Mitä elitistit katsovat?

Henry Spencer (10.1.2005 14:52)

varsinkin Pfeifferin suoritukset herättivät minussa suunnatonta myötähäpeää.

The Fränti: "Michelle Pfeifferin näyttelijätyössä näkyy rajoja rikkova improvisaatio." Elokuvassa myös: "...hellyyden piirin ovet avataan ammolleen."

iljalumpsis (10.1.2005 15:57)

Henry Spencer (10.1.2005 14:52)

varsinkin Pfeifferin suoritukset herättivät minussa suunnatonta myötähäpeää.

The Fränti: "Michelle Pfeifferin näyttelijätyössä näkyy rajoja rikkova improvisaatio." Elokuvassa myös: "...hellyyden piirin ovet avataan ammolleen."

Joo, Fränti sai mut taas nauramaan.

Kahden viikon meininki:

Baldanello: "Black Jack" (1968) – synkkä, muutamia hyvinkin hienoja ja tarkoituksenmukaisa jaksoja (esim. päähenkilön infernaalisen yksinäinen matka aavikon halki) sisältävä kosto-western. Loppukohtauksessa on käsikirjoituksen kannalta oleellisen tärkeää, että siihen asti passiivisena pysytellyt Jackin veli joutuu ratkaisun eteen. Aika paha.



Pannacciò: "Un Urlo nelle tenebre / Cries and Shadows" (1975) – eh, harvoin olen nauranut yhtä paljon henkilölle, joka yrittää niin hellyyttävän kovasti ja keskittyneesti näytellä pelästynyttä, pelättävää, yllättynyttä tai vaikkapa PAHAA! Juuri noissa tunnetiloissa on erinomaisen helppoa mennä kunnolla päin helvettiä, kuten tässä, kirjaimellisestikin. Alun paholaisenpalvomiskohtaus on huippu. Kovista nunsploitation/devilsploitation-pätkistä tulee tällaista katsottaessa mieleen Renato Polselli ja Reincarnation of Isabel.



Martino: "Lo Strano vizio della Signora Wardh" (1970) – Martinon ja giallon parhaimpia saavutuksia. Muutamia todella loisteliaita pitkiä jaksoja kuten autohalli/hissimeininki ja lopun kaasuputket. Ei häviä intensiteetissään Argentolle, ja lokaatiot ovat kauneudessaan säväyttävää osastoa.



Reiner: "Misery" (1990) – neljästä seinästä on onnistuttu repimään suht kattavasti jännitystä, mutta muutamia epäuskottavuuden mutkia vedetään huoletta suoriksi ns. juonen kehittymisessä. Positiivista myös talvi-ajankohta, jonka ansiosta Barry Sonnenfeld näyttää parastaan.



Suzuki: "Branded to Kill" (1967) – Aiheeseen enemmän perehtymättä uskaltaisin väittää, että Suzuki on toiminut esikuvana ainakin Woolle. Upeaa mustavalkoista yakuza-meininkiä, varjoja, rajauksia, eeppisyyttä. Loppukohtaus tosin on hieman liian yksinkertainen, mutta ei vähennä elokuvan suuria ansioita.



Oliveira: "Bare Behind Bars" (1980) – limaisen wip-genren huvittavimpia mutta (omalla kohdallani) myös vaikeimmin siedettäviä hassutuksia johtuen jopa alkeellisimmista rytmityksen laiminlyönneistä ja lopun älyttömästä "uudesta" takaa-ajo-juonesta maaseuden puolella. Nudea ja lesboilua aivan erityisen paljon, ikävästi rottia vilisevä vankilamiljöö ja aivan käsittämätöntä "älä näytä tätä kenellekään naispuoliselle" ‑sikailua kuten (enemmän kuin kerran nähtävä) kohtaus jossa naisvangit siirtävät ilmeisesti vankilan ainoata dildoa itse rakentamiensa narujen varassa sellistä toiseen, minkä jälkeen lausutaan vielä kaunis kiitos! Näkemässäni Redemptionin Benelux-versiossa (vhs) on myös jonkin verran hardcorea, tosin aivan paskat housussa olevan viiksihepun löysän elimen hetkellinen lutkutus tuskin kaikkia hc:n kriteerejä täyttää. Franco on paljon parempi.



