Mitä elitisti-foorumin väki katsoo?

HD-DVD

103. The Road Warrior ****½ HD-DVD hyllyä peratessa löytyi vielä tällainenkin katselemattomien joukosta. Ja onhan se yhä vaan hieno. Viime katselusta leikatulta suomi-vhs:ltä lienee 10+ vuotta, ja elokuva tuntui suorastaan tuoreelta. Olin ihan unohtanut että sillä lentäjäjäbällä oli tässä noin suuri rooli.



DVD



104. Django kill!... If you live, shoot! **½ Turhaan Djangoksi nimetty, aiheuttaa vaan harmia kun yrittää tätä jotenkin yhdistää alkuperäiseen. Jos olisi heti tajunnut alkaa katsomaan ihan omilla, kieroilla jaloilla seisovana spagettina, olisi tästä luultavasti nauttinut enemmänkin. Nyt omituisuudet tuntuvat suureksi osaksi vaan omituisilta ilman järkeenkäypää symboliikkaa ja monen kohtauksen toteutus on aika heikko, vaikka vaikuttaviakin kohtauksia on. Juoni venkoilee varmaan kolmen peruslänkkärin edestä. Ei oikein toiminut mulle, olen enempi sellaisten suoraviivaisempien spagettien ystävä. Levyllä ollut haastis itseasiassa auttoi katsomaan elokuvaa hieman suopeammin silmin ja näin jälkikäteen ajateltuna elokuva tuntuu paremmalta kuin katsottaessa.



Joku Django-expertti voisi kirjoittaa perusteellisen artikkelin Djangon eri inkarnaatioista?

Lauri Törhönen :

Vares – Huhtikuun tytöt (2011) **

Tällä kertaa Vares-elokuvasarja otti askeleen huonompaan suuntaan. Hirveän sekava tarina, jossa pakolliset huumorikohtaukset olivat myös sarjan tähänastisista pöljimmät. Samoin ne "seksi"kohtaukset, voi taivas varjele mitä sieltä tuli.



En syytä niinkään Törhösen ohjausta vaan pahiten tässä pettää Katariina "Kata Kärkkäinen" Sourin käsikirjoitus. Antti Reiniä käy sääliksi, sillä miehessä olisi varmasti potentiaalia jos käsiksen puolesta tarjottaisi edes jonkinlainen mahdollisuus sarjan edeltävän elokuvan tapaiseen vakavammin otettavaan tyyliin (tosin vielä pitäisi pistää siitäkin paremmaksi). Nyt tästä jää lähinnä hätäisten kustu maku suuhun. Elokuvasarjan seuraavassa osassa on onneksi toinen käsikirjoittaja.



Paul Verhoeven : RoboCop (1987) ****½

Klassikko ja ns. b-elokuva joka on tehty a-luokan tuotannolla. Elokuvasta jäi tällä kertaa mieleen erityisesti karismaattiset pahikset. Ronny Cox ja Kurtwood Smith ovat nappivalinnat rooleihinsa. Viimeksi katsoin tämän about 10 vuotta sitten pieneltä ruudulta ja nyt kun katsoin tämän 42" telkkarista ja paremmalla äänentoistolla, niin toinen robopoliisi ED-209 sai aivan uudenlaista pelottavuutta toimintaansa. Yhteiskuntakritiikki, mieletön väkivalta ja hahmojen "hällä väliä" ‑asenne ovat mainiota seurattavaa.



Voisi sanoa vielä yleisesti, että kannattaa katsoa uusiksi nämä Robocopin tyyliset ja muutkin erinäiset elokuvaklassikot, jotka on nähnyt viimeksi useita vuosia sitten (ja monesti juuri siinä elokuvaharrastuksen alkuvaiheessa) eikä ole kuitenkaan suorittanut uusintakatselua sen jälkeen. Monestihan ihmiset kuten minä panttaavat näitä aikoinaan katsomiensa elokuvien uudelleenkatsomista, koska sitä olettaa että ne muistaa jo niin hyvin.

