (ja välillä katkeran tilittävää) läppää ala Russel ja Carpenter.

"Suu/Perse"

Vitun sammakkonaama se on!

Lauri Lehtinen ( 8.3.2006 09:49)

SubLeffa: Säpinää Chinatownissa

...Harmi, että Subtv näytti leffan täyskuvalla.

Anttilasta DVD 13€

Tenttiviikko, hence aika vähän nimikkeitä:

Joku Mitättömyys: Kung Fu kokki (VHS), Periaatteessa ihan siedettävä ö-luokan chopsocky- sekoilu, en tiedä oliko sitten omassa vireystilassa jotain korjattavaa tms, mutta tämä oli kyllä pikemminkin rasittava kuin huvittava. Frekvensia GeTen fixin armoton kroppaus ei ainakaan nautintoa lisännyt. *



Eastwood: Lainsuojaton (Leffassa), Aukkojen paikkailua sivistyksessä oli tämä, ja lievästi sanottuna vaivan arvoinen. Eastwood maalaa uskomattoman vaellusfreskon päähenkilön ympärille kerääntyvän sekalaisen hylkiöjoukon matkasta kohti Texasia. Eastwoodiksi käsittämättömän liberaali ja puita halaileva message yhdistyi tässä käsittämättömän saumattomasti aikakaudelle (1970-l) ominaiseen rujon "hyperrealistiseen" ajankuvaan. Punaisena lankana tässäkin varmaan kaikissa Eastwoodin leffoissa oleva teema yksilön (ikuisen) sisäisen moraalin ja ulkoisen (heikon ja ja alati muuttuvan) lain ristiriidasta. Aivan mahtavaa matsua, millään ei yhden katsomiskerran perusteella pysty edes muodostamaan kunnolla käsitystä koko leffasta. *****



Liu: Eight Diagram Pole Fighter (DVD), Lisää aukkojen paikkailua, eikä todellakaan ollut turhaa tämäkään. Liu rakentaa jälleen kerran hienosti toimivan myyttisen tarinan, jonka vääjäämättömmissä puitteissa päähenkilöt toteuttavat kohtaloitaan. Tarina säilyy kiinnostavana loppuun saakka eivätkä vittu siis aivan maailman parhaat kungfu- skeba- koreografiat ainakaan pointseja vähennä. Klassikko. ****1/2

Jos ehtisin kirjoitella enää mitään foorumeille, niin perustaisin tänne Säpinää Chinatownissa ‑appreciation threadin. Se on yksi tämän planeetan yhdeksästä täydellisestä elokuvasta. Uskomatonta, että länkkäri voi vetäistä hatusta honkkarin, joka pesee jokaisen aidon honkkarin omassa lajissaan.

Reiner:

The Story of Us DVD



Parhaita romanttisia komedioita yhtään liioittelematta. Pfeiffer & Willis kemiat toimivat erittäin hyvin niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Reiner osaa mennä asian ytimeen ja kuvata tilanteet elokuvamaisen uskottavasti.



Leone: For a Few Dollars More DVD

Joka vuotinen pakko katsottava. Henkilökohtaisesti tärkein spaghetti/western ikinä.



Girolami: Roma violenta VHS

Elokuva kaipaa pikaista hyvää DVD julkaisua. Taattua toimintaa Merlin komisaario Bettin johdolla. Perinteiset takaa-ajot ilman tietokone kikkailuja kunniaan. Alfat ja BMW:t repivät asfalttia niin, että murrokset paukkuivat J. Kuittisen olohuoneeseen asti, kumin käryä unohtamatta.



Leone: Once Upon a Time in the West DVD

Täydellinen elämää suurempi elokuva. Tällä erää samaistuin Jason Robardsin huikeaan Cheyenne-rooliin eniten.



Donner: Lethal Weapon 2 DVD

Mielestäni paras Tappava Ase. Pahikset Etelä-Afrikasta, Patsy Kensit, tuoreet Leo Getz vitsit, paskapöntön lentäminen station wagonin konepellille, kortsumainos ym. todella mainiot jutut eivät jätä koskaan kylmäksi. Loistavaa!