Ercoli: "Le Foto proibite di una signora per bene / The Forbidden Photos of a Lady Above Suspicion" (1970) – mielenkiintoinen, rauhallinen giallo, joka ei kaikkia mysteerin vaatimuksia täytäkään, liittyen lähinnä murhaajan henkilöllisyyteen. Lopussa toimiva ja yllättävä twisti.



Bava: "Lisa and the Devil" (1973) – käsittämättömän upeaa matskua, ensimmäinen katselu. Elokuvan maailma muuttuu hämästyttävällä varmuudella heti alkujohdannon jälkeen mystiseksi ja tuntemattomaksi, kuoleman läsnäolo alkaa avautua hiljalleen ja Bavan varmalla rytmillä. Etenkin loppupuolella muutamia miehen uran hienoimpia kuvia ja painajaisjaksoja. Mestarillinen.



Hitchcock: "Notorious" (1946) – mielenkiintoinen aihe joka ei kuitenkaan sorru natsien turhaan demonisoimiseen. Jännitys tiivistyy ja hetkellisesti hellittää kuten aina Hitchcockilla, etenkin kartanolla tapahtuvat viinanhuuruiset tai muuten tainnoksiset jaksot ovat yhtä tuoreita kuin syntyessään.



Pakula: "The Parallax View" (1974) – uskomaton, toisellakin katselulla ahdistava, pessimistinen ja uhkaavan painajaismainen poliittinen vainoharhatrilleri, jota upea elliptinen muoto tehostaa tyrmäten katsojan alussa/lopussa täysin. Pakula siirtyy ns. toimintakohtauksiin odottamattomasti ja äkillisesti, mutta aina tarkoituksenmukaisesti. Loppua kohden tunnelma muuttuu entistä toivottomammaksi, etenkin lentokoneessa ja upeissa ulkokuvissa, joissa kasvottomat mutta silti kiusallisen elävät ikkuna-aukot vilisevät kuva-alan halki. Miksi vitussa n. 10 vuotta vanhan Video-Oppaan (1994) arvostelunpätkässä kirjoitetaan "...jonka kuuluisa testijakso on ikävästi vanhentunut"?! Testijakso ei ole vanhentunut päivääkään. Testijakso ja elokuva ovat edelleen tuoreita ja kerrankin termin "painajaismainen" täyttäviä ylittämättömällä tavalla. Tämän julkaiseminen Suomessa(kin) dvd:llä on menneen vuoden parhaimpia tekoja.



Hitchcock: "North by Northwest" (1959) – yksi rakastetuimmista, ilmiömäisen hallittuja ja intensiivisiä jaksoja, kuten (tietenkin) yksinäinen lentokone ja lopun presidenttipatsaat korkeuksissa. Tässä(kin) pitkälti kaksituntisessa mietittävää ja tutkittavaa niille, joita kiinnostaa Hitchin lausahdus "draama on elämää josta on jätetty kaikki turha/tylsä pois."



Hitchcock: "The Birds" (1963) – Hedrenin hahmo kehittyy hyvin alun pinnallisesta ja ärsyttävyyteen asti hymyilevästä imelästä kaupunkilaisneidistä epätavallisen (ja yhteisöstään kaukana tapahtuvan) luonnonoikun johdosta vastuuntuntoisemmaksi joutuen samalla myös pikkukyläläisten vanhoillisen taikauskon kohteeksi. Näkemistäni Hitchcockeista tässä on kenties eniten ns. teemallista potentiaalia. Hieno äänimaailma, lintujen esiintyminen annostellaan hyvin harkitusti ja hillitysti, mikä suo paljon hyödyllistä aikaa hahmojen kehittämiseen ja suhteiden kehittymiseen.



