Mitä elitisti-foorumin väki katsoo?

Red Right Hand ( 27.2.2011 19:22)

40. The Phantom of Death

Positiivinen ylläri. Lupaava konserttipianisti sairastuu soluja rappeuttavaan vanhenemistautiin, ja alkaa ikääntyä silmissä. Elinaikaa ei paljoa ole, eikä mitään ole tehtävissä. Tai siis ei ole mitään MUUTA tehtävissä kuin tappaa vitusti jengiä ennen kuin kuolema koittaa!



Juonta ei elokuvassa ole kuin nimeksi, mutta Michael York katkerana ihmishirviönä on yksinkertaisesti loistava. Murhat ovat taattua Deodato-laatua. Shamelessin julkaisemat leffat ovat yleensä osoittatuneet snadeiksi pettymyksiksi, mutta tämän kohdalla tilanne on päinvastoin.

Allekirjoittaneella oli tämä ollut nyt kolmatta vuotta hyllyssä odottamassa, mutta oli jäänyt katsomatta (mm. elitistin arvosteluun pohjautuvien) huonojen ennakko-odotusten takia. Sun kommenttien takia innostuin äsken katsomaan, ja olihan se jumalauta yllättävän kova! York on tosiaan loistava, ja etenkin loppuratkaisu oli tyylikkyydessään ja karuudessaan upea. Samoin osa murhakohtauksista oli todella komeita. Ainoana miinuspuolena omasta hyllystäni löytyvä Horse Creekin halpisjulkka oli aika onnettoman laatuinen, ja kuvaa oli hieman cropattu sivuilta (1.66:1).

Black Hole (1979)

Ensimmäinen elokuva josta tuli aikoinaan kerättyä purkkakortteja, joten suhde tähän teokseen on aina ollut – hm – hiukan nostalginen. Ehkäpä juuri tuon takia tämä tulikin katsottua vasta nyt, noin 30 vuotta myöhemmin uudestaan, sillä muistot elokuvasta ovat luokkaa "lapsuuden suuria hetkiä". Aikaa on kulunut, mutta Disneyn suurprojekti näytti edelleen säälliseltä isolta ruudulta katsottuna. Totta kai V.I.N.CENT ja Maximilian ‑robotit näyttivät hiukan vanhentuneilta, ja joissain kohdin vaijerit erottuivat selvästi, mutta itse tarina ja elokuva kantavat yhä.



Vertigo (1958)

Hitchcockin terävimpiä psykologisia trillereitä, jonka olen nähnyt joskus muinoin kaiketi telkusta. Aikaa on tosin vierähtänyt sen verran, että nyt tuntui siltä kuin olisi katsonut tyystin uuden elokuvan. Harmi vain että loppuratkaisu oli niin vaikuttava, että sen muisti vieläkin. Luottomies James Stewart tekee jälleen tasaista työtä ja Kim Novak kohtalokkaana naisena tuo mysteeriin mukaan maustetta.



La femme de l'aviateur (1981)

Ensimmäinen elokuva Éric Rohmerin Comédies et Proverbes (Comedies and Proverbs) ‑sarjasta. Mustasukkainen nuori mies on varma, että hänen tyttöystävänsä on ollut uskoton, mutta miten mahtaa asianlaita oikeasti olla? Rohmer leipoo pienistä aineksista hauskan elouvan, jossa on komediallisen kevyt pohjavire. Kyllä tämän äärellä viihtyi ja sarjan muutkin osat tulee varmasti katsottua, toivottavasti taso pysyy näin korkeana.



West Side Story (1961)

Klassisista klassisin musikaali rohmusi vuonna 1961 kymmenen Oscaria. Sopiva elokuva siis pystiviikonloppuun.

Ehetyz ( 27.2.2011 22:30)

Red Right Hand ( 27.2.2011 19:22)

40. The Phantom of Death

Positiivinen ylläri. Lupaava konserttipianisti sairastuu soluja rappeuttavaan vanhenemistautiin, ja alkaa ikääntyä silmissä. Elinaikaa ei paljoa ole, eikä mitään ole tehtävissä. Tai siis ei ole mitään MUUTA tehtävissä kuin tappaa vitusti jengiä ennen kuin kuolema koittaa!



Juonta ei elokuvassa ole kuin nimeksi, mutta Michael York katkerana ihmishirviönä on yksinkertaisesti loistava. Murhat ovat taattua Deodato-laatua. Shamelessin julkaisemat leffat ovat yleensä osoittatuneet snadeiksi pettymyksiksi, mutta tämän kohdalla tilanne on päinvastoin.

