Mitä elitisti-foorumin väki katsoo?

Altman: Popeye (1980) Huonoa odotin, mutta paskaa sain. Toinen toistaan vähämielisempää spedeiljäporukkaa favela täynnä, häkellyttävän huonot musiikkinumerot saivat kaipaamaan tropa de eliten väliintuloa tähän kesäteatteriin. Lopputekstien aljettua ei voinut kuin suu auki pohtia itsekseen että mitähemmettiä, ja pitää hiljaisen hetken kuolleille aivosoluille. Ei näin mukahauskaa rymistelyä voi olla, olkoonkin, että kyse on Disney-leffasta. Williams on kyllä ihan sopivainen Kippari-Kalleksi, mutta puolikkaani annan Shelley Duvallille, joka osoitti 1980 flexiibeliytensä tekemällä kaksi sangen erilaista roolia. Tämän ja sen toisen. Ja onhan se söpö. *1/2

Schultz:

The Last Dragon **1/2

Centipede, DeBarge & Vanity. Itse en oikein pitänyt tästä uutuuttaankaan ja nyt toimi lähinnä pistoksena ja kaipuuna lapsuuteen.



Sturges: Sullivan's Travels ****

Mainio yhdeistelmä draamaa, komediaa & tragediaa. Veronica Lake oli ehkä jopa kuumempi, kuin aikansa Lauren Bacall.



Philips: Road Trip ***

Oli jopa parempi, kuin ekalla kerralla. Tom Greenin jos saisi deletoitua pois, olisi vielä parempi.



Mamet: Spartan ***

Toimii tosi hyvin puoliväliin saakka ja sitten sotkeutuu omiin kengännauhoihin.



Berdejo: The New Daughter ***

Shyamalanin Signs elokuvan jännitys/kauhun tavoin 3/4 mutta sitten lähdetään Alien linjalle ja eksytään mäkeen. Kevin Costnerille plussaa, koska vanhemmiten uskaltaa tai joutuu valitsemaan erilaisia ja erikoisia roolivalintoja.

Hollow Man

Olin toki nähnyt tämän aiemmin, mutta ajattelin antaa uuden mahdollisuuden, kun "joku" kauppasi tätä riistohintaan leffakirppiksellä joku aika sitten. Ylipitkä ja ajatukseton, mutta jos tämä olisi jonkun nevöhöödin tekemä b-leffa, olisi tämä varmaan ihan jees variaatio klassisesta aiheesta täysin päälleliimatulla alastomuudella. Nyt kelailee, että Verhoeven menee hukkaan. Propsit miehelle siitä, että tässäkin efektit ovat huippuluokkaa verrattuna suurimpaan osaan nykyelokuvista. **



Universal Soldier

Enpä ollut nähnyt aiemmin. Ei nyt huippu, mutta kelpo. Van Damme on NOLO, ei tätä häpeämättä voi katsoa, vaikka kuinka yrittäisi katsoa camp/kalkkuna-asenteella. Lundgren sen sijaan on kuningas. Vanha Punisher on näkemättä, ja tämä pitää korjata. ***



Lesbian Vampire Killers

Jostain syystä nämä on aina pakko katsoa. Alku on hyvä, joskaan ei missään määrin omaperäinen. Kun vampyyrit astuu kehiin, koko loppuleffa on täyttä skeidaa. Ok, homoihmissudet onnistui naurattamaan. **



From Paris With Love

Aluksi tämä tuntuu karsealta Training Day kopiolta. Tästä kun pääsee yli ja saa itsensä elokuvan kanssa samalle aaltopituudelle, tämä itse asiassa toimii ihan jees. Leikkauksesta saa selvää, eikä CGI ainakaan hypi silmille. Menee kyllä nykytoimintaelokuvan parempaan puoliskoon. ***



Hammer

Blaxploitaatiosivistysaukkojen paikkailua, eli Fred Williamson. Elementit kohdallaan, mutta toteutus ei. Nyrkkeilystä eikä rikoksista kummastakaan saada riittävästi irti. Pettymys. Alkutekstien biisi kuitenkin hyvä. **



Ninja in the Dragon's Den

Voe voe, kiinalaisten ylinäyttely, naaman vääntely ja "huumori" pilaisivat minkä tahansa elokuvan. Sekava juoni ei auta asiaa. Matsit toki hienosti koreografioitu (onko semmoista sanaa?), mihin ei satunnainen gore oikein istu. Ensimmäiset minuutit ovat kyllä viiden tähden elokuvaa. **

Seth Gordon:

Horrible Bosses (2011) ***



Sellaista perushollywoodnykykomediaa. Muutama hauska dialoginpätkä oli mukana, ja myös aihe eli pomojen tappaminen kiinnosti.



Cedric Klapisch: L'Auberge espagnole (2002) **



Romain "Heartbreaker" Duris viettää opiskelijaelämää Barcelonassa. Ei huono mutta ehkä vähän tylsä nuoren miehen kasvutarina.



