Mitä elitistit katsovat?

(The Lukewarm.) (7.2.2005 01:16)

(En tiedä pitäisikö tähän takertua, mutta looginen tulkintasi lauseestani on päin helvettiä.)



Mies joka on ollut käsikirjoittamassa elokuvia Bottle Rocket, Rushmore ja The Royal Tenenbaums kutsuisin lahjakkaaksi. (Erityisesti lahjakkaaksi komedian käsikirjoittajaksi.)

Onko sinulla tarkempaa tietoa siitä mitä osuuksia Wilson on noihin leffoihin kynäillyt, noissa kaikissa kun kuitenkin Wes Anderson mainitaan ensisijaisesti käsikirjoittajana? Ja huom. eriävistä mielipiteistä ei ole pakko aina suoraan provosoitua.

The Bourne Supremacy *

Olipas pitkäveteistä toimintaa, nukahdin jossain 40 minuutin paikkeilla joten tähditys sitä edeltävälle osuudelle.

*Alpha City, saksalaista nihilismiä Der Fanin ohjaajalta. Aika päätön tekele.

*Underworld, ihan onnistunut huuhaa-teinihorror. Vittuilijat voivat painua vittuun.



*Carandiru, Näinkin mielenkiintoisesta aiheesta ja tällä henkilögallerialla olisi voinut saada muutakin aikaan kuin lattean sossudraaman. Oma tulkintani, Babenco on liian gay ohjaamaan minkäänlaista vankilaelokuvaa (eikä tarvitse viisastella tuosta Kiss of the Spider Womanista).

drake2j (7.2.2005 06:56)

(The Lukewarm.) (7.2.2005 01:16)

(En tiedä pitäisikö tähän takertua, mutta looginen tulkintasi lauseestani on päin helvettiä.)



Mies joka on ollut käsikirjoittamassa elokuvia Bottle Rocket, Rushmore ja The Royal Tenenbaums kutsuisin lahjakkaaksi. (Erityisesti lahjakkaaksi komedian käsikirjoittajaksi.)

Onko sinulla tarkempaa tietoa siitä mitä osuuksia Wilson on noihin leffoihin kynäillyt, noissa kaikissa kun kuitenkin Wes Anderson mainitaan ensisijaisesti käsikirjoittajana?

Joo, en mäkään menisi kehumaan Wilsonia lahjakkaaksi käsikirjoittajaksi näiden perusteella. Mutta anyway, nuo yllä mainitut elokuvat on kirjoitettu tiimissä eikä Anderson ole sen ensisijaisempi kuin Wilsonkaan. (Imdb:stä poimittua: "Within each of these categories, members of a writing team are joined by "&"; teams or writers working on separate drafts are joined by "and".")



Aika vaikea tollasesta tiimiprosessista on edes erottaa mitä kukakin kässääjä on keksinyt – eivät varmaan itsekään tiedä, siksi kredut on jaettu tasan. Koomikkona Wilson on mainio, joten voisi kuvitella että ainakin gagien keksimisessä hänen panoksensa on ollut suuri.

Red Right Hand (7.2.2005 09:58)

Koomikkona Wilson on mainio, joten voisi kuvitella että ainakin gagien keksimisessä hänen panoksensa on ollut suuri.

Tätä yritin hienovaraisesti vihjata, kun sanoin, että hän on lahjakas komedian käsikirjoittaja. Eihän komediassa millään muulla ole juuri väliä kuin gageillä. Sen vuoksi Starsky&Hutch ja Zoolander pelittävät täydellisinä krapulaelokuvina.

Tasokas viikko taas takana...

Kangas



Peeping Tom



Yksinkertaisesti hienoimpia elokuvia koskaan. Carl Boehmin herkkä suoritus oli samaa huipputasoa kuin Lorren M:ssä tai Perkinsin Psykossa.



*****



TV



Go



Tämäpä oli hyvä. Ikävää että Liman myi tämän jälkeen itsensä.



****



DVD



Commando

Vihdoinkin näin tämän. Aivan loistavaa toimintaa. Tylsiä hetkiä ei juuri ollut.



****



VHS



La Femme Publique a.k.a Julkinen nainen



Joo-o...



**



Alone in the T-Shirt Zone



Elokuva, jossa kaikki naiset ovat hulluna kierosilmäiseen ja rumaan t-paita suunnittelijaan. Leffassa on pientä potentiaalia.



**



Glimmer Man

Ihan positiivinen yllätys. Juoni oli kuraa ja Ivory Wayans vaisuhko, mutta oleelliset seikat, eli väkivalta ja Seagal olivat kunnossa. Stevenin roolittamassa new age-kytässä oli pientä itseironiaakin mukana.