Ching: "Chinese Ghost Story II" (1990) – muutamia huippucrazyja ideoita ja monstereita, etenkin jäädytystaika ja lopun "buddha-hirviö." Tehosteet ykkösosan tavoin toimivia ja vaatimattomillaankin elokuvan maailmaan ja vauhtiin sopivia.



Burton: "Sleepy Hollow" (1999) – visuaalisesti ajoittain hyvinkin vaikuttava, Burtonin kyvyt näiltä osin ovat kunnioitettavat.



Dreyer: "Vampyr" (1932) – löydän elokuvasta jokaisella katselulla jotain uutta, mikä on uskomaton saavutus Dreyeriltä. Allanin saapuessa pieneen kylään, ensimmäisen hiljaisen viikatteen jälkeen tunnelma syvenee uskomattomaksi sekoitukseksi unta, valveillaoloa, pelkoa ja kuolemaa. Dreyerin visuaalisesti ihmeellisin elokuva on myös mykistävimpiä kuvauksia kuolemasta ja sen läsnäolosta jokaisena kauneimpanakin hetkenä.



Eisenstein: "Bronenosets Potyomkin" (1925) – niinikään tästä elokuvasta löytyy aina uutta, ja ennestään tutut elementit niin leikkauksessa kuin kuvien täydellisyydessäkin avautuvat edelleen yhtä tuoreina. Kaikissa Eisensteinin töissä on ilmiömäistä ja hienoa myös ohjaajan kyky ja halukkuus käyttää erittäin purevaa hetkellistä huumoria kaiken kritiikin keskellä.



Godard: "À bout de souffle" (1960) – uuden aallon laukaissut Godardin elokuva Truffaut:n synopsiksesta. Etenkin leikkaustekniikkansa ansiosta ja perinteisen draamallisen muodon puuttuessa äärimmäisen mielenkiintoinen ja edelleen tuoreena avautuva elokuva, joka kaiken lisäksi on myös todella viihdyttävä yksinkertaisen takaa-ajo-tarinantynkänsä ansiosta.



Resnais: "Nuit et brouillard" (1955) – Cayrolin käsikirjoitus lienee elokuvahistorian säväyttävimmin henkilökohtaisia. Resnais käyttää mustavalkoista dokumenttimateriaalia leireiltä ihailtavan hillitysti ja tarkoituksenmukaisesti, mitään ei tarvitse kuvastossa toistaa. Eastmancoloria hyödyntävä Sacha Vierny (Greenawayn "toinen käsi") saa nykyhetken kamera-ajot, raiteet, nurmikon ja tiilirakennukset sykkimään menneiden päivien järjettömyyttä, häpeällisesti kadonneiden ja vastuuta paenneiden natsien ja upseerien käsien jälkiä, elävän punaisen kuitenkin hiljaa muistuttaessa että "sota on vain puoliksi ohitse." On muistettava koska ilman sitä mitään ei ole tapahtunut. Sama teema käsittelyssä toisessa mestariteoksessa Hiroshima mon amour (1959).

Viikon saldo (kaikki DVD):

Hard to Kill



Messanger of Death



The Spook Who Sat by the Door



Outfoxed



Wonder Boys



The Prowler

– tasta sellainen kommenti, etta noi Savinin efektit ovat kylla helvein hyvia. en muista, koska volisi viimeksi tullut sellainen hyi saatana- olo. Ziton ja Savinin kommentiraita vaikutti myos hyvalta. Leffa itsessaan on mielestani lahes Burningin tasoa.

G.P.O. (10.1.2005 11:47)

Mikä siinä on ettei kukaan diggaa French Connectionin jatko-osasta? Itse rankkaan sen ihan ykkösen tasolle, johtuen älyttömän rumasta tunnelmasta ja täysin epäkorrektista menosta. Popeyeen verrattuna Dirty Harry vaikuttaa lastentarhan kytältä.