Jess Franco: Eugenie de Sade (1970) *



Jotain camp-arvoja voisi hyvällä tahdolla löytää mutta olen armoton. Musa oli toki kaunista.



Giulio Qesti: La morte ha fatto l'uovo (1968)



En tajunnut yhtään mitään eli kaipa tää jotain taidetta oli. Erityismaininta harvinaisen hermostuttavasta musiikista. Teki todella mieli lyödä "säveltäjää" vasaralla päähän kun niitä pimputuksia ja vingutuksia kuunteli.

59.

The Stepfather (1987) ****

Sitä toimivampaa kasari-trilleri/kauhukamaa. Juoni tuntuu etenevän melko nopeasti ja hieman parempaakin taustatietoa olisi voinut päähahmoista antaa, mutta toisaalta Terry O'Quinnin roolisuoritus on jo niin hyytävän hyvä että The Stepfatheria katsoo varsin mielellään. Mitään liiallista veren kanssa mässäilyäkään ei tarvita kun O'Quinn esittää hullua isäpuolta niin hienosti. Parhaiten mieleen jäi "Wait a minute, who am I here?" ‑kohtaus mikä kuvaa parhaiten O'Quinnin roolisuoritusta.

Simon West: The Mechanic (2011) **



Perushyvä uusintafilmatisointi, joka sai katsomaan heti perään alkuperäisenkin version. Tyypilliset yliampuvat toimintakohtaukset eivät kuitenkaan itseäni elokuvassa miellyttäneet. Ben Foster Steven roolissa sopii tällaisiin nilkkirooleihin täydellisesti. Tosin Steven ja Jeff Chasen esittämän Burken välinen yhteenotto oli epärealistisuudessaan jo melkein ahdistavan huono. Todellisuudessa Steve olisi ottanut lukua ensimmäisestä iskusta.



Michael Winner: The Mechanic (1972) ***



Huomattavasti uusintaversiota hillitympi ja luonnollisesti parempi versio kaikilla osa-alueillaan. Jotkut epäjohdonmukaisuudet pistivät kuitenkin ärsyttämään. Esim. Bronsonin esittämän Arthurin trauma vettä kohtaan, kun hän on ollut lapsena vähällä hukkua ja saa meriakvaariossa paniikkikohtauksen katsellessaan merenalaista maailmaa. Myöhemmin kuitenkin sukellellaan Välimeressä ilman paniikinpoikastakaan. Mikä minulta meni ohi? Alun hienosti suunniteltuun murhaankin olisi riittänyt pelkkä kaasuvuoto, miksi liioitella, kun kuitenkin pyritään hillittyihin suorituksiin.



Michael Ullman: The Only Way to Spy (1978) -



Jaa-a, ehkäpä yksi kaikkien aikojen huonoimmista elokuvista minkä olen ikinä nähnyt, jos tätä nyt elokuvaksi voi edes kutsua. Kyseessä on irrallisten kohtausten sarja, jossa edelliset tapahtumat eivät liity mitenkään seuraavaan kohtaukseen. Tuntui, että tässä olisi kuvattu viittä elokuvaa yhtä aikaa ja jossakin vaiheessa rahoittaja olisi halunnt nähdä osan valmiista materiaalista, jonka jälkeen rahahanat olisivat välittömästi sulkeutuneet. Koska viiden elokuvan raakamateriaalista kuitenkin riitti tavaraa yhteensä yhteen elokuvaan, päätti ohjaaja kursia kasaan tämän "tekeleen", jossa hienoa on tasan kasetin kansilehti. Aluksi tosiaan luuli, että katseli pornoelokuvaa, josta oli leikattu HC-kohtaukset pois, mutta kun näitä tökeröitä leikkauksia vain tuli ja tuli lisää ihan normaalien kohtaustenkin välillä, niin loppukin usko elokuvaan katosi. Vältä kuin ruttoa, ei kannata vaivautua edes kalkkuna-arvojen vuoksi.



Sidney J. Furie: The Ipcress File (1965) ***



Ensimmäinen Len Deightonin Harry Palmer-filmatisoinneista. Takuuvarmaa hillittyä brittijälkeä ja 60-luvun eurospy genren parhaimmistoa.



Guy Hamilton: Funeral in Berlin (1966) ***



Toinen Harry Palmer-filmatisointi jatkaa edelleen hyvällä maulla sarjaa, vaikka twisti olikin ennalta-arvattava. Viihdyttävää ajankuvaa kuitenkin, vain viisi vuotta muurin pystyttämisen jälkeisestä Saksasta.