Tässä välissä kuluneena aikana on kuitenkin moni asia yllättäen pyyhkiytynyt mielestä ja ainahan hyvistä elokuvista saa irti hyvät fiilikset. Plus tietysti vielä se, että esimerkiksi 10 vuodessa on minulla kuten varmasti monella muullakin tapahtunut kotiteatterissa muutos parempaan suuntaan mikä tuo mukanaan oman lisämausteen ja lisäboostin elokuvien uudelleenkatsomiselle.



Irvin Kershner : RoboCop 2 (1990) **½

Jatko-osa on mielestäni turhaan parjattu, vaikkakin ei pääse ekan osan tasolle. Ehkäpä tässä on käynyt samoin kuin esim. Psyko-elokuvien sarjassa, jossa ensimmäisen elokuvan painoarvo on niin suuri että se jättää helposti jatko-osat varjoonsa. Jos tätä kakkosta miettii itsenäisenä elokuvana, niin ihan ok toimintaa edelleen. Pidin paljonkin elokuvan pahisrobotista ja lopputaistelusta. Sen sijaan tämä pikkupoika pahisten johtajana alkoi ollakin sitten jo melkoisen hanurista. Ylivedetty musta kaupunginjohtaja oli myös hieno roolitulkinta. Jotain elokuvan over-the-top hengestä kuvannee dialogin pätkä jossa bisnesneuvottelussa sanotaan toiselle "Fuck you, you old senile bastard! This is bullshit! Fuck you!"

Roger Vadim: Barbarella (1968)

Uh-huh! Tämä on taas niitä elokuvia, jotka on pitänyt katsoa vaikka kuinka pitkään. Äärimmäisen päräyttävä sukellus 60-luvun lopun psykedeeliseen, vapautuneeseen ja riehakkaaseen sci-fiin. Jane Fonda on kaikkien aikojen kuumimpia space girlejä. "Soittokohtaus" Milo O'Shean kanssa hakee vertaistaan...



John Carpenter: Prince of Darkness (1987)

Takuuvarmaa Carpenteria ja Donald Pleasence on tietysti jälleen mies paikallaan. Takatukista ja olkatoppauksista tuli mukavia muistoja, eipä sen puoleen, tukat ja kuosit taitavat olla nyt muodikkaammat kuin koskaan sitten vuoden 87.



Eric Rohmer: Le rayon vert (1986) & Les nuits de la pleine lune (1984)

Rohmer on luotettava ihmissuhteiden tulkki, jonka pienimuotoisia elokuvia on aina ilo katsella. Etenkin Le rayon vert, jonka nimi kääntynee muotoon vihreä säde, oli loppumetreillään upeaa katsottavaa.



Federico Fellini: La Strada

Tämäkin tuli nähtyä joskus videoaikana, ja suoraan sanottuna aivan liian aikaisin. Nyt teoksen vähäeleisyyttä ja Zampanon sekä Gelsomina kummallista suhdetta osasi arvostaa hiukan toisesta kulmasta. Upea teos.

MiR ( 21.10.2011 14:33)

Roger Vadim: Barbarella (1968)

Uh-huh! Tämä on taas niitä elokuvia, jotka on pitänyt katsoa vaikka kuinka pitkään. Äärimmäisen päräyttävä sukellus 60-luvun lopun psykedeeliseen, vapautuneeseen ja riehakkaaseen sci-fiin. Jane Fonda on kaikkien aikojen kuumimpia space girlejä. "Soittokohtaus" Milo O'Shean kanssa hakee vertaistaan...

Barbarella on kyllä ehdottomasti eurosekoilun terävintä kärkeä. Ensikosketus tähän teokseen on edelleen kirkkaassa muistissa, vaikka siitä on jo vuosia. Myös parhaita kavereiden kanssa katsottuja krapulapäivän elokuvia ikinä – kestosuosikki dagen efterin psykedeelisiin kuoseihin.

Oma DVD on vieläkin korkkaamatta hyllyssä vaikka hommasin sen jo kauan sitten – kiitos muistutuksesta, voisi itsekin verestää muistoja lähiaikoina tämän parissa.