Allekirjoittaneella oli tämä ollut nyt kolmatta vuotta hyllyssä odottamassa, mutta oli jäänyt katsomatta (mm. elitistin arvosteluun pohjautuvien) huonojen ennakko-odotusten takia. Sun kommenttien takia innostuin äsken katsomaan, ja olihan se jumalauta yllättävän kova! York on tosiaan loistava, ja etenkin loppuratkaisu oli tyylikkyydessään ja karuudessaan upea. Samoin osa murhakohtauksista oli todella komeita. Ainoana miinuspuolena omasta hyllystäni löytyvä Horse Creekin halpisjulkka oli aika onnettoman laatuinen, ja kuvaa oli hieman cropattu sivuilta (1.66:1).

No joo, onneksi en ollut huomannut elitistin arvostelua, olisi varmaan jäänyt tämä elokuva ostamatta. Arvostelu on oikeassa kyllä siinä että välillä elokuva vesittyy tusinatrilleriksi/-slasheriksi, mutta tämän tulkitsen enemmän genrevälttämättömyydeksi. Pakkohan siellä on esim. olla se giallotyylinen poliisi selvittelemässä. Lisäksi Pleasence kyttäroolissaan herkullisesti ikäänkuin parodioi itseään Halloweenista, että nämäkin kohtaukset ovat varsin nautittavaa seurattavaa. Joka tapauksessa Yorkin täydellisyys ja täydellinen kaistapäisyys kompensoi niin paljon elokuvan latteimpiakin puolia, että kyllä meikältä lähtee 4 starbaa tälle – vähemmän kuin kolme on ainakin täysin höpöä. Deodaton parhaimmistoa. (Shamelessin kiekossakaan ei ole valittamista.)

Zwart:

One Night at McCool's ****

Huippu jengi kasassa! Hulvatonta menoa kieliposkessa alusta fade to black. Lopun Y.M.C.A sessio ja "Thank U God" lopetus oli jo puhdasta neroutta.



Cervi: Today We Kill, Tomorrow We Die! ***

Epätasainen mutta paikoitellen toiminta oli rajua ja näyttävää. Myös posselle ja musiikeille on annettava natsat! Tähän, kun olisi saanut vielä sellaiset Leonemaisen värimaailman niin avot.



Garant: Balls of Fury ****

Todellinen yllätys ja helvetin hauska yhdistelmä pingistä, kung-fua ja tietysti Def Leppardia. Ainakin mulle tuntematon pääosa näyttelijä Dan Fogler oli noista pullukka koomikoista paljon hauskempi, kuin joku Jack Black.

026. Peter Jackson:

Lord of the Rings: Fellowship of the Rings (2001) 8/10

Erittäin viihdyttävä ja vetävä setti myös 3,5 tuntisena extented editionina. On kuitenkin niin, että tähänkään aikaan ei mahdu kaivattuja tasapainottavia suvantovaiheita, vaan tarina juoksee vauhdilla (välillä rasittavuuteen asti) avainkohtauksesta toiseen. Tämä on tietenkin täysin ymmärrettävää, mutta mussun mussun. Pelottaa aloittaa Two Towersin katsominen, kun muistikuvissani juuri se oli mutkia laajojen taistelukohtausten avulla oikova, epätasainen paketti.



027. William Friedkin: Cruising (1980) 8/10

Erittäin kuumottava ja iskevä kuvaus New Yorkin pre-aids-ajan homoskenestä... Steve Burnsin yllättävän rauhallisesti nielemät homoklubit ja likaiset kadut niiden ulkopuolella tarjoavat lähes korvaamatonta kuvastoa. Loppua kohti homma kuitenkin hieman lipsuu ja haparoi; en oikein päässyt Steven henkilöön sisään samalla tavalla kuin Steven päivästä toiseen todistama S/M-homostelu kiemurtelee vähitellen hänen hänen ihonsa alle. Päätös on jo, ei sentään hoh-hoijaa, mutta hieman puolivillaisen tunteen jättävä.



028. Garry Marshall: Pretty Woman (1990) 8/10

Jo toistamiseen vuoden sisään. Lajityyppinsä parhaimmistoa.. juuri sen verran rohkea (Rated R) prostituutioaiheensa käsittelyssä, ettei käy oikeastaan missään vaiheessa vituttamaan, mutta kuitenkin pysyy visusti riittävän romanttisella ja helposti lähestyttävällä linjalla voittaakseen massojen sydämet. Tyttöystävä oli erittäin fiiliksissään, ja huomautteli kuinka smoothisti Julia Robertsin hahmon ja Richard Geren hahmon maailmojen ero tuodaan esiin hienovaraisesti pienimmissäkin lausahduksissa (kielellinen ero, joka muodostuu yhteiskuntaluokkien välille maiden sisällä), eli siinäkin mielessä pitkälle mietittyä romcomia.