Ken Russell: Billion Dollar Brain (1967) ***



Ehkä huonoin 60-luvun Harry Palmer filmatisoinneista, mutta Suomessa, Turussa ja Helsingissä, kuvatut osuudet nostavat tämän samalle viivalle muiden kanssa. Ken Russellin tyylistä käy ehkä syyttäminen, ettei sarjaa jatkettu kuin vasta 90-luvulla parin kehnon TV-elokuvan toimesta. Mutta siitä huolimatta oli aika visuaalinen näky, kun Turun linnan eteen oli kokoontunut kaksisataapäinen palkkasotureiden joukko kuulemaan kenraali Midwinterin (Ed Begley) agitaatiopuhetta Neuvostoliiton kommareita vastaan ja hänen joukkojensa voiton suuresta päivästä Ilmeisesti Lindsay Shonteffin vuonna 1976 valmistunut Spy Story olisi epävirallinen neljäs osa sarjaan, mutta se on vielä katsomatta, vaikka hyllystä löytyykin.



George Mihalka: Bullet to Beijing (1995) *½



Periaatteessa ihan hyvää TV-elokuvaa, mutta Palmerin hahmo olisi ansainnut ympärilleen paremmat puitteet. Kyllä tämän läpikatseleminen budjetin rajoitusten puitteissa hieman tuskaa oli ja siitä syystä viimeisin Harry Palmer odottaa vielä hyllyssä katseluun tarvittavaa motivaatiota.



Darren Aronofsky: The Wrestler (2008) ****



Kehäraakin viimeiset päivät kehäraakin esittämänä. Hienoa elokuvaa.



David O. Russell: The Fighter (2010) ***



Mark Wahlberg kuuluu itsellläni näyttelijöihin joita inhoan samoin kuin Leonardo Di Capriota, mutta koska elokuvat joihin kaverit tuntuvat aina eksyvän ovat järjestään hyviä, niin kyllähän heidänkin roolisuortiuksensa silloin läpi katselee. Hyvä kasvukertomus ja nyrkkeilydraama, muuta alta odotusarvojen kuitenkin. Jopa Balen näytteleminen jätti tässä toivomisen varaa.



Mikkel Nørgaard: Klovn – The Movie (2010) *****



Vuoden hauskin elokuva. Viimeksi on varmaan tullut räkätettyä yhtä paljon Boratia katsellessa. Elokuvan suosiosta Turussa kertoo se, että olimme vaimoni kanssa katselemassa leffan kahdestaan sadan hengen salissa. En myöskään muista toista elokuvaa, josta olisin poistunut vedet silmissä liiallisesta nauramisesta, kun elokuvn loppukohtaus oli vielä viedä järjen mennessään. Sarjaa en ollut aiemmin seurannut, joten hahmot olivat täysin uusia minulle. Tämän jälkeen ostin kyllä heti sarjan ensimmäiset kolme kautta, eikä niiden katseluun montaa päivää mennyt. Parhautta. Frankhan on kuin aikuisten "Nolojen tilanteiden mies".

Xialong ( 21.8.2011 12:27)

Sidney J. Furie: The Ipcress File (1965) ***



Ensimmäinen Len Deightonin Harry Palmer-filmatisoinneista. Takuuvarmaa hillittyä brittijälkeä ja 60-luvun eurospy genren parhaimmistoa.



Guy Hamilton: Funeral in Berlin (1966) ***



Toinen Harry Palmer-filmatisointi jatkaa edelleen hyvällä maulla sarjaa, vaikka twisti olikin ennalta-arvattava. Viihdyttävää ajankuvaa kuitenkin, vain viisi vuotta muurin pystyttämisen jälkeisestä Saksasta.



Ken Russell: Billion Dollar Brain (1967) ***



Ehkä huonoin 60-luvun Harry Palmer filmatisoinneista, mutta Suomessa, Turussa ja Helsingissä, kuvatut osuudet nostavat tämän samalle viivalle muiden kanssa. Ken Russellin tyylistä käy ehkä syyttäminen, ettei sarjaa jatkettu kuin vasta 90-luvulla parin kehnon TV-elokuvan toimesta. Mutta siitä huolimatta oli aika visuaalinen näky, kun Turun linnan eteen oli kokoontunut kaksisataapäinen palkkasotureiden joukko kuulemaan kenraali Midwinterin (Ed Begley) agitaatiopuhetta Neuvostoliiton kommareita vastaan ja hänen joukkojensa voiton suuresta päivästä Ilmeisesti Lindsay Shonteffin vuonna 1976 valmistunut Spy Story olisi epävirallinen neljäs osa sarjaan, mutta se on vielä katsomatta, vaikka hyllystä löytyykin.



George Mihalka: Bullet to Beijing (1995) *½



Periaatteessa ihan hyvää TV-elokuvaa, mutta Palmerin hahmo olisi ansainnut ympärilleen paremmat puitteet. Kyllä tämän läpikatseleminen budjetin rajoitusten puitteissa hieman tuskaa oli ja siitä syystä viimeisin Harry Palmer odottaa vielä hyllyssä katseluun tarvittavaa motivaatiota.