** 1/2



Of Unknown Origin



Peter Weller vs. pirullinen rotta. Ihan ok.



***



The Toughest Man in the World



Lapsellisen naiivi ja ihastuttava. Näin tässä ensimmäisen kerran Mr. T:n. Tahtoo lisää!



***

Andrei Tarkovski: Solaris (1972) – kolmas pitkä elokuva ja ensimmäinen pitkä värillinen. Muutaman oleellisen hahmon kautta lausuttava käsitys ihmisyydestä, moraalista ja näiden suhteesta tieteeseen, ns. sivistykseen. Kaikkien Tarkovskien tavoin pinnaltaan jo äärettömän kiehtova ja lumoava, mutta ydin piilee aina pinnan/muodon suhteessa sisältöön. Jonkin tuntemattoman ja näkymättömän (mutta pian tutuksi käyvän) läsnäolo aluksella on ilmeinen, mutta vain mestarin onnistuu tuo tunnelma välittää.

Lucio Fulci: Voices from Beyond (1991) – hyvä aloitus ja idea haudan takaa vainoavasta kuolleen miehen hengestä, mutta lopulta vain yksi surullinen esimerkki Fulcin hitaaksi ja tylsäksi jämähtäneestä loppupään tuotannosta.



Don Gronquist: Unhinged (1982) – brittien video nasty ‑listalle päätynyt pieni omituisuus, joka muistuttaa asetelmaltaan hieman Texas Chain Saw Massacrea, mutta jonka teinit ovat huomattavasti typerämpiä, kun jäävät päiväkausiksi friikkitaloon. Loppukohtauksen kipeyteen oli selkeästi panostettu kaikki luova voima; järkyttävän laahaava ja eloton tekele.



Sergio Martino: 2019 After the Fall of New York (1983) – Martino näyttää miten barbaarileffan tulee edetä. Uskomattomalla vauhdilla mennään kohtauksesta toiseen, toimintaa ja muuta jännää on koko ajan vireillä eikä todellakaan ole tylsää. Plussaa myös aina Luigi Montefiorista.



Enzo G. Castellari: 1990 The Bronx Warriors (1982) – Enzon astetta vaisumpi elokuva samasta aiheesta, jälleen mukana myös Eastman. Huvittavaa pullistelua ja muutamia loistavan cooleja kohtauksia kuten alun motoristien kokoontuminen ranta-alueelle kuolleen partnerinsa äärelle.



Bob Clark: Deathdream aka Dead of Night (1974) – tehokas Vietnam-allegoria sodasta palaavasta pojasta, joka ei viihdy enää päivänvalossa ja juo muutakin kuin maitoa. Savinin creepyt tehosteet ja maskeeraukset toimivat hienosti.



Bruce D. Clark: Galaxy of Terror (1981) – Legendaarinen Alien-rippi pienellä budjetilla mutta sitäkin suuremmalla mielikuvituksella. Ällötyskohtaukset perustuvat jälleen tosiaan, että jos oliolla on enemmän kuin neljä raajaa/uloketta/lonkeroa, se on potentiaalisesti aika iljettävä. Jättiläistoukan suorittama raiskaus on varmasti James Cameronin omassa henk. koht. krediittilistassa siellä kärkipäässä: Cameronhan toteutti elokuvan lavastuksen, joka on huomattavan omaperäinen.



Jess Franco: Bloody Judge (1970) – Ei edelleenkään toimi Francon elokuva oli versio sitten miten pitkä ja täydellinen tahansa. Joka tapauksessa hyvännäköiset lavasteet ja muu pintakiilto toisin kuin monissa muissa miehen elokuvissa. Tämä (ja aikaisempi) aikakausi tosin on vähiten tuottanut pettymyksiä.



Andrei Tarkovski: Peili (1975) – Neljäs pitkä elokuva, syvimmin henkilökohtainen lapsuudenmuistelu ja hahmotelma oman kansan vaiheista ja niiden vaikutuksista Tarkovskiin. Jopa Tarkovskin elokuvista kaikkein vähiten perinteistä draamallista muotoa noudattava.



Joe D'Amato: Erotic Nights of the Living Dead (1980) – Liki parituntinen hc-poksulla kuorrutettu zombie-gore, jonka goretukset tosin jäävät hyvin vähiin ja alkupuolelle.