Leo Meller II ( 21.10.2011 14:52)

MiR ( 21.10.2011 14:33)

Roger Vadim: Barbarella (1968)

Uh-huh! Tämä on taas niitä elokuvia, jotka on pitänyt katsoa vaikka kuinka pitkään. Äärimmäisen päräyttävä sukellus 60-luvun lopun psykedeeliseen, vapautuneeseen ja riehakkaaseen sci-fiin. Jane Fonda on kaikkien aikojen kuumimpia space girlejä. "Soittokohtaus" Milo O'Shean kanssa hakee vertaistaan...

Barbarella on kyllä ehdottomasti eurosekoilun terävintä kärkeä. Ensikosketus tähän teokseen on edelleen kirkkaassa muistissa, vaikka siitä on jo vuosia. Myös parhaita kavereiden kanssa katsottuja krapulapäivän elokuvia ikinä – kestosuosikki dagen efterin psykedeelisiin kuoseihin.

Oma DVD on vieläkin korkkaamatta hyllyssä vaikka hommasin sen jo kauan sitten – kiitos muistutuksesta, voisi itsekin verestää muistoja lähiaikoina tämän parissa.

Mites tämän leffan versiot? Onko joitain mahdollisesti sensuroitu tai onko joissain mahdollisesti "ylimääräistä" kamaa?

Leo Meller II ( 21.10.2011 14:52)

MiR ( 21.10.2011 14:33)

Roger Vadim: Barbarella (1968)

Uh-huh! Tämä on taas niitä elokuvia, jotka on pitänyt katsoa vaikka kuinka pitkään. Äärimmäisen päräyttävä sukellus 60-luvun lopun psykedeeliseen, vapautuneeseen ja riehakkaaseen sci-fiin. Jane Fonda on kaikkien aikojen kuumimpia space girlejä. "Soittokohtaus" Milo O'Shean kanssa hakee vertaistaan...

Barbarella on kyllä ehdottomasti eurosekoilun terävintä kärkeä. Ensikosketus tähän teokseen on edelleen kirkkaassa muistissa, vaikka siitä on jo vuosia. Myös parhaita kavereiden kanssa katsottuja krapulapäivän elokuvia ikinä – kestosuosikki dagen efterin psykedeelisiin kuoseihin.

Oma DVD on vieläkin korkkaamatta hyllyssä vaikka hommasin sen jo kauan sitten – kiitos muistutuksesta, voisi itsekin verestää muistoja lähiaikoina tämän parissa.

Roger Vadim, niin kusipäinen hyväksikäyttäjä kuin olikin, osasi esittää naisen lähes myyttisen eroottisessa muodossa. Jane Fonda on elokuvassa aivan mieletön, ei ainoastaan kaikkien aikojen kuumimpia space girlejä, vaan girlejä yleensäkin.

André Øvredal: Trolljegeren (2010)



En voi sanoa olevani "mokumenttien" ystävä. Esimerkiksi Blair witch ei aikoinaan juurikaan kolahtanut. Trollinmetsästäjä on kuitenkin asiallinen elokuva josta on LÄHES PAKKO PITÄÄ! Trollit näyttävät yllättävän hyviltä ja mikä parasta niitä näytetään tarpeeksi usein. Ei kuitenkaan puutumiseen asti. Leffassa on kuivahkoa "pohjoismaalaista/norjalaista/jotain" huumoria joka antaa sopivan sivumaun, periaatteessa täysin älyttömällä tarinalle. Yksi asia kuitenkin hieman häiritsi:



Scorsese: Mean Streets (1973)



Scorsesen läpimurtoelokuva ja mielestäni edelleen yksi miehen hienoimmista leffoista, jotain lätinää lisää Scorsese-ketjussa.

Yoshua Ben Yosef ( 21.10.2011 14:58)

Leo Meller II ( 21.10.2011 14:52)

MiR ( 21.10.2011 14:33)

Roger Vadim: Barbarella (1968)

Uh-huh! Tämä on taas niitä elokuvia, jotka on pitänyt katsoa vaikka kuinka pitkään. Äärimmäisen päräyttävä sukellus 60-luvun lopun psykedeeliseen, vapautuneeseen ja riehakkaaseen sci-fiin. Jane Fonda on kaikkien aikojen kuumimpia space girlejä. "Soittokohtaus" Milo O'Shean kanssa hakee vertaistaan...