Noista kahdesta ensimmäistä pitkälti samaa mieltä kuin sinä. Billion Dollar Brain on toki erityylinen kuin kaksi ensimmäistä, eikä sillä ole realismin kanssa kovinkaan paljon tekemistä (kuten varmaan huomasit esim. invaasiosuunnitelmasta) mutta viihdearvot ovat tuossa hyvin kohdillaan. Ehkä se meneekin enemmän agenttiparodiana.



Bullet to Beijingin seuraaja Midnight in Saint Petersburg on pitkälti samaa tasoa edeltäjänsä kanssa joskin hieman heikompi (itse tähditin nämä kaksi muistaakseni järjestyksessä *** ja **½, joten sinua varmaan odottaa pettymys).

139.

Transporter 3

Toiminta kyllä rullaa tässä (tavallaan), mutta kaikki muu on sellaista jöötiä että hävettää. Striptease-kohtaus parhaimpana esimerkkinä. Piti painaa snadisti kelausnappia, kun kohtaus oli kaikin puolin niin ällistyttävän kehno ja facepalm pyrki esiin. Sitten tämä ybervirtaviivainen luukki, joka aika nopeasti käy itseään vastaan ja saa elokuvan vaikuttamaan vain dorkalta. Yhden Taxi-sarjan leffan olen nähnyt ja nyt tämä oli toinen Transporter. Samaa tuubaa näköjään kaikki.



140. 99 Frangia

Viihdyttävästi yliampuva kuvaus viihdyttävästä ja yliampuvasta mainosmaailmasta. Kuvallisen ilotulituksen lisäksi olisi kuitenkin kaivannut jotain omaperäisyyttä myös elokuvan aiheeseen tai näkökulmaan. Meinaan, aika klisheinen aihe tämä mainosmaailma/hedonismi/seksi/huumeet/pintaliito on. Mutta mainio elokuva kuitenkin ja Jean Dujardin loistoroolissa.



141. Kairon purppuraruusu

Mukavan leppoista Woodya. Tuskin tulee uudelleen katsottua.



142. Kill List

Vuoden kovimpia genre-leffoja ja vuoden parhaita elokuvia. Erinomainen haalinta Cineltä. Kill Listissä loksahtaa aikalailla kaikki kohdalleen, joten ei tästä oikein keksi mitään sanottavaa. Sopiva sekoitus ahdistavan vinksahtavaa tunnelmaa, juonellista mysteeriä, brutaalia genretoimintaa ja perusbrittiläistä arkirealismia – hienojen näyttelijöiden toimittamana. Lähinnä useasta hienosta sivuosasta tuttu Neil Maskell on helvetillisessä vedossa. Loppukin on mainio, joskin



143. Kommandør Treholt & ninjatroppen

Äääh, edellisen jälkeen oli vielä niin eri mentaalitilassa, ettei tällaista olisi huvittanut katsella ollenkaan. Tai oikeastaan mitään muutakaan elokuvaa. Kyllähän tämä kuitenkin nauratti ihan tasaisesti koko kestonsa ajan, joskaan mitään tuolilta pudoattvia joukkeja ei tullutkaan. Tahalteen huonoksi tehty norjalainen ninjakomedia todennäköisesti viihdyttää tai ei viihdytä katsojaa, asenteesta ja fiiliksestä riippuen. Oivallisesti elokuvassa jokatapauksessa yhdistetään todellinen historiallinen tapahtuma täysin järjettömään ideaan. Ehkä paras yksittäinen juttu oli kuitenkin se kasari-tv-insertti, jossa päiviteltiin huolestuneen oloisesti heittotähtiä ja Rambo-veitsiä. Tuli lapsuus mieleen.



((Näitä kahta edellistä ennen esitettiin pari lyhäriä. Kill Listiä ennen esitettiin joku espanjalainen yhden vitsin juttu, joka oli lyhyestä kestosta huolimatta aika tylsä gagaa. Silti se oli noin tuhat kertaa parempi kuin Anne Riitta Cicconen kamalan huono Victims 3D, joka oli niin nolo että olisi tehnyt mieli häipyä vessaan itkemään. Hävetti ihan kaikkien puolesta, eikä vähiten pääosalikan, joka nolaa itsensä täysin kankaalla. Ei mitään näyttelijäntaitoja. Sama idari-ilme päällä koko ajan ja... äh, hirveätä hirveätä. Heitetään kehiin vielä HUONOIN voice over ikinä (Kyllä Ilja, erittäin paljon karmeampi kuin Idioluutiossa...) ja avot! Huonosti näytelty epäelokuva, jonka paikka ei ole elokuvateatteri, ei sitten mitenkään. Tämähän olikin oikeasti joku filmi-idea, jossa tuottaja ja ohjaaja vain halusivat testata 3D:tä (niinhän he lavalla itse sanoivat). Ei siis mitään järkeä tuoda yleisölle esitettäväksi tällaista tekniikan testaus-paskaa. Paitsi ehkä varoituksena: älä mene tulevaisuudessa katsomaan meidän tekemää pitkää 3D-elokuvaa, koska se pohjautuu tähän samaan scheisseen. Hyi.