George Sluizer: Spoorloos / The Vanishing (1988) – Alkuperäinen Katoaminen, painajaismainen tutkielma pakkomielteestä ja sen lopullisesta yliotteesta ihmiseen. Vertautuu hyvin Lynchiin joka samalla varmuudella ja taidolla saa tutut asiat ja ympäristön henkimään pahuutta ja uhkaa. Tunnelma tiivistyy karmeaa loppua kohden katsojaa säälimättä. Voin kuvitella Fräntin arvion NYT-liitteessä jos tämä tulisi televisiosta: "Inhottava eurooppalainen psykotrilleri, joka mässäilee sairailla ideoilla ja päähenkilön epätoivolla. Näin sairaaseen lopputulokseen vaaditaan jo sairas mieli. En suosittele katsomaan loppuun saakka, moista ihmisvihaa huokuvaa törkyä ei terve mieli kaipaa. Lisäksi tuollainen ei olisi mahdollista."



Brian Yuzna: Society (1989) – Yuznan paras, suorastaan nerokas satiiri joka jälleen kerrotaan taitavasti yhden hahmon kautta. Voimakas tunnelma ja erinomaisen ällöttävät efektit, joista välittyy hahmojen edustama pinnallisuus ja tekopyhyys.



Alexander Sokurov: Russian Ark (2002) – kenties Venäjän merkittävimmän nykyohjaajan mieletön kokeilu elokuvanteon ja kameran mahdollisuuksista. Yhdellä otoksella (90min) digi-steadycamilla kuvattu elokuva on massiivinen, lähes koko ajan liikkuva, 300 vuotta kattava matka läpi venäläisen taiteen ja kulttuurin kuvitteellisessa Arkissa. Pietarin mammuttimaisessa taidemuseossa lähes 40 huoneessa kuvattu elokuva paljastaa lukuisia yhtäläisyyksiä mm. Greenawayhin ja sitä kautta Resnaisiin, eli tilan ja syvyysvaikutelmien rajoja kiusoitellaan ja rikotaan hengästyttävällä tavalla. Ainoa miinus loppupuolen kehnohkosta tietokone-efektistä, muilta osin hämmästyttävä saavutus elokuvahistoriassa. Sokurov oli jo Tarkovskin suosikkipojuja eikä syyttä.



Jimmy Wang Yu: Master of the Flying Guillotine (1975) – Wow! Vielä hurjempi kuin muistinkaan. Hahmot lukeutuvat parhaimpiin ever HK-mätöissä, joita tosin olen vasta huomattavan rajallisen määrän nähnyt. Upeat kuvauspaikat ja "tulilattia" on ideana epätavallisen häijy.

(The Lukewarm.) (6.2.2005 23:12)

Yotsuya (6.2.2005 17:40)

Peeping Tom ****

Komea vaikka hetkittäin hieman korni.

Mikä kohtaus oli korni?

Ainakin loppukohtaus ja valkokankaan takominen. Tämän tyylilajin leffoista pidän enemmän Collectorista joka oli hyytävä tauotta ja loppuun asti.

Bianchini:

Lo voglio morto VHS

Hyvästä kosto-teemasta huolimatta ohjaaja ja varsinkaan Graig Hill ei saa minkäänlaista otetta elokuvassa. Graigin sijaan Terence olisi ollut huomattavasti parempi valinta pääosaan.



Harvey: Carnival of Souls DVD

Hyvä esimerkki miten kengän nauha budjetilla saadaan hyvä ja jännittävä elokuva aikaan. Zombit olivat hyvin maskeerattuja. Criterion Collection vetää jälleen kerran pisteet kotiin.



Piirainen: Raid DVD

En muistanutkaan miten paljon tässä oli spaghetti western vaikutteita. Mielestäni paras kotimainen 2000-luvulla tähän mennessä. Janssonin ja Raidin kiinnostus tiettyyn klassikkoon on nerokas keksintö. Pornokauppias Sundmania näyttelevä Juha Muje saa erikoismainintani.



Goldman: Winning VHS

Euroopassa on Le Mans ja Monaco. Amerikan vastineena voidaan pitää Indianapolis 500. Omalla tavalla parempi ja ainakin syvällisempi 60-luvun kilpa-autoilijan arjesta kertova elokuva kuin McQueenin Le Mans. Johon tosin ei kuulu muuta kuin auton rassailua, syömistä, nukkumista ja auton rassaamista. Aviopari Newman ja Woodward loistavia kuten aina. Elokuvaan olisi saanut hieman lisää väriä, jos auto sponssi Ford ei olisi rajoittanut muitten jaostojen näkymistä.



Hickox: Brannigan DVD

Duken elokuva alusta loppuun mutta katsomisen syy oli tietenkin edesmennyt John Vernon. Tiukkaa britti toimintaa nyrkein, auto takaa-ajoin ja ammuskeluin. Erikoimainintana Ford Caprin romutus ja erittäin tyylitajuinen palkkamurhaaja, jonka rekenä oli Jaguar E-Type.