Ilja Rautsi ( 7.3.2006 16:30)

Kannattaa käyttää se kolme tuntia kyllä johonkin muuhun. Samaa mieltä Standista, mutta Garrisin Hohto on kyllä ihan alusta loppuun aika sietämätöntä keskinkertaisuutta.

taidan suosiolla työntää sen taka-alalle kiireisempien hankintojen/katsomisten tieltä, vaikka R1 näyttää irtoavan puoli-ilmaiseksi.

Säpinää Chinatownissa

Kuten Tohkakin sanoi, tämä oli kyllä melkoisen päräyttävää menoa kun pentuna ekan kerran näki. Kokonaisuudessa niin paljon siistejä elementtejä, ettei tästä voi olla pitämättä. Montakohan kertaa Russel kaivoi puukon kengästään elokuvan aikana?



Mies vailla menneisyyttä

Melko hyvä.



City on fire

Kiinnosti nähdä paljonko se Tarantino tästä oli lainannut. Paikoitellen polkee hieman paikoillaan, mutta kokonaisuutena hyvä.



Lehmäjengi

Varmasti paskimpia Disneyn elokuvia. Loputonta kohellusta ja kaatuilua alusta loppuun. Ehkä tästä joku keskittymishäiriöinen lapsi voi kiksinsä saada.



Ihmeperhe

Aivan eri planeetalta kuin edellinen. Ehdottomasti paras/parhaita Pixarin filmejä.



Spiritual boxer

Hyvää menoa, vaikka meno alkaakin loppua kohden hieman väljähtää.



Van Helsing

Vaikuttaa vahvasti Uwe Bollin elokuvalta. Jo ensimmäisen puolen tunnin aikana röypytettiin silmille sellaista paskaa, että lopun pystyi katsomaan vahvasti turtuneessa tilassa.



Rush Hour 2

Noh, en voi olla pitämättä JC:n elokuvista.



Shanghai Knights

Sama juttu.



Charlien enkelit kakkosta katsoin noin viisi minuuttia ja elokuvan cooliuden tavoittelun täydellinen epäonnistuminen aiheutti vain myötähäpeää ja pahoinvointia.

(kaikki dvd:ltä tai telkkarista)

Road Trip 8/10

Café Lumière 7/10

Fist of Fear Touch of Death 7/10

Police Story 7/10



Ong Bak

Elokuvalliset ansiot on tietenkin aika tuubaa, mutta Jaan varsinaisilla vahvuusalueilla tietenkin nähdään aikalailla uskomattomia juttuja.



The Killer 9/10

The Wayward Cloud 9/10

Old School 6/10

(The Lukewarm.) ( 9.3.2006 13:11)

Road Trip 8/10

Police Story 7/10

Road Trip parempi kuin PS

Beat ( 9.3.2006 14:43)

(The Lukewarm.) ( 9.3.2006 13:11)

Road Trip 8/10

Police Story 7/10

Road Trip parempi kuin PS

PS ois ollut aika lähellä erinomaista jos siinä ei olisi ollut niitä hölmöjä kohtauksia, jotka yrittävät olla koomisia. Niiden olemassaolo haittaa kokonaisnautintoa aika ratkaisevasti. Road Trip vuorostaan onnistuu todella hyvin siinä mitä yrittääkin. Mukana on myös mukavasti järjettömyyttä pitkälti Tom Greenin ansiosta.

(The Lukewarm.) ( 9.3.2006 15:33)

Beat ( 9.3.2006 14:43)

(The Lukewarm.) ( 9.3.2006 13:11)

Road Trip 8/10

Police Story 7/10

Road Trip parempi kuin PS

PS ois ollut aika lähellä erinomaista jos siinä ei olisi ollut niitä hölmöjä kohtauksia, jotka yrittävät olla koomisia. Niiden olemassaolo haittaa kokonaisnautintoa aika ratkaisevasti. Road Trip vuorostaan onnistuu todella hyvin siinä mitä yrittääkin. Mukana on myös mukavasti järjettömyyttä pitkälti Tom Greenin ansiosta.

Hong Kong elokuvat voisivat olla erinomaisia, jos niissä ei olisi hölmöjä kohtauksia. Sikäli kyllä suht' pervoo nostaa Road Trip Old Schoolin ohi. Tom Green vs. Will Ferrer yhtälön ratkaisu ei pitäisi olla mahdoton. Tai no onhan OS:ssä Vaugh, joka EI OLE HAUSKA.