Olen aivan samaa mieltä. Tässä on vain yksi vika – se yrittää olla French Connectionin jatko-osa, jossa ei voi oikein onnistua ykkösen tietäen. Tätä lukuunottamatta erittäin hyvä jatko-osa. Kameratyöskentelystä ehkä kehno sanoa, kun olen molemmat nähnyt vain pan&scannina.

Carrie (dvd)



Vähän pelkäsin miten Carrie toimii vuosien jälkeen, mutta tämähän toimi nyt paremmin kuin koskaan. Hyvä näyttelijät, mainio musiikkia (tosin se Psykon musiikkia imitoivat viulu-juttu aina kun Carrie käyttää voimiaan on nolo) ja todella hieno huoliteltu kuvaus. Yksi Brian De Palman upeimpia elokuvia ja samalla parhaimpia näkemiäni kauhuelokuvia.

****



The Final Countdown (aka. U.S.S Nimitz – Lost In Pacific) (dvd)



Puuduttavan tylsä twilight zone henkinen elokuva lentotukialuksesta joka joutuu ajassa taaksepäin päivään jolloin japanilaiset ovat hyökkäämässä Pearl Harbouriin. Ja sitten tapahtuu, öh ei mitään. Täysin kyvytön ohjaaja Don Taylor keskittyy lähinnä kuvaamaan yksityiskohtaisesti kymmeniä kertoja lentotukialukselta nousevia ja laskevia koneita. Kirk Douglas ja Martin Sheen ovat täysin hukassa.

*



Predator (dvd)



Tämä jaksaa kyllä viihdyttää aina. McTiernan+Schwarzenegger+ruma alieni+paljon aseita = kasaritoiminnan eliittiä.

****



The Nude Bomb (tv)



Maxwell Smart elokuva. Aivan käsittämättömän huono. Komedia joka ei naurattanut oikeastaan kertaakaan. Jonkinlainen saavutus sekin.

*



Still Crazy (tv)



Sovinnainen draamakomedia 70-lukulaisesta rock-bändistä joka tekee paluun. Aihe kiinnosti, toteutus ei. Mehukkaasta aiheesta ei saatu oikein mitään uutta tai irti. Laimea, sokerinen ja tylsä leffa. Näyttelijät (Stephen Rea, Billy Connolly, Jimmy Nail, Timothy Spall, Bill Nighy)olivat ok ja parasta antia tässä. Toisaalta heidät oli kyllä pitkälti castattu "omaksi itsekseen" ja esim. Nighy teki saman roolin kuin aina.



**

Gone in 60 seconds (1974) * olipas typerä leffa

Foto di Gioia **** edelleen erinomainen

Vampires anonymous **** yllätti olemalla hauska

Mists of Avalon ** akkojen leffa

Johnny English *** nauroin muutaman kerran

She lives by night * ehkä huonoin vampyyripläjäys ikinä. puhetta, puhetta puhetta. kuka haluaa katsoa vampyyrileffan, jossa vain puhutaan?



Ja Buffyn 3. season katsottu loppuun. Heh, oli muuten jo kolmas kerta.



Kaikki DVD:ltä

Bunnag & Wu:

Huumekolmio (VHS), Päätöntä HK/ Thai- mäiskettä v. ‑80. Huikean huono, huikean viihdyttävä. * leffana ****- siipikarjana.



Whatham: Kaikenkarvaiset ystäväni (TV), Sarjan suurena fanina tämä ennen sarjaa tehty leffaversio oli kyllä suuri pettymys. Yök. *



Rothman: Pirunsaari U.S.A (VHS), Hilpeä US 70's kärpästen herra meizinki. Todella viihdyttävää roskaa. ***



Parks Jr: Hävitys (VHS), Überbläkkäri! Ei minkään valtakunnan järkeä saati logiikkaa, mutta aivan uskomattoman testosteroninkäryistä actionia! Kung fu todellakin voittaa aseet, kysykää vaikka niiltä viideltä punabaretilta, jotka uhkaavat Jim Kellyä konepistooleilla vesilatoksella... ***1/2



Marks: Detroit 9000 (VHS), Paras bläkkäri ever? Bläkkärien Milano Calibro 9! Hieno asetelma, upeat henkilöt ja Detroitin paskainen miljöö. ****1/2



Webster: Santa claus conquers the martians (DVD), ajoi asiansa, jälleen yksi kalkkunanmentävä aukko paikattu sivistyksessä. Ei niin hauska kun toivoin, ei niin tylsä kun pelkäsin. * elokuvana **1/2 kotkottajana.