William Fruet: Death Weekend (1976) *****½



Tämä elokuva oli jotenkin paljon enemmän kuin miltä pinnalta katsoen näytti. Junttihuligaanit ahdistavat autollaan nuorta mallia ja materian varaan maailmankatsomustaan rakentavaa hammaslääkäriä, joka on loppujen lopuksi pelkkää pintaa, siinä missä mallista taas löytyy syvällisempi puolensa. Junttien auto kiilataan ojaan ja tästähän punaniskat innostuvat koston tielle lähtemähän. Leffassa on tottakai paljon samaa kuin "Koston enkelissä (1978)", mutta tämä ehti kuitenkin ammentaa aiheesta ensin. Terrori talossa etenee tuttuja latuja, mutta koko ajan vierellä kulkee sivujuoni: Viha- / rakkaussuhde, joka toisissa oloissa olisi voinut toteutua, ei tosin nilkin hammaslääkärin kanssa, josta paljastuu koko ajan enemmän ja enemmän epämiellyttäviä puolia. Mikäli tätä asetelmaa olisi syvennetty leffassa onnistuneesti hieman enemmän, olisin antanut tälle täydet viisi tähteä. Pidin kyllä tästä oikein paljon ja suosittelen katsomaan, jos vain käsiinne saatte. Alun autokaahailusta tuli muuten elävästi mieleen Death Proof, vaikka kyllähän näitä vastaavia on kymmeniä muitakin tehty.

Hitchcock:

Foreign Correspondent ****

Tässä oli jo ohjaajan kaikki ainekset kasassa, jotka hioitui täydellisyyteen kahdenkymmenen vuoden sisällä.



Wiard: Tom Horn ***1/2

Judge Roy Beanin ja The Hunting Partyn välimaastoon. Valmistui juuri ennenkuin Ciminon spektaakkeli oli tappaa koko genren.

38.

Megamind (2010) ***

Ei nää DreamWorksit Pixareille pärjää, mutta ihan semmosta perusmenoa.



39. 御用牙 [Hanzo the Razor: Sword of Justice] (1972) ***

Hiukan hidas, mutta onhan se Hanzo kovis. Loppukohtaus ei liittynyt pääjuoneen ja tuntui siksi irralliselta.



40. 子連れ狼　子を貸し腕貸しつかまつる [Lone Wolf and Cub: Sword of Vengeance] (1972) ****

Erittäin tyylikästä chambaraa hyvään mangaan perustuen.



41. Deceiver (1997) **

Yrittää vähän liikaa ja kaatuu omaan nokkeluuteensa ja epäuskottavuuteensa.



42. The Curious Case of Benjamin Button (2008) **

Aivan liian pitkä, käy tylsäksi. Lisäksi koko päähomma, eli takaperin eläminen oli lopulta vähän turha gimmick.



43. Waiting for Superman (2010) **

Yhdysvaltalaista koulujärjestelmäkritiikkiä esittävä dokkari, joka lopulta vain tyytyy syyttelemään huonoja opettajia ja heidän ammattiyhdistyksiään eikä setvi muita mahdollisia syitä, joita kyllä löytyisi paljon.



44. The Pervert's Guide to Cinema – Parts 1, 2, 3 (2006) ***

Slovenialainen psykoanalyytikko mongertaa kamalahkolla aksentilla elokuvien analyysejä 150 minuuttia. Mielenkiintoisia juttuja, vaikka monet analyyseistä olivatkin ennestään tuttuja ja jotkut vähän liiankin puhkikuluttuja (City Lightsin loppu esim.) Nimi on jokseenkin harhaanjohtava.



45. Catacombs [Curse IV: The Ultimate Sacrifice] (1988) **

Full Moon videoroskaa, heikko.



46. Fargo (1996) ****

Coenien parhaita, jepa.



47. Raising Arizona (1987) ***

Hyvä tämäkin.



48. Jackass 3D (2010) **

Alussa viihdyttävä, lopussa alkaa kyllästyttämään jo nopeasti. En tiedä miksi katsoin, suosiolla vois jättää nämä yläasteelle.



49. Miller's Crossing (1990) ****

50. The Man Who Wasn't There (2001) ****

Lisää loisto-Coeneita.



51. The Hudsucker Proxy (1994) **

Tämä nyt oli vaan lähinnä vituttava, huonointa Coenia.