Muutenkin nämä melies-sarjan leffoja ennen esitettävät lyhärit vituttavat enemmän kuin naula otsassa. Yksi näitä Espoo Cinen dorkia kuningasideoita. Pistäisivät nämä keskinkertaiset lyhärit omaan näytökseen, elleivät ne ole oikeasti hyviä (kuten EC:ssä yleensä eivät). Nyt ne vievät vain turhaa aikaa ihmisiltä jotka tulevat katsomaan pitkää leffaa ja haluaisivat ehkä leffojen välillä keretä tekemään jotain muutakin kuin mennä takaisin oven eteen odottamaan seuraavan elokuvan alkua. Esim. Ben Wheatleyn ja MyAnnan Buringin Q&A:ta olisin mielummin kuunnellut pidempään kuin katsellut jotain kaveria heilumassa astronauttipuvussa 10 minuutin ajan. Voe kristuksen kevät. ))



144. Tsotsi

Hieno etelä-Afrikkalainen draama pikkugangstasta, jonka sosiaalinen omatunto herää sattuman kautta. Jäi aikanaan katsomatta, kiva että löytyi Voddlerista.

159.

Stagecoach [Hyökkäys erämaassa] (1939) ****

160. 盲獣 [Blind Beast] (1969) ****

161. Scream (1996) ***

162. Shock Corridor (1963) ***

163. Ferris Bueller's Day Off (1986) ***

164. The Ugly (1997) ***

165. Земля [Earth] (1930) ****

166. Abraxas, Guardian of the Universe (1991) ***

84.

Halloween (2007) *** DVD Elitistin arvostelu on aika lailla asian ytimessä, tosin mulle loppu ei näyttäytynyt niin huonona, siksi voi antaa 3 tähteä. Ja alkuhan on lähes 5 tähden kamaa!



85. Halloween II (2009) ***½ BD Elitistin arvostelusta päätellen näin teatterileikkauksen ja luultavasti tämä on parempi kuin Director’s cut. Ainakin siinä mielessä että Michaelin kasvot pysyvät lähes koko ajan joko maskin takana tai niin varjoissa, ettei niitä juuri näy. Tämä pitää tunnelmaa ja ”kasvoton tappaja” jännitystä yllä. Muutenhan ollaan jo syvällä Zombien omissa visvaisissa visioissa, mitkä osin toimii, osin ei. Malcolm McDowell on aivan turha ja tämä uusi pikkupoika-michael väärällä tavalla nynny. Silti parhaimmillaa tiukkaa menoa, pahimmillaan vaan outoa.



86. Quantum of Solace ***½ DVD Tämä on vähän niin kuin Casino Royale-light. Alun autotakaa-ajo toimii. Lentokonetakaa-ajo ei toiminut. Venetakaa-ajo oli vähän sinne päin, mutta siitä ei saanut selvää. Hahmoja käy kuolemassa kovaan tahtiin ja välillä meinasin tippua täysin kärryiltä, lopuksi toki osataan vetää homma kokoon niin että tyhmempikin ymmärtää. Ei parasta Bondia, mutta kyllä Graig-bond oikeilla urilla on, huomattavasti kiinnostavampaa kamaa vaikka Brosnaneihin verrattuna. Kyllä Bondin pitää olla vähän tällainen karkea lad eikä yläluokkainen snobi joka pärjää vaan ihmevehkeittensä ansiosta.



87. Watchmen ***(*) (teatteriversio, BD) Siis tästähän olisi pitänyt tykätä ihan kympillä, kaikki on periaatteessa kohdallaan, sarjakuvalle ollaan uskottavia niin pitkälti kuin se on varmaan mahdollista, leffa näyttää hyvälle ja tyypit ja laitteet viimeisen päälle samalta kuin sarjakuvassa. Mutta, mutta... ehkä sarjakuvan vahvuus on sittenkin kaikessa siinä ei-niin-oleellisessa, mikä on väkisin tippunut elokuvasta pois, kun jotenkin jää hengetön vaikutelma. Pystyykö tätä yhtään arvostamaan jos ei ole lukenut sarjakuvaa?

Onhan tässä toki paljon hyvää pintakoreuden lisäksi, Rorschachin hahmo erityisesti. Myös yllättävän brutaali paikoin, odotin paljon kepeämpää väkivaltaa tyyliin X-men. Kiinnostaisi nähdä se ultimate-cut, lisäpituus tuskin tätä haittaa. Aplodit kunniakkaasta yrityksestä, mutta kyllä V for Vendetta on yhä mun suosikki Moore-adaptaatioista (tosin niin taitaa olla sarjakuvakin).