Hyams: Outland

Outland on ihan ok ja tunnelmallinenkin sci-fi 80-luvun alkupuolelta.



Grazer: Scorched

Ei koskaan teattereihin asti päätynyt ryöstökomedia on vähän munaton, mutta Woody Harrelson ja John Cleese irrottavat parit kohtalaiset hörähdykset.



Bird: Hamburg Cell

9-11-tapahtumiin osallistuneen terroristijoukon taustoja hahmottava, faktaa ja fiktiota sekoittava tv-leffa oli Birdin näkemyksellisen ja kiihkottoman matalaprofiilisen ohjauksen sekä uskottavien näyttelijöiden ansiosta varsin onnistunut tekele.



Pennebaker/Hegedus: Only The Srong Survive

Dokumenttikonkari Pennebakerin kuvaus (Memphis)soulin konkareista on perkeleen hienoa katsottavaa aina silloin kun Rufus ja Carla Thomas, Wilson Pickett, Isaac Heyes, Sam Moore, Ann Peeble ja kumppanit ovat äänessä, joko lavalla tai kertomassa vanhoista hyvistä ajoista tai jopa vanhoista huonoista ajoista. Kannatta tsekata, näissä tyypeissä on sielua, mitä se ikinä sitten onkaan.



Siu-Tung Ching: Belly Of The Beast

Täydellisen kahjo Seagal-vehicle. Todella runsaasti listimistä, raajojen katkomista ja pönöttäviä vuorosanoja. Uskomaton n. 6 sekunnin rakastelukohtaus, itämaista filosofiaa ja viuh vauh-ääniä. Se ilmassa lentelevä ja potkiva Seagal-stuntti saisi kyllä olla myös tynnyrin muotoinen uskottavuuden lisäämiseksi.



Näihinkin tuli aikaa tuhlattua:

Wells: The Time Machine

Williamson: Teaching Mrs. Tingle





Time Machine-remake on aneeminen ja Mrs Tingle huonoimpia ja epähauskimpia "mustia komedioita" koskaan.

Goose (7.2.2005 19:50)

Erikoimainintana Ford Caprin romutus

Leviääkö yhtä nätisti kuin Bad Tastessa?

...ei sillä että minulla mitään Capreja vastaan olisi...

Leviääkö yhtä nätisti kuin Bad Tastessa?

On niin törkeän pitkä aika tämän katsomisesta, että en muista koko elokuvan autoa. Sorry!

Laitan ohjaajan koko tuotannon hankintaan tämän vuoden aikana lukuunottamatta sitä Michael J. Fox kummitus hörhöilyä. Joko Heavenly Creatures on ilmestynyt Suomi versiona?

Gli esecutori Aika vetelä, mutta ihan kiva, että tällaista Suomessa julkaistaan. **



Horrors of the Black Museum Alkaa hyvin, mutten oikein missään vaiheessa innostunut. Ikävä sotku aidosti hyvää elokuvaa, tahatonta ja tahallista huumoria. **



Vanhat miehet uusissa autoissa aka Gamla maend... tms. Parempi kuin muistin, ehkäpä parempi kuin Kiinassa syödään koiria. *****



Panther Höh, petyin. Turhan realistinen fiilis paikoin, ja liian vähän van Peebles machoilua. Yllätyin, että Kadeem Hardison oli vakuuttava. ***

Goose (8.2.2005 10:20)

On niin törkeän pitkä aika tämän katsomisesta, että en muista koko elokuvan autoa.

Capri. Sinko. BOOM!



Mun katsotut:



Yellow Hair



Uusintakatselu. En edelleenkään osaa täsmentää mikä tässä minua viehättää mutta joka tapauksessa parhaimpia (ja erikoisimpia) näkemiäni aasialaisia draamoja: Henkilöistä ja heidän touhuistaan tulee todella spontaani vaikutelma ja pääosatypyjen keskinäinen suhde pitää mielenkiinnon yllä.



Yellow Hair 2



Tämä ei puolestaan oikein vakuuttanut, ainoa yhteys ensimmäiseen osaan on nimi sillä keltahiuksisia neitoja ei itse elokuvassa näy ja muutenkin koko aihepiiri on täysin erilainen. Vähän kuin korealainen versio Baise-Moi'sta mutta vähemmällä määrällä seksiä. Pääosan esittäjän kohdalla olisi kyllä mennyt vipuun mikäli faktat eivät olisi selvinneet jo aikaisemmin.