52. Blood Simple (1984) ***

Ja sitten taas hyvää. Etenee liiankin hitaasti, mutta tyylikäs pienimuotoinen jännäri.

Frankenheimer :

Seconds **** 1/2

– Tiesin hyväksi odottaa ja kerrankin ei joutunut pettymään. Mainio leffa tosiaan ja ei ihme, ettei ollut kassamagneeti aikoinaan jenkkilässä. Tässä oli kaikki kohdillaan; tarina, näyttelijät, kuvaus, musiikki ja aiheenkäsittelytapa oli kerrassaan loistava.

Loppu hyvin kaikki hyvin... öö, ei. Mahtava elokuva kuitenkin.



Brando : One-Eyed Jacks *** 1/2

– Kiinnostava Brandon ainoan ohjauksen takia. Ihan mielyttävä oli seurata, tosin tarina jonkun verran hajanainen,

eli tiivistämistä kaipaisin. Oli tässä hetkensä ja koko leffan katsoi kuitenkin toivomatta, että voisi pikakelata eteenpäin.



Rare Exports ***

– jaa-a . Vaikeampi tapaus. Pidin osittain, mutta joku tökki kuitenkin. En erittele nyt enempää, kun en jaksa.

THX 1138 (1971)

Lucas-Coppola yhteistyön varhainen hedelmä. Taisin nähdä nyt ensi kertaa tämän vuoden 2004 directors cut ‑version. Lucasin tyyliin korjatuille taustoille oli ilmestynyt kaikkea pientä, ja yksityiskohtia oli tungettu sinne ja tänne. Koristelukaan ei silti peitä sitä tosiasiaa, että kyseessä on todellinen dystopia klassikko. Huomattavasti parempi ja sävähdyttävämpi kuin muistinkaan.



American Graffiti (1973)

Lucas-Coppola kaksikon iso hitti, joka niinikään tuli nähtyä nyt piiitkästä aikaa. Ron Howard totuttelee tulevaan Happy Days ‑rooliinsa ja 60-luku on niin mahdottoman, ihanan, nostalgisen kultaista aikaa, että melkein livutaan pateettisuuden puolelle. Harrison Ford on kovin jätkä, vaikka



Dementia 13 (1963)

Coppolan esikoisohjaus on jo melkoinen taidonnäyte, vaikka herran pitikin taiteilla oman visionsa, naurettavan ohuen budjetin ja Roger Cormanin "lisää seksiä & väkivaltaa" vaatimusten välillä. Ei mikään suurteos, mutta kyllä tämän ilolla katsoi.

MiR ( 3.3.2011 08:50)

American Graffiti (1973)

Harrison Ford on kovin jätkä, vaikka

Spoileri

häviääkin lopun kilpa-ajon ja romuttaa autonsa samalla totaalisesti

HD-DVD

33. The Kingdom *** Periaatteessa ok, erityisesti plussaa saudimeiningistä, mutta loppua kohti (ja lopussa erityisesti) alkaa ärsyttämään tää "eihän me ollakaan niin erilaisia"-naamaanhieronta.



Sitten bourne-trilogia



34. Bourne identity ****+ Muistelinkin tämän hyväksi, mutta tämähän on todella kova. Damon sopii babyfeissinä Bourneksi yllättävän hyvin ja loistoratkaisu ottaa eurooppalainen näyttelijä näyttelemään eirooppalaista! Franka Potente on juuri sopivan rosoisen kaunis ollakseen uskottava. Bournen mysteeri aukenee katsojalle samaa vauhtia kuin Bournellekin ja se pitää jännityksen yllä. Ja toimintakohtauksen on hienosti toteutettu. Luojan kiitos tässä ei käytetty levyltä löytyneitä vaihtoehtoista alku ja loppua.



35. Bourne supremacy*** Tämä kärsii heti ekaan osaan nähden siitä että samanlaista mysteerintuntua ei tietenkään enää bournessa ole. Ja sitten tämä on pilattu tällä silloin niin muodikkaalla käsivarakuvauksella toimintajaksoissa, joka tekee niistä erittäin rasittavia katsoa. Eikä niistä mitään tolkkua saa. Moskova- jakso lopulta pelastaa paljon.



36. Bourne ultimatum***+ Toimintakohtauksissa on taas palattu "normaaliin" ja ne onkin taas elokuvan parasta antia. Juonesta en jaksanut enää kauheasti huolehtia, joten meni eri jaksojen arvioimiseksi: Lontoo-jakso ****, Tangier **, New York *****.