88. Death Wish III ***½ DVD Tai siis tämähän on näitä leffoja, jotka ovat kaikkien tähdityskriteereiden ulkopuolella. En ollut nähnyt aiemmin, ainakaan en muistanut elokuvasta mitään. Kersey ampuilee pahiksia, hölkkäilee ympäriinsä, käy vähän deittailemassa ja aina kun joku ”hyvä” kuolee, hymyilee sitä surumielistä hymyään. Välillä on pakko miettiä, että onko tätä tehty ihan tosissaan? Ainakin tämä on kaukana kakkosen tunnelmista. Onko se sitten huono asia, en tiedä. Pahikset on kyllä todella ilkeitä ja helposti havaittavissa ja tän pääpahiksen tukkalaite on historian hienoimpia.



89. Machete *** BD Yksi tähti ihan siitä että on maailmalle hieno asia että on olemassa joku joka tällaisia elokuvia vielä tekee. Itse elokuvakin on kyllä puutteistaan huolimatta varsin viihdyttävä ja eikä sitä varmaan muuta tarkoitusta palvelemaan ole tehtykään.

DVD:

61. Dr. Terror's House of Horrors.



Pääosin heikohko Amicusen episodikauhu, mutta laadukkaat näyttelijät (esim. Lee, Sutherland ja Cushing) pitävät mielenkiintoa yllä.





Lentokone:



Paul.



Melko heikko esitys.



Unknown.



Dorkasta juonesta huolimatta, ihan tehokas jännäri. Hupaisaa huomata, miten helvetin läävältä Berliini tekijöidensä mukaan näyttää.

100.

Bridesmaids ***

Vuoden sadas elokuva olikin ANSA. Miehiä houkutellaan katsomaan tämä väittämällä että se on jonkinlainen ansa naisille, jotka luulevat sitä romanttiseksi komediaksi mutta saavatkin törkykomedian. Lopulta tämä sitten onkin ansa miehille; nimenomaan romanttinen komedia (jossa muutamia oudon sopimattomia alapääläppäjaksoja). Noh, ei ollut erityisen hauska, mutta ihan katsottava. Lentokonejaksossa yritystä, ja ne häävieraille jaellut koirat, wtf.



101. Kidnapped / Secuestrados ***-

Mekaaninen rankistelu. Hyvät ideat on tosiaan pöllitty Haneken Funny Gamesista, ja SE kohtaus taas Gaspar Noen Irreversiblestä, jopa samalla kikalla toteutettuna. Mutta ei tässä ole sielua, ei omaperäisyyttä. Sinänsä on toki aina tuettavaa, jos raivostuttavasti nalkuttavia ja huutavia espanjalaisia tapetaan.

Alive ( 22.8.2011 19:41)

87. Watchmen ***(*) (teatteriversio, BD)

Pystyykö tätä yhtään arvostamaan jos ei ole lukenut sarjakuvaa?

Pystyy. En ole lukenut ruutuakaan alkuperäisestä, ja Watchmen viihdytti ihan kympillä – oli jopa suht' lähellä täydellistä ison rahan viihde-elokuvaa.

Gillespie:

D-tox – Turhan kliininen monella tapaa, särmättömyys häiritsee täyteen tunnelmaan pääsemistä. Kuitenkin valaistus ja lavastus taivaallisen hienoa, plus mielenkiintoinen näyttelijäkaarti. Takuuviihdettä.

***



Pogue: Quarantine 2: The Terminal • Melkosen paska. Tässä tehtiin Blair Witchit ja luovuttiin jatko-osassa first person-asetelmasta, ratkaisu joka varmaan toimii käsikirjoituksen kannalta järkevämmin, mutta ei tämä nyt ainakaan sen takia erotu massasta yhtään sen paremmin.

**



Wilson: Carny – Ihan hauska ja kepeä kauhuleffa. Perinteinen monsteri joka pääsee valloilleen pikkukylässä. Hyvällä tavalla aivan kuin olisi katsonut pitkää jaksoa Tales from the Cryptistä tms. ilman lopputwistiä ja mustaa huumoria. Huonona puolena taas että leffa näyttää ehkä liikaakin TV-tuotannolta.

***



Winner: Death Wish 3 – Tässä on jo aika iso body count ollakseen enää vakavasti otettavaa vigilantea. Viimeistään tämän myötä Kerseystä tuli Dirty Harrymainen karikatyyri, eli yliluonnollisen bad ass.

***



Hall: Laid to Rest – Kolmas kerta kun aloitin tämän katsomisen ja tällä kertaa pysyin hereillä melkein koko ajan. Mutta oli se yhtä tuskaa. En käsitä miten tätä hypetetään piireissä niin paljon??

*



Johnston: The Wolfman – Mitä paskaa.

*



Grierson: Sanctum – Järkyttävä pettymys. Silti perushyvä seikkailuleffa. Latistuu kummasti loppua kohden, kun ammattilamaisen luolatutkijaryhmän jäsenet paljastuvat vuorotellen epäpäteviksi ääliöiksi, itsekeskeisiksi kusipääpelkureiksi ja hulluiksi, päästen täten hengestään silkkaa tyhmyyttään. Kuvaus on kyllä hienoa ja luolien pimeys muistetaan pitää realistisena.

