Mitä elitistit katsovat?

Tässä noin parilta viikolta:

David Chung: Magnificent Warriors

Mark Lester: Commando

Derek Yee: Lost in Time

Alexander Payne: Sideways

Larry Clark: Bully

Ching Siu Tung: Belly of the Beast

Richard Donner: Lethal Weapon 2

Yonfan: Bishonen

Zhang Yimou: House of Flying Daggers

Yan Yan Mak: Butterfly

Aleksi Mäkelä: Vares

Kevin Smith: Mallrats

Guest: A Mighty Wind

Folk-musakomedia ei ole ihan niin hauska kuin olisi voinut odottaa. Hauskaakin on runsaasti, mutta vielä himpun verran terävämmän satiirista gagia olisi kaivattu. Hyviä biisejä ja hauskoja pseudovanhoja videoita ja levynkansia.



Milius: Red Dawn

Red Dawn on niin hillitöntä kamaa, että se on syytä katsastaa aina silloin tällöin. Hyvää shittiä.



Mangold: Identity

Turha trillerirevittely jonka "loppuratkaisu" haisee kilometrien päähän etukäteen. Cusack, Liotta ja muut ovat keskinkertaisen rutiininomaisia.



Bergman: Smultronstället

Victor Sjöströmin pääosassa sitävastoin ei ole mitään keskinkertaista, vaan yksinkertaisesti hieno ja muistettava rooli. Ingrid Thulin on näyttänyt aivan jumalaiselta tähän aikaan.



Donner: Miestä ei voi raiskata

Kyllähän tämä jaksoi kiinnostaa. Donnerin vakavampaa elokuvaa, pääosan näyttelijätär oli hyvä ja sellainen absurdin tönkkö yleisilme vain puki elokuvaa.



Tavernier: La mort en direct

Älyllistä, taitavaa – ja samalla vähän tylsääkin elokuvaa.



Suzuki: Koroshi no rakuin / Branded To Kill

Omaperäinen, huima ja kaikkia sen tapaisia asioita.



Caton-Jones: City By The Sea

Eli Mark Of A Murderer. Jähmeä eikä kovinkaan vakuuttava De Niro-leffa, vaikka yleisilmettä voisi haukkua jopa kohtalaisen omaperäiseksi.



Frank Perry: The Swimmer

Burt Lancaster saapastelee koko elokuvan läpi uimahousuissaan ja tekeekin sen perkeleen vakuuttavasti "uidessaan kotiin" menneisyyden traumoja setvien.

Ryyppäjäisten saldoa

Death Wish 3 – Täyttä rautaa, tämän pitäisi kuulua jokaisen hyysäävän sosiaalitädin koulutukseen.



Cobra – Samat sanat



UHF



Ford Fairlane



Sekalainen kasa SNL ja ILC pätkiä



Krapulaan Subin Futurama -> Simpsons -> Tilt putki.

Alligator Olin sen verran pihalla, että luulin käyväni katsomaan jotain 90-luvun lopulla tehtyä Alligatoria, kunnes tajusin, että täähän on oikeasti 70-luvun lopun kamaa (1980). Ennalta-arvattavaa mutta kohtuullisen viihdyttävää nature strikes backia. Krapulasta johtuen ei mitään käsitystä, mitä Henry Silvan hahmolle kävi... **1/2



Getting into Heaven Alun kertojan vitsit ovat niin huonoja, että on mahkuja kivuliaalla tavalla viihdyttävään pehmopornoroskaan. Vitut. En ole saletti kumpi on vähemmän epämiellyttävä tapa nähdä Uschi Digartin daisarit, katsoa Getting into Heaven vai lukea Disco Studdin postauksia. Neljäsosatähti kummallekin syylle katsoa Getting into Heaven. *1/2



Joy Ride Ihan kelpo viihdettä, vaikkei ollut edes krapula. Siitä huolimatta Leelee Sobieskin toppeihin kiinnittää huomiota tarpeettoman paljon. Steve Zahn on aika rasittava pitemmän päälle. John Dahl on tehnyt enemmänkin "ihan hyviä" elokuvia, ja ehkä yhden hyvän. ***



Two Mules for Sister Sara Eastwoodin apinaelokuvien katsomisesta on niin pitkä aika, etten muista niistä enää mitään, mutten kyllä aio niitä katsoakaan, koska tässäkin Eastwoodin komediayritykset on aika tuskallisia. Muuten ihan kiva, vaikken voikaan sietää Shirley McLainea. Lopun machetella otsaan ja käsi irti oli aika yllättäviä. ***

Vietimme viikonloppua Vaasassa. Lauantai-illaksi vuokrasimme Sibeliuksen ja Bileet Roxburyssa. Eka nauratti noin seitsenhenkistä tiimiämme huomattavasti enemmän kuin jälkimmäinen, jossa kaikki hyvä matsku nähdään heti alussa. Sibeliuksessa farssi on jatkuvaa ja dialogikin nokkelammin hauskaa. Jälkimmäisessä tosin on enemmän juonellista jatkuvuutta, mutta en ole varma, onko se mikään itseisarvo.