Joku Hensonin kamu: Gonzon oudot kaverit (VHS), Kompilaationauha Muppet Shown huippu- Gonzo- hetkistä. Ihan taattua tavaraa ja 60 min juuri sopiva kesto! Erityisesti Vincent Price- segmentti oli rautaa! ***



Reed: Bloodsucking Freaks (DVD). Paskaa. Top-5 huonoin leffa ever. Tylsä ja lapsellinen. Liian vähän gorea ja sekin huonoa. *

Saw (35mm) -- Näin huonoa elokuvaa en olekaan nähnyt pitkään aikaan. Idea on ihan kiehtova ja elokuvan alku toimii ihan mainiosti superhuonoista näyttelijöistä huolimatta. Takautumien myötä elokuvan kiinnostavuus tipahtaa nollaan ja lopussa on vain myötähäpeä jäljellä.



Kuona (35mm) -- Remaken remake vesittää kaiken sen hyvän mitä Ju-On- sarjassa on joskus ollut. Ensimmäisen Ju-Onin pelottavuudesta ja tunnelmasta ollaan todella kaukana. Kiinnostuneille tarjolla on paskaa purkkakauhua.



Predator (DVD) -- Parasta krapulaan. Arskan ja kumppanien hyökkäys sissileiriin on lähellä täydellistä.



Reality Bites (DVD) -- Agh, kaamean hilpeää dialogia ja todella surkean säälittävää gen-x fiilistelyä.



Incredibles, The (35mm) -- Pettymys lienee oikea sana kuvaamaan fiiliksiä Birdin uuden animaation suhteen. Iron Giantin jälkeen odotukset olivat suhteettoman korkealla. Viihdyttävä ja ajoittain ihan hauskakin.



Fiend Without a Face (DVD) -- 50- luvun atomikauhistelu onnistuu säväyttämään kaikessa pönttöydessään. Hilpeä juoni ja ehtaa dialogia, laadukkaalla ölliäisellä kuorrutettuna.



Mill of the Stone Women (DVD) -- Miellyttävän utuinen. Heikkouksistaan huolimatta oudon kiehtova. Toivottavasti tästä tehdään joskus uusintaversio.



Collateral (35mm) -- Oikeastaan aika pirun hvyä, käsikirjoituksen puutteista ja ajoittaisesta kliseisyydestä huolimatta. Mannilla on kyllä äärettömän hieno kyky löytää melkein täydellisen hienoja kuvia.



Sky Captain and the World of Tomorrow (35mm) -- Waah, näin paljoa hukattua potentiaalia ei ole valkokankailla nähty miesvuosiin. Koko ajan kauhea kiire paikasta toiseen eikä ohjaaja malta edes yrittää luoda minkäänlaista jännitettä kaiken kohkaamisen keskellä. Ihan hupaisaa katsottavaa kaikesta huolimatta.



Casshern (DVD) -- Upeaa kuvastoa lukuunottamatta täysin surkea ja epäonnistunut esikoisohjaus. Kazuya on ihan pätevä musiikkivideoiden parissa, mutta elokuva ei oikein luonnistu. Maksimaaliseen nautintoon suositellaan elokuvan katsomista ilman tekstejä – pienessä sievässä luonnollisesti.



3 – Monster/Extremes (DVD) -- Three Extremes ei välty antologioita perinteisesti vaivaavalta epätasaisuudelta:



Kokoelman paras lyhäri, Takashi Miiken ohjaama The Box, on kiinnostava ja hienovarainen fantasia ja selkeästi ”aikuisinta” Miikeä sitten Auditionin.