***

Surkeasti on ehtinyt mitään katsoa, mutta nyt asuntoremppa alkaa olla siinä kondiksessa, että nollataan saldo tänne kun näitä kerta talteen on tullut naputeltua. Toivottavasti KAVA:n spagusarja ja R&A vähän buustaavat statseja, muuten ei päästä tänä vuonna paljoa yli sataan katsottuun...

67. Madsen: Liekki ja sitruuna (Flammen & Citronen, 2008) [bd] **½

Teknisesti pätevä kuvaus potentiaalisesti kiinnostavasta aiheesta (Tanskan vastarintaliike 2. maailmansodassa), mutta koko homma on niin arvattava ja kliseinen ettei jännitystä juuri synny. Tosipohjaisuus tuo hieman lisätenhoa, vaan ei aivan tarpeeksi.



68. Carver: Yksinäinen susi McQuade (Lone Wolf McQuade, 1983) [dvd] ***

http://www.elitisti.net/forum/topic/8336-chuck-norris/page__view__findpost__p__184640



69. Winner: Chaton maa (Chato's Land, 1972) [dvd] **½

http://www.elitisti.net/forum/topic/5945-charles-bronson/page__view__findpost__p__184630



70. Harlock & Thoams: Bill Hicks, jumalaton rääväsuu (American: The Bill Hicks Story, 2009) [tv] ***

Hauskoja klippejä, vaan tuntui jäävän melko pinnalliseksi ainakin tässä lyhyemmässä muodossaan. Silti makoisa katsottava, ja lievästi sivistäväkin, kun en Hicksin elämästä juuri mitään ole aiemmin tiennyt.



71. Flynn: Kahleissa (Lock Up, 1989) [bd] ***

Stallone on lähes aina mies paikallaan ja niin myös tässä hyvässä ja koskettavassa vankilaelokuvassa. Lähinnä käsiksen takia teos jää silti hyvin pitkälti niin tyypilliseksi kohtalaisten tuotantoarvojen 80's-toimintapätkäksi kuin mitä kuvitella saattaa. Ja mikäs siinä, mukavahan näitä on katsella, periaatteessa tän voisi vilkaista vaikka kerra vuodessa. Ohjaaja Flynnillä ei ole ihan yhtä hyvää tatsia materiaaliin kuin seuraavan elokuvansa, Seagal-mestariteoksen Katujen laki (1991) kanssa.



72. Hunter: Tuhon ranta (River's Edge, 1986) [dvd] ***½

Jäänyt aiemmin näkemättä; erinomainen vino tunnelma ja varsinkin valmistumisaikaansa nähden hyvin toimiva moralisoimaton näkökulma teemaan. Ymmärrettävästi pienimuotoisen kulttiklassikon asemassa, vaikka se viimeinen silaus jääkin puuttumaan. Crispin Glover vetää juuri siinä rajoilla nerokkaan ja vitun ärsyttävän rajamailla, ansiokasta kai sinänsä etten ole vieläkään varma kumman puolelle kallistuen. Suositellaan, tosin olisi varmasti tehnyt kovemman vaikutuksen noin 10 vuotta sitten.



73. De Palma: Blow Out – viimeinen todistaja (1981) [bd] ****½

http://www.elitisti.net/forum/topic/2765-brian-depalma/page__view__findpost__p__184643



74. Siili: Ganes (2007) [tv] **

Tyhjäpäinen viihderahastus kuten odottaa sopii. 70-luku on rekonstruoitu yllättävän pätevästi, vaikka muuten tuntuu yhtä huolimattomasti kasaan kyhältyltä kuin tämän lajin kotimaiset yleensäkin. Milonoff on hyvä, mutta hahmona Remusta loppuu kiinostavuus aika pikaisesti. Nikkilän Järvinen jää puolestaan täydeksi pelleksi. Katsoessa voi huvittaa itseään arvailemalla leffan sponsoreita. Ei tää jotenkin silti niin paljoa vituttanut kuin olisi pitänyt.



EKEK:n Sika säkissä 2011, meniköhän katseluformaatit oikein (kommentit täällä: http://www.elitisti.net/forum/topic/8784-ekek-2011/page__view__findpost__p__183460)



75. Treutle: Karamoja! (1955) [16mm] *½

76. Clement: Kodittomat luut (Otley, 1968) [16mm] **

77. Fukasaku: Virus (1980) [16mm] (lyhyt versio) ***

78. Nørgaard: Klovni – kyllä nolottaa (Klovn: The Movie, 2010) [digiprojektio] ****

79. Friedman, Kachivas, Lamore, Reed & Wetzler: The Secret of the Sword (1985) [16mm] *

80. D'Amato: Death Smiles on a Murderer (La morte ha sorriso all'assassino, 1973) [16mm] ***½

81. Little: Kuoleman merkki (Marked for Death, 1990) [35mm] ***½



82. Craven: Scream (1996) [bd] ***½

http://www.elitisti.net/forum/topic/7030-kaikkien-aikojen-parhaimmat-slasherit/page__view__findpost__p__184647



83. Von Trier: Melancholia (2011) [digiprojektio] ***½

Mielenkiintoisia ajatuksia ja kauniita kuvia, mutta loppua kohden alkaa hieman laahaamaan... Kirsten Dunstista en perusta edelleenkään lainkaan.