Barbarella on kyllä ehdottomasti eurosekoilun terävintä kärkeä. Ensikosketus tähän teokseen on edelleen kirkkaassa muistissa, vaikka siitä on jo vuosia. Myös parhaita kavereiden kanssa katsottuja krapulapäivän elokuvia ikinä – kestosuosikki dagen efterin psykedeelisiin kuoseihin.

Oma DVD on vieläkin korkkaamatta hyllyssä vaikka hommasin sen jo kauan sitten – kiitos muistutuksesta, voisi itsekin verestää muistoja lähiaikoina tämän parissa.

Roger Vadim, niin kusipäinen hyväksikäyttäjä kuin olikin, osasi esittää naisen lähes myyttisen eroottisessa muodossa. Jane Fonda on elokuvassa aivan mieletön, ei ainoastaan kaikkien aikojen kuumimpia space girlejä, vaan girlejä yleensäkin.

Kahden tähden leffa. Visuaalisuus + Fonda.

Jeremias Rahunen ( 21.10.2011 17:12)

Yoshua Ben Yosef ( 21.10.2011 14:58)

Leo Meller II ( 21.10.2011 14:52)

MiR ( 21.10.2011 14:33)

Roger Vadim: Barbarella (1968)

Uh-huh! Tämä on taas niitä elokuvia, jotka on pitänyt katsoa vaikka kuinka pitkään. Äärimmäisen päräyttävä sukellus 60-luvun lopun psykedeeliseen, vapautuneeseen ja riehakkaaseen sci-fiin. Jane Fonda on kaikkien aikojen kuumimpia space girlejä. "Soittokohtaus" Milo O'Shean kanssa hakee vertaistaan...

Barbarella on kyllä ehdottomasti eurosekoilun terävintä kärkeä. Ensikosketus tähän teokseen on edelleen kirkkaassa muistissa, vaikka siitä on jo vuosia. Myös parhaita kavereiden kanssa katsottuja krapulapäivän elokuvia ikinä – kestosuosikki dagen efterin psykedeelisiin kuoseihin.

Oma DVD on vieläkin korkkaamatta hyllyssä vaikka hommasin sen jo kauan sitten – kiitos muistutuksesta, voisi itsekin verestää muistoja lähiaikoina tämän parissa.

Roger Vadim, niin kusipäinen hyväksikäyttäjä kuin olikin, osasi esittää naisen lähes myyttisen eroottisessa muodossa. Jane Fonda on elokuvassa aivan mieletön, ei ainoastaan kaikkien aikojen kuumimpia space girlejä, vaan girlejä yleensäkin.

Kahden tähden leffa. Visuaalisuus + Fonda.

Ehei – ainakin puolet enemmän. Viihdearvot ovat niin katossa pimahtaneen idean kohdatessa toisen ja eurotrash-kuorrutteen sitoessa kaiken yhteen glitter-liiman tavoin. Plus Jane Fonda ja Vadimin visuaaliset taidot.

Juggis Marttinen ( 21.10.2011 16:08)

André Øvredal: Trolljegeren (2010)



En voi sanoa olevani "mokumenttien" ystävä. Esimerkiksi Blair witch ei aikoinaan juurikaan kolahtanut. Trollinmetsästäjä on kuitenkin asiallinen elokuva josta on LÄHES PAKKO PITÄÄ! Trollit näyttävät yllättävän hyviltä ja mikä parasta niitä näytetään tarpeeksi usein. Ei kuitenkaan puutumiseen asti. Leffassa on kuivahkoa "pohjoismaalaista/norjalaista/jotain" huumoria joka antaa sopivan sivumaun, periaatteessa täysin älyttömällä tarinalle. Yksi asia kuitenkin hieman häiritsi:

Spoileri

yliluonnollinen teema, kristinuskon haistaminen jne jäi hieman hataralle pohjalle

Joo, tätähän ei tosiaan selitetä ja sitä on ympäri nettiä paljon pohdittukin. Varmaan jokaisessa elokuvasta kirjoitetussa arvostelussa asia mainitaan syvää huolta tuntien. Mutta trollitarinathan liittyvät vanhoihin pakanauskomuksiin ja muinaisiin skandinaavisiin myytteihin, myotologioihin, tarinoihin jne, joten sieltä jostain sekin on varmaan ammennettu. Muut oivallisesti kierrätetyt myytithän olivat ehkä enemmän tunnettuja. Peikko sillan alla, allergisuus auringonvalolle jne.