Warriors



Mahtava jengikuvaus jonka kujanjuoksumeininki tuntuu todella epätoivoiselta ja ahdistalta. Joidenkin jengien suhteen tuli vähän sellainen olo että onko tällaisiakin muka todella ollut olemassa mutta eipä sekään paljoa viihteellisyyttä vähentänyt. Loppukohtaus on kaikessa oikeudenmukaisessa armottomuudessaan todella cool.



Martial Angels



Melko tyhjänpäiväistä aasiatoimintaa, nätit naiset kireissä kuteissa eivät riitä tekemään tästä mitään muuta kuin keskitason sekoilun joita mahtuu kolmetoista tusinaan. Muutamia näppäriä kohtauksia mutta muuten tasapaksua latkua.



Naked Weapon



Ei lähimainkaan yhtä huono saman genren edustaja kuin edellinen, ihan viihteellistä ja hyvin toteutettua toimintaa jonka parissa viihtyi hyvin puolitoistatuntisen ajan. Negatiivisina seikkoina elokuva jakaantui tapahtumiensa puolesta todella ikävästi ikäänkuin kahteen erilliseen osaan, ja loppupuolen taistelukohtaukset efektikikkailuineen rikkoivat jo väljimmätkin realismin rajat. Tulee kuitenkin varmaan katsottua toisenkin kerran eikä vähiten Maggie Q:n takia.



Horrible High Heels



Uusintakatselu. Hämäräperäinen aasialainen kauhusekamelska ihmisnahasta kenkiä tekevästä suutaripajasta. Nahkojen hankkija sekoilee öisin huivi päässä ja nauraen ilkeästi koko ajan, uhrit puolestaan eivät kai koskaan ole kuulleet sellaisesta toiminnasta kuin juokseminen. Juoni hyppii ihmeellisesti suunnasta toiseen ja joitakin hahmojen keskinäisiä tapahtumia ei selitellä ollenkaan, hirveää sontaa. Enpä muista nukahdinko edelliselläkin katsomiskerralla kesken.



Night Of The Creeps



Uusintakatselu. Voi jumalauta miten tämä onnistuukin olemaan aina vain mahtavan viihteellinen elokuva. Ei mitään heikkoa millään osa-alueella. Auteurit ja muut teen juojat hyppikööt tasajalkaa kuuseen, tämä on taidetta!



Anthropophagous



Vuosien aikana kuulemiini kommentteihin ja elokuvan yleiseen maineeseen verrattuna lievä pettymys, onhan tämä rankka tapaus (vaikka kuvittelin tätä vielä tästäkin brutaalimmaksi) mutta verenlennätysten välillä homma hidastuu todella puuduttavaksi. Musiikki toimi hyvin ja tunnelma pysyi ajoittaisesta junnaavuudesta huolimatta hyvin tiukasti tahdissaan. Useimmiten tästä puhuttaessa mainitaan aina joko sikiönpopsimis- tai omien suolien syöntipätkät, mutta minun mielestäni kaivokohtaus oli koko leffan painostavinta antia.



Absurd



Uusintakatselu. Piti vilkaista taas tämäkin Anthron innoittamana ja tämä on mielestäni paljon edellistä parempi elokuva, tapahtumat soljuvat eteenpäin ilman liikoja tyveniä niiden välillä ja jahtitunnelma on läsnä koko ajan alusta loppuun. Montefiorikin on monin verroin pelottavampi ilmestys luoden samanlaista pysäyttämättömyyden uhkaa kuin Terminator, jos heppu tulisi pimeällä vastaan jostain kulman takaa niin varmasti tulisi paskat housuun.



Battle Royale 2



Ei yltänyt alkuperäisen tasolle, toteutuksessa ei sinänsä ollut mitään vikaa mutta elokuvassa oli liian vähän uutta jotta idean tuoreus ja erikoisuus olisi säilynyt tarpeeksi. Hahmojen kehitys ja tutuksi tuominen katsojalle jäi pahasti vaiheeseen eikä näyttelijätkään olleet kaikilta osin mitenkään hyviä, pahimpana esimerkkinä sotilaskeskuksen pomo jonka jatkuvan ylilyömisen ärsyttävyys oli jotain sanoinkuvaamatonta. Natsuki Kato näytti minun mielestäni yllättävän paljon Meiko Kajilta.

Goose (8.2.2005 10:20)

...lukuunottamatta sitä Michael J. Fox kummitus hörhöilyä...

Frighteners, eli Kummituskopla on aivan loistava elokuva ja Jeffrey Combs varastaa shown täysin jokaisessa kohtauksessa missä näyttäytyy. Aina tämä Braindeadin pieksee... paitsi goren määrässä.