35mm:

Torture Garden

Green Berets. Tämä ei vastannut odotuksia. Normi- Wayneä, inkkarit olivat vain vaihtuneet VC:ksi. Liberaalit toimittaja- hahmo oli kyllä hah-hah-hauska.



DVD:



Hidalgo. Paska ja kaiken lisäksi tämä tuli luonnollisesti katsottua vaimokkeen kanssa, joka jatkuvasti selitti, mikä heppakohatuksissa oli pielessä (= oli paljon selittämistä).



Mountain of the Cannibal God. Lähes Eaten Alive- tasoinen rimanalitus. Uskomattoman rasistinen ja typerä. DVD:llä mukana ollut haastattelupätkä oli kyllä hauska. Sen tekijät osoittivat jatkuvasti, millainen paskakanpuhuja ohjaaja Martino oikein on.



Kinjite- Forbidden Subjects. Todellista täyskäsikamaa. En todellakaan muistanut, miten häkellyttävä tekele tämä oikein on. Vähän niinkuin 10 to Midnight potenssiin kolme ja kunnon muukalaisvihaa ja rasismia kaupan päälle.



Black Angel vol. 1. Ihan jees.



Final Destination 2. Parhaita täystuotettuja jenkkikauhuja vuosiin. Erityisesti alku oli todella hyvä. Efektit tekivät tehtävänsä, vaikka leffan taso laski lehmän hännän lailla loppua kohti,



The Prowler tuli katsottua myös melkein kokonaan kommentiraidalla. On kyllä todella outoa, miten normaalilta ihmiseltä Joseph Zito kuulostaa.

Dvd:

King of the Ants



Charlie Higson kirjoittaa näköjään aika synkkää kamaa Fast Shown ohella. Stuart Gordonilta parempi kokonaisuus kuin Dagon. Päähenkilön sulava mukautuminen koko ajan muuttuvaan tilanteeseensa hyvin toteutettu.



*** 1/2



Shrek 2



No, kyllähän se ihan viihdyttävä oli, vaikkei naurua paljon aiheuttanutkaan. Musiikkivalinnat ärsyttivät ihan yhtä paljon kuin ykkösessäkin. Saapasjalkakissa pelasti paljon ja John Cleeseäkin oli hauska kuunnella.



***



Dodgeball



Naurattihan se vielä toisellakin kertaa hajanaisesti. Rip Torn pelastaa paljon.



***



Waking the Dead



Tavallaan ihan pätevä ja hyvin näytelty politiikkaa sivuava rakkausdraama, mutta ohjaus on kuivaa ja televisiomaista. Sama vaivasi ohjaaja Keith Gordonin Singing Detective- elokuvaversiota, mutta siinä oli sentään Robert Downey Jr. pääosassa ja Dennis Potterin kässäri.



** 1/2



Vhs:



Jumpperitytöt



Ohjaajan elokuva Schoolgirls in Chains kuulostaa huomattavasti kiinnostavammalta, tämä oli nimittäin ihan kaamea. Videon kannessa luvattu "yllätyselokuva" osoittautui australialaiseksi kalastajan pojan kasvutarinaksi nimeltä Meren raivo (Sea Quest). Uskomatonta kyllä, se oli vielä tylsempi kuin Petersenin Meren raivo. Videokasetti tuli hakattua vasaralla kappaleiksi ja nauhalla sidottiin apinapehmolelu.



*



Kids In the Hall



Hyviäkin väläytyksiä sisältävä komedia, tv- sarjan näkeminen kiinnostaisi nyt.



** 1/2



Teatteri:



Torture Garden



Vaihtelevan tasoisia episodeja, joista kaikki kuitenkin omalla tavallaan mielenkiintoisia. Tappajapiano HYVIN omalla tavallaan, parodioiko kirjoittaja Bloch omaa Psykoaan vai uskooko oikeasti pianon pelottavan jotakuta. Burgess Meredith hyvin Pingviini- vaihteella, Palance ja Cushing nostattivat kokonaisuutta ja Poe- episodi oli koko jutun paras.



*** 1/2



I Heart Huckabees



"Eksistentialistinen komedia" jossa HUUDETAAN PALJON!!! Arvostelu tulossa etusivulle.



** 1/2

Antti Tohka (21.2.2005 00:00)

Kinjite- Forbidden Subjects. Todellista täyskäsikamaa. En todellakaan muistanut, miten häkellyttävä tekele tämä oikein on. Vähän niinkuin 10 to Midnight potenssiin kolme ja kunnon muukalaisvihaa ja rasismia kaupan päälle.