84. Dante: The Hole (2009) [bd] **

Joe Dante yrittää parin kelvollisen Masters of Horror ‑episodin jälkeen paluuta valkokankaille, mutta unohtaa varhaisteineille suunnatusta kevytkauhistelusta pirullisen huumorinsa, ja tasaisesti loppua kohti latistuva lopputulos ei tarjoa juuri mitään hieman varttuneemmalle katsojalle. Laitteistollani en kyennyt katsomaan 3D-versiota, mutta 2D:n perusteella julistan sen jälleen täydeksi rahastuskikaksi.



85. Herrington: Road House – kuuma kapakka (1989) [bd] ***+

Uskomaton pläjäys monella tapaa. Tuntui vähän ylipitkältä, mutta parhaat/älyttömimmät kohtaukset ovatkin sitten silkkaa kultaa. Luulen että kohdallani teoksen täysimittainen arvostus vaatii vielä muutaman katselukerran... Tai ehkä vielä enemmän bisseä & hyvin valitun katseluseurueen.



86. Craven: Scream 2 (1997) [bd] ***-

http://www.elitisti.net/forum/topic/7030-kaikkien-aikojen-parhaimmat-slasherit/page__view__findpost__p__184647



87. Argento: Verenpunainen kauhu (Profondo rosso, 1975) [bd] ****+

No niin, vihdoin Blue Undergroundin blu-rayn myötä tämä usean Argento-suosikki näyttäytyi erinomaisena elokuvana. (Tuskin tosin syy oli sinänsä mainiossa uudessa formaatissa.) Aiemmalta katselulta ei mieleen jäänyt edes murhaajaa, ja muutenkin tuntui (nyt retrospektiivisesti käsittämättömästi) pieneltä pettymykseltä eläintrilogian jälkeen. Hienoimpia gialloja. Katsoin (taas) pitkän version; voi olla, että saattaisin pitää lyhyemmästä jopa enemmän, tässä kun on aavistuksen verran löysää...



88.Aronofsky: Black Swan (2010) [digiprojektio] ***½

Sama juttu kuin muidenkin Aronofskyjen kanssa: komeaa elokuvantekoa lähes kaikin puolin, mutta ei vaan kauheasti kiinnosta. Dunstin ohella toinen näyttelijätär, josta en ole paljoa välittänyt, on Portman, mutta tässä kieltämättä ilmiömäinen ja palkinnon ansainnut suoritus.



89. Nørgaard: Klovni – kyllä nolottaa (Klovn: The Movie, 2010) [digiprojektio] ****

Olisikohan Rambo nepan jälkeen ainoa elokuva jonka olen käynyt elokuvissa katsomassa kahdesti... (sikäli mikäli EKEK-näytös lasketaan). Sopivana krapulasunnuntaina sain porukan raahattua mukaan ja helvetin hauskaa oli toisellakin kerralla. Alkupuoli toimi jopa paremmin kun hahmojen roolit ja keskinäinen dynamiikka oli tuttua (sarjaa en siis ole katsonut).



Nähtävästi kaikki elokuvat, jotka olen käynyt teatterissa asti katsomassa (huimat 3 kpl! Melancholia, Black Swan & Klovni) tapahtuma/erikois/arkistonäytösten ulkopuolella, ovat olleet digiprojektioita. Onhan leffassa käyminen kieltämättä nykyään lähinnä lahjaksi saatujen sarjalippujen käyttämisrasite. Etenkin kun himassa pystyy katsomaan (monessa tapauksessa paremmin kalibroidulta) tykiltä digiprojektioita kelvollisia surround-ääniä kuunnellen, ilman mainoksia ja puhelimiaan räplääviä teinejä, on Finnkkarin multiplekseihin raahautuminen ennemmin epämukavuustekijä. Mieluummin vuokraa uutuudet sitten sinikiekkoina. Klovnissa muun yleisön "ei vittu" ‑reaktiot tietty kohottivat kokemusta, mutta olisi tää mainiosti mennyt omassa porukassa kotikatsomossa loiventavia litkienkin... (Elokuvatapahtumat ja arkiston näytökset ovat toki eri asia.)



Lisäksi yritin katsoa kirjastosta lainattuja bd-levyjä komeasti restauroiduista elokuvista Anne Frankin päiväkirja (1959) ja Chitty Chitty Bang Bang (1968), mutta molemmat oli pakko lopettaa kesken.... Frankia pääsin johonkin tunnin kohdalle, mutta pari tuntia lisää olisi ollut liikaa. Chitty taisi stopata noin kolmanteen laulunumeroon. Hienoja autoja alun ajoissa tosin!