12.3.2005 10:12
Kelataanpa viikko takaperin:
NV:
Assault On Precint 13
Parempi kuin uskalsi toivoa. Tiukka.
Reefer Madness
Yön huumoriputki alkoi tyylillä. Ei ole vaikea kuvitella jotain campusnäytöksiä tästä back in the days. Tylsiä hetkiä ei ollut, mikä on kuitenkin aika harvinaista näille opetus/valistus ‑leffoille.
Rulers Of The City
Ok. Ei kuitenkaan niin säväyttävä kuin jotkut muut alan teokset. Palancen kivikasvoa on kuitenkin aina mukava nähdä irvailemassa.
Search For The Evil One
Outo yhdistelmä vakavaa elokuvaa, käsittämätöntä absurdiutta ja rautalankabudjettia. Pitäisi nähdä joskus uudestaan virkeämmässä olotilassa ja ehkä oluen kera. Hitler oli kyllä hyvä. Ainoa vahinkonukahtaminen tapahtui tässä, juuri kelan vaihtoa ennen. Kelanvaihdon jälkeen virkistyi taas kummasti.
Darktown Strutter
Ihan vitun hauska – ainakin ekat puoli tuntia. Ainoa leffa jossa valitsin tietoisesti pienet nokkaunet jotta jaksaa sitten paremmin loput leffat. Tämäkin olisi vaatinut bisseä.
Dirty Shame
John Waters osoitti jälleen olevansa rääväsuiden ykköskaartia. Tämä oli ehkä jopa parasta Watersia sitten 70-luvun. Meno oli niin hilpeätä että nyt oli pakko korkata ekat oluetkin. Jo pelkästään yksi juttu riittää kiteyttämään elokuvan mestarillisuuden: David Hasselhof paskalla.
Shaolin Drunkard
Äimänkäkenä tätä tsekkasi. Mutta tottapuhuen olisi saanut loppua aikaisemmin. Aina kun tuli lopputaistelu, ei se ollutkaan lopputaistelu ja vielä tuli yksi uusi hassu lopputaistelu, ja sitten vielä yksi ja sitten vielä... joopa joo vikat puoli tuntia venailin lähinnä elokuvan loppua. Hyvä meno kuiteskin, vaan kunto vaan alkoi loppumaan.
Hawaian Natives
Muutama hauska läppä, mutta olisi kai kasoista löytynyt jotain nerokkaampiakin opetusmatskua.
Lyhäri jonka nimi jäi hämärän peittoon
Eli se joka oli tehty ginipullon kanssa. Aivan uskomaton täysosuma. Silloin kun absurdi huumori osuu kohdalleen, se osuu kunnolla. Kuten tässä.
*********
DiG
Yesh, tokalla kerralla edelleen kova. Ja tekstityksillä varustettuna huomasi kuinka monta loistavaa läppää oli teatteriesityksessä missannut – känniset ja kamapäiset rockjätkät kun puhuvat yleisesti ottaen aika epäselvästi.
American Nightmares
Ytimekäs katsanto muutamiin amerikkalaisen kauhun mestareihin. Mielenkiintoisia rinnastuksia aikakauden yhteiskunnallisiin ja poliittisiin tilanteisiin. Tom Savinin vietnamläpät olivat aika hurjia.
Silent Night, Deadly Night
Hyvä tunnelma, mutta kiekon tekninen taso oli sen verran heikko että vaikutti fiilikseen.
El Topo
Täydellisyyttä hipova trippi.