A Tokyo businessman (Hiroshi Hada), transferred to L.A, molests a teenage girl (Amy Hathaway) on a train. It turns out that the girl is the daughter of a vice cop (Charles Bronson). But in one of those plot twists that can only occur in the movies, the cop is assigned to find the businessman's own daughter who has been kidnapped and forced into a teen prostitution ring.

Kuulostaa elokuvalta jota voisin vihata.

Antti Tohka (21.2.2005 00:00)

Mountain of the Cannibal God. DVD:llä mukana ollut haastattelupätkä oli kyllä hauska, kun sen tekijät osoittivat jatkuvasti millainen paskakanpuhuja ohjaaja Martino oikein on.

Tämä haastis on kyllä aivan huippu, Martinon paskanjauhamisprosentti on ällistyttävän korkea jopa italialaiseksi "osallistuin kannibaalibuumiin" ohjaajaksi. Toivottavasti itsekin joskus näki miten AB:n pojat ovat leikanneet ja koostaneet ko. haastattelun.



Omat katsotut:



Bergman: Höstsonaten (1978) – rankka kuvaus äidin (Ingrid Bergman) ja tyttären (Liv Ullman) todellisesta suhteesta näennäisen rauhallisesta jälleennäkemisen alusta huolimatta. Bergman on kasvojen, eleiden ja tarkoituksenmukaisen rytmin kuolematon mestari siinä missä Dreyer ja Tarkovski.



Hooper: The Texas Chainsaw Massacre 2 (1986) – käsittämättömän paskaa, lapsellista ja kovaäänistä paskaa, ja tämänkin olin jo joskus aiemmin nähnyt. Ei.



Greenaway: kahden BFI-kiekollisen verran niitä pre-Piirtäjän Sopimus ‑lyhäreitä 60- ja 70-luvuilta Peterin aloitellessa elokuvallisia kokeilujaan ja oman elokuvallisen kielensä löytämistä. Mielenkiintoista jälkeä, tässä näkyy jälleen se olennainen ero Peterin uudemman ja vanhemman tuotannon välillä: alkukautta leimaa villi leikkisyys ja vinkeys, tämän jälkeen käsittelyyn pääsivät teemat, jotka jo itsessään saavat kuvaston synkkenemään ja muuttumaan nihilismi-Greenawayksi.



Larraz: Los ritos sexuales del diablo / Black Candles (1980) – Suht hyvin etenevä devilsploitation Vampyres (1974) ‑ohjaajalta. Paljon nudea ja pirullisia lesboja.



Webster: Dark Side of the Moon (1990) – Alien-rippi avaruusaluksesta, joka joutuu avaruuden tuntemattomalle, aavemaiselle alueelle, joka saa kaiken mahdollisen valon pakenemaan. Mukavan synkkä ja uhkaava, mutta myös liian selittelevä ja tahattoman koominen kun mörkö alkaakin puhua.. Muutamia hyviä piinakohtauksia (maitokahvit kahdenkesken) ja oivalluksia.



Amamiya: Zeram (1991) – hauska ja villi japsisatu. Itse hirviö on lähinnä sympaattinen, mikä on toki olennainen pointtikin.



Heffron: I, the Jury (1982) – miksiköhän olen tämän joskus suht isoon rahaan ostanut? Huvittavaa urostelua, väkivaltaa ja irstailua, perkeleen high concept koko Armand Assanten hahmo. Toiminta pysyy aktiivisena ilahduttavasti, onhan kynäilemässäkin itse Larry Cohen.



Bornedal: Nattevagten (1994) – tanskalainen sairaala-kauhuelokuva. Kiitetävällä tavalla ohjaaja pystyy pitämään kahta tarinan tasoa käynnissä: pojan yksitys- ja kaverielämä päivisin ja kammottava yöduuni sairaalalla. Olin valitettavasti nähnyt jenkkiversion tätä aikaisemmin, mutta silti muutama kohtaus on todella evil. Epilogi kirkossa lienee hieman turha, mutta kieltämättä kekseliäs keventäjä.



Carpenter: They Live (1988) – kestipä pitkään ennen kuin Carpenter jaksoi vihjaista mistä on tarinassa kyse. Tämän selvittyä, ihan huvittava scifi-henkinen toimintasekoilu, tosin ohjaaja pystyy huomattavasti eloisampaankin ilmaisuun.



Hitchcock: The Man Who Knew Too Much (1956) – ohjaajan filmografiassa ei sieltä kovimmasta ja intensiivisimmästä päästä. Hieman eloton ja jämähtänyt (suhteessa tuohon filmografiaan), vaikkakin loppua kohden tunnelma tiivistyy hienosti oopperasalissa. Hitchille ominaisia komeita komppiksia matkan varrella sekä jälleen hyvät pärstävalinnat rooleihin.

iljalumpsis (21.2.2005 00:03)

Jumpperitytöt



Ohjaajan elokuva Schoolgirls in Chains kuulostaa huomattavasti kiinnostavammalta, tämä oli nimittäin ihan kaamea.