Fruit Chanin Dumplings on sitä mitä on eli sisällyksetön ja umpityperä kauhistelu, joka tällaisena lyhennelmänä ei herätä minkäänlaisia fiiliksiä. Ääliömäinen loppuratkaisu nostaa myötähäpeä- kerrointa niin paljon että alkaa oikein vituttaa. Hui, kuinka rankkaa.



Chan-wook Parkin Cut taasen hillittömän hauska, teatraalinen ja vahvasti itseironinen kuvaelma ohjaajalle tyypillisistä teemoista. Vain kehno loppuratkaisu jää harmittamaan.



Ehdottoman hyvänä plussana mainittakoon hk- lätyn lisämateriaalien englannninkieliset tekstit.



People that Time Forgot (DVD)



10 to Midnight (DVD)

Messenger of Death (DVD)

Mr. Majestyk (DVD)

Murphy's Law (DVD)

Mechanic, The (DVD)

Viikon ajalta:

David Lynch: Rabbits

Taattua Lynchiä lyhärimuodossa. En uskalla ainakaan tässä alkaa tätä enempää analysoimaan. Jos foorumilta löytyy useampiakin tämän nähneitä, niin analysointithreadi voisi olla paikallaan. ***



Joku: The Diary of Jack the Ripper: Beyond Reasonable Doubt?

Mielenkiintoinen dokumentti asiasta kiinnostuneille. Jackin päiväkirjaa tutkiskellaan ja pohditaan, mitä tapahtui ja kuka Jack oikeasti oli. Kyllähän se tässä aika vakuuttavasti ilmi tuleekin. ***½



Frederick Wiseman: Titicut Follies

Vaikuttava dokumentti vankimielisairaalasta lähinnä autenttisuutensa takia. Varsinkin pakkoruokinta/ruumiinvalmistelu kohtaus oli aika... vakuuttava. Siilipäiden revyy. ****



John Quinn: Cheerleader Camp

Yllättävän viihdyttävä cheerleader slasher tietysti muutamilla tisseillä maustettuna. Gorefanejakin hemmotellaa parissa kohdassa. **½



Norifumi Suzuki: School of the Holy Beast (Sei ju gakuen)

Brilliant. Jää kyllä mielestäni jonkin verran Beautiful Girl Hunterista, mutta silti. ****



Lamberto Bava: Body Puzzle

Lamberton epätyypillinen giallo. Mukaan mahtuu välillä melko hyvinkin etenevää kerrontaa, pari hienoa murhaa (vaikka veren puuttuminen ihmetytti suuresti), muutamia kyseenalaisia leikkausratkaisuja, yllättävä twisti ja yllättävän huono lopetus. **½



John Carpenter: Vampires

Umpisurkea tekele, joka loukkaa vampyyreitä. *½



Jeannot Szwarc: Jaws 2

Huono. Täytyy kuitenkin sanoa, että samalla kaavalla on tehty paljon huonompiakin. **



Dezaki/Tominaga: They Were 11 (Jûichi-nin iru!)

Teeman erinomainen animealoitus. Harmi vain, että videot kusi eikä tämä mennyt nauhalle. ****



Jing Wong: City Hunter (Cheng shi lie ren)

Edelleen viihdyttävä, varsinkin krapulassa. Armour of God I ja II pitää vielä hankkia jostakin. ***



Jess Franco: She Killed in Ecstasy (Sie tötete in Ekstase)

Sujuvaa ja viihdyttävää Francoa. Kärpäsen laskeutuminen Walkerin otsalle on kyllä ikimuistoinen tapahtuma. ***



David Fincher: Alien 3

Hieno. Hyvä tunnelma. Hyvä musiikki. Tylsä? ***



Näiden lisäksi jotain, mikä ei nyt muistu mieleen...

Meitsin käsitys draamasta, jota lupasin.