Red Right Hand ( 21.10.2011 20:06)

Joo, tätähän ei tosiaan selitetä ja sitä on ympäri nettiä paljon pohdittukin. Varmaan jokaisessa elokuvasta kirjoitetussa arvostelussa asia mainitaan syvää huolta tuntien.

Tämä on kyllä varmasti elokuvakriitikoiden keskuudessa todellinen ongelma.

Kyllä minun nuoruudessani oli ihan yleisesti tunnettu fakta että peikot haistavat kristityn veren.

Niinpä. Näille nykynuorille pitää vääntä kaikki asiat rautalangasta, kun ovat ihan pulassa jos jotain ei löydy vikipediasta.

Wikipedia: Troll Ei löydy perkele!

Leffat 119-124, paljon paskaa (no pun intended), mutta onneksi "bookendit" oli kunnossa.

Clerks

Uskomatonta mutta totta, enkä ollut tätä aiemmin nähnyt. Pidin, mutta Jay & Silent Bob eivät kyllä olleet kovin hauskoja. Dialogi oli enemmän alapääosastoa kuin olin kuvitellut. ****



Straight into Darkness

WWII-kauhu(?) on lähtökohtaisesti kiinnostavaa, mutta olihan tämä nyt huono ja täysin turha, eikä edes kauhua. Kansikuva hämäsi. *



Nightmare on Elm Street (2010)

Yleensä keksin kyllä laadukkaasti tuotetusta Hollywood-scheissesta jotain hyvää sanottavaa, mutta nyt on kyllä vaikea keksiä tästä yhtikäs mitään positiivista. Paskin lähiaikoijen kauhu-remake? *



Mind Twister

Tässähän nyt siis taas ei ole tuotantoarvot ollenkaan kunnossa, mutta kyllä tämän mieluummin uudestaan katsoisin kuin Elm Streetin, sillä on tässä sentään paljaita silikoneja, Telly Savalas & Richard Roundtree. *



Salo

Huh huh, tiedän kyllä, että Pasolini ei ole mun juttu, mutta ajattelin nyt kuitenkin Salon sivistyksen vuoksi katsoa. Aloitin jo ennen kesää (ja vierailua Salossa, kivan oloinen pikkukaupunki), mutta kesken jäi ja nyt viimeistelin. Ei toki optimaalinen tapa katsoa, mutta anyway, ei se kerralla katsominen olisi mitään pelastanut. Mainitaan nyt itsestään selvyys, että ei mua mikään tässä esitetty loukannut / häirinnyt, mutta kun myöskään mikään ei herättänyt mitään muitakaan reaktioita pitkästymisen sijaan. No joo, katsoin lopun darrassa, ja sen kuuluisan kohtauksen katsominen nyt lievästi etoi, mutta siihen ei olisi tarvittu elokuvallista osaamista. Mua ei oikeasti kiinnosta pätkääkään se, mitä Pasolini kenties elokuvallaan on halunnut sanoa, jos viesti ei mene perille eikä elokuvalle ole mulle mitään annettavaa. Toki tästä vähän pidemmästä avautumisesta voisi päätellä, että elokuva on onnistunut jossain, mutta tämä on vain reaktio elokuvan maineeseen kuin mihinkään muuhun. *



Proposition

Onneksi loppuun sitten hyvää kamaa. Kenties paras tänä vuonna ensi kertaa näkemäni elokuva. Olin tämänkin aloittanut kerran aikaisemmin, mutta krooninen väsymys keskeytti. Tunnelmaltaan erinomainen, ja räjähtävät ja tylyt väkivaltakohtaukset toimivat erinomaisesti. Enpä olisi L.A. Confidentialia katsoessa uskonut katsovani Pearcea tällaisessa (tai Ravenousissa). En ihmeemmin diggaillut Ghosts... of the Civil Deadista. Ei täysi kymppi, mutta silti *****