*

Heh, Schoolgirls in Chainsissa ei nimestä huolimatta ole mitään koulutyttöjä eikä ketään muistaakseni edes pistetä kettinkeihin. Onhan se myyvä nimi, mutta kyllä ohjaajan paras näkemäni elokuva on edelleen The Forest. Sääli että tämä kasetti tuhoutui, olisi ollut kiinnostavaa nähdä. Tai ehkä ei sittenkään.

Resident Evil Apocalypse ** Teeman mahdollisuudet jätetään käyttämättä ja elokuva toteutetaan mahdollisimman aivottomasti. Vaatisi edes silmäniloa, jotain Pamela "Barb wire" Leetä tms. Nyt mukana vain pari kuivakkaa kalpeaa luusäkkiä. Nemesis on Toxic Avengerin serkku mutta tällä avengerilla ei ole muuta sanottavaa kuin "örrghh".

Commando ***½ Edelleen virkistävä kuin merituuli hikisenä kesäpäivänä! Lentoemo muuten on Williksen vaimo The Last Boy Scoutissa...



Tears of the Sun *** Yllärihyvä. On kauniita naisia ja on kauniimpia naisa ja sitten sellaisia kuin Monica Belucci.



Monster Man *½ Juu ei ollut psykologista kauhua ei.



Anger Management *** Tämän mä olen aina halunnut nähdä ja kyllä kannatti.



Traffic ***** Transendenttinen. Piti mennä ajoissa nukkumaan mutta ei voinut.

Fantomas (21.2.2005 08:27)

Commando ***½  Edelleen virkistävä kuin merituuli hikisenä kesäpäivänä! Lentoemo muuten on Williksen vaimo The Last Boy Scoutissa...

Ja Teela Masters of the Universessa...

Viikon setti

Kangas



The Green Berets



Ei missään vaiheessa vakavasti otettava, mutta yllättävän viihdyttävä kumminkin. Tahatonta huumoria oli ihan kivasti ja elokuvan tunnelmaan oli helppo virittyä jo hienon alkulaulun aikana.



*** 1/2



DVD



Pink Flamingos



Kolmas katselu, tällä kertaa leikkaamattomana. Täydellistä.



*****



The Patriot



Ihanan kammottavaa. Maailman tyhmimmät biopatriootit, Seagal holistisena lääkärinä, Seagal tiedemiehenä, Steven ja intiaanit, mykistävä loppuratkaisu...Tästä elokuvasta saa taattuja Steven Seagal-värinöitä. Kyllä te tiedätte mitä tarkoitan...



"Steven Seagal's The Patriot is a winner!"(imdb)



** 1/2



VHS



Double Team



Van Dammen ja Dennis Rodmanin yhteiset kohtaukset olivat elokuvan "hauskinta" antia ja niitä olisi voinut olla enemmänkin.



**



Devil's Honey ** 1/2



Shogun Assassin ****



Spiderman(1977) **



Torrente ***



Half Past Dead



Nukahtelin elokuvan keskivaiheilla, mutta Seagalilla oli tässä hieno huivi. Vitosten jakelu elokuvan mustille oli melko kiusallista (ja niin kiehtovaa) katsottavaa. Soundtrackillä soi teineille räppiä ja nu-metallia.



**



Ja se olikin sitten viimeinen Seagal tällä erää



Ranking:



1.Marked for Death

2.Hard to Kill

3.Out for Justice

4.Nico

5.Under Siege 2

6.Under Siege

7.Executive Decision

8.Exit Wounds

9.Glimmer Man

10.Fire Down Below

11.The Patriot

12.Belly of the Beast

13.Out for a Kill

14.Half Past Dead

15.Ticker

16.The Foreigner

Francis: Torture Garden (35mm) ****

Wayne, Kellogg: The Green Berets (35mm) **1/2



Silvera: Kink (dvd) **1/2



Lee: Jungle Fever (dvd) ***



Francis: Torture Garden (35mm) ****



Taurog: Dr. Goldfoot and the Bikini Machine (dvd) **

DVD:

Mad Max *****

Näin tämän vasta nyt ensimmäistä kertaa. Täyttä rautaa alusta loppuun. Vuoden tähän asti paras katselukokemus.



Shogun's ninja **

Olihan tässä välillä ihan näppärää voimistelua ja ninjoja jotka liikkuivat maan alla myyrän tapaan. Karseat ja täysin elokuvaan sopimattomat musiikit pilasivat lähes koko elokuvan.



TV/VHS

The producers ***1/2

Yksi Mel Brooksin parhaita.

Traffic ****



Filmiltä

Vihreät baretit **