Lado: Humanoid Purkautuminen etusivulla joskus. **



?: Saw Aika tehokkaasti jakaa mielipiteitä. Piti otteessaan varsin hyvin ja kokemus oli sopivan fyysinenkin paikoin. Ok, ihan lopussa näyttely alkoi ahdistaa ja viisi minuuttia elokuvan jälkeen koko homman oli jo unohtanut, not good. Seven in Cube. Mielestäni ihan hyvä poikkeama normista oli: . ****



Harlin: Mindhunters Yllättävän hyvää viihdettä. Käsikirjoitusta kun olisi parantanut, niin kasassa olisi ollut tiivis paketti. Ohjauksessa ei sinänsä mitään vikaa. LL Cool J on parasta näköjään kaikissa elokuvissaan. Ja tästä pyörätuolijätkästä tuli mieleen, että pitää muistaa katsoa 187 uudestaan. ***



Evans: Black Godfather Aika veltto. Ei Black Caesar ole kovin hyvä sekään, mutta parempi. **1/2



Civirani: Il diavolo a sette facce Rikostrilleriä parilla giallohöysteellä. Kun juoni ei kiinnosta, jää seurattavaksi enää 60- ja 70-luvun taitteen euroelokuvan perusjutut, mitkä ovatkin ihan kohdallaan. Stelvio Ciprianin musiikki, muoti ja miljöö (Amsterdam), vanhemmat playbot vikittelevät nuoria minihameisia naisia... (edit: näköjään ikäeroa ei olekaan, mutta you get the point) Nopeutettu takaa-ajo on naurettava. Sivuhuomautus aikakirjoihin, fix on ranskaksi ja boksattu. **+

Alfred Hitchcock: Linnut (DVD)

Sam Wood: Ilta oopperassa (DVD)

Bruce Lee: Way of the Dragon (DVD)

Lo Wei: Fist of Fury (DVD)

Robert Clouse: Game of Death (DVD)

Sam Raimi: Evil Dead (TV)

Bogdanovich:

Paper Moon DVD

Olen aina vieroksunut elokuvia, jossa pääosissa on pentuja hyvin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Tämä elokuva on niitä harvoja. Täydellinen elokuva.



Yamaguchi: Kenka karate kyokushinken aka. Karate bullfighter DVD

Elokuva sensei Mas Oyamasta, jota näyttelee Sonny Chiba. Uskottavuutta löytyy sillä Chiba on ollut oikeasti sensei Oyaman oppilas. Pitkästä aikaa erinomainen karate-elokuva. Laittoi pakko hankintaan trilogian loput elokuvat.



Leconte: La Fille sur le pont VHS

Erilainen rakkauselokuva, joskin hyvä sellainen. Elokuvaan sopii hyvin mustavalkoisuus. Minäkin olisin rakastunut elokuvan Vanessa Paradisiin, ainakin pariksi tunniksi.



Temple: Bullet DVD

Rourken Mikon väkevä suoritus vasta vapautuvasta narkkari pikkukrimistä. Toimintakohtaukset realistisen julmia ja uskottavia. John Enos III näyttelemä Lester on yksi parhaita sivuosa rooleja pitkään aikaan, jonka olen nähnyt.



Arau: Calzonzin Inspector DVD

Pieni väärinkäsitys laittaa koko pienen Meksikolais kylän totaalisesti sekaisin. Näyttävää ja onnistunutta slapstick komiikkaa. Elokuvan Calzonzin on aivan samannäköinen, kuin Tomas Milian Sakurana elokuvassa Il Bianco, il giallo, il nero.

funkstörung (10.1.2005 23:17)

Saw   (35mm) -- Näin huonoa elokuvaa en olekaan nähnyt pitkään aikaan.

tee itse parempi

JaJa (11.1.2005 09:13)

David Lynch: Rabbits

Saako tuota Rabbitsia mistään muualta kuin Lynchin nettisivuilta?

JaJa (11.1.2005 09:13)

Joku: The Diary of Jack the Ripper: Beyond Reasonable Doubt?

Voiko tätä dokkaria ottaa ihan oikeasti tosissaan vai onko tämä joku "Maybrick-hoax"-kirjan buffauspätkä?