Kaiken kaikkiaan tämä oli tällaisena mainstream-agenttisaagana yllättävän hyvä.



DVD:



37. Bubba Ho-Tep *** Ihan jees. Jos olisi novelli lukematta, olisi varmaan iskenyt enemmänkin. Bruce Cambell on yllättävän hyvä.

Goose ( 3.3.2011 14:06)

MiR ( 3.3.2011 08:50)

American Graffiti (1973)

Harrison Ford on kovin jätkä, vaikka

Spoileri

häviääkin lopun kilpa-ajon ja romuttaa autonsa samalla totaalisesti

Spoileri

Tämä ei ollut aivan näin mustavalkoista. Todellisuudessa Falfan Chevy oli juuri ohittanut Milnerin Deuce coupen ennen kuin rengas puhkeaa ja ympäri mennään. Eikös Milner itsekin sanonut kisan jälkeen et hävisi skabat.

No joo, niinhän se väittää, mutta

25. John Waters:

Pink Flamingos (1972)



Joskus miekka ja kivi nähty, muistin vaan legendaarisen viimeisen kohtauksen. Olihan tämä kaikessa roskaisuudessaan uusintanakin viihdyttävä leffa.



26. Frank Henenlotter: Braindamage (1988) *****



Loistava Henenlotter leffa. Ennen tätä olen nähnyt Basket Casen josta siitäkin pidin paljon, mutta tämän myötä miehestä tuli kertaheitolla mun suosikkiohjaaja. Gorea ja psykedeelistä meininkiä yhdistelevä filmi on hyvä esimerkki siitä miten pienellä budjetilla ammattimaisissa käsissä saadaan kulttitavaraa aikaiseksi.



27. Ron Underwood : Tremors (1990) **1/2



Ihan hauska parodia vanhoista hirviöleffoista. Jotkut tykkää enemmän, mun mielestä ei mitenkään erikoinen, jaksaa katsoa kerran loppuun.



28. Frank Henenlotter: Frankenhooker (1990) ****1/2



Aika paljon tästä joutui pulittamaan mutta kannatti kyllä. Helvetin hyvä leffa tämäkin. Henenlotterin eduksi täytyy kyllä ehdottomasti laskea se että miehellä on taito tehdä toisistaan hyvin erilaisia leffoja, eli taito hallita erilaisia lähestymistapoja ja kyky uudistua. Hauska, erikoinen, häpeilemätön ja ehdottoman viihdyttävä.



29. Brian Yuzna: Bride of Re-Animator (1990) ***



uusintakatselu.Ihan kohtalainen jatko-osa Re-Animatorille. Samoin kun Frankenhookerissa tässäkin kasataan uutta mimmiä ruumiinosista. Henenlotter teki vaan saman viihdyttävämmin joten ehkä siksi tämä jäi vähän vaisuksi (katsoin leffat peräkkäisinä päivinä). Parempi kuitenkin reilusti kuin Beyond of Re-Animator.



30. Len Wiseman: Live free or die hard (2007)**1/2



Ihan viihdyttävä paikoitellen, toisaalta taas useasti vaan vituttava megalomaanisen meiningin takia. Ei ollenkaan perinteinen Die Hard – leffa joka tässä tapauksessa lasketaan miinukseksi. Liian suurella proggiksella lähdettiin liikkeelle kun Willisin piti pelastaa suurinpiirtein koko maailma (ainakin USA).





31. Martin McDonagh: In Bruges (2008) *****



Hieno leffa joka palautti uskon Colin Farreliin. Enemmän tästä jauhettu omassa ketjussaan. Soundtrackista ei taidettu mainita joten kehutaan sitä tässä.

Eli Craig:

Tucker & Dale vs. Evil (2010) ***½



Onnistunut kauhukomedia.



Delbert Mann: Separate Tables (1958) **½



Oman aikansa feel-good Oscar-elokuva.



Jean-Patrick Benes: Vilaine (2007) **



Ruma mutta kiltti tyttö heittäytyy ilkeäksi heikossa ranskalaiskomediassa.



Shaji Kailas: Baba Kalyani (2006) **



Terroristijahtia Intiassa, ei oikein lähtenyt.



Clive Donner: What´s New Pussycat? (1965) *



Todella rasittavaa kohkausta.



Seiji Chiba: Alien vs. Ninja (2010) *



Olipas ratkiriemukas elokuva. Kyllä japanilaiset osaavat.



Jean-Pierre Mocky: Solo (1970) ***



Porvarit sikailee, nuoriso kapinoi, viulisti sooloilee ja vauhti on kova